Maukan tuuri I.Salolainen triangelidraama. Suomikirja

Vähäjoen silta.Takana Mallasjuomatehdas

"Rakkaus on raju Rock Eino Grönin haudalla.."
Tuntematon ylioppilas.

I.
Maukka tai kastetodistuksessa Mauri Gabriel Elonen ei syntyjään kuulunut itäkauppalan työtävieroksuvaan kansanluokkaan.
Hänen äitinsä oli vain lellinyt ainukaisen poikansa piloille siitä hetkestä lähtien,kun hänet vierotettiin tissistä viisivuotiaana.
Keskinimensä mukaista enkelimäisyyttä ei pojan kasvuiässä havaittu ja hänen aktiviteettiaan pikkukepposissa ja pikkunäpistyksiä katsottiin aluksi vain ohimeneväksi pikkupoikamaiseksi ilveilyksi pienessä savilaaksokauppalassa ,joka sai kaupunkitittelinsä Rooman kesäolympialaisvuonna 1960..
Maukka asui äitinsä kanssa kauppalan itäreunalla Näädänkadun varressa pihalle päin nojaavassa punamultamökissä.
Kauppalan pohjana velluva sinisavinen entinen merenpohjainen maaperä oli antanut periksi talon pihanpuoleisten sokkelikivien alla vähän samalla tavalla,kuin maa Maukankin jalkojen alla viettelyilleen ,kirkon ja koululaitoksen yrittäessä tehdä hänestä mallikansalaista .
Maukka oli kasvanut ympäristönsä paineista hieman vinoon.

Äitinsä ylläpidosta ja täyshoidosta Maukasta oli tullut saamaton sekä vastuuntunnoton miehenalku,vaikka kauppalan seurakunnan kappalainen Juho Suntiola oli jo pyhäkoulussa puukirkon takahuoneessa nuhdellut poikaa hopeisen ehtoolliskalkkivadin näpistämisestä,että kurittomassa miehenalussa on yhdistynyt ihmiskunnan alfa ja omega...alku ja loppu..
Maukka oli vastannut kappalaiselle,että papin kultadubleisesta omegasta,jos hän itse olisi nussinut sen,saisi Perttelin tullin vanhaintavarainliikkeestä vähintään snellmannin..
Kappalainen kauppalan holhouslautakunnan puheenjohtajana olisi jo moneen otteeseen pannut pojan holhouksen alle tai kasvatuslaitokseenkin,mutta Maukan äiti oli rukoillut ja anellut armahtamaan ainukaista poikaansa ja papin pehmettyä poika oltiin lähetetty Hajalaan äidin veljen pientilalle rengiksi ruokapalkkaa vasten.
Maukka kyllä osasi jo ennen teini-ikää livistää tilalta isännän Venus-polkupyörällä kauppalaan enon diagonaalipöksyjen nahkavyön iskujen alta ,päätymällä istumaan yksinäisyydessään junasillan alle rantojen miesten seuraan,missä Vinetto-pullo kulki suusta suuhun kuin ehtoollisen jaossa.
Tehdaskadun tappiskoulussakin hän kävi kun lystäsi.
Pienenä jo pottakoulussakin hän olisi saanut ehdot pissaamaalla kävelemään opittuaan sihtaamaan seisaalta kommuutin laskiämpärin reunan ohi äidin lattialle levittämien Kansan Uutisten päälle.
Äiti oli aluksi pelännyt pojan pippelissä olevan jonkun ohjausvian,mutta lastenneuvolan lääkäri oli käskenyt viedä poika silmälääkärille,joka oli todennut Maukan kärsivän taittoviasta..
Äidin ostamia pyöreitä ja paksulinssisiä mammankakkuloita Maukka käytti uutterasti,ainakin keväisin koulun päädyn takana filminegatiivien polttamisessa ,hälyttämällä kerran vapaapalokunnan vanhan Hudson-pruutta-auton koulun pihalle kakaroitten pällisteltäväksi.
Koulusta paloi vain ulkohuussi maan tasalle.

Isompana Maukkaa yleensä nähtiin kuseskelemassa kaikkialla,silta-arkkujen ja talojen sokkelikivien juurella,linja-autoaseman ja Shell-huoltoaseman ovilla,pönttökioskien vaalimainoksille ja missä vain rakko hälytti aukaisemaan housunnappeja.
Hän ei välittänyt sen suurempaa naapureiden valitteluista äidille ,että joko hän on syntynyt kulkukoiraksi tai,että hänellä on krooninen rakkovika ,vaan piti sisällään salaisuuden siitä,että häntä kiihotti roikottaa elintään julkisilla paikoilla.

Maurin äiti Birgitta "Piri" Elonen oli jäänyt sotaleskeksi jo talvisodasta,joutumalla hoitamaan poikaansa yksin vuodesta 1947 asti.
Sota-ajan elintarvikepulasta ja tanssikiellosta hän oli oppinut viettämään iloisen lesken elämää salakapakoissa ja flirttailemalla työmaalla päästäkseen varakkaampien ammattimisesten siivelle.
Kaksikielisessä kauppalassa Piri piti itäkauppalaa iloisen lesken surutyöreviirinään.
Ydinkeskustassa joen kummallakin puolella herrasrouvat pitivät "Glada Änkanien" omaa poraamisreviiriään hillitymmällä tavalla hotellien kabineteissa.
Mauri oli Pirin au-lapsi,jonka alkusiemenen antajasta ei äidillä ollut aivan tarkkaa kuvaa eikä muistia,koska komealle tummatukkaiselle Högforsin laitossiivoojalle oli kavaljeereja ja tarjoajia koko tehtaan miesten pukuhuone täynnä.
Termospullojen avaluissa ja voikakun haukkaamisissa ruokatunneilla Pirin avoimuus olikin aina haalariväen keskeisimpänä puheenaiheina
--"Iloista antajaa herratkin rakastaa!"
Työkalusorvari Raivonen oli kerran pukukaappiin nojaten kehaissut nostaessaan konerasvaisten haalariensa haaruksia isolla kourallaan.

Aarporari. Juhart 2010

Työikään päästyään Maukalla ei ollut taskussaan koulutodistusta eikä ammattikoulutusta ja muutamilta lyhkäsiltä työrupeamilta keskustan rakennustyömaiden naulanrepijänä ja pruukinsekoittajana hän yleensä otti ensimmäisenä lauantaina lopputilin,koska rääkki ei sopinut hänen vartalolleen.
Äitinsä neppikukkarosta sekä Nykäsen valinnasta eli varastamalla sai helpommin instanttikontanttia.

Työnvälityksen johtaja Vaarakin uloskirjoitti hänet listoilta,vastahakoisen hakijan kieltäytymällä kuin Pietari Jeesukselle vähintään kolmesti tarjouksista.
Vaara tarjosi Maukalle privaatisti brankkarin näyttämöltä kulissien siirtotyötä ja siivoamista ja poika pitikin työstä muutaman kuukauden,koska palokunnantalolta oli korttelin pituinen matka norkoilemaan Alkon kulmalle ja samainen matka rautatieaseman puiston pommisuojalle,missä päivisin pidettiin sotainvaliidien symposiumeja.

 Sotainvaliidien symposiumi. Juhart 2003

Vaara harrastenäyttämön johtajana yritti saada Maukkaakin näyttelemään yhteen kappaleeseen pultsarin osaa,koska poika oli mahanseudulta ruvennut pullistumaan ja pisamaiset kasvot olivat jo aamuyhdeksältä Alkon oven avattua yhtä punaiset kuin vapaapalokunnan Thames-miehistöauton kyljet .
Maukka oli ottanut paikalla pilkasta lopputilin sanomalle "Työvaaralle",ettei sen valkoinen lippalakki kaljun päällä tee miehestä mitään SF:n Edvin Lainetta eikä Paramountin Lubitschia.
Maukka piti elokuvista ja yleensä arkipäivisin hänet nähtiin kaupungin näyttämöiden plyyshipenkeillä katsomassa lännenkuvia tai aamulla kirjaston lukusalissa lukemassa päivälehtiä ja taskudekkareita.
--Onks Jerry koton? Olikin hänen mielilauseensa,luettuaan kaikki lehtikioskista varastamansa Jerry Cotton-dekkaripokkarit.

V.1968 keväällä Maukka oli haaveillut Hangon rannikkopatteriston Örön linnakkeelta päästyään tykkimiehenä siviiliin varhaiseläkkeestä 21-vuotiaana,kuten Lundgrenin Kalervo,joka teeskenteli hullua Russarön kasarmilla alokasaikana syötyään jalkarättinsä.
Lääkärintarkastuksessa Kalervo oli tarjonnut hikistä jalkarättiä armeijan välskärille jäätelötötterönä.
Kallu vapautettiinkin älykkyystestien jälkeen armeijan psykiatrin lausunnolla armeijaan kelpaamattomana ja siviilissä Kelan asiakkaaksi ja työkyvyttömyyseläkkeelle.

Aloitekyvyttömänä ja enimmäkseen juovikkaana Maukka ei koskaan ehtinyt linja-autoaseman vieressä sijaitsevan kerrostalon toiseen kerrokseen psykiatri Koljon vastaanotolle testattavaksi.
Piri-äitikin oli jo keski-ikäisenä ja nivelreumaisena kylmistä sankovesistä kyllästynyt Maukan ylläpitoon,luututtuaan ja siivottuaan tehdassaleja ja vessoja kolmisenkymmentä vuotta .
Hän oli kerran uudelleen uhannut Maukkaa holhouksen alle panolla,vaikka omalla omituisella tavallaan rakasti ainukaista poikaansa,joka kummasti muistutti tehtaan venttiilivalamon työnjohtajaa Kakon Kaarloa.
Maukka oli suuttunut äideilleen ja repinyt tämän kädestä neppirahakukkaron väkisin ja huutanut naama peruspunakkana:
--Kuulessää vanh' ämm'...!
--Sää oles nainut munt tähä maalimaa ja koko elinikäs tules pitämää huolt munst!
--Mää en vappaehtosest ol tän maan pääl astunut!

 VPKn punainen Thames pappilan palossa.
Juhart 2008

Jatkuu.."Maukka II"..



--