Metsäkansa ja kenraali Talvi. Joosepin kirja.

Marsalkka Voroshilov v.1976 4
 kopeekan postimerkissä

"Stalin ja ylin johto aamupuurolla"

Metsäkansa vastaa,kun sille huutaa
----------------------------------------------------------------

Lainaus kirjasta Simon Sebac Montefioren kirjasta Punaisen tsaarin hovi

Voroshilov lauhduttuaan paahtopossutarjottimen paiskaamisesta lisäsi,että Mekhlis oli pitänyt hysteerisen puheen.Tämä oli pitänyt ainutlaatuisen suorapuheisen,vaikkakin koomisen sotilaallisen ylineuvoston kokouspuheenvuoron huhtikuun puolivälissä.*Mekhlis oli vanhempi poliittinen komissaari.
Eräs komentaja oli myöntänyt,että armeija oli yllättynyt löytäessään metsiä Suomesta,johon Stalin oli vastannut ivallisesti:
--Pietarin aikoinakin sieltä löytyi metsiä..sekä Elisabet että Aleksanterikin olivat löytäneet sieltä metsiä!
--Ja nyt!
--Neljännen kerran!(Naurua)
Stalin tuli vielä sarkastisemmaksi Mekhlisin paljastettua valkosuomalaisten usein hyökänneen Puna-armeijan iltapäivänokosten aikaan.
--Iltapäivänokostenko?
Stalin oli sylkäissyt suustaan.
--Tunnin nokosten!
Kulik vahvisti.*Kulik oli Neuvostoliiton ukrainalainen sotilaskomentaja ja marsalkka.
--Ihmiset yleensä ottavat iltapäivätirsoja lepokodeissa!
Karjahti Stalin,joka jatkoi itse kampanjansa puolustusta:
--Olisimmeko välttäneet sodan?
--Minusta sota oli väistämätöntä ja muutaman kuukauden viive olisi merkinnyt kahdenkymmenen vuoden viivettä.

Sergei Maljutin.Partisaani

Marsalkka Semion Timoshenko

Stalin voitti lauseellaan enemmän tilaa kuin Pietari Suuri,varoittamalla kuitenkin Amerikan sisällissodan perinnekultista,mikä toi mieleen punanahat,jotka taistelivat nuijilla kiväärejä vastaan..tulemalla tapetuiksi.
Toukokuun 6. päivänä Voroshilov sai potkut puolustuskomissaarin virasta ja hänen tilalleen astui Timoshenko.*

*
Timoshenko muskelimaisena ja maalaismaskuliinisena vertauskuvana sekä Stalinin tyypillisenä ratsuväkimiehenä oli ollut divisioonan komentajana Puolan sodassa 1920. Hän oli yhtä kiehtova kuin  "Kiehtova Savitsky" Isaac Babelin Punaisen ratsuväen kertomuksissa.Babel ihannoi tämän jättiläismäisen kehon kauneutta sekä mitaloidun rinnan voimakkuutta,mikä halkaisee mökinkin kahtia kuin viiri taivaan.Tämän pitkät ratsumiehen jalat muistuttivat tyttöjä kiiltävien saappaiden sisään pistettynä.
Vähemmän runollinen Mikojan oli yksinkertaisesti kutsunut Timoshenkoa urheaksi maalaiseksi.
Babel pidätettiin Stalinin puhdistuksissa keväällä 1939 suhteesta Nikolai Yezhovin,NKVD:n päällikön vaimon kanssa trotskilaisena ja vakoilijana.Kidutuksen alla tunnustettuaan syyllisyytensä Babel teloitettiin ampumalla v.1940.

1920 Puolalaisneuvostoliittolainen propagandajuliste,
missä urhea ratsuväki teloittaa rikkaita maanomistajia.

Shaposnikovkin sai potkut yleisesikunnan päällikkön virasta Stalinin myönnettyä olleensa oikeassa alusta asti,mutta "me vain tiesimme siitä".
Stalin nosti sotilasmoraalia palauttamalla takaisin kenraalin arvonimen sekä komento-oikeuden yksittäisille sotilaille,joidenka tehtävät olivat olleet vertaamattoman vaikeita sekaan puuttuvien poliittisten komissaarien takia.
Hän vapautti 11,178 "puhdistettua" upseeria,jotka virallisesti palasivat "pitkiltä ja vaarallisilta tehtäviltä".
Stalin oli kysäissyt yhdeltä heistä,Konstantin Rokossovskylta havaittuaan tämän puuttuvat sormenkynnet:
--Kidutettiinko teitä vankilassa?
--Kyllä, Toveri Stalin!
Rokossovsky vastasi.
--Tästä maasta löytyy liian paljon "avotmiehiä".
Stalin oli huokaissut.
Mutta moni ei koskaan palannut takaisin.
--Missä on teidän Serdichinne?
Stalin oli udellut Budyonnylta yhdestä yhtenäisestä ystävästään.
--Teloitettu!
Marsalkka raportoi.
--Sääli..olisin halunnut hänet Jugoslavian suurlähettilääksi!
Stalin vastasi.
(Jugoslavialainen prikaatinkomentaja Serdich oli auttanut Venäjän vallankumouksessa Leniniä yhtenä tuhansista kansainvälisistä sosialisteista.Kirjoittajan huomautus)

Isaac Babel

Kenraali Talvi
-----------------------

Marski rintamalla
Juhart 2012

Suomalaiset puolustusvoimat
------------------------------------------------
Suomen armeija oli heikosti varustautunut Talvisotaan etenkin aseiden suhteen.Puutteesta marsalkka Mannerheim oli taistellut puolustusneuvoston puheenjohtajana eduskunnan kanssa jo ennen sotaa. Jalkaväeltä puuttui automaattiaseita,vaikka tarpeeseen oltiin jaettu Suomi-konepistooleja.Siltä puuttui myös univormuja sekä telttoja.Kaikista eniten sotajohtoa huolestutti kenttätykistö kunkin divisioonan ollessa varustettuna 18 kpl 81mm haupitsilla eikä tilattujen 120mm haupitsien toimitusta saatu tarpeen tullessa.Lisäksi kussakin divisioonassa oli vain 36 kpl vuotta 1918 ennen valmistettua ja lyhytkantoista tykkiä kranaattivarangin oltua 640 kappaletta per tykki. Sodan päätyttyä kotimainen ammustuotanto oli vain 3500 kappaletta päivässä.
Tykistön reserviäkin oli vähän kun tätä kalustomäärää oli vain 9:ssä divisioonassa.
Koko armeijalla oli vain 112 kpl 37mm panssaritorjuntatykkiä eikä yhtään ilmatorjuntatykkiä.
Kotirintaman puolustuksella oli kylläkin 100 ilmantorjuntatykkiä.
Toisena vakavana puutteena ja myöhemmin koettuna vaikeutena olivat motorisointi sekä viestivälineet,armeijan turvautuessa lähetteihin sekä kenttäpuhelimiin.
Ilmavoimilla oli 100 konetta,joista osa ei edes ollut taistelukelpoista. Pienen laivaston lisäksi kylläkin oli hyvin kehitetty rannikkopuolustus,joka oltiin peritty tsaarin Venäjältä vuonna 1917.
Materiaalipulan Suomen puolustusvoimat olivat korvanneet hyvällä moraalilla ja koulutuksella.
Suomen johtajilla oli rohkeutta poiketa mannermaisista sotilasperinteistä kehittämällä oman maansa olosuhteisiin sopivia taktiikoita,minkä koulutuksessa miehet käyttivät hyväksi metsämaastoa,mikä kattoi melkein koko maan.

Marski ja sotilaspoika
(Marskin Chrysler Imperialia vedetään ojasta)
Juhart 2005

Suomalaiset miehet osasivat liikkua korvessa vapaammin ja onnistua iskemään vihollisen selustaan teillä mottitekniikallaan.
Koulutusta oltiin sovellettu sitkeälle ja ulkoilmaelämään tottuneelle väestölle,mistä muokattiin taitavia luonnonolosuhteisiin tottuneita sotilaita.
Kokonaisuudessaan suomalainen kansallisperine koostuu yksilön yritteliäisyydestä sekä aloitekykyvystä,mitä silloisissa olosuhteissa tarvittiin.
Talviolosuhteissa hiihtopartioiden käyttö oli korkealle kehitettyä.
Lisäksi suomalainen sotilas taisteli omaksumansa aatteen ja asian ,kotimaan puolustuksen puolesta sekä vastaan vihollishyökkääjää,mikä oli kokoamassa kommunistista nukkehallintoa hänen alistamisekseen.
Koulutuksessa oli puutteitakin.
Hyvin vähän oltiin panostettu laajaskaalaisempiin hyökkäysoffensiiveihin ja tuloksen näki muutamassa tapauksessa .
Vielä vakavammin upseereilla,etenkin korkeammalla tasolla oli heikonlaisesti kokemusta suurten yksikköjen käsittelemisessä taistelutilanteissa.Armeijalla ei ollut koskaan varoja sotaharjoituksiin isommassa mittakaavassa ja näiden puutteita yritettiin korjata itse vasta taistelutantereella.

Venäläisvoimat
----------------------------
Puna-armeijan tilanne ole aivan toisenlainen.
Sen voima pohjautui tavallisesti 180 divisioonaan,mutta itse luvulla ei ole suurempaa merkitystä.
Suomen ja Venäjän väliseen sotaan osallistui noin 45 venäläisdivisioonaa ja heidän armeijansa erosi suurella 1.250.000:n sotilaan vakinaisarmeijalla. Puna-armeijan divisioonakin oli suurempikin kuin suomalaisten,yli 18.000 miestä suomalaisten 15.000 miestä vastaan.
Suuri ero perustui myös varusteluun; venäläisessä divisioonassa oli kaksinkertainen määrä konekiväärejä,kenttätykkejä ja lisäksi runsas määrä tykki-ja tankkiprikaateja.
Sodassa Neuvostoliitto mobilisoi lähes 1.200.000 sotilasta,1500 panssarivaunua ja 3000 lentokonetta suomalaisia vastaan.
Sen lisäksi niillä oli rajaton ammusvaranki ja motorisoitu kalusto sekä parempi viestintäkalusto...siis materiaaliylivoima.
Venäläisten komentoporras odotti nopeata kampanjaa koko Suomen valtaamisessa ja yksiköitä varoitettiinkin mahdollisista neutraalin Ruotsin rajaloukkauksista innokkaassa "uraamentaliteetissa".
Kaikesta innosta huolimatta heidän joukkonsa eivät vastanneetkaan odotuksia,koska pohjimmiltaan
Puna-armeija osoittautui kykenemättömäksi oivallisten sotavarusteidensa tehokkaassa käytössä.
Neuvostoliiton sodankäyntiteoria oli toki edistyksellistä,mutta täysin soveltuvuuskelvotonta suomalaisiin olosuhteisiin suurena venäläisenä heikkoutena.
Heidän vain avoimeen maastoon koulutetut joukkonsa eivät koskaan oppineet operoimaan tehokkaasti metsissä ja olivat siten täysin sitoutuneita tiestön käyttöön.
Kaikista suurimpana Puna-armeijan heikkoutena pidettiin kömpelöä operatiivista jäykkyyttä sekä kykenemättömyyttä yhteistyöhön eri aselajien välillä.
Sodan alkuvaiheessa jalkaväki,panssarivaunut sekä kenttätykistö kukin päätyivät taistelemaan omaa sotaansa vain vähäisellä toistensa tuella. Tämä saattoi myös johtua suurista Stalinin johtamista puhdistuksista,mitkä olivat lisäksi vähentäneet upseerikantaa vuosina 1936 ja 1938.Poliittisten komissaarien sekaantuminen joukko-osastojen toimintaan tehokkuus-ja aloitekykytarkastuksin oli vähentänyt upseeriston päätösvaltaa .
Mikä tahansa oli syynä Puna-armeija v.1939 oli täysin kykenemätön tehokkaasti suorittamaan käytännössä hienoja ja moderneja sodankäynnin teoriadoktriinejä tai komentajiensa oppimia ja kyvykkäitä strategisia suunnitelmia.
Lopussa Puna-armeijan oli tosissaan pyrittävä irroittautumaan taisteluista suomalaisten kanssa uudelleenkouluttaakseen tehokursseilla ja pikavauhdilla joukkonsa uusiin taisteluihin mahdollisen menestyksen saamiseksi.

Suomalainen konekiväärimies
ja venäläinen hiihtopartio
Juhart 2011

On yllättävää todeta,että venäläiset olivat huonosti varustautuneet talvisodankäyntiin.
Heillä ei ollut yhtään tehokkaita hiihtojoukkoja ja yritykset improvisoida sellaisia johtivat tuhoon valkoisten lumipukujen puutteesta. Heidän ajoneuvonsa sekä aseensa usein riittämättömästi suojattuina ankaria pakkasia vastaan lisäsi tuhoja.
Muutamaa ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta koko kampanja pidettiin poikkeuksellisen ankarissa talviolosuhteissa kaikkien Puna-armeijan puutteiden päälle.
Puna-armeijan ilmavoimien toiminta samoin oli surkeata.
Täydellisestä ilmaherruudesta huolimatta punatähtisillä ilmavoimilla ei ollut päättävää vaikutusta sodan tulokseen.On totta,että sääolosuhteet sekä pitkät tunnit pimeydessä rajoittivat ilmavoimien toimintaa.
Lisäksi oli totta,että suomalaisilla joukoilla oli myös suuria vaikeuksia liikkua päiväsaikaan venäläiskoneiden hyökkäyksissä,mutta venäläiset eivät kyenneet ilmasta vaikuttamaan päättäväisesti itse taistelun kulkuun eikä aiheuttamaan suurempaa vahinkoa suomalaisten kotirintamalla.
Mukaan voidaan laskea vaatimattoman suomalaisen ilmatorjunnan sekä hävittäjälentäjien puolustustaistelun korkea laatu venäläisten menetettyä yli 800 lentokonetta.
Sellainen kielii siitä,että venäläisten lentokoneiden sekä niiden miehistöjen laatu myös oli viallista.
Näistä heikkouksista huolimatta näytti pintapuolisesti,että pelkkä materiaalinen ylivoima olisi tuonut pikaisen voiton venäläisille kotiin.

Suomalaisten joukkojen asemat
Karjalan kannaksella 1939

Kartalla 800 kilometriä pitkä Suomen ja Neuvostoliiton raja näyttää täysin puolustamattomalta sellaista armeijoiden epätasapainoa vasten,mutta kartta voi  pettääkin.
Vuoden 1939 rajamaastot olivat modernille armeijalle läpipääsemätöntä metsäkorpea,suota sekä järveä eikä suomalaisten siten tarvinnut pitää sillä jatkuvaa rintamaa muualla kuin Karjalan kannaksella.
Muualla muutamia teitä ainoina pisteinä kartalla piti vartioida ja miehittää järvien ja metsien helmoissa,jolloin maanteillä eteneville vihollisjoukoille oli hyvin vähän tilaa minkäänlaiseen operatioon.
Vihollisen eteneminen voitiin tukkia tehokkaasti suhteelllisen pienillä joukoilla viestiyhteyksien rajan kummallakin puolella ollessa niin vähissä,etteivät ne olisi tukeneet muita kuin hyvin rajoitettuja sotilasmuodostelmia.
Suomen sodanjohto oli laskenut,että koko 800 kilometrin pituisen rajan tuntumassa venäläiset voisivat käyttää 12 divisioonaa yhtaikaisesti,7 kannaksella sekä 5 pitkällä itärajalla.
Ei näyttänyt mahdottomalta tehtävältä yhdeksälle suomalaisdivisioonalle operoida puolustusta suosivissa olosuhteissa ja estää sellaisen hyökkäys.Itseasiassa venäläiset saivat kasvoilleen epämiellyttävän yllätyksen käyttäessään offensiivissa 26 divisioonaa yhtaikaisesti,koska niitä kaikkia ei voitu pistää yhdeksi rintamaksi.
Tällaisessa tilanteessa Suomella oli suhteellisen hyvä tilaisuus pakottaa Puna-armeija pitkään ja kalliiseen väsytyssotaan.
Pitkällä tähtäimellä Venäjä tulisi voittamaan sellaisen sodan,suomalaisten oltua jo paljon ennen tätä tapahtumaa laskeneen hankkivansa ulkopuolista apua.
He eivät koskaan olleet ajatelleet taistelevansa venäläisiä vastaan liian pitkään.


Lähteet:

History of Second World War
Purnell
London
6-osainen keräilylehtökansio numero 1
.
Mukailtu englantilaisen sotahistorioitsijan Anthony F. Uptonin kirjoituksesta Talvisota.
V.1929 syntynyt Upton kävi Queen's Collegen Oxfordissa saamalla oppiarvon nykyajan historiasta v.1951.
Hänet nimitettiin nykyajan historian apulaisluennoitsijaksi Leedsissä v.1953 ja luennoitsijaksi St. Andrewsissa v.1956. Hän meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa,mistä johtuu hänen kiinnostuksensa Suomen historiaan. Hänen kirjansa Finland in Crisis julkaistiin v.1964.
Suomalainen käännös Välirauha julkaistiin v.1965 ja kirja teki suuren vaikutuksen Suomessa.