Brittiautojen maihinnousu Hornin kortteliin..Ford-holistin tunnustus- ja tunnistuskirja 1.

Teespagaati
Juhart 2004

Ford-holistin tunnustukset
--------------------------------------
Olen palstallani puhunut melkein loputtomiin 1950-luvun kotikauppalani jenkki-sekä britti-Fordeista.
Autohulluuteeni on sukuhistoriassa syvät juuret. Lääketieteessä sitä on nimetty akuutiksi automobilian aiheuttamaksi jälkipsykoosisyndroomaksi (AAPPS--Acute Automobilia Post-Psychosis Syndrome),johon ei edes Pyhästä Netistä löydy korjaus-appsejä. Nykyisin autottomana syndrooman lääkkeiksi kelpaavat vain W.H.Smithistä ostamani jokakuukautiset autolehdet, kirpputorien koreista löytämäni autokirjat, Matchboxin ja Dinkyn valupienoismallit sekä harrastekaupoista ostamani koottavat autopienoismallit. Tuloksena pienen yksiöni kirjahyllymetrit vain pidentyvät. Silti en ole vielä päätynyt henkiselle keräysrappiolle asti,kuten eräs brittiläinen rohmukeräilijä,joka kuolla kupsahti keräämänsä romumäärän alle,olohuoneen lattian pudottua kellarikerrokseen.

Mulanniemen T Ford Touring
Juhart kollaasi 2010

Minusta tuli Ford-mies muutettuamme Salon kauppalaan v.1949 keskisuomalaisesta Viitasaaren pitäjästä.
Isäni kotona Iisalmen sandelsinkadulla ei omistettu autoa,vaan ukki Juho Lukkarinen toimitti arkkutimpurina ruumisarkut hevoskärryillä tilaajille. Äidin kotona Iisalmen maalaiskunnan Mulanniemen tilalla kyllä huristeltiin oikealla suflettikattoisella T-Ford Touringilla,kunnes taloon ukki Kalle Kauppinen osti v.1936 uuden Opel Olympia Kadettin.Äidilläni oli ollut ajokortti jo 30-luvun puolivälistä asti,vaikkei sodan jälkeen enää koskaan astunut ratin taakse,siirtymällä takapenkkiajuriksi.
Isärovastikin ajoi AB-ajokortin vasta 60-luvun puolivälissä ylui 50-vuotiaana,Hän kylläkin oli ajanut moottoripyöräkortin kymmenisen vuotta aiemmin,ostettuaan virkapyöräkseen kirkkoherra Zidbäckin pojalta ja pastorilta Aslakilta 1956-mallisen saksalaisen Miele-moottoripyörän,joka kuutiotilavuudeltaan ylitti yhdellä kuutiolla (51cc) mopediluokan.Mopedin pienen vakuutuskilven sijasta Mielen kurasiipiin ruuvattiin leveät mustapohjaiset rekisterikilvet,jotka silloinen kappalainen sai viikattua reunoistaan,lähtiessään pappilan pihasta etupyörä ilmassa portinpylväitä nuollen virka-ajoihinsa..

1963 Neckar Jagstia edusti
Salossa Auto-Lindblom

Ensimmäisen autonsa hän hankki 60-luvun lopulla..Neckarsulmissa valmistetun Neckar Jagst 770-mallin eli saksalaisen pikku-Fiatin,jolla hän 30-luvun mustapaita-aateveljiensä kanssa hurautti Roomaan asti muistelemaan vuoden 1936 Campo Mussolinia.
Saksalaismerkissä hän pysyi jälkeenpäinkin..eli Kraft durch Freude-Wagenissa..
Isärovasti lopulta 70-luvun alussa hankki vähän käytetyn ja taivaansinisen 1967 VW 1300 Kuplan,mikä vaihtui maruuninpunaiseen 1970 VW 1300 Kuplaan..ja joka vaihtui lopulta siniharmaaseen 1982 VW Poloon,joka riitti hänelle elonsa loppuun saakka 1987 Kemiön saaren Taivastiellä..Volkkarien ostoon rovasti päätyi,koska eräs hänen entisistä partiopojistaan piti kotikaupungissa VW-edustusta .
Ikuiset partiolaiset pitivät yhtä autokaupoissakin.

Palo pappilassa
Juhart 2010.
Kuvassa  britti-Fordit:
vas. 1951 Fordson Thames 7E,
keskellä 1947 Fordson Thames
7V:n rungolle
koritettu  VPK:n paloauto ja
 oik. 1956 Ford Thames-paku

Ilmeisesti äitini verestä taikka äidinmaidosta olin saanut Ford-basillin,vaikka elämässäni en ole omistanut kuin yhden Ford-konsernin tuotteen,manilalaisen 1966-mallisen Mercury Comet Caliente-avoauton. Sekin sattui olemaan väriltään musta,mikä hyvin passasi papinpojan titteliini..
Olen kyllä ajanut erilaisia Fordeja,kuten Lammervon punaista 1965 Ford Anglia (Thames)-pakettiautoa Kiskossa,hammaslääkäri Inkeri Linnan punaista 1969 Ford Escort GT:tä Salosta Naantaliin ja takaisin,Berny Abejuelan pojan kullanväristä  1979 saksalaista Ford Granadaa Manilassa,istunut Salossa Eino Heinon vihreän 1951 Fordson Thames E83W-pakettivaunun ja harmaan 1956 Ford Thames-pakun takaosassa housulaatikoiden välissä sekä Salon Seudun Osuuskaupan johtaja Reino Palmun vaaleanvihreän 1951 Ford Prefectin etu-ja takapenkeillä .Lisäksi olen testannut Oksasen tummanvihreän 1949 Ford Custom-pirssin ja samoin Lundenin luunvärisen  1952 Ford Customline-pirssin takapenkit ja viimeiseksi Oksasen valkoisen 1962 Ford Fairlane-taksin etupenkin....
Niin...ja v.1968 heinäkuussa sain TJ-kyydin (TJ-Tänne jäätte) kotiuduttuani Hangon Rannikkopatteriston esikuntapatterin edestä raisiolaisen alikersantin punavalkoisen ranskattaren eli 1960 Simca (Ford) Beaulieun takapenkillä kotikaupunkiini Saloon..Viimeiseksi kokeilin v.1974 Salon Sokeritehtaan harmaan ja kolhiintuneen 1965 Ford Transitin puikoissa käyntiaikana tavarankuljetusta tehtaan varastosta kuivaamoon...

1961 Pontiac Laurentiani ja 1967
Fiat 600D:ni
Juhart 2012

Olen kaikesta Ford-hulluudestani huolimatta ollut tasapuolisesti kaikkiruokainen automerkeissä.
Omistamani autot ovat olleet merkkikirjossa 1967 Fiat 600 D,1961 kanadalainen Pontiac Laurentian Salossa,1974 ja 1977 Cadillac Eldoradot Saudissa,1976 Oldsmobile Cutlass Supreme Manilassa,1978 Dodge Magnum XE ,1985 Citroen BX 16TRS Saudissa,1966 Mercury Comet Caliente avo,1980 Mercedes-Benz 200,1979 Toyota Land-Cruiser Feroza Top-maasturi ja 1974 brasilialainen VW 1500-kupla Manilassa...

1939 Salon Automyynnin britti-Fordit,
Sussex ja Prefect

Kotikauppalani  ja myöhemmin vuodesta 1960 kotikaupunkini on 110-vuotisen autoiluajan ollut ensimmäiset puolivuosisataa kalustoltaan amerikkalaisvoittoista. Siitä huolimatta salolainen Frans Koskenmäen Ford-edustus Salon Automyynti Oy Halikon tullissa on myynyt 30-luvulta asti Amerikan Fordien kyljessä britti-Fordeja,kuten v.1939 Sussex-kuormureita ja Prefect-henkilövaunuja.Uskoisin Koskenmäen myös myyneen ensimmäisiä Y Fordeja ja Anglioitakin.
Yhdessä v.1939 otetussa kuvassa myymälän edessä komeilee kaksi brittiläistä Dagenhamin tehtaan ylpeyttä; uusi Ford Sussex- kuormuri sekä Prefect-henkilöauto.

1950 Tytti Hertto ja von Knorringin tytär
Poutasen huonekaluliikkeen edessä,missä
seisoo myös 1939 Ford Prefect
 siirtorekisterissä.
Oikea kuva on Annankatu 10:stä,jonka
paikalla myöhemmin Venho edusti
Skodaa. 

Samainen Prefect jälleen näkyy toisessa fotossa Horninkadun edessä v.1950 John Poutasen huonekaliliikkeen edessä valkopohjaisissa siirtokilvissä. Herton Tytti sekä Åminne Godsin kartanon omistajan kreivi von Knorringin tytär poseeravat uusien fillareidensa kanssa Prefectin edessä. Ilmeisesti Prefect oltiin kunnostettu sodan käyneenä takaisin liikenteeseen.
V.1950 Salon Automyynti Oy:n Ford-edustus oli jo muuttanut Halikon tullista keskustaan Turuntie 3:een Salon Seudun Osuuskaupan vastapuolelle myymään amerikkalaisia,saksalaisia,ranskalaisia ja brittiläisiä Fordeja.

1958 ca. Automyynti Helsingintiellä
 Kuparikulmassa
Edustalla  saksalainen 1951 Buckel
Taunus
 ja englantilainen 1949
 Vauxhall Velox

Kauppalalaiset ostivat sinä vuonna upouusia propellinenäisiä amerikkalaisia Ford Customeja ja vesiputousmaskisia Mercuryitä,saksalaisia jo v.1939 ennen sotaa esiteltyjä ja kasvoehostettuja Ford "Buckel" Taunuksia , ranskalaisia kyrmyselkäisiä Ford Vedettejä eli pikku-Mercuryitä, ja brittiläisiä "Istu suorassa ja kerjää-mallisia" Ford Anglioita,Prefectejä sekä mainitsemiani  jo v.1938 ensiesiteltyjä Fordson Thames E83W-pakettimalleja..
Myyntiin pian olisi tulossa Dagenhamin Fordilta ihkauusi ja sileäkylkinen Ford Consul-Zephyr Six-Zodiac-sarja (brittiläisittäin 3 Graces) ja v.1953 itsekantavakorinen Ford Anglia-Prefect-mallisto.

1948 Fordson Thames 7V

Kauppalan Ford-kuorma-automallistoa edustivat tylppänokkaiset ja oikeanpuolisilla rateilla varustetut 1947-48-malliset britti-Fordson 7V:t,joita sodan jälkeen tuotiin maahan Britanniasta muutama sata kappaletta käytettyinä,osa alkuperäisillä hyteillä ja osa koritettiin ja koottiin Fordin Helsingin hernesaaren tehtaalla Suomessa. Uudet Fordson ET6-kuorma-automallit tulivat kauppalaan 50-luvun alussa jo ennen 7V-malleista tunnetuilla sivuventtiili-V8-moottoreilla varustettuna.
Pian niitäkin tultiin saamaan kansiventtiilinelosmoottoreilla sekä Perkins-dieseleillä...
50-luvun alun V8-moottorista ja v.1936 ensiesiteltyä Ford Pilotia en kuitenkaan nähnyt yhtään kappaletta kauppalassa,joskin osuuskaupan johtaja Palmun uusi Ford Prefect keimaili Pilotista pienennetyllä kromimaskilla Asemakadulla kauppatalon edessä.

1949-53 Ford Prefect.
Aussie-mainos

50-luvun taitteessa kauppalassa elettiin vielä säännöstelyaikaa,jollloin elintarvikkeetkin saatiin kaupoista säännöstelykorteilla.Autopula samoin oli erittäin ankara ja liikkuminen tapahtui sodasta selvinneiden autoveteraanien avulla.
Moni sodan käynyt auto oli väsähtänyt ja tervaantunut moottoreiltaan puukasutinkäytöstä,osan joukkoliikenteessäkin vielä kulkiessa puukaasulla.
Autopulaan auttoi Englanti,joksi me silloin kutsuimme Yhdistyneitä kuningaskuntia ja joka kipeästi tarvitsi ulkomaan valuuttaa maansa jälleenrakentamiseen.
Suomenmaassa otettiin myös käyttöön valuuttasäännöstely,jolloin vain kipeämmin autoa tarvitsevat saivat maahantuojien rajoitetuista tuontiautomääristä itselleen uudet ajokit....ja tietysti brittivalmisteiset.

Kotikortteli n.1962.Punaiset ringit
kuvaavat
Salon kirkkoa sekä pappilaa

Kotikorttelini,jota 50-luvun alussa vielä kutsuttiin Hornin kortteliksi jakoi pohjoispuolella Helsingintie,idässä Kirkkokatu,etelässä Raatihuoneenkatu ja lännessä Horninkatu,oli enemmistöltään autotalleissa seivovasta henkilöautokalustosta sekoitus amerikkalaista ja eurooppalaista. Brittivähemmistömerkkejä edustivat tietysti Lammervon housutehtaan pihalla Rummunlyöjänkadun varrella sekä  Hurstin hedelmäkaupan Salon Säästöpankin viereisen kerrostalon pihalla yleensä tavaran purussa tai lastauksessa takaovet aukinaisina seisovat Fordson E83W pakettivaunut..Samanmerkkisiä löytyi kauppalasta useita kymmeniä.,jopa Saloran radiotehtaan jakeluautona.

1951.OTK:n Fargo

Pappilan naapurin liesitehtaan kuljetuskalusto käsitti ainakin yhden 1954-mallisen amerikkalaisen Ford F-600-kuormurin,mutta yhtiön Tehdaskadun varrella sijaitsevan valimon ja Rummunlyöjänkadun välistä rahtia hoiti 1951- mallinen brittiläinen Dodge Kew-rekka,jota Suomessa löytyi myös Desoto- sekä Fargo-merkkisinä. Ammattikuljettajat kutsuivat mallia Lehmänseläksi erikoisen alasluiskahtavan konepeiton takia.Brittikuljettajat taas kutsuivat sitä nimellä "Parrot Nose" eli Papukaijan nokka".
Leinon liesitehtaan omistajilla myöhemmin oli liiketalon edessä parkissa komea kaksivärinen eli keltavihreä Armstrong-Siddeley Star Sapphire. Siddeley-tehdas tunnettiin Britanniassa sota-ajalta lentokonemoottorien valmistajana.
Panen aakkosjärjestyksessä listassani kauppalan kaduilla bongaamani brittiautomerkit 1950-luvun taitteesta alkaen:

1. Austin of England:
---------------------------------

1954 Austin A40 Somerset

Sota-aikana Austin Motor Company valmisti Britannian armeijalle Lancaster-pommikoneita sekä kuorma-autoja.
Ensimmäiset kotikorttelissani vierailevat Austinit 50-luvun taitteessa olivat v.1948 esitellyt uudet Austin Devonit sekä Dorsetit,jotka kuuluivat Austin of Englandin ns. Counties- eli maakuntasarjaan. 50-luvun alusta mallisarjaan tuli lisäksi pyöreä A40-Somerset sekä pienempi A30-35,joka ristittiin kansan suussa Puukenkä-Austiniksi.Pikku-Austin vielä käytti vanhanaikaisia vaijerijarrujakin. Somersetin pulskampana isosiskona oli A70 Hereford,jollaisia mm. näkyi Turussa ULA-takseina (radiotakseina).

1952 Turun ensimmäisiä ula-takseja:
1952 Austin A70 Hereford
ja 1947 Checker A2

Vanhempaa 1947-50 ja Devonin sekä Dorsetin mallista isommaksi kasvatettua Herefordia näkyi kauppalassa muutama ja Turussa useita...(Hereford oli myös Britanniassa tunnettu lehmämalli ja Austinin sisar Morris käytti Cowley-merkissään lehmän kuvaa.)
V.1952 Austin Motors Co. ja Morris Motors Co. yhdistyivät British Motor Companyksi (BMC),jolloin Morris-yhtymän perustaja William Morris alias Lord Nuffield erosi johtokunnan puheenjohtajan paikalta pelätessään Morris-autojen saavan uudet kansiventtiiliset B-sarjan Austinin moottorit. Näin kyllä tulikin käymään,jolloin Morrisin sotaaedeltävät sivuventtiilikoneet syrjäytettiin Austinin uusien kansiventtiilimoottoreiden tieltä,jolloin BMC:n myyntiluvut kohosivat huippuunsa.

1947-54 Austin A40 Devon 10cwt Van

Mäystin of Finland
-------------------------------

1948 Austin 16

1960-luvulla aluesairaalan kirurgi Sarparannan pojat olivat kunnostaneet kartsa-autokseen 1946-mallisen mustan Austin 16-limusiinin suurennetuin takalasein.Valkoisin Panu-ulkolateksikirjaimin kuljettajan ovessa luki "Mäystin"ja etulokasuojan antennissa lepatteli oravanhäntä mainoksena uudesta Hotrod-villityksestä,joka kylläkin enimmäkseen näkyi kaduilla Paakkosen Sepon vaatekaupasta ostettujen dongareiden nahkaisista Hotrod-täkyistä.
Mäystin-nimi tunnettiin enemmänkin hikilautasuksien nahkaisista hiihtomonoremmeistä.
Harvalla nuorella silloin oli vielä omaa autoa,varakkaamman teinipoikaluokan ajellessa kartsalla Vespa-skoottereilla.
Itse pidin mustan Austinin takkaikkunasuurennosta harvinaisen automallin pyhäinhäväistyksenä ja raiskauksena eikä Austin 16 Mäystin-Kustom elänytkään päiväperhosena kuin yhden kesän,joutumalla Eklundin romuttamoon Granitin verkkoaidan taakse.

1954 ca.1947 Austin K4,1951 Fargo Kew
 ja 1954 Austin A30 asvalttitöiden keskellä Keskuksen talon edessä
Juhart 2010.

Austin K4-mallisella (1946-50) raskaammalla kalustolla salolaiset ammattiautoilijat kippasivat soraa ja santaa rappukippisiltä ja peltipohjaisilta lavoilta rakennustyömailla sekä katutöissä pitkään 50-luvulla.K4-malli pohjautui paljolti sota-aikaiseen Austin K2-malliin.
Kauppalan ammattiautoilijoiden keskuudessa Austin K4-kuormureita pidettiin alitehoisina uusien 1948-50 amerikkalaisten "Stovebolt-Six"-koneisien Chevroletien sekä jopa vanhempien sodankäyneiden 1940 V8- Hävittäjä-Fordien rinnalla ,etenkin monttuajoissa.Uuden valtatie Ykkösen rakennustöissä Austineita kylläkin näkyi soranajossa 40-luvun lopulla.
Kevyemmässä jakeluliikenteessä ,kuten meijerien maitoautoina Austinit pärjäsivät paremmin.

1980.Eläkemaiturit.
1951 Fordson Thames 7E ja 1958  Austin 245F COE.
Juhart 2004.

1958.1956 Ford Thames-paku ja SSO:n
 1957 Austin
Loadstar MK II juna-aseman
 tavaratoimistolla
juhart 2004

Vasta v.1954 mm. Salon Seudun Osuuskauppa osti jakelukuorma-autoksi uuden vaaleanvihreän ja henkilö-Austinin maakuntasarjaa hytiltään ja kuonoltaan mukailevan Austin K6 Loadstarin, samanikäisen pitkänokkaisen Mercedes-Benz-kuorma-auton lisäksi.Siinä entisten sota-aikasiten arkkivihollisten automerkit kylki kyljessä palvelivat rauhanaikaisissa jakelukuljetuksissa.
Pakettivaunuina Austinit olivat myös suosittuja kauppalan yrittäjien keskuudessa..

Muutama 1948-50-mallinen A40 Devon-pakettiauto näkyi pääkaduilla kauppalalaisten liikkeenharjoittajien jakeluautoina.Isompaa J-mallista ja tylppänokkaista pakettiautoa en kylläkään koskaan nähnyt kuin saman tehtaan Morris-variaationa. Austinin isompi yhdentonnin K8-pakettimalli oli myös suosittu jakeluliikenteessä ja jossain oli nähnyt siitä koritetun Suomessa jopa pikkubussinkin.
Pienimmän Austin A30-35 eli Austin 7:n henkilö- ja pakettimalleja liikkui kauppalan kadulla useita,mutta ihme kyllä A40 Somersetin pohjalta (1952-54) ei valmistettu pakettiautoja ,kuten A40 Devon-sarjassa aikoinaan.
Somersetin ohella v.1954 saakka jatkettiin kylläkin Devon-pohjaisten pakettimallien valmistusta.

1951 Ol.Ahjon Austin K8

1955 Austin A30 Seven

Oltuamme pappilan porukan kanssa evakossa eli isäni pastoraalityön ajan v.1954-56 Harjavallan rikkinummilla,meillä ei ollut vielä omaa autoa.Isä teki virkamatkansa joka vanhalla sotapyörällään taikka kirkonkylän kahdella pirssiautolla,amerikkalaisella 1951 Dodge Kingswayllä ja brittiläisellä 1951 Humber Hawkilla. Pastorilassa kylläkin oli oma autotalli,jota seurakunnan diakonissa sai käyttää uuden 1954 Austin A30-mallinsa säilytyspaikkana. Jotenkin olin ihastunut pikku-Austinin muotoiluun ja enemmän vielä A40-Somerset mallin pulleanpyöreisiin muotoihin. Koulumatkoillani poikkesin pitkäksi aikaa kirkonkylän ainoan paperikaupan näyteikkunan eteen kuolaamaan autokiiltokuva-arkkeja,mistä syvimmin autohullun pojan mieleen jäi kytemään vaaleansammaleenvihreä Austin A40 Somersetin kiiltokuva.
Siitä lähtien olen aina halunnut samanvärisen auton itselleni..ja Saudissa ostin 40 vuotta myöhemmin v.1985 vaaleanvihreän uuden Citroen BX 16TRS:n,joskin metallihohtoisena..
1985 aito Austin-merkki oli jo pitkään ollut haudattuna,joskin Britanniassa ajeltiin vielä uusilla Austin ja MG Metro-pikkuautoilla.70-luvulla Austin-merkkiä yritettiin kohottaa Leyland-merkin alla ns. Wedge-mallistolla (Kiilamallisto),mistä koskaan ei tullut myyntimenestys.
50-luvun alun Austin A40 Somerset tunnettiin kyllä alitehoisena 1.2-litraisella B-sarjan moottorilla eikä siitä lihotettu A70 Herefordkaan ollut mikään kova menijä.

1951 Austin A125 Sheerline

Austin kyllä valmisti isompia loistoautoja,kuten A125 Sheerlineja ja Vandenplaseja erikoiskoritehtailla.Niitä myös koritettiin hautaus- sekä woodyfarmariautoiksi että ambulansseiksi Britanniassa.
Itse muistan kylläkin,että yhdellä lounaissuomalaisilla santateillä tuli vastaan kerran iso ja sysimusta 50-luvun alun Austin 125 Sheerline,minkä etuvalonheittimet vastasivat kooltaan 30-lukuisen Rolls-Roycen valopottia.
1954 Austinit saivat uudet transatlantilaiset kromikasvonsa sekä kurvinsa.A-maakuntasarjaan lisättiin myös A50,A55,A60,A70 Cambridget sekä A90,A100 että A110 Westminsterit.
Cambridgen Morris-sisarmallisarja samalla sai Oxford-nimikkeen. Cambridge-sarjaa koottiin v.1967 saakka vielä Farina-mallistossa ja vanhemman v.1954 esitellyn A40 Cambridge-sarjan paketti-sekä pickup-malleja valmistettiin Farina-mallien ohella vuoteen 1971 asti.

1956 Austin A55 Cambridge

Salossa oli ainakin yksi Austin A55 Cambridge,jonka omisti Salon Seudun Osuuskaupan uuden tavaratalon osastopäällikkö Lehtonen. Lehtosen pojan kanssa kimppaannuin 60-luvun puolivälin jälkeen,kaverin ollessa kesäduunissa elintarvikemyymälän autotsupparina.Itse oli kesäduunissa tavaratalon kesälomatalonmiehenä.
Isä Lehtonen piti ja puunasi pitkään 60-luvun loppuun asti vanhaa 1956 A55 Cambridgeaan,kun uutta Farina Cambrideakin oltiin valmistettu jo kymmenisen vuotta.
Lukiokaverillani Kanervan Esalla oli kouluautonaan äitinsä siniharmaa 1964 Morris Oxford (Farina),jonka punaisia nahkaistuimia pääsin kokeilemaan useamman kerran.Morris Oxfrod ei eronnut paljoakaan sisarestaan Austin Cambridgesta kuin maskiltaan.perävaloiltaan ja kromiheepeleiltään. Farina-korinsuunnittelutoimisto oli samoihin aikoihin 50-luvun lopulla piirtänyt Peugeotin 403-mallin seuraajaksi uuden 404-mallin,joka näytti paljolti uutta brittiläistä BMC:n Farina-mallistoa.
Peugeot 404 näytti kyllä muodoiltaan paljon sirommalta ja muodikkaammalta pariisittarelta,verrattuna paksummin vaatetettuihin cambridgeläisiin sekä oxfodilaisiin maalaisserkkuihin.

Osuuskaupalla oli tällainenkin "Kulmaovi"-Austin
245F LWB-kuormuri.
Britit kutsuivat sitä "Threepence Cabiksi"

1963 Austin A60 Farina

1964 Peugeot 404

1961 Austin A40 Farina MK II

Britit kutsuivat v.1958 esiteltyä BMC-mallistoa Farinaksi korisuunnittelijan mukaan.
Suomeen alettiin myös tuomaan uutta Austin A40 Farina-mallia,jota omituisesta syystä ryhdyttiin kutsumaan Futuraksi.60-luvun alussa niitä saatiin maahan myös pakettiversiona hullun piilopakettiautolain aikoihin.Pakettimalleista vuoden omistusajan perästä puhkottiin sivupellit B-pilarin takaa auki ja tilalle asennettiin takasivuikkunat,jolloin perheet pääsivät ajelemaan uusilla ikkunapiilofarmareilla.Niistä ei tarvinnut maksaa korkeata autoveroa pakettiautoluokassa. Briteille Austin A40 Farina-pakettimallit ovat tänäänkin mitä harvinaisimpia latolöytyjä.

jatkuu...Mini- ja Maxi-tulevaisuuteen Futuralla ja Farinalla..