keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kunnon mies. Etsivä aina löytää.

Ford F-100 Mustamaija
Rikosetsivä Arvo Ansio retkotti työhuoneensa konttorituolissa taaksepäin presidentti Kekkosen raamikuvan alla miettimässä,mitä mökin muonalistasta vielä puuttui.
Mökille meno vaati aina kiireistä valmistelua, rouva Ansionkin jo viikolla valmisteltua korit ja kassit valmiiksi Sepänkadun omakotitalossa.
Rikosetsivä Arvon tai kaupungissa paremmin tunnetun "Ettivä-Arskan" mielessä keikkui ostoslistalla korillinen Lahden A-olutta sekä  puolisen tusinaa saunalenkkimakkaraa plus pari tuubia Turun vahvaa sinappia. Hän kerkiäisi hakemaan vielä hankintansa ennen neljää kotiin ajaessaan.
Ansioiden kesämökki sijaitsi Mathildedalin ja Teijon välisen rantakaistaleen yhdessä kallion kupeessa,minkä vastapuolelta pystyi näkemän hyvällä ilmalla Kemiönsaaren Kiilan kylän talojen tervapahvi- ja peltikattoja mäntyisestä rinteestä.
Arska piti Mathildedalin eli Matildan ruukkimaisesta kylämiljööstä ja mökkinsä laiturilta hän yleensä kiikaroi
salmeen päin telakalle,minne edellisvuoden lokakuussa oltiin hinattu  vuonna 1958 Naantalin jalostamossa räjähtänyt Nesteen tankkeri M/T Tupavuori.
Romuttamotelakalta kaikui vettä myöten kovaa pauketta,Tupavuoren muuttuessa lekoilla ja polttopilleillä romuraudaksi.
Rikosetsivänä ja jo muutenkin lapsesta asti uteliaana Arskaa kiinnosti vastarannalla asuvan ja telakalla työskentelevän asentaja Mickelssonin touhut.
Iltaisin Mickelsson käväisi useita kertoja pienellä Alli-sisälaitakajuuttaveneellään Matildan rannassa hakemassa lastillisia romualumiinilevyjä ja muuta romurautaa omaan rantaansa .
Allin tapainen moottorivene särkisalolaisesta veneveistämöstä


Erikoisella tavalla Mickelssonin rinnetontille oli noussut alumiininen työkaluvajakin,mikä kiilteli häikäisevästi ilta-auringossa vastarannan mökkiläisen uteliassa silmäparissa.
Arska ei kyllä tietänyt,että Mickelsson samoin oli kiikaroinut rinnetalonsa ikkunasta hänenkin touhujaan Matildan salmen laiturilla.
Arska uskoi Mickelssonin varastavan alumiinia myös myyntiä varten ja oli jopa soittanut Perniön vallesmannille asiasta.
Kuitenkaan Perniön nimismies ei ollut tehnyt asialle mitään valittamalla muista kiireistään ja kaluston sekä miehistön puutteesta.
Arska ajatteli,että tänä heinäkuuna hän käräyttäisi Mickelssonin rysältä ihan omin nokkineen.

Tupavuori hinauksessa Matildan telakalle 10.10.1959

Arska havahtui mietteistään,että pitäisi soittaa vielä vaimolle,että hän voisi kotiin ajaessaan käydä kaupoissa,jos ostoslistasta sattuisi puuttumaan jotain.
Ottaessaan puhelinkuuloketta käteensä hän kuuli ulkorapuista kovaa kiroilua ja vastaanpenäämistä.
Hän laski kuulokkeen takaisin mustan bakeliittipuhelimen päälle ja meni raottamaan ikkunan sälekaihtimia uteliaisuudessaan.
Kamarin kuusi vuotta vanhasta Amerikan Ford-maijasta nuoremmat konstaapelit Eskolin ja Lunden yrittivät vetää kaupungin kuuluisaa rantojen naista Hurja-Helmiä poliisilaitoksen rappuun.
--Olsiste voineet panna mua jo maijass!!
Helmi huusi täyttä kurkkua harottaen jaloillaan ja käsillään maijan oviin päin.
--Kuiteskin te panes mua pahnoill!
Nuorempi konstaapeli Lunden yritteli rauhoitella humalaista Helmiä:
--Eimme nyt kulta sellast voiras tehrä Helmil!
--Me vaan niinkus jelpataan sua tohon meirän yähotelliin vähäkun leppämään....
--Älä kuules Helmi nyte kuse amarsukilles....mun virkapöksyk kuules kasttu litimäriks!!
Konstaapelit lopuksi yhteisvoimin repivät Helmin vängällä kamarin lasiovesta sisään,jolloin pidätetyn toinen kengänkorko tipahti rapuilta kesähelteen kellastamalle nurmikolle.
-Helmi kirkui:
--Te maksas myäs mull kenkänkorjauksenkin Hotakan suutarliikkees!!
--Mites mää huamenis kävele Sirkan Baariin?
Konstaapeli Eskolin rauhoitteli suikkaansa korvilta suoristaen:
--Meillon kuule ystävällinen poliisipalvelu täs yähotlellis!
--Huamenaamull frouvan kenkäpari seissoo sellinoven eres korjattun ja poksattun ku viiren tähren luksushotellis!
--Palvelut kuuluu huaneen hinttan ilman tipsei!
Helmi kirosi:
--Emmää ol kuulnu vitunvitunperkkala kun kolmen tähren jallust!!


Topparin ja Helmin juhannus
Juhart 2003
Arskaa hymyilitti Helmin alituinen raijaaminen kamarille.
Kesäaikaan näitä kuljetuksia tuli kamarin päivystyskirjaan enemmän kuin muina vuodenaikoina.
Talvisin Helmi pysyi poissa jokirantakuvioista katkaisussa Perniön alkoholiparantolassa.
Arskan tarttuessa uudelleen kuulokkeesseen puhelin soi.
--Rikosetsivä Ansio,päivää!
Arska vastasi.
--Täällä Turun lääniosaston ylikomissaario  Kivelä..Gunnar...päivää--!
Puhelimesta vastattiin.
--Minulla olisi vähän asiaa siitä Turun keskusvankilasta eilen karanneesta elinkautisvangista Raine Voitosta,joka on sieltä kaupungistanne alunperin kotoisin...
--Joo ..kylmää Rainen tunnen hyvinkin..!
Arska vastasi.
--Mää ninkus sen sain kiine vuaren viisseittemän syksyl kahrest taposta ja yhrest taponyrityksest...
--Mullon tullu jo teilt pöyrällen raportti sen karkkaamisest!

--Niin asiani koskeekin häntä ja näyttää,että hän on päässyt poliisiverkon läpi tai oikeastaan vältellyt ne pakomatkalla sivuteitä ajellen...
Ylikomisaario vastasi.
Kiikalan poliisista ollaan soitettu,että kirkolle johtavan tien varrelta on löydetty vanhemman naisen ruumis ja vainajan papereista löytyi tieto,että tämä on kotoisin kaupungistanne....Aune Serafiina Lindroos...Reininkatu viisi...
--Erittäin vakava ja verinen henkirikos...!
Komissaario vastasi värisevällä virkabaritoonillaan.
--Muistuttaa kylmäverisyydellään kesäkuista Espoon Bodomjärven kolmoismurhaa,mutta tämä verityö ollaan tehty ampumalla,mikä viittaa Raine Voiton käsialaan...
--Siltavuoren Jammuakaan eli sitä kuuluisaa Näätää ei voida panna epäilyksen alle,koska tämä istuu paraikaa elinkautista Turun keskusvankilassa.
--Ja se Näätä jättää aina oman hajunsa rikospaikalle.
--Näätä ja Raine elikkä se Hulttio olivat olleet kyllä kimpassa muissa aiemmissa pakoyrityksissä...
--Olen keskustellut esimiehenne nimismies Somerikon kanssa jo hetkistä aiemmin tästä kysymyksestä ja yhdessä päätimme,että te vanhempana rikosetsivänä voisitte aloittaa tutkimukset tämän verityön selvittämiseksi...
--Me tullaan perässä rikoslabran miesten kanssa henkirikospaikalle..
--Että lykkyä vaan tykö!

--Joo...jäljet taittaa johtaa sin sylttytehtaall.....
Arska vastasi.
--No tavataan siellä Kiikalassa...Kuulemiin...klik!
Kuului langan päästä.

1939 Nash Lafayette 2-door
 1951 Ford Custom


Ovelta kuului koputus nimismies Somerikon astuessa sisään.
Nimismies oli oikea niinsanottu vanhan kansan vallesmanni,järkkymätön ja suora päätöksissään.
Somerikko oli vartaloltaan lyhyt ja tanakka,jonka koko komeutta koristi harmaa siilitukka.
Virkaansa hän oli astunut jo ennen Talvisotaa,jolloin kauppalan poliisipirssinä oli ollut musta ja komea Nash Lafayette,jota kauppalalaiset kutsuivat hainnenäksi erikoisen eteenpäin työntyvän kromimaskinsa takia.
Suomen poliisivoimilla oli niinä aikoina ihmeen paljon Nash Lafayettejä,mitkä olivat ostohinnaltaan halvempia kuin Fordit ja Chevroletit.
Lafayettehan olikin Nashin halvin malli.
Vielä v.1960 hän käytti virka-ajoissaan omaa 1951-mallista vaaleanvihreätä Ford Customia,mikä yleensä nähtiin kiertelemässä keskustan kaduilla tarkastellessaan nimismiespiiriänsä .
Arska taas käytti virka-ajoissaan omaa pientä Austiniaan,jota haukuttiin kauppalassa Arskan puukengäksi ja yleensä senkin näkemisestä kaupungin pikkukonnat ja pultsarit pyhässä allianssissaan vetäytyivät omiin koloihinsa kuin hiiret kissan nähdessään.
Paikallisia poliisivoimia kutsuttiinkin silloin sydämellisesti Kissalan pojiksi kuuluisan sarjakuvan mukaan (Englanniksi Katzenjammer Kids).

Helmiä talutetaan maijaan
Juhart 2004


--No Arska..sinulle tais tulla veikkauksessa oikein miljoonapotti!
Somerikko onnitteli Arskaa.
--Jos selvität tämän jutun,niin pistän sinut ylennyslistalleni!
--Taisivat sinun lomasuunnitelmasi mennä vähän ristiin tämän jutun kanssa,mutta käväseppä aluksi siellä Kiikalassa tutkailemassa ja pääset viikonlopuksi mökillesi...
--Maanantaina voit jatkaa jutun selvittelyjä---.

--Eisse nyt niin paljoo sotkenu mun lomasuunnitelmii..
Arska vastasi kätkemällä pettymystään.
--Mää kyl viäl kerkkiin kotia kuuren mais ja pakkautuu mökill..
--Mää soita vaan muijal....meinaan vaimol,ett ollaan hiukkavähän myähäs...

Nimismiehen lähdettyä Arska rojahti konttorituolilleen synkkänä,jolloin yksi tuolin pyöristä jalustassa särkyi palasiksi,etsivän joutuessa ottamaan käsillään tukea pöydänreunasta.
--Perkala kun nää valtijon vehkkeet ei eres kestä istumist!
Arska kirosi vihastuksissaan tyrkkäämällä tuolin altaan kolisten lämpöpatterin kulmaan.
Etsivä meni istumaan konttorin vierassohvalle miettimään synkkänä kesälomansa lykkääntymistä.
--Ai niin..piräs soittaa muijal,et mökil lähtö siirttyy paril kolmel tunnil!
--Saaterin Hultjo kun sotkee kaikk suunnitelmat!!
--Kylmää luule,ett sill pijan uuresttan häkki heilahtaa!

Somerikon Paavoa Arska ei syytellyt ekstratehtävästä,koska Paavo oli alaisiaan kuten kaupunkilaisiakin kohtaan erittäin solidaarinen.
Arska muisteli sodanjälkeistä aikaa,jolloin koko maa eli säännöstelykorteilla ja etenkin hänet oltiin pantu tutkimaan paikallisten kauppiaiden pimeää myyntiä eli ns. mustan pörssin kauppaa.
Hän oli saanut vihiä joltain kateelliselta,ilmeisesti myös kauppiaalta,että Salaistentiellä eräs kauppias nimeltään Pihakiven Paavo myi takaovesta kahvia ja margariinia ilman ostokorttia.
Itse Paavo kertoi 1990-luvulla tapauksesta seuraavaa:


"Maamiesten kauppa:
-----------------------------------------------
Oltiin kolme vuotta siinä omakotitalossa ja tehtiin kauppaa,kun rupesin miettimään uutta paikkaa,mikä nykyään on Sokoksella (silloin Salon Seudun Osuuskauppa).Siinä oli 3 tonttia.
Asia jäi kylläkin odottamaan.
Menin asiakkaaksi Maamiesten kauppaan ,joka otti (asiakkaakseen)
Pauling otti (Paulig).
Meillä oli siellä kiintiötilaus ja pieneen kauppaan ne toimittivat tavaraa ja kyllä minulla oli ilo siitä.
Ostamani varasto oli niin suuri,että minä 3 vuoden aikana myin sitä pikkuisen pussin kerrallaan.
Täältä me saatiin tukkuhintaan kahviakin.
(Kahvilaiva Herakles toi ensimmäisen kahvilastin Brasiliasta sodan jälkeen v.1948 ja Paulig oli mukana hankkeessa)
Siitä me kärysimme.
Somerikko sanoi syyttäjälle,että pannaan kaikki (kauppiaat) yhteen nippuun ja annetaan sakkoja kaikille.
Saimme kaikki 5000 mk sakkoa.
Se oli halpa.
Meitä oli 51 yrittäjää ja siihen kuului maaseutu ja kaikki.
Näin saimme kahvia ja margariinia ja "Paulingilta" hedelmiä. Aina ne hoitivat hyvin asiakkaansa.Kun osuusliikkeelle tuli annokset,niin henkilökunta (ensimmäiseksi) jakoi keskenään.
Ei riittänyt asiakkaille.
Mutta me pyrimme antamaan kaikille asiakkaille saman osuuden.
Pääsin näin hyviin kirjoihin.


Nimismies Somerikko:
-----------------------------------------
Vielä reiluudesta.
Opettajapari Hänniset kuuluivat asiakaspiiriini.
Myymäläni oli omakotitalossa...se puoti.
Miesopettaja Heikki Hänninen sanoi kerran:
--Onko tämä joku mustan pörssin kauppa?
Ihmettelin ,että kuinka voi olla.
Tässä oli ennen sellainen puukyltti,jossa luki kauppa eikä sitä ole enää. Vaimo puhui jälkeenpäin jutun olleen hirtehishuumoria.
Hän (Hänninen) oli ajatellut peljättää Paavon. Rouva Hänninen oli kerran antanut oppilailleen vapaa-aineen.
Eräs poika oli kirjoittanut:
--Kyllä se Pihakivi on reilu kauppias. 
--Se antaa margariinia ilman korttia.
Siitä Hänninen näki aiheelliseksi kysyä,onko minulla mustan pörssin kauppa. Silloin kahvipaketin hinta oli 1.75 mk. Me emme tunteneet pimeän kaupan hintoja ja myimme kaikki normaaliin hintaan.
Poliisi kokivat vesiperän,luullessaan meidän myyneen pimeänä.
Oikeudenkäynti pidettiin ainoastaan margariinijutusta,mutta se oli omaa hölmöyttämme.
Jouduimme käräjille,mutta nimismies Somerikko oli sen verran reilu,ettei me siitä mihinkään kiipeliin jouduttu.


Sodanjälkeinen säännöstelykortti




Sodan päätyttyä täällä oli yksi mies (Metsävirta),joka vihasi minua kovin.
Hänen takiaan jouduin Raumalle pakkotöihin (rattijuoppouden takia) vähäksi aikaa.
Mutta pääsin pois ja menin Sementtivalimoon Alijoelle. Olin siellä jonkun aikaa.
Näin kerran sen vihamiehen jälkeenpäin ollessani yrittäjänä.
Olin ostanut ensimmäisen auton,Letukan (Chevrolet),mikä oli kaikille varmaan täällä tuttu.
Sillä miehellä oli korvat kuin Poutiaisella (Eino).
Sanoin flottakorvat (hörökorvat) ja uhkasin ajaa hänen päälleen.
Se meni Somerikolle kantelemaan,että minä pilkkaan ihmisiä. Somerikko soitti kotiini ja käski tulla luokseen. Olin kuulema pilkannut ihmisiä jossain.
Menin sinne.
Annoin Somerikolle kättä.
Olimme molemmat Paavoja. Ajattelin,että olin ivannut Metsävirtaa flottakorvaksi.
Somerikko sanoi:
--Oikeudessa on parempiakin asioita kuin tuo.
--Sopikaa asianne!
Ojensin käteni (Metsävirralle) ja sanoin:
--Tossa on käsi!
Sitten se sanoi,että jos en koskaan sano sitä flottakorvaksi,niin hän nostaa hattua.
Kun lähdettiin poliisiasemalta,ei sen jälkeen koskaan nostettu hattua eikä paljon muutakaan.
Mutta näin se meni pehmosesti Somerikon ansiosta."


Salon vanha poliisikamari ja lainasto 20-30-luvun taitteesta.Takaoikealla pappila.
Edessä olevalle tyhjälle tontille rakennettiin Ravintolahotelli Rauhala.



Osuuspankin logo.
60-luvulla logo kuulema kuvasi Eino Poutiaista puun takana 

"Mopetisti" Eino Poutiainen nuorempana

jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti