 |
| Jussi ja puuautot Juhart 2003 |
KADONNUT SUKUPOLVI
-----------------------------------------
50-luku oli sellaista nyt lopullisesti hävinnyttä viattomuuden ja puritanismin aikaa.
Moni 50-luvulla kasvanut muistelee vuosikymmentä etäisen nostalgisella lämmöllä ja sumein silmin.
Aktiivinen unohtaminen on useimmilla karistanut muistista kaikki epämukavat ja epämiellyttävät kokemukset selkään saamisista,ankarasta koulukurista sekä yleensä kaikesta sellaisesta kateudesta, mitä kavereilla oli..ja jota itsellä ei ollut.
Jussi oli syntynyt sodan jälkeen vuoden 1947 syykuun 30. päivänä,Sorjan nimipäivänä eikä siten joutunut kärsimään ulkoisesti talven tulipalopakkasia lilluttuaan äitinsä mahassa paksujen pässinpökkimien suojassa.
Vanhemmiltaan hän oli myöhemmin kuullut,että Talvisodan pakkaset olivat olleet vuosisadan kylmimmät.
Itse hän koki samanlaiset pakkaset vasta 20 vuotta myöhemmin ennen vuoden 1968 Tsekkoslovakian kriisiä palvellessaan Hangon Rannikkopatterissa alikersanttina,jolloin Russarön linnakkeen ja esikuntapatterin varusmiehet pantiin marssimaan HangostaTammisaareen johtavaa tietä -45-asteen pakkasessa parisenkunta kilometriä
Oikeastaan marssia ei tehty pikitiellä,vaan kahlaamalla tienreunustan paksussa hangessa täyspakkaus selässä potentiaalisen ilmavaaran takia,jotta varusmiehet kokisivat isiensä tuskat Talvisodasta. Lepotauolla soppakanuunasta keittiömiehet kippasivat pakkiin hernerokkaa lämmikkeeksi.
Seuraavalla lepotauolla takaisin Hankoon päin marssilla,jolloin jalkarätit olivat kiertyneet saappaankärkiin tai villasukat olivat polttaneet vesikelloja päkiöihin,soppakanuunasta kauhottiin mannapuuroa pakkiin,jolloin jäätynyt rokka sulaessaan antoi lisäfleivöriä puuroon.
Maitokin pakinkannessa oli yhtä hileistä kuin pakkasessa jäätyvä avantovesi.
Näin suuria ikäluokkia rankaistiin isien kärsimyksistä.
Sodan päätyttyä melkein kaikki sodasta kärsineet maat Euroopassa olivat alkaneet saamaan amerikkalaista Marshall-apua.
Neuvostoliiton intressipiiriin kuuluneet ja kapitalismin kirouksesta vapautetut maat jotuivat kieltäytymään amerikkalaisesta avusta isä-Stalinin painostuksesta,etteivät jäisi kiitollisuuden velkaan Yhdysvalloille.
Jooseppi laski Suomen välistäputoajana Neuvostoliiton intressipiiriin hävinneenä maana,joka joutuisi maksamaan 600 miljoonan dollarin sotakorvaukset äiti-Venäjälle koneissa.laivoissa,vetureissa ja raaka-aineissa.Yhdysvallat olivat luvanneet miljardin dollarin lainan Neuvostoliitolle,yhtäkkiä kieltäytymällä vipistä,jolloin Stalin valvontakomission päämiehen kenraalieversti Zdanovin kanssa päätyivät puristamaan Suomelta sotakorvauksia niin paljon kuin pystyivät vuoden 1939 dollarikurssiin. Stalin oli varma Suomen kyvystä maksaa velkansa,koska Suomi oli I maailmansodan jälkeen ainoana maana maksanut Yhdysvalloille velkansa.
Britannian pääministeri Winston Churchill oli ainoana epäilijänä sanonut korpimaisen Suomen maksavan sotakorvauksensa kärpännahoissa.
Siinä Winston kerrankin oli väärässä,vaikka loordina pääsikin maalattavaksi kärpännahkaviitta harteillaan.
Ruotsi Pohjolan ainoana sotaakäymättömänä maana avisti lisäksi Neuvostoliittoa 250 miljoonan dollarin jälleenrakennuslainalla.
Jussin syntymävuotena 1947 oli kulunut kaksi vuotta sodan päättymisestä ja silloin elettiin säännöstelyaikaa samalla,kun tehtaissa rakennettiin sotakorvauskoneita -laivoja ja -junia Neuvostoliittoon toimitettavaksi. Luovutetun Karjalan Kannaksen Repinissä eli entisellä Terijoella pystytettiin voittajille ja työnsankareille suomalaisvalmisteisia puutaloja sodassa tuhottujenTerijoiden huviloiden sokkelikiville.Suomessa tarjottiin sotaveteraaneille muutama hehtaaria korpimaata raivattavaksi rintamamiestiloiksi,jotka runsaan kymmenen vuoden päästä muuttuivat kylmiksi tiloiksi ja pakettipelloiksi.
Elintarvikkeet olivat kortilla ja vasta v.1948 ensimmäinen kahvilaiva Herkules toi Etelä-Amerikasta kauan kaivattuja kahvinpapuja Pauligin paahtimolle.
Suomen teollisuus sotakorvaukien ansioista oli nousemassa jaloilleen niinkuin siunauksena iivanan mahorkanhajuisessa manttelissa.
Valvontakomission venäläinen komissaari Andrei Zdanov nosteli yhdessä pressikuvassa (1944) viekkaan näköisenä shampanjalasiaan presidentti Paasikiven värisevän kaksoisleuan alla,entisen tsaarinvallan aikaisen senaattorin ja Siperian vangin katsellessa karsastavalla silmällään presidentin linnan kimeltäviä kattokruunuja.
Kuvaa ei julkaistu suomalaisessa lehdistössä poliittisista syistä,mutta Time-lehti ensimmäisenä ulkolaisena lehtenä uskaltatutui panna foton levikkiin.
 |
| Andrei Zdanov 40 kopeekan postimerkissä |
Kenraalieversti Zdanov ei kerinnyt näkemään v.1952 viimeistä Helsingistä Leningradiin lähtevää sotakorvausjunaa,kuoltuaan sydäninfarktiin v.1948.
Vodkalla ja shampanjalla oli oletettavasti ollut osasyytä infarktiin ja äkkikuolemaan.
Juho Kusti Paasikivi oltiin valittu presidentiksi v.1946,marsalkka Mannerheimin luovutettua paikan terveyssyistä.
Marski oli matkustanut Sveitsin Maulsanneen lepäilemään ja kirjoittamaan saksankielistä omaelämäkertaansa "Erinnerung",joka julkaistiin v.1952.
 |
| J.K.Paasikivi |
 |
| Marsalkka Mannerheim ratsailla |
Vuoden 1947 kesä oli ollut erittäin lämmin Jussin muhiessa äidin mahassa ja imemässä sikiöönsä yhden iisalmelaisen ensimmäisiin autoilijanaisiin kuuluvan savottaren mobilistigeenejä.
Samana vuotena Iso-Britanniassa esiteltiin ensimmäinen sodan jälkeinen automalli Austin Devon,jota tulisi seuraamaan v.1952 Austin Somerset,Westminster ja Cambridge.
Austinin sisarmalli Morris sai uuden maakuntasarjanimen Oxfordin sekä Morris Caragen kotipaikkanimisen Cowleyn.
Suomeenkin päin brittiläiset autonvalmistajat ryhtyivät tuomaan näitä maakuntamalleja kovan ulkomaanvaluutan hankkimiseksi saarivaltakunnan jälleenrakentamiseksi.
Iso-Britanniassa mm.elintarvikkeiden korttisäännöstely kesti kauemmin kuin Suomessa,vaikka britit voittivat sodan ,pienen Suomi hävitessä sen.
Suomessa äkättiin vasta 1960-luvulla käyttää patrioottisia maakuntanimiä,vaikkakin upouusissa tykkiveneissä Karjala ja Uusimaa.
Jos Suomen pienautoteollisuus olisi noussut jaloillen uuden Wiima-auton myötä v.1957,niin mallistoon oltaisin varmaankiin liitetty maakuntanimiä Hämeen ja Lapin väliltä.
Synyttyään silloin v.1947 autottomaan pappilaan Jussi sai päristellä jo konttausiästä santalaatikossa punaisella Maserati A6-kilpurilla.Oikea Maserati A6 oltiin annettu v.1947 kuuluisan kilpa-ajajan Juan Manuel Fangion käyttöön.V.1954-56 pappilan evakkomatkalla isän pastoraalitutkinnon aikana Harjavallassa Jussi kuolaili kirkonkylän paperikaupan ikkunan takana vitriiniin asetettuja autokiiltokuvia.Vaaleanvihreä ja pulleaposkinen Austin Somerset-kiiltokuva oli hänelle mieluisin hankinta liimattavaksi ruutupaperivihkoon.
Pauligin autokuvastoalbumiinsa hän sai liitettyä vasta Salossa v.1956 melkein kaikki pahviautokuvat, äidin jauhatettua Jussilla Mauri Bergrothin siirtomaatavaraliikkeen kahvimyllyssä Huomio-kahvia nollan jauhatuksella.
 |
| Juan Manuel Fangio tällä kertaa Ferrarilla Juhart 2003 |
50-luvun vaihteessa pappillaan saatiin suvun Amerikan tantan Marshall-avustuspaketti Michiganin Ypsilantista,josta vielä 60-luvulla isän työpöydän kulmalla mustan bakeliittikiekkopuhelimen vieressä seisoi sininen Pointers-piipputupakkapönttö.
Se oli Amerikan apua isän tupakannälkään.
Isä oli ketjupolttaja tuprutellessaan ruoka-ja saarnanvalmistussavuja pikkubostonista puuholkissa.Vain aasialaisessa flunssassa kerran 60-luvulla ja v.1943 kannaksella rintamaflunssassa tälle ei tupakka ollut maistunut.
Jussin opittua isän työhuoneen bostoninsavussa tupakoinnin salat,hän kerran pihisti isän Pointers-purkista käyrän hopeaholkkisen Lillehammerin ja pesällisen kuivunutta piipputupakkaa.
Kellariliiterissä sytytettyään piipun,hän yski itsensä puolitajuttomaksi rutikuivista piipunporoista,jotka haisivat nurkantakaiselta kessulta ja palaneilta varpaankynsiltä.
Jussin 50-luvun kasvuvuodet olivat koulunkäyntiä,kesälomia,partoleirejä sekä pappilan viiden huoneen pystyuunien lämmittämistä.
Leikittiin pihassa ja Rummunlyöjänkadulla kuurupiiloa,sheriffiä ja konnia korttelin kavereiden kanssa ilman perverttisten namusetien sekä kidnappaajien pelkoa.
Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista sekä rystysistä ja revittiin housuunpersustat Leinon hellatehtaan aidalle ja pihariippakoivuun kiipeämisissä.
Kukaan kavereiden vanhemmista ei nostanut syytettä pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksesta,kun joku pojista tuli sidotuksi pihan riippakoivun runkoon panttivankina.
Kotona äiti lipasi korvapuusteja ja luunappeja tottelemattomuudesta ja riehaantumisesta antamalaa aamuisin lisärangaistukseksi ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaöljyä ennen kouluun menoa.
Äidin kanelisista keittiön pöydälle lämpimälle uunipellille pellavapyyhkeen alle pannuista korvapuusteista hän piti kuin hullu pullasta.
 |
| Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä Juhart 2002 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti