tiistai 24. tammikuuta 2012

Lontoon postilla.Mennään bussilla ja junalla

Ukko-Pekka
Juhart 2004
Ilfordin ja Oxford Circuksen välistä numero 25:n bussireittiä hoidettiin melkein kymmenen vuotta Mercedes- bendibusseilla.Kuljetusmuodon suurena etuna oli bussien suurehko istuinmäärä,mutta aamuisin ruuhka-aikana bussi täyttyi  reppuselkäisistä aasialaisista nuorista miehistä,jotka kutsuivat itseään opiskelijoiksi ,opiskeluviisumin ollessa vain peitesuojana.Enemmistö kävi opiskeluviisumiehtoja vastaisesti töissä jossain nuudelitehtaassa ja sadat pienet colleget kirjoittivat niiden opiskelukirjoihin osallistumisesta luennoille hyvää rahasummaa vastaan.Vuonna 2010 aasialaisen opiskelijanuorison määrä oli noussut huippuunsa Britannian edesmenneen labour-hallituksen ja löysän "border controlin" ansiosta.
David Cameronin toryhallitus yritti panna opiskelijamäärää kuriin ,antamalla mm. Heathrown lentokentän tullille tarkat ohjeet jokaisen Intiasta,Pakistanista ja Bangladeshistä saapuvan opiskelijan viisumien ja opinahjodokumenttien tarkastamiseksi.Moni aasialainen opiskelija jäi tarkastuksessa kiinni opiskelusta haamucollegeissa,joita ei ollut edes olemassa tai olivat lopettaneet toimintansa.
Vuonna 2011 Oxford-Ilford bussilinja meni tarjouskilpailussa First-yhtiölle ja vanhat bendibussit koottiin varastoalueille myytäväksi johonkin Euroopan Unionin itämaahan.Tilalle tulivat uudet Volvo double-deckerit ,missä jokainen matkustaja joutuu koskettamaan Oyster-korttinsa bussikuskin kopin edessä olevaan skanneriin.
Bendibusseissa aasialainen opiskelijanuoriso matkusti pummilla uhallakin,vaikka käryämisestä  lipputarkastuksessa liputtomana saisi 50 punnan sakon sekä naamansa rikosrekisteriin.
Yhtäkkiä numero 25:n busseista katosivat kaikki reppuselkäopiskelijat!
Lontoon pormestari  Boris Johnson oli pannut kaikki bendibussit pannaan Lontoon keskustan suurimpina ruuhkanaiheuttajina.

Bendy buses

Uuden Lontoon kaksikerroksisen Routemasterin esittely Trafalgar Squarella v.2011.
Takasillalla Lontoon kaupunginjohtaja Boris Johnson
Vanha AEC Routemaster RM1 A liikennöi vielä muutamia
keski-Lontoon reittejä turistiajoissa


Firstillä on myös oma paikallis-ja kaukojunalinjansa First Great Western,minkä pääteterminaali on Paddingtonin rautatieasemalla.
First kuljettaa mm. Bath Spahan,Bristoliin,Western-Super-Mareen,Swindoniin,Cheltenham Spahan,Readingiin,Newbury Castle Caryyn,Heathrown lentokentälle,Greenfordiin,Maidenheadiin sekä Oxfordiin.
Stratford,Jussin entinen kotikaupunki  ja tuleva olympialaiskaupunki on reitillä suurin risteysasema.
Stratfordin aseman taakse on noussut Euroopan suurin ostoskeskus Westfield,jonka takana aukeaa stadionialue sekä urheilijakylä.Kylälle on suunniteltu olympialaisten jälkeen käyttöä ykstyisasuntojen myyntiin,mutta pienessä arkkitehtoonisessa fibassa jokaisesta asunnosta sattuu puuttumaan keittiö.
Valtiolta menisi satoja miljoonia puntia asuntojen remonttiin.
Stadionia oltiin tarjottu olympialaisten jälkeen Westham Unitedille,mutta jotenkin jalkapalloliiga irtaantui tarjouksesta.Westham Unitedilla on oma stadioninsa Easthamin Barking Roadilla Upton Parkissa.

Vielä 50-luvulla höyryaikana Stratfordin veturitalleilla eli "Shedeissä" korjattiin höyryvetureita,joita oltiin toimitettu jopa Manchesteristä asti.
Stratfordin asemarakennuksen edessä seisoo betonijalustalla marjapuuronpunainen J6-vaihtoveturi muistona höyryajoista vielä tänäpäivänä.
Veturi on vuosimallia 1898.


Firstin Heathrow-terminaaleihin  1-2-3
vievä reittikartta


 J6-vaihtoveturi

Jussin mielestä tämä piskuinen veturi muistutti pyörein ikkunoin lapsuusaikansa  BRIO-leikkivetureita,joissa olivat magneettiset stopparit vaunujen kytkemiseksi.
Jussia on aina kiehtoneet höyryveturit,vaikkei ole mikään asiantuntija alalla.
50-luvun alkupuolella ja puolessa välissä hän oli isänsä kanssa matkustanut Ukko-Pekalla Kuopioon ja vasta vuonna 1958 uudella  DM 4-moottorijunalla Savonlinnaan,mistä he jatkoivat bussilla Sulkavan partio-opistolle suuren kansainvälisen partiolaisjamboreen valmisteluihin.
Isän kaksi veljeä oli  ollut VR:n palveluksessa.Vanhin veli ollut sota-aikana konduktöörinä,mutta kuoli sodan päätyttyä keuhkokuumeeseen,vietettyään palvelusaikansa kylmissä vaunuissa.Isän nuorin Arvi -veli palveli jo 30-luvulta Iisalmen rautatieaseman junanlähettäjänä ja eläkkeelle asti asemapäällikkönä.
Sillä Savonlinnan junamatkalla isä ja Jussi laskeutuivat alas Punkasalmella Putikon pysäkillä,missä isän Hannes-serkku palveli virkailijana.


DM 4 1601-moottorijuna 50-luvulta
Jussi Savonlinnassa kesällä 1958


Jussin käydessä töissä etelä-Lontoon Tootingin St. George-sairaalassa hän joutui matkustamaan ensiksi Forest Gatestä Stratfordiin ja Stratfordista Central Linen maanalaisella Bankin kolmetasoiselle asemalle,mistä hän joutui laskeutumaan rullaportailla alas maansyvyksiin Northern Linen maanalaisen etelään menevän "tuubin" laiturille.
Northern Linen reitti pohjoiseen  vei pohjoiseen Edgewareen ja Middlesexin Ruislipiin asti,missä Jussin työnvälittäjä piti konttoriaan.
Northernin eteläreitti vei aluksi Elephant  & Castlen kautta Kenningtoniin Lambethin lähelle,mikä oli mm. Charlie Chaplinin kotinurkkia.
Sieltä juna ajoi Claphamin kolmen aseman kautta Tooting Broadwayn asemalle,josta Jussi käveli St.Georgen sairaalaan..
Aiemmin St.Georgen sairaala oli sijainnut aivan Lontoon keskustassa,mutta pystymättä laajentamaan rajoitetulla tontilla sairaala muutti Tootingiin.
Sairaala on myös lääketieteellinen 1000:n vuoteen opetussairaala.


St.Geroge's Hospital in Tooting.

Kokonaan uusittu sairaala kuului Eastboroughin materiaalihallinnon piiriin kymmenisen muun pienemmän sairaalan ja klinikan kanssa ja kankeudessaan aiheutti suuria materiaalijuontoviiveitä sairaalan osastoille.
Tooting sanamukaisesti merkitsee torven tööttäystä,ilmeisesti pikkukaupungin vilkkaan liikenteen takia jo 1900-luvun alusta.
Rosvo-Roopekin otti laulussa tuutingin,mutta se oli alkoholipohjaista tööttäystä.
Tootingin eräällä hautausmaalla on Charlie Chaplin Seniorin,Charlien isän hauta.Tämä oli kuollut tuutingeista vuonna 1904 maksakirroosiin pitkän vaudeville-ja lavakoomikkouran jälkeen.
Tootingin lähellä Welthamissä sijaitsi myös Bob Hopen synnyinkoti.
Etelä-Lontoon pikkuboroughista on lähteyt useita kuuluisuuksia Hollywoodiin.

Charlie Chaplin
Juhart 1995
Bob Hope
Northernin päätepysäkki oli Mordenissa,joka omituisella tavalla Jussin nupissa muistutti ruotsalaista murhasanaa.
Murhista Jussi oli kuullut ja lukenut lehdistä omalla Paranaque Cityn Mervillen asuinalueellaan.
Merville sijaitsee aivan Manilan kansainvälisen lentokentän kyljessä ja 60-luvulla subdivisionin rakennnusvaiheen alkuaikoina alueella oli laajoja  heinäniittyjä.Vielä 80-luvulla Jussin talon takana oli myös avoin neljän asuintontin kokoinen heinäniitty,mitä jouduttiin leikkaamaan mahdollisen tulipalon takia.
Merville-nimi tulee Manilan sähkölaitoksen MERALCO:n ja VILLE:n eli kylän yhdyssanasta .
Asuinalue oli suunniteltu MERALCO:n työntekijöille.
60-luvulla Manilan rikosjengit lopettelivat ja heittivät autoistaan uhrejaan korkealle kasvaneeseen heinäniittyyn,mistä myöhemmin tuli MERVILLE:n asuinalue.
Yleisesti paikka tunnettiin nimeltä "Killing Fields".
Vielä 80-luvulla Mervillen ja Molave subdivisionin avoimille niityille sattui pakkolaskeutumaan mahalleen useakin DC-3-rahtikone koneviasta,noustuaan Manilan "Domestic Airportilta".
Pienillä rahtikonefirmoilla oli alituisesti varaosapulaa,jolloin filippiinoteknologialla hangareissa valmistettiin mm. moottorien varaosia itse.Silti teknologia sattui pettämään.
Erään kerran 90-luvulla eräs pikku-Cessna tipahti yhden Mervillen asuintalon katon läpi ja rakennus paloi poroksi.
Pilotin pää ja ruumis erillään kellui talon uima-altaassa.Talon pikkulapset kuolivat makuuhuoneessa ensiksi häkämyrkytykseen,koska filippiinolaisessa traditionaalisessa arkkitehtuurissa ikkunoiden eteen oltiin asennettu takorautakalterit varkaiden sisäänpääsyn estämiseksi,mikä teki ulospääsyn mahdottomaksi.
Filippiinolaisten Health and Safety-säännökset useasti aiheuttavat talojen asukkaiden kuoleman tulipaloissa.
Ikkunoiden kalteroiminen vielä tänä päivänä on yleistä etenkin kuuluisan Akyat bahay-jengien (taloon kiipeilijöiden) pelossa.
Mervillen pikkukaupungin tapaa myös Ranskan Normandiasta,minkä läpi liittoutuneet ajoivat D-Dayn jälkimainingeissa suuntanaan Alankomaat,mikä vielä oli saksalaisten joukkojen valloittamana.
Morden tai Merville....kummatkin nimet saavat Jussin nahan kananlihalle.

Merville Main Avenue in Paranaque
Bussireissuillan Ilfordiin Romford Roadia pitkin Jussia ihmetytti itälontoolaisten kova pelihimo,koska melkein joka korttelissa oli yksi vedonlyöntikonttori eli Booking Office.Samoin joka korttelista löytyi useita kiinteistövälittäjiä.Jalkapallo-ja rugbyvedonlyönnit ovat yleistä,mutta britit myös lyövät vetoa hevos-ja koirakilvoista.
Walthamstowissa  20 minuutin bussimatkan päästä Stratfordista länteen sijaitsi kuuluisa Hippodrome,mutta se valitettavasti oltiin suljettu kannattamattomana.Vuoden 1963 toukokuun 16. päivänä Beatlesit olivat pitäneet konsertin Walthamstowin Hippodromella.Nykyään konsertteja ja teatteriesityksiä pidetään Walthamstow Palacessa.

Manilan Hippodromella eli Carreralla raha vaihtaa omistajaa aivan yhtä kiihkeästi kuin pikkubarrioiden kukkotappeluareenoilla, missä sambongerot trimmavat tappelikukkojensa sulkia ja teroittavat kannusveitsiä partaveitsen teräviksi.
Koiratappeluitakin pidetään syrjäalueilla pois poliisien silmien alta.Oikeasti poliisit ollaan maksettu sulkemaan silmänsä.
Kaikissa tappelulajeissa areenoilla attasheasalkut aukeilevat lukkojen näpsähdyksellä barong tagalogpaitaisten ja kiiltäväkaljuisten vedonlyöjien sylissä,kymmenien tuhansien pesojen siirtyessä "Kriston" eli vedonlyöntirahan kerääjän sormiin.
Kristo-nimen (Kristus) mies on saanut siitä,että tämä haroittaa käsiään kuin Jeesus ristillä.


Tappelukukon veitsikannustimet

Romford Road on myös autokauppiaiden mekka.
Melkein joka korttelissa on yksi käytettyjen autojen liikepiha.Eräs näkyvimmistä dealereistä on Honest Hugh,joka istuu pienellä etupihatontillaan kenttätuolissa autojensa välissä.Jokaisen auton tuuliasin hintakyltissä on numero seitsemään päättyvä tarjoushinta.Honest Hugh on taikauskoinen,mies,joka uskoo kiinalaisittain numero seitsemän tuottavan onnea.
Eräällä Ilfordn reissullaan juus näki bussin yläkerrasta "rehellisen" Hughin laksemassa kourassaan 20 punnan steleitä,nuoren kaljpäisen afrobritin kaasutellessa tyhjäkäynnillä innokkaana Volswagen Golf GTI-kabrioletin kuskinpenkillä.
Hugh oli repäissyt Golfin ikkunasta 257 punnan hintapahvin ja kääntänyt sen nurinpäin blankopuolelle,mihin hän mustalla tushilla piirteli 357:n punnan hintaa vieressä seisovan ja puunatun  1977-mallisen Mercedes 240TD-farmarin tuulilasiin.
Mercedes kiinnosti Jussiakin,koska auto oli ihka samanvärinen ja norsunluunkeltainen kuin hänen Manilan tallissa seisova "Beirutin taksimersunsa"
Tämän farmarin ruostepaikkoja oltiin meikattu pyöräkotelon kaarista sekä etuhelman alaosasta.
--Saisin sen ehkä 300:lla punnalla osoittaessani ruostevikoja.
Jussi tuumi.
Autossa oli tievero maksettu ja katsatusaikaa jäljellä vielä puolisen vuotta.
Pienellä fiksauksella ja maalauksella auto näyttäisi melkein uudelta.
Samanlaisen peltiremontin ja paikkamaalauksen hän oli tehnyt Manilan mersulleen.
Jussi kyllä myöhästyi ostoaikeistaan,koska seuraavalla viikolla mersun paikalla oli jo vanha Jaguar.

Jussin Beirutin taksi MB 200
Sillä samalla Ilfordin matkallaan bussi ohitti viitisen autoliikettä,mistä yksi oli erikoistunut käytettyjen loistobemareiden ja-mersujen myyntiin.Hinnatkin olivat lähellä kymmenentuhannen punnan rajaa.
Romford Roadin viimeinen autoliike Little Ilfordissa ennen Ilfordin mäkeä ja M13-moottoritien ylikulkusiltaa oli Renaultin myymälä.
Myymälän vieressä oli Fix-Kwik-autokorjaamo ja Hand Car Wash-autopesula.Näitä käsiautopesuloita löytyy kymmenittäin Romford Roadin varrella ja Jussia pani arveluttamaan omassa kieroudessaan se,että mistä niitä auton käsiä mahtaa löytyä.
Renaultin myymälän etupihalla kaupattiin uusia Meganeja.Bussista laskeutui pysäkillä intialaisia saripukuisia seniorikansalaisia sekä länsi-intialaisia mustalierihattuisia madameita,jotka ilmeisesti olivat menossa baptistikirkkoon gospel-lauluharjoituksiin.Intialaisrouvilla oli otsan keskelle punaisen kastipilkun ylle maalattu kalkinvalkea pilkku,mikä ilmeisesti kuvasi vuoden suurinta hindujuhlaa Diwania.
Bussin yläkerran takapenkillä GAP-hupparipäiset äänenmurrosikäiset pojat määkivät kadulla paseeraville teinitytöille ikkunasta,potkimalla likaisilla Perry Ellis-lenkkareillaan penkin selkänojaan,missä vanhempi länsi-intialainen pariskunta istui ostoskassit sylissään:
--Look at those birds down there with bloody huge teats,innit!?
Kumpikin hupparipää oli litistänyt rasvaisen ja ihomatoisen nokkansa bussin pleksilasiseen ikkunaan,mihin joku toinen älykäs oli joskus betoninaulalla raapinut aivoväläyksensä "Fuck You All".
Jussi astui tällä kertaa alas Ilfordin mäen pysäkillä,mistä oikealle tie johti suureen Sainsburyn marketiin ja sen ohi Barkingiin sekä Dagenhamiin.
Dagenham oli Jussille tuttu jokaisen 50-lukuisen Anglian,Consulin,Zephyrin ja Zodiacin moottoritilan tulipeltiin popniitatusta  tunnuskyltistä..."Ford Motor Company.Made in Dagenham.England"

1959 Ford Zodiac
Ford aikoinaan raskaan kalustonsa nimeämisessä 30-luvulla käytti maakuntanimiä kuten Sussexia.Englanti lahjoitti Suomen armeijalle talvisotaan Ford Sussex-telikuorma.autoja ennen Jatkosotaa ja Englannin sodanjulistusta Suomelle.Fordin tehtaat aluksi sijaitsivat Manchesterissä vuoteen 1932 saakka,kunnes äkkäsivät Thames-joen varrelta Dagenhamistä sopivan jättömaan uuden tehtaan rakentamiseksi.Ford Motor Company oli isä-Henryn päätöksestä pystyttänyt Rouge-tehtaansakin Rouge-joen varteen mainioiden vesikuljetusyhteyksien takia..Samoin Saksassa Ford Motor Company pystytti  tehtaansa Rhein-joen varteen ja eräs kuuluisa kuorma-automalli ristittiin Ford Rheiniksi.
Brittiläisen Ford Motor Companyn suurempana kilpailijana oli BMC eli British Motor Company,mikä valmisti Austinia,Morrista,Wolseleytä MG:tä ja Singeriä 50-60-luvuilla.BMC oli kuuluisa niinsanotusta "Badge Engineeringstä" eli merkkifiksaamisesta,missä samanlaiseen koriin pantiin erilaisia maskeja ja kromiheepeleitä .
Silti BMC oli kuuluisa ns. maakuntasarjoista Austinin ja Morriksen tuotantolinjoilla .
Jo 50-luvuna vaihteesta Austinia sai Devonina,Dorsetina,Cambridgenä,Somersetina ja jopa Westimisterinä.
Morris taas myi Oxfordia ja Cowleyta (Cowley oli Morriksen synnyinkoti).
MG-nimi taas tuli sanoista Morris Garages.


1957 Austin A50 Cambridge.

jatkuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti