-----------------------------------------------------------------
 |
| Pottalapsi.Juhart 2011 |
Aamulla ruotsin tunnilla Raili oli astunut luokkaan tumma ukkospilvi permanenttinsa päällä heitettäessään ruotsin kokeiden ainevihot lattialla ja tanssinut merkillistä woodoosteppausta niiden päällä ,pistelemällä piikkikoroillaan niihin äkäisiä reikiä kuin aamuhonkkelinen VR:n konnari reikäsaksilla toisen luokan kiertomatkalippuun.Kokeet olivat menneet luokalta kuusi pitkän miinuksen keskiarvolla metsään kuin siipimutterikorvaisen Ruotsin ikikuninkaan Kustaa V:den T-Ford Kungens kurvassa.
Lehtorin viha ei pysähtynyt siihen
Raili oli kirkunut ja hyppinyt aikansa kateederilla luokan poikien hörötellessä melskaamista takapulpeteissa,kunnes lehtori kirkastui lisää katkaisemalla yhdellä samuramiekan iskulla karttakepin opettajan pöydän kulmaan.
Karttakepin säleitä lensi päitten yli kuin tikkakilpailussa poikien takapulpeteissa piiloutuessa kilviksi nostettujen pulpetinkansien taakse.
Salon Sepon kilveksi nostamaan pulpetinkanteen iski pystyyn yksi terävä puusäle kuin irokeesin nuoli.
Raili oli kuitenkin lauhtunut yhtä nopeasti kuin suututtuaan Jussinkin ihmetellessä oliko neitolehtorin käyttäytymisnormeissa muuttunut jotain positiivista.
Eki epäili ,että kyseessä oli ollut uuden Gary Grantin näköisen ja harmaaohimoisen saksan lehtorin itsepintainen viettelytaito.Lehtori muistutti kovasti Grantin näyttelemää sarvisankasilmälasista professoria vuoden 1952 Monkey Business-filmistä Ginger Rogersin ja Marilyn Monroen kanssa.
Lehtoripari oltiin nähty koulun jälkeen kävelevän käsikynkkää saksan lehtorin kaksioon päin Venemestarinkadun uudessa kerrostalossa.
Saksan lehtori oli palvellut Suomen Berliinin suurlähetystössä jonkinlaisena attasheana 30-luvulla.
Hänen käyttäytymisensä oli preussilaisupseerimaisen korrektia,missä naisille annettiin etusija ovenaukaisuineen sekä kohteliaisuuksien lausumisin. Toisella sijalla oli naisen alistaminen kavaljeerin petiin.
Kaikki opettajainhuoneen naismaikat yhtäkkiä olivat lätkässä Herr Jyränköön,joka ei ollut mitään sukua lausuja Jyrängölle,joka keväisin tuli lausumaan Kahta vanhaa varista pikkupunssissa koulun voimistelusalin kateederille.
Saksan tunneilla Herr Schulmeister sai kaikki teinilikat punastumaan puolirivoilla kommenteillaan,kuten kauppalan eläinlääkärintytön Hallbergin Hannelen tapauksessa.
Lehtori oli kysäissyt blondilta ja isotuttiselta Hannelelta saksan vahvojen verbien taivutteluista eikä tytön suusta pulpetin vieressä seisoessaan lähtenyt sanaakaan.
Jyränkö kysäisi:
--Tuleeko sieltä mitään,vai pannaanko pöksyt ylös?
Saksankielessä kenestäkään luokasta ei tehty kielimaistereita,vaikkakin kielioppi syöpyi jokaiseen oppilaan nuppiin eläkeikään asti Memoiren eines Mittelmässigen Schülers-harjoituskirjan päähän pänttäyksestä.
Jussi valitsi lyhyen saksan ja ranskan lukiossa pitkän englannin jatkeena.
Ranskanlehtorina oli sama Herr Meister,joka vaihtoi välitunnilla Schutzmannin (poliisin) Spitzhübelin (piikkikypärän) Monsieur Hulotin baskeriin.
 |
| Monkey Business 1952 Markkinoilla Jussi kysyi Ekiltä oliko tämä valmistatunut huomisen historian kokeisiin. Eki vastasi kieroa silmäänsä etusormellaan hieromalla silmälasin linssin alta,että vasta iltamyöhällä hänellä on aikaa vauvan ,äidin ja rääyttyä itsensä väsyksiin.. |
Päätoimittajaisä tulee toimistolta kotiin joskus seitsemän tienoilla vaatimaan pikaruokaa,mikä yleensä on pohjaanpalanut ja kertoo äidille,että hotellin kabinetista kyllä saa safkaa ilman homssuisen muijan hosumista eikä tipsit tarjoilijattarelle perän taputuksineen sen päälle pane bankrottiin kuin kalliit sekä korpuksi palaneet ruokatarpeet.Iltapalaverien päätteeksi lehtimies voi saada maarittelunsa palkaksi saattaa tarjoilijattaren kotiin viimeisen laskubongauksen jälkeen ja joskus ihan makuualkoviin asti.
Siihen aikaan yleisenä huulena pidettiin tarjoilijoihin sekaantumisesta,että "Kun painaa nappulaa kabinetin kellosta,tulee tarjoilija,mutta kun painaa tarjoilijaa,tulee nappula."
Isän matka hotelliin on vain kymmenisen askelta ulkorapulta portieri Lähtisen Penan leveässä irvistyksessä vastaanottaessa päätoimittajan bravuurillaan..."Teretulemast..Teretulemast..astukaa hyvin ja tehkää sisään,virvokkeita on,virvokkeita on..Teretulemast ja pannaks tipsi piikki tänäehtton?!"
Ekin isällä on tosi lyhyt matka aamuyöstä kontata kotiin,jollei sitten erehdy mittariautolla ajamaan sanomalehden piikkiin ja koluamaan hyvässä maistissa kaikki kauppalan juottopaikat.
Päätoimittajalla kabineteissa on melko usein siivellä kauppalan ilmaisjakelulehden päätoimittaja,joka yleensä ajaa kapakkaan autollaan 1951-mallisella harmaalla Mercuryllään,mikä jää tavallisesti yöksi parkkiin ravintola Aikalan eteen Kotiinsa Lukkarinmäelle Tähtinen horjuu jalan jäämällä huojumaan Vähäjoen sillan kaiteelle.
Kerran mustamaija-Fordilla ajava poliisipartio oltiin hälytetty sillalle kovasta hoilaamisesta.
Tähtinen tavattiin hoilaamasta kaiteelta..."On tähtinen taivas ja tähtinen kuu...Tähtinen on känniss' eikä kukaan muu...!"
Pappilan Jussi oli pihkassa Tähtisen Tanjaan ja yritteli seurustelemistakin 60-luvun puolessa välissä eli tähtistä taivasta ja kuuta vilkkui papinpojankin ikkunasta sisään.
 |
| Tähtisen Mercury 1951 Keskuksen edessä.Juhart 2010 |
 |
| Television katselua Arsan radioliikkeen ikkunassa. Taustalla Leinon rautakaupparakennus ja Leinon veljesten Armi eli Armstrong-Siddley.Juhart 1994. |
Pappilan Jussin kotona ei ollut vielä televisiota vuonna 1959 kuten teryleenipöksytehtailijan ja "Kunnanvaivasen" päätoimittajan kotona,mutta pojan aika kului iltaisin Revellin ja Airfixin muovimallien kokoamisessa.
Jussi ei ollut yksin teeveettömässä kodissa.
Kaupungilla talviviikonloppuisin värjötteli televisiomyyntiliikkeiden edessä epämääräinen joukko "ulkokatselijoita" seuraamassa Lahden talvikisojen suurmäkihyppyjä,missä suksikuningas Kirjonen mahtavassa etukenossa liiteli melkein mäkimonttuun asti .
Sen aikaisia televisiomerkkejä olivat mm. kuuluisa kotikauppalan oma Salora,turkulainen ASA,Helvar ja ulkomaalaiset Luxor,Loewe Opta sekä venäläinen 18-tuumainen TEMP,mistä ei voi lukea jäähdyttimen veden lämpöä kuin Fordson Thames-pakettiauton kojelaudan lämpömittarista,vaan merkki tarkoittaa Tjietr-jokea Neukkulassa...
Venäläisessä Moskvitsh (Mockba) 407:n kojetaulun veden vesilämpömittarissa luki Tempin sijasta luki Boda eli voda.
 |
| Moskvitsh 407 |
Jussilla oli hetekansa alla piilossa romiksesta ilmaiseksi saatu 30-luvun Luxor-radio,minkä kaiutinkotelo muistutti 38-mallisen Desoton kromista autoradiomaskia.
Kerran yömyöhällä väännellessään radion kanavanvalitsinta Londonin yli Frankfurt am Mainiin päin hakiessaan amerikkalaista Voice of America-lähetystä,eetteristä kuului kuin kaivon pohjalta Winston Churchillin BBC:n puhe kesäkuun 4. päivänä 1940 Dunkirkin epäonnistuneen maihinnousun jälkeen....."We shall never surrender!"
Jussi uskoi pääministerin puheen jääneen leijumaan eetteriin kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Poika oli myös vakuuttunut monista dejavu-elämyksistään ,että hän oli kokenut pikkunaskalina 30-luvun Talvisodan jyskeet sekä pakkaset tammikuuhun asti 1940 ,jolloin hän oli kuollut yhteiskouluun itävihollisen SB-pommikoneen luukusta tiputetusta palopommista 35:n muun IA-luokan oppilaan kanssa, luokkahuoneen katon sorruttua niskaan.
Näin hän oli monessa unessaan nähnyt,vaikka yhteiskoulussa historiankirjojen mukaan ei pommituksen aikana ollut sieluakaan.
Eki taas leventeli kaikista tietämistään vastakkaiseen sukupuoleen liittyvistä asioista,vaikka punasteli välitunneilla pelkistä luokkakaverilikkojen katselemisesta kierolla silmällään.Jutut hänellä kompensoivat naiskompleksia.
Silloin Torikadun ampumateltalta kotiin päin lähtiessään Eki oli kysäissyt armaan tietämättömältä Jussilta:
--Oleksää kuule koskaa nähny oikkeet hässimist?
--Mit semmone on?
Jussi kysyi uteliaan ja viattoman näköisenä.
--No..eksää tiärä,et se on semmost pökkimist,mitä toi kalaliikkee Kortsu tekke ampumatelta plankkuaitta vaste jawakuskins kans...
Eki vastasi nostellessaan nenänvartta alas liukuvia rillejään etusormellaan.
--Meill koton joka viikoloppu pökitään,ett isän ja äirin kammari on joku Eläintarhan kuolemankurva,kun niire rullapyäräne parivuore kiitää sivufladis korkkimatol...
--Oleks sää muuten nähny tällassii kuvei?
Eki kysäisi vetäessään housun takataskusta kuluneen ja takapuolen muotoileman nahkalompsansa,näyttämällä pehkaantunutta mustavalkokuvaa,missä alaston ja isomahainen mies seisoi pyllyään nostavan mimmin edessä.
--Ee--emmää tollassii ol nähny..!
Jussi vastasi tuntiessaan teryleeniensä tiukentuvan.
--Onsse sit kummallist toi hässiminen..!
Jussi lisäsi.
Eki pani pikaisesti lompakkonsa takaisin taskuun lisäämällä:
--Meirä talon talkkari kuttuu semmost mettäsian hommiks..
--Ei maar....mun piräs lähtee kottiin!
Jussi sanoi kaverilleen kasvot tulipunaisina.
--Meirän äitee venttaa ja läksykkiin on viäl tekemätt..!
Pojat erosivat amputateltan edessä jalkakäytävällä,Ekin sytyttäessä vasta toripuiston joenpuolisella polulla taskunpohjalta isänsä tuhkakupista löytämänsä Armiro-tumpin.
Jussi veti anorakkinsa resoria tiukemmalle sepaluspahkuraa peittämään talssiessaan kotiin polvet notkuen.
Äidin päätä näkyi isän työhuoneen sälekaihtimien välistä,silmien kiiltäessä katulampun valossa vihaisen viiruina.
Eki saapui kotiin ja kuuli jo portaikossa sisältä kuuluvaa taistelua.
Lasioven avattuaan hän oli kompastua eteisessä lattialla pyörivään vaakunaviinapulloon,äidin hyssytellessä sylissään vauvaa tupsupäiset aamutohvelit sisäänpäin ristissä .
Isä katseli televisiota olkkarissa pullorivin takaa sohvalta,parin lehden toimittajan istuessa sohvatuoleilla kädet polvien päällä poskissa tölläämässä Henry Fondaa ja Vihan hedelmiä.
--Tuus Tellu katsoo sitä sun ihailemaas Amerikkaa!
Isä huusi nikoittelevaa vauvaa hyssyttelevälle äidille viinabaritonillaan.
--Niin se köyhyys roikkuu sellä risasina rätteinä joka huushollin ikkunoissa kun meidän lintukodon paskavaipat vessan narulla!
--Kylläpä meillä on samanalaiset markkinat täällä savikauppalan jokipenkalla kuin Ameriikan markkinoilla rapakon toisella puolella!
--Niin on!
Eki huusi paiskatessaan makuuhuoneensa oven perässään kiinni.
--Ja molemmat mallivanhemmat kaatokännis..!!
Maanantai-iltapäivänä poikakaverukset seisoivat keskellä markkinatoria kaiken melun sa vilskeen keskellä suut sinapissa,kummankin kaivellessa kukkopäisellä tikkunekkupuikolla hampparimakkaran kuorenpaloja hampaittensa välistä
Sirkuksen värilamput syttyivät illan hämärtyessä kaleidoskooppisiksi kristallikruunuiksi syysharmaan kauppalan keskelle.
Joka markkinoiden vakiokappale Glenn Millerin Moonlight Serenade soi sadepilvisen taivaan alla,Jussin ajatusten lentäessä amerikkalaisen valkopääkotkan siivin jokipuiston poppeleiden yli länteen Juliet Jonesin sydämeen uusenglantilaisessa Devonin pikkukaupungissa.
Juliet muistutti Jussin ihannenaista pöksytehtaan kanslistia rouva Suomalaista,jonka kuitenkin tehtailija oli ensiksi varannut itselleen..
Upea Juliet Jonesin näköinen Suomisen rouva housutukun kansliassa Remington-kirjoituskoneen takaa oli jo kerran luvannut hänet housutukun kansliassa kavaljeerikseen,kun poika kasvaisi isoksi.
Ekin aatokset puolestaan lensivät makuuhuoneensa kohonneen tikkipeiton alla odottavan hehkeän Hedy Lamarrin syliin.
MOONLIGHT SERENADE
Glenn Miller
I stand at your gate and the song I sing is of moonlight.
I stand and wait for the touch of your hand in the June light.
The roses are sighing a Moonlight Serenade.
The stars are aglow and tonight how their light sets me dreaming.
My love do you know that your eyes are like stars brightly beaming?
I bring you and sing Moonlight Serenade..."
 |
| The Grapes of Wrath 1940 |
 |
| Jones family by Stan Drake |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti