perjantai 7. lokakuuta 2011

Piispantarkastusseurat.Jatkoa. Loppuosa kirjoituksen pidemmästä versiosta..

Vt. kappalaisen Aulis Savolaisen kansuri
Juhart 2010


Puolifiktio

Kahvinsa ryystettyään Jussi pudisteli pullanmurut molskihousiltaan keittiön räsymatolle ja poistui vilkkaasti..ehkä vielä lievästi loukkaantuneena salin mustan Wirth-flyygelin viereen jukkapalmun suojaan seuraamaan seurakunnan maallikkopäättäjien sekä pappisväen touhuja.
Uudelle Askon matalajalkaiselle ja koivupuiselle kahvipöydälle oli asetettu uusi Arabian kahviserviisi,jonka kultarannukset kiilsivät yhdessä äitipastorskan vihkisormuksen kanssa kahvin kaadossa.
Marjapuuron värinen jakkupuku päällään äiti tarjoili kahvia kuppeihin isosta kuparipannusta,minkä posket isommat siskot olivat kuuranneet ja jynssänneet patavillalla sekä VIM-pulverilla kirkkaiksi edellisiltana.
Äidin ruusukuvioinen essu heilui vyötäröllä vyöruusun päällä puhuessaan ojennettuille kupeille savoksi toistuvin sanoin "Olokeepa hyvä...olokeepa hyvä!!"
Paulapapukahvipakettia Jussi oltiin lähetetty aamulla ostamaan Mauri Bergrothin siirtomaatavaraliikkeestä Leinon toimitalon kulman takaa Helsingintieltä. Hän oli saanut kauppiaalta käteensä uuden Pauligin pahvisen autokuvakortin paketista Mauri-sedän kaadettua pöönät kahvimyllyn lasiseen suppiloon ja jauhattanut nollalla...äidin käskystä.
Kotona Jussi lisäsi autokuvan keräilyalbumiinsa,minkä tyhjät kuvaneliöt vaatisivat monen varttikilon paketin ostoa nuorisopapin palkalla.
Uudessa autokuvassa seisoi punainen Dyna Panhard ja alla luki lausuntaohje "ransk. laus. Panaard"
Siirtomaatavaranimeä Jussi oli aina ihmetellyt mielessään,kun ainoasta siirtomaasta hän oli kauppalan kuorma-autokuskien keskustelleen pappilan pihan viemärityömaalla pantavan Pikku-Jussi-kaivinkoneen tassulla lavoille.
Isän hän kyllä oli kuullut kerran puhuneen muiden pappien kanssa ,että Suomi olisi Neuvostoliiton siirtomaa,kun meiltä ollaan pakolla viety maat sekä mannut ja vielä sen palkaksi junavaunuletkoittain paperikoneita,vetureita,hinaajia ja ties mitä veheksiä ryssänmaalle..
Sitten vaivan palkaksi ne olivat myyneet meille taksitolpille ruostumaan niitä pobedoita ja zimejä ja kauppalan katurakennusosastolle yhden ruman Gaz-kuorma-autonkin.
Samanlaisisa Gazeja olivat kuulema jenkit laivoilla kuljettaneet tuhatmäärin Muurmannin satamaan sota-aikana.,vaikkakin Studebaker-merkkisinä Rooseveltin lend-leasena...lainavuokrana.

Pauligin aurokuvasto 1957

Pappilan viemärityömaa
 ja Hilkka-pyykkäri
Juhart 2010
Kahvikuppien kilinään ja puheensorinaan sekoittui isän työhuoneesta piispojen ja pappien baritoonit.
Isäpastori latinaneksperttinä ja arkkipiispa entisenä Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosenttina keskustelivat jostain Septuagintasta.
Salomies oli vuodesta 1943 Jatkosodan loppuun ollut Viipurin hiippakunnan piispanakin.
Sodan jälkeen entinen Viipurin hiippakunta oltiin liitetty Mikkelin hiippakuntaan. Silti Jussilla ei ollut mitään tajua,mitä hiipalla oli tekoa kunnan kanssa ja miksi Turussakin oli sellainen tuomiokapituli ja tuomiokirkko.
Kihlakunnan raastuvassa hän oli kuullut rötöksentekijöitä tuomittavan ja olivatko ne kirkon tuomitut siten pantu tuomiokirkon eteen jalkapuihin...ja miksi yleensä kirkon pitäisi tuomita..ja missä oli se kirkon oma Kakolan vankila?
Ja mikä se viimeinen tuomio koko ihmiskunnalle sitten tulisi olemaan,millä kirkkoherra Zidbäck aina peloittelee saarnapöntössä,että mummoilta tippuu pelästyksissä jumalanpalveluksissa vapisevista käsistä virsikirjat ja suista tekohampaat Uskelan kirkon kivilattialle?
Äitikin oli sanonut,että mummojen sydämet hakkaavat kuin lampaansaparot,että nitroja pitää panna käsiveskasta kielen alle.
Kaikissa pappilan seuroissa ja kinkereillä Jussi on nähnyt mummojen panevan pieniä pillereitä hampaattomiin suihinsa..ja sen perään huulien väliin sokeripala sulamaan.
Paljon kysymyksiä Jussin valkoisen otsatukan alle oli kertynyt eikä hänen joululahjaksi saama vuoden 1954 Pikkujättiläinen osannut antaa vastauksia niihin.
Uuden Desoton kromisen hammasmaskin hän selvitti kyllä kirjasta hetkessä vilkaisulla.

Pastorskan rekoli
Juhart 2003
Virkaäänten ja papinleukojen alla tärisivät valopulverin valkoiset tärkkiliperit kuin pappilan jäätyneet lakanat pyykkinarulla tammikuisessa puhurissa.
Isä hengenmiesjoukon lyhyimpänä hengensoturina joutui nousemaan lakerikenkiensä kärjille laukoessaan rintamahuulia Kannaksen Kivennavan JsP:ltä arkkipiispan kaftaanin rintanapeille.
Jussi epäili arkkipiispan piilottaneen sinne kaftaanin alle tuomiokapitulin salamikrofoonin luettuaan iltaisin hetekallaan liian monta Outsiderin salapoliisiromaania.Arkkipiispan kaftaanin alle olisi hyvin voinut jemmata kannettavan magnetofonin,isäpastorinkin mahan pullottaessa äidin sanojen mukaan kuin kinkerilampaalla.
Salomies ilmeisesti nauhoitti pappien keskusteluja varmistukseksi siihen,ettei kukaan ollut hairahtunut luterilaisita doktriineista.
Seurakuntaan oltiin juuri värvätty kirkkovaltuuston vasemmiston enemmistöllä risupartainen sosiaalidemokraattipappi viralliseksi apulaiseksi.
Lauri Luikku oli tämän vääräpurentaisen ja pukinnäköisen papin nimi.
Luikun poikaa Jussi oli sohaissut suksenporkkaalla kerran pihalla silmäkulmaan toisen papinpojan haukuttua,että Jussin isä oli joku iikooälläläinen faskistipaska eikä Jussi ollut katunut koskaan tekoaan.
Oli vain lausahtanut,että kantakoon ikuisesti itse ristinsä ja Kainin merkkinsä silmäkulmassaan.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja sosiaalidemokraattinen Helander ja venäläistä trustivapaata bensaa Turuntien varressa myyvän Teboilaseman omistaja oli ollut painostamassa tämän vasemmistolaispapin hankinnassa.
Helander oli ollut niin innoissaan valinnasta,että lausui päätöksen kunniaksi:
--Kyl täsä seurakunnas nyte temokratia päässee jyllämää ja uuristukssi tulee saarnastualist uloskäsi oikke tyäväeluaka pappierustaja julistuksill!!

Arkkipiispa näytti viihtyvän isän seurassa.
Isä kertoili kenttäpastoriajoista kannaksella tarjoamalla karvaperäbostoneita alpakkaisesta sotasuveniirisavukeaskistaan arkkipiispalle.
Karvaperät olivat filtterittömiä savukkeita.
Sota-aikana hän poltti pajuholkista filtteritöntä Gold Leafia ja Chesterfieldiä...
Isä sanoi tarjotessaan:
--Tämän rasijan evakuoin yheltä kuatuneelta puna-armeijan jalakaväen luutnantilta.
--Olj jiänynnä makkoomaan väljmuastoon eikeenkään mualle..
Tampereen piispa Gulinkin sanoi väliin:
--Noh..niin minäkin sain yhdeltä kaatuneelta lahjaksi oikeen bajonettipistimen..
--Oli jäänyt nojaamaan juoksuhaudan reunalle vintofkan piippu suunnattuna isänmaata kohti ja tarkkampujan luodinreikä otsaluussa.
--Ja suussa sellanen hämmästynyt ilme..ja silmät pyöreinä..!
--Mutta erittäin kätevä se bajonetti on ollut saunavirikkeiden vuollussa..
--Noh..ei niitä vihollisvainaita voinut aseiden kanssa kuopata joukkohautaan....

Isäkappalainen
virka-asussa
Juhart 2010
Salin puolella muu seurakuntaväki istui hörppimässä kahvia sohvalla ja irtotuoleilla.Usea joi ihan etiketin mukaisesti kuppilautanen vasemmassa ja kahvikuppi oikeassa kädessä.Jokunen vanhempi mummo ryysteli suoraan tassinreunasta siivilöimällä soropin huulillaan sokeripalan läpi.
Askopöydän ääressä kahvinjuojat herännäisessä kumarassa rukousasennossa kurkottelivat käsillään pikkuleipiä posliinivadilta kuin pistäessään orvonkolikoita kolehtihaaviin.
Seurakunnan hehkuvanpunanenäinen kanttori ryysteli lyhyin siemauksin kuumaa kahvia seisaaltaan vahvojen silmälasien mennessä huuruun höyryistä.
Tämä oli kuiskimassa jotain uuden ujonlaisen seurakunnan diakonissan korviin.Kanttorin voimakkaiden silmälasien pienentämät kameleontin silmien mustat pupillit pyörivät kuin heinäsirkan saalistuksessa,jolloin diakonissa kääntyi keskustelemaan seurakunnan vanhimman diakonissan ja termospullon kokoisen Hilma Molosen kanssa.
Hilma oli varreltaan yhtä pitkä kuin pyöreäkin.
Jussikin oli kerran käynyt kirkkoherra Savolaisen poikien kanssa tämän yksiössä Rummunlyöjänkatu 14:n uudessa kerrostalossa.Alkoviyksiön sisusta muistutti pöksytehtaan lasten leikkimökkiä.
Kaikki taulut ja peilitkin oltiin naulattu tapeteille erittäin alhaalle lattianrajaan,että papinpoikakin joutui kurkkaamaan peilistä omaan naamaansa ihan kumartamalla.
Hilma oli Savolaisten poikien täti.
Jussia usein pelotti katsellessaan pappilan olohuoneen ikkunasta Hilma-tädin tepastelevan ison ruiskukassinsa kanssa pistoskierrokselle,että diakonissa kääpiöihmisenä häviäisi kulman valurautaisen viemäriritilän välistä sisään Torikadun kulmassa.

Kanttorilan seksiasiat Jussin mielestä olivat repsahtaneet pois raiteiltaan sen jälkeen kuin melkein joka vuosi pappilan pihan santalaatikkoon ilmestyi naapuriportaasta uusia liitukasvoisia,pienisilmäisiä ja valkotukkaisia lapsia kurapuvuissa pistämään muovilapiolla hiekkaa suihinsa.
Kanttorska oli ainakin nuorempana ollut nätihkö Suomineidon näköinen kirkkokuorolainen,mutta viiden lapsenpäästön perästä pyöristynyt lanteilta.
Jussi katseli kanttorskaa jukkapalmun varjosta,miten kanttorskan mustan kokopuvun rinnusta muistutti imetyksistä laskeutuneena kahta Lahden talvikisojen suurmäkeä ja tämän punattu suu näytti kypsältä vadelmalta,valmiina poimittavaksi tahtovan suuhun.
Kanttorska liehakoi mielellään pappien seurassa ja kanttori taas kaiken nuoremman hameväen perässä.
Kerrotaan,että eräiden puukirkon kuoroharjoitusten jälkeen.kuoron sopraano Kokkosalmen Kunigunda oli saanut melkein järtslaakin,kun kanttori oli hypännyt kirkon orapihlaja-aidasta eteen ja kertonut,että "Sinun silmäsi olivat luvanneet siellä alttarin edessä!"
Kunigunda oli ollut poissa viikon sairaslomalla Helsingintien hattukauppansa tiskin takaa ja joutunut ottamaan rauhoittavia lääkkeitä epäsäännöllisiin sydämentykytyksiin.

 Diakonissan puku ja ruiskulaukku
Seurakunnan toinen diakonissa ja ikuinen vanhapiika Piiraisen Toini,joka nytkin maailman uteliaimpana naarasotuksena keskusteli kaula pitkänä kirkkoherra Savolaisen liperien alla ,oli vähän aikaa sitten kertonut kirkkokonttorin kanslistille ja vanhalle piialle Laakkion Sallille,että kanttorilla syyhyy haarojen välistä.
--Leikattavaksi sen pitäisi panna kuin kartanon sonni!
Alli-tätikin oli kirkkokuorossa koloratuurisopraanona ja esiintyi seurakunnan kiusaksikin melkein jokaisissa kissanristiäisissä yksinlaulajana..
Kerran seurakunnan kesäsunnon rannassa Lehmijärvellä juhannusaattoiltana kanttorska oli kailottanut väräjävällä koloratuuriäänellään,että.."Jo mennyt on yö..jo kimmeltää kaukainen ranta ja koillisest aurinko... nousee....jaalihinuhutnehelaaauuuleeeleee.."
Kuulijoiden silmistä vuotaneista tuskan kyyneleistä oltaisiin voitu sammuttaa kokosta ryöstäytynyt kaislikkopalo ilman Muurlan vapaapalokunnan vanhaa ruiskuautoa,mikä muutenkaan ei ollut lähtenyt käyntiin edes kammesta hälytykseen lähtiessään polttoaineen puutteesta.

JUSSIN PIISPANTARKASTUKSEN JÄLKITARKASTUS

Jussi seisoi uudelleen pappilan rautaportilla katsomassa piispaparin ahtautumista Mersuun.
Arkkipiispa vatkasi isän kättä läpsimällä toisella veljellisesti tämän olkapäätä ja tokaisten hyvästiksi.
--No nähhään sitten Helesingissä elokuulla.
--Mennään sitten Ruuneperinkavun maauimalaan ja otetaan oekeen kunnon löölyt!

Mustan Mersun kallellaan oleva pesuvadin muotoinen varapyöräsuoja takakontin päällä hävitessä hellatehtaan toimitalon kulmalta Helsinkiin päin,isä pani kätensä Jussin olkapäälle,sanomalla:
---No,me miehet männaään nyt saanaan, kun on niin kuonanen tunto hipijässä!

Miespari marssi pihasaunalle pyyhkeet vasemmassa käsivarren koukussa roikkuen , saippuakoteloitten oikeassa kourassa kolistellessa.Poika pudotti sunlightinsa kotelosta nurmikolle,pyyhkimällä sitä roskista molskihousun takamukseensa..
Pappilan talonmies ja eläköitynyt posteljooni August Paaja veisteli saunanpuhtaana, kaulukseton flanellipaita päällä kiviportailla kirveenvartta tyhjä Työmies-holkki suupielessään.
--Et kae sinnäe yrittännä telottoo tuota arkkipiispoo kuten Ilikka sitä Henrikkia aekoenaan järvenjiällä,kun uutta kirveen vartta vuolet tuohon halakasukirveen terrään?.
Isä vitsaili sedälle.
Paajan setä vastasi silmiään mulkaisten:
--Em mää ny sellast ole viäl funteerannu,mut kyl te pastori oles antanu mull piänt ajatuksenpoikast johonki pahantekkoon..
--Kirveell on varmana paljon muutaki tekkoo,kutes muutaman seurakunnan palkkapapin piäneen pelotteluun.. 
--Emmää teittii tarkota..
--Te oles hyvä kansanlähene saarnamiäs,joka pittää seurakunnankin hereill jumalanpalveluste aikkan hyvil jutuillas.. 

Isä veisteli Paajan sedälle perään:
--No voesittekos työ panna sitä kirveenterrää parempaan seerakunnan palavelukseen,kunniin vaekka veestäesitte mäntypölökystä sellaesen vaevaesjukon köyhien hoetoon tuohon meijän pappilan parraatioven viereen,kun pastorska on väettännä,ettei papinpalakka riitä tallouven pittoon.. 
Saunassa kuuman löylyn jälkeen Jussin saippuoidessa isäm selkää,isä puhui pojalle kumarassa lattiatralleille päin:
--Se arkkipiispa tulj sanonneen,että sinussa näkkyy olevan oekeen suarnamiehen elekeitä,kun puhuessas nooset solokikenkiesj kärjille..
--Mistä kummasta sinnäe uot oppinna moesen tavan?
Jussi ei vastannut,vaan ryhtyi hieromaan isänsä löylyn punaista ja saippuaista selkää karkealla pesusuovalla.
Hän muisti eilen äidin vieneen isän sotaa ennen ostetun lakerikenkäparin Anjalantien juopoille Hatakan suutariveljille korjattavaksi.
Tiskillä vanhempi Hatakka sorbushengellään oli kysäissyt äidiltä,miten näitä kapinanaikaisia patinoita voi enää korjata,kun ovat kärjistä auenneet ja kuluneet nahattomiksi.
Äiti oli sanonut,että pastori se aina nousee saarnansa aikana kengänkärjilleen niinkuin pontta saadakseen.
Suutari oli kähätellyt harvahampainen suu ammollaan:
--Oikken nauravat papin patinat!!
Äiti oli savolaisena kasvantavääräleukana vastannut:
--Nauro ne Kuopijon puuhevosettiin,kun korkin perräänsä tulupaksi saevat!!
--Teillä ei varmaankaan löyvy korkkija tuon viinipullon kaalaan!


FRU INGENJÖRSKÄ                                
Farmor såver,farmor såver,hyss,hyss,hyss ! (muunnos Olfssonin kevähuumauksesta,suomeksi Anttilan keväthuumaus)
                                         

Saunomisen perästä Jussi joi iltasaikat keittiönpöydän vahakankaalle äidin pistämästä korvattomasta fajanssikupista.Isä hörppi pöydän päässä puolen litran emalikupista mustaa Paulakahvia heittelemällä sipulinhajuisia rusinapullasiivuja kitaansa kahvinhörppimisen välissä.
Jussista Kiilan kesämökin omistajan Konradin Huli-pystykorva hotki makupaloja samalla lailla purematta hotkimalla.
Isä oli avannut vanhan Philips-radion hyllyltä,väännellen kanavanvalitsinta.
Kankaisen kaiutinpeitteen läpi valaistun näyttölevyn yltä kuului Motalaa,Sundsvallia,Varsovaa ja Berliiniä keskipitkiltä aalloilta.
Isän käsi pysähtyi Berliinin kohdalla nupinväännössä Melitza Coriuksen lauluun.
Papin katse radionkuuntelussa Jussista näytti kaukaiselta,ikään kuin hän olisi poissa keittiöstä koko sielullaan.
Isän korvissa kuuluivat vuoden 1936 Berliinin olympialaisten katsomon hurraa- ja Sieg heil-huudot sekä Wagnerin Tannhauser Berliinin konserttitalossa.
Berliinikonserton päätyttyä isä napsautti radiosta virran päältä sanomalla,että saarnantekoa olisi rästissä, poistumalla henkselit papinpöksyjen persusten päällä lätkien työhuoneeseensa.

Isän matka-Hermes-kirjoituskoneen nakutusta alkoi kuulua suljetun oven takaa,Jussin päättäessa,että olisi vielä aikaa mennä tapaamaan naapurin Fammu-tätiä.
Äiti kurkkasi keittiön ovesta saunapyyhe turbaanina hiuksilla käskemään poikaa:
--Menisitkös sinä vilikkaasti nuoremmilla jaloillas sinne pottaattikellariin hakemaan parikymmentä jakkupottuva.
--Otappa mukkaas tuolta tiskipöövältä emaljvati kättees ja alappas suoriutuva siitä ennen pimmeen tulova!

Simson TS
Poika manaili taasen itsekseen,koskei pitänyt kellarin vankilamaisesta hämäryydestä.
Aukaistessaan kellarinoven,hän hapuili isoa ruskeata valokatkaisinta hämärässä. 
Vihertävän Karhulasikuuppavalon kajeessa hän oli loukata polvensa diakonissan itäsaksalaisen Simson-mopedin ohjaustankoon.
Pyörä oli kaatunut isän länsisaksalaisen Miele-kevytmoottoripyörän päälle,kaksitahtibensiinin vuotaessa maalattialle.
Jussi oli todistamassa silloin paikalla kahden Saksan ensimmäistä yhdistymistä.
Perunakellarin raskaan takorautasaranaisen puuoven avattuaan häm katseli tummia tiiliseiniä hämärässä kongissa,jonka molemmilla puolilla seisoivat mustin kalterisin tirkistysaukoin talon asukkaitten kylmäkellariovet.
Poika oli kuullut joskus kellarin olleen poliisiputkana 1800-luvun lopulla.Nyt siellä pidettiin vankeina jakkupotaatteja,nauriita ja punajuuria. Pienissä räppänissä ruostuivat kalterit,pojan avatessa pastorilan sellikopin oven numero 3.
Hän puolipimeässä napsi vatiin pikaisesti multaisia perunoita,joissa kasvoi valkoisia ituja kuin pieniä valkokaapuisia aavelapsia.Hän pelossaan uskoi jopa jonkun luisen käden tarraamista olkapäähän takaa,vilkuillen olkapäittensä yli,lyömällä perässään oven kiinni , juoksemalla kellarista kiirenvilkkaa vati kainalossaan ulos pihalle.
Jussi kompastui paniikissa punaiseen palosankoon kellarin rapuissa,perunoitten kieriessä pihasorassa likakaivon valurautaiselle ritilälle
--Jumalauti...kun mikkään ei auti!
Hän kirosi, pihan seinien kaikuessaa tovin----"auti---autiautii"...
Äidin pyyheliinapaa heilui keittiönikkunassa,etusormen osoittaessa kellarinvaloa ja suun liikkuessa mykkänä kuin Chaplinkuvissa.
--Ai saaturi,mää unohrin sen pirun kellarinvalon!
Hän mutisi mennessään katkaisemaan kellarin valon,varovaisesti vain hapuilemalla sormillaan katkaisijaa ovenkarmin ympäri.
--Mää melkken näin niist kalteriräppänöist luissi keskitysleirivankien käsii, risasten raitahihojen heiluessa kalterien ravost ulkon...
Jussi hoki itselleen pelästyksestä.
--Ja siellä haisi märäntyneelt rotalt!

Pantuaan maasta kerätyt santaiset perunat keittiön tiskipöydälle,poika juoksi pappilan kadunpuolisesta paraatiovesta ulos,kiertämällä kulman ympäri Torikadulle Fammun rappuun.
Rapun messinkivaluisessa nimikilvessä hapettunein vihrein kirjaimin luki Fru ingenjörska Martelin.
Poika ryntäsi sisärappujen punaista kuitumattoa ylös liukastumalla messinkisissä askelmamattotangoissa, kurottaen oikealla kädellään ylätasanteella polvillaan ovikellon väännintä.
Postiluukusta katsoivat Fammun Siiri-sisäkön tummansiniset pupillit,porkkananpunaisen hiuskiehkuran liehuessa läpivedossa ulos lävestä..
Sisäkkö avasi varovaisesti oven valkoisessa lottamaisessa kokoessussa sekä siniraitaisessa vormussa,pojan luikahtaessa Mum:ilta ja piintyneeltä tupakalta haiskahtavan kainalon alitse makuuhuoneeseen.
Jussista sisäkkö-Siirin hengitys haisi vahvalle kessulle ja sen ovenkahvaa pitävän oikean käden etu-ja keskisormet olivat lohjenneitten punalakattujen kynsien vierestä nikotiinin kellastamat.

Jussin pikavisiitit olivat löytöretkiä Fammun alkovikaksion ollessa täynnä vanhoja valokuvia sekä Pariisin,Lontoon,Berliinin että New Yorkin muistoja.
Pojalle vanharouva oli oikea maailmanmatkaaja......ja joka käynnillä sai taskut täyteen hedelmäkarkkeja ja Lontoon konvehteja..

Leskirouvan ikää Jussi ei osannut arvioida,ehkä lähellä yhdeksääkymmentä tai sataa ,koska tämän kasvot olivat lopettaneet rypistymisensä jo kauan sitten. Fammun kasvot muistuttivat nyt enemmän pyöreydessään pieniltä lapsen kasvoilta.  Sosieettinaisena hänen kasvojen iho näytti vaalean kuulaalta,toisin kuin ikäisellään torpparin mammalla,jonka kasvot näyttivät ruskealta savustetulta palvilta koko ikänsä tehdyistä ulkotöistä ja puulieden kuumuudessa seisomisesta.
Kun oikein silmiään siristi,kasvot näyttivät rantaruotsalaisaateliselta ja suoranenaiseltä hienostonaisen puuterinaamalta.
Vanharouva oli kai ollut kaunis ja komea nainen vuosisadan alussa?
Häntä ennen sotia oltiin kutsuttu kauppalan yhdeksi Glada Änkaniksi eli Iloiseksi leskeksi pelkästään iloisesta luonteestaan,mitä termiä ei pidä sekoittaa sota-ajan eräisiin iloluontoisiin sotaleskiin. 
Hänen Johan Fredrik-miehensä oli kuollut jo v.1923.
Jussi oli kuullut,että "Farmor" oli syntynyt samana vuonna kuin Suomen marsalkka Mannerheim ja viettänyt samaan aikaan v.1941 75-vuotissyntymäpäiviään.


--Kom in min lilla kavaljer!
Kuului makuualkovista,Jussin tutkiessa hämyistä makuuhuonetta.
Sisäkkö vetäisi narusta ikkunoiden haalistuneenruskeat ja paperiset rullaverhot räpsimään yläkarmeihin, ilta-auringon säteiden tunkeutuessa sisään,tomuhiukkasten leijuessa valokiiloissa.
Pojan katsellessa pitkäreseptisiä ja ruskeita lääkepulloja yöpöydän päällä sekä kuunnellen selkä takaviistossa pisaratartunnan varjelemiseksi vanharouvan yskimistä,hän näki sylkipisaroiden lentävän huoneilmassa.
Huone tuoksui makaamiselta ja kolmen untuvatyynyn kohoittama hopeanharmaa pää kutsui poikaa luokseen.
--Ska du inte kyssa mej på kinden?
Kuului punattujen huulien valistä.
Leskirouvan Sans Egalilla punatut huulet muistuttivat Jussista supussa juovineen valtionrautateitten koko maan reittikartalta,punaisine katkoviivoineen.
Poika moiskautti pikaisen suukon puuteroidulle ja maksaläikkäiselle poskelle,kääntymällä sivulle pyyhkimään suutaan ja kieltään puuterista hihansuuhun.

Jussi astui piironginkulmalle,ottaen käteensä ruskean valokuvaraamin,jonka joskus kastuneen pasmatuurin keskellä oli kuva metsästäjästä..
Metsämies seisoi golfhousuissa roikottamassa haulikkoa kainalossaan alaspäin,piipun osoittaessa kolmea  ammuttua sinisorsaa maassa jalkojen juuressa..
Jaloissa nukkui ajokoira,ilmeisesti heräämättä valokuvaajan magneesiumisalaman pössäykseen..
--Ja,den är min kära Fredrik...det var nollfyra,om ja kommer ihåg....vi var då i Mjölbackan....och han syns så nonchalant i bilden....han tyckte inte om skjutning..han var rädd...men ja skjötte en fin bild..ser du där på botten står det Nya Atelier.....?

Jussi otti käteensä toisen ruskean kuvaraamin,pantuaan varovaisesti sorsanmetsästäjän seisomaan pitsiliinan päälle.
Kuvassa istui sama metsästäjä isompimahaisena ja pystytukkaisena kuin
Juho Kusti työpöydän takana.....
Fammu pisti nenälleen pinze-naise-lasit,kuten hän ranskaksi itse lukukakkuloitaan kutsui,puristamaan laihaa nenänvarttaan....selostaessaan Jussille:
--Jaa, det var maj nittonhundratjugotvå...och efter nie månader var han död!
--Han åt anka där på Nya Hotellet ,eller var det svarta, o fick hjärtslaget. 
--Va är svarta på finska?
--Är det "pilkkasiippi" eller något sådant?
Kuvassa johtajan näköinen siilitukkamies piti napoleonimaisesti kättään takin sisällä istimalla kirjoituspöydän takana,ikäänkuin puristamassa povitaskun lekkeriä,pitkähameisen ja valkopaitaisen sihteerin kirjoittaessa muistilehtiöön sanelua selän takana.Naisen ylöskammattu hiuspuuhka näytti purkaantuneelta oikealta ohimolta olkapäälle kuin tämä olisi yllätetty istumasta johtajan polvelta.

Kolmannessa ,mustavalkoisessa kuvassa Fammu marssi lottaparaatissa kauppalan Suojeluskuntatalon edessä Marskin vieressä Itäisellä Siltakadulla. Hänellä oli lottavormu päällään,mutta askeettisen sota-asun hihansuusta pilkotti  hienostonaisen pitsinen nenäliina.
Fammu näytti paljon nuoremmalta ja komealta naarasupseerilta.
Kuvan vasemmassa alakulmassa luki,.. Carl August och År 1933.
Aj ,där står min kära Carl August!
Fammu sanoi ilahtuneena,
--Vi var så goda vänner....och vet du,att  han dansar så bra?
--Han var alltid en gentelman och jag kändes liksom en lady med honom!
Fammu pyyhki pitsiliinallaan lukulasien alta silmäkulmaansa sanomalla
--Jag känns ny så trött...
Saadessaan yskänkohtauksen Siiri juoksi keittiön kaapista aukaisemaan uuden yskänlääkepullon.
--Förlåt,min lilla kavaljer, jag måste såva lite grannt,jag är så trött.......ska du ta fruktkarameller?
--Siiri, ska du ge Johan karameller.....fickan full!?.

Jussi otti kristallikulhosta kourallisen lämpimännahkeita karamelleja,työntämällä ne taskuunsa muhimaan vuorinukkaan,juoksemalla ulko-ovelle...Fammu oli nukahtanut lukulasit luiskahtaneena poskelle.
Ulkorappusilla hän oli liukastua  naapurin Marttiloiden tanskandogin jätökseen,kiroamalla  kengänkoron ja pohjan väliin tarttunutta näytettä.
Postiluukusta hän vielä kerkisi vetää käteensä Fammun lauantain Hufvudstadbladetin,repimällä sen takailmoitussivun irti.
Kuolinilmoitussivulla hän pyyhki kakanremmeleet paperipalloksi,pistämällä lehden takaisin luukkuun rullalle.
--Ei se varmaan enää luje huanonäköisen noit kuoppausilmotuksii eres ruattinkielell!
Jussi mutisi puoliääneen.
Paperipallon hän heitti Puhelinlaitoksen kadunvierustalla seisovan pikku-Commerin lavalle ison kaapelikelan alle.
Kuorma-auto näytti Jussista suurine keloineen pieneltä leluautolta,jonka päälle oli tiputettu Suomi Tivolin maailmanpyörä.
                                       


Torikadun puoleisesta uutarhan säleaitaovesta hän puikahti pihalle,katsellen antonofkien vihreitä raakileita omenapuissa.
--Noit ei voi viel syörä kun ,niist saa pirunmoise vattanpuru..
Hän mumisi,kääntämällä katseensa kanttorilan makuuhuoneen ikkunaan päin.
Poika katseli iltatuulessa liehuvien pitsiverhojen takaa häämöttävää kahta seisovaa hahmoa.
Kanttori oli takaapäin avaamassa kanttorskan kureliivejä pelkkä tärkätty valkoinen paita päällä sukansäärystimien näyttäessä mustilta iilimadoilta kalkinvalkoisten säärten päällä.
Kanttorin paidanliepi näytti omituisesti pullistavan,aivankuin joskus Jussilla pitäessään lattuskapatterista Airamin taskulamppua etutaskussa kellarireissuilla..
Kupera ja kiiltävä taskulampun lasi näytti tököttävän kanttorin tärkkipaidan liepeestä ulos.
Seisottuaan tovin,kanttorilan makuuhuoneesta näpsäytettiin valot päältä,Jussin lähtiessä suunnistamaan pappilan keittiönovelle päin hekotellen itsekseen.
--Ihmetekoi vai ihmistekoi ne taas kanttorilas tekevät?
--Kanttori kai taskufikkaril ettii sitä onnelan oven nuottiavainta?

1961 Figura ja Räminärock
Päästyään makuuhuoneeseensa Jussi heitti taskustaan tahmean karkkimötön pöydälle,suuntaamalla vessaan.
Isän lehtitelineestä hän löysi äidin huhtikuisen Kotilieden,joka kädessä juosten poika paiskasi vessanoven kiinni.
Väännettyänä punaisen "Abonnerad"-salvan päälle,hän helpottuneena istuutui lukemaan toimissaan lehtimainoksia.
Selaillessaan Jussi jäi katsomaan Triumph-kureliivimainosta pitkäksi aikaa toimiensa aikana.
--Aivam kun kanttorilan tärill....
Hän hoki.
Noustuaan pytyltä napittamaan molskihousujaan,istuimen rinkulakansi jäi lepäämään hetkeksi johonkin tanakkaan,kannen pudotessa äänekkäästi posliinia vasten.
Hetekalla maatessaan pyjama päällään Jussia alkoi ramaista koko päivän touhu korvapuusteineen ,kahvin kera sekä aidin kädestä. Kukkatapetilla pahvitaulussa Kannaksen yllä hyökkäävätt hakaristiset Brewsteritkin häipyivät cumuluspilviin,luomien sulkeutuessa.

Unesta Jussi tunsi Fammun Sans Egal-huulipunan ja 7411-hajuveden Kölnisches Wasserin tuoksun, emalisen Lotta-Svärd-brossin kylmästi koskettaessa kaulaa.
Fammu suuteli poikaa suulle,kuiskaamalla
--Hej,min lilla kavaljer,vi ska åka till Societetshuset o träffa Carl August.
--Ryssarna har kommit över gränsen nära Mainila byn o jag hörde vi skulle mobiliseras.....
Fammu hävisi unikuvasta Seurahuoneelle.

Jussi käänteli kylkeään levottomana kuullessaan junanvaunun lasioven aukeavan osastoon.
Sisään astui vihreäsuikkainen ja vormuinen,tummahipiäinen iivanasotilas,jonka selässä roikkui kalashnikov-kivääri.
Isä katseli vaunun oven yläkarmilla roikkuvaa palokirvestä lasivitriinissä,sanomalla Jussille.
---Myö ollaan Karjaan asemalla ja ne vaihtoo veturiva sekä pannoo luukkuja vaanunikkunoejen piälle,ettemme sua nähä venäläestä Porkkalaa...
Isän silmät näyttivät harmailta ja vetisiltä tuijottaessan vaunun katon sokerikupinmuotoista lamppua,välttämällä vilkaisemasta vihollissotamiestä.

Jussi ja isä Karjaan asemalla
Asemapäällikon avoimesta ikkunasta kuului laiturille musiikkia..."jag har bott vid en landsväg i hundrade år och sett människor komma och gå" ,kun seinäkaiuttimen ilmoitus peitti kaiunnallaan melodian......"snälltåget från Helsingfors ankommer till spår nummer två...!"
Jussi katseli ikkunasta viereen pysähtyvää vaunua säpsähtämällä nähdessään paljon nuoremman Fammun istumassa  ensimmäisen luokan salonkivaunussa neonvihrealtä hehkuvan miehen kanssa .Mies poltti fosforinvihreätä Klubi 7-pillisavuketta.

--Isä,isä,kato,tuol istuu Fammu-täti meirän Hopinpankin katon klubimiähen kanss!!! 
Jussi huusi isälleen.
Isä kurkisti katsomaan oikein seisaaltaan,pudistamalla päätään ja sanomalla.
--Minneen näe muuta kunnii yhen paksun roovan ja laehan borsapiän ikkunastain.....
Isä istahti takaisin paikalleen,sytyttamällä väsyneen näköisenä vihreän North Staten pajuholkkiinsa,Jussin vinkatessa isälleen.
--Kuule, eikös Klubi piristäis?
    
Fammu ja Klubineonmies
                                      
FINIS





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti