Brittiautojen maihinnousu Hornin kortteliin.4. Prinsessan armaada.

1947 Austin A110 Sheerline

                                   1950 Saimaan valssi,Prinsessa Armaada.Kipparikvartetti

Pikkukakaroina hoilasimme Kipparikvartetin Saimaan valssi-laulua.."Prinsessa Armaada..huhhei..laivamme,koootimme huhhei--!" Pikkusiskoni hoilasi samaa laulua omin versioin.."Prinsessa armahda..huhhei.."
Prinsessoita tapasimme vain saduissa ja kesämökin ulkohuussin seinästä ruotsalaisen Allers-lehden kansikuvista..Automerkkeinä Princess oli minullekin autobongaajalle tuntematon.
Kuninkaallisin kruunupääauto minulle oli Dodge Coronet,jonka konepeltiä komisti krominen pässin sarvipää...
Vasta kymmenisen vuotta myöhemmin Suomeen saatiin todellinen kruunupääautosarja Japanista Toyota Crownista Coronan kautta Corollaam.Laivausten mukana taisi tulla yksi Prince Motorsin Gloriakin.

1954  A125-135 Princessin sisustus

Syntymävuotenani 1947 Austin Motors Co. ensiesitteli Austin ison A110 Sheerline-mallin,jota yritettiin myydä Rolls-Roycen ja Bentleyn loistoautojen alakategoriassa ja huomattavasti niitä halvempana limona. Suomenmaahankin niitä tuotiin muutama johtokuntaluokan vaunuiksi.Valitettavasti n.10 vuotta myöhemmin niitä päätyi käytettynä nuorison kaahaus- ja lauluautoiksi,kuten moni muu vanhempi ministeriluokan musta ja pidennetty virka-autokin.Kukaan ei silloin välittänyt taltioida vanhanaikaisia suuria punta- ja taalahymyjä.Esimerkkinä oli mm. Mannerheimin 1937-38-mallinen iso Packard,joka päätyi Kökarin saarelle kirveellä muotoiltuna,että mahtui merikuljetuksessa kalastajan sillipaattiin.Packardista tehtiin kanakoppi.

Virtesen Moottorin RR-pakettiauto

Kaupunkiin saatiin 60-luvulla kyllä oikea huippuluokan brittiläinen loistoauto,30-lukuinen Rolls-Royce,joka sattui kuitenkin olemaan ilmeisesti Britanniassa koritettu pakettimalli.Virtasen Moottorin omistaja oli hankkinut sen mainosautokseen ja maalauttanut sen punaiseksi.Mainosautona se reklamoi punaisissa kyljissään brittiläisiä.Lucasin valoja ja Lockheedin jarruja.
Salon nuoressa kaupungissa vilahteli muutama muukin konservatiivisen näköinen brittiloistoauto.

1954 Jaguar MK VI Pauligin
keräilykuvissa

Kotikaupunkini Hornin korttelissa kävi pistäytymässä 60-luvun lopulla usein 50-luvun alun Jaguar MKVI,jonka harmaan maalin aika oli patinoinut melkein mataksi.Jaguaria ajoi ikäiseni nuori länsikaupunkilainen miehenalku,jonka tunsin vain kasvoilta. Jaguarin sisutus oli samoin ajan patinoimaa punaista vasikannahkaa ja auton pähkinäpuinen kojelauta hilseili lakkapinnastaan.Sitten yhtäkkiä sekin katosi katukuvasta.
Aivan naapurissamme Leinon liesitehtaan toimitalon edessä oli päiväsaikaan pysäköitynä yhden Leinon omistajaveljeksen viherkeltainen v.1960 Armstrong-Siddeley Star Sapphire.

1960 Armstrong-Siddeley
Star Sapphire

Minusta se oli kauneimpia brittiautoja. 70-luvun puolivälissä somerolainen roddarikaverini tarjosi minulle maatilansa suulin takana ruostuvaa 50-luvun alun Armstrong-Siddeley Sapphiren jämiä. Musta Sapphire kylläkin oli täysi raato,josta sain pienellä välirahalla pelastettua komean kromimaskin,osan pähkinäpuista kojelautaa sekä rosteriset vartti-ikkunaraamit. Sapphiren maski seisoi kiillotettuna pitkän ajan Rappulan kaksioni olohuoneen nurkassa huonekoristeena,egyptiläisen kromisfinksin seuratessa persialaista toriani,missä silloisen persialaissyntyisen vaimoni interrailaavat maailmakansalaisveljet- ja sisaret nukkuivat makuupusseissa.
Salon kaupungin ollessa vielä 50-luvulla kauppala,sen asvaltti- ja mukulakivikaduilla liikkui jokunen muukin paremman luokan brittiauto,kuten Rover.

Salolaisen Kannisen
1956 Rover 75
v.1961 FL-191-rekistereissä

Yleensä Roverit olivat mustia tai harmaita,mutta kurkattuani Horninkadulla Axelssonin talouskaupan mustan Rover 75:n sisään nopeusmittaria,näin kiiltävän pähkinäpuisen kojelaudan ja pähkinäpuiset ikkunalaudat sekä tummanpunaiset nahkaistuimet.
Auton rumahkon korin sisustus paljasti  todellisen brittiläisen herrasmiesklubin! Olin lukenut,että uuden Roverin suunnittelua varten muotoilustudioon oltiin hankittu malliksi propellinokkainen 1950 Studebaker Champion,josta lainattiin mm. takaviisto tuulilasi ja jäähdytinsäleikköön valonheitin propellin tilalle.Oikeastaan ainoa esistelty keskivalonheittiminen amerikkalainen auto oli v.1948 Preston Tuckerin virtaviivainen takamoottorilimo. Sekin automalli kuoli Detroitin 3:n vahvan painostuksen alle.
Rovereita oli Salossa aivan sen 50-luvun alkusarjan "Kyklooppi-mallista" 60-luvun alun 95-110-malleihin,joista jälkimmäisissä suurennettu takaikkunakin oli jaettu kolmeen osaan. Turuntiellä Finn-Flaren ja Ravintola Taljan välisen Nygrenin kauppapuutarhan edessä yleensä seisoi Nygrenien harmaa-sininen iso Rover 95.
Minulle tarjottiin paljon myöhemmin Manilassa 1980-luvulla valkoista Rover 95-mallia,mutten ostanut sitä,koska alkuperäinen auringon polttama nahkasisustus oltiin vaihdettu velouriseksi.Ostosta kieltäytymiseeni vaikutti myös yksi Roverin rikkoutunut etuparkkivalo,jonka myöhemmin tiesin löytyvän mm. tavallisesta Land-Roverista.
Olen pitkään katunut,etten ostanut sitä Roveria .

60-lukuinen Rover P5B

60-luvun lopulla olin ihastunut yhteen mustaan 1960 P5B Roveriin,jonka meidän seurakuntatalon siivessä asuvan talonmiehen poika omisti.Olin usean kerran udellut sen hintaa ja talonmies oli lonkalta tarjonnut 500:an Suomen markkaan.Roverin olisin pystynyt ostamaan alta silloisen rakennusmiehen viikkotilin. Olinhan silloin opiskeluluppovuotena töissä uuden KOP-pankkitalon rakennuksella mittamiehen apulaisena.
Kauppoja koskaan ei tullut,koska uskoin talkkarin vain velmuilleen älyttömällä halvalla hinnalla,koska hintalappuun olisi voinut hyvinkin lisätä yhden nollan lisää.

1952 Triumph Mayflower

Austin Sheerline edusti uudempaa ns.teräväkanttista "partaveitsipokkaus"-korilinjaa,jota myös Triumphilla suosittiin isomman Renownin ja pienemmän Mayflowerin korimuodoissa.Sheerlinen katoaminen melkein kokonaan edes jälkipolvien taltioitavaksi on valitettavaa,koska v. 1947 niitä valmistettiin A110-mallisena vain 12 kappaletta ja vuoteen 1954 mennessä A125-mallisena vajaat 8000 kappaletta.
V.1954 Sheerline ristittiin Princessiksi.

Austin Sheerlinen prototyyppi v.1954 Somerset-
Herefordin muodoissa

1960-68 Vanden Plas Princess

Se ei kylläkään kelvannut Britannian kuninkaallisille,joita kuljetettiin juhlasta toiseen isoilla Daimlereilla.Princess aluksi oli varustettuna A110-ja 1A120-sarjassa 3.46L-kuutosella ja v.1957-60 myös A135-sarjassa 3.995L(4-litre) -kuutosella,jolloin hevosvoimaluku oli noussut 125:en. Princess oltiin koritettu Vanden Plas koritehtaalla ja v.1960 Austin Princess kruunattiin Vanden Plass Princessiksi,jota valmistettiin v.1968 asti.
Austin Princessiä v.1959-60 valmistettiin 3 Litre-mallina ja Vanden Plas Princess 3 Litre-mallina v.1960-64 ja joka pohjautui Austin 99 Westminsterin tekniikkaan.Vanden Plas Princess 4 Litre taas pysyi mallistossa v.1964-68.Kaiken Princessin Badge Engineeringin lisäksi Vanden Plas-variaatioita valmistettiin BMC:n 1100-sarjan 1275-1300-luksusmalleina  vuosina 1964-68. 1970-luvun surullisen kuuluisaa Allegroakin sai pähkinäpuu-nahkasisustuksella vaatetettuna Vanden Plasina,jolla vielä tänäpäivänä on keräilijäpiirinsä..
Austin Sheerlinen vanhahtavaa korimallia yritettiin kerran muokata modernimmaksi  Austin Somerset-Hereford-sarjan ovien ympärille,mutta ehdotus ei kuitenkaan mennyt läpi eikä pullistettu sekä pidennetty Hereford-Sheerline olisi mennyt kovin hyvin kaupaksi omituisessa kuosissaan.

Austin (Leyland) Princess 1975-82
-----------------------------------------------------------

1976 Leyland Princess

1970-lukua pidettiin brittiläisen autoteollisuuden pimeimpänä aikakautena.1950-60-luvulla se oli ratsastanut ympäri maailmaa.
70-luvulla kaikki meni pieleen huonosta laadusta sekä teollisista levottomuuksista.
70-luku ei olisi ollut makean omalaatuinen ilman uutta Princessiä.
Vain epätavallisen päätöksenteon sekä British Leylandin saman vuosikymmenen imperialistisen pöyhkeilyn ansiosta firman johto kutsuttiin kokoon ja ehdotettiin,että valmistettaisiin sellainen auto,joka muistuttaisi englantilaista cheddarjuustoviipaletta.
Austin Princess ei ollut "paska" auto.
Princessin konevaihtoehtoina olivat 1.8-2.2-litraiset kuutoskoneet ja tuotannon alkuvuotena 1975 sitä sai Austin-,Morris. ja Wolseley-variaatioina.
Se näytti kiilamaisuudessaan melkein futuristiselta. Sen nerokas jousitus antoi poikkeuksellisen pehmeän kulun,jota täydensivät avarat sisätilat sekä satumaisen mukavat istuimet.Sen jälkeen,kun British Leylandin niskaan oltiin kaadettu Marinan ja Allegron möhläysten laskiämpäri,Princessillä onnistuttiin kääntää tappio voitoksi...ainakin vähäksi aikaa.

1982 Austin Ambassador

Muutamaa vuotta myöhemmin eli v.1982 BL päätti nimetä Princessin Ambassadoriksi,mikä myös merkitsi sitä,että koko auto käytiin läpi tiheäpiikkisellä kammalla,mikä keräsi siitä vain hyvät palat...jotka heitettiin roskakoriin.BL:n muista roskakoreista kerättiin Ambassadoriin osia,kuten etuvalot Morris Italista ja sisustus Allegrosta.Konevaihtoehtona ei enää ollut Princessin kuutosta,vaan 1.7-2.0-litraiset yksikaasuttimiset neloset.Mallivariaatioita oli L,HL sekä HLS,josta viimeinen muuttui Vanden Plasiksi ennen malliston loppua 1984. Viimeisissä Vanden Plas Ambassadoreissa sisustusta oltiin paranneltu Rover SD1:n tasolle.
Sen keulaa oltiin meikattu yhtä rumaksi muovikennoksi kuin Talbot Solarassa ja se oli myös laiskistunut koneeltaan.Lisäksi sen sisustus näytti niin synkältä,että sisään halusi istuutua vain sadetta paossa.
Mukavammalta olisi tuntunut intialaisessa Hindustan Ambassador-taksissa,joka pohjatui 50-luvun alun Morris Oxfordiin.
Parasta Ambassadorissa oli sen viisiovisuus....siis Austin Ambassadorissa.
BL:n laatuongelmien takia jopa brittitelevisiossa pilkattiin Ambassadoria "Not The 9 O'Clock News"-parodiassa,missä mm.Rowan Atkinson (myöh. Mr.Bean) Bobina vitsaili autosta; "Built by Roberts".
Vitsitiimi oli muunnellut silloista Fiat Stradan televisiomainosta "Built by Robots".

Hindustan Ambassador

------The End-----