 |
| 1911.Benz-auto kiitämässä maantiellä. |
Salolaiset eurooppalaisvalmisteiset autot 1908-1930
----------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| 1908 Ford Model K |
Ensimmäinen Salon kauppalaan kuraisen torin varteen kurvannut auto oli lohjanseutulaisen kamariherran Hjalmar Linderin Benz-mallinen auto 1907. Silloinen Turun ja Helsingin välinen maantie ei kulkenut kauppalan lävitse itä- ja länsisuunnassa,vaan Helsinkiin mennessä piti kiivetä korkea Lukkarinmäki ylös ja suunnata lounaaseen Perniöön päin vanhaa Kuninkaan tietä pitkin.
Linderin ja Virtasen autoista Tapio Äyräväinen kirjassaan 100 vuotta salolaista autokauppaa (2004) oli maininnut ja omien lähteiteni mukaan pian kauppalan raiteille pian ilmestyi monenmerkkisiä sätkättäviä ja pahalta käryäviä automobiilejä rapakon takaa ja Euroopasta pelästyttämään hevosia,naisia,lapsia ja muita imettäväisiä.
 |
| 1914 Nikolajeffin autoja Helsingin toimitalon edessä. |
Liike toi ennen I maailmansotaa myös Oldsmobileä,Adleria,Minervaa,Benziä,Studebakeria ja Daimler Benziä.1914 Oy Korpivaara & Halla Ab myös myi Adleria.
Helsingin ensimmäiset pirssitkin olivat Opeleja sekä Adlereja,samoin kuin Turussa.
Salon kauppalan pirssitolpilla amerikkalaispirssien joukossa myös seisoi Opeleja. Saloon Amerikasta takaisin muuttanut kunnanlääkäri Koskenhovi ajoi kotikäynneillään 1915-mallista Adleria,joskin olisi olettanut hänen ostaneen amerikkalaisen merkin,kuten
 |
| 1919-24 Opel 14 34HP |
Yhtenä ei-saksalaisena eurooppalaisena merkkinä vuoden 1928 Fiatia käytettiin Wiurilan kartanon herrasväen avolimusiinina.Kauppalassa ajeltiin pienemmälläkin Fiat-avomallilla,josta on otettu mustavalkofoto vanhan Alhaisten kansakoulun edestä.Auton omistaja kylläkin on minulle tuntematon.Fiatia toi maahan Oy Alfred Alftan Ab,jonka nimen minä itse nuoren disleksikkona luin "Altfaniksi" eli Koko Piruksi.
 |
| Wiurilan kartanon 1928 Fiat.Wiurila kirja. |
 |
| 1924.Citroen-esittely Eläintorilla. Kuva Halikko-Salo netistä |
Eläintorille kokoontui vuosittain paikallinen Suomen Autoklubin kauppalan osasto näyttämään autojaan ja ajotaitoja
1930-39
------------------------------
30-lukuisten saksalaisten ja muiden eurooppalaisten vaunujen seuranta on minun amerikkalaisautkiinnostuksestani jäänyt heikommalle.Asiatietojani paikaten olen joutunut nojaamaan okulaarisiin havaintoihini ja muiden salolaisten ottamiin valokuviin.
Salon Automyynti Oy Ford-edustajana Turuntiellä kylläkin oli myynyt brittiläistä sekä saksalaista Fordia silloin.V.1939 otetussa valokuvassa liikkeen edessä näytettiin 39-mallista Amerikan V8-Ford-kuorma-autoa samanikäisen brittiläisen Ford Prefectin kanssa nokitusten. 1950-luvulla tapasin kaupungilla yhden kermanvärisen 1939-mallisen Ford Eifelistä ristityn Taunuksen,josta sodan jälkeen tuli samankorisena ja hiukan muokattuna uusi 1946 Ford Taunus.
Se näytti kutistetulta jenkki-Fordilta.
Saksalaisen GM-tehtaan sotaa edeltävää Opel-merkkiäkin näin kauppalassa liikkuvan parisen kappaletta. Maaseudulta tuli vielä 60-luvun taitteessa kauppalaan 1939-mallinen konttiperätön eli niinsanottu liukuperäinen Opel Kapitän,jonka uskon myös olleen maalaistaksina.
Autosta on jäänyt muistoksi pari valokuvaa 50-60-luvuilta,yksi Saloran liiketalon edestä n.1957 ja toinen torinvarrelta 60-luvulta,jolloin Salon Matkailutoimiston kioski oltiin juuri pystytetty entisen Lundelinin Shell- rakennuksen ja Matkahuollon paikalle.
Toinen 1936-37-mallinen ja tummankretuliininen Opel Olympia seisoi Marttilan talon ja maitokaupan välisessä pihassa 1950-luvun alussa meidän kulmanaapurissa Torikadun varressa.
Olympiassa oli valkoiseksi maalatut pölykapselit enkä muissakaan sen ajan Olympia-malleissa ole tavannut kromattuja kapseleita.
Toinen Marttiloiden auto oli samoin tummankretuliininen ,mutta amerikkalainen 1947 Studebaker Champion,
Meidän suvussamme äidinisällä eli kauppias Kalle Kauppisella Iisalmessa oli myös ollut ennen sotaa 1936-7-mallinen Olympia Kadett,jonka maskissa seisoi Berliinin Olympialaislaatta mallin tunnuksena. Ukin Olympian kohtalosta sodan jälkeen en tiedä mitään.Auto on hyvin voinut joutua joko tuhotuksi sodassa taikka sotavangiksi itäystävien käyttöön.
Ilmeisesti sotaa edeltävien eurooppalaisten autojen puuttuminen 50-lukuisesta katukuvasta johtuu siitä,että ne eivät,kuten monet niiden isännätkään,palanneet sodasta.
Mercedes-Benzin 170V-mallia saatiin Saloon jo 50-luvun alusta.Koriltaan ja tekniikaltaan se oli 1939-mallinen.Y-Vakuutuksen tarkastajalla Olavi Vaaralla oli sellainen musta ja 170VD-malli,jonka peräkannessa oli varapyöräkotelon pullistuma..
Siitä mallista uudistettu pyöreämpi 170Vb ja 220Sb-mallit,joidenka etuvalot oltiin upotettu likasiipiin, näyttivät katukuvassa kaunottarilta etenkin tummanpunaisina.
1947-1963
----------------
50-lukuiset muut euromerkit
-------------------------------------
Sodan jälkeen kauppalassa ajeltiin sodasta säilyneellä autokalustolla.V.1947 maahan tuotiin parisensataa käytettyä brittiläistä Fordson Thames 7V-kuorma-autoa kovaan kalustopuutteeseen.
Henkilövaunutuonnissa ja valuuttasäännöstelyn aikana 40-luvun lopulla liikenteeseen saatiin ensimmäiset britti-Austin Devonit ja Vauxhall Veloxit. Uutta brittiläistä Ford-kantaa edusti Salon Seudun Osuuskaupan johtaja Palmun 1950-mallinen Ford Prefect,joka seisoi Asemakadulla liikkeen edessä. Se muistutti maskiltaan kutistetulta Dagenhamin tehtaan Ford Pilotilta ja koriltaan vanhaa sotaaedeltävää Angliaa.Fordson Thames-pakettiautotkin ilmestyivät liikkeiden kuljetuksiin ja jollaisen kyydissä sain istua takatilassa,kun Lammervon housutukusta vietiin linja-autoasemalle ja rautatieaseman tavaratoimistoon housulaatikoita.
Samoin liikenteeseen ilmestyivät uudet brittiläiset Hillman Minxit,Austin A45 Somersetit,Kyklooppisilmä Roverit ja Jowett Javelinit.
Saustilan hautausliikkeellä Helsingintiellä oli Jowett-tehtaan Bradford-pakettiautosta muutettu hauturi ennen isompaa Volvo 831-mallia. Jowett Javelin oli sutjakan näköinen viistoperäinen auto,joka muistutti koriltaan 1939 Lincoln Zephyriä. Sen konehuoneessa kyllä säkätti bokserimoottori.Isäpastorin kuusjokelaisella agronomi-isäntäkaverilla ja rintamalla oikean kämmenensä menettäneellä res.luutnantilla oli sellainen vaaleanvihreä ja vapaakytkiminen Javelin,jonka kyytiin pääsin muutaman kerran.
Jowettissa oli rattivalitsin ,jota agronomi käytti mustahanskaisella proteesikädellään.
Englantilaisvalmisteisten autojen suuri suosio Suomessa johtui siitä,että Britannia tarvitsi kipeästi ulkomaan valuuttaa maan jälleenrakentamiseen ja jolloin suurin osa autoteollisuuden tuotannosta päätyi vientiin.
Traktoauto Oy Länsirannassa myi myös Triumphia ja Saloonkin ilmestyi pari teräväpokkauksista Triumph Mayfloweria.Se oli pienempi ja kaksiovinen versio Triumphin isommasta Renownista.Sama liike myi myös Standard-Vanguardia ,Standard 8:aa ja sen seuraajaa Standard 10:tä sekä 1960 Triumph Heraldia.Kyrmyselkäistä "Vankkuria" ja siitä kehitettyä konttiperämallia näkyi liikenteessä monta.Traktoautolla oli myös Vanguard Van Ferguson-traktorien huoltoautona.
Saksalainen autotuotanto nousi raunioista v.1945 jälkeen,brittien liittoutuneiden sektorilla aloittaessa Wolsburgin tehtaalla KdF-Wagenin eli kansanauton valmistuksen,jota tarjottiin ensin loordi Rootesille ja joka kieltäytyi ottamasta sitä tuotantoonsa rumuuden takia.
50-luvun alussa Volkswagenin maahantuontia tarjottiin mm.vuorineuvos Tor Nesslingille,Suomen Autoteollisuus Oy:n johtajalle (Sisu),joka samoin tyrmäsi ajatuksen auton rumuuden takia. Kummatkaan superjohtajat eivät tieneet,minkälaisen kultasuonen olivat menettäneet.
Rumuuden sanotaan olevan vain katsojan silmissä.
Lopulta Autokeskus Oy (Bromanin suvun omistuksessa) otti edustuksen perustamalla Kansanauto Oy:n.Autola Oy:n nimi häipyi pian edustuksesta VW Auto Oy:n tieltä.(Mobilisti Senior.2.2010 KLB) Kansanauto Oy:kin otti "Volkkarin" tilalle ja siipiensä alle ranskalaisen Panhardin ja amerikkalaisen Jeepin.
Kansanautoja sai jonottaa pitkään ja maahan tuotiin yksityisesti saksalaisia autoja ns. merimiesautoina.Käytettyjä Opel Kapitän-taksejakin saatiin maahan.
Itse sain kokea ajohuumaa vt.kappalaisen Aulis Savolaisen,isäpastorin esimiehen 1952-mallisen Rinkeli-ikkuna-Volkkarin takapenkin ja moottoritilan välisessä tavaratilassa 5-vuotiaana.
Auton maahantuonnista en enempää tiedä,oliko se virallisesti jonotettu vaiko merimiesauto.Kappalainen kyllä oli niin tarkka sen pidosta,etteivät pastorin kakarat saaneet rasvaisilla näpeillään ja nenillään koskea puunattuja lokasuojia sekä ikkunoita ilman luunappeja otsiinsa. Kappalainen piti volkkariaan pappilan lähellä sijaitsevan pikkukirkon pihalla sijaitsevassa "Pyhässä" harkkotiilitallissa.
Kansuria kutsuimmekin Pyhäksi Pillerinpyörittäjäksi ja kappalaista Pirulliseksi Papiksi.
Jos kansanautoa haukuttiin rumaksi,niin rumempana pidin 50-luvun alun ranskalaista Panhard Dyna 86-mallia.Sellainen musta ja mulkosilmäinen Dyna 86 seisoi usein Horninkadun varrella parkissa. Sen seuraaja ja isompi Dyna Panhard taas oli niin erikoisen ruman näköinen,että se näytti jopa kauniilta.50-luvun lopun Panhard PL17 kaunistui minun silmissäni soreaksi ranskattareksi kromisin kulmakarvoin. Sellaisen valkoisen ja pastellinsinisen omisti Lukkarinmäen Rauhalankadulla eräs leskirouva,joka kehui sen kulkevan vapaalla Kärkänmäestä sokeritehtaan ohi kauppalan keskustaan Raatihuoneenkadun risteykseen asti.
Sodasta ei kai selvinnyt montakaan Citroen Traction Avant-mallia eli sitä v.1934 ensiesiteltyä etuvetoista 11-16CV (CV-Chevaux eli verohevoset) -"Gangsteri-Citroenia".Uusi v.1955 esitelty ja radikaalisen futuristisen näköinen ID-malli sai koneekseen vanhan 16CV-moottorin."Gangsterisitruunoja" Salon kauppalassa myi 1950-luvulla Traktoauto Länsirannan myymälästä.1970-luvulla näin sellaisen ja tyypillisesti mustanvärisen 16CV:n entisöitynä yhdessä Kapteeninkadun puutalon autotallissa. Toisena ranskalaisena uutuutena kauppalan kaduille ilmestyivät ensimmäiset sodanjälkeiset Renault 4CV :t eli "Ryppypeput" kilpailemaan Volkswagenin kanssa takamoottoristen kansanautoluokassa.
Kerran ihastuin 4CV:n kauniiseen brosyyriin,missä mainostettiin metallinvaaleanvihreätä "pikkurellua".
50-luvulta lähtien olen pitänyt tästä ranskalaisesta värivaihtoehdosta ja 30 vuoden päästä v.1985 Saudi Arabian Riyadhissa ostin prikuulleen samanvärisen uuden Citroen BX 16TRS:n. N.1958 painetun 4CV-brosyyrin löysin hiihtilomalla hammaslääkäri Huttusen kesämökin ulkohuussista Angelniemen Tuiskulasta.
Kolmanteen ranskalaiseen,Peugeot 203-malliin ihastuin,kun pääsin pappilan tuttavapariskunnan Iisakkilan harmaan "Pösön" takapenkille.
Lapsettomat Iisakkilat veivät minut Turkuun pallutettavaksi Tuomiokirkon takana sijaitsevaan osakkeeseensa.Muistan sivelleeni ihastuksissani Pösön keulan kromista leijonamerkkiä.
Naapurimme Lammervon housutehtaan pihalle ilmestyi mustan Volvo PV444:n perästä n.1958 vaaleanvihreä Peugeot 403.Pösö ei kauaakaan viihtynyt johtajan käsissä,melko uuden auton alkaessa ruostumaan lokasiivistä.Pian pihalle saapui puunattavaksi Pösön tilalle 1956-mallinen tummansininen Mercedes-Benz 220S. 403-mallit olivat kauppalassa suosittuja.Niitä löytyi farmarimalleina ja jopa vaatimattomina jokapäivän harmaina tavaralava-autoina.
Ranskalaisen visiitin jälkeen palaan takaisin saksalaisiin tuontiautoihin ja niihin kuuluisiin maahan tuotuihin Itä-Saksan seisojiin,autonostajien odotellessa kiihkeästi länsiautojen tuonnin vapautumista.
Siitä seuraavassa numerossa...
 |
| 1936.AK-ajot Eläintorilla .Keskellä 1936 Ford Eifel. Kuva Muistellaan netistä |
 |
| 1939.Salon Automyynnin Amerikkalainen V8-Ford-ka ja brittiläinen Ford Prefect. Kuva 100 vuotta Salon autokauppaa-T.Äyräväinen. |
Se näytti kutistetulta jenkki-Fordilta.
 |
| 1939 Ford Taunus-mainos |
 |
| 1939- tai 1950-mallinen Opel Kapitän n.1963 Salon matkailutoimiston kioskin edessä |
  |
Yläkuva. 1939 Opel' Kapitän.Alakuva. v, 1957.1939 Opel Kapitän Saloran toimitalon edessä |
Autosta on jäänyt muistoksi pari valokuvaa 50-60-luvuilta,yksi Saloran liiketalon edestä n.1957 ja toinen torinvarrelta 60-luvulta,jolloin Salon Matkailutoimiston kioski oltiin juuri pystytetty entisen Lundelinin Shell- rakennuksen ja Matkahuollon paikalle.
Toinen 1936-37-mallinen ja tummankretuliininen Opel Olympia seisoi Marttilan talon ja maitokaupan välisessä pihassa 1950-luvun alussa meidän kulmanaapurissa Torikadun varressa.
 |
| 1936-7 Opel Olympia Kadett v.1962 Helsingissä elokuvasta Kahden kaupungin kasvot. |
Toinen Marttiloiden auto oli samoin tummankretuliininen ,mutta amerikkalainen 1947 Studebaker Champion,
Meidän suvussamme äidinisällä eli kauppias Kalle Kauppisella Iisalmessa oli myös ollut ennen sotaa 1936-7-mallinen Olympia Kadett,jonka maskissa seisoi Berliinin Olympialaislaatta mallin tunnuksena. Ukin Olympian kohtalosta sodan jälkeen en tiedä mitään.Auto on hyvin voinut joutua joko tuhotuksi sodassa taikka sotavangiksi itäystävien käyttöön.
Ilmeisesti sotaa edeltävien eurooppalaisten autojen puuttuminen 50-lukuisesta katukuvasta johtuu siitä,että ne eivät,kuten monet niiden isännätkään,palanneet sodasta.
Mercedes-Benzin 170V-mallia saatiin Saloon jo 50-luvun alusta.Koriltaan ja tekniikaltaan se oli 1939-mallinen.Y-Vakuutuksen tarkastajalla Olavi Vaaralla oli sellainen musta ja 170VD-malli,jonka peräkannessa oli varapyöräkotelon pullistuma..
Siitä mallista uudistettu pyöreämpi 170Vb ja 220Sb-mallit,joidenka etuvalot oltiin upotettu likasiipiin, näyttivät katukuvassa kaunottarilta etenkin tummanpunaisina.
 |
| 1952 MB 170Vb Helsingissä |
 |
| 1954 Sotainvaliidiarpajaisvoitto Mercedes 220Sb |
1947-1963
----------------
 |
| Eurooppalaismerkkisiä autoja Akun seurassa katsastusjonossa 1963 Juhart 2011 |
-------------------------------------
 |
| 1949 Vauxhall Velox |
Henkilövaunutuonnissa ja valuuttasäännöstelyn aikana 40-luvun lopulla liikenteeseen saatiin ensimmäiset britti-Austin Devonit ja Vauxhall Veloxit. Uutta brittiläistä Ford-kantaa edusti Salon Seudun Osuuskaupan johtaja Palmun 1950-mallinen Ford Prefect,joka seisoi Asemakadulla liikkeen edessä. Se muistutti maskiltaan kutistetulta Dagenhamin tehtaan Ford Pilotilta ja koriltaan vanhaa sotaaedeltävää Angliaa.Fordson Thames-pakettiautotkin ilmestyivät liikkeiden kuljetuksiin ja jollaisen kyydissä sain istua takatilassa,kun Lammervon housutukusta vietiin linja-autoasemalle ja rautatieaseman tavaratoimistoon housulaatikoita.
Samoin liikenteeseen ilmestyivät uudet brittiläiset Hillman Minxit,Austin A45 Somersetit,Kyklooppisilmä Roverit ja Jowett Javelinit.
 |
| 1950 Laborin Fordson Thames-paku. Juhadigiart 2010 |
 |
| 1949 Jowett Javelin |
Jowettissa oli rattivalitsin ,jota agronomi käytti mustahanskaisella proteesikädellään.
Englantilaisvalmisteisten autojen suuri suosio Suomessa johtui siitä,että Britannia tarvitsi kipeästi ulkomaan valuuttaa maan jälleenrakentamiseen ja jolloin suurin osa autoteollisuuden tuotannosta päätyi vientiin.
Traktoauto Oy Länsirannassa myi myös Triumphia ja Saloonkin ilmestyi pari teräväpokkauksista Triumph Mayfloweria.Se oli pienempi ja kaksiovinen versio Triumphin isommasta Renownista.Sama liike myi myös Standard-Vanguardia ,Standard 8:aa ja sen seuraajaa Standard 10:tä sekä 1960 Triumph Heraldia.Kyrmyselkäistä "Vankkuria" ja siitä kehitettyä konttiperämallia näkyi liikenteessä monta.Traktoautolla oli myös Vanguard Van Ferguson-traktorien huoltoautona.
 |
| 1952 Triumph Mayflower |
 |
| 1948 Vanguard |
 |
| 1936 Volkswagen ja Guinnesin Volksbier |
50-luvun alussa Volkswagenin maahantuontia tarjottiin mm.vuorineuvos Tor Nesslingille,Suomen Autoteollisuus Oy:n johtajalle (Sisu),joka samoin tyrmäsi ajatuksen auton rumuuden takia. Kummatkaan superjohtajat eivät tieneet,minkälaisen kultasuonen olivat menettäneet.
Rumuuden sanotaan olevan vain katsojan silmissä.
 |
| Pyhän Pillerinpyörittäjän pesu.Juhart 2005 |
Kansanautoja sai jonottaa pitkään ja maahan tuotiin yksityisesti saksalaisia autoja ns. merimiesautoina.Käytettyjä Opel Kapitän-taksejakin saatiin maahan.
Itse sain kokea ajohuumaa vt.kappalaisen Aulis Savolaisen,isäpastorin esimiehen 1952-mallisen Rinkeli-ikkuna-Volkkarin takapenkin ja moottoritilan välisessä tavaratilassa 5-vuotiaana.
Auton maahantuonnista en enempää tiedä,oliko se virallisesti jonotettu vaiko merimiesauto.Kappalainen kyllä oli niin tarkka sen pidosta,etteivät pastorin kakarat saaneet rasvaisilla näpeillään ja nenillään koskea puunattuja lokasuojia sekä ikkunoita ilman luunappeja otsiinsa. Kappalainen piti volkkariaan pappilan lähellä sijaitsevan pikkukirkon pihalla sijaitsevassa "Pyhässä" harkkotiilitallissa.
Kansuria kutsuimmekin Pyhäksi Pillerinpyörittäjäksi ja kappalaista Pirulliseksi Papiksi.
 |
| Kaksi Panhard PL17:a ja Citroen ID polkuauto.Juhart 2010 thumbnail |
 |
| 1952 Pangard Dyna 86 |
 |
| 1953 Citroen 11CV |
 |
| 1955 Puolikas 4CV Juhart 2005 |
 |
| 1955 Peugeot 203 Salon sillalla. Kuva Salo ennen ja nyt. Arvo Saura |
Kerran ihastuin 4CV:n kauniiseen brosyyriin,missä mainostettiin metallinvaaleanvihreätä "pikkurellua".
50-luvulta lähtien olen pitänyt tästä ranskalaisesta värivaihtoehdosta ja 30 vuoden päästä v.1985 Saudi Arabian Riyadhissa ostin prikuulleen samanvärisen uuden Citroen BX 16TRS:n. N.1958 painetun 4CV-brosyyrin löysin hiihtilomalla hammaslääkäri Huttusen kesämökin ulkohuussista Angelniemen Tuiskulasta.
Kolmanteen ranskalaiseen,Peugeot 203-malliin ihastuin,kun pääsin pappilan tuttavapariskunnan Iisakkilan harmaan "Pösön" takapenkille.
 |
| Salon Puutavara Oy:n 1963 Peugeot 403-lava-auto |
 |
| 1960.Amerikkalainen Peugeot 403-mainos |
Naapurimme Lammervon housutehtaan pihalle ilmestyi mustan Volvo PV444:n perästä n.1958 vaaleanvihreä Peugeot 403.Pösö ei kauaakaan viihtynyt johtajan käsissä,melko uuden auton alkaessa ruostumaan lokasiivistä.Pian pihalle saapui puunattavaksi Pösön tilalle 1956-mallinen tummansininen Mercedes-Benz 220S. 403-mallit olivat kauppalassa suosittuja.Niitä löytyi farmarimalleina ja jopa vaatimattomina jokapäivän harmaina tavaralava-autoina.
Ranskalaisen visiitin jälkeen palaan takaisin saksalaisiin tuontiautoihin ja niihin kuuluisiin maahan tuotuihin Itä-Saksan seisojiin,autonostajien odotellessa kiihkeästi länsiautojen tuonnin vapautumista.
Siitä seuraavassa numerossa...
 |
| 1965 EMW 340 Kombi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti