JOHAN ON MARKKINAT!.papinpoika ja pakanamaasarja,

SS Salo 1910-luvulla.Juhart 2011.

 Markkinahulinaa Eläintorin kulmalla 1952.Juhart 2010. 

JOHAN ON MARKKINAT!
---------------------------------

Johan on markkinat...!!!
Näin Kaisapastorska kirkastui villiintyneelle pesueelleen vuodenajoista riippumatta,vaikka kauppalan markkinat pidettin joka vuoden syys-lokakuun vaiheilla. Pappilan lapsilla oli lääniä kotonaan juosta aivan päästä huippaamiseen asti vuonna 1899 rakennetun 7-huoneisen lukaalin ympäri,koska huoneet oltiin rakennettu paksun keskihormin ympärille.
Markkinoita alunperin kutsuttiin silakkamarkkinoiksi sekä Piritan markkinoiksi,vaikkakin muualla sisämaassa silakkaa pidettiin kissankalana.
Rannikolla silakka kuului jokaiseen ruokapöytään paistettuna,halstrattuna sekä eri mausteilla pikkelsöityinä veneistä myydyistä silakkanelikoista.
Kalastajaveneitä oli saapunut jo satoja vuosia kauppalan sillankorvaan markkinoille ja jopa oikelle onkipaateille eli höyrylaivoille oli rakennettu omat laiturinsa vielä 1900-luvun alussa.
Teräksinen rautatiesilta oltiin rakennettu alemmaksi alajuoksulle vuosisadan vaihteessa ja se kääntösilta päästi höyrylaivat kiinnittymään aivan kauppatorin viereen.

Vuonna 1918 kansalaissodan aikana punaiset kyllä räjäyttivät sillan kierouksissaan kapitalistisen maailman esikuvana.Punaisissa mielissä ilmeisesti höyryvoima oli jotain saatanallista  proletariaatin alistamista. Oikeasti punaiset olivat vetäytymässä räjäyttämällä rantaradan kaikki rautatiesillat.Punaisten ja valkoisten väliset viimeiset taistelut sen perästä pidettiinkin Tampereella ja Viipurissa.
50-luvulla jokiuoman mutapohja oli ollut jatkuvassa nousussa ja joen maantiesillan sekä junasillan välin voisi kahlata melkein yli,vaikkei teko olisi ollut kovin suositeltavaa Farmoksen saippuatehtaan ja teurastamon yläjuoksulla päästäessä jätevedet vesiin.Kauppalan rantojen miehet kesäisin kyllä Vinetto-pullon hinnasta kahlasivat joen poikki suoraan läheisen Vilhonkadun Alkoon.
Jussi oli kyllä kerran melkein hukkumassa siinä jäteviemärin suulla,kun uskalikkona jokijäällä kävellessään pulskahti paskaveteen.Siskojen eräs tyttökaveri Holmaksen Sirkka oli saanut vedettyä märän ja haisevan pojan niskasta takaisin jäälle.
Eikä se ollut ensimmäinen kerta,milloin poika on paskasta pelastettu.
50-luvun alussa Jussi oli Kemiön Kiilan Ornäsin-lahden maatalon "monisylinterisessä meridiiselissä" eli monireikäisessä puuseess' tipahtanut emännän reiästä paskapatterin päälle ruumassa..
Äitipastorska oli pelastanut pojan ruumanluukusta ja tiskannut haisevan kersan rantavedessä.
Yllytyshulluna Jussin silloinkin piti istua aikuisten reiällä...siskojen yllyttäessä,että et uskalla...et uskalla!
Samalla tavalla hän oli nikkelimarkasta syönyt Pax-pastillirasiasta Maija-siskon tarjoamia lampaanpapanoita.

Ennen sotia markkinat pidettiin Eläintorilla suojeluskuntataloa ja silloista yhteiskoulua sekä Rauhalan hotelliravintolaa rajaavalla tontilla,mikä nykyään on Sibeliuspuisto. En usko,että Sibeliuksella ole mitään tekoa entisen kuraisen torin kanssa,missä syyssateella kirkkopatinat upposivat hevosenpaskan sekaiseen mutavelliin,josta näpeistä tippunutta viipurinrinkeliä kukaan,puhumattakaan kauppalan puluista sekä naurulokeista, ei käynyt kilpaa noukkimassa niinsanottuna ilmaispalana.
Ehkä 30-luvulla kauppalan pieni suuri mies Korppu-Vihtori olisi plokannut sen hevoselleen.

 Korppu-Vihtori sekä Illusioni 20-luvun Eläintorilla.
Hän oli oikealta nimeltään  Frans Viktor Gallenius (1870-1930) joka myi tehtaalta tai leipomosta ostamiaan korppuja kauppalaa ymäröiviin lähikyliin ja jopa Turkuun.asti.Vihtori kantoi myytäviä korppujaan selässä kannettavasta tuohikontista.
Turussa on näytteillä v. 1983 veistetty Korppu-Vihtorin patsas.Korppu.Vihtori-sanaa käytetään myös miehestä,joka asuu susiparina.

Syyskuu 1959
-----------------

Pappilan Jussi ja luokkakaveri Ylängön Erkki,Salon Seudun Sanomien eli Kunnanvaivaisen päätoimittajan poika ,nojailivat kauppatorilla polkupyöriinsä seuraamassa Sirkus Sariolan pääteltan keskitangon nostamista.
Jussilla oli isän vanha ja musta perinnöksi saatu sotapyörä,minkä ohjaustanko oli maalattu hopeisella Horna-kiuasmaalilla.
Erkillä eli Ekillä taas oli ihkauusi valkovihreä Pyrkijä,missä kaiken lisäksi oli vaihdekappa,Soliferin kromattu lamppu sekä dynamo.
Jussin pyörän ookaa oltiin kustomoitu vain muutamalla Esson,Castrolin ja Shellin tarralla vaudin lisäämiseksi ja vaihteita oli yksi raskas,kun taas Ekillä oli 3 kappaletta kromatun ohjaustangon käsivaihdevalitsimessa.
Silti Eki ei ollut pärjännyt Jussille asemapuiston kuraisilla krossipoluilla vaihteillaan ja dynamoillaan,papinpojan voitettua vanhan kivisen sirpalesuojan ympäriajon kahdella kierroksella..
Eki kun oli pihi pyorästään eikä antanut kuraistaa sitä.
Ekin isän toimittama lehti oli kauppalan ainoa ja vähäsivuinen sanomalehti,jota ei edes toimitettu eikä painettu maanantaisin,koska silloin oli kaikkien lehtitoimittajien honkkelipäivä ja nytkin lauantai-iltana Jussin haettua kaveriaan torille,päätoimittajaisä ei ollut kotona,vaan kuulema viereisen Hotelli Salon kabinetissa liikemieselounaalla,mitä on jo kestänyt aamuyhdeksästä asti.

Pojat päättivät tehdä muutaman rundin torin ja sirkusalueen ympäri ja kurkkia asuntovaunujen väleistä.minkälaista elämää sirkuslaiset viettivät ennen sunnuntaisia avajaisia.
Toripuiston laidalla vanhan soittolavan edessä seisoi sirkustirehtöörin lankkukylkinen Ford Country Squire-farmariauto ja sen perässä hohtavan kirkas alumiininen Airstream-asuntovaunu.
Samanlaisia asuntovaunuja Jussi oli vain nähnyt Fammu-tädin vintillä keltaisista National Geographic-lehdistä.
Amerikkalainen Willy Byam oli aloittanut jo 40-luvulla karavaanareiden kokoontumisajot ja-leirit eri puolilla Yhdysvaltoja.
Papinpojasta sellainen leireily olisi vasta poikaa jenkkiauton ratissa hohtava Airstream-perässä jossain Yellowstonen  jättiläismäntymetsässä.

Toripuiston soittolavalla seisoi pari rantojen miestä kippaamassa denaturoitua spriitä kurkkuihinsa.
Pularit olivat heittäneet siisteinä puistomiehinä puolikkaan ranskanleivän soittolavan roskakoriin..
Poisheitto ei johtunut täysinäisestä vatsasta,vaan sitä oltiin käytetty spriin suodattamiseksi puhtaammaksi näköä haittaavista sivuaineista.
Toinen pulareista joikui lavalla näkymättömän mikrofonin ääressä,eleillen käsillään kuin rohkaisupaukut ottanut Suomen tanssilavojen kuningas, "laulava lihapulla" Olavi Virta..
Miehen spriinpuhdistama kultakurkku kähisi torille päin:
---"Ja kyllä liekki lämmittää!!"
Jussi oli kerran äidin lähettämänä mennyt ostamaan Leinon rautakaupan maalipuolelta tapettiliisteriä ja joutunut jäämään odottamaan vuoroaan tiskillä yhden tenulle haisevan rantojen miehen taakse.
Mies oli ostamassa litran pulloa denaturoitua spriitä eli tenua.
Tiskin takana oli silloin myyjänä neidoneleinen Asser,joka laukaisi tenun ostajalle ässiään suhautellen,että;
--"Tänää meill on penffelpakko!",tarkoittamalla sitä,ettei rautakaupat voi enää lain mukaan myydä talousspriitä kuin ammattikäyttäjille eli maalareille.
Spurgu oli rähissyt jotain vastaan,mutta ostanut taskusta löytyvillä kolikoilla tuuman pensselin, pistämällä sudin ylähuuleensa ja laukonut Asserille:
--Meinaak sää tehrä musta oikke pellen?
---Katos peilist omaa Shapliinin kuvaas oikke tarkast!
Asser oli nakellut niskojaan kuin ärtynyt maitokaupan myyjätär ja huutanut tiskin yli Jussille:
--Ja feuraava afiakaf...mitäf faif olla?

 Elokuu 1938.Soittolava Salon 50-vuotisjuhlissa.

Elävää musiikkia soittolavalta ei enää kuultu edes palokunnan messinkipumpun töräyttämänä.Ainoa,mitä vapaapalokunta teki torilla kerran vuodessa oli palosammutusharjoitus,jossa poltettiin joku Eklundin romuttamosta raahattu autonromu tai lahonnut paskahuusi.
Vuoden 1960 Uudenvuoden yönä kauppalan sai kaupunkitittelin ja soittolavalle annettiin puoli vuotta armonaikaa.Se purettiin roskalaudoiksi sekä kaatopaikalle vietäväksi.
Laudat kipattiin lähimmälle kaatopaikalle Vuohensaaren tien päähän,missä paloi ikuinen tuli.
Alueelle myös kaadettiin muutakin kauppojen paperiroskaa kuorma-autojen ja traktorin peräkärryjen lavoilta.
Kaatopaikka oli suosittu pultsarien aarreaita ja sen ikuista tulta kutsuttiin Tuntemattoman pultsarin haudaksi.

Jatkuu..The Greatest Show on Earth...

 Olavi Virta ja Jussi Salon torilla 1956.Juhart 2011.