Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.Siviilipapin motorisointia ja v.1944 Ajastajan tietopankki..

1938 KdF-Wagen

MOTORISOINTIA
----------------------------
Autokantaan Antti siirtyi vasta 60-luvun puolessa välissä.
50-luvun alusta lähtien hän oli joutunut käyttämään ULA-pirssikuljetusta papintoimiinsa ja päässyt kaftaanin napit vastatusten kirkkoherra Zidbäckin kanssa taksimaksujen korvaamisesta kirkkokonttorin taloustoimiston kassasta.Enimmäkseen hän joutui maksamaan taksat omasta papinkukkarostaan.Zidbäck oli siirtynyt kirjoittamaan tohtorinväitöskirjaansa ja aloittamaan uutta

toimeaan Turun Tuomiokapitulin asessorina.Uuden kappalaisen Aulis Savolaisen, poikkeuksellisen vakaan ja tosikon savolaisen kanssa hän pääsi kulkemaan virantoimituksissa uuden rinkiläikkunaisen merimeskansurin kyydissä.Kappalaisen kansuria pidettiin pappilan naapurikorttelissa sijaitsevan puukirkon harkkotiilitallisa.Lukkaristen penikatkin joskus pääsivät kansurin kyytiin ja saivat kirkkoherralta läimäyksen näpeilleen.jos koskivat rasvaisilla sormillaan juuri pestyn kirkkoauton punaruskeaa lokasuojaa.Kansuri oli silloin suosittu pappien ja keinosiementäjien auto,joka pärjäsi hangessakin kuin saksalainen Tiger-tankki isoilla 16-tuuman pyörillään ja takamoottorillaan.
Vuosikymmenen alussa auton takaluukun rekisterivalosuojaa kutsuttiinkin paavin nenäksi.

Antin Miele

Kirkkoherran saituudesta kyydittää pastoria virantoimituksiin Antti siirtyikin v.1957 mopokantaan.
Hän osti hiukan käytetyn 51-kuutioisen ja tietysti saksalaismerkkisen Miele-mopedin kirkkoherran pojalta Aslak Zidbäckiltä,joka myöhemmin muutti Formosalle lähetyssaarnaajaksi.Mopedi oltiin rekisteröity kevytmoottoripyöräksi ylittämällä maagisen 50-kuution sylinteritilavuuden.
Miele tunnettiin  kylläkin enimmäkseen kodinkonemerkkinä,
Moottoripyöräilyä hän oli aiemminkin kokeillut Aslakin Lambretta-skootterin takaistuimella,kun pappispari ajoi sillä ojan kautta Karjaskylän kinkerireissulla. Ehtoollisviinit onneksi eivät läikkyneet pientareelle ojaanajossa Antin nahkaisesta ehtoollislaukusta..

1964 Neckar Jagst 770 ilman
salamakeihäitä kyljissä

Kappalaisen ensimmäinen auto oli tummansininen 1965-mallinen lisenssi-Fiat Neckar Jagst 770 eli se kuuluisa Neckarsulmin pompannappi.Antti luotti saksalaiseen laatuun ja italialaiseen disainiin.
Autolla hän käväisi mustapaitahuru-ukkojen kanssa Italiassakin muistelemassa  Colosseumia jaCampo di Mussolinia.
Neckarin sivuilla lensivät kromiset salamakeihäät ikään kuin muistona saksalaisten Blitz Kriegestä.Saksalaisella Opelillahan oli aikoja jo ollut Blitz-kuormavaunumalli.
Neckar lopulta vaihtui saksalaiseen Kdf-Wageniin (Kraft durch Freude) eli kansanautoon vuonna 1968.Taivaanlapsen sininen kansuri vaihtuikin 70-luvun alussa tummanpunaiseen volkkariin,joka palveli häntä 80-luvun alkuun asti.
Ajokortin Antti ajoi vuonna 1966.Kappalaiskalla puolestaan oli ollut ajokortti jo 30-luvun alusta eikä tiedetä syytä,miksi hän lopetti ajamisen,tyytyessään olemaan kyyditettävänä ja samoin takapenkkikuljettajana.

Aulis Savolainen ja kansuri.
Juhart 2010

Savolaisen kansurin pesu
Juhart

Ajastajan tietopankki
-----------------------------------
Ajastajan korkokalenteri näytti olevan puhdas ilman mitään merkintöjä.Ilmeisesti pienestä papinpalkasta ja kenttäpapin päivärahasta ei riittänyt varoja osuuskassan säästötilille.Anttihan lähetti rintamalta Kaisalle Iisalmeen osan päivärahoistaan ja Kaisa puolestaan tälle takaisin rintamalle tupakka- ja ruokapaketteja.
Ajastajan sen aikaiset mitat syleineen,kyynärineen,virstoineen ja peninkulmineen osoittivat maan elävän vielä vanhaa standardisoimatonta aikaa,mihin kuuluivat myös britti-imperiumin jaardit,jalat ja mailit.
Pinta-alamitat neliömetrineen,aareineen ja hehtaareineen kuuluivat jokaisen maamiehen tietolaariin.Yorkshiren nummien farmareiden eekkerit sekä neliöjalat eivät kiinnostaneet suomalaisisäntiä,toisin kuin tilavuusmittojen hehtolitrat,kapat,kannut,tynnyrit ja halkosylit.
Suomi oli vielä silloin nukkuva agraarimaa.
Puutavaran viejänä Suomen metsämiesten ja puutavaratoimittajien piti kuoria ja justeerata propsi- ja ratapölkkumotteja göteborgilaisiksi standarteiksi ja pyöreätä sekä sahattua puutavaraa erilaisille englantilaisille standarteille.
Englantilaisella ja amerikkalaisella gallonalla taas olivat eri litramitat Nobel-Standardin bensiiniasemapumpulla.

Painomitoissa olivat suomalaiset oppineet kilo- ja grammamitat,mutta vanhat leiviskät,naulat,englantilaiset sentrenit (centreweight eli CWT) sekä amerikkalaiset barrelit varmasti sekoittuivat myymäläapulaisen permanenttipäässä monen maahantuodun jauhopussin täytössä.
Papin tekniseen spektriin eivät kuuluneet ehkä sähköiset mitat kuten voltit ja amppeerit.
Kilowattitunteja pastori kyllä tutkiskeli Airamin lattafikkarin kanssa pappilan keittiön eteisen seinäproppumittarista,kehaisemalla pastorskalle,että "Markka taas pyörii",vaikka edellisviikolla oli pannut koko papinpalkkansa turkulaisen vaatturin tekemään mittapukuun.

1955 Salora.ULA-radio

Radion kuuntelusta sähkön kulutuksen mittarina kappalainen ei voinut syyttää lapsia,koska salissa sijaitsevan Salora -ularadion käyttöä oltiin säännöstelty vain aamuhartausten,uutisten sekä sään ja sunnuntaijumalanpalveluksien kuunteluun.
Pastorska kyllä oli teettänyt Myllynkivitehtaan laulavalla puusepällä Mauno Blomqvistilla oikean koivuisen ämyrikotelon pappilan keittiön seinälle,mistä pesue sai ruokailuaikanaan kuunnella valittuja hengellisiä sekä asiaohjelmia..ja joskus Kipparikavrtetin Mikki Hiiri merihädässä-hittiä.
V.1962 kappalaiseksi ylennetty pastori osti Tukholman Nordiska Kompanietista Concerton-matkaradion,joka vapautti pappilan nuoret Katavasaaren mökillä kuuntelemaan suosikkisävelmiään rannassa ,vanhempien kuunnellessa mökin yläkerrassa vanhaa Philipsin anodi-katodiradiota  hengenravinnoksi.

Radiojumalanpalvelus
Juhart

Äiti piti radioloodan vieressä paria pulloa vyöruusulääkettä,jota papinpoika luuli ihan oikeaksi akkuvedeksi.Kaulalleen äiti kyllä suihkautti parempiin tapahtumiin mennessään oikeata ruusuvettä.
Ampeerit,watit ja voltit kuuluivat pappilassa oikealle sähkömiehelle,joka kävi korjaamassa isän rikkomaa sähkömittaria,yritettyään vaihtaa jumiutunutta automaattiroppua rotanleukatongeilla..Posliiniroppujen vaihdon hän katsoikin papinrouvan tehtäväksi liian teknisenä tehtävänä.
Kappalaiskahan tunnettiin pappilan "yleisnaisena" ja kaikkien vikojen korjaajana.Hän jopa kesämökillä vaihtoi Aldell-perämoottorin tulpan,tai puhdisti kastuneen tulpan essunhelmaansa. Kaasuttajan uimurinkin hän sääti,ettei vuotaisi yli..sekä potkurin katkenneen sokkanaulan äiti vaihtoi,isän yleensä ajaessa verkonnostoreissuilla uppotukkiin.
Isän tekniset taidot keskittyivät vain pappilan narisevien ovisaranoiden voiteluun Singer-ompelukoneöljyllä pienestä pruuttakannusta..

Kappalaiskan rekoli (puutarha)