perjantai 27. tammikuuta 2012

Aarre Verraton ja Liisa Pieni.Suomikirja




Antti-rovasti.Aarre,Jussi ja Liisa kahvilla
Vilenien kesämökillä ilmeisesti vuoden 1983 talvella.


Puolifiktio

Kertomukseni pohjautuu osaltaan tositapahtumiin,mutta monessa mielikuvituksenlennossa se on myös fiktiota,mitä lukijoiden ei pidä ottaa todesta.Tämä on kunnianosoitus poismennneelle laivurille sekä  verrattomalle mökkinaapurille.

Kesäkuu 1986
------------------------------------

Vilenien kesämökin rappuset oltiin koristeltu vanhan tavan mukaan nuorilla koivunversoilla aivan kuin Juhannuksen vieton kunniaksi.Kesämökille johtavan santatien penkat olivat täynnään sukulaisten sekä onnentoivottajien autoja.
Aarren 70-vuotispäiväjuhlat olivat alullaan.
Luumutarhaa reunustavalle nurmikolle puutarhan viheriölle oltiin asetettu asetettu pöytiä sekä tuoleja ja lainattukin joitain naapurin rovastin kesämökiltä,johon talviasuttavasta kesämökistä oli vain yhden Karjalaolutölkin pituinen heittomatka.
Piha kuhisi ruskettuneista ja juoksevista pellavatukkaisista lapsista sekä harmaapäisistä kumaraisista kävelykeppeihin nojaavista Kiilankylän naapureista.
Sota-aikana ja sodan jälkeen syntyneen sukupolven miessukupolven edustajia seisoi puutarhaa sivuavan tien varrella nojaamassa työsyhdesaabiensa- sekä volvojensa nokkapelteihin ja tupakoimassa sekä nauttimassa kylmästä Karjalasta tai mitä sinä aikana kutsuttiin revanssiolueksi.Niinä 80-luvun Herran vuosina Suomen kansa oli vihastunut tasavallan presidentti Mauno Koivistolle,joka ei uskaltanut ottaa Kremlin herrojen pelossa Karjalan palauttamisasiaa esille maiden keskeisissä neuvotteluissa..
Monelle sodankäyneelle sattui tulemaan se Karjala useampaankiin kertaan takaisin keskikaljabaarien pisuaarilla.

Karjala-olutetiketti
Autoihinsa nojaavat menevät nuoret miehet keskustelivat turbosuillaan bonuksista,työsuhdeautoistaan sekä markkinaraoista seuratessaan naisväen kattausta puutarhan pöytiin juhlatapahtuman valmisteluina.Monelta tuli kielenkärjistään kiivasta kritiikkiä buumiajan nurkanvaltaajia kohtaan.
Joissain pöydissä osa naisväestä irroitteli hiuksistaan papiljotteja. Melkein jokaisella nuorella naisella oli muodinmukainen Farrah Fawcett-Majorsin,kuuluisan Charlien Enkelin muotikampaus.

Juhlasankari istui  puujakkaralla kesämökin seinää vasten nojaamassa haalistunut laivurinlakki harmailla hiuksillaan ja nauttimassa kesäauringosta.Hän oli käynyt hetkeä aiemmin Eeva-veneensä saunassa pistämässä tuohisytykkeet palamaan kiukaan pesään.Tulen sytyttyä pesän arinalla hän oli sulkenut pesän valurautaluukun ja kävelykeppiinsä tukien astellut rantaan tutkaisemaan tuliko peltihormisesta piipusta savua.
Joskus harakat olivat tehneet pesänsä hormin hatun päälle.
Katsellessaan Eeva-lasikajuuttavenettään,minkä hän oli vedättänyt vuonna 1961 pitkällë rantaleppien suojaan ja tukenut sen kakkosnelosdreevoilla tukevasti maahan,Aarren ajatukset palasivat sodanjälkeiseen aikaan.
Hän oli mennyt siviiliin palattuaan Leinon valimoon töihin,missä hän oli palvellut ennen sotaakin.
Kolme vuotta sitä onnea oli kestänytkin.
Tarkkaan ottaen polio oli ottanut sanamukaisesti häneltä jalat alta itsenäisyyspäivänä 1947 ja 31-vuotias Aarre oli viettänyt kuukauden Salon kulkutautisairaalassa,josta hänet oltiin viety Invalidisäätiöön vanhan professori Langenskiöldin luo tutkimuksiin. Professori oli käskenyt häntä liikuttamaan jalkateriä,mutta Aarre oli vastannut etteivät ne liiku.
Professori oli vastannut etteivät ne varmaan liikukkaan ja kehoittanut vaan olla tekevinään niitä liikkeitä.Sitten lääkäri herkillä käsillään oli hakenut jotain lihaksista sanomalla,että jotain elonmerkkejä niissä tuntui olevan eivätkä jalkaterät olleet kokonaan kuolleet tunnottomiksi.Osa hermoista oli kyllä kuollut eikä koskaan palautuisi ennalleen,mutta se osa,missä tuntui olevan elonmerkkejä osittain vaurioituneena saadaan treenauksella ja valmennuksella liikuntakykyiseksi.
Hänelle määrättiin treenausta ja tulla näyttämään tulosta viiden vuoden päästä. Aarre oli luvannut treenata jäämällä monasti ihmettelemään,miten siitä toivutaan,kun nostettaessa vaipui alas kuin tyhjä perunasäkki.
Professorin neuvojen mukaan hän oli päässyyt suotuisiin tuloksiin.
Hänen appiukkonsa oli tehnyt eräänlaisen telineen,minkä avulla hän pystyi treenaamaan sisätiloissa.
Ajan mittaan hän oli päätynyt käyttämään kahta kävelykeppiä ja joskus parhaimpina aikoina vaim yhtä.
Iän lisääntyessä hän oli joutunut turvautumaan kahteen.


Vilenien mökki oikealla rinteessä joskus
80-luvun talvella.Rannasta
  kaislikon takana näkyy Eeva-vene sekä
Honkarakenteen hirsimökki
Vuonna 1949 Aarre oli ostanut Maija-laivan,jolla laivuri ajoi meriajoja.Ensiksi hän oli ajanut Karl Wileniukselle,sen jälkeen hän käytti konetta eli oli konemestarina Tiira-nimisessä laivassa vuonna 1950.
Lopulta Wilenius antoi hänen ajaa ns. "omaan pussiinsa" omalla veneellään lauantaisin sekä sunnuntaisin.Wileniuksella oli silloin toinen mies konemestarina.
Karl Wileniuksen kuoleman jälkeen tuli ajamaan meriajoja vähäksi aikaa miehet nimeltään Vuorilehto ja Kaarto,kummatkin salolaisia. 
Heidän veneensä olivat nimeltään Aino ja Toivo.
Aino oli vanha armeijan vene,mikä oli raakattu palveluksesta pois ja katsastettu. Telakalta kuitenkin ilmoitettiin,että Toivolla olisi edessä viimeinen katsastus eivätkä omistajat ryhtyneet hankkimaan enää uutta venettä.
Salon kauppalan edustajat olivat tulleet juttelemaan Aarren kanssa ja ehdottamaan,jos hän voisi ottaa ajot omalle vastuulleensa..
Laivurilla oli silloin oma Maija-veneensä ,suostumalla ajamaan yksin.Kauppalan edustajat ehdottivat lisäksi,että tarvittaessa voitaisiin ottaa avuksi salolainen liikennöitsijä Pekka Laine,joka liikennöisi meritien päähän Vuohensaaren edustalle.Silloin ei vielä ollut siltaa yhdistämään meritietä saareen.
Meritien päästä Aarren piti ajaa eteenpäin Maijalla.
Vuoden 1954 kesä kuitenkin oli ollut niin kylmä,ettei Pekka Lainetta tarvinnut pyytää kertaakaan apuun ja Aarre päätti ajaa koko liikenteen Vuohensaareen kauppatorin rannasta Maijallaan.Pekka olikin sanonut Aarrelle,ettei tulisi enää seuraavana vuonna mukaan samanlaiseen sopimukseen.

Salon silta ja torinvarren laituri 40-50-luvun vaihteessa.
Pekka Laineen Volvo-onnikka
Salo-Kiila-Kemiö
Juhart 2010
Aarre sai sen perästä kauppalalta (Salon kauppala oli julistettu kaupungiksi v.1960 Uudenvuoden päivänä)
tulla neuvottelemaan ajoista,kehoittamalla häntä ostamaan toisen veneen.
Laivuri oli vastannut olevansa varaton hankkimaan toista venettä,jolloin kauppala oli neuvottelujen tuloksena luvannut maksaa ajoista palkkaa ennakkoon toisen veneen ostoon..
Aarre osti silloin Eevansa ajamalla omilla veneillään kuusi vuotta.
Vuoden 1961 elokuun viimeisenä sunnuntaina laivuri lähti viimeisen kerranVuohensaaren uimalaitoksen laiturista Saloon kello 8.30 .
Siitä tuli Eevan ja Aarren viimeinen ajo..
Aarre meni takaisin Leinon valimoon töihin,mutta hänen Hannu-poikansa perustettua oman veneliikkeensä Vene-Wilenin,laivuri päätti mennä sinne töihin.
Hannu sitä ennen palveli TVH:lla tiemestarina.

Laivuri katseli jakkaraltaan Eevaansa,mikä melkein koko pituudeltaan keulasta ahterin istumalaatikkoon asti oli yhtä lasiverantaa. Tällaisia pystykeulaisia ja suippoperäisiä meriveneitä oltiin valmistettu rannikon veneveistämöillä jo 30-luvulla.Useita näistä käytettiin kieltolain aikana pirtuveneinä.
Eeva oli päässyt eläkkeelle saunaveneeksi Aarren mökkirantaan rantalepikön reunaan kakkosnelosten ja neljänelosten tukemana aivan kuin itse laivuri keppeihinsä nojaamalla ikuisille talviteloille.
Jos Eevan köliä menisi "skrapaamaan" maalista,kuten aina keväisin kaupungin pienvenetelakalla veneenomistajat keväisin tekivät maalausta ennen,niin maalikerroksia löytyisi kymmeniä kuin petäjäpuun vuosirenkaina.
Keppeihin nojaavan vanhan laivurin kasvot olivat ahavoituneet merielämästä tuulenpieksämäksi ja patinoituneeksi parkiksi,mitä ohimoiden ympärillä reunusti vitivalkoinen hiuskranssi.
Kruununa koko komeudelle istui aina syvällä päässä haalistuneen sininen laivurinlakki,jonka hän kehui heittävänsä naulaan vain syödessään ja naidessaan.

Aarre hoiti kesäisin omaa luumutarhaansa mökkinsä tontin rinteessä,myymällä luumusatoaan kaupungin torilla hyvään hintaan syksymmällä.
Luumuja kauppalalaiset sekä kemiöläiset kutsuivat kriikunoiksi
Näin hän oli kerran naapurin mökin naapurille ja kaupungin seurakunnan rovastin rantasaunassa kehaissut.
Laivuri hoiti ja pruunasi kesäisin mökkinsä rinteessä sijaitsevaa kriikunatarhaansa.
Kriikuna on luumun alalaji,minkä hedelmä sisältä on kellanvihreätä,maistumalta puolihappamalta.
Kaupungin rouvat valmistivat siitä hilloa.

 Krrikuna. Prunus domestica.

Silti monen syksyn sato oli mennyt Aarrelta säänherkkinä hallalle sekä makeasta pitäville supikoirille,jäniksille ja mäyrille.
Talvisin laivuri kalasteli verkoilla ja pilkillä Teijon salmen jäällä,ajamalla apajilleen moottorikelkallaan.
Kerran hän oli vahingossa ajanut sillä suvantoon ja ihmeen kaupalla oli päässyt kiipeämään jäälle.
Moottorikelkka oli kylläkin painunut Ahdin valtakuntaan.
Rovastin kanssa Aarre aina kiiisteli kaloista,istuessaan pappilan mökin olohuoneen rottinkituolissa kädessään hengenmiehen tarjoama omenaviinipikari,mitä pappi oli vahvistanut Finlandia-vodkalla.
Rovasti piti haukea hyvänä ruokakalana ja laivuri taas roskakalana.
Yhteisymmärryksessä kumpikin piti matikoita hyvinä soppakaloina ja ahvenista erinomaisina uunikaloina.
Kuha Aarrelle oli mitä parhain uunikala,rovastin inhotessa kuhan satoja pieniä ruotoja,mitkä tarttuivat tekohampaiden muovikitalakeen sekä kurkkuun.

Tänään juhlittiin laivurin 70-vuotissyntymäpäiväjuhlia.
Aamuvarhaisella hän oli kepitellyt rovastin mökille viemään puolitoistakiloisen mätihauen,minkä hän muuten olisi heittänyt takaisin kaislikkoon, kokiessaan verkkojaan.
Antti-rovasti,jota laivuri ei koskaan kutsunut sielunpaimenen arvonimellä,vaan sinutteli suoraan Anttina oli kehuskellut mökkinsä rappusilla Jussi-poikansa Saudista isälleen ostamaa mokkatakkia ja tuonut näytille vessan peilihyllyltä poikansa lahjoittaman brittivalmisteisen Burberry-partavesipullon. Rovasti tarjosi päivänsankarille hauesta vastalahjaksi partavesipulloa,mistä laivuri ripotteli leualleen Englannin hajua. Aarre oli hämmästynyt siitä,että partavesi tuoksahti melkein pirtulta,ottamalla haalarinsa taskusta peltisestä silmälasikotelosta nokalleen lukulasinsa.Pullon etiketissä seisoi,että partaveden alkoholiprosentti lähenteli melkein 90%:a.
Laivuri ruuvasi pullonkorkin auki kulauttamalla pitkän ryypyn partavettä kurkkuunsa,tarjoamalla kierrosta rovastillekin,joka päätään pudistaen torjui hyväntuoksuisen spiritus fortis-tarjouksen.
Rovasti panemassa Atomi-viehettä
virveliinsä meripartiolaisten
Ungra-veneen etukannella.
Poistuessaan Aarre kutsui pappiskaveriaan kesteihin omenapuutarhaansa sekä illalla tansseihin Kiilojen urheilutalolle.
Palattuan mökkinsä puutarhaan laivuri istuutui omenapuun alle puutarhakeinuun,alkamalla hieromaan polion runtelemia sääriään,vanhemman Hannu-pojan tuodessa tälle kylmän Karjala-olutpullon.
--Otas tost potullinen revanssikaljaa,ett verenkiarto alkkaa juaksema kintuisas!
Hannu kehotti.
--Mitässää pappa meinasis,josmää ostasin tolt rovastin tonttinaapurin Virtasen laiturin viäres makkavan Criss Craftin?
--Virtase rariolaatikkotehttal menee aika huanost,ku Salora on alkanu valmistamma muavokoteloi,mihi Talmul vinkutettaa keinoviilui ja hoppeissi maskei.
Aarre vastasi:
--Jaa..kyl sill Virtasel sattus aikkonas olema liikaki rahnaa viäl seittenkymmenluvul,ku rakens tollase tiililinna rinttesse rantoi rumentamma!
--Joo kaavotusmiähet oliva kiältäneet maisemaa pilaamast moisil linnoil,mut koval rahal se Virtane sai rakennusluvankin.
--Syättämäl ja juattamal saa ussian virkamiähen sulamma ja kun samal pesse saunas lahjottavien selkkii krokilasi hendus oikkosenans framil.
--Sitt se viäl istutti tontillas olevaan makjavesilamppee taimenii,mist sen kakarat viikonloppusin onkivat arvokalaa paistinpannuillas tai ehk paremmin sanottun sähköuunisas.
--Se kyl Hannu o ihan sun oma asjas,jossul o varaa tollasee herroje muavipaattiin.
--Oleksää myynys pirkuleest niit Honkarakentee hirsmökkipaketei, ett sull olis varaa moisse hankintaan?
Laivuri uteli pojaltaan pannessaan Colt-savukkeen valkoisen parransängen ympäröimään suuhunsa.

--Nosse paatti lähttee aik halval,kun Virtane oli saanu ison veromätkäytyksen,pistettyäs mökkilinnans rakennuskulunkit firmans saneeraustilil.
--Nyssill pyyhkii aika huanost ja mää olen kuulnu,ett toi huvilakin on myynniss,kun Saloran televisotehras meni nurin veroskantaalis ja valtio otti sen kontrollisas.
--Muavikotelot on syrjäyttänne puukotelot televisotuatannos ja pertteliäine Talmutuate on jo laajentamas tehrastas Saloran alihankkijana.
--Samoin Volvon tehras Gööteporkis ja Saabin tehras Uureskaupunkis oli tarjonnu vilkku-ja jarruvalokontrahtii Talmul,nostamal firman likviidii pirkuleest.
--Mitä ne Virtase muutenskaan tekis tollasell paatil,jonk köli on vihreän merileväst ja viikonloppusi Virtasen nuaret kollit ajavat Toyota Carinoillas huvilan pihal ja menevä paattiin kutemaan flikkakaveriens kans.
--Ne käyttävät paatttii paskhuussinaskiin,kun huvilan vessan putket oliva viime talven pakkasis pamahtanee rikki.
--Mää ostasin sen paatin niinkus pisnesmiäles ja meinaan myyrä sen ens kevään voitol.
--Kyl siin on putsaamist ja korjaamistakin.
--Mullon viäl meitin vanhan veneliikkeen varastos lasikuitumattuu ja resinihartsii jäljel korjauksiin.

Laivuri katseli toinen silmä sirressä vanhinta poikaansa,kuten hänellä oli tapana silmäkaihinsa takia ja tokaisi:
--Kylmaar sitä lasikuitumattuu löytyy varastost ja maksamattomii laskui mapeist konkurssistas.
--Varaston nurkas on pari paljuu hartsiikin,mikkä takuulla ova paatunee petoniks.
Sitten laivuri ojensi toisen puutuneen jalkansa suoraksi nurmikolle alkamalla katselemaan kauemmaksi rovastin rantasaunalle päin,minkä tiilipiipusta nousi savua.
Aarre vastasi pojalleen:
--Mää olen funteerannu,etmää ostasin ton papin venevajast sen pienen Alli-sisälaitaveneen.
--Rovasti on olnu kahren vaiheel,ett hakkaiskos sen saunaklapeiks ta myisis jollekin halukkaall.
--Siin paatis on viäl käyvä Vire-sisälatamoottorikkin.
--Asjast toisseen...mites sun hirsimökkipakettis myyvä?
--Sullon ehkä nykyäs paremp tilanne viaraan palvelukses,eikä tartte konkata omaa puljua.
--Mutt toi hirsisauna,mink Honkarakenne pykäs tohon meirän ranttaan tais tulla urakas liikka nopjast kyhätyks,kun ovekkaan ei mene kunnol kiine.
--Sää saisis takuutt vasttan korjauttaa mökin ukset,kun talvel tuppaa merelt tunkeman sissä lunt kovas puhuris Teijon salmest
--Sää muutes oles vaihtannu autookin?
Mitäs tollane Volvon turpofarmari oikke mahttaa kustanttaa?
--Sää oles aina halunnu näyttää pramialt omil kaaroillas!
--Muistaksää kun 60-luvun alus TVH:n tiämestarin sää ajelis sellasell Chevroletin Brookwood-farmaril mimmei kernisel etusoffal.
--Ei näytä sun kommervenkeiss ja isotteluis sekä helpon rahan naruttamises mikkään muuttuneen.

--Ost vaan se pirun Criss Craft-paatti ittelles,mut mää en takkaa yhtäkään vekseliäs...ja painus siit jelppamaa mammaas keittiös,kun siält piräis kanttaa farei,kupei ja klasei rekolin pöytiin!
Laivuri käski harmistuksissaan vanhinta poikaansa,heittämällä Colt-tumpin sihisemään vedellä täytettyyn lasiseen tuhkakuppiin.


 Teijon salmea pappilan mökin rannasta

 Jatkuu..laivurin vuosijuhlat

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti