perjantai 11. heinäkuuta 2014

Eläimen asialla.Eläinasiaeemeleitä siskolle.Lontoon postilla.

Dalmatialaiset hevoshaalarit

Brittiläiset akateemiset älyköt ovat menneet taas pitkälle kielikysymyksessä.
Lemmikkieläimiä ei muka saisi enää kutsua ao. nimikkeellä,koska se voi loukata eläimen oikeuksia .Eläimen omistajaakaan ei voi kutsua ao. nimellä vaan ihmispuolisena hoitajana ja hoidettavaa pitäisi kutsua pihalta ruokakupille eläinkumppanina.
Eläinoikeusjournaalin kirjoittaneet Oxfordin yliopiston älyköt eräs teologi mukaanluettuna haluavat myös tiputtaa kutsuntalistasta sellaiset loukkaavat nimet kuin tuholäin ja raadonsyöjä.
Vapaina ja villeinä eläviä elukoitakaan ei enää saisi kutsua ao .nimikkeellä ,vaan vapaana kulkeviksi kuin ostareiden hyllyillä myytävät ekokanat. Aasian kulkukissat- ja koiratkin voisivat saada moisesta trauman,puhumattakaan afrikkalaisesta Elsa-leijonasta ,joka filmin mukaan oli syntynyt villiksi ja vapaaksi. Amerikkalainen Oregonin saloissa elävä Wildcatkin voisi sylkäistä naamalle loukkauksesta.
Bear necessities.A drunk Siberian bear.
Kielenkannoista samoin pitää pestä sellaiset sanonnat kuin "viekas kuin kettu" ," kännissä kuin käki" ja " syö kuin sika" tai " märehtii kuin lehmä" eläimien tunteita loukkaavina.
Kielisuosituksien tarkoituksena on,että eläinkummpanillemme jutellessamme emme loukkaisi tätä.
Kutsun uuteen eläinkieleen oli julkaissut Eläinetiikan journaalilehti,joka  katsoo olevansa antautunut eläinten progressiivisen ajatustavan tutkimiseen.
Vaikka ehdotetut muutokset eläinkielessä ovat journaalin ytimenä,kirjoittajat toivovat niiden vaikuttavan ihmisten uuteen eläinkohteluun..Lehden päätoimittajan kirjoituksessa pastoriprofessori Andrew Linzey,oxfordilainen teologi,joka on kirjoittanut parisenkymmentä kirjaa ja amerikkalainen naisfilosofi Priscilla Cohn ,kehoittavt uudelleen ajattelemaan eläinterminologiaa.
Yleisestä käytöstä huolimatta lemmikkisana sekä eläimelle ja sen hoitajalle on alentavaa,vaikka lain mukaan onkin teknisesti korrekti nimike,joka haukkuu taaksepäin menneille ajoille,jolloin eläimiä pidettiin omaisuutena koneiden ja kiinteistöjen kanssa ilman mitään moraalisia esteitä.
                                                                        Born to be Wild
Kutsunkin kirjoittajia ryhtymään kutsumaan vapaana liikkuvia eläimiä sanan nimenomaisessa merkityksessä eikä villieläimiksi,koska villiys seisoo synonyyminä sivistymättömälle,kahlitsemattomalle ja barbaariselle elämälle..(Bruce Springsteenin Born to be Wild-kappale)
Silti kynnyksenä voisi olla ilmeinen väistämätön aanaus,että saamme sanoa hyvästit lukemattomille vertauksille,mitkä olivat mokanneet eläinystäviä kettuina,sikoina,lehminä ja aaseina adjektiivisina synonyymeinä.
Eläinvertaukset kertovat kylläkin paljon enemmän ihmiskäyttäytymisestä kuin eläimistä.
Kirjoittavat summaavat lopuksi kaneetilla,etteivät ole kykeneväisiä ajattelemaan suoraan,elleivät pidättäytyisi käyttämästä puolueellisia adjektiiveja eläintukimuksissa ja moraalisissa suhteissa eläinten kanssa.
Mutta Marie Clair,selvän englanninkielen kampanjan puolestapuhuja on todennut,ettei ole olemassa selvää englantia,jos välttämättä vieroitetaan ihmisiä kauemmaksi tieteen maailmasta..ja tällä tavoin takuulla päästään sellaiseen tulokseen..
Hän lisäsi,ettei ole vielä kuullut yhdenkään kotieläimen valittaneet lemmikkisanasta. 


            SECOILUA ELÄIMEN CANSSA
Väinämöinen toivottaa karjalaistytön kotiin
Jo 1700-luvulla koettiin eläinasia tärkeäksi ja lakiinkin tuli rangastuksia liiallisesta eläinrakkaudesta.
Rangaistuksia annettiin mm. "Secoituxesta järjettömäin luondocappaleiden canssa.
-Jo Jumala,onco ois ollu Eläimen canssa! Oli eräs viitasaarelainen nainenkin huudahtanut.
Eläimeen sekouttumista kuvataan Christifried Gananderin laajassa suomensanakirjassa Heikkuruutta-nimellä_
Lönnrot taas kuvaa verbillä Heikkua (ruotsiksi sväng sig ja skutt eli loikata)
Eläimeensekoamisen lisäksi v.1734 säädettiin laki kuolemanrangaistuksella kaksinkertaisille huorille (dubbelthoor) ja kaksinnaimiselle (tvegifft).
Senaikainen tiede silti kelvoitti zoofilian ja sodomian.
Kalevalassa runonlaulaja Arhippa Perttunen ja poikansa Miihkalin Lemminkäinen syyttävät teosta mm.Väinämöistä sekä Lemminkäistä itseään lauseella:"kajottu heposiin".
Lakirangaistuksena tepposesta silti oli kuolemantuomio 1700-luvulla: "Jos jocu yhdendy eläimen cansa,sen totisesti on kuoltava ja myös se eläin tappakaa.."
V.1442 Kristoferin maalaki kertoo:
"Jos miehellä tai ilkeys tapahtui,että hän makais eläimmen eli iongun iärittömän luondocappalen cansa,ia saadhaisin kijnni tuorelda työldä eli todhistailda sortaisin ,ia kihlacunnan nimitöxillä.
Nyt kihlacunnan pämiehen tule duomita hänen Elävänä mahan kautta,sen saman Eläimmen cansa eli tulesa poldetta,ei mahda ne maan päälle elä.
Laki silti ei puuttunut itsetyydytykseen eikä keskeytettyyn yhteyteen,vaikka ns." onanistiska ryggelsen" mietityttikin paljon oikeusoppineita..

Kirjoittanut eläinystävä 
Ananias Oinanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti