 |
| Joukot laskeutumassa Tornion Röytän satamaan laivasta lokakuussa 1944 |
Subject: Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastaika...jatkoa..7..
 |
| Antti Lukkarinen sotilaspastorina Helsingissä 1942 |
Lokakuu 1944
--------------------
Sunnuntai 1.
Maihinnousu tihkusateessa Röyttään onnistui hyvin.(Tornion Röytän satama)
Eteneminen luotisateessa Ala-Rauman kylään.
Pari kaatunutta.
Läpimärkiä.
Haavoittuneita useita.
Saksalaiset vetäytyivät Pikku-Berliinistä ja Raimon sillalta.
Tornion kaappaus
--------------------------
Kaappauksella oli tarkoitus saada kaupunki suomalaisten hallintaan.Paikalla olevat suomalaiset hyökkäysjoukot oltiin koottu paikallisista suojeluskuntalaisista.Samaan aikaan,kun uudet suomalaiset hyökkäysjoukot nousivat maihin Röytän satamassa,taistelut päättyivät saksalaisten vetäytymiseen maihinnousujoukkojen saavuttua Tornioon.
Valtauskäsky suojeluskuntajoukoille--taustaa
------------------------------------------------------------------
Saksalaisten vetäytyminen oli tapahtunut ilman taisteluita sulassa sovussa suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimusten mukaisesti syyskuun puolivälistä lähtien. Valvontakomissio oli kuitenkin saanut vihiä asiasta ja painosti suomalaisia jyrkempään toimintaan.
27. syyskuuta 1944 suomalaisjoukkojen komentajana aloitti kenraalimajuri Hjlmar Siilasvuo. Seuraavana päivänä eversti Pennanen kutsui osasto Pennasen Kemin Pajusaaressa olevan yksikön päällikön majuri Thure Larjon Länsi-Pohjan Suojeluskuntapiiristä esikuntaansa.
Larjo sai Siilasvuon antaman kirjeen,jossa määrättiin suojeluskuntajoukot valtaamaan Tornion kaupungin ja lähiympäristön sillat.
Tornion ympäristössä ei ollut saksalaisia joukkoja.Kaupungissa oli 3 saksalaista tukikohtaa: seminaari,joka toimi saksalaisten sotasairaalana,yhteislyseo ja ns. Lipon talo lähellä Tornion silloista tullia.Huoltoyksikössä oli n. 450-500 saksalaissotilasta,joista n.100-130 sotasairaalassa ja aseman takaisessa Pikku-Berliinin huoltotukikohdassa noin sata,sekä Vojakkalan kohdalta kääntyvän Arpelan tien risteysalueella n. 150 miestä.
Loput taas hajasijoitettuna eri puolille kaupunkia.
Joukot
----------
Kaappaukseen tarvittavien joukkojen kokoon haaliminen tuotti vaikeuksia. Osasto Pennanen antoi yhden ilmasuojelukomppanian (961. Is.Komppania) vahvuudeltaan 140 miestä,muutaman pioneerin ja kaksi radistia.Lisäksi mukaan komennettiin 50 mietä käsittävä sotapoliisiosasto ja teurastusjoukkue,joka oli komennettu kaupungissa Ruotsiin siirtyvien "evakkojen hätäteurastusta" varten.(ilmeisesti karjan)
Tämän lisäksi Torniosta ja lähistöltä koottiin kaikki lomalaiset ja komennuksella olleet suomalaissotilaat.. Yhteensä Larjolla oli käytössään 327 miestä. Joukko oli taisteluarvoltaan kirjavaa. Aseet joukolle saatiin paikallisten suojeluskuntien varastoista. Osaston sotilaallisena tavoitteena oli sitoa saksalaisjoukkoja niin kauan,kunnes suomalaiset maihinnousujoukot ehtisivät avuksi.
Maihinnousun epäonnistuessa olisi kaappaus tuhoontuomittu.
Lauantaina 30. syyskuuta Larjo sai Pennaselta viestin,että everstiluutnantti Wolf.H.Halstin komentamat maihinnousujoukot saapuisivat seuraavana aamuna 1. lokakuuta klo 8.00 Röytän satamaan.Osasto Larjon olisi sen vuoksi ryhdyttävä itsenäisiin toimenpiteisiin,jotka voitiin jakaa kahteen osaan:
1.kaupungin eli Suensaaren saksalaisten tukikohtien valtaaminen.
2.Tornionjoen sillan eli Hannulan sillan haltuunotto ehjänä sekä asemanseudun valtaus.
Kaappaustoimet
------------------------
Kaappaustoimet aloitettiin sunnuntain aamuyöllä 1. lokakuuta. Sitä ennen siirrettiin saksalaisilta salaa junalla Tornion satama-alueelta Röytän satamaan aamulla saapuvien maihinnousujoukkojen avuksi.
Kaappaus itse kaupungissa sujui suunnitelmien mukaisesti. Lipon talon valtauksessa panssarikauhun ammus sytytti tulipalon. Rakennuksen valtauksessa vangittiin 9 saksalaista,Suomalaistappiot olivat viisi kaatunutta ja kaksi haavoittunutta. Yhteislyseon saksalaiset puolustautuivat suomalaisten maihinnousujoukkojen saapumiseen asti ja antautuivat vasta lokakuun 3. päivänä.
Saksalaisvankeja yhteiskoululla saatiin kaikkiaan 31. Suomalaispiirittäjien tappiot olivat yksi kaatunut ja kolme haavoittunutta.'Kolmas saksalaistukikohta kaupungissa oli seminaarirakennuksen sotasairaala. Saksalaisten onnistui harhauttaa suomalaisia,jonka seurauksena he pääsivät pakenemaan sotasairaalasta sairausautoiksi muutetuilla linja-autoilla Tornion pohjoisen tullin eli Näränperän kautta Ruotsiin.
Asemanseudun haltuunottoa yritettiin Peräpohjolan kansanopistolle kootuilla vajaan 100 sotilaan joukolla. Joukko eteni Kivirannan suunnasta ohittamalla kansakoulun ja edelleen rautatien vartta kohti satama-aluetta.Asemalle ajoi hyökkäyksen aikoihin Kemistä tullut saksalainen sotilasjuna konetuliaseineen antamalla mahdollisuuden pitää rautatieaseman seutua hallussaan.
Suomalaisjoukot perääntyivät klo 4.45 asema.alueelta pohjoiseen siirtymällä opiston kohdalta veneillä Suensaaren puolelle,joka oli käytännössä Larjon joukkojen valvonnassa. Kello 5.30 joukot räjäyttivät Tornionjoen ylittävän sillan Suensaaren puoleisen penkeren,jotta asema-alueen saksalaisosastot eivät pääsisi sillan yli kaupunkialueelle.
Suomalaisten maihinnousujoukkojen kärki saavutti Tornion asema-alueen eteläreunan aamulla klo 10. Suomalaisten yhteys Tornionjoen sillan yli kaupunkiin saatiin illalla klo 20.25,joskin se oli edelleen skaslaistulen alla. Kun Pikki-Berliini oli vallattu seuraavana päivänä eli maanantaina,siltayhteys saatiin toimimaan normaalisti. Pian tämän jälkeen piiritetyt saksalaistukikohdat,lyseo ja Lipon talo,joutuivat antautumaan..Larjon joukkojen tappiot olivat kaikkiaan 8 kaatunutta ja 13 haavoittunutta.
Kaappauksen merkitys
--------------------------------
Itseasiassa kaupunkialueen kaappauksella ei ollut sotilaallisessa mielessä suurta merkitystä.
Tärkein saavutus oli valtakunnallisen yhdystien säilyminen Ruotsiin. Maihinnousun tukemisen kannalta tärkeimmät tavoitteet jäivät saavuttamatta; kaupungin itäpuolella olevat sillat,tiesolmut,rautatieaseman seutu ja saksalaisten suuri huoltokeskus jäivät edelleen saksalaisten käsiin. Maihinnousun kannalta tärkein apu oli Röyttään ajettu juna,joka nopeuttu joukkojen siirtoa ja helpotti huollon kulkua. Toinen tärkeä merkitys maihinnousujoukoille olivat 36 kuorma-autoa,jotka suomalaiset ajoivat Larjon määräyksestä Pellon kautta Ruotsin puolelle päästen takaisin Suomeen Haaparannan kautta. Autot luovutettiin Pajarin käyttöön ja ne olivat ratkaisevan tärkeät taistelujoukkojen huollolle.
Majuri Larjo oli jatkosodassa 26.lentolaivueen komentajana Meinjoella ja lokakuussa lentolaivue muutti Kemiin.
Lentolaivue Lapin sodassa onistui tiputtamaan 111 viholliskonetta.
( Siilasvuon joukkojen lähtöaikeet näyttivät viivästyneet parilla päivällä Tornion maihinnousuun.Täten sotilaspastori junamatkallaan Lappeenrannasta Ouluun sai kanssasotilaitensa kanssa lähtökomennuksia ja lähdön peruutuksia.Siilasvuon ensimmäinen maihinnousuoperaatio olisi tapahtunut Kemiin saksalaisten selustaan,mutta vihollinen oli saanut vihiä asiasta.Päämaja täten kielsi operaation.Siilasvuo muutti maihinnousukohteeksi Tornion kertomatta asiasta Mannerheimille ja maihinnousu tapahtui päivää ennen suunniteltua päivämäärää..Maihinnousu oli uhkarohkea aseistamattomilla kauppalaivoilla,mutta onnistui kaikin tavoin kohtuullisella menestyksellä .Kirj huom.)
Maanantai 2.
N. 3-4 km eteneminen.
Kaatuneita 7 mm. kapt Kuhlberg.
Taistelut kovia.
Kaatuneiden evakuointi.
Saatiin saksalaisilta autoja käyttöön ja se helpotti tilannetta.
Tiistai 3.
Kovat taistelut.
Haavoittuneita Jsp:n kautta n.75. (Virallinen raportti taistelusta antaa pienemmät luvut)
Oli menestystäkin,mutta saksalaiset saivat odottamatta pienen sisäänmurron.
Vetäydyttiin hiukan.
Häirintää selustaan.
Keskiviikko 4.
Ylä-Raumassa.
Kylpy.
Aamupäivä rauhallisempaa.
Iltapäivällä siirtyminen Ala-Raumaan.
Vetäytyminen n.2-3 km.
Osa p:aa hajalla.(pataljoonaa)
Jsp vetäytyi aseman taakse.
1 kaatunut,joka evakuoitiin.
Ilmapommitusta Röytässä ja linjassa.
Stukat. (saksalaiset syöksypommittajat)
1 laiva pohjassa.
Torstai 5.
Saksalaisten painostus kova sekä pohjoisella että Kemin suunnalla.
Hyökkäyksiä ja vastahyökkäyksiä.
kaatuneita.
Kaupungissa Hovikoskea tapaamassa.
Perjantai 6.
Ruumiita tunnistamassa Alatornion kirkolla.
Saksalaiset hyökkäsivät voittaen maa-alaa pohjoisessa.
Tykistöä jo meilläkin toiminnassa.
Saksalaiset työnnettiin takaisin.
Komentaja kaatui.
Lauantai 7.
Paljon kaatuneita.
Saksalaisia useampi patl. motissa pohjoisen suunnassa.
Jäämistöjen luettelointia.
Komentajan ruumis lähti Ouluun.
Kirje ja paketti Kaisalta.
Kirje Kaisalle.
Sunnuntai 8.
Useita kaatuneita,joiden evakuoinnin järjestin D:aan.(Divisioonaan)
Ruokailin myös siellä.
Kuuntelin jumalanpalvelujsen radiosta.
Saksalaiset vetäytyivät Kemin suuntaan ja mekin lähdettiin liikkeelle.
Talot paloivat Kemin pitäjässä ja Liedakkalassa.(Lietakkalan kylä Torniosta itäänpäin)
Yötä tri Oksan luona.
Räntäsade.
Räjäyksiä-
Maanantai 9.
Aamulla marssi 10 km Koskenkylään,jonka luona saksalaiset viivyttivät.
Patl koukkasi vasemmalta.
Jsp eräässä ikkunattomassa talossa.
Ei yhtään haavoittunutta.
Tornion motti lauennut.
1200 kaatunutta ja 500 vankia siellä.
Tiistai 10.
Saksalaiset vetäytyivät hiukan.
Me perässä tällä kertaa käressä.
N. 10 km:n päässä taas viivytystä.
Jouduimme Jsp:n kanssa kranaattikeskitykseen.
Yö ahtaassa talossa ja pitkästä aikaa sauna.
Huolto hankalaa.
Keskiviikko 11.
Saksmanni pääsi taas livohkaan.
Patl pääsi taas taakse.
Muutto uuteen paikkaan lähelle komp:aa,jossa kylvettiin ja vietettiin lepäillen ja kuivatellen.
Muutamia miinaan menneitä vaikeasti haavoittuneita.
Torstai 12.
N. 15 km:n kosteassa aamussa polkemassa kuraisia teitä.
Tie lukemattomissa kohdissa poikki ja miinoituksia.
Porukoita jäi korjaustöihin.
Majoittuminen aukeeseen,mutta illalla marssi jatkui.
Minä jäin yöksi Louen Koskelaan..(Loue sijaitsee Rovaniemelle menevän maantien noin puolessa välissä Lietakkalasta)
Perjantai 13.
Marssi jatkui Jaatilan kylään.(Jaatila n 20 kilometriä Louesta Rovaniemelle.päin)
Muutamia miinaan menneitä.
Levoton yö voihkivan potilaan vieressä.
Jsp lähti patl:n kansa aamuyösä pimeässä jatkamaan marssia.
Minä Lallukan kanssa jäin nukkumaan.
(Sotamies Lallukka oli pastorin apumies)
Lauantai 14
Klo 9 lähdimme Lallukan kanssa jatkamaan matkaa.
Saksalaiset viivyttävät.
Haavoittuneita ahtaassa talossa.
Virkistävä uni trin kanssa veljesvuoteessa.
Aamulla liikkeelle.
Kirje Kaisalle.
Sunnuntai 15.
Parin tunnin lepo Hirvaksen metsäkoululla.(Hirvas n. 20 km Louesta Rovaniemelle päin)
Yöllä marssi rantatietä Rovaniemelle.(Kemijoen vartta),jossa saksalaiset viivyttivät.
Törmättiin viholliseen.
Vetäydyttiin suoja-asemiin nukkumaan.
Maanantai 16.
Aamulla lähdettiin raskaalle koukkausmatkalle vihollisen selustaan.
Iltapäivällä katkaistiin Kittilän tie 7 km:n päästä kauppalasta (Rovaniemeltä).
2 kaatunutta ja 1 haav.
Kylmä ja nälkä.
Tiistai 17.
Saksalaiset jättivät Rovaniemen tuhottuaan sen perusteellisesti.
Majoituttiin saksalaiseen parakkikylään.
2 laiskanlinnaa ja paljon hyvää ruokaa nälkäisille.
Keskiviikko 18.
Lepoa.
Kaat.ilmoitusten tekoa.
Torstai 19.
Lepoa.
Kaat.ilmoituksia.
Tervetullut sauna.
Perjantai 20.
Lepoa.
Kirje ja kortti Kaisalta.
Lauantai 21.
Aamulla 6.30 lähtö marssille Kittilää kohti.
28 km:n marssi.
Huollon kanssa yötä talossa.
Tiet puolisääreen liejussa.
Sunnuntai 22.
Pakkasyön jälkeen tiet kovettuneet.
N 6 km:n marssi.
Telttamajoitus.
Porukat tietöissä.
Kirje Kaisalle.
Maanantai 23.
Patl. edelleen tietöissä odottamassa ylipääsyä Körintin lossissa.
Yö teltassa kului makeasti,vaikka nokea tunkeutuikin joka reikään.
Kylmän kosteata saunassa.
Räiskäleitä.
Tiistai 24.
Tietöitä edelleenkin.
Teltassa.
Lepäilyä.
Sauna.
Keskiviikko 25.
Liikkeelle lähtö.
Marssi 15 km.
Majoittuminen telttoihin ja porukat tietöihin.
Torstai 26.
JR.II kotiutetaan!
(Vanhemmat ikäluokat kotiutetaan ja nuorempi ikäluokka astuu tilalle.Sotahistoriassa liikettä kutsuttiin "lapsien ristiretkeksi".Kirj. huom.)
Valmistelut alkoivat kuumeisesti.
Ikäluokat 1924-25 jäävät edelleen palvelukseen.
Kansliatöitä.
Perjantai 27.
Kotiuttamisen valmisteluja.
Minun kohtaloni avoinna.
Laitoin kamppeeni lähtökuntoon.
Nuoret miehet (72) siirtyvät 1. pataljoonaan.
Lauantai 28.
Pataljoonamme kotiuttamiselimenä.
Rykmentin kotiutettavat kokoontuvat pataljoonaamme.
Sunnuntai 29.
maanantai 30.
Tiistai 31.
Marraskuu 1944
-----------------------
Keskiviikko 1.
Ei vientejä .
Torstai 2.
Lepäilyä ja lähtötarkastusta.
Perjantai 3.
Lähtö marssille Rovaniemeä kohti.
30 km.
Kenttäsairaalassa aamiaisella.
S-autolla (ambulanssilla) D:aan Tapion kylään.
Rämesaloa tapaamassa.
Ostin kengänpohjat ja kumikorot.
Majoittuminen taloon yhdessä kom.paikan kanssa.
Lauantai 4.
Lähtö Sinetästä ja 28 km:n marssi kuraisia teitä Rovaniemelle.(Kittilän tie)
Sain omin silmin todeta saksalaisten hävitystöitten perusteellisuuden.
Jsp majoittui taloon.
sauna ja makoista unet.
Kirje Kaisalta.
Sunnuntai 5.
Lähtötarkastusta koko päivän.
Vastauksia tiedusteluihin.
Kurkelaa tapaamassa.
Kom.paikalla käymässä.
Maanantai 6.
Patl. lähti klo 8 marssille Kemiin.
Tri lähti mukaan,minä jäin R-niemelle odottamaan kohtaloani,uuden porukan
muodostamista.
Asuin sotilasmajalassa.
Kylpy.
Pystytin radion.(Oliko pastorille jätetty kenttäradiodipoliantennilla vai oliko se vain tavallinen anodi-katodiradio?)
Kirjallisia töitä.
Tiistai 7.
Pataljoonan loput lähtivät Kemiin marssille salaa minulle mitään virkkaamatta.
Jäin Rovaniemelle lastausporukan mukaan ja muutin sen luokse huoltoon.
Radio pystyyn.
Tapasin A.Suvannon.
Keskiviikko 8.
Lähdön odottelua Rovaniemellä.
Kävin Vaat.I.P:llä vaihtamassa puhtaita.(Vaateintendenssipaikka eli rättivarasto)
Nautinto kerrassaan.
Ilta radion äärellä.
Torstai 9.
Lähtö rekkavaunulla Tornioon.
(Senaikaiset rekkavaunut olivat yleensä suomalaisia Amerikan-Ford-hävittäjiä,joidenka puiset perävaunut muistuttivat heinärekiä.Petsamo-Rovaniemi-tiellä niitä käytettiin sodan aikana paljon,kun Liinahamarin satamasta juonnettiin sotamateriaalia etelään.Kirj huom.)
Tie kurjassa kunnossa.
Nälkä koveni.
Illalla Tornioon.
Yötä Strömmereillä.
Seitsemään kuukauteen kahden lakanan välissä ja pehmeällä vuoteella.
(Tornion Strömmerit...ilmeisesti pastorin tuttu oli Vuosalmelta tuttu nuori Aarno Strömmer,joka asui Torniossa.
Jazzpianisti ja arkkitehti Gunnar 'Goony' Strömmer Tampereelta oli ilmeisesti samaa sukua.
Kyseessä voisi siis olla Aarno Mikael Strömmer (s.1927),koska jatkosodan lopussa hän oli 17-vuotias.Ehkä tämä otti osaa sotaan vapaaehtoisena?
Ilmeisesti samaa perhettä tai sukua .Aarno Strömmer toimi Tornion kaupunginjohtajana vv.1963-73 ja kansanedustajana sekä sisäasiainministerinä 5 kk Keijo Liinamaan hallituksessa 1975.Vuodesta 2006 hän on toiminut Sotaveteraaniliiton puheenjohtajana)
Perjantai 10.
Matka jatkui Kemiin.
Tavarat varastoitiin.
Sain tiedon kotiuttamisestani.
Yötä Karihaaran kansakoulun opettaja-asuntolassa.
Siviilisaunassa.
Lauantai 11.
Kemissä.
Kävin Herkko Kivekkään luona.
Huomenna lähdetään siviiliin laivalla Ouluun.
Kortti Kaisalta.
Herkko Johannes Kivekäs (1920 Maaninka) on suomalainen rovasti ,virsirunoilija ja uskonnollinen kirjailija.
Kivekkään vanhemmat olivat rovasti Toivo Manasse Kivekäs ja Alma Josefina Kaukovuori (ent. Nyberg).Hän pääsi ylioppilaaksi Lappeenrannan yhteislyseosta 1931 ja suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1935.
Kivekäs toimi Lappeenrannassa ensiksi kappalaisena ja sitten kirkkoherranan 1946-76.Hän vastasi Siionin virsien uudistamisesta 1971 yhdessä Jaakko Haavion kanssa.Kivekäs on kirjoittanut sanat Siionin virsien lähetysvirteen 206 Pyhän maan nimeen ja virsikirjan virteen 530 Herrani,minut tänne loit.
Kivekkään kirjalliseen tuotantoon kuuluu muistelmateoksia,pakinakokoelmia ja runokokoelmia.
(Kivekäs oli ilmeisesti pastorin opiskelukavereita Helsingin Yliopiston teologisesta tiedekunnasta.Kirj.huom)
Sunnuntai 12.
Herätys klo 6 ja marssi Möllerin möljään,josta moottorilla Per Braheen.
(Laiva oli ilmeisesti ankkurissa redillä)
Ja niin alkoi matka kauniin sään vallitessa siviiliin.
Oulussa tavarat pakaasiin.(tavarasäilöön)
Päivällinen Kelo-Korsussa ja puh.soitto Kaisalta.
Möllärimöljän alueen historia
-----------------------------------------
Möllärin möljä (satamalaituri) on rakennettu Kumarruskarin itäpuolella meressä olleelle Pikkusaarelle,joka oltiin yhdistetty leveällä valtatiellä Kirkkopuistokadun eteläiseen päähän.
Möllärin möljälle laadittiin piirustukset sekä tien vallityöt aloitettiin v.1913.Laiturin rakentaminen aloitettiin v.1914.Laituri rakennettiin paikallisiin tarpeisiinaiturin . Mm. säännöllinen laivaliikenne Laitakarin saareen ja Veitsiluodon sahan tavarakuljetukset sekä yksityisliikenne hoidettiin Möllerin möljän kautta.Kun asutus vakiintui Veitsiluodossa,avattiin sinne säännöllinen linjaliikenne Möllerin möljältä. Myös lastausliikenne redeille hoidettiin möljän kautta. Toiminta möljällä oli vilkkaimmillaan 1930-luvulla.
Maanantai 13.
Klo 6 alkoi junamatka Kontiomäen kautta kotiin.
Klo 15.00 Iisalmessa.
Kaisa ja Riitta vastassa.
Ville kävi tapaamassa.(Kaisan veli)
Tiistai 14.
Lopullisesti siviiliin ja passi käteen.
Muutin siviilit päälle.
Riitan kanssa kaupungilla pappilassa,kirjakaupassa ja apteekissa.
Koko joukko illalla kopinskojen luona.
SIVIILIPASTORI
------------------------
Näin alkoi sotilaspastorin siviilielämä.Ajastaikakin unohtui sotilasrepun pohjalle melkein viikoksi. Siviilipastori käytti aikaansa parhaimmalla tavalla perhe-elämän aakkosissa..Näin myös tekivät tuhannet lomautetut sotamiehet. Monet siviiliin päässeet teveet ja sodan arpeuttamat odottelivat alkoholiliikkeiden aukenemista yhtä paljoin kuin vaimojaan ja morsiamiaan.
Poltetun Rovaniemen ensimmäinen sodanjälkeinen alkoholiliike avattiin väliaikaisessa lautaparakissa.
Pastori ei ollut viinamäen miehiä ja kuten monet perheelliset hänkin ryhtyi Kaupinmäen talon peräkamarissa suurten ikäluokkien tekoon.-
Marraskuun 19. päivänä 1944 alkoikin pastorin uusi virkaelämä Laukkalan seurakunnassa.
Laukkala on eräs Pielaveden kunnan kylistä,jonka naapurina sijaitsee Iisalmi.Kylä sijaitsee Joensuun ja Nurmeksen välisellä ratayhteydellä.Sodan jälkeen siellä palveli vielä asema,ja nykyään Laukkala on vain pysäkki.
Sunnuntaina 19.
Liturgia jumalanpalveluksessa ja myöhemmin lapsenkaste Tikkaisilla.
Klo 6 seurat rukoushuoneella.
Muuten marraskuu meni pastorilla Työläisnuorisoliiton puhujana rukoushuoneella,liturgina jumalanpalveluksissa,Hoosianna-kuoron lauluharjoituksissa sekä seuroissa.
Hän piti myös rippikoulua Iisalmen Yhteislyseon pojille,neuvotteli pyhäkouluopettajien kanssa pappilassa ja piti lisää useita seuroja.
Joulukuun 17. päivänä,sunnuntaina hän puhui omakotialueen kuusijuhlassa ja maanantaina 18. päivä Yhteislyseon kuusijuhlassa.
Ensimmäinen rauhan joulu oli lähestymässä.
Pejantaina joulukuun 22. päivänä pastori vihki parin kirkkoherranvirastossa ja Jouluaattona 24.12 klo 11 saarnasi kirkossa..
Kirkosta hän kiirehti pyhäkouluopettajien kuusijuhlaan rukoushuoneella klo 13..
Klo 14 oli kaste Hyvärisillä hieroja Röykön talossa.
Sankarihaudoilla käynti oli klo 18.
Joulupäivänä pastori saarnasi jumalanpalveluksessa klo 7 aamuvarhaisella ja Tapaninpäivänä vihkasi parin jumalanpalveluksen jälkeen.
Heino Hiltunen siunattiin maanlepoon jumalanpalveluksen jälkeen.
Hautauksen jälkeen vihkimys Lempäälässä ja seurat rukoushuoneella.
Tällä tavoin papin pyhät alkoivat muuttua papin arjeksi.
Viimeinen vienti vuoden 1944 Ajastaikaan kertoo seuraavaa:
Sunnuntai 31.
Heta Kasarisen hautaus klo 14.
Kaste Kolmosella Kivirannalla klo 14 uuden vuoden päivänä.
Uusi vuosi 1945
-----------------------
Uusi vuosi toikin pastorille uusia virkatoimia,joita alkoi kirjautumaan uuteen vuoden 1945 Aseveljen kalenteriin,joskin harvemmin viennein kuin sotavuotena 1944.
Tammikuu 1945
----------------------
Maanantai 1.
Kaste klo 14 Kolmosella Kivirannassa.
Liturgia jumalanpalveluksessa.
Viikon päästä pastorin pyhävirantoimitukset alkoivat sunnuntaina 7. päivä tammikuuta,jolloin pidettiin ristiäiset kirkon sakarstissa ja kello 18 seurat Rykäsellä.
Maanantaina 8. tammikuuta olivat morsiuskurssin avajaiset sekä nuorten seurat.
Tiistaina 9. päivä rovasti Huttunen haudattiin.
Ilmeisesti pastori oltiin värvätty v.t. kappalaiseksi rovastin kuoleman takia.
Seuraavan viikon keskiviikkona rva Huttunen haudattiin.
(Kuoliko ruustinna heti rovasti Huttusen poismenon jälkeen?)
Loppu tammikuusta meni pastorilla kasteissa,nuorten seuroissa,lähetysompeluseuroissa,pelastusarmeijassa sekä useissa hautajaisissa.
30. päivä tammikuuta pastori osallistui rautatieläisten ompeluseuraan Houkolalla,vaikkei VR:läisillä miehillä ollut virkkuukoukkuja mukana.
Helmikuu 1945 Aseveljen kalenterin sivut olivat täynnä virantoimituksia,diakoniompeluseuroja,vijkimisiä,jopa yksi mustalaisen lapsen kaste.
Lauantaina helmikuun 2. päivänä pastori meni sairaskäynnille palovartija Miettiselle ehtoollislaukku mukanaan..
Sunnuntaina helmikuun 11. päivänä pidettiin seurakuntapäivät ja maanantaina 12. päivänä oli hätäkaste synnystyslaitoksella.(hätäkaste).
Perjantaina 16. päivänä pastori hautasi palovartija Miettisen ja kövi hautajaisten jälkeen iltasaunassa.
(Tällainen saunomistapa oli kiintynyt pastorin viikonloppuisiin virkatoimiin,jolloin yleensä hoidettiin kaikkia hautaukset.Pastori omien sanojensa mukaan pesi kalmanhajun kehostaan.)
Helmikuun 18. päivänä sunnuntaina työmies Petter Johannes Lappalaisen hautaus hautuumaalla klo 14.
Helmikuun 27. päivänä papinperhe muutti Iisalmessa Kaupinmäestä uuteen osoitteeseen Satamakatu 1:een.Ilmeisesti pastori palveli Iisalmen kauppalan seurakunnassa.
Maaliskuu 1945
-----------------------
Lauantai 3.
Lapsen hätäkaste synnytyslaitoksella.
Illalla sairaskäynti synnytyslaitoksella.
(Kysessä hätäkasteella ja sairaskäynnillä oli ilmeisesti sodanjälkeiset lapsi- ja äitikuolemat.)
Maaliskuisia muita virkatoimia olivat kasteet,vihkimiset,saarnat,hautaukset,opistolaispäivät sekä rautatieläisten kristillisen yhdistyksen kokoukset.
(VR oli pastorin sydäntä lähellä,koska hänen kaksi veljeään palveli rautateitä.Vanhempi Aune-sisko toimi sota-aikana rautateillä konduktöörinä ja 40-luvulla siirtyi SOK:n palvelukseen myymälänhoitajana,missä toimessa hän palveli eläkkeelle menoonsa asti 1970-luvulla.)
Lauantai 24.Marian ilm.päivä.
Kuopion nuoret kävivät vierailulla.
Suntio vei kirjat henkikirjoitukseen.
(Maaliskuu oli henkikirjoituskuukausi,milloin piti toimittaa seurakunnan henkikirjat ja yksityisten talonkirjat ruokakunnittain henkikirjoittajan toimistoon)
Huhtikuu 1945
---------------------
Sunnuntai 1.Pääsiäispäivä.
Vihkimys sakarstissa klo 11.30.
Klo 12. Vesterisen lapsen ristiäiset.
Rissasen lapsen hautaus kirkossa klo 14.
Seurat Seurahuoneella klo 15.
Lunberghin lapsen ristiäiset klo 18 Ryhäsellä.
Huhtikuun alun muita virantoimituksia oli lapsenkasteet ja kaksi lapsen ruumiinsiunausta.
Perjantai 13.
Rautatieläisten kristillinen yhdistys kokoontui junamies Laitisella klo 18.
Tiistai 17.
Vankeusyhdistyksen kokous,jolloin Aaro Huttunen puhui.
(pastori Huttunen oli rintamakavereita ja ilmeisesti sodan jälkeen palveli vankilapappina)
Huhtikuu päättyi virantoimituksilta kirkkokuoron korvikeiltaan ja läksiäisjuhlaan.
(Pastori palaa Laukkalaan.Korviketta vielä juotiin vuoden 1945 yleisesti.)
Korvike ja kahvi
-----------------------
S/S Herakles oli ensimmäinen laiva,joka toi kahvia Suomeen jatkosodan jälkeen. Suomessa sodan aikana ei yleisesti saanut aitoa kahvia,koska nautintoaineita ja peruselintarvikkeitakin säännösteltiin. kahvin hinnaksi arvioitiin kupongilla säänösteltynä 940 mk kilolta,millä olisi tilannut kaksi vuotta maakuntalehti Turun Sanomat.
S/S Herakles lähti 14. tammikuuta 1946 Santosista Rio de Janeirosta lastinaan 2500 tonnia Rio-6- ja Rio-7-luokan raakakahvia Bahiaan,missälastattiin vielä mm. 300 tonnia tupakkaa,2000 tonnia rehukakkua,puuvillaa uusien setelien valmistukseen,talkkia,suolattuja nahkoja ja lääkkeitä.
Bahiasta laivaan nousi salamatkustaja Antonio de Silva,joka sai Suomessa Pauligilta töitä,kunnes palasi laivalla kotimaahansa.
Alus saapui Turun satamaan sunnuntai-iltanan 24.2,1946. Laivan avusti Turun satamaan jäänmurtaja Sisu.
Tapaus sai suuren huomion joukkotiedotusvälineissä ja yleisöä hillitsemään lastin purkamisen ajaksi järjestettiin poliisiketju. Yleisön pettymykseksi kansanhuoltoministeriö päätti,että kahvi saadaan kupongeilla säännösteltynä kauppoihin vasta runsaan kuukauden päästä huhtikuussa 1946.
Närkästystä aiheuttivat myös muutamat lastin purkauksessa rikkoutuneet säkit,joiden sisältö vain lakaistiin pois...(ja ehkä ahtaajien plakkareihin myöhemmin).
Laivan päällikkönä oli kapteeni Gunnar Möller ja 1. perämiehenä Erik Ahlström,jotka saivat vieraikseen kolme ministeriä,Suomen pankin pääjohtajan,Brasilian suurlähettilään,kauppaneuvos Eduard Pauligin,Suomi-Etelä-Amerikka-laivayhtiön johtaja ja muita elinkeinoelämän johtajia. Perämies Ahlströmistä tuli myöhemmin yleislakon aikana 1956 S/S Herkuleksen kapteeni.
Silloisen Brasilian suurähetystön virkamiehet viettivät luksuselämää Helsingissä ajelemalla uusilla Buick-avoautoilla Esplanaadilla.
Kahvin säännöstely oli alkanut Suomessa ennen talvisotaa siten,että sitä sai ostaa neljänneskilon kuukaudessa. Toisessa vaiheessa sai ostaa vain korvikekahvia,missä kahvin osuus oli vain 15%:a. 1943 ei juomassa ollut enää lainkaan kahvia,vaan koostui 15%:a sikurista ja sokerijuurikkaasta ja loput viljasta.
Vastikkeessa taas saattoi olla paahdettua ohraa,ruista,vehnää,sokerijuurikasta,sikuria,perunaa,punajuurta,voikukanjuurta,hiivaa,humalaa ja voita. Kokonaan kahvin säännöstelystä luovuttiin vasta 1954,jolloin Paulig lisäsi kahvipaketteihinsa pahvisia keräilykortteja,joita kaikenkaikkiaan oli 219.
Kirjoittaja itse muistaa Pauligin autokeräilykortit kansioineen ja Joonaksen seikkailut,missä Joonas oli valaan mahassa sekä Rio de Janeiron sokeritoppavuorella.
-------------------
--------------------
Sunnuntai 1.
Maihinnousu tihkusateessa Röyttään onnistui hyvin.(Tornion Röytän satama)
Eteneminen luotisateessa Ala-Rauman kylään.
Pari kaatunutta.
Läpimärkiä.
Haavoittuneita useita.
Saksalaiset vetäytyivät Pikku-Berliinistä ja Raimon sillalta.
Tornion kaappaus
--------------------------
Kaappauksella oli tarkoitus saada kaupunki suomalaisten hallintaan.Paikalla olevat suomalaiset hyökkäysjoukot oltiin koottu paikallisista suojeluskuntalaisista.Samaan aikaan,kun uudet suomalaiset hyökkäysjoukot nousivat maihin Röytän satamassa,taistelut päättyivät saksalaisten vetäytymiseen maihinnousujoukkojen saavuttua Tornioon.
Valtauskäsky suojeluskuntajoukoille--taustaa
------------------------------------------------------------------
Saksalaisten vetäytyminen oli tapahtunut ilman taisteluita sulassa sovussa suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimusten mukaisesti syyskuun puolivälistä lähtien. Valvontakomissio oli kuitenkin saanut vihiä asiasta ja painosti suomalaisia jyrkempään toimintaan.
27. syyskuuta 1944 suomalaisjoukkojen komentajana aloitti kenraalimajuri Hjlmar Siilasvuo. Seuraavana päivänä eversti Pennanen kutsui osasto Pennasen Kemin Pajusaaressa olevan yksikön päällikön majuri Thure Larjon Länsi-Pohjan Suojeluskuntapiiristä esikuntaansa.
Larjo sai Siilasvuon antaman kirjeen,jossa määrättiin suojeluskuntajoukot valtaamaan Tornion kaupungin ja lähiympäristön sillat.
Tornion ympäristössä ei ollut saksalaisia joukkoja.Kaupungissa oli 3 saksalaista tukikohtaa: seminaari,joka toimi saksalaisten sotasairaalana,yhteislyseo ja ns. Lipon talo lähellä Tornion silloista tullia.Huoltoyksikössä oli n. 450-500 saksalaissotilasta,joista n.100-130 sotasairaalassa ja aseman takaisessa Pikku-Berliinin huoltotukikohdassa noin sata,sekä Vojakkalan kohdalta kääntyvän Arpelan tien risteysalueella n. 150 miestä.
 |
| 1944.10.03.Tuhoutunut saksalaisten mersu Tornion asemalla |
Joukot
----------
Kaappaukseen tarvittavien joukkojen kokoon haaliminen tuotti vaikeuksia. Osasto Pennanen antoi yhden ilmasuojelukomppanian (961. Is.Komppania) vahvuudeltaan 140 miestä,muutaman pioneerin ja kaksi radistia.Lisäksi mukaan komennettiin 50 mietä käsittävä sotapoliisiosasto ja teurastusjoukkue,joka oli komennettu kaupungissa Ruotsiin siirtyvien "evakkojen hätäteurastusta" varten.(ilmeisesti karjan)
Tämän lisäksi Torniosta ja lähistöltä koottiin kaikki lomalaiset ja komennuksella olleet suomalaissotilaat.. Yhteensä Larjolla oli käytössään 327 miestä. Joukko oli taisteluarvoltaan kirjavaa. Aseet joukolle saatiin paikallisten suojeluskuntien varastoista. Osaston sotilaallisena tavoitteena oli sitoa saksalaisjoukkoja niin kauan,kunnes suomalaiset maihinnousujoukot ehtisivät avuksi.
Maihinnousun epäonnistuessa olisi kaappaus tuhoontuomittu.
Lauantaina 30. syyskuuta Larjo sai Pennaselta viestin,että everstiluutnantti Wolf.H.Halstin komentamat maihinnousujoukot saapuisivat seuraavana aamuna 1. lokakuuta klo 8.00 Röytän satamaan.Osasto Larjon olisi sen vuoksi ryhdyttävä itsenäisiin toimenpiteisiin,jotka voitiin jakaa kahteen osaan:
1.kaupungin eli Suensaaren saksalaisten tukikohtien valtaaminen.
2.Tornionjoen sillan eli Hannulan sillan haltuunotto ehjänä sekä asemanseudun valtaus.
Kaappaustoimet
------------------------
Kaappaustoimet aloitettiin sunnuntain aamuyöllä 1. lokakuuta. Sitä ennen siirrettiin saksalaisilta salaa junalla Tornion satama-alueelta Röytän satamaan aamulla saapuvien maihinnousujoukkojen avuksi.
Kaappaus itse kaupungissa sujui suunnitelmien mukaisesti. Lipon talon valtauksessa panssarikauhun ammus sytytti tulipalon. Rakennuksen valtauksessa vangittiin 9 saksalaista,Suomalaistappiot olivat viisi kaatunutta ja kaksi haavoittunutta. Yhteislyseon saksalaiset puolustautuivat suomalaisten maihinnousujoukkojen saapumiseen asti ja antautuivat vasta lokakuun 3. päivänä.
Saksalaisvankeja yhteiskoululla saatiin kaikkiaan 31. Suomalaispiirittäjien tappiot olivat yksi kaatunut ja kolme haavoittunutta.'Kolmas saksalaistukikohta kaupungissa oli seminaarirakennuksen sotasairaala. Saksalaisten onnistui harhauttaa suomalaisia,jonka seurauksena he pääsivät pakenemaan sotasairaalasta sairausautoiksi muutetuilla linja-autoilla Tornion pohjoisen tullin eli Näränperän kautta Ruotsiin.
Asemanseudun haltuunottoa yritettiin Peräpohjolan kansanopistolle kootuilla vajaan 100 sotilaan joukolla. Joukko eteni Kivirannan suunnasta ohittamalla kansakoulun ja edelleen rautatien vartta kohti satama-aluetta.Asemalle ajoi hyökkäyksen aikoihin Kemistä tullut saksalainen sotilasjuna konetuliaseineen antamalla mahdollisuuden pitää rautatieaseman seutua hallussaan.
Suomalaisjoukot perääntyivät klo 4.45 asema.alueelta pohjoiseen siirtymällä opiston kohdalta veneillä Suensaaren puolelle,joka oli käytännössä Larjon joukkojen valvonnassa. Kello 5.30 joukot räjäyttivät Tornionjoen ylittävän sillan Suensaaren puoleisen penkeren,jotta asema-alueen saksalaisosastot eivät pääsisi sillan yli kaupunkialueelle.
Suomalaisten maihinnousujoukkojen kärki saavutti Tornion asema-alueen eteläreunan aamulla klo 10. Suomalaisten yhteys Tornionjoen sillan yli kaupunkiin saatiin illalla klo 20.25,joskin se oli edelleen skaslaistulen alla. Kun Pikki-Berliini oli vallattu seuraavana päivänä eli maanantaina,siltayhteys saatiin toimimaan normaalisti. Pian tämän jälkeen piiritetyt saksalaistukikohdat,lyseo ja Lipon talo,joutuivat antautumaan..Larjon joukkojen tappiot olivat kaikkiaan 8 kaatunutta ja 13 haavoittunutta.
Kaappauksen merkitys
--------------------------------
Itseasiassa kaupunkialueen kaappauksella ei ollut sotilaallisessa mielessä suurta merkitystä.
Tärkein saavutus oli valtakunnallisen yhdystien säilyminen Ruotsiin. Maihinnousun tukemisen kannalta tärkeimmät tavoitteet jäivät saavuttamatta; kaupungin itäpuolella olevat sillat,tiesolmut,rautatieaseman seutu ja saksalaisten suuri huoltokeskus jäivät edelleen saksalaisten käsiin. Maihinnousun kannalta tärkein apu oli Röyttään ajettu juna,joka nopeuttu joukkojen siirtoa ja helpotti huollon kulkua. Toinen tärkeä merkitys maihinnousujoukoille olivat 36 kuorma-autoa,jotka suomalaiset ajoivat Larjon määräyksestä Pellon kautta Ruotsin puolelle päästen takaisin Suomeen Haaparannan kautta. Autot luovutettiin Pajarin käyttöön ja ne olivat ratkaisevan tärkeät taistelujoukkojen huollolle.
Majuri Larjo oli jatkosodassa 26.lentolaivueen komentajana Meinjoella ja lokakuussa lentolaivue muutti Kemiin.
Lentolaivue Lapin sodassa onistui tiputtamaan 111 viholliskonetta.
( Siilasvuon joukkojen lähtöaikeet näyttivät viivästyneet parilla päivällä Tornion maihinnousuun.Täten sotilaspastori junamatkallaan Lappeenrannasta Ouluun sai kanssasotilaitensa kanssa lähtökomennuksia ja lähdön peruutuksia.Siilasvuon ensimmäinen maihinnousuoperaatio olisi tapahtunut Kemiin saksalaisten selustaan,mutta vihollinen oli saanut vihiä asiasta.Päämaja täten kielsi operaation.Siilasvuo muutti maihinnousukohteeksi Tornion kertomatta asiasta Mannerheimille ja maihinnousu tapahtui päivää ennen suunniteltua päivämäärää..Maihinnousu oli uhkarohkea aseistamattomilla kauppalaivoilla,mutta onnistui kaikin tavoin kohtuullisella menestyksellä .Kirj huom.)
 |
| Stuka |
 |
| Marssireitti Röytästä Sinettään |
N. 3-4 km eteneminen.
Kaatuneita 7 mm. kapt Kuhlberg.
Taistelut kovia.
Kaatuneiden evakuointi.
Saatiin saksalaisilta autoja käyttöön ja se helpotti tilannetta.
Tiistai 3.
Kovat taistelut.
Haavoittuneita Jsp:n kautta n.75. (Virallinen raportti taistelusta antaa pienemmät luvut)
Oli menestystäkin,mutta saksalaiset saivat odottamatta pienen sisäänmurron.
Vetäydyttiin hiukan.
Häirintää selustaan.
Keskiviikko 4.
Ylä-Raumassa.
Kylpy.
Aamupäivä rauhallisempaa.
Iltapäivällä siirtyminen Ala-Raumaan.
Vetäytyminen n.2-3 km.
Osa p:aa hajalla.(pataljoonaa)
Jsp vetäytyi aseman taakse.
1 kaatunut,joka evakuoitiin.
Ilmapommitusta Röytässä ja linjassa.
Stukat. (saksalaiset syöksypommittajat)
1 laiva pohjassa.
Torstai 5.
Saksalaisten painostus kova sekä pohjoisella että Kemin suunnalla.
Hyökkäyksiä ja vastahyökkäyksiä.
kaatuneita.
Kaupungissa Hovikoskea tapaamassa.
Perjantai 6.
Ruumiita tunnistamassa Alatornion kirkolla.
Saksalaiset hyökkäsivät voittaen maa-alaa pohjoisessa.
Tykistöä jo meilläkin toiminnassa.
Saksalaiset työnnettiin takaisin.
Komentaja kaatui.
Lauantai 7.
Paljon kaatuneita.
Saksalaisia useampi patl. motissa pohjoisen suunnassa.
Jäämistöjen luettelointia.
Komentajan ruumis lähti Ouluun.
Kirje ja paketti Kaisalta.
Kirje Kaisalle.
Sunnuntai 8.
Useita kaatuneita,joiden evakuoinnin järjestin D:aan.(Divisioonaan)
Ruokailin myös siellä.
Kuuntelin jumalanpalvelujsen radiosta.
Saksalaiset vetäytyivät Kemin suuntaan ja mekin lähdettiin liikkeelle.
Talot paloivat Kemin pitäjässä ja Liedakkalassa.(Lietakkalan kylä Torniosta itäänpäin)
Yötä tri Oksan luona.
Räntäsade.
Räjäyksiä-
Maanantai 9.
Aamulla marssi 10 km Koskenkylään,jonka luona saksalaiset viivyttivät.
Patl koukkasi vasemmalta.
Jsp eräässä ikkunattomassa talossa.
Ei yhtään haavoittunutta.
Tornion motti lauennut.
1200 kaatunutta ja 500 vankia siellä.
Tiistai 10.
Saksalaiset vetäytyivät hiukan.
Me perässä tällä kertaa käressä.
N. 10 km:n päässä taas viivytystä.
Jouduimme Jsp:n kanssa kranaattikeskitykseen.
Yö ahtaassa talossa ja pitkästä aikaa sauna.
Huolto hankalaa.
Keskiviikko 11.
Saksmanni pääsi taas livohkaan.
Patl pääsi taas taakse.
Muutto uuteen paikkaan lähelle komp:aa,jossa kylvettiin ja vietettiin lepäillen ja kuivatellen.
Muutamia miinaan menneitä vaikeasti haavoittuneita.
Torstai 12.
N. 15 km:n kosteassa aamussa polkemassa kuraisia teitä.
Tie lukemattomissa kohdissa poikki ja miinoituksia.
Porukoita jäi korjaustöihin.
Majoittuminen aukeeseen,mutta illalla marssi jatkui.
Minä jäin yöksi Louen Koskelaan..(Loue sijaitsee Rovaniemelle menevän maantien noin puolessa välissä Lietakkalasta)
Perjantai 13.
Marssi jatkui Jaatilan kylään.(Jaatila n 20 kilometriä Louesta Rovaniemelle.päin)
Muutamia miinaan menneitä.
Levoton yö voihkivan potilaan vieressä.
Jsp lähti patl:n kansa aamuyösä pimeässä jatkamaan marssia.
Minä Lallukan kanssa jäin nukkumaan.
(Sotamies Lallukka oli pastorin apumies)
Lauantai 14
Klo 9 lähdimme Lallukan kanssa jatkamaan matkaa.
Saksalaiset viivyttävät.
Haavoittuneita ahtaassa talossa.
Virkistävä uni trin kanssa veljesvuoteessa.
Aamulla liikkeelle.
Kirje Kaisalle.
Sunnuntai 15.
Parin tunnin lepo Hirvaksen metsäkoululla.(Hirvas n. 20 km Louesta Rovaniemelle päin)
Yöllä marssi rantatietä Rovaniemelle.(Kemijoen vartta),jossa saksalaiset viivyttivät.
Törmättiin viholliseen.
Vetäydyttiin suoja-asemiin nukkumaan.
Maanantai 16.
Aamulla lähdettiin raskaalle koukkausmatkalle vihollisen selustaan.
Iltapäivällä katkaistiin Kittilän tie 7 km:n päästä kauppalasta (Rovaniemeltä).
2 kaatunutta ja 1 haav.
Kylmä ja nälkä.
Tiistai 17.
Saksalaiset jättivät Rovaniemen tuhottuaan sen perusteellisesti.
Majoituttiin saksalaiseen parakkikylään.
2 laiskanlinnaa ja paljon hyvää ruokaa nälkäisille.
Keskiviikko 18.
Lepoa.
Kaat.ilmoitusten tekoa.
Torstai 19.
Lepoa.
Kaat.ilmoituksia.
Tervetullut sauna.
Perjantai 20.
Lepoa.
Kirje ja kortti Kaisalta.
Lauantai 21.
Aamulla 6.30 lähtö marssille Kittilää kohti.
28 km:n marssi.
Huollon kanssa yötä talossa.
Tiet puolisääreen liejussa.
Sunnuntai 22.
Pakkasyön jälkeen tiet kovettuneet.
N 6 km:n marssi.
Telttamajoitus.
Porukat tietöissä.
Kirje Kaisalle.
Maanantai 23.
Patl. edelleen tietöissä odottamassa ylipääsyä Körintin lossissa.
Yö teltassa kului makeasti,vaikka nokea tunkeutuikin joka reikään.
Kylmän kosteata saunassa.
Räiskäleitä.
Tiistai 24.
Tietöitä edelleenkin.
Teltassa.
Lepäilyä.
Sauna.
Keskiviikko 25.
Liikkeelle lähtö.
Marssi 15 km.
Majoittuminen telttoihin ja porukat tietöihin.
Torstai 26.
JR.II kotiutetaan!
(Vanhemmat ikäluokat kotiutetaan ja nuorempi ikäluokka astuu tilalle.Sotahistoriassa liikettä kutsuttiin "lapsien ristiretkeksi".Kirj. huom.)
Valmistelut alkoivat kuumeisesti.
Ikäluokat 1924-25 jäävät edelleen palvelukseen.
Kansliatöitä.
Perjantai 27.
Kotiuttamisen valmisteluja.
Minun kohtaloni avoinna.
Laitoin kamppeeni lähtökuntoon.
Nuoret miehet (72) siirtyvät 1. pataljoonaan.
Lauantai 28.
Pataljoonamme kotiuttamiselimenä.
Rykmentin kotiutettavat kokoontuvat pataljoonaamme.
Sunnuntai 29.
maanantai 30.
Tiistai 31.
Marraskuu 1944
-----------------------
Keskiviikko 1.
Ei vientejä .
Torstai 2.
Lepäilyä ja lähtötarkastusta.
Perjantai 3.
Lähtö marssille Rovaniemeä kohti.
30 km.
Kenttäsairaalassa aamiaisella.
S-autolla (ambulanssilla) D:aan Tapion kylään.
Rämesaloa tapaamassa.
Ostin kengänpohjat ja kumikorot.
Majoittuminen taloon yhdessä kom.paikan kanssa.
Lauantai 4.
Lähtö Sinetästä ja 28 km:n marssi kuraisia teitä Rovaniemelle.(Kittilän tie)
Sain omin silmin todeta saksalaisten hävitystöitten perusteellisuuden.
Jsp majoittui taloon.
sauna ja makoista unet.
Kirje Kaisalta.
Sunnuntai 5.
Lähtötarkastusta koko päivän.
Vastauksia tiedusteluihin.
Kurkelaa tapaamassa.
Kom.paikalla käymässä.
Maanantai 6.
Patl. lähti klo 8 marssille Kemiin.
Tri lähti mukaan,minä jäin R-niemelle odottamaan kohtaloani,uuden porukan
muodostamista.
Asuin sotilasmajalassa.
Kylpy.
Pystytin radion.(Oliko pastorille jätetty kenttäradiodipoliantennilla vai oliko se vain tavallinen anodi-katodiradio?)
Kirjallisia töitä.
Tiistai 7.
Pataljoonan loput lähtivät Kemiin marssille salaa minulle mitään virkkaamatta.
Jäin Rovaniemelle lastausporukan mukaan ja muutin sen luokse huoltoon.
Radio pystyyn.
Tapasin A.Suvannon.
Keskiviikko 8.
Lähdön odottelua Rovaniemellä.
Kävin Vaat.I.P:llä vaihtamassa puhtaita.(Vaateintendenssipaikka eli rättivarasto)
Nautinto kerrassaan.
Ilta radion äärellä.
 |
| 1940 Ford 099T häkäpönttökuormuri |
 |
| Per Brahe Vaasassa |
Lähtö rekkavaunulla Tornioon.
(Senaikaiset rekkavaunut olivat yleensä suomalaisia Amerikan-Ford-hävittäjiä,joidenka puiset perävaunut muistuttivat heinärekiä.Petsamo-Rovaniemi-tiellä niitä käytettiin sodan aikana paljon,kun Liinahamarin satamasta juonnettiin sotamateriaalia etelään.Kirj huom.)
Tie kurjassa kunnossa.
Nälkä koveni.
Illalla Tornioon.
Yötä Strömmereillä.
Seitsemään kuukauteen kahden lakanan välissä ja pehmeällä vuoteella.
(Tornion Strömmerit...ilmeisesti pastorin tuttu oli Vuosalmelta tuttu nuori Aarno Strömmer,joka asui Torniossa.
Jazzpianisti ja arkkitehti Gunnar 'Goony' Strömmer Tampereelta oli ilmeisesti samaa sukua.
Kyseessä voisi siis olla Aarno Mikael Strömmer (s.1927),koska jatkosodan lopussa hän oli 17-vuotias.Ehkä tämä otti osaa sotaan vapaaehtoisena?
Ilmeisesti samaa perhettä tai sukua .Aarno Strömmer toimi Tornion kaupunginjohtajana vv.1963-73 ja kansanedustajana sekä sisäasiainministerinä 5 kk Keijo Liinamaan hallituksessa 1975.Vuodesta 2006 hän on toiminut Sotaveteraaniliiton puheenjohtajana)
Perjantai 10.
Matka jatkui Kemiin.
Tavarat varastoitiin.
Sain tiedon kotiuttamisestani.
Yötä Karihaaran kansakoulun opettaja-asuntolassa.
Siviilisaunassa.
Lauantai 11.
Kemissä.
Kävin Herkko Kivekkään luona.
Huomenna lähdetään siviiliin laivalla Ouluun.
Kortti Kaisalta.
Herkko Johannes Kivekäs (1920 Maaninka) on suomalainen rovasti ,virsirunoilija ja uskonnollinen kirjailija.
Kivekkään vanhemmat olivat rovasti Toivo Manasse Kivekäs ja Alma Josefina Kaukovuori (ent. Nyberg).Hän pääsi ylioppilaaksi Lappeenrannan yhteislyseosta 1931 ja suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1935.
Kivekäs toimi Lappeenrannassa ensiksi kappalaisena ja sitten kirkkoherranan 1946-76.Hän vastasi Siionin virsien uudistamisesta 1971 yhdessä Jaakko Haavion kanssa.Kivekäs on kirjoittanut sanat Siionin virsien lähetysvirteen 206 Pyhän maan nimeen ja virsikirjan virteen 530 Herrani,minut tänne loit.
Kivekkään kirjalliseen tuotantoon kuuluu muistelmateoksia,pakinakokoelmia ja runokokoelmia.
(Kivekäs oli ilmeisesti pastorin opiskelukavereita Helsingin Yliopiston teologisesta tiedekunnasta.Kirj.huom)
Sunnuntai 12.
Herätys klo 6 ja marssi Möllerin möljään,josta moottorilla Per Braheen.
(Laiva oli ilmeisesti ankkurissa redillä)
Ja niin alkoi matka kauniin sään vallitessa siviiliin.
Oulussa tavarat pakaasiin.(tavarasäilöön)
Päivällinen Kelo-Korsussa ja puh.soitto Kaisalta.
Möllärimöljän alueen historia
-----------------------------------------
Möllärin möljä (satamalaituri) on rakennettu Kumarruskarin itäpuolella meressä olleelle Pikkusaarelle,joka oltiin yhdistetty leveällä valtatiellä Kirkkopuistokadun eteläiseen päähän.
Möllärin möljälle laadittiin piirustukset sekä tien vallityöt aloitettiin v.1913.Laiturin rakentaminen aloitettiin v.1914.Laituri rakennettiin paikallisiin tarpeisiinaiturin . Mm. säännöllinen laivaliikenne Laitakarin saareen ja Veitsiluodon sahan tavarakuljetukset sekä yksityisliikenne hoidettiin Möllerin möljän kautta.Kun asutus vakiintui Veitsiluodossa,avattiin sinne säännöllinen linjaliikenne Möllerin möljältä. Myös lastausliikenne redeille hoidettiin möljän kautta. Toiminta möljällä oli vilkkaimmillaan 1930-luvulla.
Maanantai 13.
Klo 6 alkoi junamatka Kontiomäen kautta kotiin.
Klo 15.00 Iisalmessa.
Kaisa ja Riitta vastassa.
Ville kävi tapaamassa.(Kaisan veli)
Tiistai 14.
Lopullisesti siviiliin ja passi käteen.
Muutin siviilit päälle.
Riitan kanssa kaupungilla pappilassa,kirjakaupassa ja apteekissa.
Koko joukko illalla kopinskojen luona.
SIVIILIPASTORI
------------------------
Näin alkoi sotilaspastorin siviilielämä.Ajastaikakin unohtui sotilasrepun pohjalle melkein viikoksi. Siviilipastori käytti aikaansa parhaimmalla tavalla perhe-elämän aakkosissa..Näin myös tekivät tuhannet lomautetut sotamiehet. Monet siviiliin päässeet teveet ja sodan arpeuttamat odottelivat alkoholiliikkeiden aukenemista yhtä paljoin kuin vaimojaan ja morsiamiaan.
Poltetun Rovaniemen ensimmäinen sodanjälkeinen alkoholiliike avattiin väliaikaisessa lautaparakissa.
Pastori ei ollut viinamäen miehiä ja kuten monet perheelliset hänkin ryhtyi Kaupinmäen talon peräkamarissa suurten ikäluokkien tekoon.-
Marraskuun 19. päivänä 1944 alkoikin pastorin uusi virkaelämä Laukkalan seurakunnassa.
Laukkala on eräs Pielaveden kunnan kylistä,jonka naapurina sijaitsee Iisalmi.Kylä sijaitsee Joensuun ja Nurmeksen välisellä ratayhteydellä.Sodan jälkeen siellä palveli vielä asema,ja nykyään Laukkala on vain pysäkki.
Sunnuntaina 19.
Liturgia jumalanpalveluksessa ja myöhemmin lapsenkaste Tikkaisilla.
Klo 6 seurat rukoushuoneella.
Muuten marraskuu meni pastorilla Työläisnuorisoliiton puhujana rukoushuoneella,liturgina jumalanpalveluksissa,Hoosianna-kuoron lauluharjoituksissa sekä seuroissa.
Hän piti myös rippikoulua Iisalmen Yhteislyseon pojille,neuvotteli pyhäkouluopettajien kanssa pappilassa ja piti lisää useita seuroja.
Joulukuun 17. päivänä,sunnuntaina hän puhui omakotialueen kuusijuhlassa ja maanantaina 18. päivä Yhteislyseon kuusijuhlassa.
Ensimmäinen rauhan joulu oli lähestymässä.
Pejantaina joulukuun 22. päivänä pastori vihki parin kirkkoherranvirastossa ja Jouluaattona 24.12 klo 11 saarnasi kirkossa..
Kirkosta hän kiirehti pyhäkouluopettajien kuusijuhlaan rukoushuoneella klo 13..
Klo 14 oli kaste Hyvärisillä hieroja Röykön talossa.
Sankarihaudoilla käynti oli klo 18.
Joulupäivänä pastori saarnasi jumalanpalveluksessa klo 7 aamuvarhaisella ja Tapaninpäivänä vihkasi parin jumalanpalveluksen jälkeen.
Heino Hiltunen siunattiin maanlepoon jumalanpalveluksen jälkeen.
Hautauksen jälkeen vihkimys Lempäälässä ja seurat rukoushuoneella.
Tällä tavoin papin pyhät alkoivat muuttua papin arjeksi.
Viimeinen vienti vuoden 1944 Ajastaikaan kertoo seuraavaa:
Sunnuntai 31.
Heta Kasarisen hautaus klo 14.
Kaste Kolmosella Kivirannalla klo 14 uuden vuoden päivänä.
Uusi vuosi 1945
-----------------------
Uusi vuosi toikin pastorille uusia virkatoimia,joita alkoi kirjautumaan uuteen vuoden 1945 Aseveljen kalenteriin,joskin harvemmin viennein kuin sotavuotena 1944.
Tammikuu 1945
----------------------
Maanantai 1.
Kaste klo 14 Kolmosella Kivirannassa.
Liturgia jumalanpalveluksessa.
Viikon päästä pastorin pyhävirantoimitukset alkoivat sunnuntaina 7. päivä tammikuuta,jolloin pidettiin ristiäiset kirkon sakarstissa ja kello 18 seurat Rykäsellä.
Maanantaina 8. tammikuuta olivat morsiuskurssin avajaiset sekä nuorten seurat.
Tiistaina 9. päivä rovasti Huttunen haudattiin.
Ilmeisesti pastori oltiin värvätty v.t. kappalaiseksi rovastin kuoleman takia.
Seuraavan viikon keskiviikkona rva Huttunen haudattiin.
(Kuoliko ruustinna heti rovasti Huttusen poismenon jälkeen?)
Loppu tammikuusta meni pastorilla kasteissa,nuorten seuroissa,lähetysompeluseuroissa,pelastusarmeijassa sekä useissa hautajaisissa.
30. päivä tammikuuta pastori osallistui rautatieläisten ompeluseuraan Houkolalla,vaikkei VR:läisillä miehillä ollut virkkuukoukkuja mukana.
Helmikuu 1945 Aseveljen kalenterin sivut olivat täynnä virantoimituksia,diakoniompeluseuroja,vijkimisiä,jopa yksi mustalaisen lapsen kaste.
Lauantaina helmikuun 2. päivänä pastori meni sairaskäynnille palovartija Miettiselle ehtoollislaukku mukanaan..
Sunnuntaina helmikuun 11. päivänä pidettiin seurakuntapäivät ja maanantaina 12. päivänä oli hätäkaste synnystyslaitoksella.(hätäkaste).
Perjantaina 16. päivänä pastori hautasi palovartija Miettisen ja kövi hautajaisten jälkeen iltasaunassa.
(Tällainen saunomistapa oli kiintynyt pastorin viikonloppuisiin virkatoimiin,jolloin yleensä hoidettiin kaikkia hautaukset.Pastori omien sanojensa mukaan pesi kalmanhajun kehostaan.)
Helmikuun 18. päivänä sunnuntaina työmies Petter Johannes Lappalaisen hautaus hautuumaalla klo 14.
Helmikuun 27. päivänä papinperhe muutti Iisalmessa Kaupinmäestä uuteen osoitteeseen Satamakatu 1:een.Ilmeisesti pastori palveli Iisalmen kauppalan seurakunnassa.
Maaliskuu 1945
-----------------------
Lauantai 3.
Lapsen hätäkaste synnytyslaitoksella.
Illalla sairaskäynti synnytyslaitoksella.
(Kysessä hätäkasteella ja sairaskäynnillä oli ilmeisesti sodanjälkeiset lapsi- ja äitikuolemat.)
Maaliskuisia muita virkatoimia olivat kasteet,vihkimiset,saarnat,hautaukset,opistolaispäivät sekä rautatieläisten kristillisen yhdistyksen kokoukset.
(VR oli pastorin sydäntä lähellä,koska hänen kaksi veljeään palveli rautateitä.Vanhempi Aune-sisko toimi sota-aikana rautateillä konduktöörinä ja 40-luvulla siirtyi SOK:n palvelukseen myymälänhoitajana,missä toimessa hän palveli eläkkeelle menoonsa asti 1970-luvulla.)
Lauantai 24.Marian ilm.päivä.
Kuopion nuoret kävivät vierailulla.
Suntio vei kirjat henkikirjoitukseen.
(Maaliskuu oli henkikirjoituskuukausi,milloin piti toimittaa seurakunnan henkikirjat ja yksityisten talonkirjat ruokakunnittain henkikirjoittajan toimistoon)
Huhtikuu 1945
---------------------
Sunnuntai 1.Pääsiäispäivä.
Vihkimys sakarstissa klo 11.30.
Klo 12. Vesterisen lapsen ristiäiset.
Rissasen lapsen hautaus kirkossa klo 14.
Seurat Seurahuoneella klo 15.
Lunberghin lapsen ristiäiset klo 18 Ryhäsellä.
Huhtikuun alun muita virantoimituksia oli lapsenkasteet ja kaksi lapsen ruumiinsiunausta.
Perjantai 13.
Rautatieläisten kristillinen yhdistys kokoontui junamies Laitisella klo 18.
Tiistai 17.
Vankeusyhdistyksen kokous,jolloin Aaro Huttunen puhui.
(pastori Huttunen oli rintamakavereita ja ilmeisesti sodan jälkeen palveli vankilapappina)
Huhtikuu päättyi virantoimituksilta kirkkokuoron korvikeiltaan ja läksiäisjuhlaan.
(Pastori palaa Laukkalaan.Korviketta vielä juotiin vuoden 1945 yleisesti.)
 |
| 1946 SS Herakles Turun satamassa |
 |
| 1952 Neekeripoika-korttikahvia (säännöstelykortilla) |
-----------------------
S/S Herakles oli ensimmäinen laiva,joka toi kahvia Suomeen jatkosodan jälkeen. Suomessa sodan aikana ei yleisesti saanut aitoa kahvia,koska nautintoaineita ja peruselintarvikkeitakin säännösteltiin. kahvin hinnaksi arvioitiin kupongilla säänösteltynä 940 mk kilolta,millä olisi tilannut kaksi vuotta maakuntalehti Turun Sanomat.
S/S Herakles lähti 14. tammikuuta 1946 Santosista Rio de Janeirosta lastinaan 2500 tonnia Rio-6- ja Rio-7-luokan raakakahvia Bahiaan,missälastattiin vielä mm. 300 tonnia tupakkaa,2000 tonnia rehukakkua,puuvillaa uusien setelien valmistukseen,talkkia,suolattuja nahkoja ja lääkkeitä.
Bahiasta laivaan nousi salamatkustaja Antonio de Silva,joka sai Suomessa Pauligilta töitä,kunnes palasi laivalla kotimaahansa.
Alus saapui Turun satamaan sunnuntai-iltanan 24.2,1946. Laivan avusti Turun satamaan jäänmurtaja Sisu.
Tapaus sai suuren huomion joukkotiedotusvälineissä ja yleisöä hillitsemään lastin purkamisen ajaksi järjestettiin poliisiketju. Yleisön pettymykseksi kansanhuoltoministeriö päätti,että kahvi saadaan kupongeilla säännösteltynä kauppoihin vasta runsaan kuukauden päästä huhtikuussa 1946.
Närkästystä aiheuttivat myös muutamat lastin purkauksessa rikkoutuneet säkit,joiden sisältö vain lakaistiin pois...(ja ehkä ahtaajien plakkareihin myöhemmin).
Laivan päällikkönä oli kapteeni Gunnar Möller ja 1. perämiehenä Erik Ahlström,jotka saivat vieraikseen kolme ministeriä,Suomen pankin pääjohtajan,Brasilian suurlähettilään,kauppaneuvos Eduard Pauligin,Suomi-Etelä-Amerikka-laivayhtiön johtaja ja muita elinkeinoelämän johtajia. Perämies Ahlströmistä tuli myöhemmin yleislakon aikana 1956 S/S Herkuleksen kapteeni.
Silloisen Brasilian suurähetystön virkamiehet viettivät luksuselämää Helsingissä ajelemalla uusilla Buick-avoautoilla Esplanaadilla.
Kahvin säännöstely oli alkanut Suomessa ennen talvisotaa siten,että sitä sai ostaa neljänneskilon kuukaudessa. Toisessa vaiheessa sai ostaa vain korvikekahvia,missä kahvin osuus oli vain 15%:a. 1943 ei juomassa ollut enää lainkaan kahvia,vaan koostui 15%:a sikurista ja sokerijuurikkaasta ja loput viljasta.
Vastikkeessa taas saattoi olla paahdettua ohraa,ruista,vehnää,sokerijuurikasta,sikuria,perunaa,punajuurta,voikukanjuurta,hiivaa,humalaa ja voita. Kokonaan kahvin säännöstelystä luovuttiin vasta 1954,jolloin Paulig lisäsi kahvipaketteihinsa pahvisia keräilykortteja,joita kaikenkaikkiaan oli 219.
Kirjoittaja itse muistaa Pauligin autokeräilykortit kansioineen ja Joonaksen seikkailut,missä Joonas oli valaan mahassa sekä Rio de Janeiron sokeritoppavuorella.
 |
| Sota-ajan Paulig-kahvimainos |
-------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti