torstai 19. kesäkuuta 2014

KAVERIPIIRI PIENI PYÖRII.Ulkomailla.Papinpoika.


Arabialaiset uskonnolliset poliisit
palaverissa
KUNNON KAVERIT ULKOMAILLA


Juurruttuaan Saudiin lumikupuliksi Jussi teki tuttavankauppoja monen kansallisuuden kanssa ja useimmin ne jäivätkin kättelyiksi.Paikallisen hameväen eli saudien kanssa päästiin liiketutuiksi sahinjuonteineen sähkö-ja putkisukilla.Ostajan tehtävä vaati vahvaa kuminateemahaa ja kärsivällisyyttä kaupan päälle käsien paiskaamiseksi,koskei teenjuonnin aikana keskusteltu sanallakaan bisneksestä,vaan kyseltiin sukisheikin vaimojen ja lasten vointia ja oliko sheikki hankkimassa uutta vaimoa hyvänä tulovuonna.
Allah karim...Luoja tarjoaa runsaalla kädellä!
Kauppasheikki vastaa ja kaupat oltiin lyöty lukkoon ja ulko-ovella hyvästelty kädestä pitäen kahden tunnin sahinjuonnin päätteeksi massalamalla ja inshallahilla.
Saudien kanssa oli helppo päästä tutuiksi,mutta kavereina niiden kanssa piti pitää hajurakoa.


King Faisal Hospital
Riyadh.KSA
Jussin kaveriksi yritti lyöttäytyä riadilainen Saad Al Ghambdi,King Faisal sairaalan materiaaliosaston inventaarivirkailija,joka viekkaana aina kyseli saddikin eli aroviinan saannista.
Jussi ei myöntänyt tietävänsä mitään saannista ja rupattelu päättyi aina materiaalikonttorin parkkipaikalla Saaedin Buickin vieressä lyhyeksi tupakantumppien runttaamiseksi nahkasandaalin kärjen alle,jolloin Saaed huiskasi ruutuhuiviensa liepeitä ja hurautti Buickinsa tankkifarmin portista ulos...huutamalla auton ikkunasta.että... malesh.
Malesh on saudien ainoa epäjumala,jota filippiinot kutsuvat saarillaan Bahala'ksi.Oikeastaan sanan voisi ilmaista pelkällä olankohautuksella eli kuka välittää...it's up to you.
Saaed oli saanut koulutuksen jenkeistä väittämällä olevansa täysin toisenlainen kuin Riyadhiin arolta muuttanut perusbeduiini.
Jussin päässä sireeni varoitteli eräs tapaus,missä Saaed oli kysellyt filippiinointtaajalta Toni Navarrettelta samoin saddikin saannista,jolloin kummatkin joutuivat Riadhin poliisilaitokselle kuulusteltavaksi pidätettyinä aropirtutrokarin portailla.Poliisit olivat kytänneet viikkoja taloa mahdollisesta alkoholin myynnistä.
Saaed sai valehdeltua kunnon muslimina itsensä ulos ja Toni istui Nassarayehin kivilinnassa kuusi kuukautta klanittuna ja takalistoonsa pantuna,kunnes poistettiin maasta käsiraudoissa ja korkki pyllyssä Saudian jumbolla Manilaan.Ennen pidätystään Toni oli yli satakiloinen ja sysimustatukkainen  visayalainen miesgorilla,mutta jumbon rappusilla tämä oli kuivunut 60-kiloiseksi harmaatukkaiseksi vanhaksi filippiino-loloksi.
Jussi päätti pitää etäisyyttä saudikamuista.

King Faisalin sairaalan monikulttuurisesta työvoimasta löytyi hyviä tuttavuuksia ja etenkin pohjakerroksen hammaslaboratorio käsitti monenlaisia individuelleja.
Jenkkejä oli melkein joka osastolla,kuten audiovisuaalisella osastolla,patologisessa labrassa,EMS:n (Emergency Medical Services) polilla ja ambulanssi-parameedikkojaoksessa,huollossa ja ulkopolien sairaanhoitajina.
Jenkkeihin oli helppo tutustua,vaikka nämä yleensä esiintyivät ryhmissään reuhkeina ja kovaäänisinä ja kertoivat Jussille kuinka kivalla aksentilla poika puhuu...ootkos Australiasta,Uudesta Seelannista vaiko Hollannista?.
Hammasproteesilabra oli 90-prosenttisesti läpikuva jenkkilästä paria filippiinohammasteknikkoa lukuunottamatta,jotka kolonialistisen nöyrinä uskalsivat vain hymyillä kysyttäessä asetellessaan lateksihanskasormilla posliinihampaita artikulaatttoreiden muovi-ikeniin ja paistaessaan valmiita tekareita rosteriuunissa munakellon tikityksessä.
Hammaslabran superviisorina oli pitkänhuiskea marylandilainen Dan Underwood,jonka takinhelmaa tapasi vain käänteissä ja labran metallisissa kierrerapuissa,koska kaikki osastojen päälliköt viettivät päivänsä erilaisissa hallinnollisissa miitingeissä ja palavereissa.Danin ollessa enimmäkseen paitsiossa osaston ns hands-on-superviisorina toimi lyhyenläntä ja setä Tuomon näköinen tenneeseläinen Maurice Williams..kuparinruskea afrikkalaisamerikkalainen.



Jussi 1980-82
OMP:n superviisorina
MAURICE...Mauriseni

Hammaslaboratorion teknikko Maurice oli nainut manilalaisen Litan sairaalan alakerran apteekista,joten Jussilla oli jo tämän kanssa kiinnitysmahdollisuudet jopa kaveriksi,koska itse oli nainut filippiinohoiturin.Saudissa Jussi oli tavannut montakin filippiinaleidin naineita ulkolaisia ja jenkkejä,mutta nämä olivat lopulta paljastuneet tyhjänpolkijoiksi ja puolivillaisiksi treidereiksi Manilaan.Yksi jenkki Tom Fraye,joka palveli Yanbun aikoina amerikkalaisen sähköfirman Square D:n myyntipäällikkönä, päätyi pitämään tyttöluolaa Angeles Cityn huorakaduille ja toinen britti Donald Atkinson,melkein seinänaapuri Manilassa asenteli diskovaloja Manilan Mabini-tyttökadun klubeissa ja kabareissa.Donaldin muija oli tyypillinen provinssifilippiino-achai (sisäkkö) naamaltaan ja olemukseltaan eikä Donia paljon kotona näkynytkään kiireittensä takia.Donin vaimo oli ilmeisesti löytö ja kaato jostain Manilan beerhouseista.Donin rouvaa ei voida kutsua luonnolliseksi filipinakaunottareksi,koska varpaanväleistä pystyi tsekkaamaan maalaisperinnön,missä jalkaterä leviää muovisandaaleiden jatkuvasta käytöstä barriossa ja riisivainiolla. 
Köyhyys saa monen filipinan etsimään rahoittajansa ei ulkonäkönsä,vaan rahapussin paksuuden perusteella.

Jussin vaimo
saudiabayassa
Mauricen ja Jussin vaimot olivat koulutettuja ammattilaisia..farmaseutteja ja erikoisairaanhoitajia ,eivätkä värvättyjä  Manilan sivukatujen Instantyövoima-agenteilta kuten suurin osa Mabini-kadun ovilta Tokion ja Koben yökerhoihin 'japajukeiksi' eli tanssitytöiksi,joidenka tanssitaito oli heikompaa kuin säärien avaaminen kerhon vinttihuoneen likaisella patjalla..Filippiinot kutsuvat sellaista tarjontaa bukaka'ksi eli avonnaisuudeksi.

Jussi kävi päivärundeillaan helssaamassa Mauricea ja juomassa styroksikupista kuumaa ja pikimustaa Maxwell Housea.Jutut kiersivät tietysti saudeissa ja vierastyöläisissä ja välistä hammaslabran muissa jenkkiteknikoissa.Silloin vuonna 1989 Jussi oli kitunut arolla jo melkein 10 vuotta ja Maurice ehkä viisitoista.
Eräs jenkkiteknikko oli aina nälväilemässä Mauricea oman proteesiprojektinsa äärestä,kun pomomieheksi oltiin pistetty valkoiselle miehelle musta piru.Tämä Ron eli Ronald oli kotoisin San Antoniosta Teksasista,missä herroina olivat vain valkojenkit.Ron puhui aina paluustaan 'San Antoonin' ja kuinka tämä sai naisia Kreetalla viime lomallaan.
Maurice laukoili Ronille takaisin,ettei saapasjalkamies koskaan uskaltaisi palata Teksasiin,kun velkamiehet ovat jo Dallasin lentokentällä panemassa hiluja käsiin ja kinttuihin maksamattomista ruokkorahoista.
Ron oli vuosia ollut velkojia paossa.
Ron näytti valkoisessa tukassaan ja pujoparrassaan yhdeltä kentuckyläiseltä kananpoikakauppiaseverstiltä.
--'Finger  fucking licking good!
Maurice huusi Ronille,näyttämällä käsiään yhdessä kuin käsiraudoissa.
--Ostitkos muuten sen Lee Harvey Oswaldia kuljettaneen Checker-taksin?
Maurice kysäisi perään.
--Oli Sothbyssä myynnissä 50.000 taalaan.
--Ei se pinkki kommari Oswald sitä JFK:ta tappanut,vaan CIA, ja vaatekaappihomo Hoover..se FBI:n päällikkökin vihasi Jackia.
--Se oli FBI:n ja CIA:n salaliitto.
Ron oli naamastaan ravunpunainen ja kiroili fuckeja pöydällä haukoittelevaan proteesiin ja asteli cowboysaappaankorot paukkuen labrasta ulos..jäämällä polttelemaan kiukussaan punaista Winstonia pohjakerroksen tunneliin.
Ron oli kuulema asunut pikkukundina Oswaldien naapurissa Dallasissa ja tämän isä oli ajanut Oswaldin Checkerillään Dallasin kirjastosta kotiin,jonka jälkeen Lee oli tappanut konstaapeli Tibbitin.

Jussi ja Maurice viettivät vapaa-aikaa yhdessä filippiinovaimojen kera ja joskus ilmankin. 
Vaimojen kanssa juhlittiin kaikki filippiinokekkalat tyypillisin pitoruoin..possuadoboin,embutidoin,kare-karein ja jopa lechonein.Lechon baboy oli alunperin palvattua possua,mutta filsut keksivät reseptin rasvaisesta lampaankoivesta.
Possuhan oli kiellettyä kaikenkieltävissä Saudeissa.
Filippiinot aina olivat saaneet toimittajilta ostetuksi Johnny Walkeria ja San Miguel-kaljaa ja juhlat kovenivat ääniltään sekä filippiinokundemaneilla (rakkauslauluilla) Arabian mustassa yössä,kunnes kukonlaulu ja naapuriminareetin muezilla kutsuivat kilpaa uskovaisia aamurukouksiin.
Jussia ja Mauricea kutsuissa aina kutsuttiin kunnioittaen opo'ina mitä filippiinot käyttävät aina lauseen alussa kuin isoa T-kirjainta Te-kutsumasanassa.

Kaveriparin vietellessä vaimojensa yötuurien takia iltojaan yhdessä muslimipyhinä eli perjantaisin,kokoontumispaikkana oli Mauricen kämppä Olayassa.
Mauricen olohuoneen  kattoi kaareva baaripöytä kuin San Fransiscon lentoterminaalin pubissa ja baaritiskillä roikkuvat miesköriläät olivat 100-prosenttisesti amerikkalaisia,joita oltiin kutsuttu juhlimaan Riyadhin eri sairaaloista.
Tiskin tarjonnasta löytyi kaikkea kiellettyä juomaherkkua ja sormiruoaksi tarjottiin Yhdysvaltojen armeijan tukikohdaan Postal Exchangesta (PX) eli komissaarista ostettua purkkikinkun siivuja.
Ovikellon soidessa ei pelätty saudiaskareiden (poliisien) saapumista,koskei lain mukaan poliiseilla ole lupaa suorittaa tupatarkastuksia.Yleensä ovikellon soinnista kravattipaitainen Binexin myyntitykkibritti oli tuomassa Rover SD:llä pahvilaatikollista mojaa (vettä),minkä sinetöityjen korkkien sisässä muovipulloissa pulputti aropontikka.
Brittikin jäi toviksi nauttimaan talon virvokkeista toistaessaan lasin kilahduksissa Cheersejä ja Jolly Bloody Goodeja.

Jussin Saudi-Volvo KIng
Faisal-sairaalan MCV-
asuincompounfin  pihalla
Manilassakin Jussi ja Geraldine tapasivat lomillaan Mauricea ja Litaa.
Vasta vuoden 1991 Kuwaitin kaappauksen jälkeen yhteydenpito alkoi sammumaan Jussin jäätyä vaimonsa kanssa Manilan lomilla kuuden kuukauden karenssilomille,kun Saudin rajat olivat suljettuna.Palattuaan takaisin Riyadhiin Jussi kohtasi helmenvalkoisen Volvonsa Irakin öljykenttien tuhkasta mustana ja Mauricen kalpeana naamastaan.
Maurice oli kuukausia ollut nukkumatta jatkuvasta tuurityöstä ja irakilaisten skudien alituisesta isku-uhasta.Skudit kun eivät koskaan osuneet siihen mihin niitä tähdätään Kuwaitin puolelta.Ne ovat maailman epätarkimpia ohjuksia venäläisellä tekniikalla ja irakilaisella sähläämisellä..
Hammaslabrasta oli yli puolet työvoimasta paennut sotaa.
Jussille taas tuli sanasotaa oman pakistaanipomonsa kanssa työkiusauksesta ja papinpoika päätti ottaa lopputilin,jota ei suvaittu,koska kukaan ei hyvästä saudifirmasta lähde kuin hymysuin.
Jussi pani johtajiston pakolla potkimaan tämän ulos,mikä vei kymmeniä kokouksia ja satoja leimoja sekä puoli vuotta,milloin huivipäät ja hameväki liihoittelivat sandaalit läpsyen käytävillä toimistoista toiseen allekirjoitusten saamiseksi eropapereihin...puollan...myönnän.
Egyptiläiset olivat 20-luvulla tuoneet maahan umpijäykän byrokratian,missä paperitöihin satsattiin yhä enemmän virkamiehiä .Tietokoneiden tultua lisättiin työntekijämäärää lisääntyvien dokumenttien käsittelyyn.
Lopulta saudit saivat pitää kasvonsa ja Jussi lensi Manilaan Johanna-tyttärensä kanssa vuonna 1994.
Vaimo jäi Saudiin ja avioelämää jatkettiin pitkään kaukokapulalla.
Mauricekin oli pakkaamassa tavaroitaan lopullisesti.
Hän oli hammasten niittaamisen ohella keksinyt ja patentoinut klinikkakäyttöön naispotilaille takoitetun pissakatedrin,mikä oli kertakäyttövälineenä ja steriilinä helppokäyttöinen.
Jenkeissä oltiin jo alettu valmistaa patentilla katedreja ja Mauricen tilille alkoivat rojaltit kasaantua.
Ennen lähtöään Jussi oli käynyt hyvästelemässä kaverinsa hammaslabrassa.
Papinpoika onnitteli Mauricea kädestä patentista sanomalla,että pitääpi olla oikein ekspertti pillun tiiraamisessa,että osaa värkätä putkistoihin läikkymättömän pissatratin.Pissaaminen vaatii tarkkuutta ja Jussikin tiesi,miten vaikeata oli täyttää perämoottorin tankki sinkkiratilla,kun vanha Castrol-purkki pulputti suustaan tratin siivilän yli reunojen.
Maurice laukaisi Jussille takaisin All in the Family-teeveesarjan isän, Lesley O'Connorin sanoilla tyttären aviomiehelle:
You Meathead...get out of here!

Those were the days!

BERNY...BERNARDO ABEJUELA..uno,dos,tres...QUARTA

Scooterista and Manila Police VW
in Roxas Boulevard
Juhart 2011
Berny oli 60-luvun puolivälissä aloittamassa uraansa Magnolia-meijerituotteiden myyntimiehenä Manilassa.Kotoaan Manilan sydämestä Evangelistalta lähellä Quezon Cityn rajaa hän aamuisin joutui ajamaan ostamallaan käytetyllä BMW-moottorupyörällä Tondon kiinalaiskaupunginosaan,missä silloin Magnolian pääkonttoria pidettiin.
Mendiolan sillalla lähellä Malacanyanin presidentinkinnaa hänet pysäytti kadunviereen kädenheilauksella liikennepoliisi.
Tietämällä,ettei ollut ajanut ylinopeutta eikä töpännyt muutenkan sekavassa likeenteessä.Bernyn päähän tuli,että kyseessä oli tavallinen aamuinen rahankeruutemppu,mitä poliisit tekivät lounasrahojen rahastuksessa.Filippiinot kutsuvat rahoja mirienda pesoiksi eli välipalapesoiksi
Ensiksi poliisi pyysi ajokortin ja rekisteriotteen ja toteamalla ne rikkeettömiksi seuraavaksi tämä tarkasti,että kuljettaja osaa käyttää moottoripyörää.
Tämä käski Bernyä polkemaan vaihteet päälle.....uno...dos...tres...QUARTA....
Liikeenmelussa Berny polki vaihteita päälle  huudahti Quartan kohdalla:
Sir...pyörässäni ei ole neljää vaihdetta!
Poliisi huusi kovemmin: QUARTA!!!...En kysynyt QUATROA...!!!.
Berny suikkasi 50-peson setelin käteen,jolloin poliisi huusi takaisin:
--Get out of here!
Quarta tagalogespanjalaisessa slangissa merkitsee vaihtorahaa.

Ipil-ipil Street lähellä
Bernyn sari-sari-kauppaa
Jussi tapasi Bernyn ensimmäisen kerran vuonna 1984 asuinalueensa vartioidun portin viereisen sarisarikaupan tiskin takaa.(sekatavarakauppa)
Mies oli mitä rumin,lihavin ja roksonarpisin otus,mitä papinpoika oli koskaan elämässään nähnyt,mutta miehen suu sopersi ylähampaattomana kuin satakieli.
Jussille tulikin tavaksi päivisin käydä juttelemassa tämän kanssa päivän asioista parin San Miguelin mittaisen ajan.
Ja siitä se kaveruus syntyikin ja kesti aina 2000-luvulle asti.
Miehen nimi oli Bernardino Abejuela ja tämä oli äskettäin päässyt varhaiseläkkeelle Magnolian myyntipäällikkönä.
Bernyn edesmennyt isä oli ollut jonkinlainen Don,jollainen titteli annetaan arvostetulle ja rikkaalle herralle.Edesmennyt Don Abejuela Senior oli ollut varakas liikemies ja perhe oli asunut amerikkalaisen hallinnon aikana Evangelista-kadun kaksikerroksisessa puutalossa,minkä lattialankutkin oli väsätty raskaasta narra-kovapuusta,mikä kelpaa arvokalusteidenkin valmistukseen ja on kallimpaa kuin tiikki.
Isän kuoltua ja tehtyä perillisiä eri vaimoille..laillisille sekä laittomille..perikunta oli jäänyt ventalle isä siskon eli Aurelia-tädin hiljaista poisnukkumisesta.Tädinhän taakse veljensä kuoleman jälkeen vuonna 1966 oli jäänyt suvun koko omaisuus kymmenin tontein ja taloin sekä paksuin pankkitilein Bank of the Philippine Islandsin Escoltan haarakonttorin talletustileille.
Aurelia-täti ei hevillä antanut periksi maalllisesta tomumajastaan lähtemiselle.Tämä asui perikunnan huvilan yläkerrassa Mervillen asuinaluella ja vielä v. 1996 talutettiin sisäkön avulla alas salaan eli ruokahuoneeseen syömään ruoka-aikoina 97-vuotiaana.Mummo oli fyysisesti voimakas ja järkikin oli yhtä skarppi kuin partaveitsi,vaikka muisti petti useasti pahemman kerran.


Auntie Aurelia
Juhart 2004
Aurelia-täti voi ruokailun jälkeen soittaa kellolla sisäkköa kiiruhtamaan kamariin ja kysymään tältä,koska ateria on valmis,kun vatsaa niin kurnii.
Berny, ollessaan Abejuela-klaanin vanhin,jolle oltiin annettu valtuudet perheen finanssiasiat ja tililtä nostot,joutui alinomaan aamiaispalaverissa Aurelian tenttiin maksamattomista veloitaan mummolle jo vuodelta 1962asti.
Bernyn nuorin veli Totoy vaimoineen asui Aurelian kanssa talossa.Totoy oli koulutukseltaan insinööri,mutta ottanut lopputilin Yapin rakennusfirmasta,koska pärjäsi hyvin Aurelia-tädin stipendeillä,päävaltuutettuna mummon taloudenhoitajaksi ja privaattishafööriksi.
Totoy vietti aamunsa Mervillen tenniskentällä ja iltaisin Merville Access Roadin beerhouseissa kaveribarkadansa kanssa.
Bernyn toinen nuorempi veli Ramon asui Honkongissa ja palveli investointipankkiirina HSBC:n pääkonttorissa.
Ainoa perheen sisko Bhulia toimi pianonsoiton opettajana ja oli naimisissa ilmavoimien majurin kanssa.
Perhe asui Mervillen lähistöllä sijaitsevan Villamoren ilmatukikohdan upseeribungalowissa. 

Carineria-sarisari store eli
ruokala-sekatavarakauppa
Juhart 2004
Berny oli eronnut ensimmäisestä Lydia-vaimostaan v. 1979 tai oikeastaan saanut asumuseron,koskei katolinen kirkko anna avioeroa.Vaimo oli muuttanut Amerikkaan ja nainut erään sandiegolaisen kantakersantin laivastoasemalta.
7-päistä lapsikatrasta Berny jäi kasvattamaan ja kouluttaman yksin ja 80-luvun lopulla jokainen perillinen oli joko aviossa tai leivässä kiinni.
Bernyn kaksi tytärtä asui juuri siinä kulmatalossa Molaven vartijakopin kyljessä,missä Berny itse piti sarisarikauppaansa,myymällä cokista ja mikkeliläistä kaljaa (San Miguel), 555-purkkisardiinia,malegra-riisiä ja Tide-pyykinpesusaippuatankoa perheenemännille sekä Feather wings-tampoonipaketteja että Head and Shoulders-shampoota unssin sachepusseissa piioille.
Fortunen ja LaSuerten tupakkatehtaiden Ford Fiera-pakettiauto toi viikottain puotiin lastin Marlboroa,Hopea,Winstonia sekä Philip Morrista,mitä Berny myi paketeissa ja irtonaisina..por stick eli by stick (yksittäin)..niille,joilla ei ollut varaa ostaa koko askia.Ruokaöljykin tuli isoissa kanistereissa,josta talon piika pussitti kahden unssin muovipusseihin kertafriteeraukseen.Cokis ja Spritekin myytiin tiskiltä suoraan muovipussiin kaatamalla pillin kera,koskei Berny luottanut ostajien pullojen palauttamista filippiinolupauksin ja vakuutuksin.
Kaislahattuinen
filippiinokalastaja
Juhart 2005
Hän tunsi asiakkaansa sallimalla kanta-asiakkaille luotto- eli listahan-ostoja lauantain tilipäivään asti.
Asuinalueen kaislahattuiset rakennustyömiehet,carpenterot ja pintorit (timpurut ja maalarit) maksoivat tilipäivänä velkansa,aloittamalla maanantaina uuden tilin,varojen mentyä lauantai-iltana ensiksi beerhouseen ja rapiat vaimolle.
Berny oli 'avioitunut' ...ei Luojan silmien vaan omien silmiensä alla toisen kerran ...nyt nätin iloilolaisen 20-vuotiaan sairaanhoito-oppilaan kanssa.Tyttö oli palvellut hänellä vapaa-aikoina tinderana eli myyjättärenä ja Berny satakielen äänellä oli saanut vieteltyä tämän talon siiven kamariin kukkalakanan päälle avaamaan Ivory-saippualla pestyä aarrettaan ja parille syntyi halkihuulien tyttövauva pikasynnin palkaksi.

Aivan talon naapuriin Bernyn läheisimmän kaverin Rogerin tytär rakennutti uuden ja komean villan.Roger oli tuottajana GMA-teevekanavalla ja eleli myöskin eronneena vilkasta poikamieselämää.Tytär oli mennyt naimisiin japanilaisen rakennusfirman omistajan kanssa ja ilmeisesti Irene-tyttö myöskin oli palvellut Kiotossa 'japajukkitanssijana'..
Perheeseen syntyi pieniä vinosilmäisiä japanilaisfilippiiniläisiä sumopainijalapsia,jotka kasvettuaan puhuivat nippondengoa ja tagalogia sujuvasti kiroillen.
Manolito-san
Japanilaisfilippiinopoika
Juhart 2005
Irenen japanilaismies piti villassa aina perillistensä lastenkutsuja,mihin osallistui enemmän aikuisia kuin tenavia.Kaiken lastenjuhlinnan jälkeen... kuten ilmapallojen rikkomisen,aasinhännän pistämisen sokkona naapurin tädin peffaan nuppineulalla ja meksikolaisen saviaasin rikkomisen pyykkikepillä silmät sidottuna...aikuisväki pääsi myös kilpailemaan taidoillaan.Akimoto-isä piti kaljanjuontikilpailuja sekunttikellon kanssa.Japanilaisethan ovat tunnettuja tarkkuudestaan Toyotan kokoonpanolinjalla kellokallejen mitatessa joka työsuoritukset!
Kilpaparille annettiin mikkelikaljapullot kännyihin ja Akimoto-San laski sekunttarilla,kumpi kilpailijoista kaatoi kurkkunsa kertaheitolla sisällön.
Papinpoika Härmästä aina selviytyi voittajana useankin revanssiottelun ja kilpakumppanin jälkeen,saamalla pääpalkinnon, 1000 pesoa instantrahaa.
Häviäjät saivat 2000-lipadin eli 2000- jenin setelin kouraansa,millä voisi ostaa Bernyn lähikaupasta lattataskumatin viisi vuotta muhinutta Tanduay-rommia (15 pesoa) jälkijuhlintaan.
Jussin 100 pesoakin oli jättipotti.

1965 Manilassa rakennettu
International-MacLeod-
maalaisbussi
Bernyn,Jussin ja 'Jolly' Rogerin (Jolly Rogerhan oli kapteeni Koukun pääkallolippu) lähikavereihin kuului aivan Irenen taloa vastapäätä asuva entinen Makatin Magallanesissa sijaitsevan International-kuorma-automyyntiliikkeen apulaisjohtaja Pat Margallo,joka eleli eläkkeellä aika paksusti..
Pat oli alunperin bicolilaisia Daragan kaupungista aivan Legaspi Cityn liepeiltä.Jussille Daraga oli tuttua seutua naituaan bicolilaisen Nancynsä.Jussin aurinkotalo sijaitsi viitisen kilometrin päässä Daragasta Guinobatanin pikkukaupungin Travesian lievealuella.Jussi päivittäin ajoi Daragan läpi Legaspiin hakemaa kassarouvaansa BPI-pankin konttorista kotiin MacArthur-jeepillään.Häntä oltiin varoitettu ajamasta yksin ilman henkivartijaa NPA-sissien kidnappausuhasta.(NPA...New People's Army..kommunistisissijärjestö).
Jussi kyllä uhmassaan ajoi yksin.Paikalliset kutsuivat NPA-sissejä omalla nimellään...No Permanent Address.
Patia vaivasi nivelreuma korkeakolesteroolisesta possuruoasta ja valkoisesta riisistä ja vaikka tämä oli intelligentti seuramies illanistujaisten alussa,hän ei kelvannut puhekaveriksi ensimmäisen lämmittelytunnin jälkeen,vaikka maha oli hyvin vuorattu possulechonilla,crispy patalla ja sinigang-katkarapusopalla.
Patilla oli kaataa lasi täyteen tanduay-rommia kuin pilsnerin kaadossa ja illan edetessä toiselle tunnilla häneltä katkesi puhe kesken lauseen torkahtaessaan rottinkituolille Lumikin uneen.
Silloin Berny oli muuttanut Manhattan-kadulta Molaven kulmilta Mervillen koillisosaan Camelia Homesin asuinalueelle ja viikonlopulla Jussi ajoi Patin Mitsubishi Galantilla miesten iltaan Bernyn vuokraamalle villalle.
Jussin oli ajettava alkuillasta nukkuva Pat kotiin Rogerin seuratessa Corollallaan ja palasivat Rogerin kanssa Bernylle jälki-istuntoon.

Pat kuoli massiiviseen infarkittin vuonna 2001 Galantinsa istuimelle paluumatkalla poikansa ohjaamana Daragasta Manilaan.Bernykin sai lievän sydänkohtauksen vuonna 2003 ja halvautui kasvoistaan.Näin iloista nelikkoa verotettiin filippiiniläisellä rangastuksella ylellisestä juomisesta ja possunsyönnistä.Rogerkin oli irtaantunut joukosta avioiduttuaan nuoren studioassistenttinsa kanssa,joka ei ollut lainkaan tyytyväinen miehensä köyhtymisestä GMA:lta saamiensa potkujen jälkeen.
Jussikin erosi ginipappakerhosta jo 90-luvun lopussa,katsottuaan pöytäurheilun hengenvaaralliseksi pitkällä tähtäimellä.

Merville Park aivan
Aurelian talon lähellä


Jussi tapasi 2000-luvulla Bernyä muutaman kerran.Aurelia-täti oli vihdoin kuolla kupsahtanut nukkuessaan ja Bernyn talous oli korjaantunut parilla miljoonalla pesolla,miinuksena ne vanhat velat vuodelta 1962.
Berny oli vaihtanut vanhan ruosteensinisen 70-lukuisen Corollansa Nissanin loisto-Cedriciin ja halkihuulisesta tyttärestä oli korjattu Makati Medical Cityssä  pulska high school-tyttö.
Bernyn vaimolla oli tuottava Avonleidibisness ja tämä oli myös aktiivinen paikallisen Mervillen kirkon köyhäinavustuskampanjoissa..
Patin leski asutti Manhattan-kadun villaansa Patin kuvien ympäröimänä ja hurahti uskoon,kulkemalla rosariorukousnauhaa nypläten kaikissa rouvien rukouskerhoissa valkoisessa Lord's Maiden-unoformussa pyytämässä Luojalta kymmenien Hail Maryjen avulla Patin uutta inkarnaatiota.
Patin aikuispoika oli myös muuttanut vaimoineen taloon.
Jussi oli hyviä kavereita Patin pojan Pedron kanssa,koska kummallekin oli syntynyt varovainen kritiikki Jussin vaimon Dondi-poikaa kohtaan.Pedrohan oli aikoinaan ollut Dondin luokkakaverina Pacon,Manilan keskikorttelin,katolisessa koulussa Penyafrancia-kadulla.
Pedrosta Dondi oli ollut omituinen joukosta eriintyvä friikki ja itsepäinen inttäjä.
Jussi oli samaa mieltä,tuntiessaan ottopoikansa,jonka äiti oli poispilannut saudilahjoillaan syyllisyytensä paikkaamiseksi.
Ottopoika oli putki-inssinä KIA Motorsilla eikä Jussi tajunnut miten inssipoika mallasi PVC-putkia korealaisen KIA Priden konepellin alle kolmen tuuman ja 45-asteen muovisilla viemärikyynärpäillä..(3 inch 45 degree uPVC elbow)
Dondi myöskin oli hurahtanut uskoon vaimonsa kanssa ja kävivät sunnuntaisin laulamassa käsikädessä uusrikkaitten jälleensyntyneiden kristittyjen seurakuntakappelissa hallelujaa kiitokseksi Jeesuksen antamista uusista pesomääräisistä armonlahjoista.
Näiden kappeliin köyhillä oli porttikelto,koskei Luoja avusta itseään kurjuuteen ajaneita ihmisparkoja.
Luoja voisi niitäkin jelpata vaikka pyramidiskiimeissä,jos vaivaituisvat keräämään kontanttirahaa ja uusia verkkomyyjiä.

Alms for the Poor
Juhart 2003

ALOIS...HITLERJUGENd-MUUKALAISLEGIOONALAINEN

Muukalaislegioonalainen
Juhart 2009
Ja...jawohl!
Lausui Alois avatessaan ruokahuoneen pöydässä valkoisen marlborolimpun sellofaanista kevytmalluaskin..
--Liebchen..kannst du möghlch zwei kaffee servieren! Zwei Zucker für Johann und ein für mich...Bitte!
Tämä suhautti nikotiinin kellastamien proteesiensa välistä Annamaria-vaimolleen,joka seisoi Jussin ja miehensä vieressä pöydän ääressä odottamassa käsiä hieromalla palveluskäskyä.
Alois piti preussilaista kuria Mervillen Copenhagen-kadun villassaan ja tämän filipinavaimo ja batangasilainen sisäkkö huomaamattoman hiljaisesti hävisivät keittiöön panemaan kahvikonetta päälle sekä panemaan tuoreita French Bakeryn sämpylöitä saksalaiselle posliinivadille,minkä pohjakuvassa istui Lorelei Reinin mutkan kumpareella kansallismekossaan ja keltaisessa lettipannassaan.
Kahviserviisin tultua pöytään ja Annamarian sekä Agneta-sisäkön niiattua Alois ryhtyi sotkemaan kahviaan hopealusikalla.
--Bitte..Bitte Johan..you take more Zucker if you vant pliis!
Alois kehotti Jussia,koska kahvi maistui katkeralta.
--Take Semmeln alzo...pliis sehr gesmüglich...sehr gut....iz it!?
Alois haukkasi uunissa lämmitetystä sämpylästä ja kirosi:
--Was ist das!---Merde zis Semmeln ist alt....hart hart..merde de Dios..Jesusmariajosef. mein Frau....where did you buy zis pretzel.. merde?
Alois ei kestänyt kovakuorisia sämpylöitä ja puheesta näkyi pilkistävän ranskalaista paskaa ja espanjalaista Luojaa yhtenä sulavana kiroussarjana.

Hanoi Hilton vankila
Alois oli muukalailegioonalaisveteraani ja Ranskan kansalainen,vaikka oli syntynyt Puolan saksalaisena ja pakkovärvätty Hitlerjugendiin.Siinä lyhykäisesti miehen historia.
Hän oli nainut Bonnissa Yhdysvaltojen suurlähetystön filipinakonttoristin Annamaria dela Torresin vuonna 1982 jäätyään eläkkeelle Stuttgartissa Mercedesin alihankkijan ja kansipahvien valmistajan palveluksesta.Vuodesta 1951 vuoteen 1958 hän oli palvellut Algeriassa ja Indokiinassa legioonalaisradistina ja päätynyt Vietminhin vangiksi Hanoin Hiltoniin,joksi kuuluisaa vankilaa kutsuttiin.
Vuonna 1959 hän oli aloittanut stanssityön Mercedes-Benz Ag:llä.

Jussi oli tavannut Aloisin Mervillen katolisen alakoulun vastaisessa puistossa,odotellessaan Riitta-tytön pääsyä koulusta.
Näin Aloiskin odotteli ottotyttärensä Pian koulun ovesta ulos syöksymistä siniunivormuisessa pikkutyttölaumassa.Jukaristinunnien harmaat koltut suhisivat pääovella ja tärkätyt valkoiset huntupahvit kiilsivät iltapäiväauringossa lasten jarrutellessa ryntäämistään ovella, mustien lasten lakerikenkien korkojen kopinan stopatessa toviksi...kunnes uudelleen rynnivät kadun yli pappojensa ja mammojensa kiiltävien corolloiden,carinoiden ja nissansentrojen oville.
Jussilla oli norsunluunvärinen Beirutin taksimersu,vaikkakin bensakoneella ja Aloisilla tummanpunainen frankfurtin lentoterminaalin nakumersu.
Jussi ei aiemmin ollut mitään mersumiehiä,mutta kun vaimo päätti ostaa sellaisen,niin kyllähän se kelpasi köyhäinavustuksena.Se mersukauppa oli oma juttunsa,koskei vaimo luottanut oman miehensä merkkitúntemukseen,vaan oman ainukaisensa poikansa mielipiteeseen kaksi vuotta vanhalla ajoluvalla.

Jussin MB 200 Beirut-taksimalli
Juhart 2009
Niin ne mersufreundit istuskelivat Kööpenhamina-kadun villan ruokasalissa turinoimassa sodista...Jussi sodattomasta varusmiespalvelustaan saksalaismallinen Suomen armeijan verikauha päässä ja Alois monien merdejen sävyttämänä algerialaisesta Idi al Abbasin kasarmielämstä sekä Indokiinan Hanoi Hotellista,puolitela-autoista ja näteistä halkiohameisista vietnamilaistytöistä.
Aloisin kotona ei yleensä tarjottu alkoholia.
Jussi epäili sitä saksalaiseksi saituudeksi,koska joskus ajettuaan kutsumatta talolle,koko etupuurtarha pursui saksalaisista punakoista nenistä ja pulleista oktoberfestmahoista ja mistä puuttui vain mörisevä Fahne Hoh-marssilaulu.
Kronenbergolutkolpakot vaahtosivat ja Aloisin olohuoneen grammari soitti rahisevaa Lili Marlenena.
Aloisin koko Filippiinien saksalaissiirtokunta oli koolla,missä filipinanaiset puhuivat alasaksin murretta ja miehet taputtelivat talon piikoja pyllylle lapionkokoisilla ja sinisuonisilla rohmukourilla tagalogin kielisin mielistelylausein...magandang babae..isang gabi kasama pwede na lang..masarap at masakit..(nätti tyttö...yksi yö yhdessä ehkä..tekee samalla hyvää kun kipeetäkin).

Blessings from
Black Nazarene
at Quiapo Church
Juhart 2005
Alois kyllä piti olohuoneen tirolilaisessa barokkikaapissa Kirschbär-likööriä,mitä hän illalla kaatoi kristallilasiin schnapsiksi,katsellessaan videolta saksalaisia teeveedekkarifilmejä 60-luvulta.
Päivisin hän pelasi tietokoneen ruudulla pasianssia tai askarteli takapihan vajassaan sulakkeiden korjaamisessa rautalangalla,minkä tämä oli oppinut vierailevalta filippiinosähkömieheltä.Kaikki oli kotiinpäin,kun hiukan käyttää nuppiaan ja siinäkin säästyi pari pesoa,kunnes rautalanka paloi taulussa poikki ja koko talo pimeni taifuunisateessa mustaksi kummitustaloksi,missä piiat pakenivat fikkareitten ja vahakynttilöiden kanssa kadulle sateenvarjojen kanssa.Jos luoja olisi katsonut ukkospilven lonkalta Mervillen katuja,hän olisi pannut kiittimensä ristiin,uskoessaan kansan olevan liikkellä kynttilöiden kanssa Mustan nasaretilaisen muistojuhlakulkueessa Quiapon katedraalille päin.
Lisäpiinaksi Alois sai,asuttuaan Mervillen läpi virtaavan joen töyräällä,jokavuotisen tulvan,kun yläjuoksun squatterit olivat heittäneet puron täyteen muovipussipaskaa ja talousjätteitä.Joki tulvi kolme metriä yli ja Aloisin Saksasta tuoma kokopuinen kalusto meni halkaisukirveen myötä grillipuiksi.
Naapureissakin lapioitiin paskavettä auliisti,mutta Aloisin tontilla kippaamisen kanssa kuului pitkiä merdemanailuja.
Kotivakuutuskaan ei korvannut luonnonmullistuksien aiheuttamia vahinkoja force majeure-klausuulilla,koska katolisessa maassa katsottiin,ettei Luojan aiheuttamia vahinkoja voida korvata,koska taivaan herra oli antanut mullistuman rangaistukseksi niskoittelevalle kansalle...mistä pitäisi oppia elämään ihmisiksi.Alois oli inttänyt vastaan,ettei se koske ulkomaalaisia,joilla ei ole osaa eikä arpaa maan poliitikkojen aiheuttamaan kansan kurjuuteen.
Alois oli myös roomalaiskatolinen,vaikkakin pinnallisesti eikä uskonut vakuutusmiesten väsäämään pikkuprinttiin luojan aiheuttamista tuhoista.
Kaiken kurjuuden syynä oli se Manilan suurin pesemätön kansa,jolle roskan heittäminen tontin rajan yli merkitsi samaa,ettei sitä enää ollut olemassa..
Risteyksiinkin filippiino ajaa silmät ummessa,ettei näkisi tulevaa vaaraa.

Manila traffic in EDSA
Liikenteessä ja auton ratissa Alois oli kärsimätön.
Joskus Aloisin vaimo pyysi Jussia kuskiksi,koska mies pureskeli ajaessaan närästyspillereitä huudellessaan ikkunasta merdejä jokaiselle tiellä liikkuvalle...oli se tricycle-taksi,vesipuhveli tai kerrostalon kokoisen Kenworth-rekan filippiinorahtari.
Kaikki ajoivat päin helvettiä,paitsi Alois,mikä on ulkomaalaisten asenne paikallisessa liikenteessä.
Asiassa on paljon perääkin,kun Manilassa saa ajokortin rahalla ja hyvillä suhteilla ajamatta metriäkään tai varttiakaan autokoulussa.Kirjallisessa tentissä annetaan nokan alle valmiiksi kruksattu tenttivihko,mihin pitää vain panna päiväys sekä allekirjoitus.

Saksalaiseen on vaikeata rakastua...oli Jussinkin mielipide..oli se mies taikka nainen.Jussilla ei ole hiventäkään hinttijuurta,vaikka pitäisi siitä, että juttukaverina olisi jätkäkaveri,jolle voisi kertoa sellaistakin,mikä ei menisi vaimon sensuurin läpi.
Alois oli mielenkiintoinen luonne ja rikas kokemuksiltaan,vaikka pohjalta kuulsi se perussaksalainen suvaitsemattomuus sekä vieraan pelko.
Aloisinkin vaimo oli rakastunut miehensä vakaaseen eläkkeesseen,vaikkei sitä suoralta kädeltä myöntänyt.Kummallekin valui tilille Saksasta ja Ranskasta eläke ja ruokaa oli pöydässä filippiiniläisittäin kolme kertaa päivässä-...three square meals a day.
Muuta pohjaa liitolle ei tarvittu.
Aloisista saisi ikuisen kaverin.
Tämä on yhtä uskollinen kaverilleen kuin luppakorvainen schaefferi,jos kaveri olis takaisin yhtä uskollinen.


Filipina Belle
Juhart 2011
Filippiinonaiset alistuvat nöyrästi kaikkeen tylyynkin kohtaloon,kun talous vain on taattu.
Jussin naapurissa Molavessa asuu eräs manilalainen insinööriperhe,missä mies on valtion tiehallituksessa töissä piiritarkastajana.
DPWH eli Department of Public Works and Highways on maan korruptioituneimpia instituutioita.
Butch-inssi rakennutti kaksi kerrosta taloonsa valtion harkkotiilein,sementein ja työvoimin ilmaiseksi maksamalla baksiisia eli rasvarahaa eri tason pomoille.Butch eli keski'iän kriisiä ja vietti iltojaan beerhouseissa ja motelleissa nuorten naikkosten kanssa kannustakseen filippiinomiehen sisäistä machoimagoaan.Asuinalueen naikkoset kutsuivat häntä Sugar Daddyksi,koska Butch maksoi lainarakkaudesta hyvän hinnan.
Hänen vaimonsa Marly oli Jussin residenttipirun Fhelyn kanssa hyviä ystävättäriä ja uskoutui tälle avioliittokysymyksissäkin.ikäänkuin saaamaan vanhalta piialta luottavaisen ja kallistuvan korvan sekä vetskarilla suljetun suun.
Marly oli sanonut sulkevansa silmänsä miehensä babaero-imagolle (naisten naurattaja),kun mies vain on Good Provider eli hyvä ansaitsija ja perheen huoltaja.

Jussi sanoi hyvästi Aloisille vuoden 2005 kesällä Kööpenhamina-kadun kahvipöydässä ennen Lontooseen lähtöään,lupaamalla palata helssaamaan seuraavana kesänä.
Nyt ollaan jo vuodessa 2010 ja Jussi jäi pysyvästi kiinni Lontooseen vaimonsa lähihoitajaksi ilman loman toivoakaan kiikarissa.
Jos sattuisi pääsemään vierailulle Manilaan,Jussi ei tiedä istuuuko Kööpenhamina-kadun kahvipöydässä närästys-ja diabetespillereitä rouskuttava ja valkoista mallua ketjupolttava vanha ja astmainen legioonalainen vai pelkkä raamitettu mustavalkokuva nuoresta 17-vuotiaasta Alois Schulzista Hirlerjugend-univormussa legioonalaiskuvaraamin vieressä.
Hautausseppeleissäkin tämän muistokirjoituksissa näkyisi varmaan mustilla goottilaisilla kirjaimilla kirjoitettu iso MERDE.
Suomalaisittain Tuntemattoman alikersantti Lahtisen sanoilla merde kääntyisi---Paska reissu,mutta tuli sekin tehtyä.
-------------------------------------




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti