PYRINTÄÄ LÖNRUUTINKADUN KÖRTTIKODISTA KÄSIN.Puusepänpoika ja pappi-sarja

PYRINTÄÄ LÖNRUUTINKADUN KÖRTTIKODISTA KÄSIN
----------------------------------------------------------------------

"Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä päivänä viskaat ne pois kuin inhoituksen,sinä sanot niille:Ulos!"
Jesaja 30:22

Antti Körttikodin
tambuurimajurina

Tuore ylioppilas oli saapunut illansuussa Kuopiosta Helsingin rautatieasemalle asemahallin varjojen jo pidennyttyä ratapihan yli.

Hän astui asemahalliin matkalaukku kädessään ja uusi popliinitakki käsivarrellaan,kultaisen ylioppilaslakin lyyran kiiltäessä hallikäytävän myymälöiden reklaamivaloissa.

Antti ei jäänyt sen kauempaa viivyttelemään asemahalliin kiirehtiessään asemaravintolan ohi pääoville päin korvissaan kahvikuppien ,lautasten ja lusikoiden

kilinä,valkoessuisten tarjoilijattarien asetellessa serviisejä tiskille.

Seistessään kadulla pääsisäänkäynnin edessä hän vilkaisi ylös polkkatukkaisiin ja kivikasvoisiin lyhdynkantajiin päin ja ihmetteli,ettei kukaan pääkaupungin katupojista ole osunut kivillä karhulalaseihin.

Hän siirsi siten katseensa katuvilinään seuratessaan ajoneuvoliikennettä,missä vihreä raitiovaunu oli kilkuttelemassa Stockmannin tavaratalon kulmassa,mustien roomalaisnumeroisten kakkosluokan kanttipirssien ja tummanvihreiden lava-autojen sekä sinisten bulldogbussien ohitellessa valkohansikkaisen liikennepoliisin korokkeen molemmilta puolilta Mannerheimintien risteyksessä. 

1938 uusi Postitalo

Hän etsi katseellaan aseman edestä pirssitolppaa joutumalla kävelemään aseman kulmalle asti,jonka takana rakennettiin uutta Postitaloa.Rakennustyömaan vieressä korkean lankkukongin edestä hän havaitsi pirssijonon ja suuntasi askeleensa tolpan ensimmäisen auton,uuden virtaviivaisen ja tummanvihreän Hudsonin eteen.

Auton puskurilla istui tupakoimassa pohjalaisen näköinen jämäkkä sinileuka kiiltävissä haitarisaappaissa ja harmaassa ajovormussa.Saföörin omituisen lyhyt punainen kravatti tönötti pystyssä pujoliivin päällä kuin suomenkielen lehtorin huutomerkki lyseolaisen ainevihon marginaalissa

1928 Peerless-pirssi

Antti kysäisi pirssimieheltä kohteliaasti,jos auto veisi hänet Lönnrootinkadulle.

Kuljettaja siveli  isolla kourallaan sinistä leukaansa työntäessään itsepäistä kravatintynkää slipoverin kaula-aukkoon ja vastasi:

--Joo..kylmähän kaarrahan Lönruutinkarulle ja astukahan vaan sissään!

Mannerheimintien kulmassa liikennepoliisin seismerkissä pirssimies kysäisi Antilta:

--Ja mikähän sais olla osotenummero Lönnruutinkarulla?

--Starin karuilla kunnon juoksevat nummerot!

--Nelejtoesta Aahan se seesoo minnuen kalenterissaen .

Antti vastasi muistista, tentattuaan junassa Savonradalla useaan kertaan taskuallakastaan osoitetta.

Mukulakivet jyrisivät autonrenkaiden alla ylioppilaan istuessa pehmeällä mohairtakapenkillä seuraamassa ohiviliseviä ruskeakivitaloja.

Aleksanterinkadun eli juuri ristityn Mannerheimintien ylittettyään Antti puhui kuljettajalle:

--Kylläpähän ovat ristinneet oekeen miehen nimellä piäkaapunnin valatatien.

Kuljettaja katsoessaan sisäpeilistä takapenkillä istuvaa ylioppilasta murahti takaisin:

--No kylmaar...hyvä ettei Toolperkin,jonka meirän kylän poijjat olisivat muilutanneet sakettipöksyt kintuussa kusijaispesässä ...sanonmää..että sellasta..samonkun sen Reissu-Lassen ..sen Relanterin..

Pirssi jatkoi linja-autoasemarakennuksen työmaalankkuaidan viertä,missä huivipäiset mummot pärevasut ja pellavanyytit sylissään lautapenkeillä odottelivat maalaisonnikoiden lähtöä. Kauppahuoneiden juoksupojat  ja sähkösanomalähetit  kilisyttelivät ohjaustankokellojaan hyppiessään pyöriensä ookilta katukiveykselle golffariensa puntit liehuen,suunnatessaan matkahuollon väliaikaiseen parakkiin ruskeat voimapaperiin käärityt paketit sylissään ja telegraafikirjekuoret olkalaukuissaan.Moni läheteistä kiirehti laatikkojaan puisista nyörinappuloista sormissaan kantaen suoraan laitureiden päähän,missä onnikkakuljettajat lastasivat peräovesta rahtikollejaan sisälle.

Kampin alueen Narikkatori ja Tennispalatsi

Monenväristen linjureiden kromimaskit kuvasivat vääristynyttä punertuvaa pääkaupungin taivasta, juuri valmistuneen valkorapatun Tennispalatsin funkkisrakennuksen venyessä niklatuissa peilikuvissa lasitorneiksi. 

Kymmenisen minuutin ajomatka jälkeen pirssi pysäytti jarrut kirskuen harmaan kivitalon eteen,missä porttikongin yläkaaressa valkoinen emaloitu No.14- kyltti mustin numeroin ilmoitti osoitteesta.

Numerot muistuttivat Anttia Iisalmen kaupungin kirkon virsitaulin mustia peltinumeroita,joita suntio Lappalainen jumalanpalvelusta ennen kiinnitti nauloihin körttiväen veisaamiseksi ,vaikkakin ilman herännäisten pausseja,koska uusi kanttori oltiin värvätty lounais-Suomesta.

Porttikongin seinässä oli mustahihainen ja valkokalvosiminen taulu,joka etusormellaan ja valkoisella Körttikoti-tekstillä osoitti ruskealle puuovelle.Ovenkarmin yläpuolella näkyi emaloitu A-kyltti

Antti maksoi kuljettajalle mittarin mukaisen taksan,kaksisataa markkaa ja 50 penniä,jolloin pohjalainen murahteli kiitokseksi lisäämällä,että savolaisista lyhkäsistä kivenkaatajista leivotaan pikimustia pönttöpappeja ja että heillä kotona Lapualla ei kyllä astuta saappaallakaan kirkon ovesta sisään..puukonterällä kyllä liperikaulaisia härnättäisiin vielä käräjillä..

Antti seisoi A-rapun ala-aulassa haistelemassa Mäntysuovalla pestyä ja vahattua kivilattiaa sekä alaslaskeutuvan hissikorin vaijerirasvaa.

Hänellä oli tarkka hajuaisti.

Körttikodin osoitteen hän oli saanut Iisalmen kirkkoherra Koivulaiselta ,joka oli soittanut Helsinkiin ylioppilaan puolesta huoneenvaraukseksi.

Herännäisten opiskelijoiden koti oltiin perustettu neljä vuotta sitten 1928.

1932 Talonpoikasmarssijat
Stockmanin kulmalla

Jos hän olisi päässyt ylioppilaaksi v.1932,niin Helsingissä olisivat talonpojat marssineet ja presidentti Ståhlbergia muilutettu rouvineen autokyydillä Kajaaniin .Tempauksen takana oli ollut pari äärioikeistolaista upseeria ja uskottiin jopa,että kiuruveteläissyntyinen ja iisalmelainen pappi sekä Suur-Suomi-intoilija Elias Simojokikin olisi ollut hankkeen agitaattorina.

Antilla oli epäilystä rinnassa,että pian tulisi maailmanpoliittisestikin tapahtumaan,mitä pieni Mäntsälän kapinakin  oli ennakoinut.

Saksan valtakunnankansleriksi oltiin valittu kansallissosialistinen itävaltalainen Aadolf Hitler,joka myös Simeliuksen lailla vihasi kommunisteja.Suomen papitkin saarnasivat kirkoissa AKS:n ja IKL:n airuina kommunismin sorkkajalkaisesta sielunvihollisesta ja oppineen nuorison mielissä keitti lönnrootilaisen ja luterilaisen Suur-Suomen rakentaminen Vienan Karjalaan.Kalevalan kannel oltiin jo viritetty valmiiksi hirsiseinälle sotilaskiväärin vierelle.Täysin tietämättöminä,mitä itärajan takana keitti samovaareissa kommunistipuolueen komsolmitsien kokouksissa,koti-Suomessa teroteltiin tahkoissa helapuukkoja uuteen miekkalähetykseen luterilaisuuden ja patriotismin kilven takana.

Mietteissään Antti avasi hissikorin rautaisen taitto-oven ja painoi 3:n kerroksen valkoista nappia taulusta,jolloin hissikuilun sisäkatosta kuului raitiovaunumaista sähkömoottorin ulinaa. Hissi nousi hiljaa kiihdyttäen kerroksien välejä ja Antti katseli häkeltyneenä lattiatasanteiden alta naisten mustia korkokenkiä,nailonsukkien saumoja,pitsisiä alushameen helmoja ja hiukan vaaleanpunaisten alushousujenkin rantuja..

Hän oli tullut suureen maailmaan,missä vieraat vietit kuohauttivat salaisia haaveita.Kaisa-morsiamen kanssa hän ei ollut päässyt Mulanniemen riihessä kuin taputtamaan pässinpökkimiä välihousuja,mikä oli omalla tavallaan herätellyt maallisia tunteita kädenläpsäytyksellä ja kasvinkumppaninsa tokaisulle,.että " Elähän nyt Antti!"

Avattuaan hissinoven kolmannessa kerroksesa Antti soitti vääntökahvaista ovikelloa vastapäisellä ovella.

Kesti ehkä minuutin tai vähän yli,kun oven takaa kuului tohvelien laahausta ja ovenraosta pisti ulos musta keskijakauksellinen pomeranssipää ja pyöreät haroldlloydmaiset kakkulat.

Antti esitteli käsi sojossa itsensä,kun ovenraosta nousi kaksimetrinen laiha miehenruipelo,jonka harmaan pujoliivin rintamuksesta paistoi rasvafläkkejä.

Ylhäältä valkoisesta paidanhihasuusta tuli ulos luinen käsi ja hopeadupleinen Omega.Ääni hihan päästä esitteli itsensä teologian ylioppilas Guliniksi...Eelis.

--Astuppas sisään! Ylhäältä tuleva ääni kehoitti.

--Olemme valmistaneet sinulle siskonpedin hetekalle Kurjen kanssa (Kurki-Suonio) ,kun molemmat olette iisalmelaisia.

--Olen Kurkea preppaamassa sisäänpääsytentteihin,mutta poika sanoi menneensä ulos puuduttamaan hermojaan.

--Minä olen jo valmistautumassa jumaluusopin erotenttiin ja saan ehkä kandinpaperit käteen tai paremminkin papinsalkkuun syksyllä.

Gulin kulki Antin edessä olohuoneeseen pistämällä ylioppilaan katseilta piiloon sohvatyynyn alle pinon Coctail-lehtiä ja aukaistun korttipakan.

Hän osoitti makuualkoovin hetekkaa ja valkoista yöpöytää naureskellen:

--Ole kuin kotonas..täällä olet kuin Herran kukkarossa omassa alkoovissas ,äläkä erehdy sinne toiselle alko-ovelle reissullas....on ollut niitäkin esimerkkejä myöhempään heränneissä...

Klubi Seiska eli Pilliklubi

Gulin palasi olohuoneeseen ravistelemalla housuntaskussaan tulitikkuaskia ja sytytti ikkunan ääressä huulilleen pilliklubin,samalla kun hän tohvelinkärjellä työnsi White Horse-ginipullon lattialle ulottuvan verhon taakse.

Anttikin otti kaksirivisensä povitaskustaan Gold Leaf-tupakkalaatikon miehekkäästi kopauttelemalla yhtä savuketta askin kanteen.sytyttämällä sen oikealla Ronson- bensiinisytyttimellä,jonka Kaisan vanhempi Ville-veli oli antanut ylioppilaslahjaksi.

Kaisa oli ollut Villelle siitä vihainen,koska velipoika oli ostanut sen halvalla eräältä mustalaiselta Kuopion torilta,koska sytyttimen pohjaan oli kaiverrettu kaunokirjaimin "Gustafille rakkaudella ,Guningunda".

Iltamyöhällä maatessaan hetekan päällä puhtaiden lakanoiden välissä hän kuuli Kurjen tulevan sivulaitaisessa olohuoneen läpi kolauttamalla polvensa sohvankulmaan ja kiroamalla  tukkilaisen härskisti oikeita perkeleitä.

Kurki oli istahtanut hetekalle suoraan Antin polvien päälle ja hätkähtänyt nähdessään kotikaupungin pojan huudahtamalla:

---No perkeleen Anttihan se siinä!

--Uotkos tulluna oekeen jumalalliseen aekaan piäkaapuntiin?