 |
| Wiklundin kulma 1966 |
Turun Wiklundin tavaratalon baarissa kuului kaiuttimista Päiväperhonen-filmin tunnussävelmää Chanson d'Amouria.Amerikkalaistunut Suomikin kuunteli tavarataloissa amerikkalaisten keksimää elevator musicia.
Rouva Annikki Laakso yritti pitää tuolin vieressä pystyssä kahta Wiklundin paperikassia,joita ohimenijät kiireissään talvipalttoiden helmoilla kaatelivat nurin lattialle.
Rouvalla oli pöydällä puoliksi juotu kupillinen Costa Ricaa ja kerran haukattu Schmandtin viineri.
Minkkikauluksisen talvitakkinsa hän oli viikannut tuolin selkänojalle ja useasti kultaista ranne-Omegaansa vilkuillen rouvan kasvot näyttivät levottomilta.
Talvitakistaan hän oli ylpeä,vaikka tiesi Erkin kerran antaneen samanlaisen kanslisti Suomiselle.
Erkillä sekä Annikilla ei ollut viimeiseen viiteen vuoteen lähempää seksuaalista parisuhdetta ja nukkuivat eri vuoteissa,Vuonna 1963 johtajan asuntoon tuotiin synnytyslaitokselta pieni tytönpallero,joka myöhemmin ristittiin Helleviksi.
Raskauden aikana Annikki oli pelännyt,että lapsi voisi syntyä niinsanottuna thalidomidilapsena ja vaatinut tohtori Branderilta,ettei hänen kivuliaaseen tilaansa missään nimessä anneta thalidomiditabletteja,vaan aspirinia.
Rouvan raskaus oli ollut mitä epämukavin verenvuotoineen,lihassärkyineen ja pahoinvointineen.
Epämuodostuneita kakaroita hän ei voinut kestää,koska jo terveetkin olivat antaneet hänelle liikaa harmia.
Vilkaistessaan rullaportaisiin päin rouva näki vihdoin sieltä nousevan tutun tummakiharaisen miehen pään.
Mustanahkatakkinen kookas mies asteli leveästi hymyillen pöytään.
Mies kysäisi:
--Oleksää kauan ventannu mua?
--Anteeks vaan viivästymist,
--Mää jouruin venttaman Tuomiokirkkosillall melkken pual tuntii,kun yks kellanen ratikka ja musta poliisi-Volga olivat nokkakolaris.
--Siin sillankulmas muuten asuu Turun rikospoliisikin.
--Mää kyl pelkäsin.ett sielt pian tullaan kollamaan mun Chevroletin rekisterinumeroo.
--Tääll Turuus ei muuteskaan näy paljon amerikkalaisii farmariautoi,kuten siell teirän rantakaupunkis.
--Meill Forssaskin on kaikki taksit jenkkiautoi,mut Turun takstolpal ensmäsen seisoo hirvinokka-Volga-pirsseikin.
 |
| Turun Puutorin taksijono |
--Olimmää hiukka levoton,kussää olit pahast myähäs.
--Mää kyl tiärän,ett Forssast on aikamoinen ajomatka Turkuun ja kaikkee mahrollist voi tapahtuu reissul.
--Mut memmään nyt siihen asjaan!
--Täss on sulle kirjekuoress kakskymmenttuhat markkaa niinkun palkkioks vaivoistas ja niinsanotuks fikkarahaks.
--Sää sanosit ottanees väliaikaisen pestin yhteen kreikkalaiseen rahtilaivaan,mikä seilaa Baltimoreen.kahren viikon pääst.
--Voi mun kultanen Jorma,kumme päästään Floridaan,niin meill alkkaa ihan uusi elämä!
--Mää olen jo vuakrannut yhrelt suomalaisbisnesmiehelt Daytona Beachilt bungalowinkin ja ostanut yhren mun serkkun kautta kommian Cadillacin avoauton..
--Sain sen halval,kun siipiautot on pois muarist..kolmelsaral taalal se lähti.
 |
| Gone with the Wings Juhart 2006 |
New Yorkist mää menen junal Miamiin..
--Eiks meirän suunnitelmat mallaa aika hyvin yhteen?
--Sitten me voiraan maata biitsill ja ottaa ehtosin yämyssyks kuivii martinei tai tekilaa ja nualla kärenseljäst sualaa,kuten niillon tapana.
--Mullon jemmas tarppeeks rahaa,mitä mää olen hiljalleen ottanut tukun kassakaapist ja pannut syyn Seija-kanslistin niskoill...ett ruakkorahoi...
--Nymme ollaan lopullisest päästy eroon Reiskast,joka kiristi mua melkkeen yli viistoist vuatt,kummää tulin paksuks yhrel moottoripyäräreissul Rekijoell.
--Emmää usko,ett Erkki viäläkään tajuu,ett meirän vanhin tyttö Helena on lähtösin Reiskan siemenist.
--Muuten haluuksää kaffet...mää pistän?
Jorma kieltäytyi kahvista ja näytti hermostuneelta silittäen vähän väliä nahkatakin rinnustaa,mikä pullotti lievästi povitaskun kohdalta..
Jorma vastasi:
--Mullon hiukka rauhaton olo Annikki koko jutust..
--Sinne Suamisill meneminen kävi niinkus vahinkos ja mää olin mont kerttaa funtsinut lähtee lipettiin koko hommast.
--Mun miäles oli niinkus vaan uhata Reiskaa siit sun kiristämisest.
--Emmää olis uskaltanut teilata sitä kun ittepualustukseks,kun se oli sellane nyrkinheiluttaja.
--Mää oli ostanut yhrelt somerniemeläiselt entiselt linnakundilt parabellumin,mikä mulla oli povitaskus ja kummää oli parkis siel Suamisen talon lähistöll venttamas Reiskan saapumist,mää olin melkken starttaamas poislähtöön.
--Sitkun Reiska tuli taksill kauounkinhotellist ,mää kuulin kun Reiska vehkos sen rakkis kanss alkovis ja sitten tuli pitkä hiljaisuus.
--Reiska oli jättänyt pikkases kaados ulko-oven raolles ja mää hiivin vartitunnin peräst alkoviin,mist mää näin Reiskan istumas koritualis putsaamas kivääriäs.
--Mää en eres tiännyt,ett se ase oli viäl ladattun ja mää kukkopoikan parabellum käres huusin sill.ett" Käret ylös Perkele!!" kuten amerikkalaisis tekkarifilmeis.
--No se perkeleen pugilisti syöksys se kivääri käres mun niskasan ja meill tais tulla sellanen painimatsikin siin --Mää kuiteskin isompan sain revittyy sen kärest sen kiväärin Reiskan viäl pirelles piipust kiine,kusse ase laukes...ja puhelinteknikon Jussi-paita punastus rinnustast.
--Se kaatus seljälles paimentolaismatul ja mää uskon,ett se kuali siin silmänräpäyksess.
--Sitt se saatanan ajokoira iski hamppas mun kinttusan ja mää vihastusin siit niin perkuleest,ett mää repäsin Reiskan pöksyist sotilasvyän ja yritin niinkus sill vyäll pittää jonakin kaulapantan.
--Toisel kärell mää nappasin sen kiväärin lattialt ja iskin tukil sen koiran kalloon.
--Mää kannoin vihoissan sen rakin kylppäriin ja panin sen roikkumaan vyäst kylpyverhotankoon niinkus malliks.
--Mää en tiärä mikä muhun tuli,mutku mää suutun,niin mua ei estä mikkään!!
--Sitmää juaksin kauhias paniikis autoon ja kaasuttelin takapyärät sutien mutkast tiät näkymättömiin...
 |
| Suomenajokoira |
--.On ihan tarpeetont nyt surra kualiks se Reiska vahinkos tai harkitust..pääasja on ,ett se on pois kuvioist.
--Mitäs sää raplaa niin hermon nahkajakkus rinnustaa?
Jorma kuin sähköiskusta veti kätensä poi nahkatakista ja vastasi:
--Mullon vieläkin se parabellumi jakun taskus ja mull on sellanen aaaninki,ett mua seurataan.
Rouva vastasi;
--Älssää houri tollasii...se on vain sun nuppis sisäll,mikä sua seuraa ja heitä se saakurin reukku vaikk Aura-jokkeen tai muuten voi käyrä huanoste.
Rouva lisäsi:
--Kuules kulti...meill torella alkaa uuus elämä ja me unohretaan kaikki paskamainen mennyt.
Rouva Laakso vilkaisi taas kultaista ranne-Omegaansa ja lisäämällä:
--Ei muuten...mullon kiirus kello neljän pikavuaroon!!
--Olessää ihan rauhallinen ja astut siihen kreikkalaiseen rahtilaivaan,ikäänkun mitään olis tapahtunut.
--Floridan suuli tekee sull ihan uuren värin kalpeisiin,mutt niin komeisiin kasvoihin.
--Että..näkemiin Jormaseni,kunnes tavataan siäll uurel mantereell.
Jorma nousi pöydästä tunkemalla rahakuoren nahkatakkinsa sisätaskuun parabellumin seuraksi ,suutelemalla pikaisesti Annikkia puuteroidulle poskelle.
Jorman kiharapää hävisi rullaportaisiin.
Annikki pisti minkkikaulustakkinsa päälle keräämällä Wiklundin paperikassit nahkasormikaskäteensä.
Hän asteli mokkanahkakengissään rappusia alas talousosastolle.
Tavaratalon kaiuttimista kuului Vera Lynnin sota-aikainen hitti "We'll meet again,don't know where,don't know when",
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti