 |
| Bulkang Mayon,Mayon-tulivuori |
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jussi ja Torkkelin Olavi,oululainen ja aknearpinaamainen maapuolen insinööri olivat yöpyneet Legaspi Cityn La Trinidad-hotellissa.
Legaspi Cityyn lento oli ollut sellainen sivuheitto Manilasta kaverusten Northwest Orientin maailmanympärimatkan alkupäästä.
Tarkoituksena oli vielä lentää Japanin ja Havaijin kautta San Fransiscoon ja sieltä New Yorkin sekä Pariisin kautta Helsinkiin..
Viikon Suomi-loman perästä olisi tarkoitus palata Dhahranin kentälle Saudi Arabiaan ja sieltä takaisin Jubailin erämaapaskimosaitille. (vedenpuhdistuslaitosurakka)
Koko matkaan oli varattu 2 viikkoa,mikä ennusti pitkähköä matkalaukkuelämää terminaaleissa ja hotelleissa.
Matkan ensimmäinen leggi piti viettää Manilassa.
Alkupotkun maailmanympärilennolle Jussi oli saanut kirjeenvaihdosta Guinobatanin Nancyn kanssa,
OMP:n (Oulun Maanrakennuspojat) Jubailin paskimourakan tunnollisena perheenisänä tunnetun laadunvalvontainsinöörin saatua postisäkillisen kirjeitä filippiinineitosilta,jotka halusivat kirjeenvaihtoon varakkaiden suomalaisinssien kanssa.
Jussi kyllä ei ollut insinööri eikä rakennusalan ammattilainen,mutta kelpasi yo-merkonomina hyvin rakkautta ja parempaa elämää ja köyhyydestä pois havitteleville filippiinotyttärille penpaliksi.
Filippiinotyttärien kirjeet kuvineen menivät kaupaksi laadunvalvontakonttorissa alta tunnissa,kauniimpien kandidaattien breivien mentyä illalla tutkittavaksi Jubailin Waikiki Beach-motellin poikamiesportakabiineille ja putkimiesvillalle tutkittavaksi.
Silti vain noin prosentti paskimotyöntekijöistä ryhtyi kirjeenvaihtoon 90 prosentin jättäytyessä pois kielitaidon puutteesta.
Paskimourakkamiehiä kutsuttiin sekä eronneiksi että karanneiksi,koska melkein jokaisella oli avioero takanaan tai ainakin vireillä,toisten piilotellessa joko verokarhua tai ulosottomiestä.
Samoin heitä kutsuttiin lumikupuleiksi (Pohjolan arabeiksi),joiden kahden vuoden urakkasopimuksen tavoitteena oli kolme A:ta (AAA-kerho),avioero,auto sekä asunto.
Kielitaidottomat urakkatyöläiset lomillaan lensivätkin enimmäkseen Bankokiin,kuten rantasalmelainen Pikkutimpuri,joka sattui vahingossa humalassaan rakastumaan thaimaalaiseen kauniiseen Ladyboyhin eli transvestiitiin.
Uteliaisuus ja erämaassa syttynyt rakkauden nälkä olivat ponkaisuina matkakuumeeseen.
Myöhemmin vain kaksi OMP:n toimihenkilöä päätyi pyhään allianssiin filippiinittären kanssa; ostomies Jussi ja tämän esimies, projektin ostopäällikkö.
Jussi jopa kaksi kertaa.
Jubailin Arabianlahden rannalla sijaitseva Waikiki Beach ei ihan vastannut Honolulun vastaavaa
kuin nimeltä,mihin aava punaruskeasantainen autiomaa päättyi ja mistä alkoi aava vihervetinen lahti,jonka edustalla kellui monenkirjavia arabialaisia djonkkikalastusveneitä vahvana kontrastina pölynharmaalle ja pienehkölle Jubailin uinuvalle kalastajakaupungille.
Jussi maailmanympäryysmatkallaan Torkkelin kanssa tulivat katselemaan ihan oikeata Pearl Cityn Waikiki Beachia suoraan Aloha-hotellin ikkunasta välistä vilkuilllessaan samalla huoneen televisiosta Elvis Presleyn vuonna 1962 filmattua Blue Hawaii-pätkää.Kuvassa Elviksen äitinä näytteli brittiläissyntyinen ja Amerikan etelävaltiolaista murretta vääntävä Angela Lansbury,joka myöhemmin tunnettiin Murder She Wrote-televisosarjasta murhia selvittelevänä ikäneitona.
  |
| Jubailin kalastusveneitä Juhart 2012 |
 |
| 1962 Blue Hawaii |
Manilassa Torkkelin Olavi oli lumoutunut Ermitan Mabini Streetin maksullisiin neitoihin ja huumastaan selvittyään saanut hotellin lääkäriltä syyhyävien haarojensa takia penisilliinipiikin takalihakseensa.
Loppumatkan maailmanympärimarkalla 14:ssa päivässä tämä sai nauttia vain alkoholittomia juomia ja keskittyä kuvaamaan uudella Nikon-järjestelmäkamerallaan maisemia.
Olavi tykkäsi uudesta japanilaisesta elektroniikasta:
Ostettuaan uuden tuontimersunsakin saittiportakabiinien eteen toisten kateellisten ihailavaksi hän oli kaivanut auton keskikonsolista ulos Beckerin autostereon ja lahjoittanut sen yhdelle filippiinorakennusmiehelle. Stereon tilalle hän asensi uuden japanilaisen Nakamichi-stereovehkeen ekvalisaattorein,kaukokapuloin ja kymmenin kaiuttimin.
Tänään klassikkona pidettyä ja silloin 80-luvun alussa upouutta W123-mersua katsotaan museoautorekisteritarkastajien silmissä raiskattuna,jollei siinä ole asennettuna aitoa Beckerin taikka Blaupunktin stereolaitetta.
Ajat ovat muuttuneet...
Torkkelin Olavi oli vielä noviisi Manilan maksullisista neidoista...
Manilassa,kuten Bankokissa,Singaporessa ,Hongkongissa ja Shanghaissa prostituutio oli kukkinut jo toistasataa vuotta kolonialismin tuomana lootus-ja auringonkukkana.
Maon kommunismia edeltävä Shanghai petrasi Manilan 30-luvulla naisprostituutossa.Naisten lukumäärä ylitti aikuisen miesväestön määrän.
Manilassa 1930-luvulla amerikkalaiset sotilaat ja japanilaismiehityksen aikana vuosina 1941-45 japanilaiset samuraisotilaat kävivät samoissa tyttöpaikoissa.
Filipinaprostit eivät erotelleet kansalaisuutta,maksun käydessä dollareissa,jeneissä ja japanilaishallinnon pesoissa.
1950-luvulta 1980-luvulle saakka Manilan lisäksi Olongapon kaupungin amerikkalainen laivastoasema ja Angeles Cityn Clarkin lentotukikohta auttoivat prostituution ja yökerhojen lisääntymisessä,kunnes maiden välinen tukikohtasopimus purettiin filippiiniläisessä kansankiihkossa taikka kansallisessa utopiassa,että Filippiinit pystyvät itse hoitamaan saartensa puolustuksen.
Siitä huolimatta maiden välillä jatkettiin yhteisiä sotaharjoituksia,etenkin eteläisellä Mindanaon saarella moromuslimikapinallisten uhassa.
Manilan prostituutiomaailman huipulla kuuluisat poplaulajattaret kuten bicolilainen Eva Eugenio ja Imelda Papin sekä Viva-Films-elokuvayhtiön filmi- ja iskelmätaivaan pikkutähtöset sivutöikseen lonssasivat Roxas Boulevardin luksushotellien foyereissä sekä auloissa lisäansioikseen,vaikka naisartistien tulot olivat stratosfäärisiä köyhän kansan silmissä.
2000-luvulla jopa kuuluisan Pop Fernandezin,Filippiinien konserttikuningattaren uransa alamäessä kuultiin viihtyvän Intercontinentalin marmoriaulassa varakkaita asiakkaita etsimässä.
Alempaan prostiportaaseen kuuluivat call-girlit ja escortit,joidenka palveluja sai Mabini Streetin karaokebaareista sekä yökerhoista muodollista "bar finea" eli baarisakkoa vastaan.
Prostin ulosviemiseksi työajan päätyttyä asiakas maksoi floor managerille 500-1000 peson "sakkomaksun",mikä oikeastaan vastasi baarin kaluston vuokraamista.
Siitä alempana sananmukaisesti seisoivat katutytöt,jotka tarjosivat palvelujaan kadunreunalla ohiajaviin autoihin.
Kaikista alimpana prostikastina pidettiin Manilan North Harborin "suolasiskoja" eli "Salt Sisters'ejä",joilta merimiehet saivat ns.seisontapalveluja varastomakasiinien takana.
 |
| 1945.Manilan Pompom-tytöt jenkkiseilorien seurassa |
Amerikkalaisten G.I-sotilaiden vapautettua Manilan sekä pääkaupungin prostit v.1944 palvelujensa maksuvälineiksi kelpuuttivat greenbackien lisäksi nailonsukat,purkitetut elintarvikkeet,Hersey-sekä Babe Ruth-suklaapatukat sekä Lucky Strike-,Chesterfield- ja Camel-tupakka-askit.
Moni GI lemmenkaipuussaan myös nai ennen demobbiaan manilalaisen Pom-Pom-tytön (seuratyttö) korttelikirkon padren lausuessa vihkimisen päätteeksi "Until Death us Part"-loppukaneetin sijasta "Until Pier Us part" eli "Kunnes laituri meidät eroittaa"
Torkkelin Olavi oli saanut prostipalvelunsa Ambassador-hotellin miespuoliselta kerrospalvelijalta,joka lisäansiokseen toimi pimppinä eli tyttöagenttina.
 |
| La Trinidadin hotelluhuone |
Kirjeenvaihto oli jo alkanut kuumenemaan puolen vuoden aikana,Jussin tentatessa englanti-tagalog-taskusanakirjaa yleisimpien tutustumisfraasien oppimiseksi.
Hän oli jo uusromanttisena ja edellisestä avioliitostaan harhautuneena oppinut tagalogin avaussanat "Ini-ibig kita" ja "mahal kita",mitkä vastasivat sitä paljon kulunutta I love You'ta.
Hän ei ollut antanut vielä periksi epäonnistumistaan avioliitossaan persialaisen maailmankansalaisettarensa kanssa.
Liittoa oli kestänyt kuusi vuotta,mutta kulttuurilliset erot ja vaimon pääseminen länsimaisen ja liberaalin elämänmuodon makuun,pariskunnan tienviitat alkoivat osoittamaan eri suuntiin.
Yhtenä syynä oli myös kummankin kypsymättömyys kansainvälisessa ja monikulttuurisessa parisuhtessa.
Nyt papinpojalla oli edessään suuri harppaus persialaiselta torilta filippiiniläiselle torille.
Nyt ehkä viisastuneena,mutta silti vielä kokemattomana"viirupöllönä" Jussi oli pistämässä nenäänsä vielä tuntemattomampaan kolonialistiseen naiskulttuuriin,missä vuosisatoja Maria Clarana ( suojattuna neitsyenä) tunnettu vastakkainen filipinasukupuoli oli vapautumassa essujensa nyöreistä moderniksi metrofemiiniksi.
Jussin vanhemman Ruotsissa asuvan siskon svedumies oli kutsunutkin Jussia termillä "Göken i öken" eli "Käki erämaassa".
Legaspi City oli pieni Bicolin Albayn provinssin pääkaupunki Camarines Norten alueella,missä Luzonin saari oli kapeimmillan ikään kuin kuristettuna eteläisen Kiinanmeren ja Filippiinien meren väliin.
Kaupunkia hallitsi kauempana Guinobatanin pikkukaupungin läheisyydessä Mayonin tulivuori,jota kutsuttiin nukkuvaksi vulkaanoksi,joka silloin tällöin herättyään sylki laavaa ja tuhkaa rinteille.
Mayonia paikalliset asukkaat olivat aina kehuneet tulivuoreksi,jonka huippu oli täydellisen kartion muotoinen,mutta myöhemmin 80-luvulla kartion yhdessä purkauksessa murruttua paikallinen Albayn turistibyroo ryhtyi kehumaan muita alueen turistinähtävyyksiä,kuten Tiwin rikkilähteitä ja espanjalaisten rakentamia kirkkoja matkaturismin edistämiseksi.
Bicolin tyttäret samoin olivat kuuleman mukaan Mayonin tulivuoren lailla kauniita ja tulisia,jotka aamiaseksi söivät riisilautasensa kanssa kulhollisen pieniä chilipippureita.
Jotkut olivat jopa peloitelleet bicolanonaisten tulisuudesta sekä mustasukkaisuudesta,että mies syrjähyppynsä jälkeen yleensä löydetään keittiöveitsi lapaluidensa välissä.
Kaupunki oli saanut nimensä konkistadoori Manuel Lopez de Legazpista,joka v.1565 perusti saarille ensimmäiset meksikolaisespanjalaiset siirtokunnat.Konkistadoorien kaljuunathan lähtivät maustereiteille silloisen Uuden Espanjan eli myöhemmin Meksikon Acapulcon satamasta.
 |
| Filippiinien kartta |
Lentokone oli yhtäkkiä laskeutunut tiheän pilvipeiton läpi vavisuttavassa turbulenssissa Mayonin tulivuoren kylkeä seuraten alas laaksoon,mistä näkyi rehevän vehreyden keskeltä lyhyt kiitorata.
Koneen muovisten sisäpanelien paukkuessa ja rungon täristessä Trident yhtäkkiä tössäytti renkaansa tarmakille,siipivakaajien jarruttaessa pystyasennossa ja suihkumoottorien kiljuessa falsetissa,kunnes sen nokka katsoi suoraan edessä pellolla pällistelevien mustien ja isosarvisten carabao-vesipuhvelien turpiin.
--Magandang tanghali..mga binibini at chaka ginong..Mabuhay sa Legaspi City..! (Hyvää keskipäivää naiset ja herrat..tervetuloa Legaspi Cityyn..!)
Filippiinolemtomatkustajien taputellessa käsiään onnistuneesta laskusta kaikui viehkeän lentoemännän kuulutus kaiuttimesta Jussin ja Torkkelin pitäessä etupenkin selkänojista kiinni rystyset valkoisina pelättyään laskeutuvansa keskelle riisivainiota.
Legaspi Cityn lentokenttää pidettiin Filippiinien yhtenä vaikeimpana ja vaarallisimpana tulivuoren ympärillä pyörivien turbulenssivirtausten ja Filippiinien mereltä puhaltavien tuulten takia.
Legaspi City ja koko Albayn alue lisäksi joka vuosi kärsii kymmenistä Filippiinien mereltä ja Catanduanesin saaren yli sisään saapuvasta taifuuneista ikään kuin jonkinlaisena käsittämättömänä luonnon rangaistuksena syvästi katolisen kansan uppiniskaisuudesta.
Jussi oli kuullut,että kaikki Philippine Airlinesin pilotit olivat entisiä Filippiinien ilmavoimien ja Vietnamin sodan kokeneita Phantom-pilotteja,jotka pystyivät laskeutumaan mille tahansa saarten tilkkutäkin paikkaa muistuttavalle pienkentälle.
Nykyiset maan ilmavoimat kärsivät pahasti kalustopuutteteesta korruption takia kansan ilkkuessa,että ilmavoimat käsittää 90 prosenttia ilmaa ja vain 10 prosenttia voimaa.
Nancy
------------------------
Jussi ei ollut elonsa aikana tavannut yhtään Nancy-nimistä naista.
Lehdistä hän oli nähnyt kyllä kuvia presidentti Raeganin tiukkakasvoisesta Nancy-rouvasta,Yhdysvaltojen First Ladystä.
Manilan Malacanyanin presidentin linnassa presidentti Marcosin Imelada-vaimo halusi olla Filippiinien Nancy Raegan,joka miehensä selän takana saneli maan sisä- ja ulkopoliitiikan.
Ferdinand Marcos oli v. 1980 julistanut maahan sotatilalain eli Marshall Lawn pönkittääkseen diktatuuriaan ja jatkaakseen yksinvaltaansa vaalien yli,peloittelemalla kansaa kommunistisissiuhasta sekä vasemmistolaisradikaaliopiskelijoiden vallankaappaushankkeista.
Myöhemmin Jussi sai kuulla Nancyn veljeltä,että Guinobatanin pikkukaupungin asukkaista kolmasosa kuului salaa NPA-kommunistisisseihin (NPA-New People's Army),jotka pitivät leirejään Mayon-tulivuoren rinteiden viidakossa.Nämä vähän väliä laskeutuivat Pan-Philippines-valtatielle tuhoamaan Filippiinien armeijan motorisoituja kolonnoja,poliisiasemia ja pikkukaupunkien kaupungintaloja,ryöstääkseen aseita ja kassoja sekä ottaakseen panttivangeiksi pormestareita suojelurahojen kiristämiseksi.
NPA-lyhennys bicolilaisten suussa sen tähden oli vääntynyt No Permanent Address-muotoon.
Siltä huolimatta Jussi ei havainnut mitään muutosta edes Manilassa kansalaisten käyttäytymisessä,vaikka maahan oltiin julistettu ulkonaliikkumiskielto kello 11 jälkeen iltaisin.
Manilan yökerhot ja Mabini Streetin tytöt olivat avoinna koko yön poliisien suojeluksessa pientä maksua vastaan.
Radiosta ja kasetilta hän myös oli kuunnellut satoja kertoja Old Blue Eyesin eli Frank Sinatran Nancy-tyttären "These Boots are made of Walking"-biisiä.
Nyt Jussi itse oli astelemassa Dammamista ostamissaan teksasilaisissa cowboy-saappaissa La Trinidad-hotellista kohti Rizal Streetin Bank of the Philippine Islandin pääovea Legaspi Cityn keskipäivän paahteessa ja väentungoksessa.
Pankin ovella hän kysyi koppalakkiselta ja Mini-Armalitea veltosti roikottavalta turvamieheltä pankkivirkailija Miss Nancy Pielagoa.
Pavunruskea turvamies vitivalkoisia hampaitaan vilauttaen kertoi ,että bank teller Miss Pielago palvelee ikkunassa numero 3..".Good morning ..Siiirrr!"
Numero 3:n tiskillä hän jonotti asiakasnumerolippu hikisissä sormissaan,kunnes pääsi vaihtamaan pari Thomas Cookin sadan dollarin shekkiä tiskillä,esittelemällä samalla itsensä Nancyn Saudista saapuneeksi penpaliksi.
Nancyn näytti ihan lähettämänsä pikapassikuvan Nancyltä,jonka sysimusta ja lyhyt tukka kiilsi vielä puolimärkänä aamusuihkusta.
Kasvoiltaan hän näytti tyypilliseltä bicolilaiselta "morenalta" eli häivähdyksen tummemmalta kuin muotilehtien "mestisamallit" ja ns. Filipina Beautylta,joita löytyy miljoonia saarilta.
Silti pankkivirkailijasta hehkui jotain salaperäistä kauneutta kuin mitä tämän espanjalainen Pielago-sukunimensä myös merkitsi.
Pielago espanjaksi kuvailtuna on "El alma de oceano" eli suomeksi käännettynä "valtameren sielu" tai "meren salaperäinen maailma".
Tapaamishetkellä Jussi halusi heti paikalla tutustua tähän Alma-merenneitoon.
 |
| Jussi Nancyn kuvaamana Sorsogonissa |
 |
| Jussin unelmakuva Nancystä traditionaalisessa ternossa eli perhosmekossa Juhart 2011 |
Matka Guinobataniin tapahtui pienellä Honda 360-minitaksilla,mihin sai kenkälusikalla mahtumaan neljä keskikokoista eurooppalaista ja kuusi filippiinoa.
Legaspi Cityn kyljessä sijaitsi Daragan kaupunki,entinen Bicol Regionin ja Albayn provinssin pääkaupunki,mikä oli liitetty Legaspi Cityyn.
Myöhemmin 1980-luvun lopulla asuessaan Manilan Paranaque Cityn Molaven asuinalueella Jussin lähinaapurina asui daragalainen Pat Margallo manilalaisen.International Harvester-myyntifransiisin apulaisjohtaja,joka kertoi,että se maantie,mikä johti Legaspi Citystä pohjoiseen Daragan,Camaligin,Guinobatanin,Ligao Cityn,Oasin ja Libonin kaupunkien läpi,jakoi kaupunkien asukkaiden sukunimet aakkosellisessa järjestyksessä A:sta Zetaan.
Daragassa asui paljon M-alkukirjaimisia perheitä ja Guinobatanissa sukunimet alkoivat O:lla sekä P:llä.
Matkan aikana Mayonin tulivuori hallitsi kaikkialla Nancyn toimiessa turistioppaana selostaessaan,että Camaligin Cagsawan pikkukaupungisn suurin nähtävyys oli v.1814 tulivuorenpurkauksessa tuhoutunut kirkko,jonka sammaloitunut ja kivinen tapuli seisoi riisivainioiden ympäröimänä rappeutuneena.
 |
| Albayn kartta |
 |
| Legaspi City:stä pohjoiseen johtava maantie |
 |
| Cagsawwan kirkon rauniot Camaligissa |
...................................
Honda-minitaksin ahtaudessa ja hiostavassa kuumuudessa,mitä kojetaululle asennettu pieni tuuletin yritti viilentää ikkunoiden ollessa auki luonnon omassa ilmastoinnissa,Nancy kertoi ulkomaalaisen silmissä pienen kyläpahaisen näköisen kotikaupunkinsa Guinobatanin rikasta historiaa.
Vaikka turistin silmissä kaupunki näytti muiden pienten ja rappeutuneiden pikkukaupunkien kaltaiselta keskustorein,savuttavin tricycle-moottoripyörätaksein ja jeepneyn sekä loppumattomin ihmispaljouksin,vanha ja vuosisatojen taifuunien raiskaama espanjalainen rakennuskulttuuri nosti päätään barong-barong-slummitalojen (äkkiä kyhätyin) ruostuneiden aaltopeltikattojen ylle muistona hispanialaisesta konkistadoorien ja katolisten Frerejen (Frere--munkkipappi) kultaisesta mahtiajasta.
Vuosina 1672-78 fransiskaanimunkit pystyttivät Albayn alueelle kirkkoja joka yhdyskuntaan,vaikka etelästä purjehtineet moromuslimijoukot jatkuvasti hyökkäsivät ryöstämään Espanjan kirkon kalleuksia ja tappamaan infidelejä.
Guinobatanin kuuluisimpia fransiskaaniperustajia olivat Don Catinad,Don Ambrosio ja Don Juan Labao.
Don-titteli vastaa brittiläistä Siriä.
Nancy kertoi edesmenneen isänsäkin,kaupunginvaltuutetun olleen arvonimeltään Don Pielago.
Guinobatan-nimi oli kuulema tullut sanasta Gubat,mikä verbinä merkitsi "taistella"(moroja vastaan) ja substantiivina "autiota sekä viljelemätöntä"
 |
| Guinobatanin keskusrotonda |
 |
| Guinobatanin Our Lady of Ascumption-seurakunnan kirkko |
 |
| Katynäkymä Guinobatanista |
Rakennuksen seinärappauksesta näkyi haalistunut punainen teksti "Paalarang elementario",minkä Nancy käänsi Jussin udellessa alakouluksi.
Koulu näytti seisovan autiona.
Laajahkon koulupihan takaa kuului verkkoaitauksen sisältä tennismailojen lyöntien kopinaa.
Nancy kertoi myös pelaavansa kentällä viikonloppuisin.
Myöhemmin seuraavana vuonna 1982 Jussi pelasi Nancyn kanssa samalla kentällä tennistä uusilla Saudista ostamilla Arthur Headin mailoilla,häviämällä jokaisen matsin morsiamelleen,joka osasi lyödä jatkuvasti teräviä verkkoa hipovia iskuja takaisin.Yhtä terävästi tämä osasi leukoja Jussille englannin kielivirheistä amerikkalaisen collegen amerikkalaisen historian kandina.
Jussi kun oli luullut olleensa englanninkielen nero brittiläisessä ja suomalaisessa lukiossa opetetussa englanninkielessä!
Hän jo ensimmäisen tutustumispäivänään oppi Nancyltään uuden amerikanenglantilaisen sanan BEZERK,mitä ei misään sanakirjasta löytynyt,mutta vastaavan BERSERKin,mikä vastanne jotain hulluutta.
Omaa siunattua hulluuttaan Jussi ei vielä myöntänyt tutustuessaan tähän chilipippurilla maustettuun kaunottareen.
Filippiinojen yleensä hyvää,joskin aksentillista englanninkieltä pitää kuunnella korva tarkkana poimiessaan tuttuja sanoja etenkin kaksoisvokaaleissa,missä mm. TEACHER lausutaan lyhytvokaalisena Titser.
Kaksivokaaleissa sanoissa he pitävät ajatuspaussin,jolloin vieraskieliset ,kuten suomalainen sana Aamu tulee suusta ulos katkenneena A-amuna. Esimerkkinä tagalogin sana Paalam eli näkemiin lausutaan muodossa Pa-alam,Paaralan (koulu) taasen Pa-aralan.
Pielagojen talo oli 50-luvulla rakennettu kaksikerroksinen harkkotiilirunkoinen ja lautavuorattu rakennus,minkä maalipinta oli harmaantunut vuosikymmenien sateista ja auringonpaahteesta.
Siitä huolimatta kadunvarren talot kuuluivat pikkukaupungin varakkaammalle keskiluokalle.
Nancy esitteli Jussin ja Torkkelin talon olohuoneessa äidilleen Donja Pielagolle,joka oli eläkkeellä oleva kansakoulun opettaja.
Suomalaismiehet kuivattelivat minitaksireissun kastamia epolettipaitojansa pylvästuulettimen puhalluksessa,ryystäessään tulikuumaa Nescafeta I love Philippiness-mukeista,hien puskiessa uudelleen otsanahkoihin.
Minitaksimies sai odotellessaan ryypätä kahviansa talon keittiössä.
Luokkarajat näkyivät selvästi bicolilaisessa arvoasteikossa.
Torkkeli näytti jo haastattelun aikana melko tuskaantuneelta istuessaan levottomasti kankkujaan vaihdellen hiostavalla muovipäällysteisellä sohvalla.
Jussi tiesi tämän kärsivän hikoilun lisäksi Manilasta saamastaan vapaan seksin antamasta haarataudista..
Hän kertoi Nancylle,ettei hänen maailmanympärimatkakumppaninsa voi kovin hyvin ja Olavi voisi yhtä hyvin palata minitaksilla takaisin Legaspi Cityn La Trinidad-hotelliin lepäämään.
Hän itse jäisi taloon tutustumaan paremmin pankkivirkailijaihastukseensa.ja tämän perheeseen.
 |
| 1969-72 Honda N360-N600 miniauto |
Paluumatka Manilaan
----------------------------------------------
Jussilla oli kolmisen päivää aikaa tutustumiseensa bicolittareensa ja Guinobataniin.
Torkkeli pysyi hotellissa La Trinidadin huonepalvelun passaamana.
Hänestä tulikin hotellin Call Girlien suosima Sugar Daddy,joka pisteli kanariisiaannoksiin tottuneille tytöille kansainvälisiä Fillet Mignon- ja Chateaux Briande-pihviannoksia,bicolikaunottarien taistellessa lihan leikkaamisessa lusikalla ja haarukalla,filippiinolaisilla ruoka-aseilla.
Filippiinoille veitsi taikka puukko kuulu aseisiin useimpien erimielisyyksien päätyessä Sak-sakiin eli veitsenpistoon.
Torkkeli päätti lentää takaisin Manilaan bulilitlennolla,Jussin kerrottua ottavansa Nancyn kanssa Manilaan menevän Pantrancon ilmastoidun bussin,jotta voisi nauttia kauemmin bicolilaisen senjoritansa seurasta.
Nancy oli ottanut vapaata pari päivää pankista.
Matkapäivän aamuna Nancyn nuorempi veli,joka oli töissä läheisellä Catanduanesin saarella pankkivirkailijana,kertoi uuden taifuunin saapumisesta Filippiinien mereltä.
Varoituksesta huolimatta Jussi ja Nancy astuivat Guinobatanin Pantrancon terminaalissa ilmastoituun Hino-bussiin,jonka plyyshi-istuimet oli päällystetty muovilla.
Jussia ihmetytti filippiinojen tapa päällystää kaikki huonekaluverhoilut hiostavalla muovilla,tajutessaan vasta paljon myöhemmin maassa asuttuaan,että ilmaston kosteus ja ihmisen nahasta hien irroittama suolapitoinen lika pilaisi kalliit päällysteet.
 |
| 1975 Pantranco Hino bus |
Nancy oli sanonut,että hyvällä onnella päästäisiin seuraavan pysähdyksen perästä Daetin kaupungista Camarines Nortessa taifuunin jaloista pois kohti Manilaa,joka sijaitsi 600:n kilometrin päässä pohjoisessa.
Torkkeli oli päässyt jo Philippine Airlinesin varhaislennolla ilmaan turbulenssin vavisuttamalla Tridentillä ja saapuisi tunnin lennon päästä Manila International Airportin kotimaanlentoterminaaliin.
Daetista olisi vielä 7 tunnin bussimatka Manilaan.
 |
| 1962.Pantrancon maalaisbusseja tulvassa. |
Daetin Pantrancon terminaali oli oma kokemuksensa Jussin käydessä helpottamassa itseänsä bussiaseman pisuaarissa,mikä haisi kuvottavalta virtsalta ja muilta ihmisjätteiltä.
Jussia ihmetytti vessan likaisuuden lisäksi filippiinomiesten omituinen kusemistapa,miten signorit avasivat vyönsä laskemalla housunsa puolikinttuun,tyyräämällä oikealla kädellä suihkua kusikouruun,vasemman pidellessä housuja puolitangossa.
Terminaalin pihalla seisoi muutama luonnollisella ilmastoinnilla varustettu maalaisbussi.Luonnollinen ilmastointi tarkoitti avoimia ikkunoita,mistä tuulenvire kuivatteli nahkeita nahkoja bussimatkan aikana.
Maalaisbussien katoilla kulkivat maalaisten koprasäkit,banaanitertut ja muut luonnontuotteet toreille myytäväksi.Yhden bussin mahassa kalteroitujen luukkujen takana kulkivat siat teurastettavaksi.
Siat kiljuivat suoraa huutoa aanaillessaan terminaalista kohtaloaan possunkyljyksiksi tai suosituksi Lechon Baboyksi (Lechon Baboy--possuvarras),bussikonduktöörin hiljentäessä niiden kiljuntaa pitkällä bambuseipäällä törkkien.
Daetista Pantrancon bussi lähti ensimmäisten taifuunin mukanaan tuomien monsuunisateiden kanssa ajamaan kohti Manilaa.Ilma oli muuttunut todelliseksi myräkäksi bussikuskin vältellessä kapealla maantiellä ajamista penkereille,jotka alkoivat murtua rinteiltä laskeutuvien vesi-ja mutavyöryjen takia.
Nancy oli nukahtanut vieruspenkille Jussin tiiraillessa bussin kattoon asennetusta televisiosta rahastajan Betamax-videonauhuriin lataamaa kornia amerikkalaista v. 1980 filmattua Cornelius Cranen alias Chevy Chasen pääosassa näyttelemää Modern Times-filmiä.
Parinkymmenen kilometrin ajomatkan päästä keskellä trooppista sadeveden huuhtoamaa viidakkotietä matkalle tuli täysipysähdys jyrkältä rinteeltä vyöryneen talon kokoisen.ison siirtolohkareen (Bolder Rock) tukittua maantien.
 |
| Cornelius Crane Chevy Chase 1980 |
 |
| Maanvyörymä |
Iltapäivä muuttui yöksi korjaustopparoikan työskennellessä vuorotta tien avaamiseksi kovan bicolilaismurteisen molotuksen säestämänä.
Jussi oli myöhemmin maassa asuttuaan tajunnut,miten filippiinot kriisitilanteissa aina huusivat ja tappelivat keskenään,jokaisen ehdotettua parempia vaihtoehtoja ja kenenkään johtamatta pelastusoperaatioita.
Ulkolaisesta kaikki tuntui kovaääniseltä sähläykseltä.,jokaisen soolailtua lapion varressa ja juusteerisahan päässä omalla tavallaan.
Jostain kuului moottorisahankin äkäistä pärinää palmupuunrunkojen katketessa rysäyksellä.
Jussi ja Nancy viettivät yön bussissa sateen jo laannuttua.
Tumma tropiikin yö täysikuineen ja tähtitaivaineen palmupuiden yllä heitti Jussin hiukan romanttiseksi siitäkin huolimatta,että matkavaatteet olivat liisteröityneet kehoon kiinni ilmankosteudesta,Nancyn nukkuessa käpertyneenä kainalon alle vieruspenkillä yhtään hikoilematta.
Jussi oli havainnut filippiinojen kestävän kuumuutta ja kosteutta paljon paremmin kuin ulkolaiset.
Erästä poismennyttä fiilippiinoa muistettiin ikuisessa paahteesssa ja kosteudessa elosta yhden hautapaaden taglish-muistokirjoituksella "Born,lived and died bawis","Syntyi,eli ja kuoli hikisenä".
Nancyltäkin näkyi vain ylähuulesta kiiltävän muutama pieni hikikarpalo,Jussin ollessa läpimärkänä.
Yön viiletessä maailmanympärimatkaajakin vaipui parin tunnin horrokseen.
Amuseitsemään mennessä siirtolohkareen viereen penkereelle tienkorjausryhmä oli saanut avattua kapean polun bussikuljettajan kehoittaessa matkustajia ottamaan pykäläänsä kaikki tienreunalle lastatut matkatavaransa.
Siirtolohkareen takana nytkytti vanha Pantrancon maalaisbussi,minkä ilmastointina palvelivat avoimet klaffi-ikkunat.
Loppumatka Manilaan noin kolmisensataa kilometriä meni tuulenvireessä maalaisbussikuljettajan sompaillessa koko tien leveydellä.
Linja-auton alppitorvien soidessa La Cucarachaa kapealla pikitiellä kuljettaja uhkarohkeasti ohitteli jopa penkereen puolelta hitaaammin tiellä liikkuvia,carabaovankkureita,mortella-tricycletakseja ja kulilig-jyrsintraktori-perävaunuyhdistelmiä.
Jeepneyt kylläkin petrasivat bussille liikenteen jokapäiväisessä lemansimaisessa kilpa-ajossa.
Bussin tuulilasin yläkarmissa heilui virkattu ja hapsullinen gardiini,missä luki punaisin kirjaimin "God Bless Our Trip!" kuljettajan tehdessä aina ristinmerkin rintaansa ohitettuaan jonkun kyläpahasen kirkon.
 |
| Carabao-vaunut |
 |
| Mortella-tricycle |
 |
| Kulilig-jyrsintraktori-vaunut |
jatkuu.."Travesian aurinkotalo"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti