sunnuntai 14. elokuuta 2011

Manne ja Liisa III.Salolainen romanssi.

 Juhannussaarnaajat.
Juhart 1995
Seurakunnan kappalainen aloitti hääseremoniat seurakuntatalon uudessa kappelissa nousemalla useaan otteeseen kirkkolakeriensa kärjille puheensa aikana.
Kappalaisella oli tällainen tapa puheeseensa pontta saadakseen lyhyehkönä savolaisena ja saamalla paremmin yhteyttä taivaalliseen työnantajaansa.
Hääväki istui kappelin kellertävien tiiliseinien kuumahkossa ilmassa helleaallosta,talonmiehen rouvan availlessa pieniä ja kapeita 60-luvun arkkitehtuurin sanelemia tuuletusruutua pienenkin tuulenhenkäyksen saamiseksi.
Nykyarkkitehtuurissa ei oltu otettu huomioon ilmastointia.
Hääväki hikoili Koulukaluston muovikäsinojasilla putkituoleilla,jotka oltiin suunniteltu vain helposti päällevarastoitaviksi eikä mukaviksi.
Olivathan kirkonkin epämukavat puupenkit tarkoitettu saarnan kuuntelemeksi eikä miksikään televisiosohvatuoleiksi, ja missä sanaa kuultaisiin hereillä.
Manne oli pistänyt vihkisormuksensa takataskun lompakkonsa kolikkolokeron vetoketjun taakse turvallisuuden maksimoimiseksi.
Hermostukseensa hän oli kotoa lähtiessään nakannut kurkkuunsa pari lasillista koskenkorvaa..
Lyhyen vihkikaavan lopussa kappalainen oli nyökännyt Mannelle vihkisormuksen sujauttamisesta Liisa-vaimonsa nimettömään
Sulhanen ähisi lompakkonsa vetämisessä takataskustaan puvuntakin alta,mihin nykymuodin mukaan ei oltu räätälöity halkioita.
Vihdoin saatuaan lompakkonsa vetoketjun auki vapisevilla merimehen kourillaan,kultasormus kieri hääväen jalkoihin , rispaantuneen pornokortin vielä pudotessa kappalaisen kengänkärjille.
Kortissa herttarouva näytteli mustaa bermudakolmiotaan,
Manne kävi kyykkien hakemassa vihkisormuksensa erään rouvan piikkikoron vierestä:
--Antteks vaan kauhhiast!
Manne oli pyydellyt vilkaistuaan hämillään rouvan vaaleanpunaisten alushousujen haarakilaa ja palasi morsiamensa viereen naama irveessä sormuksen pujottamiseen.
Loput seremoniasta menivätkin protokollan mukaisesti,vaikka Liisa tökki kyynärpäällään Mannea kylkiluihin kaikista söhläämisistä lähetellessään vihaisia tikarikatseita sulhaselleen mustilla ja kohlimeikatuilla silmillään.
Jos Amy Winehouse olisi elänyt 60-luvulla,oltaisiin voitu luulla Liisaa hänen isosiskokseen mustassa tupeeratussa pompadourkuontalossaan ja mustarajatuilla mantelisilmillään.
Mutta se oli muotia silloin ja retroa tänään..

Talonmiehenrouva oli käynyt panemassa sinisen jakkupukunsa vyötärölle valkoisen tarjoilijan esiliinan ja oli jo kaatelelemassa valkoliinaisen pitopöydän posliinikuppeihin isolla kuparipannulla mustaa kahvia.
Hääparin leikatessa isolla veitsellä potrettikuvaa varten hääkakkua,salamavalot häikäsivät Mannen pieniä viirusilmiä niin paljon,että kakkuveitsi tipahti sormista harmaalle vinyylilattialle.
Hän koppasi veitsen lattialta ja puhdisti sen vihkihousunsa upslaakiin, läjäyttämällä hopeisella kakkulapiolla kuin rappari valkoista räämikakkua kummankin lautaselle.
Pari siirtyi istumaan kunniapaikalle alttarin eteen punaisille topatuille askotuoleille.

Liisa..eikun Amy.
Juhart 2011.
Kappalainen tuli onnittelemaan narisevin nahkapohjin morsiusparia ja kätellessään Mannea hän sujautti sulhasen käteen pornokortin kuiskaamalla:
--Uotkos Manne ulukomailla käänynnä opiskelemassa gynekologiaa?
--Herttaroovan pöksyessä lukkee Hills Bros viärinpäen!
--Niin ja vielä ...onneksolokoon!
--Tiijättekkös,että tänä päevänä vietellään toesijakin häetä?
--Soffiija Lorreen ja Carlo Ponti vihkaestaan tännään Rooman maestraatissa...

Liisa niiasi kappalaiselle vasemmalla kädellään isoa mahaansa pidellen,Mannen pokatessa,että oli lyödä otsansa kappalaisen kiharaiseen päälakeen.




Vettä tihkui Röykkälänrinne Kolme Aan rapun raollaan olevasta keittiönikkunasta sisään.
Oli vuoden 1965 toukokuuta ja pahainen sadekuuro oli jo kerinnyt kastamaan muutaman naisvieraan.
Liisa oli kutsunut muutaman keskikoululuokkakaverinsa pieniin luokkapirskeisiin.
Wirmanin Sisko,Lindstetin Jaana ja Pappilan Riitta olivat saapuneet ensimmäisinä.
Nämä olivat odottamassa Mickelssonin Krisseä,joka asui rapatussa yksikerroksisessa omakotitalossa Röykkälänrinteen ja Mikonrinteen mutkassa aivan lyhyen kävelymatkan päässä.
Tytöt olivat valmistautumassa juhlimaan kaupunginhotelliin.
Liisan ja melkein kolmevuotiaat mustatukkaiset ja viirusilmäiset Mannen kopiot ja kaksoispojat juoksivat ympäri huushollia näyttelemässä vieraille upperkutteja ja puolinelsoneita pulleilla nyrkeillään.
Manne istui teeveen ääressä jalat kahvipöydällä ja Atomiolutpullo kourassaan.
Hän hätisteli poikiaan sivummalle televisioruudun edestä saamalla Mikaelin shortsinkauluksesta kiinni ja pörrötteli puoliväkivaltaisen isällisesti rystysillään pojanmustaa sänkitukkaa..
Se sattui..pojan juostessa keittiöön parkuen,Liisan juostessa Mannen eteen sanomaan,etteivät pojat ole mitään teini-ikäisiä kolleja,joita voidaan luuvitosella murjoa.
--Pirsää Lissu turpas kiine ja ann munt kattoo rauhas Cassius Clayn ja Sonny Listonin matsin eka runtii loppuun!
--Te akat voisitte pitää niit alkupippalotanne vaik makuukammarin puale ja otta poja fölisäs!

--Kuules Manne..mun äiti tulee hakemaan poja koht mummolaan,etsää voisis iha rauhas tsiikailla tellust matsias..
Liisa vastasi ärtyneenä.
Manne ei ollut kuulevinaankaan katse ruudussa kiinni:
--Voi ..kato perkel...mite Listonil kävi?
--Clay  läi sen ekaeräs kanvesiin...tuamar laskkee..voi perkal..kahteenkymeneenkahteen...!
--Liston on OUT!

--Ei maar..mää lähre Tuappiin jälkipeleill,kun tääll himas ei ol muut tuunamist!
Manne vastasi noustuaan sohvalta nakatessaan paidan rintataskuunsa tikkuaskin ja punaisen norttiaskin.
Mannen pistäessä nahkarotsiaan niskaan eteisnaulakolla ovikello soi.
Hän oven avattuuaan näki Laila-anopin karistamassa vettä sateenvarjostaan portailla.
--Onks poja jo reeras?
Anoppi kysäisi.
--Käy sissää ja kysy Liisalt..se on keittiös!
Manne vastasi ja puikahti ovenraosta pihalle.
Kaartaessaan sorapihalta kadulle MIckelssonin Krisse käveli mäkeä alas läpinäkyvää muovisontikkaa kantaen
Muodikkaaseen mustavalkoiseen OP-kuvioiseen sadetakkiin pukeutunut Krisse kysäisi:
--Mihkässää Manne oot menossa..kapakkaanko?
--Joo..kylmää olen,kun koko huusholli tuppaa pian tyhjenemään ilman muakin.
Manne murahti alkamalla tiheätä tahtia kävelemään nahkarotsin kaulukset korvilla Leinon vuokrakasarmeja ja Vähäjoen siltaa kohti.
Tuoppiin oli kahden korttelin kävelymatka.

Kello kymmeneltä kaupunginhotellin salissa soitti puolalainen bändi punaisissa smokeissa La Cumparsitaa.
Yhdessä ikkunapöydässä naisporukalla oli hauskaa.
Laseja kilisteltiin ja naisten  mustat ja kohlireunaiset silmät seurasivat könsikkäitten uusia mittapukuja sekä mustia Topmanin puolisaappaiden liikehdintää parketilla.
--Sitmää kattosin sitä Mannee pitkään ja sen nahkarotsin Triumphteksii sen seläs...sen selkä oli leviä kun laronovet,mutt sen pillifarkkuje lahkkeis näkysivät länkisääret..
Liisa kihitellen selosti ensimmäistä tapaamistaan Mannen kanssa
--Eiksee punkassakan oikken mikään sorvari olnu..
--Moni kakku päält kaunis!
--Mää olin lukenu kerran nuarempan,ettei se Clark Cablekaan olnu mikkään petipeto ja tehopakkaus...sen filmitähtimuija Carol Lombard oli näin kehassut.ja ett hänell on olnu palparempii jätkii bunkasas niinkus petiteknisest..

Yhtäkkiä pöytä hiljeni kuin valomerkistä Mannen nahkarotsin varjon peittäessä näkymän parketille.
--Mitässää Liisa mollaas miästäs akkaporukas?
Manne kysäisi silmät mustina palloina vedellessään Liisaa ranteesta pöydästä ulos.
--Lähretäs himaan,niin näytän sull,minklaine vällykäärme mullon bunkas!!
Mannen nyrkki oli samalla osunut Liisan poskikulmaan juomalasin särkymisen poksauksessa.
Orkesteri lopetti soiton,tanssijoiden pysähtyessä filmin stillkuviksi parketille,kun Mannen toinen nyrkinisku osui Liisan otsaan,veren purskahtaessa valkoiselle pöytäliinalle.
Alakerrasta kiirehti rappusia ylös ovimies- Lehmusvirran Aarre,entinen painija Haarikan ovimiehen Lähtisen Penan kanssa.
Molemmat tarttuivat Mannea takaa hartioista Lehmusvirran saadessa Mannen yhdellä jalanlinkkauksella mahalleen parketille ja käden linkkuun selän taakse..
Parketilta hyökkäsi puolisentusinaa miestä hillitsemään nyrkeillä ilmaan huitovaa Mannea ja varjonyrkkeilijä raahattiin porukassa jalat portaita raapien hotellin ala-aulaan.
Poliisimaija odottikin oven edessä takaovet auki ja Mannella oli edessä kuljetus raudoissa poliisiasemalle.

---------------
Manne seisoi vielä hetken entisen asuntonsa edessä katsomassa keittiönikkunaa,minkä kapeasta tuuletusikkunasta lepatti ulkona kukkaverhon kulma
Verho näytti ristivedossa haluavan väkipakolla ulos pienestä raosta,vaikka terassinoven oli auki olohuoneen puolella.
Manne itsekin mietti omaa mennyttä elämäänsä samoin,että aina oli yritellyt elämänmenonsa kulkua ahtaista kongeista eikä koskaan pääovesta.
--Niin määkin ulosotin itten tost huushollist..
--Karuttaakin pirust..mut tehttyy ei saa tekemättömäks..
Röykkälänmäen päältä Santasaaren K-kaupan kulmalta lipui katua alas sinivalkoinen poliisissaabi,pysähtymällä Mannen viereen,aivan tämän cowboysaappaisen kärkien eteen.
Kuljettajan viereisetä ikkunasta kurkkasi vanhemman konstaapelin Lundenin Markun pyöreä ja kaksoisleukainen naama ulos:
--Aissää oleskin Manne..me saattiin puhelinsoitto Röykkälänrinne Kolme Aast,ett joku petofiili on pihal kyttämäs santlaatikkoo ja keittiönaknaa..
--Olsiskos herra Källström oikke hyvä ja alkkas käplyttä sin Haarikkaan päite,ettei sun ruman naamas takkii lapse ja aikkuse peljästyis ja sais järtslaakii!
--Siitton kyl pitkä aika.kumme täst osotteest olla hajettu nyrkeil heiluttavaa Mannee..
--Oliksse vuan kuuskytyhreksän kumme hinattiin sunt tost ovenkarmin välist käre ja jala harrellas ulos,kun Liissaas viättii saman aikkasest paikattavaks ampulanssil polil?
--Siitsää istuis Kakolassaki pari vuat!?
--Onksun lihakses viä kunnos?

..Mitäs ittelläs Lunteeni?
Manne laukasi takaisin.
--Kattos saapis sisäpeilist noit ruusunpunassii läskiposkias ja tuplaleukojas..!
--Eturessuski on levinny perssees kans,ettei saapin ovets saa ullos kun Tojotan lastaustrukill!

--Alassää kuules Manne panna länkkärisaapastas toisen ettee,ettet suututa pitkämiälist esivalttaas!
..Me käyrään myähemmin Tuapin portimolt kysymäss,jossoless joutunu johkis hankkauksiin...niinkus varmistukseks!
Lunden vitsaili perään.

Poliisissaabi kimmoitteli etupyörillään soraa Mannen saappaille liikkeelle lähtiessään.
--Jos mää olsisin olnu palnuaremp..olsisin juassu kiine,mut näin vanhempan ei oikke raaski enää poliisin vittuilust lyärä kuanoon..
--Siitsaa pirempää kakkuu kun siviilin lyämisest..
Manne mutisi ohimosuoniensa pullistellessa pulssin mukana.

--Ei maar...josmää lähren sin Tuappiin valkkamaan kukas tänä ehtton makkaisis viäres ruususel häävuatteel,jollen mää sit taase pillahra poraamaan Liisast ikävässän..
--Mulku on niin herkkä luanne.
--Lohruttajii kyl löyttyy niin kauan kun perslompsas satasii..


  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti