 |
| Juan dela Cruz, Fisherman Juhart 2005 |
JUANIN SIPULINKUORINAHKA
Sibuyas Sea
(Sipulimeri...Filippiinejä reunustava meri)
Juanin heikompana luonteenpiirteena pidetään hänen arvostelunherkkyyttä eli ohutta nahkaa.
Hän ei osaa ottaa kritiikkiä,oli se positiivista tai negatiivista,puhumattakaan tappiotaan objektiivisesti.
Taistelu liike-elamässä sekä politiikassa viedään useasti katkeraan loppuun.
Taistossa listitään voittaja joko omasta taikka palkkatappajan kädestä,vaikka itse lopussa ajautuisi syteen sekä saveen.
Politiikassa filippiinot ovat saaneet puolivuosisataisen amerikkalaisen koulutuksen,malaijimentaliteetin ampuessa nämä ulos radaltaan kuin viallisen ballistisen ohjuksen.
Häviäjä on ikuisesti katkera,vaikka aika olisi parantanut haavat.
Kostosta nauttiminen tekee niille todellista mielihyvää...ainakin hetkeksi.
Ex-presidentti Ferdinand Marcoskin lakiopiskelijana henkilökohtaisesti ampui isänsä kilpailijan pormestarikilvassa kostoksi isäpappansa murhasta.
Pinoyt aina kertovat oppineensa valehtelemisen taidon amerikkalaisilta.
Kun tarpeeksi valehtelee,lopulta uskoo valheisiinsa!
Sitten Juan vihastui valkoiselle miehelle kateellisina hänelle,joka oli siunannut tälle itsenäisyyden.
Kateus niitä kohtaan,jotka istuivat hierarkian ylimmällä lehterillä,sai Juanin nauttimaan yhä vähemmin vallan sekä menestyksen symbooleista.
Veitsenkärjellä hänen piti piirtää pitkä kylkiviiru isäntänsä Mersun lakkamaaliin kateuden pirusta.
Kateus levisi keskiluokan asuinalueiden naapuristoon elintasokilvassa.
Itsellä piti olla parempaa kuin naapurilla...vaikkei olisi ollut varaa.
Espanjalaiset kutsuivat tyyliä consuelo de boboksi eli hölmön lohdutukseksi.
Juan oli kerännyt mätiä omenia ulkolaisista puista.
Miksi piti lähteä apinoimaan valkoista miestä?
Ainoan hyvän omenan han kylla poimi....Amerikan ajan!
Amerikan aika vaati täsmllisyyttä,filippiinoajan ollessa laajamittaista aikaraamia,viedessään pitkässä odottamisessa venttajaan harmaaseen limboon.
Pinoykulttuurissa on shokeeravaa saapua ajoissa kutsuille eikä myohästymisestä tarvitse pyytää anteeksi.
Ajoissa saapuminen on tahditonta manjaanakulttuurissa.
Putkimiehestä poliitikkoon myöhästellään,kenenkään kunnioittamatta täsmällisyyttä ja kenenkään suuttumatta.
Tassa limbossa Juanilta puuttuu täysin logiikka.
Kotipiika voi pyytää isäntäperheeltään viikon lomaa,koska tämän äiti provinssissa on kipeänä.
Hän vakuuttelee palaavansa viikon päästä.
Paluu voi kestää vuosia.
Ajan tajun suhteen ulkolaiset pitävät Juania eksistentialistina.
Elämäniloon hänellä on mitä suurin,laaserintarkka keskittymiskyky.
Hän osaa keskittyä huvitteluun sekunnin murto-osassa...nyt ja tässä.
Hauskanpitoa yleensä kestää niin kauan kuin on aikaa sekä varaa.
Siinä ei katsella toimiston kellokorttikoneen tiukuun,pomonkin ymmärtäessä,että itsekin tekisi samoin,jos sopiva tilaisuus tulisi.
Itselleen Juan osaa myös nauraa,mutta vieraan pilkka sattuu omaan nilkkkaan.
Juan voi vetää hihastaan kiertämään juorun,joka leviäisi kulovalkean lailla koko kaupunkiin täydestä todesta.
Flirttailukin on tavallista ja sitä tehdään ylpeydellä,vaikkei olisi paljon varaa mesoa parhaimman kaverinsa rouvan kanssa.
Juanin ollessa PA,hänen vatsansa silti on aina täynnä,koska vippiä saa ilman vakuita ja takuita.
Hän maksaa velkansa silloin kuin vain muistaa.
Yli vuoden vanhat velat ollaan maksettu unohduksen tilille.
Näin myös käy tavaroiden lainaamisessa.
Juan on oman aikansa apostoli,jota voitaisiin verrata vanhaan hippiin,jolla aina tapahtuu jotain....Wazzup...man?!
Hän kulkee virran mukana,joutuessaan satoihin arvottomiin seikkailuihin ,saamalla itsensä tasapainottelemaan veitsenterän ja komedian väliin pingoitetulla nuoralla.
Juan ei koskaan suunnittele tulevaisuuttaan,koska kaikki tuleva voisi olla yhtä arvaamatonta kuin lämpömittarista lattialle valahtanut elohopea.
Juanille elämä on aina reunalta tipahtamista.
Ratkaisut löytyvät kekseliäisyyden,inspiraation sekä innovaation oudossa alkemiassa jokaiseen tilanteeseen sopivalla reseptillä.
 |
| Ferdinand ja Imelda Marcos |
Marcosit tälle olivat malliesimerkkejä,miten johdetaan Philippines Inc.'ia.
Niiltä hän oppi lisa-know-howta vilpin taiteessa,joka ylsi "valtiojeepin" dieselkoneen jokaiseen öljykanavaan..aivan öljypohjaan saakka.
Poliisin,armeijan sekä valtiomiesten rikokset kulminoituivat presidentti Joseph "Erap" Estradan hallintokaudella.
Pahinta rikoksissa oli,että Erap jäi vilpistä kiinni!
Presidentti lausui viattomana TV-kameroihin päin,vietäessään presidentin linnasta rikollisten linnaan,että...Innocente Ako....Olen täysin viaton.
Tulisi kestämään oman aikansa,kunnes muidenkin päättäjien paat alkaisivat tippumaan.
Filippiinien valtion oikeudenkäyntisysteemi on maailmankuulua hitaudestaan.
Kymmenen vuotta vanhat rikostapaukset tuomareiden mapeissa ovat liian tuoreita edes esille ottamiseksi...jollei syytetyllä ole varaa lahjoa viskaalia..ja rikos vanhenee sekä avaintodistajat muuttavat murhauhkauksien takia Amerikkaan...
Monet myos kuolevat vanhuuteen...ja joskus kuulaankin.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Syytetty presidentti Joseph Ejercito "Erap" Estrada 25 April 2001 |
Hei...millä sie löit minnuu kun tul sata haavaa?
Ai sahanteräl?!
(Mustalais-Mannen sanonta Kakolan portin edessä vapauduttuaan,kun verikostajat iskivät)
====================================================================
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti