Laavatuhkaa ja hiekkamyrskyä.Filippiiniläiskirjeet ja Saudikirja.

Pinatubo pre-eruption April 1991

Laavatuhkaa muovisandaaleissa
---------------------------------------------------------

Filippiinien saarten toistuvina vierailijoina taifuunien lisäksi ovat tulivuorten purkaukset sekä maanjäristykset Oikeastaan nämä eivät ole vierailijoita,koska saarilla meteorologisen laitoksen mukaan nukkuu satoja tulivuoria,muutaman isomman kuten Mayonin,Taalin ja Pinatubon tulivuorten sylkiessävähän väliä laavaa rinteilleen ja lähiympäristöön ja sen tuhkaa eli laharia satojen kilometrien säteellä.

Mayonin tulivuoren pappilan Jussi tunsi hyvin rakennettuaan 1980-luvun alussa aurinkotalonsa lähelle sen rinteitä Bicolissa Guinobatanin Travesiassa. Tulivuori hallitsee maisemaa Legaspi Cityyn asti paikallisten  asukkaiden valitellessa...ei sen satunnaisia purkautumisista ...vaan siitä,että vuoren kuuluisa ja täydellinen kartiomainen huippu ei olekaan enää täydellinen ,edellisen isomman purkauksen lohkaistua palasen sen tulisesta sieraimesta.

Mayonin tulivuoren purkaus 1938

Mayonin rinteitä narrapuumetsikön lisäksi asuttavat paikalliset NPA-kommunistisissit (NPA
=New People's Army tai kansan suussa No Permanent Address),joita pidetään suurempana vaarana kuin tulivuoren laava- ja mutavyöryjä. Vyöryt ovat vuosi vuodelta pahentuneet lisäntyneen puunkaadon takia.NPA lisäksi rahastaa rinteiden laillisia sekä laittomia narrapuunkaatajia kiristämällä tullirahaa metsäteiltä.
Taalin tulivuori taas on erikoinen siitä,että se sijaitsee Tagaytayn ylätasankokaupungin laakson pohjassa Taalin järven sisässä. Sen mahdollinen purkautuminen viitisenkymmenen kilometrin päässä Metro Manilan etelärajaa voisi aiheuttaa koko pääkaupunkialueen peittymisen laavatuhkapilveen sekä vedenpaisumukseen.

Pinatubon tulivuoren purkaus 1991

Manilan pohjoispuolella Zambalesin maakunnassa sijaitseva Pinatubon tulivuoren purkautuminen maaliskuussa 1991 peitti laavatuhkalla lähimaakunnat Pangasinaniin asti,missä tuhansia taloja peittyi sen alle ja satojen asukkaiden kuoltua. Lahartuhkan jähmetyttyä seuranneen sateen jälkeen taloja ei edes voitu kaivaa ylös kaivinkoneiden kauhoilla betonimaisesta laatasta.
Laavatuhon perästä Manilaan pakeni tuhansia aeta-alkuasukkaita pysyvästi kerjäämään kaduille.Niiden kaupustelua ja kerjuuta Jussi useasti seurasi Lawton Plazan puistossa lähellä Manilan pääpostitaloa,odotellessaan oleskeluviisuminsa leimaamista läheisessä BID:n rakennuksessa (Bureau of Immigration and Deportation). Pienikokoiset,käkkärätukkaiset ja negritokasvoiset lannevaatteisiin sekä liinoihin pukeutuvat aetat erottuivat kaupunkikuvasta muodikkaasti pukeutuneista maniljenjoista,vaikka metropolistuminen on saanut monet aetat vaihtamaan teepaitoihin,muovisandaaleihin ja farkkushortseihin.
Aetat kuuluvat austromelanialiseen väestöryhmään,jotka olivat saapuneet maasiltoja pitkin saarille 30.000 vuotta sitten.Niiden heimolaisia ovat mm.Australian ja Papuan aborginet sekä monet Tyynen valtameren saariryhmän alkuasukasheimot.

Aetatyttö

Metro Manilan kerjäläiset sekä rikollisjengien palkkaamat kerjäläislapset eivät kaikki kuulu miljooniin maalta paenneisiin ja luonnonkatastrofien  poisajamiin etnisiin väestöryhmiin.
Suuri osa slummiasukkaista on vuosikymmeniä asunut kanaalien,siltojen ja rautateiden varrella,missä toistuvasti tapahtuu tulipaloja,mitkä tyystin tuhoavat heppoisasti rakennetut asujamistot.
Osa paloista on saanut alkunsa varomattomasta tulenkäytöstä,kaasupullojen räjähtämisistä,laittomista sähkölinjojen kytkemisistä sekä kaupunkihallinnon virkamiesten palkkaamista tuhopolttajista. Paikallishallintojen palkkaamien poliisien ja purkumiesten armeijat samoin saavat vastaansa vihaisten asukkaiden kivisateet sekä palopommit slummialueiden evakuoimisissa.Yleensä slummiasukkaille tarkoitetut uudisasutusalueet ovat metropolin äärialueilla,mistä on pitkä patikkamatka kerjäämään pääkaupungin keskustaan tai keräämään caratelokärryihin muovi-sekä alumiinijätettä jälleenmyyntiin teollisuudelle.

Manilalainen katupoikakerjäläinen by Juhart

Pääkaupungin melkein jokainen syttyvä punainen liikennevalo saa autojen tummennettuihin ikkunalaseihin liimautumaan kerjäläislasten likaisia kasvoja. Useasti lapset taluttavat kädestä sokeita isovanhempiaan,raajarikkoisia sisaruksiaan varakkaiden autoilijoiden syyllisyydentunnon sekä säälin lisäämiseksi .Siitä huolimatta ikkunanraosta likaiseen lapsenkäteen annettu 50 centavon almukolikko voi lentää katuojaan,koska almukattoonkin on iskenyt inflaatioraja eli peson kolikko.Autoilijoita ollaan tienvarsimainoksin kehoitettu olla antamasta rahaa kerjäläisille,koska tapa vain lisää kerjäämistä instantrahan saamiseksi. 
Siitä huolimatta moni autoilija vasta kotitalliinsa ajettuaan saattaa havaita autonsa metallihohtolakkaan koko pituudelta ruuvimeisselillä palkkioksi raavitun vauhtiviivan...almunannosta kieltäydyttyään.

Alms for the Poor
Juhart 2005

Hiekkapuhallusta aro-Cadillaciin ja myskiä vesilasiin
------------------------------------------------------------------------------------------

Riyadhin hiekkamyrsky 2009

1980-luvun alussa Jussin urakointifirma rakensi jätevedenpuhdistuslaitoksia Saudi Arabian itäprovinssin uuteen teollisuuskaupunkiin Jubailissa. Silloin ei vielä voinut puhua alueesta teollisuuskaupunkina,koska koko infrastruktuuri oli aluillaan ja ainoa suurin rakennus erämaassa nosti päätään Al Hadeedin terästehtaa piipuin. Katu-ja maantieverkosto,jonka varrelle kanaverkkoaidoitetut miehistöleirien portakabiinalueet olivat nousseet ,oltiin jo asvaltoitu.
Suomalainen paskimourakka-alue taas sijaitsi aivan erämaan keskellä,minne pääsi horisonttiin häipyvältä pikitieltä sinisen Al Mathar-kyltin kohdalta seuraamalla santadyynien välistä kiemurtelevaa arotietä. Al Mathar arabiaksi on lentokenttä,minkä rakentamista Royal Commission oli lykännyt hamaan tulevaisuuteen.Kyltti kylläkin seisoi tien varressa lentohiekan puoliksi peittämänä.
Jussi oli urakan aikana saanut pienen ylennyksen varastosuperviisorin paikalta paikallisostomieheksi,minkä toimenkuvaan kuului päivittäinen ajo Al Khobariin ja Dammamiin materiaalitoimittajille ja joskus jopa Dammamin satamaan valvomaan laguuniputkien purkausta laivoista traileralustoille ja rahdattavaksi 100 kilometrin päähän pohjoiseen Jubailiin.
Ensimmäinen ostomiehelle annettu ajoneuvo oli brasilialainen Volkswagen Passat,mikä ensimmäisen kuukauden aikana hajosi sananmukaisesti käsiin ala-arvoisen laatunsa ansiosta.
Sen tilalle hän sai upouuden Chevrolet LUV-pickupin,mikä oikeastaan oli rusettimerkillä varustettu Isuzu ja urakan edistettyä LUV:kin kasvoi isoksi Chevroletin täyskokoiseksi pickupiksi,pikkuletukan mentyä Jussin somaliostajan Abdin käyttöön.
Siitä huolimatta suomalainen ostopoika ajoi mieluummin kauppareissunsa Riyadhista ostamallaan 1974-mallisella tummansinisellä Cadillac Eldoradolla,mitä yli 7-litrainen kahdeksikko kiidätti lelluen pikitietä pitkin Dammamin putki- ja sähkösukeille,8-raitaisen stereon soittaessa Willie Nelsonin On the Road Againiä sekä Anne  Murrayn Snowbirdsejä. 
Eldo vaihtui kuparinkultaiseen 1977-malliseen korealaisen Toyota Land Cruiserin niistettyä Jubailin tien varomattomasti ylitettyään siltä nenän.
Korealainen firma osti korvaukseksi kolaroidun Eldon pelätessään saudipoliisien puuttumista asiaan,koska urakoitsijan kuljettajilla ei ollut saudiajokortteja. 

Eldorado ja Land Cruiser
Juhart 1997

Kerran eräällä kauppareissullaan ja Dammamista palatessaan Jubailiin päin Eldolla pohjoisesta Kuvaitin rajan yli oli nousemassa hiekkamyrsky.Tämä oli Jussin ensimmäinen kokemansa Desert Storm,koska seuraavaa sai odotella vuoteen 1991 asti,jolloin Kuvaitiin johtava pikitie tulisi olemaan täynnä amerikkalaisia tankkeja ja sotakalustoa Saddamin armeijan kukistamiseksi.
Muutamassa minuutissa Eldorado oli keskellä hiekkamyrskyä ja keskellä leveätä asvalttitietä näkyvyyden kutistuttua auton etupuskuriin.
Kuuma arotuuli poltti tuhansia hiekanjyväsiä auton tuulilasiin puhaltamalla lisäksi ajovalojen lasit ja konepellin mattapintaisiksi. Ostopoika yritti sanamukaisesti ajaa käsikopelolla eteenpäin patikkavauhtia seuraamalla edessäajavan tankkerin perävaloja,jotka yhtäkkiä katosivat näkyvistä,ilmeisesti kääntymällä oikealle Rastanuran jalostomolle johtavalle tielle.
Hiekan peittäessä kivittyneen tuulilasin auton tuulilasinpyyhkijät sotkivat lasipinnan sottaiseksi kuramaisemaksi,jolloin vain sivuikkunasta kurkkaamalla sai sumean kuvan tiestä.
Pysähtyäkään ei voinut,koska auto tulisi minuuttien sisällä peitetyksi santadyyniin.
Yhtäkkiä kuten hiekkamyrskyn alettua,santapuhuri laantui pyyhkimällä länttä kohti korkeana pilvimassana.
Hiekkamyrskyä seurasi ensin raesade ja sitten kaatosade. Rakeet olivat pingispallojen kokoisia jäämöykkyjä Jussin päästessä Jubailin rajalla ensimmäisen huoltoaseman lipan alle suojaan.
Muuten auto olisi tullut moukaroiduiksi tuhansilla pienillä jääpalloilla muodottomaksi.
Yhdessä raekuurossa kerran myöhemmin Riyadhissa GM:n varastoalueella sadat upouudet Chevrolet Caprice Classicit saivat pitsikoristeiset korit.
Jussi kävi herättämässä huoltoaseman pakistaanipojan tiskin takaa kysymällä olisiko talossa vettä pissapoikaan.
Pakistaanipoika pyöritti päätään sanomalla "Mafi Moya!" eli ei vettä..eikä asemapuodin hyllylläkään näkynyt litran vesipulloja,paitsi metrikaupalla Pepsiä ja Mirindaa sekä Mountain Dewtä alumiinitölkeissä.
Bensapoika löysät muslimihousut tuulessa lepattaen laahusti rikkinäisissä nahkasandaaleissaan mittarikentälle pumppaamaan bensiiniä läkkiämpäriin hokiessaan No problem..No problem.
Ämpärin sisällön tämä heitti Eldoradon tuulilasille ja loput littaantuneiden pepsipurkkien peittämälle peltipihalle.

Likaisella trasselilla tämä pyyhki lasin filmipintaiseksi ja sateenkaarenväriseksi freskoksi,jäämällä ihailemaan taideteostaan ja lausumalla:
--Kwoyes Habibi! Good Sir!
Jussi kysäisi bensasangollisen hintaa,johon bensapoika vastasi haukotellen:
--Mafi filus!No riyals!
--Ei rahaa..ei rialeja!
Loput bensasangon sisällöstä tämä kaatoi arosannalle.

Jussin kaasutellessa Eldoradolla huoltoasemalta takaisin Jubailin tielle,pakistaanipoika palasi puotiinsa takaisin nokosilleen.
Tällaisia nukkuvia huoltoasemia hän tulisi myöhemmin tapaamaan satoja parinkymmenen seuraavan vuoden aikana,sekä muutamia kymmeniä hiekkamyrskyjä,joidenka pienet hiekanjyväset pystyivät tunkeutumaan täysin tiivistettyjenkin asuntojen ikkunakarmien välistä sisään.
Asuessaan myöhemmin Jeddassa Punaisenmeren rannalla hän tuli näkemään oikeita tulviakin,missä hän Citroenillaan joutui ajamaan hydrojousituksen yläasennossa kuin nelivetojeepillä Al Cornichen rantabulevardia työmaalleen jokea yläjuoksuun. 
Äärimmäisissä säätilanteissa Saudi Arabiassa kuten Filippiineillä taivas tarjoaa antejaan mitä runsaimmalla kädellään.
Vielä 30 vuotta jälkeenpäin Al Cornichen tulvista Saudi Arabian öljytuloilla ei olla korjattu Jeddan viemärisysteemiä.Viimeisen viiden vuoden aikana Jeddan tulvissa on kuollut n.500 ihmistä, uskaliaiden kansalaisten jopa kritisoitua kuningashuonetta laiminlyönneistä.
Vasta v.2011 oltiin aloitettu tarjouskilpailu viemärijärjestelmän uusimiseksi.
Jeddan toisena ongelmana on ollut ihmisjätteet,joita viimeisten vuosikymmenten aikana ollaan kuljetettu ns. "Myskijärvelle"sellaisella kapasiteetilla,mikä vastaa 1200 öljytankkeria.
Myskiöljythän ovat kuuluisia kuningashuoneen ja muiden arabimiesten deodorantteja,millä peitetään ikävimmät ihmisnahan hajut.
Vesihän maksaa kymmenen kertaa enemmän litralta kuin bensiini.

Manilassa taas sanotaan,että jos juomavesi alkaa maistua makealta,niin ilmeisesti ruostuneista viemärijohdoista on päässyt ihmisjätevettä sekaan.

GM Temple of Worship
Juhart 2004