ILSE-LOTTE BIERHAUS MÄDEL
-----------------------------------------
-----------------------------------------
Fiktio
Suomalaismiespari katsoi ansainneensa viihdettä olympiakultien katteeksi ja poikkesivat yhteen oluttupaan Unter den Lindenin poikkikadulle.
Antti ei ollut eläissään nauttinut kovempaa kuin iisalmelaista vaarinkaljaa kotonaan ja pulskan sekä puoliirstaasti vaaleanpunaisia ja kesakkoisia rintojaan esittävän tarjoilijattaren tuotua vaahtoavat kolpakot pöytään,hän varovaisena maisteli vaahtoavaa olutta.Aluksi sahdin maku puistatti aivan selkäpiissä saamalla käsivarren ihokarvat pystyyn,mikä pisti Malmivaaran hekottelemaan teologian ylioppilaan kokemattomuutta..Toinen kulaus alkoi tuntua jo kestettävämmältä ja Antti tunsi omituisen mielihyvän tunteen leviävän kehoon ja kolpakko tyhjeni pikavauhtia.
Malmivaara tervehti Antin suoritusta äänekkäällä Gesundheitilla ja röyhtäyksellä,jolloin tämän mustan paidan kainalo näytti kastuneen hiestä.
Antti huomautti:
--Taesitpa sinä hurrata oekeen urakalla isänmuan puolesta!
--Et sinnäe suarnastuolissa hikikarplaloeta vuojata,vuan vollotat mummoparkojen silimijä märiksj!
Samalla pöydän ääreen asteli viehkeän näköinen ja lyhytmekkoinen savukemyyjätär,jonka kaulassa roikkui nahkahihnasta matalareunainen tupakkatarjotin. Antista tämä kultahiuksinen ja punakynähuulinen muistutti
yllättävän paljon kuuluisaa elokuvanäyttelijätärtä Marlene Dietrichiä..
Oluen rohkaisemana Antti lausui kohtliaasti neidolle:
--Ich küsse Ihre Hand, Madame!
Oikeastaan hänen päähänsä oli tullut Marlene Dietrichin vuonna 1928 valmistuneen elokuvan nimi,vaikka savukemyyjätär muistutti enemmän vuoden 1930 sensaatioelokuvan Sinisen enkelin kabareetanssijatarta Lola- Lolaa mustissa verkkosukissaan.
Antti melkein ällistyksissään ja häikäistynä myyjättären hehkeydestä sekä samannäköisyydestä Marlenen kanssa osti paketin Junoa,saamalla hehkeän valkohampaisen hymyn palkkioksi ja maireat Vielen Dankit.
Malmivaara myyjättären mentyä muihin pöytiin tokaisi:
--Ee tuo tytärj nyt ihan Hitler Mädeliltä näättännä,vaikka olsj kyllä ansaenna potrettikuvan sinne Lebensraum.lehteen...mutta sinä Antti näätät aevan säekähtänneeltä!
Nuori teologian ylioppilas kyllä sisimmissään ei voinut unohtaa tapaamistaan ihanteensa peilikuvan kanssa.ja vaihtoi puheenaihetta:
--Tiijätkös Ilikka,että Berliini olj ollut kaskymmenjluvulla oekeen seksin ja sattiirin Mekka?
--Tällaesissa kellarjpaekoessa ollaan näätelty Brechtin Kolomen pennin oopperoeta,missä ivvaeltiin vuosjkymmenen alun Ringvereinejä elj paekallista maffijaa?
--Nämä silinterjhaatuset konnat kerräilj suojelurahhoo kapakkoejen isänniltä ja sentähen niitäe kehuttiin Zylinderleuteksi els silinterimieheiksi.
--Taesivattiin olla Tsikakon Caponen serkkupoekija tae kummisetijä..
--Tuon marlenenuamaesen tyttären ilimestyminen pöötään pisti mieleen,että se oekee Marlene aloettelj elokuva-urraansa tällaesissa kabareekapakoessa..
--Silti kansallisosialistiset Sturmit eevät tykänneet hyvvää näijen kapakkaessiintyjien riäkkymisistä ja kommunismin levittämisestä,jolloen tätä piäkaapuntija ne alkoevat haakkummaan Rote Berliiniksi.
--Kapakat olj täännään dadaistejä,sosialistejä sekä UFA:n elj paekallisen elävien kuvien liiton tirikoeta.
Ne Hollivuutin Lubitscit,Sternbergit,Pommerit ja Wilderit viettivät aekaansa näessä kuppiloessa ennen Amerikkaan menoaan.
--Marlene piäs oekeen sen Billy Wilderin patjakssii alakuaekoenaan ..
--Se Wilderin Billy olj alakujjaan itävaltalesija kuin tuo Hitlerkiin..
Puhuessaan hän oli vilkaissut rannekelloaan. hihakalvosimen alta useaan kertaan ja tokaisi pöydästä ylösnoustessaan:
--Ee kyllä...Ilikka..pittäes lähteä valamistelemmaan sitä yljhuomisen uamun lähtöä Reichsbahnilla sinne Berniin!
--Juo sinä ihan raahassa kolopakkoas..!
--Ee se Benito meitä jiä vuottelemmaan ikiajoeks,kun sillä on palajon paekattavvoo sen sösseliksj männneen Abessiinijan sotaretkensä takkii .
--Mutta siellä Roomassa minä lähen tutkimmaan oekeen tihheellä kammalla nähtävyyksijä,kun kuapunnissa on niin palajon historijjaa.
Malmivaara naukkasi kolpakostaan suullisen ja vastasi:
--Jiä sinä kahtelemmaan Roomasj omalla ajallasj!
--Meijän pittäes matkata sinne Mussolinin leirille rotokollan mukkaesija juhulija nähäden ja eustammaan Suomea.
--Minnoon telekaatijon piällysjmies ja miärään tahin.
--Mutta kyllä me poejjaat yhessä nähhään ne Roomattii ajallaan ja pistäyvyttään siellä Vesuviuksellakin harjottelemassa sitä helevetin esjkamarijakin..
Noustessaan kellariravintolan portaita katutasolle Antti vilkaisi vielä taaksensa,jolloin hänen katseensa tapasi Bierhausin tupakkatytön kirkkaan siniset silmät.
Marlenen peilikuva oli puhumassa kiihkeästi väitellen oviaukossa seinäpuhelimeen alasaksilaisella murteella.
Astuttuaan katuvulinään Antti katsahti oluttuvan nimikilpeen oven kaariholvin päällä.Siinä luki goottilaisin kirjaimin hakaristilipun varjossa Hanzel und Gretchen.
Unter den Linden by lesser Uery.1925-30
Berliinin kartta 1908-1936.Sininen neliö Kreuzbergin Parochalstrassen ja Klosterstrassen kulma,jonka takana Jüdenhof .
Seuraavana iltapäivänä koko 8-henkinen mustapaitaporukka päätti juhlia olympialaisa ja viimeistä päiväänsä Berliinissä Kreuzbergin Parochalstrassen ja Klosterstrassen kulmassa sijaitsevassa Kloster Gasthausissa..
Kreuzbergin alue oli keskellä vilkkainta Hitlerin Reichin "Welthaupstadt Germaniaa" ja suosittu taitelijoiden sekä pienyrittäjien kaupunginosana.
Kellariravintola oli tupaten täynnä kansainvälisiä juhlijoita,messinkitorvimusiikin kaikuessa oluttuvan kivisistä kaariholveista.
Antti jätti aatteenveljensä juotuaan vain kolpakollisen olutta kertomalla Malmivaaralle käyvänsä haukkaamassa raikasta ilmaa kävelyllä Hasenheiden puistossa,joka rajasi Tempehofin Luftbrückeä eli lentokenttää ja Paradesenstrassen U-Bahnasemaa.Olympilaisia varten osaa puiston vanhaa Schiessefeldiä eli ampumarataa käytettiin myös urheilijoiden treenausalueena.
Kävellessään puistokäytävällä hän näki penkeillä berliiniläisiä eläkeläisiä syöyttämässä puluja sekä kesämekkoisia äitejä,joidenka kultaiset hiukset heiluivat vienossa ilapäivävireessä leveälieristen kesähattujen alta. Jokainen näistä kansallissosialistisista naisroolihahmoista sopisi muutaman pian alkavassa sodassa Wehmachtin propagandalehden Signalin (1940-45) kansikuvatytöksi sotilaiden varustekomerojen ovien sisäpinnoille ihailtaviksi. Useilla Lebensborn-äideillä (puhtaasti arjalaisilla) oli ainakin yksi liinatukkainen lapsi vetämässä kädestä jäätelökioskille päin,miesten taas keskustellessa pienissä ryhmissä ulkoilmaravintoloiden pöydissä oluttuoppien ääressä voitoniloistaan sekä pettymyksistään arjalaisten trimmattujen urheilijoiden saavutuksista.
Lebensborn-tyttäriä
Arjalainen naisihanne
Yllätyksekseen Antti havaitsi tutun Bierhausin kultakutrisen tupakkamyyjättären istumassa yhdellä puistonpenkillä lukemassa naistenlehteä.Neitonen poltti pitkässä imukkeessa Königin von Saba-savuketta (Saaban kuningatar).Antti polttajana tiesi merkin olevan turkkilaista,vahvempaa laatua,mutta ilmeisesti neitosen tietämättä tupakkatehtaan omistajana oli varakas juutalaisherra Gatby.
Berliinin poliisipäällikkö ja vankka kansallissosialisti kreivi Heinrich Heindorf oli pyytänyt Gatbylta ns.juutalaisten lasten rahastoon lahjoitusta, ettei tehdas menisi Reichin omistukseen ja johtaja oli joutunut jopa tinkaamaan lahjoituksen summasta saadakseen leiman passiinsa muuttaakseen Amerikkaan.
Heindorf oli vuoteen 1938 mennessä tilittänyt omalle eikä juutalaisten lasten tilille 300.000 Reichsmarkia.
Königin von Saba-savukepakkaus
Antti astui neitosen eteen tervehtimään preussilaisen sotilaallisesti kantojaan kopsautellen,jolloin yllätyksekseen hänen naisidolinsa peilikuva taputti valkoisella hansikaskädellään penkin istuinta merkkinä lähempään seurusteluun.
Pian pari oli edennyt syvälliseen keskusteluun kaikesta yhteisistä taivaan alla kiinostavista aiheista,kuten saksalaisista savukkeista,hollywoodilaisista elokuvista,amerikkalaisesta.jatsista,argentiinalaisesta tangosta,latinalaisamerikkalaisesta congasta sekä kansainvälisestä patriotismista.
Antti oli ihastunut,ei pelkästään neidon arjalaiseen kauneuteen,vaan myöskin älykkyyteen,mitkä ominaisuudet harvemmin kulkivat käsikädessä.
Neitonen oli esitellyt itsensä Ilse-Lotteksi ,joka puolestaan ryhtyi kutsumaan Anttia leikillisesti Antonioksi teologian ylioppilaan italialaisen ulkonäön puolesta.
Ilse oli 22-vuotias alasaksalaisesta kodista onneaan Berliinistä hakemaan lähtenyt kyläkauppiasperheen vanhin tytär.Hän oli myös yllättynyt suomalaisitalialaisen Antonion erittäin hyvästä saksankielen taidosta ja Antin mainitessa ,että Ilsen omasta saksankielestä paistoi niedersachsenilaista murretta,neitonen tekovihaisena vastasi:
--Ich bin ein Berliner!
Joskus runsaan neljännesvuosisadan perästä Antti muisti Ilsen sanat,maailman mahtavimman presidentti Kennedyn vieraillessa Berliinissä,julistamalla Berliinin muurilla prikulleen samoin sanoin..."Ich bin ein Berliner!"
JFK Berliinissä
Vuonna 1936 19-vuotias John Fitzgerald Kennedy ryhtyi opiskelemaan Harvardin yliopistossa ja häntä kehuttiin ylistelevästi "Freshman Smoker"-osakuntalehden toimittajana kirjoituksistaan radio-,filmi- sekä urheilumaailman julkkiksista.
Pitkähkön ja vilkkaan keskustelun jälkeen pari siirtyi avoimeen gazebokahvilaan jatkamaan ajatustenvaihtoaan monilla kahvikupillisilla "mit Schlag" eli konjakilla vahvennettuna.Auringon jo laskiessa pari käveli puistokäytävilla ristiin rastiin käsikynkässä Antin sentimentaalisesti hyräillessä ihastukselleen suomalaisia rakkauslauluja,kuten "Niin minä neitonen sinulle laulan" sekä "Kalliolle kukkulalla rakennan minä majani".
Ilse ihmetteli suomalaisten sävelmien melankoolisuutta ja miten suomalainen rakkaus kuulosti niin surulliselta.Piristääkseen tunnelmaa Ilse hyräili kappaleita Antille oluttuvassa soitetusta tangosta,mikä kuvasi chicagolasta gangsteripariskuntaa sanoin "..und Sie tanzen einen Tango...Jacky Brown and Baby Miller".
Ilsen kertoman mukaan sävelmän oli tehnyt ja kirjoittanut eräs klassista musiikkia opiskeleva oluttuvan esiintyjä,köyhä juutalaispoika.
Kurt olisi halunnut opiskella jatsia sekä tanssimusiikkia Berliinin konservatoriossa,mutta Hitlerin sormet pitivät tahtipuikkoa ratsupiiskanaan musiikin opetuksessakin..
V.1959 Antti kuuli sattumalta sivukorvallaan ularadiosta lauantain toivotuista saman tutun kappaleen,kuuluttajan esitellessä sävelmän "Kriminal-tangoksi" ja esittäjänä Hazy Osterwald.
Tangon alkuperäinen sovitus oli italialaisen Piero Trombellan.
Kappalainen tiedostamattaan alkoi hyräillä laulun sanoja,jotka silloin vuoden 1936 elokuussa kuulostivat niin taivaallisen ihanilta arjalaisneidon huulilta ,vaikkakin ennustamalla "Achtungia" eli varoitusta tulevasta:
"Kriminal Tango in der Taverne,dunkle Gestalten und Rotes Licht...
Und Sie tanzen einen Tango
Jacky Brown and baby Miller,
Und er sagt ihr leise:
Baby wenn ich austrink,machst du dicht.
Dann bestellt er zwei Manhattan und dann kommt ein herr mit Kneifer.
Jack trinkt aus und Baby zittert.
Doch dann löscht sie schnell das Licht.
Kriminal Tango in der Taverne,dunkle Gestalten,rote Laterne.
Abend für Abend,lodert die Lunte.
Und sie tanzen einen Tango,alle die davon nicht ahnen,
und Sie fragen die Kapelle:
Hab'n sie nicht was heisses da?
Dann Sie können ja nicht wissen,
was da zwischen Tag ind Morgen in der
nächtilichen Taverne bei dem Tango schön gesach.
Kriminal Tango....
Und sie tanzen einen tango....
Jacky Brown and Baby Miller.
Und diekripo kann nichts finden,
was darann verdächtig wär.
Nur der herr da mit dem Kneifer,
dem der Schluss im dunkel galt.
Könnt'.vielleicht noch etwas sagen,
doch der Herr sagt nichts mehr..
Kriminal Tango....
Antilla koko Berliinin visiitin aikana oli vain yksi nainen mielessään,Sannan tukevan hahmon häipyessä sumuun Mulan laivalaiturilla. Sinä iltana hänen piti sanoa hyvästit Ilselle ja kurkkua tuntui kuristavan ajatus siitä,ettei koskaan enää tavattais.
Antin korvissa soivat vielä Kriminat Tango-Schlagerin kuumat rytmit Ilsen niiskuttaessa pitsiliinaansa.Ilse kuiskasi Antin korvaan viimeisessä halauksessa,ettei koskaan eläissään ollut tavannut todellista Antonion kaltaista herrasmiestä,koska kaikki Tavernen miesasiakkaat olivat Schweinhundeja ja aina sorkkimassa niljaisilla sormillaan hänen kehoaan.
Antti istui matkustajakodin vuoteellaan polttamassa ikäväänsä Junoa,Malmivaaran ja kuuden "mustapaitakääpiön" saapuessa hiprakassa sisään.Hän kutsui nuorempia kääpiöiksi,koska osa pojista oli juuri täyttänyt 18 vuotta ja kokivat ensihuumaansa ja-humalaansa suuressa maailmassa.
Malmivaara ovella heiluessaaan tokaisi Antille:
--Kuuleppas sinä naestennaarattaja..myö käätiin punasten lyhtyjen kaulla ja arvaappas kenet myö nähtiin.!?
--Nosse kalajakapakan tupakkitytön tietysti verkkosukissaan ja punamualattuna kun laon seinä..myymässä lihhoo kadulla..
--Sitten myö seurattiin kun neetonen astu yhen valakosen beeämvee-uruheeluaatoon...ja huristelivat näkymättömmiin..
--Siellä Kantnerstrassella olj monta mönjättyä pimuva pissalihoo myymässä!
Antti silitteli etusormellaan pronssisen suden kylkiluita kuullessaan pirssin hurinaa pappilan paraatioven edestä.
Korkean lumivallin vieressä seisoi tyhjäkäynnillä porssikusku Oksasen valkoinen siivekäs Ford Fairlane-ulataksi,jonka takalokasuojan kolmen vaakasuoran kromipisarakoristeen päälle suli nuoskalumen hiutaleita.
Hänelle muistui näkemästään mieleen Rooman mustaoranssiset Lancia Aurelia-taksit,millä mustapaitapojat ajelivat katsomassa Vatikaania,Pyhän Pietarin toria ja Kolosseumia .
Nyt tosin hajuaistittomaan aasialaisen flunssaepidemian turruttamaan italialaisnenäänsä hän ajatuksissaan imaisi taksin ikkunasta trattorioiden lasagnan tuoksuja työhuoneensa bostonsavussa, alkaessaan vaistomaisesti rallaattamaan Funiculi Funiculaa:
"Jamme,jamme 'ncoppa jamme ja..funiculi funicula..."..
Joskus kappalainen uuvuttuaan pappilan flyygelin ääressä Siionin virsien raskaspoljentaiseen soittoon otti kirjahyllystään nahkakotelosta Italiasta ostamansa piccolohuilin ja vetäisi salin erkkeri-ikkunan edessä verenpisarakaktukselle piristykseksi kappaleen iloista Funiculi Funiculaa.
Laulu oli erittäin suosittu 30-luvun Il Ducen Italiassa,vaikka sen sanoittaja Peppino Turco oli sovittanut sen Luigi Denzan musiikkiin v.1880.Sanoitus oli saanut alkunsa Vesuviuksen vuorelle kulkevasta vaijerihammasratarautatiestä (funikulaarisesta radasta),joka valitettavasti tuhoutui v.1944.Lauluun sekaantui myös itävaltalaissaksalaisen Richard Straussin käsialaa,koska säveltäjä uskoi rallin olleen aitoa italialaista kansanmusiikkia..
Hän liitti sävelmän runolliseen sarjaansa "Aus Italien",jolloin Denza haastoi Straussin oikeuteen.
Tuloksena Denza sai hyvät komissiot jokaisesta Straussin esittämästä Aus Italien-sovituksesta
Kappalainen niisti nenänsä muisteluittensa päätteeksi kaftaanin taskusta vetämäänsä nenäliinaan totuttuun kuuluvaan tapaansa,jolloin muu pappilanväki pysähtyi toimissaan koodaamaan,että pappi oli lähdössä virantoimituksiinsa.
--Mänj sovan rottyylisavussa ja uasialaesessa koko hajuaesti loppuijäks!
Kappalainen tuhahti viikatessaan liinan kaftaanintaskuun ja nappasi mustan ehtoollislaukun käteensä suuntaamalla eteiseen pukemaan mustaa talvipopliinia päällensä.
Eteisen peilin edessä hän sovitteli mustan kirkkoeedeninsä lainepäähänsä miettiessään pieni hymynhäive suupielessään:
--Noh...ensvuojen kesällä pakkavutaan pikku-Neckariin uuvelle huru-ukkojen reissulle Roomaann.
--Alle Wegen führen nach Rom...hmmm?!
--Katotaampas oekeen uuvelleen valakoeset banlonpaejat niskassa autobaanoilla ja autostraadoilla,miten elo on muuttununna Berliinin ja Rooman välillä..
--Se Malamivuaran Ilikka ee piäse mukkaan kun makkoo hoetokojissa parkkinssonnissa ja se Ilse-Lottekin taetaa olla jo kuollunna aekoja sitten loppuunajettuna natsijen maksumorsijamena.
--Siitä reissusta taetaa tulla oekeen mustapaetahuru-ukkojen banlonpaetareissu!
Uno per tutti..tutti per Il Duce
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti