Vetypommi.Papinpojan II elämä

Tulipalo pappilassa
Juhart 2010

Vetypommi
----------------------------------
Puolifiktio
Jussin muistissa vuoden 1955 kesä oli kuuma,sellainen oikea intiaanikesä.
Pieniä intiaaneja kyllä näkyi korttelin kulmilla kiipeilevän Pelkosen mamman lankkuaidan yli ja niitä piileksi Pelkosen pihan ikitammen juurella ja jopa pihanpuolisen Uuden Autokoulun lasiverannan takanakin.
Puisia intiaanitotemipatsaita ei kylläkään näkynyt kauppalan siirtomaatavarakauppojen edustalla,kuten Amerikassa tupakkakauppojen edustalla  muistuttamassa suomalaisista intiaaneista..
Pappilan sivutoimisen talonmiehen ja Sähkötehtaan hitsaajan Hota-särkypulveripussissa oli yksi sulkapäähineisen intiaanin kuva.Torin kioskistakin tupakkamiehille myytiin Broadway-savukeaskeja,joidenka seinämainoksissa näytteli tuttejaan upea sulkapäähineinen intiaanityttö.
Silti Jussi ei ymmärtänyt,miksi Suomessa kuumaa kesää voitiin kutsua intiaanikesäksi.

Vanhempi sukupolvi eli ukit ja mummit pelkäsivät kuumuutta aivohalvauksen ja järtslaagin pelossa yhtä paljon kuin lapsia peloteltiin lapsihalvauksella eli poliolla,mikä oli sitonut monet lapsiraukat pyörätuoleihin ja jalkarautoihin.
Jussi oli nähnyt kauppalan pääkadulla muutaman lapsipoliouhripojan,jotka vanhempien taluttamana kävelivät lattarautaisissa jalkaraudoissa robottimaisesti kuin Disneyn Pinocchio.
Poliobasilli oli kuulema sellainen,että se lentää ilmassa ja basillin saa syljestä,vedestä, ovenkahvoista ja vaikka mistä tarttumalla salakavalasti uhriiin,rampauttamalla tämän loppuiäkseen..
Jotkut uhrit jopa päätyvät isoon höyryveturin boilerin kokoiseen rautakeuhkoon lusikalla syötettäväksi ikiajoiksi.
Jussi oli kuullut Fammu-tädiltä,että samassa asunnossa,mitä papinperhe nyt piti kotinaan,asui ennen sotaa kirkkoherra Ingmannin perhe,jonka poika oli myös poliouhri.
Tämä oli saanut poliotartunnan jostain saksalaisesta yleisestä uimalasta,kirkkoherran tai silloisen pastorin opiskeltua Lutherin reformaatiota ja Calvinin oppeja tohtorin väitöskirjaansa varten.

Kauppalan puutalokeskuksen asuntojen keittiönikkunoista kuului perheenäitien kutsuhuutoja ulkona leiikkiville lapsille illalliselle ja käskyjä käsien pesuun ennen ruokailua,ettei lapsihalvausbasilli kulkisi huusholliin. Siitä huolimatta suurin osa lapsista,jotka lian mustuttamina ja paljain jaloinkin leikkivät pihoilla ja kaduilla,todettiin koululääkärin tarkastuksessa lukuvuoden alussa erittäin terveiksi,tiettyjen hyvien likabakteerien suojellessa pieniä lapsenkroppia.
Ne lapset,joidenka äidit olivat basillikauhuisia ja lotrasivat lastensa kännyjä ja jalkoja desinfiointiaineilla ja alituisilla saippuapesuilla,saivat kaikki maailman tartunnat,aina sairastellen jotakin virusta tai flunssaa suojabakteerien puutteesta.

Poliotyttö rautakeuhkossa

Pappilan Jussi seurasi aikaansa isälle tulevasta Uudesta Suomesta sekä Suomen Kuvalehdestä  lukemalla  uteliaana muistakin vaarallisista ja maapalloa uhkaavista asioista,kuten vetypommikokeista ja ydinsodasta sekä kylmästä sodasta kuumana ja hiostavana vuoden 1955 intiaanikesänä..
Amerikassa pelättiin Neuvostoliiton aloittavan ydinsodan lähiaikoina.
Miljoonia amerikkalaisia peloiteltiin atomisodan uhalla ja kansalaisille jaettiin atomipommisuojapiirustuksia,joidenka ohjeiden mukaan amerikkalaisessa suburbiassa perheenisät kaivelivat talojensa takapihoille maanalaisia betonibunkkereita.Supermarkettien hyllyt tyhjenivät ,pommisuojien hyllyjen täytyttyä säilykepurkeista tulevan ydinsodan ja kylmän sodan uhassa..
Jussin isä oli kertonut,että kylmin ja kauhein sotatalvi oli vuosien 1939-40 Talvisota,jolloin kuulema pissakin jäätyi kaarelle.
Isä oli kertonut Jussille,että tämä uusi kylmä sota tulisi olemaan sellainen abstraktinen eli kuviteltu käsite,kuten Neuvostoliiton itä-.ja länsi-.Euroopan välille laskema rautaesirippu.,joka jakoi uudessa kylmän sodan teatterissa Euroopan kahtia.
Jussi vilkkaalla mielikuvutuksellaan kuvitteli,miten se rautaesirippu nousi ja laski sotateatterissa näytösten välillä,kolahtelemalla teatterilavalle kuin joku panssarilaiva Ilmarisen panssaroitu nosto-ovi..

Vuoden 1955 vetypommikoeräjäytys Nevadassa

Vetypommissa Jussista oli jotain peloittavaa ja jopa jännittävää sekä salaista vetovoimaa..
Kaikki vaarallinenhan aina kiinnostaa pikkupoikia.
Jussi oli lukenut Mitä-Missä-Milloin-kirjasta,että amerikkalaiset ja venäläiset olivat koeräjäyttäneet vuonna 1946 vetypomminsa,jenkit heinäkuussa Uudessa Meksikossa ja venäläiset Uzbekistanissa saman vuoden syksyllä.
Maailmansota oli päättynyt Tyynellä Merellä elokuun 6. päivänä 1945 vaaralliseen vetypommiräjäytykseen.
Amerikkalainen B-26-pommikone Enola Gay oli tiputtanut vetypommit kahteen japanilaiseen kaupunkiin Hiroshimaan ja Nagasakiin,pyyhkimällä tuhoisin seurauksin kaupungit ja niiden asukkaat Nipponin saaren kartalta.
Japanin keisari Hirohito oli melkein heti kapituloinut imperiuminsa pommituhon jälkeen.
Amerikkaisten seuraava ydinpommikoe tapahtui vuonna 1952 Tyynenmeren Eniwetokin atolleilla.
Salaisia ydinpommikokeita jenkit olivat tehneet toistamiseen Arizonan ja Nevadan autiomaissa.
Kuuluisin oli se vuoden 1955 Nevadan autiomaan koeräjäytys.

Enola Gay ja pilotti Tibbits

Pappilan pihan pojat olivat usein keskustelleet vetypommeista.
Kirkkoherra Savolaisen poika Seppo,nuorisopastorin poika Jussi ja naapurin isätön ja äiditön Pelkosen mamman poika ,myöskin Seppo maallikkojäsenenä olivat niin kiinnostuneita pommista ja sen komeasta sienipilvestä,että päättivät papinpoikien kellariliiterikokouksessa räjäyttää oman versionsa.
Pommi ei tulisi olemaan tuhoisa eikä tappava,vaan näkyvä.
Pommin räjäytyksen piti myös olla varoituksena itäkauppalan Salmisen sekä Voiton pojille,joidenka terroriretket keskikauppalan Hornin kortteliin Muurlan tullista stoppaisivat yhdellä laakilla. 
Jussin ja Sepon nokat aina läikkyivät verestä itäkauppalan jengin kostoreissuista. 
Revanssit kohdistuivat myös Pelkosen Seppoon,jonka työläiskodin kasvattina suurimpana syntinään itäkauppalan jengi piti patamustien porvareiden poikien perien nuolemista.
Pappilan kasvatit yleensä leikkivät Pelkosen talon nurkissa ja pihalla,koska siellä oli jännempää piiloutua puhelinlaitoksen puhelinkaapelivaraston isojen kaapelirullien taakse inkkari-cowboy-leikeissä,pyöreän ja mustakolttuisen Pelkosen mamman joskus ajaessa meluisia taistelijoita harjanvarrella pois nurkista ja samalla julistamalla välirauhan .

Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä.
Piilopaikkana Uuden Autokoulun 1934
Chevrolet Master.
Juhart 2004

Intiaanikesä Pelkosen
notkoseläisen verannan
 kulmalla
Juhart 1997
Taustalla kirkkokonttori

Basillipelosta huolimatta kolmikko etsi sopivaa ja komean sienipilven tekevää vetyainetta pommiinsa.
Pappilan pönttöuunien ja salin kakluunin nokipesätkin tarkastettiin,mutta Jussi ei uskaltanut äidin alinomaa kontrolloivien silmien seuratessa tyhjentää uuneja tuhkasta.
Maanäytteitäkin otettiin omenhapuutarhasta,Savolaisen Sepon astuessa muutamaan valkoiseen maamunaan.jotka tussauttivat ilmaan valkoisia tomupilvviä.
Ne olivat Jussista vetypommeja pienoiskoossa.
Jussi oli ehdottanut äidin uuden putki-Hooveri-pölynimurin pölypussinkin tyhjentämistä,mutta siinä oli tomua pommimateriaaliksi liian vähän.Lopulta pojat äkkäsivät uteliaisuudessaan kiivetä hellatehtaan lankkuaidan yli tehtaan ja aidan väliselle käytävälle,mikä oli täynnään sekundaksi katsottuja ruostuneita hellaluukun rattaita.
Rataskasojen välistä nousi  puolen metrin korkuisia pajakuonakasoja,joita laitossiivoojat olivat kantaneet konkiin laiskuudessaan eikä roska-auton lavalle.
Ruosteenpunainen kuonatomu kelpaisi varmaan komeaksi punaiseksi sienipilveksi.ja pojat näkivät silmissään tomukasoihin kirjoitettuna tikkukirjaimilla sanan POMMI.
Kolmikko sillä hetkellä päätti liittyä kahden suurvaltion atomipommikokeilulittoon kolmantena pienenä Hornlandin jäsenvaltiona. 


Varhaiset kokeet olivat alullaan.
Kaikki ympäriinsä heitetyt tomukakut liesitehtaan kongissa eivät saaneet aikaiseksi sienimäisiä pilviä.
Pojat päättivät kerätä pajakuonatomua kellarin paperikeräysvarastosta löytämiin paperipusseihin ja Alkon ruskeisiin voimapaperipusseihin.
Varovaiseti täytettyinä ne nostettiin hellatehtaan aidan yli ja kannettin ylös pappilan vintille,missä Jussin äiti talvisin kuivatti pyykkejä narulla.
Nyt kesällä onneksi siellä ei kuivunut valkopyykkiä narujen roikkuessa tyhjinä.

Liesitehtaan lankkuaita ja pappilan
 pihan
 mukuloita
Kallion sedän riippukeinussa.
Juiis oikealla antamassa vauhtia
Kuva ehkä vuodelta 1952

Muutama pajakuonapussi kantomatkalla repesi punaruskean pölypilven painosta,mutta loput varovasti kantaen pääsivät jyrkkiä puurappuja ylös vintille. Savolaisen Seppo löysi heidän perunakellarista tyhjän juuttisäkin,missä luki Rekord potatisar---Rekord perunoita,johon pajakuonatomu kipattiin Alkon paperikasseista.
Pojat virnistelivät ,että juuttisäkin tekstin mukaan pian tultaisiin tekemään oikeata rekordia eli ennätystä.
Täysien paperipussien kannossa oli myös oma vaaransa,kirkkokonttorin kaiken näkevä ja kuuleva vanhapiikakanslisti Salli..
Kaksi kanttorilan albiinopoikaa oltiin värvätty lakritsipalkalla kuleiksi eli kantajiksi.
Pojista tuli yhdessä päivässa kuonatomusta Tiernapoikien mustia murjaaneja.
Salli-täti oli nähnyt poikien kantavan pulleita paperikasseja pihan poikki ja pysäyttänyt nämä kuin tullitarkastaja kuulusteluun,mitä paperikassin sisältönä saattoi olla.
Pojat olivat yksiäänisesti vastanneet,että he olivat kantamassa kukkamultaa Fammu-tädin tulppaanipenkkiin vanhan rouvan pyynnöstä.
Salli-täti oli melkein herkistynyt sanomalla,että ompas niin sööttiä,että kanttorilan pojat auttavat vanhuksia,poikien päästyä pälkähästä syvään huokaisemalla.
Yhtenä iltana poikien täytellessä paperikasseja välikäytävässä hellatehtaan vanha ja puolisokea yövartija                               käräytti poja kuonakasalta kierroksellaan.
Jaloviinan kangistamalla virkaäänellä vartija kysäisi mitä pojat häärääväät luvattomasti hellatehtaan tontilla näin yönselkään.
Jussi äkkäsi vastaamaan ,että he ovat niinkuin tekemässä ilmaista taksvärkkiä liesitehtaan takapihan siivouksessa tehtaan johtaja E. & J. Leinon pyynnöstä..Nimen hän oli lukenut hellatehtaan konttoritalon vihreistä neonvaloista.
Yövartija oli paksujen linssiensä takaa ihmetellyt ja mumissut,että ovatpa ne iltatuurin hellan kokoojat kovin pieniä kavereita.
Yövartija lähti länkisäärillä taapertamaan tehtaan kulmalle kuittaamaan kelloansa avaimella kuittauslaatikkoon.
--Emmää kyl usko,ett mää olin nähny pikku-ukkoi,kummää olen vast ottanu pari huikkaa lekkerist..
Yövartija oli mutissut itsekseen hävitessään kulman taakse.

1950
Hellatehtaan Leino-liesi

Koelaukaus oltiin suunniteltu kesäkuun viimeiselle lauantai-illalle kello kuusi.
Kauppalan elämän ja liikenteen hiljennetyä illaksi perheenisien palattua jo kello kahdelta lauantaitöistään ja odotellessa illallista pojat nousivat pappilan vintille.
(Silloin vielä tehtiin launtaitkin töitä vielä melkein 60-luvun loppuun saakka).
Monissa talouksissa radiot oltiin avattu lauantain toivotuille levyille sekä iltauutisille että säätiedotuksille.
Perheenisät illallisen jälkeen löysäsivät vöitään parilla reiällä sytyttäessään puuholkeissaan ruokatupakoitaan.
Perheenäidit olivat korjaamassa lautasia tiskialtaaseen ja ruokia keittiön pöydistä takaisin kattiloihin ja ruokakomeroihin.
Harvassa huushollissa oli jääkaappi.
Kirkkoherra Savolaisen Seppo oli jäänyt kauppalaan miniskuulisen ja pallonpyöreän tätinsä diakonissa Hilma Monosen hoitoon kirkkokonttorin taloon,muun perheen matkustettua kesälomille Kuopioon.
Jussi oli myös jäänyt kauppalaan partioleirille menoa odottelemaan isän kanssa.
Jussin isä oli mennyt saunomaan Lammijärvelle yhden Lions-tuttunsa mökille.
Pelkosen mamma oli vetäytynyt kamariinsa kuuntelemaan mielikuunnelmaansa "Hyvää iltaa,nimeni on Cox".
Kaikki olivat valmistautumassa pyhään täysin vatsoin.

Pojat aloittivat lähtölaskennan avaamalla vintin erkkeri-ikkunan viittä vaille kuusi,nostamalla juuttisäkin ikkunalaudalle.
Savolaisen Seppo laski Leijona-kellonsa sekunttiviisarista kuudestakymmenestä sekunnista nollaan,kun säkki kaatui suu edellä vihreämiranoolista talon seinälaudoitusta nuollen alas,sylkäisemällä punaruskean pajakuonatomusisältönsä jalkakäytävälle.
Kadulta nousi yhdessä pussahduksessa punaruskea pilvi ihan pappilan talon punatiilisen katon korkeudelle.
Kadun muissa talouksissa pidettiin helteen takia ikkunoita auki,jolloin pajakuonapilvi tuli imaistuksi ristivedossa huoneistoihin sisään kuin jollain jätti-Hoover-pölynimurilla,kaiken pilaantuvan ruokatavaran vielä ollessa keittiön pöydillä.

Poikien laskennasta oli jäänyt pois kuonapilven hinta.
Huoneistojen huonekalut,vuoteet ja  ruokatavarat olivat paksun laavanokipölyn peitossa kuin Vesuviuksen tulivuoren purkauksesta.
Joku oli soittanut palokunnankin paikalle jostain tulipalosta ja VPK:n pojat ruiskuttivat lisäksi pruutillaan vettä sisään savuaviin huoneistoihin vahingon lisäämiseksi.
Poikakolmikko oltiin pantu istumaan mustamaijaan vanhemman konstaapeli Kaljusen ristikuulusteltavaksi.
Koko kadunpätkä Torikadulta Helsingintielle kaikui perheenäitien voivotteluista ja huokailuista, nokinaamaisten.perheenisien kiroiluista ja huudoista sekä uhkailuista tuhotyöntekijöille elinkautista Turun Kakolassa.
Isäpastori oli saapunut paikalle saunanpuhtaana sovittelemaan asiaa konstaapeli Kaljusen kanssa lupaamalla rahallista korvausta vahingoista.
Kirkkoherra Savolaiselle oltiin soitettu Kuopioon tapahtuneesta ja Seppo pantiin seuraavaan junaan Helsinkiin ja Lentävällä kalakukolla Kuopioon kotiarestiin.
Kirkkoherra samoin lupasi korvauksia.
Pelkosen Sepon mamma antoi pojalle varsiluudalla kunnon selkäsaunan lähettämällä tämän Perttelliin sukulaistilalle harventamaan aluksi juurikkaita,mistä saadut tulot menisivät korvauksiin.
Jussi pantiin partioleirin sijasta seuraavassa Pekka Laineen onnikassa kesämökille äitilottavääpelin komennukseen ja edessä tulisi olemaan loppukesä työtä vuorotta.
Lisäksi hän joutui auttamaan agronomi Varista heinänkorjuussa,hakemaan postin Laidikkeelta kahdella veneellä ja noutamaan mökkivieraita merihankaista venettä soutamalla Salmensillalta ja sieltä takaisin Katavasaareen.
Useasti Jussin tukanjuuriin sattui äidin tukkapöllyistä ja takamusta kirveli pyykkikepin sivalluksista,koska lottavääpelin mielestä poika oli liian hidas ja uppiniskainen työkomennuksissa, ja joka nurkan takana kapinoi äänekkäästi voimasanoin saaren auktoriteetille.
Rikos silti oli rankaistu.

.  

Heinässä Varisten tilalla

. 
.