maanantai 14. lokakuuta 2013

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat,Papin pukuja ja kenttäpapin sotamemorabiliaa.

                                         Psykedeelinen kirkkokansuri
                                      Tuntematon kolkkapoika ja lippukunnan johtaja

MITTAPUKUJA,MUSTAPAITOJA JA PARTIOPUSAKOITA
-------------------------------------------------------------------

Salon kauppalassa ja myöhemmin kaupungissa Anttia pidettiin suosittuna kansanpappina sekä hyvänä pukeutujana Yhteislyseon kateederilla opettamassa latinaa,kirkkohistoriaa,siveysoppia ja ruotsia.Pukupakkoa vaalittiin myös kaupunginvaltuuston kokouksissa,missä Antti edusti Kokoomusta kokopuvussa.
Pastorin pukukaappi pappilassa vanhempien makuuhuoneessa olisi kelvannut Norvan Klasun miestenpukimon näyttövitriiniksi,missä puvut roikkuivat siistissä rivissä,housut prässättyinä housuhengareissa,tärkätyt ja silitetyt paidat silitettyinä ,solmiot ovitangossa,sukat palloina hyllykorissa ja alusasut näteissä pinkoissa paperoiduilla hyllyillä.Siviiliasusteiden vieressä roikkuivat mustat papinkaftaanit ja valkoiset kauluksettomat  virkapaidat,joidenka aksessorit tärkätyt liperit messinkiniitteineen sijaitsivat hyllylaatikossa.Pastori oli niin tarkka lipereistään,että santsasi pesulan tärkkäreitä,lähettämällä useasti mielestään huonosti tärkätyt papinliperit takaisin uudelleen tärkättäviksi.
Pappilan eteisessä roikkui hengareissa papin mustat virkapoplarit ja- ulsterit sekä hattuhyllyllä erilaiset virkaeedenit.Pukunarikan alla olivat papin virkagalossit samanlaisessa miltaarisessa järjestyksessä kuin pukukaapin boksatut mustat virkatopmannit sekä ruskeat englantilaiset siviilipatenttinahkakenkäparit.

Papillisen säntillinen pukeutuminen oli vastakohtana Antin vapaa-ajan pukeutumiselle mökki-ihmisenä.Jälkipolville ihmeteltäväksi on jäänyt pappispariskunnan erikoinen vapaa-ajan pukeutumistyyli,jolla olisi vertaa vain Ryysyrannan Joosepissa ja Putkinotkossa.
Antti yleensä pani mökillä yllensä kaupunginarkkitehti Paul Bernoullin lahjoittamien tirolilaisten nahkahousujen päälle risaisen kalanpaskalle ja perkauksille haisevan ja kalastuksessa fläkkiytyneen 30-lukuisen tupakkatakin niskaansa.Jakkua piti kiinni yksi langasta roikkuva luunappi ja asun silkkine kaulus oli jo ravistellut kiiltonsa pois sadekuuroissa ja koiyhdyskunnan pesänä.Pastorskakaan ei ollut huonommin pukeutunut maaliläikkäisissä ja haalistuneissa sekä polvipussisissa verkkareissa sekä haalistuneessa partioanorakissa.
                                          Kokkikappalaiska



                                                    Antti Atomivieheen kiinnityksessä

Julkisessa elämässä Antti olikin turhamainen keikari,mikä ilmeisesti pohjaantuu hänen pula-ajan puutteeseen,jolloin lapsena joutui leipäkerjuulle risaisissa polvihousuissa ja paljain jaloin Kauppisten verannanportaille.Samaa ei voida sanoa naapurin Kauppisen Kaisa-tyttärestä,jolla oli varaa pukeutumisen varakkaan kauppiaan likkana.Kaisa ei kuitenkaan koskaan ollut prameileva pukeutuja,oltuaan kiinnostunut Iisalmen huoltoasemien rasvamonttuihin ,Matkahuollon tupakansavuisiin kuskitupiin sekä raviratojen pussihousuisiin vedonlyöntijonoihin.Kaisa oli enemmän mies kuin 10 Anttia,pystymällä nostamaan olkapäälleen 50-kiloisen jakkupottusäkin vaivatta perunakellariin kantamiseksi,kun Antti ähkäili helevetinheleveteillä mökin rannassa vajaan 20-kiloisen Aldell-perämoottorin kannossa merisoutuveneen tasaperään.

Kerran 50-luvun puolessa välissä Antti pisti melkein koko nuorisopastorin palkkansa turkulaisen mittakraatarin neulomaan kokopukuun,viisipäisen papinpesueen töpätessä kuorittuja jakkuperunoita kokonaisen kuukauden muikunsuolaveteen.Isä kuitenkin yritti peitellä tuhlaustaan tuomalla kotiin Schmandtin kräämileivoksia keittiön pöytään,joista itse söi Paula-kahvia ryystäessään kolmeneljäsosaa " persona makkeelle".
Äiti joutui ostamaan Kallion lihakaupasta tiliin ruokatarpeita kuukaudeksi pitämällä samalla mykkäkoulua pappilan keikarille.

SOTAMEMORABILIAA PAPIN TYÖHUONEESSA
---------------------------------------------------------
                                        Kenttäpappi välskärin kanssa JsP:llä

Jatkosodan alkaessa sotilaspastori palveli Lapinlahden vt.kappalaisena,kunnes kutsuttiin palvelukseen Kuusamon rajavartiopataljoonan sotilaspastoriksi.Siellä hän tapasi kuuluisan sissikapteeni Marttinan,jonka johdolla partiot kävivät koukkaamassa Muurmannin radalla räjäytysaikeissa,kunnes Mikkelin Päämajan päällikkö Mannerheim käski vetäytymään pahanteosta,liittoutuneiden lend-lease-sotamateriaaliavun päästessä vapaasti kulkemaan Leningradiin.Marski oli toiminut omituisella arkuudella mielistellessään Winston Churchilliä ja Franklin Delano Rooseveltiä.
Kuusamosta sotilaspastori marssi Rukajärven valtaukseen,mistä muistona roikkui papin työhuoneen seinällä puusta kaiverrettu R-plakaatti alpakkaisen kärsivän Ristiinnaulitun vieressä.Ristin vasemmalla puolella roikkui saksalainen metallituppinen pistin ja oikealla puolella armeijan ylipäällikkö katseli lasin takaa raamitettuna huoneen erkkeri-ikkunaan päin.
Pastorin työpöydälllä vihreän kirjoitusalustan edessä seisoi messinkivaluinen roomalaissusi,jonka nisistä Romulus ja Remus nauttivat susihukan tissihyvää.Taidevalu oli kotoisin Roomasta,missä Antti mustapaitojen kanssa käväisi matkallaan Campo di Mussolinille aatetreenaukseen.Samalla reissulla mustapaidat käväisivät vuoden 1936 Berliinin olympialaisia seuraamassa ja näkemässä kiukkuisen Aadolfin todistamassa,miten arjalaissprintterit hävisivät mustalle Jesse Owensille sadan metrin pikajuoksussa.
Mustapaita-aate sekä Suur-Suomihaave pastorin kertoman mukaan kaikkosi mielistä vuoden 1944 kannaksen rautataivaan alla.
Pastorin työhuone muistutti osaltaan kirja-antikvaarilta,mistä löytyi hepreankielinen Toora,1500-lukuisia Agricolan katkismuksia ja taskuraamattuja,hengellisiä julkaisuja hyllyttäin,joiden välistä pilkotti myös paperikantisen avioliitto-oppaan Avioliiton onni-kirjan selkä,jota Jussikin kävi lainaamassa vesiklosettilukemiseksi.Kirjan räjähdypiirrokset genitaaleista kauhistuttivat papinpoikaa rumuudellaan,vaikkakin hän sai alkeiskoulutuksen erikoisista asennoista,miten nuorisopastori lähetti siemenensä lähetyssaarnaaja-asennossa pastorskan kohtuun uuden nuorison tekemiseksi.

Antin työpöydällä seisoskeli myös lippuparaati.,joka käsitti siniristilipun lisäksi Lionsien,Suomen Punaisen Ristin ja Salon Leiriveikkojen sinipohjaisen ja valkoliljaisen tunnuslipun.
Vuonna 1949 muutettuaan Viitasaarelta Saloon hän perusti seurakuntaan Salon Leiriveikot-partiolippukunnan.
Isänmaallinen ja puolikirkollinen partiolippukunta kasvatti kauppalan poikia isänmaan puolustushenkeen,lutterilaiseen teesiuskoon,solmuoppiin sekä sotilaalliseen disipliiniin erämaassa selviytymisen lisäksi.
Erikoisena yhteensattumana kansainvälisen partioliikkeen perustajan Loordi Baden-Powellin sekä nuorisopastori Lukkarisen kanssa oli se,että kenraaliluutnantti evp.B-P oli papinpoika.Pastori Lukkarisen oma papinpoika aloitti jo 5-vuotiaana kolkkapoikakoulutuksen ja 7-vuotiaana yleni leukunkäsitttelijäksi.Solmuopissa poika pärjäsi niin hyvin,että teki merimiessolmun väärinpäin vasenkätisenä ja vielä tänä päivänä solmii nauhakenkänsä lastenlenkkeihin..
Loordi B-P sattui myös olemaan  vuoden 1908 Etelä-Afrikan buurisodan Mafekingin taistelun sankari.Uroteosta hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi.Samassa hätäkässä palveli nuori Winston Churchillkin tiedotusjoukoissa..
Antti oli tavannut loordin jo 30-luvulla Suomessa kansainvälisillä partiolaisjamboreilla.
Jotain yhteistä Antilla ja loordi Robertilla oli itsensä karaistamisessa-B-P kuuleman mukaan nukkui eläkepäivinään maaseutulinnansa parvekkeella viltin alla talvisinkin,kun Antti puolestaan kidutti itseään saunareissuilla avannossa pulahtamisessa.Antti aina kylmissään juostessaan löylyyn vielä kehui ,että.."Kylläpä teki hyvvää".Moisesta rääkistä hän päätyi 70-luvulla Turun Yliopistollisen sairaalan sydänkirurgian osastolle ohitusleikkausoperaatioon.Luultavasti Bostonin poltolla oli siihen oma osuutensakin....

                                               Antti partiopäällikkönä

Kirjoitupöydän oikealla kulmalla seisoi sininen Pointers-piipputupakkapönttö,jonka kuivien porojen päällä makasi hopeahelainen Lillehammarin äkkivääräpiippu.Purkki oli Amerikan tantan Marshall-apua tupakannälkäiselle kenttäpapille,Tupakkapönttöön hengenmies harvemmin kajosi,pitämällä parempana vaihtehtona poltella  Chesterfiediä ,vihreätä North Statea ja pikku-Bostonia pajuholkissa..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti