tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hitsausta lasten kanssa.Vanhan roddarin muistemia .3-osainen kooste..

Tire Boy
Juhart 2012



Fiktio

HITSAUSTA LASTEN KANSSA .1.

Torstai oli tavallinen arkipäivä.Mun neljä tytärtäni,joista kukaan ei ollut naimisissa,jos ymmärrät,toivat mukulansa,yksi kukin meille ja selittivät yhteen ääneen muijalleni,kuinka hauskaa se olisi hänelle katsoa niiden perään..
Mutta torstaipäivänä muijan piti mennä kaupungille bingoon ja arvaas kenen piti katsoa niiden kersojen perään..
Ja vanhin tytär samalla oli tuonut mukanaan rautasängyn päädyn mulle korjattavaksi,joka oli rikkoutunut sen poikakaverin kanssa jossain seksileikissä.
Tytär halusi mun hitsaavan sen.
Ja mitäs mä missään pirussa voisin tehdä sille mitään,kun päädyn poikkitanko oli murtunut tolpasta irti,mutta tytär sanoi,ettei sillä ole varaa viedä sitä vieraalle hampurilaispihvien kääntäjänä pääkadun yhdessä kuppilassa ohikulkutien varressa.
Ja mun piti vetää hitsaukseen reikäset haalarit jalkaan sen kolvaamiseksi ,neljän kakaran huiskiessa ympärillä.
Tyttären kersa oli seitsemänkuukautinen Nunnu,isopäinen mukula,jonka kupliva räkäkupla aina roikku suusta ulkona..
Mun toiseksi vanhemmalla tyttärellä,joka on Viking-linellä tarjoilijana,oli kuusivuotias tyttö,jota kutsuttiin Kuutamoksi..eikä se ollut mikään lisänimi.Oli pappikin kastaessa hirnunut vesivadin äärellä.
Kolmanneksi vanhimmalla tai nuoremmalla tyttärellä,joka myös seurusteli yhden rekkakuskin  kanssa,oli  poika nimeltään Tero,mun suosikkini,koska se  muistutti vanhoissa valokuva-albumeissa mua,kun mä olin pyöreänuppinen ja valkosiilitukkainen seittenvuotias.
Pojalla oli sellanen paperimainen iho kun mullakin,paitsi että siihen oltiin heitetty vapaalla kädellä kellanruskeita kesakoita..

Couch Horror
Juhart 2004

Kun kaikki oltiin koottu verstaaseen,panin kolme vanhinta mukulaa televison eteen olkkariin ja mää tuudittelin Nunnua sylissäni,kunnes se nukahti ja laitoin sen muoviseen lastenkehään koisimaan..
Sitten raahasin sen valurautaisen sängynpäädyn verstaaseen kolmen vanhemman ja valveilla olevan kersan kanssa omenapuiden välistä.Yritin saada jotain aikaseksi,kun Tero oli saanut kulmahiontakoneen päälle ja saanut kiilattua teräsviilan kiekon ja suojan väliin,että kipinät sinkoilivat ympäriinsä..ja poika vain naureskeli tikahtuakseen.
Sain laitteen kiskaistuksi irti töpselistä ja aloittelin jälleen hommiani,mutta kun just sain sängynpäädyn ruuvipenkin hampaiden väliin ja kiinnitin hitsauskoneen maakaapelin alligaattorikiinnikettä rautatankoon kiinni nojaamalla siihen,niin Kuutamo oli ottanut kännyynsä sähköhitsauskolvin puikkoineen vanhan peltisen  Hangon keksilaatikon päältä ja suihkasi sinisellä kaarella puikon kiinni haalarieni vetoketjuun ja alas herkempään osastoon...
Mä hyppäsin taaksepäin ihan kun muhun olisi iskenyt joku uskonnollinen hurmiotauti ja revin päältä sekunnissa haalarit veks ja pudistelin kourallani bokserialkkareistani kipinöitä pois hurjan lailla.
Kuutamo oli avannut kilinsilmänsä apposelleen ja alkoi laulammaan---"Vauuu....Ukkipa osaa liikkua!!"--ja päätinkin olla hitsaamasta kakaroitten läsnäollessa.

Kokosin ne yhteen ja panin ne leikkimään pihalle ja vaikka tontti oli kooltaan parisataa neliötä niin siinä ei ollut paljon tilaa niille ja istahdin alas taittotuolille verstaan eteen katsomaan,miten Tero oli kiipeämässä vanhan Datsunin moottorin päälle.Olin pannut koneen roikkumaan lompakkotaljalla vanhan tammen alaoksaan vaijeripropuilla.
Tero ja Kuutamo antoivat vauhtia vanhimmalle pojalle Retulle,joka istui moottorin päällä ihan kuin jossain keinussa ja mä huusin niitä lopettamaan koko touhun,mutta kukaan ei ollut kuulevinaan.
Näky harmitutti mua,koska miksi mun olisi pitänyt panna vanhaa likasta moottoria hengaamaan tammen oksasta vaijeripropuilla laisinkaan.Tällasessa pahaisessa jokivarsikaupungissa romut pihalla eivät ole muuta kuin romuja pihalla,aivankuin naapurin kumivulkaamon pihalla seisoo kasoittain repeytyneitä vanhoja pinnoitettuja autonrenkaita,mitkä koskaan ei häviä tontilta..ikäänkuin omistajan brändinä..
Tuli mieleen,että kerran kun olin jo ollut kauppaopistossakin melkein yhden lukukauden.
Kesäisin paiskin töissä Muurlassa Vehasen sahan lautatapulitontillakin ja kävin opistoakin teräsvahvisteisissa työsaappaissa,missä nahka oli rikkoutunut kärjistä,että rosterisuojat kiilsivät kuin Plymouthin nokkakoriste.
Meillä oli väliaikaisena englanninopettajana yksi pakistaanipoikaopiskelija,joka ei ymmärtänyt meidän englantia emmekä me hänen.Kaveri nojasi aina kateederilla pöytää vasten ja puhui meille jostain meidän portofolioistamme,joihin yksikään meistä ei koskaan kajonnut.
Jos on uskomista,niin se kai lähetti kaikki ne meidän portofoliot takasin Lahoreen sukulaisille puuhellan sytykkeiksi.
Meidän kauppamatematiikan lehtori puhui melle koronlaskuprosenttien kaavasta aina silmät nurin ylöskäsin ihan kuin hänen tekstinsä oli printattu välikaton haltekislevyihin. Se ei kai edes tajunnut,että ketään olisi luokassa ja yhden kuukauden mä funtsasin,että se oli umpisokea.
Siksi en koskaan pystynyt ratkasemaan yhdenkään yhtälön X:ää.
Kauppakirjanpidon lehtori taas oli paksu punanenäinen juovikas,joka kävi luentojen välissä opettajainhuoneessa lämmittämässä kuumalevyllä  Jalostajan hernekeittopurkkia,jota se debitien ja kreditien välissä lusikoi muovilusikalla suuhunsa,että sen rosanpunainen kravatti muistutti puolukkamättäältä vihreine fläkkineen.
Kauppamaantieteen lehtorista tykkäsin ja se tiesi paljon historiastakin,mutta kerran keskellä Egyptin pyramiideja se delasi luokan linoleumille.
Sen tilalle saatiin sellainen pikkukokoinen verantalisko,joka katseli nokanvartta pitkin alaskäsin mua etupenkissä.
Olin aina sen silmätikkuna punaisessa Kavilan nummen Motocrosskilapiluista saamassani Gilera-paidassa,sinisissä farkuissa ja rikkinäisissä työsaappaissa sekä singlatussa jenkkitukassa. Reppasin keväällä kirjanpidon tenteissä, mutta mielestäni sain lukukausimaksua vastaavaa tietoa ihmisistä,joidenka sydämet eivät olleet suurempia kuin räkättirastaan perseeseen mansikkamaalla ammuttu pienoiskiväärin kuti.

Tero ja Kuutamo olivat antaneet moottorille oikean pitkän lykkäyksen ,mutta  samalla alkoivat seuraamaan kaaliperhosta.joka oli laskeutunut siipiään läpyttämällä voikukan päälle..satakiloisen moottorin heiluessa edestakaisin vauhdilla ja mä plokkasin muksut koneen edestä syliini ja vein ne takaisin verstaaseen.
Retukin oli hypännyt moottorin päältä pihalle ja juoksi perässämme verstaan ovesta sisään.
Koko pesueen mä tiskasin pöntöstä Svarfega-puhdistusrasvalla.
"Mää haluun kylmää cokista jäillä!"Tero alkoi kiljumaan yrittäessäni irroittaa konerasvaa sen sormista.
"Mää en oo saanut jääcokista koko päivänä!"
Sanoin sille,ettet tarvitse sitä joka päivä.
"Eiksulla oo fyrkkaa?"
Tero kiljui jas nakkeli niskojaan kuin joku teeveen lapsinäyttelijä.
"Cokis maksaa MacDonaldissa ainaskin pari euroa  jollei enemmän ja kun mä olin pikkanen sain kaksi kertaa viikossa kymmenen penniä äidiltä Musta-Pekka-lakupatukoiden ostoon..kaksi kerralla..viis penniä per laku."
"Jääcokista!"
Tero huusi suu levällään ja Kuutamokin yhtyi siihen matalalla äänellään keittiöstä.
Kuutamo ei ollut hidasälyinen..päinvastoin.Se vain aina puhui matalalla äänellä kuin huono B-lännenkuvien Ronald Reaganin pistoolisankari.
Nunnu istui lastenkehässä ja kurlaili jotain ja silloin päätin panna koko porukan Fordin lankkukylkifarmariin ja ajaa ohikulkutien MacDonaldsille...

HITSAUSTA LASTEN KANSSA 2.
-----------------------------------------------------

Lollipop and Wunderbaum
Juhart 2012


Ajaessani lankkufarmarilla MacDonaldsille vauva istui sylissäni,mikä teko oli liikennelain vastaista,mutta mitä teet,kun käsilläni verstaassa ei ollut minkäänlaista lasten turvaistuinta.Tiesin hyvin,että siihen aikaan keskipäivällä Kissalan pojat olivat lunssilla joko Penan saluunassa tai sitten kamarilla pelaamassa päivystyshuoneessa korttia,joten käryämisen vaaraa ei ollut.
Retu istui vieressäni etupenkillä vääntämässä Pioneerin autostereon asemanappulaa ja saikin jotain heavymetallirokkia kaiuttimista ulos,joka kuulosti raekuurolta peltikatolla.
Ajaessani MacDonaldsin itsepalveluluukulle,kuulin kahden vanhemman etuovella seisovan äijän keskustelevan ääneen,että tossa meneekin se Leppäsen äpärälankkufoordi..
Tartuin ohjauspyörästä tiukemmin kiinni ja katselin tovin Nunnun päätä sylissäni,ja nupissani jylläsi samanlainen tunne,kun oma mökki olisi palanut poroksi kivijalkaan asti.
Satuin olemaan ruskettunut kesäauringosta,touhuttuani ylävartalo paljaana verstaan edessä yhden tukkirekkanupin rungon hitsaamisessa viikon,joten vanhat ukot eivät nähneet häpeän nousemista pärstääni ja ajoin luukulta rakennuksen ympäri kostomielessä hamppariravintolan eteen parkkiin.
Nousin autosta teeskentelemällä pokkana,etten ollut kuullut mitään Nunnun istuessa käsikoukussani kuin ranskanleipäpatonki.
Olisin halunnut iskeä vanhempaa äijää leukaan ja rikkoa sen yläleuan kessun kellertämät tekarit,mutta mielessäni olin jo lukemassa paikallislehden artikkelia avuttomien vanhusten pahoinpitelystä..Lisäksi kuvittelin lastenlasten myöhempiä muisteluita ukistaan,joka oli paukauttanut leukaan kahta tupakkamälliä jauhavaa vanhaa irvailijaa.
Katselinkin pokkana sisäänmennessäni niitä suoraan silmiin jopa täysin yllättyneenä omasta rohkeudestani.
Äpäräfoordin kuski.

Hei Leppänen! Nuorempi ukoista avasi suunsa....
Se oli Karlsson Manuntuvilta,ehkä siinä kuudenkymmenenviiden kieppeillä.
--Onksnoi kaikki kersat sun?
--Ooksää aloittanut uudelleen mukulaviljelyn?


Barbies and Biscayne
Juhart 2012

"Tyttärenlapsia!"
Vastasin pitämällä kiinni Nunnun lastentossuista,ettei vauva röpeltelisi sylkykuplia niiden kärjille.
Vanhemmalla Karlssonilla oli päässään sellainen punottu reikäinen vanhan ukon kesähattu ja sen naamaa oltiin paikattu monella ihonsiirolla melanooman eli ihosyövän takia,koska se oli vuosikymmeniä ollut raksalla valuhommissa suuliksen alla.
Karlsson rykäisi:
"Sää varmaaskin voisit tehdä paremmin tän lähetyksen kanssa..!?"
Muistin,että tämä ukko oli myös Karlsson,toisen ukon setä,joka aikoinaan omisti pikkuisen sahalaitoksen Somerontien varressa jossain Isossakylässä.Lisäksi se oli helluntalaissaarnaaja ja omisti aikoinaan prosentin Osuuskassan osakkeita.Ukko luuli olevansa Isonkylän kunkku,mutta näin uskoivat silloisen kauppalan ja nykyisen pikkukaupungin kaikki vanhat äijät,joilla oli ainakin yksi Snellmanni lompsassa tai nykyään alta kymmenen euroa.Lisäksi niillä oli aina oma mielipiteensä kielenkärjellä kaikesta ja kaikki yhdessä olivat aina samaa mieltä..."Kylmaar just alvariins..niisse o prikuulles kussää sanosi..!!"
Ohitin ukot ja menin lapsikatraan kanssa sisään.

1934 Coke for Us!
Juhart 2012

Tiskille oltiin pantu kakaroiden houkutukseksi hampparitarjousten viereen Marsin suklaapatukoita ja Haribon Gummibear-pehmokarkkeja.Nunnunkin pikkukänny ojentui tiskillä makeanhappamia Gummimatopusseja kohti,mutta yritin olla kuulematta muitten kakrujen ininöitä ja tilasin niille MacDonaldsin Kiddiemealin isoilla jääkuutiocokisilla.
Tero ja Kuutamo nappasivat omansa ensimmäisenä tiskiltä ja sitten painuttiin maksun perästä ovesta ulos...
Retu kuitenkin oli odottanut kiltisti tilaustaan,kun annoin sen sille käteen.
Nunnu pyöreänä meloonipäänä samoin tiesi,mitä oli tarjolla ja tiesi,miten panna suukkunsa cokispillin kärkeen.Vauvan suu meni messingille siitä,miten cokis suihkusi paljaille ikenille.
Retu sitten katsoi mua ylöspäin vihertävillä silmillään kesakkomeren keskeltä ja kysäisi multa:
"Mikä sellanen äpärälankkufoordi on?"
Multa loksahti suu auki ja vastasin pojalle,etten tiedä mitään,mistä poika puhuu.
Mää luulin,että me ajetaan farmari-Foordia!
Poika vastasi.
Niimme ajetaan.
Lisäsin.
Älä välitä,mitä ne papat sanoivat ja voi hyvinkin olla,että kuulit väärin.
Lisäsin,kun työnsin poikaa vapaalla kädelläni ovesta ulos.

Karlsson
Juhart 2012


Vanhempi Karlsson seurasi katsellaan paraatiamme ja yritin katsella suoraan eteeni.Silti sanomalehden otsikko oli polttamassa pupillleihin reikiä...PAIKALLINEN MIES PIDÄTETTY LASTENLAPSINEEN VANHUKSEN PAHOINPITELYSTÄ!
Astuttiin autoon ja katselin sisäpeilistä,miten papat istuivat MacDonaldsin edessä sijaitsevalla putkikaiteella.
Niiden jälkeläiset omistivat kalustekauppoja ja hampparifransiiseja ympäri maakuntaa ja joku taisi istua kaupunginvaltuustossakin..Niistä kaikki oli naimisissa ja oletettavasti aika fiksujakin,millaista kuvaa ei saanut noista kahdesta papparaisesta,että niillä olisi jonkinlaiset ihmisaivot...
Starttasin lankkukylkifordin ja peruutin sen parkkiruudusta ja suuntasin ohitustielle,yrittämällä olematta funtsimatta sitä,että Fordin etulikasiipien kyljessä Country Squiren sijasta lukisi kromikirjaimillä Son of the Bitch FORD.
Sana oli iskenyt takaraivooni kun raksalla tällingeiltä niskaan tippunut punatiili.
Yhtäkkiä ajoin tien sorapientareelle ja pysätin auton.Tero oli ottanut väkisin cokista suuhunsa Retun pillistä ja työntänyt sitten pillin syrjään ja kutsunut poikaa sellaisella nimellä,mitä yleensä kuulee sahan lautatapuliplanssilla.
"Mitässää oikein sanoit..poika?"
"Emmitää!"
Poika vastasi punastuneena ja näin sen kasvoista,että kossi oli funtsimassa jotain sopivaa sanottavaksi.
"Kakarat ei käytä tollaisia sanoja!"
Huusin.
Tero nosti pisamaista leukaansa ylös ja kysäisi.
"Kuinkas vanha pitäis olla,että sais sanoo?"
Katsoin poikaa tuimasti ja kysäisin:
"Etkös sä välitä,miksi toi serkkusi sua kutsui?!"
Poika vastasi;
"Se oli siitä pilauutisohjelmasta."
Retu vastasi.
"Kaikki niin puhuvat....ja se alkaa iltauutisten jälkeen."
"Mitäs te teette niin myöhään ylhäällä?"
Kysäsin.
Sitten poika vain tuijotti mua silmiin ja tajusin,ettei sillä ollut hajuakaan,mitä MYÖHÄÄN tarkoitti.
Kerttu..pojan äiti oletettavasti antoi pojan nukahtaa teeveen eteen joka ilta ja silmissäni näin pojan käpertyneen haisevalle paimentolaismatolle,mikä piilotteli hapsuissaan kaikki kaatuneet kaljat,cokikset ja perunatsipsien murut.

1935 Popeye and Son
Juhart 2012

Kotiin päästyämme vein kakarat katetulle verannalle.
Tytöt alkoivat pelaamaan puulattialla kirppupeliä ja riitaantuivat alta aikayksikön.Retu soitti cokispillillä ja Nunnu oli nukahtanut syliini korituolissa..
Katselin verannalta autoani ja mietin,oliko sen nimi jo levinnyt koko kaupunkiin,missä jokainen ajaessani huudahti katukäytävällä tai autoissaan,että tuolta tulee Äpäräfoordi..
Meidän pikkukaupungissa jokainen seuraa,mitä kadulla liikkuu.Mä itsekin teen samoin ja jos mun naapuri Koskisen Terttu ajaa edessäni pääkadulla ja kääntyy Annankadulle valoissa,niin kysäsen itseltäni,että minnekäs se Terttu nyt menee.
Kello on puoli kolme ja mietin,olisiko iltapäivän tylsä sarjaohjelma ohi ja aloin ajattelemaan neljän tyttäreni elämää.
Yhdelläkään ei ollut mitään uskonnollista kantaa ja uskon niiden perineen sen äidiltään,kuten mäkin olin perinyt omalta mammaltani.
Laila aina paiski töitä liiankin kanssa ja sillä riitti aikaa köksäämiseen,siivoamiseen,lasten kuljettamiseen ja kaiken hössöttämiseen.
Tytöt olivat kasvaneet 80-luvun kaapelikanavilla ja VHS-videoilla jokikinen ehtoo ja sieltä ne olivat saaneet maailmankuvansa ja siksi neljä rasvatukkaista ja heikkoleukaista blondia,joilla oli heikko sidonnaisuus ulkomaailmaan,ajattelivat elävänsä MTV:n rokkimaailmassa ja Hollywoodin saippuaoopperoissa.
Sitten ne funtsivat,että naimalla paksumahaisia rekkakuskeja ja autoasentajarasvaperseitä,joita ne treffailivat,olisi kun olisi nainut joitan B-filmien konnatähtiä ja stunttijätkiä,joilla oli kaulat,niskat ja bodatut hauikset täynnä tummansinisiä tatuointeja ja niskassa pitkiä rasvaisia poninhäntiä.
Panisin kyllä paljon syytä omille hartioillenikin tyttärien maailmankuvasta,mutta en uskoisi,miten olisin tehnyt toisinkaan...

Woody Wash
Juhart 2003
Fanta Girl
Juhart 2012

Hitsausta lasten kanssa 3.
-------------------------------------
Kuutamo haravoi käsillään verannan lattialta kirppupelin nappuloita itselleen saamalla tikun etusomensa kynnen alle.
"Paska,paska!"Tyttö huusi heiluttamalla kättään ikäänkuin se oli syttynyt tuleen ja konttasi polvillaan luokseni.
"Äläppäs puhu tuolla tavalla!"
Tiuskasin Kuutamolle.

"Mun sormeeni sattuu..korjaa se!"
"Mä kyllä korjaan sen,jos lopetat kiroamisen."
Tero toitotti lattialta.
"Äiteen poikakaveri Make aina sanoo niin."
"Tekisitteks te aina ihan ,miten äidin poikakaveri tekee?"
"Make osaa ajaa."
Tero lisäsi.
"Mä tykkään sen ajotavasta."
Otin taskusta kynäveitsen ja sain kaivettua tikun Kuutamon kynnen alta samalla, kun Kuutamo pälpätti Terolle kuinka äiteen Toyota Corolla maksoi enemmän kuin Maken ruosteinen Dodge-pickuppi.
Voisin vannoa,etten tiennyt kuinka kakarat voisi olla niin monimutkaisia.

Hiekkalaatikolla 1953
Juhart 2010

Kun mä olin niiden ikäinen,niin ainoa asia mitä mä halusin,oli savikakkujen tekemistä ja sannan pistämistä muovikauhalla suuhun hiekkalaatikossa ja  enkä kaivannut muuta kuin parin kerran visiitin viikossa Helanderin mamman lähikipsalle Musta-Pekka lakupötköjen ostoon kymmenellä pennillä per kerta.
Nämä mukulat ei ole vielä edes kahdeksaa vuotta vanhoja ja tietävät jo täysin,miten johdetaan kasinoa.
Kun lopetin tikunvetämisen Kuutamon etusormen kynnen alta,katsoin alas tytön ruskeisiin silmiin ja Nunnun pyöreään päähän,missä suoni sykytti kaulavaltimossa.
"Onkos koskaan teidän äitinne puhunut Jumalasta?"
Äitee aina sanoo herra Jumala sentäs,kun se kiroo Makelle.
Tero sanoi.
"En mä nyt ihan sitä tarkoittanut,vaan lukeeko ne teidän äiteet koskaan teille tarinoita Raamatusta nukkumaanmenon aikoihin?"
Retun naama kirkastui.
10 Commandments and 2 UFOs.Juhart
"Se kerran vuokras videokaupasta meille Conan barbaarin ja se kuva oli oikein pirun jännä.."
"Se nyt ei ole ihan mikään Raamattu-kuva."
"Mä pikkukundina katsoin leffassa Kymmenen käskyä,jonka Mooseksena oli Charlton Heston.."
"Ai..ei ole,mutta siinä oli miekkoja ja kärmeksiä ja sellasta..."
"Mooses kyllä teki matkasauvoista käärmeitä."
 "Mitäs niillä on tämän asian kanssa tekemistä?"
Kuutamo lähestyi ja nappasi Nunnun kädestä kiinni, alkamalla leikkiä sen sormien kanssa kuin pianon koskettimilla.
"Eiks se Raamattu oo täys miekkoja ja käärmeitä?"
Nunnu heräsi ja pissasi vaippaansa ja mun piti mennä hakemaan eteisestä vaippoja.
Tultuani Nunnu sylissä kylppäristä,löysin kirjahyllystä olkkarissa vihkiraamatun ja toin sen kainalossani verannalle.
Muksut kerääntyivät ympärilleni istumaan lattialle ja itsekin istuin alas puupermannolle.
Aloitin luomiskeromuksesta ja miten Jumala teki maan ja kuinka hän teki meidät ja antoi meille sielun,jotta me voitaisiin elää ikuisesti.


Kuvaraamattu

Kuutamo kurkotti kädellään kirjaan päin ja pani kännynsä Jumalan parran päälle.
Se oli muuten ihan oikea kuvaraamattu.
"Josse ajais ton parran pois,niin se näyttäis iha meidä paikkurikuskilta."
Leukani loksahti uudelleen auki.
"Että tarkoita Lindroosin setää?"
"Setä ei kyllä ihan näytä Jumalalta."
Kuutamoa haukotutti sanoessaan:
"Sähän just kerroit meille,että Jumala loi meidät kaltaisekseen."
"Antaa olla..."
Aatami ja Eeva sekä Käärme
Jatkoin ja kääntelin sivuja,missä kerrottiin Aatamista ja Eevasta sekä Eedenin puutarhasta..
Pian päästiin sivulle ja muksut näkivät kuvan käärmeestä ja ryhtyivät kommentoimaan:
"Katos ton lieron kokoa.."
Retu huomautti.
Kuutamokin halusi nähdä lähempää kuvaa toteamalla:
"Mähän tiesin,että tässä kirjassa oli se käärmes. "
"Toi käärme on paha."
Kerroin niille.
"Se valehteli Aatamille ja Eevalle kertomalla,että Jumala oli niin sanonut sille,mitä piti tehtävän."
Kuutamo katsoi minua pitkään.
"Osaaks kärmekset puhua?"
"Joo."
"Ai ettäs sillä tavoin,kuin sarjakuvissakin."
"Mä luulin.että sä keksit koko jutun ihan ite."

"No nykyään kyllä käärmeet ei paljon puhu."
Vastasin hämilläni.
"Eiks puutarhakärmes ..sellanen vaskitsa..olekaan mikään oikea kärmes?"
Retu kysäisi.
"Se on piru valepuvussa."
Selitin.
Tero silitteli kämmenellään jenkkitukkaansa ja lausahti:
"Ai..mä olen kuullut sen vanhan iskelmän..Devil in Disguise radiosta."
"Sillä Elvis Presleyllä ei ole mitään tekemistä koko jutulle,missä piru muutti itsensä käärmeeksi Eedenin puutarhassa..
"Kuka se Elvis Pers Levis sitten on?"
Kuutamo kysyi istuessaan pölyistä lautaseinää vasten tutkiessaan katseellaan leikkaamatonta ja villiintynyttä nurmikkoa.

Elvis Presley

Tero lisäsi:
"Se oli yks vanha iskelmälaulaja,joka osas keinuttaa lanteitaan ihan hullun tavalla ja vispas kitaraa samalla..ainaskin miljoona vuotta sitten."
"Olikse Raamatussa mukana myös?"
Löin kirjan puulattialle ja vastasin tuohtuneena:
"Ei ollut ja ja kuunnelkaa nyt tarkkana,koska se on tärkeetä."
Luin kappaleen Aatamin ja Eevan uppiniskaisuudesta Jumalaa kohtaan ja käänsin sivua,kunnes koko juttu irtosi hanskasta.
Kuvassa enkeli piti kädessään miekkaa Aatamin ja Eevan  kumartuneiden päiden päällä samalla,kun kun hän oli ajamassa niitä pois paratiisista. Nunnukin innostuneena osoitti pulskalla sormellaan enkeliä.
"Mitä toi kaveri on oikeen tekemässä?"
Tero tiukkasi.
"Hän ajaa niitä pois paratiisista,koska Aatami ja Eeva olivat tehneet väärin..ja kun kuka tahansa tekee tahallaan väärin,niin siitä saa rangaistuksen."

Enkeli Taivaan lausui näin...

Seurasin mukuloiden kasvojen liikkeitä ja näytti,että ne olivat kiivaasti funtsimassa jotain samanaikaisesti.
Mitä tahansa kerrot niille tuossa iässä,ne muistaa sen ikuisesti.
Niiden kanssa pitää olla varovainen.
Retu katsoi lattialta minuun päin ja kysäisi:
"Saiks ne koskaan palata takaisin?"
"Ei...ja Eevakin alkoi murehtimaan kaikesta ja Aatamilla ei ollut työtä."
"Meinaskos se enkula todella iskee Aatamia sillä miekalla?"
Kuutamo uteli.
"Unohda koko miekkajuttu!"
"Mutta..kusse oli niin julmaa."
"Ei se ollut..koska ne tiesivät,mitä oli tulossa."
Siirryinkin pikaisesti Nooaan ja tulvaan ja siinä lukiessani Retu hyppäsi kysymään:
"Tarkoitaks sä,että kaikki pahat ihmiset hukkuvat yhdellä kerralla on..okei..?"
Katselin poikaa sellaisella kovalla silmällä tajutessani,että Raamatusta olikin tullut oikein suuri seikkailufilmi sille.
Poika oli jo kerinnyt katsomaan satoja filmejä ja jos hän kuulisi jostain uskonnosta,niin se kytisi aivoissa jonain Tanga-luolanaisena tai Bikini-kuolemanpartiona.
Menin keittiöön tekemään pähkinävoileipiä ja toin jokaiselle kylmän cokispurkin ja sen jälkeen kannoin verannalle lattiatuulettimen,koska ilma oli seisahtanut ilman tuulenvirettäkään 33:een asteeseen..

Ajattelin palattuani kertoa nille helvetistä...mutten tohtinut,koska juttu menisi pian päin helvettiä..eli Helvetin Enkeleihin...

....................................


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti