Matka Aloisin kanssa Candelariaan.Filippiiniläiskirjeet.

1912 ca.Benz-automobiili maantiellä

Alois Schultzin tapasin Merville Parkin asuinalueen katolisten nunnien pitämän Sacred Heart-alakoulun edestä maruuninpunaisesta dieselmersustaan.Hän oli odottelemassa koulun päättymistä,jota hänen filippiinanottotyttärensä kävi.Minunkin Riitta-tyttäreni oli samalla luokalla siniharmaassa ruutuhameessa ja valkoisessa liinapuserossa eli koulun univormussa. Itse istuskelin kadun vastapuolelle paikoittamassani luunvärisessä bensamersussa,jota itse haukuin Beirutin taksimersuksi.

1976-85 MB W123-sivukuva

Kaveruutemme alkoi saksalaisesti mersutunnelmista ja yleensä Aloisin keittiönpöydän ääressä keskustelimme saksalaisuuden ja skandinaavisuuden järjestyksen paremmuudesta sekä kaikesta,mitä Manilassa oli vialla.
Itse olimme naineet filippiinatyttäret ja pitäneet Manilaa parempana asuinpaikkana kuin Helsinkiä ja Bonnia,joten valittelu oli vain ajankulua,koska kummatkin pidimme Filippiineistä ja filippiinittäristä.
Kaikista asioista löytyy plussa- ja miinuspuolensa.

Muukalaislegioonalainen
Juhart 2003

Alois oli minua 14 vuotta vanhempi entinen Puolan saksalainen,pakkovärvättynä Hitler Jugendiin ja vapaaehtoisena ajautunut ranskalaiseen muukalaislegioonaan.Minä taasen olin lounaissuomalainen savolaisverinen ja rantapyssyn reservinalikessu,joten monet keskusteluaiheet sivusivat maiden armeijoita sekä saksalaismallista disipliiniä,jota tarvittaisiin Filippiinienkin armeijan ja Baguio Cityn John Hayn sotilasakatemian kadettien koulutuksessa.Vaimoni setä Uncle Rudy eli kenraali Rodolfo Biazon edusti kylläkin ainoana,hyvänä esimerkkinä eliittistä crewcut-tukkaista West Pointissa koulutettua mariiniammattiupseeria...
Tavallinen filippiinorivisotilas mielestämme oli huonosti koulutettu,veltohko manjanasoturi,joka mielestämme ei osannut edes marssia tahdissa...rechts,links,rechts,links,vasen oikea..nosta koipea..Ainoa,missä Juan oli nopea,oli aseensa laukaisussa lonkalta ihaillessaan kaikkia John Waynen westernejä sekä Paluu Bataaniin-sotafilmiä,missä jälkimmäisessä myös meksikolaisamerikkalainen Anthony Quinn näytteli Filippiinien vapaussankari Juan Aguinaldon pojanpoikaa..

Manilan pikkuruuhkaa

Auttelin usean kerran Aloisin nakumersun pikkukorjauksissa sekä -huolloissa tämän Copenhagen-kadun autotallissa.Alois taas tuli erittäin äkäiseksi ja kärsimättömäksi Merdejä,Scheisseja ja Arschlockeja kiroilevaksi sekä keskisormeaan näyttäväksi pienissäkin ajoissa Mervillen pääportista ulos,missä manilalainen autotorvisoittokunta sekoili täydessä kaaoksessa latinomaisesti rikkomalla kaikkia taivaan alle laadittuja liikennesääntöjä perhosrouva Imelda Marcosin kutsumassa Luvatussa Maassa..tai Lupausten Maassa (Land of Promises).Hänen filippiinarouvansa ei kestänyt miehensä temperamenttia auton tähtiratissa,kutsumalla minut jääkylmänä suomalaisena kuskiksi pitemmille ajomatkoille.
Manila liikenne minusta oli kaaoksellista,mutta Saudi Arabian liikenne vastaavanlaisesti oli pahempaa,ehkä petollistakin,missä ei koskaan voinut aavistaa edelläajavien liikkeitä. Siellä nupin piti kiertää 360 astetta aanatakseen potentiaaliset vaaratilanteet pelkässä risteyksessä kääntymisessä.

Sain sitten kutsun tulemaan kuljettajaksi Candelarian pikkukaupunkiin eteläiseen Quezonin provinssiin,minkä pääkaupunkina oli Lucena. Lucenasta muistin,miten kävimme ostamassa Beirutin taksimersumme Metro Manilan Quezon Cityn yhdeltä vaihtoautoplaanilta,missä myyjä kehui mersun käyneen ihan Lucenassa asti ja takaisin ilman mitään vaikeuksia.
Candelariasta en tiennyt mitään muuta kuin luullen nimen viittaavaan Candle-sanaan eli kynttilään ,joita Aloisin dieselmersussakin oli 5 kappaletta jonossa hehkukynttilöinä.Joulunalusviikollakin hampaattomat katnmyyjämummot huutelevat ja myyvät vahakynttilöitään Quiapon kirkon edessä talismaanitiskien takaa:
--Kandel buy..kandel buy!
Minun piti ajaa herrasväki Candelariaan,missä asusti isohko saksalaissiirtokunta,joista muutaman "Herrin" tunsin Aloisin 75-syntymäpäiväjuhlilta Copenhagen-kadun talossa.Kaikki saksalaismiehet olivat avioituneet filippiinittärien kanssa.Avioliitot olivat tapahtuneet Saksanmaalla,missä useat filippiinittäret olivat työskennelleet "Domesticeina" eli kotiapulaisina.Domestic-sana kuuluu kirosanana filippiiniläisten korvissa,yleistämällä kaikkia OFW:ta (Overseas Filipino Workers) eli vierastyöntekijöitä ammattitaidottomaan alakategoriaan.Filippiinien valtiokin oli kerran lähettänyt virallisen nootin Kreikan valtiolle siitä,että kotiapulainen kreikan kielen sanakirjassa seisoo nimillä Domestic,Filipino..
Saksalaiset ja skandinaavit taas pitävät filippiinittäristä kauneutensa ohella hyvinä ,rakastavina vaimoina,äiteinä ja palvelijattarina..
Aloisin vaimo kylläkin oli ammatiltaan opettaja ja minun rouvani erikoissairaanhoitaja.

SLEX:n tulli

Lähdimme aamuyhdeksältä Copenhagen-kadulta Mercedes 300 D:llä ja ensimmäisenä stoppina Merville Access Roadin päässä oli dieselin tankkaaminen Caltexilla. Aloisin rouva ja ottotyttö istuivat takapenkillä,Alois minun vieressä pelkääjän istuimella edessä. Mersun johtotähden lykättyä aamuruuhkaiseen jeepneyliikenteeseen Aloisin verenpaine nousi mittarissa punaiselle,jolloin Merdet,Scheisset ja Arschlocket nostivat desibelejä dieselkoneen murinan yli Aloisin rouvan hyssytellessä takapenkillä suustaan miehelleen rauhoittumiskehotuksia. Varttitunnin seisokista SLEX:in (South Luzon Expressway) service roadilta Bicutanin risteyksestä mersu pääsi luikahtamaan moottoritien hurjaan ja lemansimaiseen kilpa-ajoon.Vasta Alabangin jälkeen pääsin isommasta ruuhkasta ohi suoraan Lagunaan johtavalle nelikaistaiselle pikitielle,missä Lucenaan ajavat JAL Linesin ja JAM Linesin bussit ohittivat jopa pengerkaistan puolelta.JAL Lines ei vastannut lyhennyksellään Japan Airlinesia eikä JAM Lines Ruuhkalinjaa,vaikka supersonisilla nopeuksillaan ja ruuhkia aiheuttamalla saivat muut tienkäyttäjät pitämään kiinni henkirievuistaan.Manila-Lucena-bussiliikenteen aloitti 50 vuotta aikaisemmin  BLTBCO-linja-autoyhtö (Batangas-Lucena-Tayabas Bus Company),joka vieläkin kulkee laajana yhtiönä Luzonin saarten reiteillä.

1998 BLTBCO-bussi

South Luzon Expressway oli minulle tuttu tie entuudestaan.Olin perheeni kanssa ajanut sitä pitkin Lagunaa ennen sijaitsevaan Enchanted Kingdom-huvipuiston,paikalliseen Disneylandin korvikkeeseen,mikä käsitti jopa pienen amerikkalaisen kulissipikkukaupungin 4D-elokuvateatterein.Tien vastapuolella olimme käyneet Water Wonderland-vesipuistossa liukumassa vesiränneissä ja räpiköimässä altaassa,missä aallontyrskyjä eivät tehneet taifuunit,vaan mekaaninen aaltokone. Lagunan tullista olimme myös ajaneet Galambaan kellimään purovesialtaan reunalle perheen kanssa ja missä melkein tuhat ihmistä seisoskeli matalassa altaassa "salvavidat" eli puhalletut pelastusrenkaat vyötäröillä räkimässä ja pissaamassa kloorattuun veteen pääsisäisviikon vapaan kunniaksi..Itsekin olin pikkupoikana käynyt isäni kanssa körttiläisten herättäjäjuhlilla,missä tervetuloksi portilla luki lakanassa "Tervetuloa virvoittavien vesien äärelle!".Uimaan sillä herätyskentällä ei päässyt eikä pesemään itseään pulmusen puhtaaksi,isän selvitellessä virvoittavien vesien merkitsevän hengellistä vesipesua  sielunvirkistykseksi..

Vasta Lagunan tietullista läpipäästyäni tie kapeni kaksikaistaiseksi provinssimaantieksi. Taakse oikealle jäi Santa Rosa Industrial Park,missä paistettiin uusia Toyota-,Mazda-,Mitsubishi- ja Nissan-kiitäjiä tukostamaan Manilan jo melkein pysähtynyttä liikennettä,Tullista oikealle kääntyvällä tiellä pääsisi Manilan herrasväkien lomakaupunkiin ylös vuorille Tagaytayhin,missä laakson pohjalla nukkui Tuhkimon untaan järven pohjassa Taal-tulivuori.

Tyypillinen tasoristeys.Tässä Manilan Vito Cruzissa

Alois oli torkahtanut vieruspenkillä kuorsaamaan moottorisahamaisella pärinällä,saamalla takapenkkiläiset tirskumaan batangasilaisella murteella "Alla eh!",nakumersun suunnatessa Batangas-provinssia kohti.
Batangas kylläkin sijaitsi kauempana Quezon-provinssista ja Candelarian kaupunkikunnasta,johon Manilasta oli ajomatkaa 134 kilometriä. Paikoittain maantie ylitti muutaman hyljätyn tasoristeyksenkin,joidenka molemmanpuoliset viidakoksi villiintyneet radanvarret olivat tupaten täynnä asuinhökkeleitä. Paikalliset pienliikenneyrittäjät kuljettivat radalla ihmisiä maksua vastaan lähimmälle jeepney- ja bussipysäkille kotona kyhätyillä sähköagregaattikoneisilla resiinoilla.
Alois oli herännyt nokkatirsoistaan ja nähtyään radanvarsiasukkaisen hökkelit lausahti legioonalaisen monikielisellä ilmauksella:_
--Ach ..hier paysanos live..merde.. in ze wild jungle bei ze Eisenbahn!
Wild-sanan hän lausui saksalaisttain Wilt--.
Itse vain ratissa nyökkäilen myötäilemällä:
-- Ja..Ja..as Filipinos call it Life Along de Riles..Life along the Railroad,if you have watched comedian Dolfie's TV comedy series on GMA channel..
Alois kysäisi kaivellessaan viikon lääkepatterista astmapillereitä suuhunsa:
--Was..GMA?
--Zat means Gloria Macapagal-Arroyo..ze Dame Prezident?
--She haz program.,too?
En viitsinyt selitellä enempää Aloisin tarttuessa vesipulloon kaksinkäsin kuin Oktoberfestin kolpakontyhjennyskilvassa.

Koko matkan ajan Lagunan maantietullista Quezonin provinssin korkein piste Banahaw-vuori siinsi horisontissa riisiviljelmien takana. Quezon-provinssi oli saanut tietysti,kuten monet muutkin saarivaltakunnan paikkakunnat ,kadut ja kaupungit nimensä maan historiallisista kuuluisuuksista.Manilassa on amerikkalaisesta hallintoajasta jäljellä enään Taft Avenue,kun Dewey Boulevard muutettiin kansalaisinnossa 60-luvulla Roxas Boulevardiksi presidentti Manue lL.Roxasin mukaan. Big Bill Taft oli 1900-luvun alussa maan kenraalikuvernöörinä Teddy Rooseveltin hallintokauden aikana ja myöhemmin USA:n presidenttinä.Amiraali Dewey taas Manilan lahden taistelussa voitti espanjalaisen armadan,josta alkoi 40-vuotinen amerikkalainen hallintokausi. Manuel Roxas oli maan 5. amerikkalaisen kansainyhteisöajan presidentti 1946-48. Manuel L. Quezon puolestaan oli amerikkalaisen ajan neljäntenä presidenttinä 1935-1944.Japanilaisen valtakauden aikana 1941-44 maalla oli toinenkin interim-hallituksen presidentti Jose Laurel,joka joutui sotaoikeuteen japanilaisten liepeilemisestä.

Douglas mMcArthurin ja
Manuel L. Quezonin
V12 Cadillac

Manuel L.Quezon sodan päätyttyä sai lainaksi kenraali Douglas MacArthurin komean Cadillac V12-virka-auton.Hänen ensimmäinen virka-autonsa oli "nokitettu" 1936 Chrysler Airstream,joka jäi viimeiseksi aerodynaamiseksi 30-lukuiseksi Chrysleriksi.
Manueleja Filippiineillä on enemmän kuin sen äitimaassa Espanjassa.
Kuulin kerran erään suomalaisen matkanneen mersullaan Euroopan läpi Espanjaan. Sattumalta mersuun oli tullut joku tekninen vika,kuljettajan jouduttua pysähtymään erään päiväsiestaa viettävän pikkukylän ainoan autoverstaan pihalle. Espanjaa taitamattomana hän herätti verstaan ainoan automekaanikon siestalta,selittelemällä käsiliikkein ja englanniksi mersun viasta.
Mekaanikko vastasi tälle unisena vähäisellä englannin taidollaan:
--Manuel knows--!
Suomalaismies kävi hakemassa mersun peräkontista Haynesin Mercedes-Benz W123-sarjan korjauskirjan eli manuaalin.
Mekaanikko pudisteli päätään osoittamalla rasvaisella etusormellaan FINA-bensiinipumpun betonikorokkeella nukkuvaa toista haalaripukuista asentajaa,sanomalla:
--Manuel knows!

Candelarian tervetuliaisportti

Olimme saapumassa Candelarian pitäjään ja ajoimme korkean tervetuliaisportin alta liikenteen perässä kohti päätepaikkaamme Bukal Norten kylää.Candelarian kunta on jakautunut kahteen osaan eli Candelaria Norteen sekä Suriin ja tämä pieni kyläpahanen sattui sijoittuvan Norten kaakkoisrannalle,mistä Tyynimeri alkoi.
Candelaria tunnetaan Lucenan jälkeen alueen toiseksi suurimpana teollisuuskeskuksena,mikä on erikoistunut kookospähkinän jalostukseen.Kookosjalostamoita alueella on kymmnkunta Peter Paul Philippines Refineryn ja SuperStar Corporationin väliltä.Kookospähkinästä filippiinot eivät hukkaa milliäkään.Sen maidosta tehdään juomia,bukopiiraita ja maitojauhetta ja sen kuoresta valmistetaan akabakuitua,mikä kelpaa vaate- sekä mattoteollisuuteen raakakuiduksi.Akabakuitu oltiin valittu 50-luvulta asti jopa Mercedes-Benzin loistomallien lattiamattoaineeksi! Kalliit designer barong tagalog-miestenpaidatkin ovat abakakuidusta valmistettuja.
Tyttäreni tykkäsivät laulaa minulle kookospähkinälaulua josku masentavilla autoajeluilla Manilan ruuhkissa mielenvirikkeeksi Harry Belafonten karibialaisella aksentilla,että;
--Coconut nut is a giant nut..if you eat to much...you get veeerry FAT..!

Filippiinofiesta ati-atihan-tanssijoiden
värittämänä

Candelaria oltiin julistettu itsenäiseksi kunnaksi Espanjan kuningas Alfonso XII:n julistuksella. Amerikkalaisten ottaessa saarimaan hallittavakseen Amerikan Aikaan,jota kesti 40 vuotta,v.1908 Candelaria kategorioitiin IV luokan kunnaksi.Alue tuli myös kuuluisaksi Filippiinien itsenäisyystaistelijoista.Teollisuus ja kauppa alkoivat kehittymään amerikkalaisten pystytellessä paikallishallintorakennuksia,kunnes v.1941 japanilaiset pistivät kaikki uurastukset sekä saavutukset maan tasalle ja tuhkaksi.
Nykyinen Candelaria tunnetaan helmikuun 2. päivän Candelaria Candle Festivaleista eli kynttiläjuhlista,jonka perustajana pidetään seurakunnan padrea Monsignor Carlos (Charles) Pedro A.Herreraa.Ilmeisesti juhlat ja fiesta vastaavat suomalaista Kynttilänpäivää.Fiesta on kylläkin tarkoitettu Nuestra Senora de Candelarian kunniaksi juhlittavaksi ati-atihan-tanssiesityksin, paraatein,kiinalaisen palokunnan messinkipumpuin,amerikkalaismallisin lyhythameisin Pompom-tytöin sekä varraspossusyönnein.
Kynttilä filippiinoille on varteenotettava apuväline sähköttömissä maalaisbarrioissa ja jopa Metro Manilassa mahdollisten sähkökatkosten lamauttaessa suurkaupungin valoisan elämänsykkeen.1980-90-luvuilla sähkökatkokset olivat jokapäiväistä leipää maan voimaloiden konkatessa huollon puuutteesta sekä ylikulutuksesta.Presidentti Marcosin ja Westinghousen rakennuttama ydinvoimala seisoo vielä tänäänkin mustana ja valmistumattomana mörkönä Bataanin niemimaalla. muistona Marcosin ajasta,jolloin rikkaat oligarkit pistivät taskuihinsa voimalaurakasta miljoonia dollareita.
"Current corrupts..buy cheap Candles!

jatkuu...