maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hyvät,pahat ja rumat.10 nätinrumaa autoa,jotka haluaisin omistaa.4.Nash.

Kuopiolaisen Timo-sedän 1953 Nash Statesman
Juhart 2011
Sama kuva 1980-lukuisesta Mobilisti-lehdestä,Auton omistajaa
ei tunnistettu,mutta minä tunnistin hänet  äitini serkuksi ja kuo-
piolaiseksi Timo Laitiseksi,sedäkseni.
Nash on minulle yksi kiehtova orpomerkki,mikä Detroitin Big Threen (Ford,Chrysler ja GM) ulkopuolella Wisconsinin Kenoshassa valmisti 50-luvulla erikoisen ja useille eriskummallisen näköisiä "vanna-autoja",joidenka pyörät oltiin piilotettu korin alle kuin sen ajan polkuautoissa.
Italialainen koriräätäli Pinin Farina,jota oltiin pyydetty muotoilemaan uutta Nash-sarjaa ja myöhemmin Metropolitan-pikkuautoa oli käskenyt poistaa nimensä pikku-Nashin likasiivistä,tunnustamatta isyyttään äpärälapselle,jonka sydämenä tykytti ensimalleissa britti-Austinin 1200-kuutioinen nelosmoottori.

-merkki oli Suomessa jo tunnettu 1920-luvulta laadukkaana amerikkalaisena autona.
V.1917 vuoden  autotehtaansa perustamisen jälkeen Charles W. Nash oli värvännyt suomalaissyntyisen  Nils Erik Wahlbergin pääinsinööriksi Oaklandilta Pontiacin kaupungista,Michiganista kehittelemään kansiventtiilikoneista Nash-mallistoa. Wahlberg oli patentoinut jo v.1914 Oaklandilla erikoisen äänenvaimentimen sulkuventtiilin (muffler switch-off valve).Oakland taas myöhemmin sulautui General Motorsiin Pontiacin edeltäjänä.Eräs toinen suomalaissyntyinen insinööri Gustav Woldemar Wrede samoihin aikoihin työskenteli Jackson Automobile-tehtaan pääinsinöörinä.Hänet tunnettiin myöhemmin pirunmoisen ja raskaan kyntökoneen Kullervo-traktorin keksijänä ja myöhemmin suomalaisen Valmet-traktorin kehittäjänä.
Keksijänä Wahlberg oli Nashillä  kehitellyt autoon läpivirtaustuuletuksen,jollaista pidetään  itsestäänselvyytenä nykyautoissa.V.1938 hänen Weather Eye-keksintönsä ohjasi tuoreen ulkoilman auton suodatetun tuuletussysteemin läpi sisätilaan,missä se lämmitettiin taikka viilennettiin ja poistettiin taakse asennettujen aukkojen kautta ulos Prosessissa myös vähennettiin sisäkosteutta liikkuvasta autosta. Toinen Wahlbergin keksintö oli etu- ja takapyörien erimittainen raideväli,missä etupyörien raideväli oli lievästi kapeampi ja minkä vuoksi myös v.1949 esitetyn Airflyte-mallin kääntösäde matalista pyöräkoteloaukoista huolimatta oli pienempi kuin muissa kilpailevissa automerkeissä. Wahlberg myös testasi Nashit tuulitunnelissa,vaikka kriitikot ilkkuivat siitä,etteivät autoilijat yleensä aja tuulitunnelimaisissa olosuhteissa.
V.1936 Nash esitteli oivallisen Bed-In-A-Car-keksinnön,missä istuimet voitiin kaataa vaateriin ja matkasta väsyneet kaksi aikuista nukkua siskonpedissä jalat takakontissa ja pää etupenkin polsterilla. reissuväsymyksensä pois.
1949 Nash Airflyte makuuhuoneena

1949 Nash Airflyte
Sellaisen "makuuhuone"-Nash Airflyten (1949) kuvan näin kymmeniä kertaa kirjastosta lainaamastani Tekniikan Ihmeet-kirjasta.
Vuosina 1939-40 Nash virtaviivaisti mallistonsa George Walkerin johdolla ja freelancekorisuunnittelija Don Mortruden avulla.1930-luvun Nash-mallisto näytti virtaviivaiselta kapein ja piikkinenämäisin,ehkä Grahamin hainkuonoimaisin (Shark Nose) maskein. V.1938 vuoden perästä,kun Nash oli ostanut Kelvinatorin jäähdytyslaitefirman ja George Masonin astuttua pääjohtajaksi,Nash Studebakerin ja Grahamin kanssa tarjosi alipaineohjatun vaihdelaatikon ja vapaakytkimen,jolloin myös muodin mukaan vaihdevalitsin siirrettiin lattialta ohjauspylvääseen.Kelvinatorin tekniikallla Nashit saivat markkinoiden ensimmäiset kuumavesilämmityslaitteet,joiden tekniikkaan nykyautojenkin lämmityslaitteet perustuvat.Nashin Evans Product Companyn valmistaman Automatic Vacuum Shiftin pieni vaihteenvalitsin sijaitsi kojelaudassa aivan autoradiosäätimien alapuolella.

1941 Nash Ambassador Eight

1942 Nash Ambassador


V.1941 Nash 600-malli oli ensimmäinen massatuotettu itsekantavakorinen ja Yhdysvalloissa tehty auto,jonka polttoainekulutusta ylivaihdelaatikolla kehuttiin markkinoiden alhaisimpana..Kallein Ambassador-malli  käytti samaa koria kuin halvemmat mallit,vaikkakin erillisrunkoisena.
Lokakuun 27. päivänä 1945 Ambassador Sedan ensimmäisenä uutena sodanjälkeisenä autona ajettiin kokoonpanolinjalta ulos.Malli erosi sotaa edeltävistä malleista pituudeltaan,pitemmillä ja kapeammilla ylämaskin kromitangoilla sekä eteentyöntyvällä alamaskilla.8-sylinteristä ja sivuventtiilistä Ambassadoria ei enää tarjottu v.1948 ja sen tilalle asennettiin kansiventtiilinen 234-kuutiotuumainen ja 112 jarruhevosvoimainen kuutoskone.1946,ehkä silloisen materiaalipulan takia Nash esitteli Chrysler Town  & Country-maisen (myös Ford Sportsman-maisen) mallin eli "puoli-woodyn" eli Suburbanin,minkä korissa käytettiin puukehikkoja ja- paneeleja.Mallia valmistettiin v.1948 saakka 1000 kappaletta.
V.1948 Ambassador-avoauto palasi tuotantoon 1000 kappaleen valmistusmäärällä.
1946 Nash Suburban Woody edestä

Sama Nash Woody takaa

Minulle pikkukundista asti Nashit olivat aina kiinnostaneet
Olinhan saanut elvistellä v.1955 pappilaan visiitille saapuneen Timo-sedän 1953-mallisen ja vaaleanpunaisen Nash Statesmanin takapenkillä ja nokka pystyssä kertoa naapurin pöksytehtaan perillisille Jukalle ja Heikille,että kyllä meidänkin suvussa ajellaan jenkkivehkeillä.Silloin housutehtaan dirikkaisä ajoi vielä 1939-mallisella ja beessisellä,sodankäyneellä Chevrolet Master Deluxella ja poliisiauton mustalla 1952-mallisella Volvo PV444:llä.
Timo-sedän Nash Statesman pappilan edessä,joskin
mustakattoisena.Takana retuulinen Marttilan sedän 1947
Studebaker Champion.
Juhart 1995
Enäjärven saarimökiltämme kesälomilla soutelimme monasti 50-luvun lopun kesälomalla siskojen kanssa ruokakauppamatkalle keskisuomalaisella veneellä ns. poliisien lahteen Uudenmaanläänin puolelle.(Saarimökkimme keskeltä halkoi oikein kivisellä rajapyykillä merkattu lääninraja.Mökki kuului Turun- ja Porinlääniin ja meidän maastojääkaappimme eli betoninen viemärirengas,joka oltiin upotettu sammalrinteeseen kuului Uudenmaanlääniin.Kelvinatorin Frigidairestä eikä UPO-jääkaapeista pappilassa ei puhuttu kuin 60-luvun alussa)
Poliisien lahdesta kävimme jalkapatikalla Nummijärven  kylän Tukkisen maalaiskaupassa äidin ostoslista kourassa ja kerran jopa Tauno Palokin oli lasikuitupikaliipparilla ajanut Enäjärven mökiltään poliisien lahteen sekä kävellyt Tukkiselle ostamaan pilsnerikoria.Isosiskot olivat olleet ihan lääpällään Taunon ilmestymisestä maalaiskauppaan,missä melkein sananmukaisesti myytiin hampparimakkaraa kumiteräsaappaasta. Siskot olivat ujoina pyytäneet Taukalta nimmareita,jotka komea näyttelijä kauppias Tukkisen korvan takaa lainaamalla timpurinkynällä kirjoitti tiskillä puotipaperin kulmaan.
Siskoille Taunon ele vastasi tulista suudelmaa Ansa Ikosen punahuulille.
1939 Studebaker Champion
Siskojen tehdessä ostoksia kaupassa minä kävin nuuskimassa Nummijärven raittia ja yllätyksekseni aivan Tukkisen kaupan viereisen omakotitalon autotallista pilkistivät 1939-mallisen ja Raymond Loewyn suunnitteleman Studebaker Championin pisaramaiset ajolyhdyt. Silloin en vielä omistanut edes Kodak-kameraa,että olisin voinut napsia kuvan autosta,mutta sketsasin mökin verannalla vesiväriarkille lyijykynällä siitä omasta muistista mieleiseni kuvan.
Studebaker oli minusta Nashin rinnalla toiseksi komein 30-lukuinen auto.V.1939-mallisen Championin värimainoksen olin kerran nähnyt Fammu-tädin Myllymäen huvilalla yhden haalistuneenkeltaisen National Geograph-lehden sivuilta. Se näytti minusta komealta,vaikka olikin Studebakerin Commanderin pikkusisko.
1951 Linja-autoaseman Shellillä.
Edessä 1939 Studebaker Commander
Juhart 2009

1955 Hulinaa ravintola Rauhalan edessä.
Oikealla 1949 Nash Airflyte.Vasemmalla 1949 Chevrolet Styleline ja
kauppalan poliisilaitoksen Ford F-100 mustamaija.
Keskellä tanssivat Top Hatistä Fred Astaire ja Ginger Rogers.
Juhart 2005

1955 Marttilan sedän 1947 (syntymävuoteni)
Studebaker Champion
Juhart 2004

1936 LaFayette

1939 Nash LaFayette
Vielä 1950-luvulla maalaispoliiseilla oli käytössä 1939-mallisia ja ilmeisesti sodankäyneitä Nash LaFayettejä,niitä Nashin halpamalleja.Suomen poliisivoimilla oli silloin sekalainen ja vanhentunut autokalusto ja vasta 1954 kotikauppalanikin poliisilaitos sai uuden Ford F-100 mustamaijan.
LaFayette Motors aloitti auton valmistuksen vuonna 1920 Indianapolisissa,muuttamalla myöhemmin Milwaukeen Wisconsiniin. LaFayette Motorsin pääosakkana oli Nash Motors,mukaanluettuna Charles W.Nash ystävineen ja liikekumppanineen..
LaFayetten laadukkaat ja hintaisat autot eivät myyneet hyvin.
1939 Nash-lehtimainos

V.1924 LaFayette Motors sulautettiin Nash Motorsiin ja tehdas ryhtyi valmistamaan Ajax-autoja.
Lafayette-merkki otettiin uudelleen käyttöön v.1934 halvempihintaisena Nashin kumppanina.
V.1937 LaFayette hävisi itsenäisenä merkkinä ja vasta vuonna 1941 Nash LaFayette halvimpana Nashinä ristittiin nimellä Nash 600.
50-luvulla Hudsonin sulautuessa Nash-korisia ja kromiheepeleillä koristettuja Hudsoneja tarjottiin amerikkalaiselle ostajakunnalle. Jenkit ryhtyivätkin kutsumaan sitä Hashiksi.Nashin pikkukorista ja Austinin koneella liikkuvaa Metroplitaniakin myytiin Hudson-merkkisenä.
Siitä minulla voisi olla tulossa stoori rumannätistä suurkaupunkilaisesta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti