Historiankirjoitusta autoista.Tahallaan unohdettua historiaako?

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan automainos
1910-luvulta

Suomalaisessa historian tutkimuksessa  alan akateemiset ovat syrjineet auto- ja liikennehistoriaa jonain liian uutena lähihistoriana ja alakulttuurina.Syrjinnän takana voi piillä myös historioitsijoiden poliittinen asenne ja tausta autoa sekä koko autokultturia vastaan.Suomalainen kansallishistorioitsija kaihtaa automuseoita jossain lönrootimaisessa utopiassaan siniristipipo päässään,tuohikontti selässään ja tuohivirsut jaloissaan. Automuseoidenkin määrä ajan mittaan on ollut jyrkässä laskussa ja harva nykynuorikaan viitsii käydä oikeassa museossa historiaa oppiakseen,koska wikipedia ja google tarjoaa klikkauksella vastauksen kotiläksyihin.
Historiankirjat sekä suuret tietosanakirjat ovat samoin mennyttä historiaa.
Yksikään renesanssia ja muita kultturihistoriallisia ajanjaksoja tutkinut historioitsija ei ole kirjoittanut lausettakaan auton historiasta,koska sitä katsotaan liian nuoreksi historian tallennukseksi,vaikka viimeisistä 1900-luvun suursodista on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja..
Siitä huolimatta erityisesti autofanaatikoille ja bensiiniaivoille ollaan kirjoitettu viimeisen  60 vuoden ajan lukuisia historiankirjoja autoilun pioneeriajoista,jotka ponkaisivat alulleen sata vuotta myöhemmin ranskalaisen Monsieur Cugnotin 1770-vuosikymmenen taitteessa keksimästä höyryautosta. Cugnot ei ollut historian ensimmäinen mekaanisesti itsestään liikkuvan ajoneuvon keksijä,koska Leonardo da Vincikin monenlaisen härvelin keksijänä oli laatinut paperille erikoisen liikkujan.

Bilen av idag--Auto tänään
1952

Ehkä tuhansia kirjoja ollaan väsätty auton sekä autoilun historiasta,missä toistamiseen ollaan käyty melko pinnallisesti läpi kuvin sekä tekstein automobiilin syntyä Carl Benziä ja Henry Fordia nykyajan mulkosilmäisiin sukkuloihin saakka.Keräily- ja klassikkoautolehdistökin on paisunut  äyräittensä yli,missä eri julkaisuiden eri numeroissa toistetaan tiettyjen merkkien ainutlaatuisuutta sekä suosiota,brittiläisestä MG:stä amerikkalaiseen Ford Mustangiin tai 55-57 kolmos-Chevroleteihin aivan kyllästymiseen saakka. Tiettyihin automerkkeihin keskittyneitä julkaisuja,kilpa-autoilun historioita ja jopa 80 vuotta vanhasta Hot Rod-ilmiöstäkin ollaan koottu  historiikkejä autokulttuurifanatiikoille.
Autosta ollaan painettu sekä hyviä että huonoja historiankirjoja,joista huonompia puolilukutaitoiset toimittajat ja röyhkeät julkaisijat ovat koonneet vain teosten pikaiseen volyymimyyntiin. Osa näistä huonommista kirjoista ovat samoin hyvin asenteellisia kirjoittajan taikka kirjoittajien syntyperän pohjalta ja missä korostetaan oman maan merkkien paremmuutta.En itsekään ymmärrä,miten jotain brittiläistä 1950 MG TC:tä voitaisiin samalla sivulla verrata amerikkalaiseen 1958 Mercury Monterey Turnpike Cruiseriin ajo-ominaisuuksien kanssa.Vielä parisenkymmentä vuotta sitten britit katselivat nenänvarsiaan pitkin amerikkalaisia autoja röyhkeinä,mauttomina ja tyylillisesti äänekkäinä kuin Lontoossa vierailevia purukumia jauhavia ja leveäperäisiä jenkkituristeja.
Brittiläinen autokirjailu samoin hyvin lyhyin kaneetein sivuttaa amerikkalaisen auton historian.Britit olivat jo sota-aikana kateellisia liittoutuneiden komeaunivormuisille amerikkalaisille sotilaille,jotka saapuivat v.1944 Suuresta Lännestä sumujen saarille valmistautumaan Normandian maihinnousuun. Jenkkisotilaat olivat myös paremmin palkattuja saamalla käsikynkkäänsä parhaimmat brittinaiset.Brittien silloinen kateellinen sanonta jenkkisotilaista päti sodan jälkeen maahan tuotuihin kalliisiin jenkkiautoihinkin.."Over-paid and Over Here!

Hyvät autokirjat mielestäni ovat henkilöhistorioihin pohjautuvia teoksia,missä mekaanisen liikkujan syntyyn ovat vaikuttaneet oikeat ihmiset hyveineen sekä puutteineen.

Alkuautot

Omasta kirjastostani löytyy lähes 100 kappaletta autohistoriakirjoja,merkkikohtaisten teosten ja autokulttuurikirjojen väliltä,joista osa on painettu 70-luvulla ja viimeisimmät 2010-luvulla.
50-lukuisia korjaamokirjoja löytyy lisäksi hyllyiltä.
Haynesin korjaamokirjojen myynti tosin on ollut jyrkässä laskussa nuoremman autoväen etsiessä korjaustipsejä pyhästä netistä.Vanhempi autonentisöijä nojautuu vielä kunnolliseen korjaamokirjaan,nuoremman päätyessä kiperissä korjauskysymyksissä Googlen nettipalstan vastaukseen "Kysy kaveriltasi!"
Itse olen keskittynyt historiantutkimuksessani Ford Motor Companyn syntymiseen sekä kehitykseen,mutta kirjavalikoimani sisältö keikkuu kaikkien merkkien välillä,mitään merkkiä taikka autoilualaa kaihtamatta.Superautoista,kuten Ferrareista,Lamborghineistä ja Maserateista en niinkään kovin paljon välitä,vaikka niistäkin löytyy opuksia hyllyistä. Kilpa-autoilu samoin on saanut oman hyllynsä Louis Renaultin LeMans- 1908 kilpurista Formula 1-kilpa-ajojen historiaan.
Kuorma-auto-,traktori-,ja bussihistoriasta olen kylläkin erittäin kiinnostunut,pakettiautoja poislaskematta.
Eli olen monioktaaninen bensiiniaivo!
Lyijyttömään bensiinikauteen en ole päässyt edes oman auton omistuksessa.

Henry Ford,
ikuinen maalaispoika
Juhart 2005

Autohistoriassa Ford-merkki on aina pysynyt Fordina,vaikka v.1939 Edsel Fordin ajatuspoikasena syntyi perus-Fordin ja Lincolnin välille Mercury,joka logoistaan huolimatta näytti, kuulosti ja haisi Fordilta.
General Motors puolestaan menestyi usean merkin kokoelmalla,minkä huipulla seisoi Cadillac,laskeutumalla Oldsmobilen ja Pontiacin kautta Chevroletiin ja osoittamalla merkillään,mihinkä omistajakategoriaan kukin autoilija leimattiin. Chrysler seurasi GM:n mallikategoriaa Desotolla,Dodgella ja Plymouthilla.
Englannissa samoja renkaanjälkiä seurasivat Austin,Morris ja Wolseley sekä koko British Motor Company ns.badge-engineering-merkeillä ostajien arvoasteikossa, Rootesin seurattua niiden perävaloja Hillmanein,Sunbeamin,Singerein ha Humberein...

Ford silti pysyi pitkään Fordina ja kun ostajat halusivat korottaa itseänsä autoyhteiskuntaluokassa ylemmille rappusille,he kiipesivät General Motorsin tikapuuaskelmille lisätessään Mercuryn yläpuolelle Edselin. 60-luvulla kompaktiautojen tultua markkinoille Fordin alakotegoriaan pääsi Falcon,sitten keskiluokkaan Fairlane ja yläluokkaan Galaxie. Mercury seurasi Fordia rinnakkaiskategoriolla Edselin pudottua 1960 jälkeen listoilta.Mercuryn  uusi kompaktiauto Comet oli vielä prototyyppinä Edsel-merkkinen v.1959.
Autotehtaiden perustajina Henry Ford tunnettiin poikansa Edsel Fordin alistajana ja työpaikkakiusaajana.Henry oli jääräpäinen diktaattorijohtaja sekä lisäksi antisemitistinä Hitlerin ihailija.
Siitä huolimatta hän pani koko Amerikan pyörien päälle T-mallillaan  ja lupaamalla tehtaansa työntekijöille 5 dollarin päiväpalkan. 1930-luvun lopulla hän joutui napit vastatusten UAW-autotyöntekijöiden ammattiliiton kanssa kieltäytyessään parantamasta työntekijöidensä etuja sekä työolosuhteita.Edsel Ford isänsä kieltäytyessa allekirjoitti UAW:n johdon kanssa sopimuksen.
Muiden yksityisten autotehtaiden perustajajohtajat yhdessä,kuten David Buick,Ransom Olds,Louis Chevrolet ja Henry Leland (Cadillac) pistivät hynttyyt yhteen v.1908 General Motorsin William Durantin kanssa. Pontiac seurasi perässä Oaklandin vaatteissa v.1922 Alfred Sloanin ollessa GM.n toimitusjohtajana ja paikkaamassa 500 dollarin hintarakoa Oldsmobilen ja  Chevroletin välillä.
Jos historiassa muistetaan enimmäkseen Henry Fordin maailmaa mullistavaa T-mallia,ei pidä myöskään unohtaa ranskalaisen Louis Renaultin masinointeja eikä Andre Citroenin 30-lukuisen Traction Avantin ensiesittelyä.

1959 Morris Mini Minor

Brittien saarilla sodan jälkeen seurattiin Volkswagenin sotaa edeltävää esimerkkiä brittiläisen kansanauton kehittämisessä,jolloin syntyi v.1948 Morris Minor ja v.1959 Mini.
Eriskummalliselta tuntuu,ettei v.1944 Wolsfburgin tehtaan sijaitessa brittiläisellä liittoutuneiden valvontasektorilla,että tehtaan brittisotilasjohdon tarjotessa Volkswagenin valmistusta loordi Rootesille,arvoisa loordi kieltäytyi hankkeesta sanomalla,ettei noin ruma auto koskaan myisi.
William Morrisin ja Herbert Austinin perustamien merkkien yhdyttyä BMC:ksi, alkoi ns.Badge Engineering-kausi,missä GM:n ja Chryslerin tavoin myytiin merkkejä eri ostajakategorioihin.Samoihin aikoihin Rootes-ryhmä alkoi limboilemaan riman alta ja Standard-Triumph-Leyland-fuusio hajoamaan kappaleiksi sananmukaisesti sekä hallinnollisesti että laadullisesti.

Kouluaikoinani vähiten minua kouluaineista kiinnosti historia ja sen vuosilukujen päähän pänttääminen.
Kuivan historianmaikan ansiosta kiinnostukseni hävisi kokonaan historiasta lukuaineena.
Vasta myöhäisemmällä aikuisiälläni omin neuvoin aloin kiinnostumaan historiasta,ei niinkään vuosilukujen tarkkoina kirjaamisina,vaan tiettyjen ajanjaksojen kulttuuri-ilmiöinä.Lähisotahistoriat aina olivat kiinnostaneet minua jo 15-vuotiaasta asti,lainaillessani kirjastosta II maailmansodan ja etenkin Tyynenmeren sotaa kuvaavia teoksia.
Omituisena enteen totetumisena tulinkin 30 vuoden perästä hankkimaan 1947-mallisen rouvani Tyynenmeren yhdeltä saarimaalta,Filippiinien MacArthur-jeeppimaasta...sekä 1976 Oldsmobile Cutlassin että 1966 Mercury Comet Caliente-avomallin kirjoitetussa järjestyksessä.Jeepeissä päädyin ostamaan Filippiinien entisten valloittajien Toyota Land Cruiserin.

1951 Helsinkiläinen pirssimies
vastaanottamassa jenkki-Checkeriä

Autohistoriakirjoihin innostumiseni lähti myös kauppalan lainaston teknisen kirjallisuuden lyhyeltä hyllyltä v.1951 painetun Tekniikan Ihmeet-kirjojen sivuilta.Varsinaisia autohistoriakirjoja silloin ei ollut saatavilla,jollei lasketa mukaan vuosittain julkaistuja Mitä-Missä-Milloin-kirjoja ja Pikkujättiläisiä,joissa oli pojannaskaleille tarkoitetut omat autosivunsa.Niillä sivuilla esitetyt uudet 1955-58-malliset autot nykyään ovat nostalgikolle klassikkoja. Yhden autokirjan olin saanut isältä joululahjaksi ja mikä ilmeisesti oltiin käännetty brittienglannista suomenkielelle. Mitä kirjan kuvituksessa ei oltu muutettu ,olivat vasenkätiset liikennekuvat.
Kirjan autokuvissa liikennöivät jo silloin Suomessa ikivanhoiksi katsotut AEC-Guy-,Thornycroft- ja Dennis-kuorma-autot. Suomeenkin sodan jälkeen tuotiin Britanniasta oikeapuolisella ohjauksella varustettuja Fordson Thames 7V-kuorma.autoja,jotka pohjautuivat sotaa edeltäviin malleihin.Kovassa autopulassa ne kelpasivat ammattiautoilijoille yhtä hyvin kuin v.1951 maahantuodut ja seuraavan vuoden Helsingin olympialaisiin tarkoitetut 1948-malliset loppuunkäytetyt Chicagon Checker Cab A2-taksit.

Nykyiset kiiltopaperiset,taidekuvaiset sekä kovakantiset autohistoriakirjat kuuluvat kahvipöytäkirjakategoriaan,joita luetaan sivuja sormilla selaillen yksityislääkärien vastaanottohuoneissa tai todellisten autoerotiikasta kiinnostuneiden moottorimasturboijien olohuoneiden lasipöydillä 42-50-tuumaisen HD-tauluteeveen kajossa.
Todelliset itseäni kiinnostavat autohistoriakirjat käsittävät,ei ainoastaan niiden historiaa faktoineen ja ajankuvineen,vaan myös niihin liittyviä ihmisiä ja paikkoja,mistä löytää tavallisten ja kuuluisien henkilöiden tragediaa,draamaa,komediaa,skandaaleja,petoksia sekä rikoksia.
Auton historia on historialliselta kannalta hyvin lyhyt ajanjakso eli noin 130 vuotta ja siihen liittyy paljon tarua ja totta.Periodia voitaisiin kuvata seitsemänä paheellisina siskona eikä seitsemänä hyveellisenä siskona yleisessä raamatunhistoriassa. Autot ovat aiheuttaneet ympäristötutkijoiden mielestä ylenpalttista ilman saastumista ja turvallisuusfanaatikkojen sekä vihersormien mielestä miljoonien ihmisten turhia hengenmenoja.
Auton ikää katsotaan liian lyhyeksi,mistä tietosanakirjat sekä wikipediat referoivat myös erittäin lyhyesti. Kirjailija John Steinbeck kuitenkin oli korjoittanut,että amerikkalainen automies tietää enemmän planeettavaihteistosta kuin avaruuden planeetoista tai vaikkapa vaimonsa klitoriksesta.
Automobile-lehden toimittajan Brian Sewellin mielestä yksikään historioitsija ei lähtisi kirjoittamaan uudelleen historiaa yhtä vähin sivumäärin samanlaisista dynastioista,konkursseista sekä taisteluista 100-vuotisesta sodasta (1337-1453).

Tee Split
Juhart 2004

Eräät autohistorioitsijat ovat väittäneet,ettei autoa ollut kukaan erityinen yksilö keksinyt eikä sen syntymäajaksi voida antaa tiettyä päivämäärää tai edes vuotta ,yhtä vähän kuin kristinuskon messiaan syntymäajankohdastakaan.
1880-lukua voidaan katsoa todelliseksi ajankohdaksi,jolloin muutamien menevien miesten mielissä oli kypsynyt ideoita mekaanisen vaunun kehittämiseksi. Otto-moottorisen auton tarinahan alkoi Karl Benzin ja Gottlieb Daimlerin ajatuksenpoikasista,päätymällä nykypäivänä lopulta kehityksessään Smart-tynkäautoon, Toyota Priusiin sekä muihin hybridiautoihin.
Auton syntymän ja nykyisen hybridiautojen kehityksen väliselle ajalle on mahtunut monenlaista merkkivalikoimaa,satojen jo kuoltua kovaan kilpailuun 1910-20-luvuilla ja loput orpomerkkeinä sulautuneina valtamerkkien valikoimissa 1950-luvun kilpailuun ,talouslamoihin sekä valtataisteluihin.

Guinnessin julkaisematon mainos
v.1936 saksalaiseksi Volk Bieriksi

III Valtakunnan kansleri Aadolf Hitler käytti autoa natsipuolueen pönkittämiseen taikoessaan kaksi kansallista visiotaan samaan kuvaan eli vaalealiuhutukkaisen ja kauniin arjalaismiehen ajamaan Volkswagenia Schiebedach-haitarikatto taakse rullattuna Autobahnilla. Kolmantena visiona hän pisti itsensä ja natsipolitrukkinsa istumaan paraateissa ja autobahnoilla esi-isiensä saksalaisina mytologian jumalina sellaisissa mahtavissa Valhallawageneissa kuin Mercedes,Horch sekä Maybach.
Autosta oli tullut täten ihmiskunnalle peltijumala.
Egyptiläinen aasikuski voi kiduttaa vetojuhtansa nääntymiseen saakka kadunreunaan raskaan kuorman vedossa,mutta jos joku vahingossa potkaisee kairolaisen Fiat-taksikuskin vanhaa Mirafioria kylkeen,potkija ei selviäsi hengissä ilman poliklinikalla käyntiä.
Auton keksimisestä asti mitään toista konetta ei olla palvottu enempää.Auto on paljon temperamenttisempi kuin hollywoodylainen pikkutähtönen,ahneempi kuin Wall Streetin Ghekko ja likaisempi kuin sikalätissä pyöriskelevä karju sekä tuhoisampi kuin salamanisku Uuden Vuoden aattona kiinalaisessa ilotulitusrakettitehtaassa.
Auto on omituinen petikaveri.
Se on tullut meille yhtä välttämättömäksi kuin metsästäjille ajokoirat taikka hevoset egyptiläisille faaraoille.
Autotehtaista ollaan rakennettu lasitemppeleitä tai taidegallerioita,kuten Dresdenin viimeisestä lasisesta Volkswagenin kokoonpanotehtaasta.
Autoista on tullut myös tavallisen maalaisjärjen ylittämä rakkauden kohde,liikkuva olohuone ja toinen toimisto ilmastointilaittein ,surround-äänitehostein,kännyköin ja tietokonein. Auton GSP-neitikin ohjaa mierolla äänellä autoilijan ruuhkassa suorinta tietä kotiin taikka töihin.
Taivaan herran lailla auto antaa ja ottaa tasapuolisesti. Se tarjoaa omituista ajamisen vapaudentunnetta kaupunkien ruuhkautumisiksi samalla,kun luonnovaramme haihtuvat miljoonista pakoputkista taivaan tuuliin. Se lupaa meille unelmaa,jota se ei pysty tarjoamaan. Vain hyvin harvoin useimmat meistä osaavat nauttia maantieajon vapaudesta,josta mm. Herr Hitler ja Henry Ford sekä kilparatojen ja rallireittien yleisöjen palvomat ajajat ovat unelmoineet.
Autosta on kehittynyt jonkinmoinen puolijumala sekä piru samoihin kuoseihin ja viettelijätär,joka vastineeksi tarjoaa ilkeän sukupuolitaudin käteismaksua vastaan.Toisaalta  auto on omistajalleen palkittu ,joskin mustasukkainen rakastajatar.

Yksi autohistoriakirja nimeltään 100 vuotta autoilua (Auton yhteiskunnallinen historia 1981) päättää viimeisen kappaleen historiankirjoituksessaan sähköautoihin otsikolla "Palaaminen ohmeihin" .V.1974 Amsterdamissa esiteltyä lupaavaa White Car-sähköautoa suunniteltiin vuokrakäyttöön saatavana tietyiltä perustetun osuuskunnan sähköasemilta.Siitä huolimatta ympäristöystävällisestä menestyksestään huolimatta hanke valui hiekkaan julkisen tuen puutteesta.
Samainen kirja ennusteli auton tulevaisuudesta seuraavaa:
Autojen moottorit tulevat olemaan täysin kiinnisinetöityjä yksiköitä kuten jäähdytin- ja pakastinlaitteistot,mikroprosessoreiden kontrolloidessa jokaista auton komponenttia.
Jonain päivänä sähköautoja tullaan käyttämään lyhyillä ostosreissuilla ja ydinkäyttöisiä pitemmille reissuille.
Pyörät kylläkin tulevat oletettavasti pysymään paikoillaan siitä huolimatta,että historiassa ollaan keksitty lentoautoprototyyppejä,taittosiipisistä ilmakantoalustyyppeihin..
Auton ohjauspyörä voi kylläkin kadota sormikosketustyyppisen sensoripaneelin ja autopilootin paikalta.
Lyhyessä ajassa kojetaulujen kellot vaihtuvat digitaalisiksi näytöiksi,vaihdekeppien samalla kadotessa,kuten Fiatin ilmoittamassa uudessa automaattivaihteistossa,minkä tehdas oli kehitellyt yhdessä hollantilaisen Van Doorne DAF Variomatic-vaihteistosuunnittelijoiden kanssa.
Tulevaisuus osoitti tuliko keksinnöistä tarua vaiko totta.

1972 McKee-sähköauto

1980-luku muutti auton tietokonesuunnittelijoiden avulla globaaliseksi,aerodynaamiseksi ja absurdin orgaaniseksi menijäksi,mikä hyvin vähän ärsytti ulkomuodoltaan maailmanlaajuista ostajakuntaa. Automainoksista tuli räikeän värisiä ja pelkästään kaupallisia,agressiivisia ja huumorittomia promokuvia,missä yksikään ihminen ei näyttänyt nauttivan läsnäolostaan.Nostalgikkoja houkuteltiin autoliikkeisiin retromalleilla,jotka muistuttivat ostajakunnan lapsuuden autoja ja joidenka sisäelimet olivat tupaten täynnä viimeistä tietotekniikkaa. Tuulen viemää olivat automerkkien kansalliset piirteet,omalaatuisuudet sekä innovatiivisen kekseliäät muodot.

Autolla ja autoteollisuudella on ollut suuri merkitys niin rauhassa kuin sodassakin.
Sotateollisuus kohotti työllisyyttä sekä hyvinvointia niin Saksassa kuin Amerikassa vaakapuntin toisessa päässä samalla,kun sotateollisuuteen pakotettujen autotehtaiden nuori työmiesväki kaatui Pohjois-Afrikan ja Tyynenmeren taisteluiden sotateattereissa..
Hitler jo 30-luvulla valmistutti kuumeisesti sotakalustoa Euroopan valtaamiseksi,viimeisten sota-Fordien valmistuessa Kölnissä sekä valloitetun Ranskan Fordin Poissyn tehtailla v.1944 ennen Liittoutuneiden saapumista.

1942 Alistair Cooke Pasadenassa Kaliforniassa
1936 Lincolnillaan

Alistair Cooke,brittiläissyntyinen ja Amerikan kansalaisuuden saanut reportteri teki v.1942,jolloin Yhdysvallat olivat liittyneet maailmansotaan,Amerikan kiertomatkan vanhalla v.1936 Lincoln Zephyrillä.
Matkan tarkoituksena hänellä oli tutustua sotaan valmistuvaan Amerikkaan ja amerikkalaisiin.
Amerikka tunnettiin alueellisesti muuallakin maailmassa tuotesymbooleistaan.
Floridalaiset tunnettiin appelsiineistaan ja itse osavaltio suosivasta ilma-alastaan.Montanan sinikatkin (linnut) saivat lentää vapaasti Anaconda Copper-yhtiön luvalla. Michiganin alkuasukas voi tuntea itsensä täysin erilaiseksi muista amerikkalaisista auton ohittaessa hänet,koska auto oli tehnyt hänet eikä pelkästään Jumala.
Detroitin,maailman suurimman autotehdaskaupungin yllä hän kokee Henry Fordin käskevän hahmon läsnäolon.

Fordin Rouge-joen tehdas 30-luvulla

Henry oli sellainen kekseliäs mies,joka oli hoksannut panna polttomoottorin sille paikalle,missä hevonen ennen veti.Silloisen Detroitin 20.000 asukkaan pikkukaupungin,joka käsitti enemmistöltään maanviljelijöitä ja ammattimiehiä,polttomoottorin päpätys kasvatti neljännesmiljoonan asukkaan kaupungiksi 40 vuodessa.
Halpa autojen massatuotanto tappoi pienen Puolasta,Saksasta,Venäjältä,Unkarista ja Skotlannista saapuneen siirtolaisammattimieskunnan.
Nämä ammattimiehet olivat saapuneet maahan harjoittamaan eurooppalaisia käsityötaitojaan yhteen rauhalliseen paikkaan vainojen,nälän sekä kurjuuden alta.
He tulivat pyörittämään maan pikkukaupunkien elämää huonekalupuuseppinä,kelloseppinä,vaunuseppinä,kaasuputkimiehinä,värjäreinä sekä valjas- että satulaseppinä.Opettaessaan poikiaan kaivertamaan puuta tai myöhemmin kokoamaan laskukoneita sekä pölynimureita ,Henry Fordin automaattisen kokoonpanonauhakeksinnnön sivussa samat pojat kasvoivat
aikuisiksi kiertäessään samaa numero 39:n pulttia auton runkoon.
V.1939 samaiset pojat olivat päätyneet välttämättömiksi ratashampaiksi massatuotantokoneistossa mittasorvareina,jigi-ja laitemiehinä,prosessi-insinööreinä sekä pylväsporekoneen käyttäjinä.
V.1943 näitä työpaikkoja tarjottaisiin avoimiksi sanomalehdissä sekä työvoimatoimistojen liitutauluilla.
Detroitin vaihdos autotuotannosta pommikoneiden ,jeeppien ja panssarivaunujen valmistukseen ei ole koko Detroitin tarina,koska sota dramaattisuudessaan tuli paljastamaan "eksperttien" sokeuden.

A Little Golden Book,Cars and Trucks
Suomessa Tammen Kultainen Kirja