 |
| Kas-Kas-plankkipoika Juhart 2012 |
Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan
----------------------------------------------------------------------------------------
Seppälä istui putkijalkaisella baarituolilla nojaamassa kyynärpäänsä varassa keittiötä jakavan baaritiskin melamiinipintaa vasten. Hän popsi robottimaisesti samalla Kellogsin maissihiutaleita sormillaan suoraan laatikosta suuhunsa.Laatikon takapuolelta hän katseli saksenkuvaa ja pilkkuviivoja,mistä voisi leikata paperinuken uimapuvun ja kesämekon.
Hänellä ei ollut tytärtä,vaan ylipulska poika,joka ei liikkunut edes paljoakaan ulkona muiden poikien leikeissä,vaan joko kokoili meccanoa makuuhuoneessaan tai tiiraili iltaisin teleskoopillaan tähtitaivasta
Seppälä vilkaisi vähän väliä paidan kalvosimen alta kultadubleekelloaan,sitten keittiön paneloituja seiniä,katseen kiinnityttyä poikalapseen,joka keräsi varpaillaan seisten yläkaapista aamiaistarpeita syliinsä.
Poika oli noin kymmenisen vuotta vanha ja tukevahko kuin televisiosarjan Me Tammeloiden perheen nuori ja paksu poika,joka kesäisin aina tuli sukuloimaan kauppalaan Horninkadun sekatavarakaupan omistajaperheeseen Helsingistä.
Seppälän oman pojan tulevaisuus näkyi jo pulskista kasvoista: ehkä pankin sivukonttorin johtaja taikka ainakin pienen ämpäriurakointiliikkeen omistaja.
Hän halusi pojalleen vain parasta sekä roppakaupalla epäitsekkyyttä,mikä näytti kuitenkin hänestä sumuiselta tulevaisuudelta.
Seppälä itse oli aikaisin harmaantunut nelikymppinen mies,jonka hiukset kiersivät kaljua ja vaaleanpunaista päälakea valkoisen sädekehänä.
Poika,jota kutsuttiin kotona Oskuksi,kantoi sylissään tiskille suklaasulatepurkin,siivun suklaakakkua kahvilautasella sekä kainalossaan Heinzin ketsuppipullon.
Osku ei ollut edes huomaavinaan isäänsä,kiipeämällä toiselle baarituolille levittämään veitsellä suklaasulatetta suklaakakkuviipaleen päälle.
Pojan pyöreitä kasvoja koristivat ohimoilla isot hörökorvat,jotka vetivät tämän silmiä yläviistoon erilleen vahvojen silmälasien takana ,oikean harmaansinisen silmän näyttäessä katselevan karsastaen ulkosyrjälle.
Oskun autokuvainen ja sinipohjainen kesäpaita oli haalistunut pesusta niin,että yhden Buickin leveä kromihymy oli venynyt yhdeksi Floyd Pattersonin valkoiseksi hammassuojukseksi mustan naaman keskelle..
--Osku..tajuatkos,mitä olet juuri tekemässä?
Seppälä kysyi pojaltaan.
--Voitelet suklaasulatetta suklaakakun päälle ja tuolla itäkauppalan reuna-alueen vuokrasarmien hellahuoneissa tuskin edes saadaan voinokaretta ruutunäkkileivän päälle.
--Asiasta toiseen...tapasin eilispäivänä Jokisen Rainen.
--Tiedätkös.mitä Raine oli tekemässä?
Osku ei edes katsonut isäänsä päin,vaan oli keskittynyt suklaasulatteen levittämiseen,oikean silmän vaellellessa silmälasien raamikehällä kuin lasten kissaonnittelukortin nappisilmä,mitä sai ravistella kaikkiin hassuihin asentoihin.
--Tapasin Rainen osuuskaupan takapihan roskapöntöltä.
--Hän oli etsimässä suuhunsa jotain syötävää sioille tarkoitetusta jätepöntöstä,mitä yksi sikalanomistaja oli pistämässä pakettivaunuunsa.
--Raine näytti nälkiintyneeltä.
Seppälä lisäsi yrittämällä katsoa tiukkana poikaansa,joka oli jyrsimässä suklaakakusta palaa poskihampaallaan.
--Osku..onko sinulla mitään tietoa,mitä jakaminen on?
Poika posket täynnä kakkua vastasi kysymyksellä työntämällä kakkulautasta isäänsä päin:
--Haluuksää palasen?
Seppälä huokaisi syvään pojan ravistellessa ketsuppipulloa kakunviipaleen päällä:
--Tuo pala kuuluu hänelle..Jokisen Rainelle!
Poika jatkoi ketsuppipullon pohjan taputtamista kämmenpohjallaan.
Seppälän sietokyvyn pystyi näkemään jo kasvojen tuskasta syvästi toivoessaan poikansa vikaluettelon olevan itsekkyyden sijasta vaikka äkkipikaisuutta tai jopa pikkaista taipumista valehteluun.
--Olet jo kymmenvuotias ja Raine neljäntoista korvilla ja uskoisin sinun paitasi sopivan tismalleen Rainenkin niskaan.
Raine Jokista Seppälä oli yrittänyt jelppiä apukoulussa viimeisen vuoden aikana.
Poika ei ollut tyhmä,torjumalla vain kaiken kurinalaisen opettamisen jättäytymällä lopulta pois koulusta kokonaan.
Seppälä sanoi pojalleen:
--Apukoulussa Raine näytti vielä voivan hyvin,mutta nähtyäni eilen hänet,poika näytti pelkältä nahkaiselta luurangolta kuin Auswitchista juuri vapautettuna.
--Eipä kovinkaan näyttänyt siltä,että Raine olisi voidellut suklaasulatetta hopeaveitsellä suklaakakun päälle viime aikoina aamupalaksi!
Poika vastasi:
--Tää kakku maistuu hiukka pliisulta ja siksi mää levitän suklaata sen päälle.
Seppälä kääntyi katselemaan keittiön ikkunasta ulos pihanurmikolle,minkä oravapihlaja-aidan takaa nousi harvahko kuusimetsä.
Vaimonsa vielä oltua elossa perhe oli useasti jopa syönyt aamiaisenkin nurmikon puutarhakalusteilla eikä silloin pojasta ollut näkynyt hiventäkään itsekkyydestä.
--Kuunteleppas minua!
Hän sanoi kääntymällä poikaansa päin.
--Ja katso sekä kuuntele minua!
--Annoin Rainelle meidän talomme ulko-oven avaimen ennen kuin tämä livisti luokasta kokonaan,jotta hän voisi vapaasti tulla kotiin,missä hän aina tuntisi itsensä tervetulleeksi.
--Avainta hän ei koskaan käyttänyt,mutta uskoisin hänen nyt käyttävän nähtyäni minut osuuskaupan pihalla nälkäisenä.
--Jollei hän vapaaehtoisesti tule,niin haen hänet vaikka pakon edessä meille itse..
--En kestä katsella pojan ruoan etsimistä roskalaatikoista!
Oskun naama venähti isänsä sanoista aavistellessaan jotain uhkaavaa.
Seppälänkin suu venähti inhosta:
--Rainen isä kuoli ennen pojan syntymää ja hänen äitinsä istuu vankilassa.
--Poikaa kasvatti sen isoisä pienessä torpassa,missä ei ollut vesijohtoa eikä sähköjä ja sen lisäksi vanhus pieksi poikaa päivästä toiseen.
--Miltäs sinusta tuntuisi kuulua samanlaiseen perheeseen?
--Emmää vaan tiedä!
Poika vastasi latteasti.
--No,olisi jo aika ruveta tietämään!
Seppälä tiuskasi suu mutkalla sylkikuplien vaahdotessa suupielissä.
Seppälä oli kauppalanvaltuuston virkistystlautakunnan puheenjohtaja ja alakoulun veistonopettaja. Puusepäntaidoillaan hän oli rakentanut paneloidun keittiön kaappeineenkin uuteen
omakotitaloonsa.Viikonloppuisin hän teki vapaaehtoistyötä kauppalan kasvatuslaitoksessa ja lastenkodissa neuvojana enimmäkseen omantuntonsa tyydyttämiseksi ,auttamalla poikia,joita yksikään perhe taikka instanssi ei enää huolinut.
Raine oli hänestä kaikkein välkyin poika apukoulussa,minne tämä oltiin pistetty pelkästä passiivisesta vastarinnasta koululaitosta kohtaan.
Osku työnsi kakkulautastaan kauemmaksi itsestään ikään kuin ei enää aamupala maistunut sanomalla silmät hieman kirkastuneina:
--Ehkä se Raine ei sittenkään tule meille!?
Seppälä tivahti pojalleen:
--Paneppas nupissasi yhteen nyt kaikki syyt miksei Raine tulisi?
--Pane itsesi hänen housuihinsa kaivamaan roskapöntöstä aamiaisesi ja kuvittele,että sinulla olisi yksi ylisuuri ja paisunut kompurajalkaterä,mitä kävellessä pitää kurottaa maahan toista lyhkäsempänä!
Oskun kasvot näyttivät täysin tyhjiltä pystymättä edes ajattelemaan sellaista kauhistusta.
--Saat olla onnellinen,että sinulla on oma koti eikä sinulle ole opetettu kotona muuta kuin totuutta ja totuuden puhumista!
--Isäsi on aina antanut sinulle kaiken tarvittavan eikä sinulla ole sellaista isosisää,joka alinomaa pieksee...eikä sinun äitisi istu linnassa!
Poika työnsi tiskillä kakkulautastaan yhä kauemmaksi Seppälän murahtaessa äänekkäästi.
Pojan alahuuli meni mutrulle alasvääntyneessä ja suklaan tahrimassa suussa ja hänen kasvonsa muuttuivat vinojen silmien alla pelkiksi poskilihoiksi sihauttaessaan:
--Ainaskin mää saisin käydä sitä äitii kattomassa siellä posessa!
Kyyneleet valuivat pojan poskilta alas leualle,mistä valui ketsuppia tiskille ikäänkuin hän olisi juuri saapunut verissä päin kotiin suoraan jostain katutappelusta.
Osku juoksi vollottaen keittiöstä ulos.
 |
| Cowboy-poika ja mannekiininuket Juhart 2012 |
Soilen kuolemasta oli kulunut vain runsas vuosi eikä lapsen suruajan olisi pitänyt kestää niin pitkään.
--Olet täyttämässä yksitoista!
Seppälä toisti pojan perään mutisten.
Olohuoneesta kuului Oskun vingahtavaa hengitystä.
--Jos lopettaisit oman itsesi ajattelemisen ja ajattelisit,mitä voisit tehdä jollekin toiselle,niin äitisi kaipuu loppuisi kertaheitolla siihen!
Seppälä huusi käytävään.
Poika istui olohuoneen sohvalla olkapäitään ravistellen peittäessään kasvonsa silkkiseen sohvatyynyyn aloittamalla ulvomisen uudelleen.
--Luuletkos,etten minäkään tunne itseäni yksinäiseksi,vaikken istu sohvalla parkumassa ikävääni!
--Minulla on täysi työ muitten ihmisten auttamisessa!
--Koska viimeksi näit minut parkumassa omista vaikeuksistani?
Poika makasi sohvalla mahallaan puolikippurassa,kunnes uusi kyynelryöppy nikottelun kanssa kastoi sohvatyynyn.
--Mikäs on aikeenasi tehdä tänään?
Seppälä uteli yrittäessään johdattaa ajatuksiaan muualle.
Poika nousi istualleen pyyhkimään kummallakin kämmenselällään vetisiä silmiään:
--Meinaan myydä kukansiemeniä!
--Myydä kukansiemeniä?
Seppälä ihmetteli.
Aina se on myymässä jotakin ja pitää piilossa makuuhuoneensa vuoteensa alla säästössä kolmea lasista sillipurkkia täynnä markan- ja penninkolikoita ja laskee niiden sisältöä joka toinen päivä kuin jokin Roope Ankka.
--Mitä varten myyt niitä siemeniä?
--Palkinnon saamiseksi!
--Minkä palkinnon?
--Tuhatlappusen!
--Ja mitä sitten tekisit sillä tuhatlappusella?
--Pistäisin säästöön!
Poika vastasi niiskauttaen pyyhkiessään nenäänsä kesäpaidan hihaan Fordin merkin keskelle.
--Henry Ford se osas säästää ihka omaa autotehdastaan varten eikä edes oppinut kunnolla kirjoittamaan maalaiskundina..
--Olen kyllä varma,että panet säästöön!
Seppälä vastasi ja ääntään laskien melkein pyytämällä kysäisi:
--Voisit ehkä antaa rahat jollekin,jonka elämä ei olisi yhtä hyvällä mallilla kuin sinun?
--Tai ostaa ja lahjoittaa orpokotiin vaikka keinun,liukuradan taikka kiipeilyseinän?
--Ta vaikka ostaa Jokisen Rainelle korjauskengän?
Poika tuli syöksyen olohuoneesta keittiöön ja oksensi kyyryssä kaula pitkänä puunatulle isänsä tekemälle parkettilattialle koko aamiaisensa,..suklaakakun,suklaasulatteen ja ketsupin.
Mitä enemmän hän rytki kurkkuaan,sitä enemmän puski ulos,kunnes hän luuli jopa sydämensä seuraavaksi tippuvan lattialle.
--Okei..okei!
Seppälä sanoi taputtaessaan Oskua selkään.
--Et voinut pidättää sitä!
--Pyyhippäs sitten suusi ja pane makuulle.
Poika kyrmi tovin kippurassa kunnes katsoi puolisokeana ylös isäänsä baarijakkaralla.
--No meneppäs nyt siitä makuulle!
Seppälä sanoi sydän kivettyneenä.
 |
| Koulujumalanpalveluksessa Juhart 2012 |
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti