keskiviikko 21. syyskuuta 2011

American Dream 5. Jussin I elämä.

1939 NY World's Fair. Finnish Pavilion by Alvar Aalto
Futuramasta Aallon tielle
--------------------------------------
Useimmilla eurooppalaisilla mailla oli omat näyttelypaviljonkinsa ja piskuisella Suomenmaallakin oli poikkeavan moderni arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema näyttelyrakennus,minkä aaltomaisen laineileva koivuvanerinen fasaadi mainosti suomalaista luonnonläheistä metsäkansan "Art Nouveauta".
Suomalainen design kiinnosti Issy-setää niin paljon,että hän jäi turisemaan kansallispukuisen esittelijäneidon kanssa Aallon prässätyn koivuvanerisen ruokailukaluston ostamisesta Howard Beachin taloon.
Babs-täti oli kyllä hanannut vastaan ostosta ihmettelemällä ,mihin heidän kallis Biedermeier-kalustonsa pistettäisiin,koska se oli maksanut satoja taaloja,melkein uuden Pontiacin hinnan vuonna 1936.
Issy-setä oli bisnesmiehenä sanonut rouvalleen hoitavansa vanhan kaluston myynnin ehkä sievoisella voitolla.

Ruotsin vaatimattomampaan paviljongin katselemiseen seurueelle jäi vähemmän aikaa ,vaikka Babs-täti oli kiinnostunut uudesta AGA-kaasuliedestä ja Issy-setä rouvaansa miellyttämällä Aallon kaluston ostamisesta pani liesitilauksen päälle paviljongin talouskoneosastolla..
Arkkitehtien Sven Merkeliuksen ja Simon Breinen suunnitteleman paviljongin edessä liputettiin korkeassa ruotsalaisessa "majstångissa" ikuista Pohjolan juhannusta.

Swedish Pavilion
Seurue kävi kyllä maistelemassa Sveariikin herkkuja suoraan seisovasta pöydästä eli smörgåsbordista ,Jussin topattua itsensä niin täyteen,että Fammu oli pannut pojan juoksemaan heidän edellään hajuraossa ,kertomalla Babs-siskolleen pojanpojan kärsivän "luftprobleemeista"..
Fammu oli lisännyt pojan perineen Karl-Erik-isältään ronklaavan kuramahan ja että hän oli leikkinyt ajatuksella,kun Jussi pääsee varusmiesikään,että lähettäisi nuorukaisen ilmavoimiin,missä ilmavaivat olivat tyypillisiä..
Rakas kenraaliystävä Carl Augustkin oli kerran lausunut,että Suomen ilmavoimat kärsivät ilmavaivoista,kun hän puolustusneuvoston puheenjohtajana oli pyytänyt eduskunnalta rahoitusta ostaa Brewster-hävittäjiä Amerikasta.
Jussin juostua paviljongista ulos ensimmäisenä ,seurue tapasi hänet ratsastamassa rakennuksen edustalla miehenkorkuisella oranssinpunaisella Dala-puuhevosella ja huutelemassa lännen lehmipoikien Jiihaata.
Puuhevosta Jussi kannusti nahkakenkien kannoilla kylkiin potkien laukkaan kutsumalla sitä Kopperiksi.

Dala horse-Dalahäst
Smörgåsbordin maisteluista niinsanottuna eturuokana näyttelyvieraat menivät syömään Ranskan paviljongin ravintolaan ,Issy-sedän valitellessa tuntevansa itsensä pikkunälkäiseksi.."a little bit peckish".
Issy-setä kyllä valitteli ranskalaisten menyyannosten olevan riistohintaisia 10:llä dollarilla per nuppi,johon Babs-täti oli vihjaissut,etteikö se 15 taalaa jostain Fordin vaihdekeppinupista sitten ollut mitään tuhlausta.
Fammu kyllä vanhana pitokokkina ja kulinaristina piti ranskalaisesta cuisinestä,mutta pettyi tarjotusta Chateaubriandesta,joka oli maustamatonta ja että pihvin päälle voideltu Rochfort-homejuustovoi oli pliisua.
Hän katsoi gourmetkokkina oikeudekseen valittaa miestarjoilijalle ruokalajien mauttomuudesta.
Issy-sedälle kyllä annos maistui ja kummatkin sisarukset tökkivät pöydässä kyynärpäillään toisiaan vinosti hymyillen,kun Issy kauhoi amerikkalaisella pöytärutiinilla eli haarukalla Ranskan herkkuja suuhunsa,että sula homejuustovoi valui leukaa pitkin kirkuvan väriselle ja leveälle jenkkikravatille.

Myöhemmin kiertelyllä seurue pikaisesti kävi Silexin näyttelyssä kahvilla,jolloin Jussi pääsi omin nokkineen käymään taskurahoillaan katsomassa yhden centin sisäänpääsymaksulla elokuvan "Oil Can and Does" sekä Plantersin maapähkinäsuklaatehtaan reklaamifilmin "Mr. Peanut and His Family".

 Planter's Mr.Peanuts Pin
Jussi sai pistää ilmaisen Plantersin maapähkinärintamerkin kaulukseensa muiden ilmaismerkkien sekaan ja Fammu oli kehaissut pojanpojan näyttävän Vapunpäivän Moskovan Punaisen Torin työnsankarilta rintakaluunoineen.
Fammua kiinnosti kovin Bell Telephone-paviljongissa käydessään paljonko kustantaisi puhelu Åboon Finlandiin,kuultuaan että paikallispuhelut jopa Seattleen olivat ilmaisia.
Kohtelias kiiltäväpermanenttinen naisoperaattori kertoi rouvalle,että vain kotimaanpuhelut olivat ilmaisia eikä ulkomaanpuhelulinjoja oltu vedetty paviljonkiin.
--Va e de fan....att..?
Fammu oli tiuskassut ruotsiksi ja huomattuaan maailmannaisena etikettivirheensä ja korjannut englanniksi:
--Pardon Miss....no trunk calls to Europe?
--What a Pity!
Heinzin ketsuppiosatolla tarjottiin näyttelyvieraille ilmaista tomaattikeittoa sekä avomaakurkkupikkelsiä.
Nätti näyttelytyttö antoi Jussille ilmaisen Heinz Dome-rintaneulan,jota poika tarjosi isoäidilleen jakkupuvun samettikaulukseen pistettäväksi pronssisen Eiffeltornin ja emalisen London Bridgen väliin.
Isoäiti kieltäytyi kohteliaasti lisärihkamasta.

Heinz Dome

Heinz Pickle Pin

Issy-setä oli puikahtanut omalla ajallaan ajattamaan leukansa ilmaiseksi Remington Randin Barber Shopissa ja palasi joukkoon omasta mielestään hyväntuoksuisena ja siloposkisena. Babs-täti kyllä oli nyrpistellyt nenäänsä partaveden hajusta ja kysäissyt oliko herra kastanut itsensä Texacon bensiinipumpulla.
Fammukin käväisi yksinään Linguaphone Instituten näyttelyosastolle kuuntelemassa levyltä ranskankielen oppituntia ja kommentoi mustabarettiselle miesesittäjälle,että levyn opettajalta pistää ulos lyonsilainen aksentti..
Issy-setä puolestaan tarjosi rouvalleen yhdestä kojusta ilmaiseksi saamaansa "Time for Saraka-rintanappia,missä surullisen näköinen turbaanipää ilmeisesti kärsi vatsavaivoista viikset alaspäin roikkuen.
Rintanappi edusti kuuluisaa elokuvateatterien alkukuva-animaatiotyyliä mainostamalla Amerikan johtavaa laksatiivimerkkiä.
Babs-täti,kuten Fammukin kärsivät ruotsalaisen huonosta ja kovasta mahasta.

 Time for Saraka Pin
Kun Fordin paviljongissa kehuttiin tiestä huomiseen.."Road of Tomorrow",niin General Motorsin Futurama-paviljonki oli Jussille toinen suuri elämys.
GM:n teemana oli tulevaisuuden maailma vuonna 1960.
Näyttelyä kävi katsomassa noin 28.000 vierailijaa päivittäin.
Näyttelyn vetonaulana oli 0.8- eekkerin kokoinen dioraama tulevaisuuden kaupungista,mitä vierailija voi katsella liukunauhalla kulkevasta nojatuolista.Matka tulevaisuuteen kesti varttitunnin ajan nojatuolin selkätoppauksesta kuuluvan selostajan esitellessä alhaalla leviävää utopiamaailmaa.
Esitys oli ollut niin iskevä,että Life-lehtikin julisti liioitteluin jo liioiteltuja GM:n ennustuksia artikkelissaan amerikkalaisesta tulevaisuudesta.

Futurama.World of Tomorrow
Lifen artikkeli kertoi:
"Amerikka vuonna 1960 on täynnään ruskettuneita sekä virkeitä ihmisiä,jotka parinkymmenen vuoden aikana ovat oppineet rentoutumisen taidon. Vapaa-aikoinaan nämä telttailevat metsissä tai patikoivat maalaisteillä komeiden vaimojensa ja lastensa kanssa.
Vuonna 1910 high school-päästötodistuksen saaneet ovat myös patikoimassa ja ainakin puolet heistä on elossa sekä huippukunnossa.
Nämä ihmiset eivät viis välitä omaisuuksistaan.
Tämä joukko ei ole juurtunut koteihinsa sekä kotikaupunkeihinsa,koska junat ja pikatiet ja tietysti lentokoneet vievät heitä Amerikan mantereen poikki 24:ssä tunnissa.
Kesälomille mennessään vuonna 1960 amerikkalaiset ottavat lomaa keskimäärin 2.5-kuukautta vuodessa ja ajavat puistoalueille jättimäisiä pikateitä pitkin.
Kaksisuuntaisilla teillä on ulkoreunoilla yksi 50 mailin nopeusrajoitettu kaista ja kaksi 70 mailin sisäkaistaa sekä yksi 100 mailin kaista pikaliikenteelle.


Autot voivat vaihtaa kaistoja säädetyillä intervalleilla ylhäällä olevien valvontatornien signaaleista,jotka pystyvät joko pysäyttää tai aloittaa koko liikenteen radioteitse.
Kuljettajien pystymättä hallitsemaan autojaan yhdelläkään autolla ei ole onnettomuusriskiä.
Autot ollaan muotoiltu pisaranmallisiksi ja varustettu dieseltakamoottoreilla.
Jokaiseen autoon saa ilmastointilaitteen 200:lla dollarin lisävarusteena.
Pikatieltä pois poiketessaan sivuteille kuljettaja ajaa omin neuvoin.
Valtatiet kiertävät kaupunkeja,mutta onnellisimmat asuvat tehdas-maatilakylissä,joissa kukin yhteisö valmistaa omaa teollisuus- ja maataloustuotettaan.
Nauhaviljely suojelee laaksopeltoja eroosiolta ja maaperä näyttää huomattavasti vehreämmältä kuin vuonna 1939.
Liittovaltiolait kieltävät laittoman puunkaadon mäensyrjillä (Illegal logging).
Patorakennelmat sekä kanavat estävät mahdolliset maanvyörymät sekä tulvat.
Vain muutama järkiperäisesti ja kemiallisesti kultivoitu eekkeri voi syöttää kaikki Amerikan kansalaiset.
Näin saadaan enemmän tilaa metsille sekä puistoille.
Kaiken tämän takana ja piilossa vuoden 1960 Amerikassa ovat keksijät sekä insinöörit.
Vuoden 1939 kevääseen mennessä keksijät ja insinöörit ovat avanneet lähes kaikki menestyksen portit.
Vuonna 1960 nesteilma on korjannut sähkövoiman energianlähteenä.
Lanova -puristepolttoainesolukenno on mahdollistanut bensiinimoottoreiden muuttamiseksi dieseleiksi.
Nämä uudet voimanlähteet helpottavat elämää vuonna 1960.
Uudet lämpökäsitellyt metalliseokset kuten beryllipronssi palvelevat täydellisesti voimanähteissä.
Isot teleskoopit näyttävät avaruutta paremmin mitä ihmiset näkivät taivaalta vuonna 1939.
Syöpä- ja polioparannuskeinot ovat pidentäneet ihmisen ikää samalla,kun naisen iho näyttää täysin rypyttömältä 75-vuotiaana.
Arkkitehtuurissa ja lentokoneteollisuudessa ollaan edetty valtavalla harppauksella kevyiden,palamattomien ja vahvojen soijapapumuovien käytössä.(Henry Fordin kuningasajatus)
Talot ovat kevytrakenteisia,kauniita ja helposti muunneltavia ja elektroninen mikroskooppi näyttää melkein kaiken paljailla silmillä näkemättömän..
Jokaisella työrintamalla Amerikassa v. 1960 tiedetään,miten saadaan kansalaisistakin ulos parhaimmat energiapotentiaalit.
Fiksuimmat pääsevät parhaimpiin oppilaitoksiin koko maassa.
Useimmat ovat kiinnostuneita elämästä,maapallosta,itsestään sekä paremman maailman rakentamisesta.
Politiikka ja yleinen tunteiden purkaileminen kylläkin tulee hidastamaan kehitystä v. 1960.
Mutta nämä esteet tullaan ylittämään sitkeällä kärsivällisyydellä v. 1960."


1939 See-through Pontiac
Illalla suuren ilotulitusjuhlan jälkeen Tulevaisuuden laguunilla vierailijat olivat uupuneina pakkautuneet tummanpunaiseen "newyorkilaiseen" ja matkasivat sankassa ulosmenoliikenteessä Howard Beachiä kohti.
Issy-setä lupasi Jussille viikolla toisen vierailukierroksen messualueelle ainoastaan kaksistaan miesten kanssa 
Fammun lukiessa takapenkillä Life-lehden tulevaisuuden ennustuksista,missä melko optimistisesti science fictioniin tottuneille jenkeille tarjottiin lisäutopiaa,Jussi syventyi ostamaansa Flash Gordon-sarjakuvalehteen omaan tulevaisuuden utopiaansa.


 Flash Gordon
Fammun ollessa syventyneenä vuoden 1960 maailmaan Flash Gordon vei Jussin mielikuvituksen vuoden 2560-maailmaan.
Aiemmista sarjiksista hän oli lukenut ,että Mongo-planeetta oli uhannut törmätä Maapallon kanssa jo vuonna 1934.
Yalen yliopistosta valmistunut poolopelaaja Flash Gordon ja hänen kaunis tyttökaverinsa Dale Arden oltiin kidnapattu hullun neron tohtori Hans Zarkowin avaruuslentoalukseen.
Jussi ei ollut aivan varma oliko Dalen sisko se kuuluisa Fammun päivä-ja yövoidepurkkien Elizabeth Arden.
Silti Flash ja Dale sekä tohtori Zarkow matkasivat maasta Mongoon,tohtorin ihmeellisesti parannuttua hulluudestaan ja havaittuaan laskuvirheensä,ettei Mongo törmäisikään Maan kylkeen..
Tiedettyään.että kotiväki Maassa oli nyt turvassa Flash,,Dale ja tohtori eivät olleet varmoja maailmankaikkeuden tulevaisuudesta,koska Mongoa hallitsi mantelisilmäinen ja keltaihoinen Ming Armoton,joka oli syntynyt kosmokseen 30-luvun alussa Maapallon keltaiseksi vaaraksi.
Mongo-planeetalla Flash joutui alinomaan sensuellien mongolaismimmien suosion kohteeksi ja samoin Mingin umpikerojen agenttienkin tähtäimeen.
Siitä huolimatta Flash pysyi uskollisena Dalelleen ja Yalen pooloklubille.
"Täma on Kuoleman testamentti,jonka vain urhot,joidenka ihanteina olivat reilu peli sekä urheilutoveruus,voivat voittaa!"..olivat Flashin mottona 
Ihmetysten hämmästykseksi sarjakuvan lopussa Flash,,Dale ja tohtori Zarkow pakenevat Mingin romuksi ammutusta avaruslinnakkeesta viholliselta evakuoidulla avaruuspanssariraketilla.
Sillä nämä hyökkäsivät Mingin päämajaan ja Zarkowin keksimä salainen ase teki Mingin pääkonttorista pelkkiä atomeita.
Mutta Ming oli muutamaa minuuttia ennen hyökkäystä lähtenyt tarkastuslennolle vartiopaikaltaan ja juuri,kun hän oli astumassa rakettialukseensa,eräs upseeri oli huudahtanut:
--Katsokaa Ylhäisyytenne...päämajamme...!


 Ming Armoton

Jussi pani sarjakuvalehden sivulleen autonpenkille vanhojen rouvien nuokkuessa päät nytkähdellen Issy-sedän kaasutteluista ja jarrutteluista liikennesumassa.
Jussilla oli sylissään pino muita sarjiksia,missä piileksi Phantom alias Mustanaamio raidallisissa uikkareissaan trikoittensa päällä ja jonka rosmonaamion silmäaukoista ei näkynyt pupilleja vaan mustat Bermudan kolmiot.
Jussista Mustanaamiota ei sen äiti Mrs.Phyllis Phantom koskaan ollut opettanut aluhousujen jalkaanpanossa tai sitten se on yhtä hajamielinen kuin Clark Kent Teräsmiehenä ja se Hämähäkkimies eli Spiderman....kaikilla kalsarit pöksyjen päällä. 
Mustanaamio silti ei koskaan esittänyt rosmoa ja sillä oli kaverinaankin susikoira,aivan kuin kotikauppalassa naapurin hellatehtaan vanhalla juopolla vartiomiehellä Lindströmin papalla,joka öisin kävi kierroksillaan vanha saksanpaimenkoira mukanaan ruuvaamassa vartiokellojaan valimon seinistä joka täystunti...jos muisti humalassaan..
Lopuksi ennen silmäluomiensa umpeentumista Jussi selaili  Mandrake-sarjista,jota Suomessa luettiin Taika-Jiminä.
Sillä oli mustapolkkatukkainen tyttökaveri Narda,joka kovasti muistutti ohuin punahuulin mykkäkuvien Louise Brooksin Lulua.
Sitten Jussi nukahti mummojen väliin ja näki unta,miten hän Flash Gordonin kanssa lensi Pan American Constellation- rakettikoneella äänivalleja rikkoen kohti Helsinkiä ja uutta Malmin rakettitukikohtaa kohti.



Louise Brooks

jatkuu...














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti