Rysän vanki ja iivanamariinit rysällä I.Suomikirja.

Hangon rantakivet

Salolaista tykkimieshistoriaa Jussin myöhempään Hangon Rannikkotykistön palvelukseen:
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Salonseudulta ollaan Suomen lähimmän sotahistorian aikana enimmäkseen komennettu varusmiehiä kenttätykistöön.
Salo-Perniö-Särkisalo-alue Talvisodan puhjetessa oli muodostanut tykistöalueen,mistä koottiin kenttätykistöpatteristo.
Muut Salon naapuripitäjien varusmiehet koulutettiin jalkaväessä,viestijoukoissa ja pioneereissä.
Jussillakaan pikkupojasta aivan armeijaan menoon asti ei ollut mitään kuvaa tuntemistaan salolaisista isänsä ikäisistä miehistä,että moni näistä oltiin välirauhan jälkeen jatkosodan alussa komennettu ajamaan venäläisiä pakolla pois Hankoniemeltä,joka oltiin välirauhasopimuksessa vuokrattu pakolla Neuvostoliitolle 30:ksi vuodeksi..
Ne,jotka kuuluivat vanhempaan ikäluokkaan eli 1911-1918 syntyneisiin, olivat sitä ennen kerinneet kokemaan Talvisodan jo Karjalan kannaksella. Jatkosodan he myös taistelivat sekä kannaksella että Itä-Karjalassa.
Moni vielä Jussin isän lailla komennettiin Lapinsotaankin ja uskoisin,että usea salonseutulainen sotilas marssi Kemistä Rovaniemen pohjoispuolelle Kittilän rospuuttoista tietä pitkin Sinettään päin pohjoissavolaisen sotilaspastorin sotilaspyörän uria pitkin.
Jussin isä Talvisodassa palveli kenttätykistön vänrikkinä ja tulenjohtajanan,kuten  muutama salonseutulainen tuleva reservinupseerituttavansakin.
Pappilan Jussikin tunsi monen näistä salolaisista joko kavereidensa pappoina tai kauppalan isinä.
Osa heistä kuului hänen kasvuvuosiensa melkein jokapäiväiseen elämään eikä kukaan heistä urhoillut kertomuksillaan kokemuksistaan sotarintamalla.
Salon Seudun Sotaveteraanien muistelmista olen poiminut muutamien tuttavien sotahistoriaa:


1.Alarik Veikko Ragnar Tähkäpää.s.23.3.1928 Virolahti. 
Salo-Uskela-seurakunnan nuoriso-ohjaaja ja partiojohtaja.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seurakunnan työntekijöitä 60-70-luvun vaihteesta.
Veikko Tähkäpää takarivissä keskellä.

 Koiviston kirkonkylä

 Koiviston rautatieasema

 Koiviston kirkko ja tori

--Kasvoi Koiviston kauppalassa ja palveli jo 11-vuotiaana sotilaspoikalähettinä Talvisodassa.
Veikon isä oli viestiupseeri. 
Talvisodan päätteeksi perhe muutti evakkoon Hartolaan Hämeeseen ja sieltä Tenholaan (Tenala),mistä isä kävi töissä Dragsvikin varuskunnassa (silloin osa Hangon rannikkopatteristoa).
Veikko kävi umpiruotsinkielisen kunnan ainoata suomenkielistä koulua.
Jatkosodan puhjettua perhe muutti pois läheltä sotatoimialuetta,mistä mm. salonseutulaiset joukot olivat ajamassa venäläisiä pois Hankoniemeltä Bromarv-Tammisaari-akselilta.
Perhe muutti Siikaisiin Satakuntaan Porin lähelle uuteen evakkoon,mutta Veikko kinui isältään päästä palvelemaan vapaaehtoisena lähettipoikana armeijassa.
Väliaikana isän vastausta odotellessaan Veikko teki töitä tamperelaisessa ruotsinkielisessä kirjapainossa,kunnes upseeri-isältä tuli kirje Hangon rintamalta,missä saksalaiset oliva nousseet maihin.
Suomalaiset joukot Hankoniemeltä siirrettiin Syväriin Itä-Karjalaan ja Veikko oli päässyt mukaan viestikomppanian lähetiksi Äänisjoen pohjoiskolkkaan lähelle Karhumäkeä.
Veikon matka rintamalle alkoi härkävaunussa Tammisaasresta,missä Meltolan parantola oli muutettu sotasairaalaksi.Matka Itä-Karjalaan rautateitse kulki Kontupohjan ja Kärppäselän kautta.
Palveltuaan jonkin aikaa rintamalla joukko-osastoihin tuli Marskilta käsky kotiuttaa kaikki alle 16-vuotiaat sotilaspojat,jolloin Karjalaa alettiin myös jälleenrakentamaan.
Veikon perhe palasi Koiviston kauppalaan,missä Veikko sai seurata läheltä myöhemmin venäläisten suurta panssarihyökkäystä.
Sodan päätteeksi perhe taas joutui evakkoon.
Veikkoa pyydettiin jopa jatkokoulutukseen upseerikouluun,mutta päätyi urheilijanuorukaisena Vierumäen urheiluopistoon.
Jussi tunsi Veikon miellyttävänä seurakunnan nuoriso-ohjaajana sekä partiojohtajana.
Veikko ja hänen Jukka-poikansa joutuivat 60-luvun alussa ikävään autokolariin,jolloin kummatkin loukkaantuivat pahasti.
Tähkäpäiden Commer-ikkunapakettiauto tuhoutui täydellisesti Valtatie I:dellä Paimiossa.
Jukasta tuli myöhemmin kiihkeä skootterifäni,vaikka Veikko-isä ei enää koskaan astunut autonratin taakse.
Jukalle Jussi myi Saudiin mennessään 1956-mallisen Lambrettansa.Jussi oli ollut pihkassa Tähkäpäiden vanhimpaan Hanna-tyttöön.
Tähkäpään Helmi eli äiti oli mitä mukavin naisihminen koko seurakunnassa. 






2.Kauko Venho,ylikersantti.s.18.7.1917 Suomusjärvi.
Siviiliammatti vaatturi.

 Sielä jossain.
Kauko Venhon kokoelmista

 Äänislinna

Kauko Venho palveli KTR 1:ssä tykinjohtajana Talvisodan aikana Summassa kannaksella.
Hän kertoi erään sotasalaisuuden,että heille hevoskuljetuksella juonnettiin amerikkalaisia ammuksia jostain salaisesta lähteestä. Yleensä oletettiin ammusten olleen saksalaista materiaaliapua.
Jatkosodan Kauko Venho palveli samoin KTR 1:ssä ensimmäiseksi Hangon rintamalla ja lopun sotaa  Äänisjärvellä,Suomussalmella,Kivennavalla,Taapermäellä,Leipäsuolla,Muolaanjärvellä,Kattilaojalla,Lyykkylässä ja Talissa.
Ilmeisesti Kauko Venho taisteli melko läheisessä tuntumassa  kenttätykistön sotilaspastori Lukkarisen kanssa Kivennavalla (JR 11).
Kersantti Kauko Venhon sota päättyi Kemiin Lapinsodassa,josta lopulta lomautettiin.


Pappilan Jussi muistaa vaatturi Venhon jo 50-luvulta naapurissa sijainneen Lammervon housutehtaan vastaavana vaatturimestarina.
Jussista Venhon setä oli aina kiireinen ja vikkelä kaljupäinen mies,jonka kaulassa roikkui kuin arvomerkkinä keltainen mittanauha.Venhon pojista Jussi tunsi Pasin ,joka oli isosiskon Tiitin ikäluokkaa sekä Karin,joka oli samanikäinen kuin papinpoika.
Karista tuli lääkäri.
Salossa vaikutti muutakin Venho-sukua.
Annankadulla Saloran radiotehtaan vastapäätä lähempän Työväentalon kulmaa oli 50-60-luvuilla Venhon autoliike,mikä edusti tsekkiläistä Skodaa sekä Jawa-moottoripyöriä. Liike aloitti ensiksi Vilhonkadun ja Asemakadun kulman puutalossa,minkä paikalla nykyään on ollut kahvila 70-luvulta asti uudessa liikerakennuksessa.Venhon autoliikkeen paikalle muutti Veho myymään mersuja salolaisille.
N.(Niilo)Venho valmisti 30-luvulla ARA-merkkistä polkupyörää.
Kauko Venho vielä 1990-luvulla saakka piti vaatturin verstasta Lydmanin leipomon yläkerrassa Turuntiellä. 

Skoda 1200 eli ns. Lahnaskoda
Juhart 2011

3.Osmo Erkki Hinkka,s.11.11.1918,Halikko.Viestiupseeri
Pankinjohtaja Salon Seudun Osuuspankissa.


1939 Porin rykmentin viestikomppania Turku ja RaUk.
Talvisodassa vanhemmassa ikäluokassa T-JR2,mikä sai uuden nimen JR62.
Osmo Hinkka kävi talvisotansa alun Itä-Karjalassa Taipaleenjoen kannaksella,Pyhäjärvellä ja Hassinmäellä ns."posliinipataljoonassa"
Posliinilla ilmeisesti tarkoitettiin tuoreita varusmiehiä.
13.2. 1940 Länsi-kannas Myllypellon asema.
17.2.1940 Tammisuo--hiihto Kämärään.
14.3.1940. ns. surumarssi Kouvolaan
RUK Niinisalossa.
Kiihtelysvaara Joensuun lähellä 11/8 Prikaatin viestijoukkueen johtajana.
Kotiutus marraskuussa 1940.
Jatkosota:
16.6.1941 Halikossa perustettiin KJR34.
Matka Hangon rintamalle,missä Hinkka palveli viestiupseerina kesäkuun ns. Hangon lohkolla.
Kesäkuussa siirto Aunukseen ja komennus Petroskoin 15. Prikaatin esikuntaan.
KJR34 liitettiin 15.prikaatiin ja nimettiin III/15.Pr.:ksi
Syksy 1941:
Itä-Karjala..Värtsilä-Käsnäselkä-Saarimäki-Torasjärvi-Syväri-Vaasenin kylä-Valdmon kylä ja Podporosin valtaus.
Joulukuussa 1941 KJR34 taisteli Pitkäjärven lohkolla ja Syvärin kauppalassa. 

Karilahden venäläistä sotasaalista  kesä-heinäkuussa 1941

Lapinsota:
Oulu-Tuira (Pikku-Berliini)
Kemi-Rovaniemi eli samoja reittejä kuin Jussin isä sotapyörällään.
Paluu Saloon siviiliin 11.11.1944 26-vuotissyntymäpäivänään .
Osmo Hinkka oli ennen sotaa harjoitellut konepajoissa,mutta siirtyi pankkialalle silloiseen Salon Seudun Osuuskassaan.
Hinkan poika oli Jussin luokkakaveri 1960-luvun puoliväliin saakka Salon Yhteiskoulussa..
Erittäin hiljainen poika,kuten isänsäkin.
Osmo E.Hinkka on kirjoittanut Hajalan Osuuspankin historiasta,Hajalan Hakaniskojen historiat 1932-72 ja 1972-82.

Uskelan pienkassasta Salon Seudun suurpankiksi 1928-2000

4. Reino Halkilahti s.6.8.1915 Uskela.Agronomi Helsingin Yliopistosta


10.10.1939 tykistöpatteriston kokoontuminen Salon Yhteiskoululle ja liikekannallepano Turussa Kerttulin koululla.
Mobilisointi junaan Turussa Kupittaan asemalla.
Junassa 3 tykkipatteria sekä esikuntapatteri suuntana Toijala ja Riihimäki.
Asemiin Kattilaojalla.
6. patteri ja esikuntapatteri koostui salolaisista,perniöläisitä ja särkisalolaisista,yhteensä 770 miestä,komentajanaan tykistösuojelukuntien aluepäällikkö Arvo Kervinen.(Psto muuttui 11/KTR5:deksi.
Pakkasta -45-astetta patterin taistellessa Muolaanjärvi-Summa-lohkolla osana JR14:ä.
Patteri päätyi Ihantalan kautta Viipuriin jäämällä asemiin Kuninkaanmäelle.

 Suomalainen Viipuri 30-luvulla

Venäläinen Viipuri kesällä 1940

                            Besättningen i Viborg (tanskalainen filmi)
                           Tanskalaisilla oli oma Viborgin valtauksensa..silloin saksalaisten.




13.3.1940.Välirauha.
Jatkosota:
Viestiupseerina II/KTR 8:ssä,mikä koostui perniöläisistä,särkisalolaisista ja Karjalan pojista.
Hangon lohkolla kovia taisteluita 4/KTR8:ssa venäläisiä vastaan.
Siirto kuukauden perästä kannakselle Laatokan rantaan ja Säntämän yli Syvärille.
Salon silloinen ja myöhemminkin tunnettu kuuluisuus Mannerin Mikke kunnostautui elintarvikkeiden evakuoimisessa venäläisten jättämästä ruokavarastosta.Muut saaliin jakajat olivat jättäneet sivuun pahanhajuiset "kuulalaakeripeltipurkit",minkä Mikke totesi kaviaariksi.
Hän lähetti marsalkka Mannerheimille,tunnetulle kulinaristille ne Mikkeliin ja sai palkaksi kahden viikon kotiloman Saloon.
Mikke oli 50-70-luvulla Salon kauppalan/kaupungin kuuluisin romunkerääjä,jonka romuttamon omistaja Eklund pani vielä vaa'alle lähtiessään,koska Miken taskunvuoriin oli vahingossa voinut jäädä jalometallia.
--Reino Halkilahti palveli v.1942 KTR8:n viestiupseerina,osallistumalla viimeisiin Viipurin taisteluihin 1944.
Kapteeniksi hänet ylennettiin 1943.
Agronomiksi hän valmistui v.1945 erikoisaineenaan kotieläinoppi.
V.1951 hän ryhtyi hoitamaan maanviljelijänä Kankareen tilaa.
Hän kuului Salon Seudun Osuuskaupan hallintoneuvostoon ja johtokuntaan,Salon Seudun Sanomien johtokuntaan,Salon Sokeritehtaan johtokuntaan,Salon Seudun osuusmeijerin,myöhemmin vuodesta 1971 Maito-Auran johtokuntaan puheenjohtajana 1959-1972.
Vuodesta 1966 hän palveli Valion hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Reino Halkilahti kuoli 16.12.2004.


Pappilan Jussi muistaa hyvin isokokoisen res.majurin ja agronomi Reino Halkilahden,joka isärovastin kanssa istui kaupungin valtuustossa.
Halkilahdilla oli iso Kankareen tila kunnalliskodin (vanhainkoti) lähistöllä.
Jos muisti ei petä pahemmin,niin Halkilahden Markku oli Jussin luokalla lukiossa 60-luvun puolivälin kieppeillä.

Kankareen kartano aivan nuolen osoittaman Hakastaron muinaislinnan yläpuolella.

Jatkuu....