maanantai 17. joulukuuta 2012

Takaisin tulevaisuuteen aikasitikalla 2..Aikamatka poliisinrapusta arolle.

Posti- ja virastotalo 1980-luvulla

jatkoa...
Jussi sanoi vanhalle rouvalle tai entiselle tyttöystävälleTanjalleen hyvästit kertoessaan olevansa vielä pienessä kiireessä poikkeamassa poliisiasemalla ajokortin uusimisessa.
Hänen pitäisi iltapäivällä vielä lentää aikasitikallaan takaisin Saudeihin,koska edessä oli vielä käynti Jeddan Binzagrin huolintaliikkeessä maksamassa tullimaksut yhdestä konttilähetyksestä New Jerseystä.
--Nossull olsiski pikkane kiirus,kun seuraava Expressbussi Vantaan lentoon lähtee varttii yli yks..
--Tiuku näyttää kahttoist!
Tanja sanoi kollatessaan rollaattorin istumalaatikosta ottamastaan iPadistaan aikaa klikkauksella.
Jussi jäi toviksi seuraamaan Tanjan kävelemistä rollaattoriin tukemalla,jolloin vanha ihastus katsahti olkansa yli taaksensa sanomaan:
--Mullon uus rosterinen lonkkanivel,mut kaissää muistat kummää sheikkasin sun kanssas Kivahallin parketil paremmin kun silloset go-go-tytöt Johnnyn konsertis..
--Nährään....

Poliisinrapussa Kirkkokadulla Jussi lasiovella tuli nokatusten pitkän ja harmaantuneen sekä vyötäröltään laajentuneen ylikonstaapelin kanssa. Hän oli tuntevinaan jostain tämän kasvoijen piirteistä tuttua,ylikonstaapelin kysyessä epäröiden:
--Ooksää se pappilan Jussi,joka sillon joskus 60-luvun lopul preppasit mua yo-kirjotuksis reputtanut enklannin kiäles..?
--Pääsin sinä syksyn ylioppilaaks sun ansiostas...
Jussi muisti nuoren,pitkänhuiskean ja tumman abiturientin,jonka isä oli kansakoulunopettaja ja tämän äiti piti kangas- tai laukkuliikettä.
Poika takerteli englannin kielen vahvojen verbien poikkeuksissa,epämääräisen ja määrätyn artikkelin sekä prepositioiden käytössä,joissa esimerkkejä yleensä oli enemmän kuin tarpeeksi..
--No..mitässää täällä poliisinrapussa?
Poliisi kysäisi:
--Noh..uudistamas ajokorttii..
Jussi vastasi:
--Kuules..nimismiehen kanslia ja ajokorttiluukku ei ol täss rapus enää,vaan vanhan postin pualel,minkä yläkerras kerran ol lennätinkin.
--Posti on jo kauan olnu Sokoksen tai vanhas SSO:n tavaratalos tai jos muistas nuarempan,kun posti ol viäl siin osuuskaupan toisel pualel Postinkulmas...
--Lennätintkään ei olla tarvittu sit yhreksänkymmentluvult asti ja kaupunkis ei ol yhtään puhelinkoppii täss Nokian kännykkämaailman napakaupunkis..
Ylikonstaapeli selvitti.
Jussi olikin havainnut kaupungin puhelinkoppien hävinneen tyystin koko väestön kulkiessa mobiilien kuvaruutujen välkkeessä kuin jossain omituisessa transsissa ja sokkosillaan..
--Ei maar..mun kait pitäis sitten käydä toll vanhan postin pualell hoitamas ajolupani uudistamista ja käydä lääkärintarkastukses..
--Mun vanha kortti on aikoi sitten kadonnut Manilassa,mutmää lennän...korjaan ajan nyt kansainvälisel kortil..
Ylikonstaapeli lisäsi:
Joo.... määkin olin aikonan nuarempan konstaapelin Lentävis eli Liikkuvas Poliisiskin..
Jussi vastasi:
--Olipas sitten oikken hauska "tappa-vanha-tuttu"!
Ylikonstaapeli vastasi naurahtaen:
--No oikkes sää olikkin sen tappamisen suhteen,kummää olen vanhempi rikosylikonstaapeli..
--Olen menos just tutkimaan yht tappoo tai murhaa tual entises Ala-Vietnamis eli Ollikkalas..
--Taitaa olla yhren muslimiperheen tyttären kunnijamurha kysees,kun tyttö vanhempijen suastumuksen vastasest halus järjestetyst aviost ulos ja valita itte oman aviosiippas...
--See you later,mate!
Jussi seurasi rapuilla ylikonstaapelin poistumista sinivalkoisella Volkswagen Transporterilla vanhan Herton kulman liikennevaloja päin.Nykyään kulmassa seisoi Herton talon vastapuolella vanhan Leinon liesitehtaan toimistorakennuksen lisärakennus,minkä paikalla 70-luvun vaihteessa hänen siskonsa mies oli BP:n huoltamodiilerinä.
Itse Jussikin paiski tuurissa asemalla bensapoikana.
Sitä ennen tyhjällä tontilla pelattiin minigolfia 60-luvulla.
Viereistä Munkin baariakaan ei enää ollut,missä hän kävi aamukahvilla ja possumunkeilla huoltikselta vihreä BP:n univormu päällään.
BP:n avajaiset 1972

Poliisinrappu toi hänen mieleensä vuoden 1966 ensirakkautensa,postimestarin Auli-tyttären,joka kävi lukion kuudetta luokkaa lyseossa.
Jussi oli tavannut tytön yksissä lyseon teinitansseissa,missä paikallinen rautakitarabändi soitti nuotin vierestä Shadowsien Apachea.
Teinirakkaus kypsyi kesästyylaukseksi ja kukkarossa pidettävien passikuvien ja luokkasormusten vaihdoksi.
Romanssia kesti kesän yli syyslukukaudelle Jussin käydessä herkkäsieluna jopa parkumassa tytön tekemiä bänksejä postimestarin ovella poliisinrapun tokakerroksessa.
Hän oppi siitä,ettei lahjat ja sormusten vaihdot koskaan merkinneet ikuista rakkautta.
Auli pyysi passikuvansa takaisin alkamalla irroittautumaan tyttökavereidensa kanssa teinihipoissa ja tanssipaikoilla kuin vapautuneena raskaasta vuoden kestävästä suhteesta..
Tytön silloisena suurempana rakkautena taisi olla makuuhuoneen julisteen ruotsalainen rokkari ja letkajenkkakuningas Jan Rohde sekä Beatlesien söpöpoika Paul McCartney,joka lauloi Yesterdayn ja Michellen niin ihanasti.

                                         Yesterday.Paul McCartney
Jan Rohde

Beatlesien britti-invaasio Paakkosen Sepon puodissa

Jussi piti Paloheimojen postimestaripariskunnasta,joka kutsui häntä ystävällisesti abiturienttivuotena apinarentuksi.
Heillä oli kaksi koiraa,yksi karkeakarvainen mäyräkoira ja toinen kääpiöpinsseri,joita rakastavaiset kävivät iltaisin kusettamassa Vähäjokivarren puistossa ja kähmimässä toisiaan rantapoppelien varjossa.
Mäyris näytti postivirkailijarouvalta ja ylisyötetty "kääpiöpilsneri" postimestarilta kuin peilikuvina emännästään ja isännästään.
Aulin kuva oli häipynyt Jussin silmistä Vähäjoen rantoja peittävään sumuun eikä hän enää koskaan tullut näkemään teinirakkauttaan kuin ehkä vilaukselta katsoessaan pappilan ikkunasta Torikadulle lyseolaisten kiirehtiessä ruokiksella nuorisobaariin.
Kerrotttiin tytön valmistuneen hammaslääkäriksi.
Bonuksena surullisesti päättyneestä teinirakkaudesta eli sen ajan iskelmien Puppy Lovesta Jussi pääsi joululomalla postin sortteerajaksi ja tammikuussa henkikirjoittajan apulaiseksi talonkirjojen kirjaamisessa poliisirapun kolmannessa kerroksessa.
Samainen henkikirjoittaja Räikön Timo liittyi papinpojan romansseihin parin uudemman kerran.
Hän siviilivihkaisi Jussin samassa virastotalossa BP:n kassatyttären ja puolimustalaisen Halmeen Sirkan kanssa v.1972.
Jussi oli aina pitänyt tummaveriköistä.
Hänen teinirakkautensa Aulikin tummassa tukassaan olisi kelvannut vaikka Konginkankaan kaaleiksi.
Postimestariperhehän oli muuttanut siltä paikkakunnalta Saloon.
Saman virastotalon raastuvan penkillä avioeropäätöksestä papinpoika oli huokaisten hyräillyt::
"På rådstugans bänk halssade jag zigenärflickan Vera.
Bänken så knarrade,
Vera så darrade,
Årkar du inte mera?"
Liittoa kesti,kuten aikaisemmin on mainittu 4 kuukautta ja jonka samainen henkikirjoittaja Jussin asianajajana sai purettua istuvan tuomarin nuijaniskulla aviovaimon avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja aviorikoksesta.
Henkikirjoittajan tummaverinen ja kaunis rouva taas poliisipäivystyksen lasivitriinistä kanslistina tulisi antamaan Jussin tuontisitikalle uudet valkopohjaiset laput... EEM-313, Aku Ankan auton rekisterinumeroilla.

Entisen postin puolella ja samassa ikkunassa,missä hänen entisen tyttökaverinsa äiti aina istui postivirkailijana frankkeeramassa ristisiteitä istui nuorehko poliisilaitoksen virkailijaneito,jolta Jussi uteli ajokortin uudistamista selitettyään kadottaneensa vanhan kortin Manilassa.
--Kuule...sun pitäis saada siält Manilast poliisilaitoksen toristus siit,ett sää oles karottanu korttis!
Virkailija sanoi tylysti.
--Ei korttii noin vain voira uuristaa,jollei ol toristust sen hukkaamisest.jassää oles jo lisäks yli  kuuskymppine papereise mukkan,ett sun piräsis käyrä viäl lääkärintarkastukses ja lisäajotunneil,ett sull voitasis eres ajatella uuren kortin myöntämist...ett...
Jussin naama lehahti vihastuksissa tulipunaiseksi kommentista,mutta itsehillinnässään vain laukaisi takaisin virkailijattarelle:
--Kiitti vaan tiedoista ja siitä,että mun piti lentää ihan Saudista asti kuunteleen suomalaisen virkaportaan tylyy kohteluu!
--Mää kuule en koskaan elämässän tuu hankkimaan suomalaist ajokorttii,jossen hankkiminen stoppaa virkakoneiston ruostuneisiin rattaisiin..."
--Kumma kyl kun Manilas saa kortin eres näyttämätt naamaas poliisiasemal,kun vaan lähettää kottooss vaikka lapsens juaksupoikan sadan peson seteli hendusas konttorill sitä hakemaan ..!?
--Mää oon nyten nähnyt elämässän kaks äärimmäist tapaust!!
--Hyvästi vaa ja kiitti v.....i ja nährään seuraavas elämäs..neiti..vai rouvako!"

Lyseon haamuylioppilaat 2012
Juhart 2012

Jussi suunnisti takaisin Torikadulle kohti kauppatoria lyseon nyppylärapattua aitaa  ja voimistelusalin ikkunoita vilkuillen.
Pieni tumma vihapilvi tapahtuneesta seurasi hänen päänsä päällä Rummunlyöjänkadun kulmaan asti,missä hän jäi seisoskelemaan,tarkkailemaan ja haistelemaan vanhoja kotinurkkiaan kuin pitkältä juoksumatkalta palanut korttelirakki.
Kulmassa oli vain 50-luvulta jäljellä lyseorakennus ja vanhan Marttilan talon tilalle oltiin jo 60-luvulla rakennettu kerrostalo.


Palo Pappilassa.
Vasemmalla Pelkosen talo
Juhart 2010
Pappilaa vastapäätä ns. vanhan Pelkosen tontin tilalla,missä vielä 60-luvulla puhelinlaitos piti kaapelivarastoa,seisoi tuntematon rakennus.
Lammervon housutehtaan ja tukun paikalla samoin seisoi kerrostalo.
Kaikki vanhat puutalot olivat menneet purkuautoissa sirkkeliin sekä hellapuiksi.



Pappila
Juhart 1995
Kaupunki ei enää ollut hänen kaupunkinsa,vaan joku tuntematon pikkukaupunki Suomen kartalla,minkä turistit tänäpäivänäkin ohittavat jollain kaukaisella moottoritiellä,vaikka kaupungin päättäjät olivat imaisseet ympärikunnat joksikin maglomaaniseksi Suur-Saloksi.
Suur-Suomeakin Jussin esi-isät olivat havitelleet rajantakaisessa Vienan Karjalassa lönnrootimaisessa utopiassaan ja palanneet ristiretkiltään häntä koipien välissä haavojaan nuolemaan.
Vain aika voi näyttää,että Suur-Saloakin kohtaa samanlainen tuho kuin Rooman imperiumia suuruudenhulluudessa ja dekadenssissa,että jokivarteen jää ruikuttamaan vain taidehistoriasta tunnettu kotiseutukuvainnollinen akka ja kissa.

Akka ja kissa
Kauppatorin parkkipaikalle saavuttuaan kirpputorimyyjät olivat kokoamassa ja kantamassa taittopöytiään ja myymättömiä tavaroitaan autoihinsa.
Suursalolaisten kiilamaiset ja pieni-ikkunaiset sekä sukkulamaiset autot saivat näyttämään Jussin aikasitikan joltain muinaiselta Giugaron autostudion kummitukselta.
Nykyautot oltiin suunniteltu tietokoneella bensapiheiksi ja tietokoneohjatuiksi puikoiksi,joita ei edes eroittanut toisistaan kuin merkkilogoista
Sitruuna jo syntyessään aikoinaan oltiin pilailtu Citroenista,joka jo vuonna 1955 oli tulevaisuuden auto uudella DS-mallillaan ja jota vielä 1980-luvulla pidettiin erikoisena uuden BX-mallin tullessa tulevaisuuden malliksi GS:n ja futuristisen CX:n väliin.
DS sarjakuvissa
Jussi oli hoksannut torin parkissa yhden munanmuotoisen 2000-lukuisen Citroen Xsara Picasson,joka melkein sai aikamatkailijaa kuvottamaan rumuudellaan.
Tietokonemuotoiltu ns. tila-auto ei hivellyt papinpojan taiteilijanpupilleja.
Roddarit olivat jättäneet kauppatorin asvaltille mustia burnout-renkaanjälkiä lähdettyään kruisailemaan kaupungin pääkaduille siipijenkeillään ja muskeliautoillaan,Jussin avatessa aikasitikkansa oven.
Istuuduttuaan hän näki tuulilasipyyhkimen alla muovipussiin pistetyn lomakkeen,jota hän luuli ensin parkkisakkolapuksi. Noukkiessaan sen pyyhkijänsulan alta hän havaitsi lapun olevan huomautuksen romuauton hinaamiseksi autohajottamoon sakon uhalla,jollei omistaja itse siirrä autoa pois omin kustannuksin toria rumentamasta.
Jussi heitti lapun istuimelle alkamalla naputtamaan kojelaudan ledinäyttöön päivämäärää--- lokakuu 25 1985.
Rakettimootttorit alkoivat ulvomaan korvia särkevästi aikasitikan noustessa melkein ufomaisen nopeasti harmaan pilvipeitteen läpi sinitaivaalle.
Kirpparimyyjät olivat tiputtaneet taittopöytänsä ja laatikkonsa parkkipaikan asvaltille pelästyksistä vanhan romusitikan noustessa taivaalle.
Kännykkä- ja digitaalikamerasalamoiden välkettä Jussi oli nähnyt elosalamamaisena välkkeenä alhaalla Citroenin noustessa taivaalle .
Edessä oli tunnin aikatunnelimatka Jeddaan.

T.E.Lawrence Rabighissa 1915

W.E.Brough 1913


Kovan turbulenssin vavistuksessa aikasitikka laskeutui Jeddan International Marketin koordinaattien osoittamalle paikalle.
Sammutettuaan rakettimoottorit Jussi astui autosta ulos Hejazin länsiprovinssin häikäisevään kuumuuteen. Katsellessaan ympärilleen auringon häikäisyssä markettia ei näkynyt missään,vaan alueella näkyi vain muutama hajalleen heitetty savirakennus.
Yhtäkkiä hän oli kuulevinaan päpättävää moottorin ääntä ja pölypilvestä Rabighiin menevältä tieltä ilmestyi arabikaapuinen mies suojalasit silmillään aikasitikan viereen.
Jussi ihmetteli ikivanhaa moottoripyörää,minkä polttoainetankissa luki W.E.Brough.
Arabi sammutti moottorin nousemalla satulasta pyyhken punaista pölyä kaavustaan ajurinhanskoilla.
--Are you lost..old chap?
Arabi kysyi puhtaalla Etonin englannilla.
--Where's the International Market?
Jussi kysäisi ihmeissään osoittamalla Seiko-kronometrikädellään tyhjää aroa.
Arabimodaristi jatkoi:
--I do not grasp what you mean old chap?
--The only market..I mean the souq is located downtown Jeddah..
--I wouldn't advise you to go there in that weird looking motor-car..streets are too narrow!
--Is it a Panhard-Levassor or a DeDion Bouton?
--May I introduce myself...I'm T.E. Lawrence!
Jussi tajusi lopulta matkanneensa väärään aikaan,ilmeisesti vuoteen 1915,koska kuuluisa E.T. Lawrence oli liikuskellut sinä vuonna Jeddan ja Rabighin alueella.
Rabighissa v.1985 savutti suuri öljynjalopuhdistamo,jonka hän aina näki rannikolla surullisen kuuluisalta Yanbuun menevältä Cemetery Roadilta käydessään Jeddassa päivittäisostoksilla ja huolitsijalla.
Päiväreissu oli 360 km yhteen suuntaan plus kiertojaelu kaupungilla lisäsi parikymmentä lisäkilometriä mittariin. Hänen vuoden vanhassa Toyota Cressida-farmarissa oli jo 70.000 kilometriä matkamittarissa.
Jedda-Yanbu-maantie oli saanut lisänimensä sadoista tienvarren autoraadoista,kun arabimaisella takapuskurissa roikkuvalla ohitustaidolla uskovaiset ajavat suoraan paratiisiin.

Emiiri Feisal

Yanbu-Jedda-Cemetery Roadin autoraato
T.E. Lawrence löi kyllä Jussin Toyota Cressidan kamelimaileissa laudalta matkattuaan Kairosta asti Hejaziin,turkkilaiseen ottomaanisulttaanikunnan provinssiin Punaisen meren rannalla.
V.1916 Lawrence tai arabialaisittain Al Laurens Mekan kuvernöörin pojan emiiri Feisalin kanssa tulisi valtaamaan Medinan, Arabian niemimaan toisen pyhän kaupungin.
T.E. Lawrence ei Jussista muistuttanut läheskään Arabian Lawrencena näyttelevää pitkänhuiskeata,sinisilmäistä ja valkeatukkaista Peter O'Toolea..
Oikea Al Laurens oli pavunruskeaksi paahtunut ja lyhyenläntä brittiluutnantti.
Häntä oli seurannut kamelien selässä joukko hampaisiin asestautuneita beduiineja,jonka johtajan Lawrence esitteli Jussille emiiri Feisalina.
Feisal oli pujopartainen ja haukankatseinen arabi,joka puhui puhdasta brittienglantia.
Arabian Lawrence-filmin emiiri Feisalina näyttelevä egyptiläissyntyinen Omar Sharif oli tyypillinen Hollywoodin kaunis poika verrattuna erämaan auringon parkkiinnuttamaan arabikuninkaalliseen..
Lawrence keskusteli arabiaksi emiirin kanssa ja oppimallaan souq-arabiallaan Jussi ymmärsi näiden keskustelevan Medinaan johtavan Palestinian Railwaysin rautatien räjäyttämisestä.
Rata palveli turkkilaisjoukkojen siirtämisessä Jordaniasta Hejaziin beduiinibandiittien tuhoamiseksi.
Aivan Yanbu-Medina-tienhaarassa,mistä Jussi päivittäin ajoi alas Jeddan kalmistotielle projektiostomies näki autosta kappaleen erämaassa hiekkadyynien peittävää rataa,minkä vieressä makasi kyljellään vanha, ruostunut ja kannibalisoitu höyryveturin raato. Koko rata oli jo alunperin tuhoon tuomittu jo rakennusvaiheessa,beduiinien varastellessa sidospuita ja kiskonpätkiä omiin tarkoituksiinsa.

T.E. Lawrence 30-luvulla

Palestinian Railwaysin H1-veturi 1947
Lawrencen ja emiiri Feisalin keskustellessa Jussi vetäytyi aikasitikkaansa näppäilemään konsolista uutta aikamatkaa vuoteen 1985 pelättyään joutuvansa pakkovärvätyksi beduiiniarmeijaan.
Kameleilla istuskelevat  ja hampaisiin asti aseistautuneet arabisoturit eivät näyttäneet kovinkaan ystävällisiltä.
Pian hän matkasikin uudessa turbulenssissa aikasitikallaan tulevaisuuden Jeddaan,uuteen kotikaupunkiinsa.
Hän heräsi Citroenissaan International Marketin parkkiruudussa silmiään hieroen.
Silmäkalvoilla oli juuri ajanut kuuluisa T.E. Lawrence uudella Brough Superiorilla ojaan väistäessään vastaantulevaa autoa vuoden 1962 filmin alussa..
Siihen oli päättynyt kuuluisan Al Laurensin vaiherikas elämänkaari v.1936.
Jussi starttasi sitikkansa suuntaamalla autonsa lasikuituisen konepellin kohti Rabighia ja sieltä kuolemaa uhmaamalla Yanbun kalmistotielle.

Finis.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti