Mersun SEL-luokasta Jaggejen kautta Pappa Volvoon.Vanhan roddarin muistelmia.

1961 Yhdysvaltojen Ilmavoimien
upseerit ajoivat virka-autoinaan
MB 190-malleja Riyadhissa

Mun betonitehtaiden työurakkani oli päättynyt firman sulkemiseen korealaisten pääurakoitsijen maksamattomista kuukausimaksuista.Jouduin finanssipäällikkönä tekemään tavaratoimittajien laskulottoa ja maksamaan palkat päältä.Kaiken päälle sain korkean verenpaineen muiden paineiden lisäksi.
Ajettuani BX:n Frankusta Travemündeen Finnjetille paineet alkoivat laskea.

GTS Finnjet

Helsingin tullissa jouduin poliisien puhallustestiin pääsemällä pelkällä säikähdyksellä baanalle,koska olin nauttinut hytissäni edellisyönä muutaman vahvan Tuborg Elefantin.
Suomalaisen firmani Pitäjänmäen konttorissa poiketessani dirikka valitteli mulle,ettei ollut tarjolla muita töitä ja vastasin etten huolisi muutenkaan,koska herra itse oli aiheuttanut oman firmansa alasajon siirtäessään projektimaksujen dollarikurssiflaktuaatioprofiitteja Bermudan saarten pankkitililleen.Konttorin parkissa seisoi sen mun sille firman liksoilla ostamani Mersu kupee ja olisin vaikka kiusalla piirtänyt kynäveitsellä sen lakkakylkeen komean viivan.
Olin kerran joutunut ostamaan sille Riyadhin autosukilta melkein uuden nahkean Mersu 500 SEC- kupeenkin talvirenkain,koska auton oli ostanut Sveitsistä aiemmin eräs Saudi Arabian armeijan kenraali.Firman omistajohtaja kävi pari kertaa vyodessa Hesasta visiteeraamassa Riyadhin konttorilla..ja aina pyytämässä multa ekstraliksaa johonkin sen henkilökohtaiseen ostopälkähdykseen.

1987 MB 500 SEC

Jouduin ottamaan kassakaapista palkkoihin varaamani rahat ja vastustellessani dirikan temppua sain kuulla leukailua,että jossei rahoja löydy,niin finanssipäällikkö saa pakata laukkunsa himaan.
Ajoin dirikan firman MB 280 S:llä autosukille attashealaukku pullollaan rialeja ja viikon päästä mersu matkasi takaisin Saudian rahtijumbolla Sveitsiin samoin nastarenkain.Firman dirikalla oli oma paperiyhtiö Bernissä.
Meillä oli melkoinen onni mersujen suhteen.
Sen sponsoriomistajana oli yksi saudiprinssi,joka joskus hyvän projektituloksen profiitin bonukseksi antoi firman manageriluokalle käyttöön ilmaiseksi upouusia mersuja.
Aina ei ollut hyviä kuukausimaksutuloksia korealaisten pääurakoitsijoiden siirrellessä Sveitsin pankkiin ministeriön jakamia progressimaksuja kasvamaan tileille korkoa.
Jouduin pakosta joskus ostamaan korealaisfirman projektipäällikölle huippuluokan golfmailasäkkejä ja maksamaan ekstrabaksiisia niiden pääkirjanpitäjälle,että allekirjoitettu shekki tuli käteen.Korrujohtajat olivat yhtä  korruptioituneita kuin filippiinot Manilassa,mutta kiinalaisten tavoin eivät näytelleet rolexejaan eikä mersujaan,vaan tsekkasivat aikaa rannecitizenistä ja ajelivat työmailleen konttorista Hyundai Ponyilla sekä Stellareilla.

1986 MB 300 SEL

Itsekin sain prinssin lahjana käyttööni uuden valkoisen MB 300 SEL:n takaikkunaverhoineen ja hakiessani rouvaa King Faisalin sairaalasta tuurin päätyttyä, sairaalan portinvartijat pistivät kättä lippaan kuin kuninkaallisille.
Samassa sairaalassa oli oikea kuninkaallinen sviitti kuningas Fahadille,joka silloin tällöin kävi korjauttamassa pumppuaan siellä.Rouvani paiski töitä silloin kardiologian erikoisairaanhoitajana  "post surgery"-sydänosastolla.
Omana pomonani oli firman toimitusjohtaja,pitkän vaalea hesalainen siviili-inssi,joka päiväateriakseen poltti puoli laatikkoa Prince Edward-sikareja,syömällä tumpit jälkisafkaksi vanilajäätelökulhon päälle.Sen mahakalut oli solmussa kovasta duunipaineesta.
Se hankki itselleen uuden 1987 Jaguar XJ6:n kertomalla myyneensä Hesassa alta pois vanhan 1977-mallisen XJ6:n.

1986 Jaguar XJ6

Nykyään vanhasta 70-lukuisesta XJ6-Jaggesta saa maksaa Lontoossa tukun tuhansia puntia,kun 80-lukuisia XJ-kuutosia saa muutamalla sadalla punnalla.Kallein 1971-mallinen XJ6 täällä on Loordi Mountbattenin entinen Jagge,minkä nokkakoristeena on kultainen laivaston viestimies lippuineen kromisen jaguaarin sijasta..
Betonitehtaan konepuulille kerran tuotiin prinssin serkun musta Jaguar XJS V12,jota suomalaiset asentajat pitivät maailman pahimpana tapauksena koneen pikkuvikojenkin korjauksessa,koska puolet konehuoneen tilpehööreistä piti purkaa,jos halusi edes päästä starttimoottoriin käsiksi.

1986 Jaguar XJS avo

1971 Jaguar XJ6
Reijo..joka oli pomoni kutsumanimi--ajoi kerran tehtaalle Jaggellaan,kun olin soittanut sille konttoriin,että pihalle oli saapunut Volvo-rekka perässään 20-jalan kontti täynnä Ballantines-viskiä.Kontin blummia avatessani odottelin yhtä konelähetystä Jenkeistä ja tarkastellessani kuormakirjoja kontti oli osoitettu meidän prinssisponsoriomistajalle,osoitteena Betonbau Kochin betonitehdas.Reijo astuttuaan Jaggesta ulos sikarintumppia purren käski panemaan kontista kuusi viskilaatikkoa Jaggen takaluukkuun..ja sulkemaan kontin ovet. Lähetin sitten rekan prinssin omaan palatsiin Taifiin.

Sen jälkeen Reijoa ei näkynyt viikkoon,vaikka olimme kaivaneet viskilaatikot pääkonttorin takapihan puutarhaan firman joulujuhlia varten.Sillä oli ihmeen hyvä vainunokka viskin löytämiseksi.
Jouduinkin lähettämään sen henkilökohtaisesti King Abdulaziz-kentältä Suomeen katkaisuun.
Suomeen se ei saapunut,kunnes peruutin sen firman Amex-kortin,jonka laskuja tippui Bahrainilta,Seoulista ja Alexandriasta.Reijo saatiin kiinni Amsterdamista yrittäessään maksaa taksia Amexillaan,jonka olin peruuttanut.

Riyadhin Kuningas
Abdulaziz-kentän terminaali

V.1989 palasin takaisin Riyadhiin,joskin nyt vaimonit työpaikalle King Faisal-sairaalaan ja sen materiaaliosastolle virkailijaksi,Clerk I:ksi.
Arvonalennus managerista ei haitannut,kun rialeja sai kuukausitilissä.
BX:n olin myynyt kaverini pojalle kotikaupungissani ja osan myyntirahoista pistin käytetyn auton ostoon.Eräs jenkkikaveri oli myymässä mulle 1979-mallista Volvo 240 DL:ää eli Pappa Volvoa,jonka katsoin sopivaksi nurkka-ajoon.
Volvon takaovissa oli ikävän näköisiä painautumia jenkin kehuessa olevan fender-benderin.
Muistaakseni maksoin Pohjolan nopeimmasta traktorista 3000 rialia.Se sattui olemaan konepellin alta tsiikattuani VIN-kylttiä Kanadassa koottu malli. Näin mun autonostorenkaani oli kiertynyt umpeen Kanadan Ponchosta Kanadan Volvoon.Olisin voinut juhlia ostostani Canadian Dry-viskillä,mutta tyydyin Binexin brittiläiseltä myyntitykiltä ostamaani aropontikkapulloon,joka kyltistään kehui arabiaksi Moya eli Vesi...
Arovettä!

1979 Volvo 240 DL

Volvo kulki ja kulki,kuten Volvoilla oli tapana,kunnes kansipahvi sanoi itsensä irti.Teetin kansiremontin yhdellä saudikorjaamolla,jonka filippiinoasentajat tekivät hyvän työn.Lisäksi olin Al Kharjin romuplaanilta ostanut uudet käytetyt takaovet ja uudemman GL:n komeamman nahkapäällysteisen kojelaudan.Filsupojat maalasivat DL:n Toyotan helmenvalkoiseksi panemalle katon koreudeksi valkoisen vinyylin. Itse tein mersun sinisestä kernistä uudet ovipaneelipäälliset ja levitin lattialle tummansinisen lyhytkarvamaton.
Volvo todella säihkyi uudeksi valkaistuna sairaalan Takhasussi Roadin MCV-compoundin (Medical Compound Village) pihalla taloni edessä...!

Saudi-Volvo MCV:n compoundilla
Juhart 1995

Sitten saapuivat ilmojen halki ne Scudit Saddamin valtaamasta Kuvaitista,jolloin rouvan kanssa päätimme mennä sotapakolaisiksi Manilaan.Meille tarjottiin kyllä sataprossaa lisäpalkkaa sotakorvausta,jos oltaisiin jääty sodan alle Riyadhiin,mutta katsoimme terveellisemmäksi päätyä Manilan,missä paukkui vain Uutena Vuotena kiinalaisin ilotulitusraketein.
Puolen vuoden pakolaisuuden päästä lensimme takaisin Kuvaitin palavien öljykenttien mustaamaan Riyadhiin.
Entinen helmevalkea Volvoni venttasi mua taloni edessä noesta mustuneena kuin Kuvaitin kadulle vetäytyneiden irakilaisten sotilaiden räjäyttämänä.
V.1994 päätin jättää Saudin ja lentää Manilaan lastemme isäksi sekä äidiksi.
Volvon rouvani myi yhdelle juuri saudiajokortin saaneelle filippiinomiehelle,joka ensiyrityksellään pääsi sillä kattokerhoon eli ajamaan sen katolleen.
Siihen aikaan ei pantu paljoakaan arvoa vanhojen 240-sarjan Volvojen päälle,mutta nyt Lontoossakin ollaan herätty niiden keräilyyn arvokkaina ja harvinaisina klassikkoina.

1980 Bertone Volvo 262 C

Saudin poliisit ajelivat silloin valkovihreillä Volvo 264 GL-malleilla  ja eräs Riyadhista lähtevä työkaveri päätti ajaa Finskeihin saakka ostamallaan Bertone Volvo 262C-kupeella.
Sellaista mäkin himoaisin!
Isärovastini kutsui sota-aikana armeijan Volvo-komppaniaa Vulva-komppaniaksi niiden kuskien himosta kaataa lottia kanervikolle.
Itse tyytyisin Volvo 262C:n kaatuviin nahkaistuimiin.

----------------------------------------------------------

Jubailin projektin tankkauspiste erämaassa
Juhart 2000

GM Temple of Worship
Juhart 2000