 |
| 1961-66 Pappilan piha |
Johdantoa reissuun:
1967 kesäkuu
Vuoden 1967 kesää jälkeenpäin ollaan kutsuttu Rakkauden kesäksi.
Minulla kylläkin oli takanani vuoden 1966 rakkauden kesä ja ikävämpi syksy,kun ensirakkauteni ja naapurin postimestarin tytär oli tehnyt bänksit kanssani.
Ilmeisesti jäin lyhkäsyydestäni taka-alalle pitempien ja komeampien kavaljeerien tieltä.
Vuoden 1967 suureksi hitiksi tuli listoille minuunkiin viittaava hitti..Sonny and Cherin Little Man.
Martti Innanenkin lauloi Elsasta, kohtalon lapsesta eikä minulla ollut kokemusta lyhyenä naistennaurattajana yhdestäkään Elsasta..kylläkin pappilan piharakennuksessa asuvasta kierosilmäisestä Elisasta.
Itse pidin itseäni teinirakkauteni hylkäämisestä kohtalon lapsena.
Samassa puurakennuksessa,missä Elisa asui,piti komennusta pihan kakaroille kirkkokonttorin kanslisti ja vanhapiika Salli,jonka makuuhuoneen pitsiverhojen välistä ja avonaisesta ikkunasta kuului suvi-iltoina Aikamiesten Iltatuulen viestiä.
Vanhapiikakanslisti ilmeisesti odotteli joltain aikamieheltä jonkinlaista viestiä iltatuulessa,kuten seinänaapurinsa,toinen vanhapiika ja diakonissa Toini,joka iltarukouksenaan ja makuuhuoneen ikkuna auki iltaisin lauloi virttä "Oi herra luoksein jää!"
Autohullulle Minälleni v.1967 oli suurta ureheilujuhlaa,kun Rauno Aaltonen oli tammikuussa voittanut Monte Carlon rallin Mini Cooper S:llä.Suomi oli saanut silloin kolmannen peräkkäisen Monten voittopokaalin.
 |
| 1965 Timo Mäkisen Mini Cooper S-hyppy Juhart 2005 |
Naapurin isoveli eli Neukkula oli lähettänyt Kiinan rajalle joukkoja.
Minulle tuli tieto yllätyksenä,että kiinalaisia joukkoja oli ollut myöskin Suomen puolella tsaarinvallan aikaan,kun marssimme alokaskandidaatteina v.1967 lokakuun alussa Örön rannikkopatterilinnakkeen kiinalaisten vankien tekemiä mukulakiviteitä pitkin venäläisten tekemille hirsirunkokasarmeille.
Niin..ja toukokuussa Jimi Hendrix Experienceä hesalaiset pitkätukkanuoret saivat kuulla korvia vihloen sähkökitaralankamusaa Helsingin Kulttuuritalolla ja kesäkuun 1. päivänä tuli levikkiin Beatlesien Sergeant Pepper's Lonely Heart's Club Band-albumi .
Psykedeelinen kesä siis oli aluillaan sekä muodissa että musiikissa.
4.6.1967 juhlittiin marsalkka Mannerheimin 100-vuotisjuhlaa Mikkelissä.missä paljastettiin Marskin näköispatsas.Muistan aina valokuvista Marskin tuplakeltaraitaiset ratsuväen ratsastushousut.
Lokakuussa tulisin saamaan raidalliset pussihousut Örön patterilla,joskin punaisin ja yksin raidoin.
Syksyn valkolakki tulisi vaihtumaan punaisiin raitoihin.
 |
| Örön Itko ja vääpelin Mosse Juhart 2010 |
 |
| Marski ja sotilaspoika Juhart |
 |
| 1960.Vas.Kanttori Toivo Topi, Isäkappalainen, Kirkkoherra A.Zidbäck ja nuoriso-ohjaaja Matti Vähäkylä |
Olin reputtanut kevään ylioppilaskokeissa reaalissa.
Taisin muistaakseni saada huonot pinnat vihaamastani historiasta,psykologiasta ja uskonnosta tai sen historiasta.
Vihani ja inhoni aineita kohtaan johtui umpikuivasta historianmaikasta Hissusta,jäykkäniskaisesta uskonnon opettajasta kirkkoherra Zidbäckistä (isäkappalaisen esimies),psykan opettajasta ja liperittömästä sekä takakireästä teologian kandi Palmusta.
Suomen kielen opettajatarta,jonka nimi on kadoksissa ehkä alitajuisestikin,vihasin jo vuodesta 1958,kun tämä pisti minut lukemaan ääneen luokan edessä IB-luokan huonoimman ainekirjoituksen kesälomamuistoista.Aineeni otsikkona oli "Operaatio kuuma asvaltti ja mustat varpaat".
 |
| 1939 Pikipojat Helsingintiellä Juhart |
En kylläkään ollut paljasjalkainen kauppalalalainen,vaan Keski-Suomessa savolaiseen papinperheeseen syntynyt otsatukkainen saarnamiehenalku..
--Sinusta ei koskaan tule mitään kirjoittajaa eikä humoristia tuollaisilla aasinsilloilla ja latteilla vertauksillasi!
Maikka oli lisännyt aineen luettuani.
--Palaappas pulpettiisi miettimään tarkasti,mitä olit kirjoittanut kaikkia ainekirjoituksen sääntöjä vastaisesti!
Ehkä minun olisi pitänyt kirjoittaa kesälomastani pappilan kesämökillä,missä järvi ulottuu ihan rantaan asti..tai matkastani sateisena kesänä Turkuun,missä räystäät tippuivat ja Turun tuomiokirkon torni pisti silmään?
 |
| Turun tuomiokirkko |
Hissukka taas pisti lukemaan ulkoa kaikki vuosiluvut,ylipappi Zidbäck tappeli isäni kanssa kirkkokonttorissa seurakunnan taloudesta,jolloin uskonnon ja kirkkohistorian numeroni toimi pappissuhteiden ilmapuntarina.Liperitön ja virkaan vihkimätön pappiskandi Matti Palmu taasen ei saanut iskettyä psykan saloja nuppiini edes posthypnoottisesti ja 6. luokalla antoi minulle koko yhteiskoulun historian ensimmäiset psykan ehdot.
Piirustuksessa ja englannin kielessä olin kyllä luokan haka koko yhteiskoulussa istumiseni ajan!
1967 kevään yo-kirjoituksissa kylläkin englannin maikka Salan Jussi odotti minun kirjoittavan laudaturin englannista,mutta minäpä tein 9:n pinnan virheen ja antoi minulle cumlauden ja sen jälkeen poisti minut suosikkilistaltaan ikiajoiksi.
Valitettavasti piirustusta eli kuvaamataitoa ei koskaan laskettu hanttiaineena yo-kirjoituksiin.
Siitä olisin kyllä piirtänyt laudaturin!..omasta mielestäni.
Jo kansakoulun alaluokilla luokanopettaja ja hehkeä Seija Simola kannusti minua laveeramaan vesivärinapeista maisemia ja potretteja,muiden kuvaamataidon tunneilla raapiessa Porvoon rasvaliiduilla vesiväriarkeille tikku-ukkoja,punaisia tupia ja riippakoivuja järven rantaan.
Silti en katsonut itseäni maailman parhaaksi maalariksi..enemmänkin taivaanrannan maalariksi,jonka ajatukset lensivät pilvien yläpuolella kuin isäpastorillakin saarnan teossa pappilan työhuoneessaan.Molemmilla meillä jalat yleensä olivat irti korkkimattolattiasta ,hiusten liehuessa taivaissa..
Äitipastorska kyllä piti käytännön naisena ja reservin lottavääpelinä linttaan astuttuja läskäreitään keittiön permannolla.
Hän kehoitti minua piirtämään ja harjoittelemaan tekniikkaani sanomalla savonkielellä.ettei "sinusta kyllä tule pappija eikä matikan maesterija,että pijä vuanj pensselijäs vasemmassa käessäsj ja mualaa ittesj vaikka mainosgraafikoksj"..
Matikassa samoin olin täysin tuuliajolla,jolloin äitipastorska pisti minut pappilan matemaatikon,isän oppiin salin ruokapöydän ääreen.
Paksupäisyydestäni jakolaskuissa isältä meni toppa pikku-Bostoneja sekä hermot ,korjaamalla vihoissaan tupakkavälineensä salin ruokapöydältä taskuun sanomalla:
-- Minneen kyllä aekaani tuhloo tuollaisenj pölökkypiänj opettamisessa!
--Minä soetan rakennusmestarj Rannikon tyttärelle,joka pittää kirjoo yhessä tilitoemistossa..
--Se kirjoetti laadaatturin matikasta lyseosta ja sen issäeskin on rakentanna kaappalaan monet talot pelekästään Klubiaskin kanteen ruapustamalla ja piässään laskemalla..
--Ensviikon muanantaena koolun jäläkeen meet uuteen matikanoppiin Mököisten mäkkeen!
Lyhyestä matikasta taisin kirjoittaa yo-kokeissa alhaisen approbaturin Rannikon tyttären kärsivällisellä opetuksella.
 |
| 1949 Mercury Juhart 1967 |
En silloin vain äkännyt ostaa kirjakaupasta sileitä paperiarkkeja taiteen tekooni eikä silloin ollut saatavana kopiokonepapereita,koskei oikeita nykyajan kopiokoneita oltu vielä keksitty,kun yhteiskoulun opettajanhuoneessakin kaikki oppilaiden koepaperit oltiin kopsattu spriile haiseville ja sinipunakirjaimisille mimograafipaperiprinteille.Sellainen mimograafikone seisoi opettajainhuoneen yhdessä kommuutissa ja yleensä kaikkien opettajien sormet olivat tuhraantuneet painatusnesteestä sinipunaisiksi.
Niin ja lisäksi vielä kalkkeripapereista.
 |
| 1957 Chevrolet Bel Air Study Juhart 1967 |
 |
| Hammaslääkäri Inkku Linna ja hänen vääräpurentainen 1955 Opel Rekord Juhart 2010 kollaasi |
Haaveilemani taiteilijanura ei ollut samoin sileätä,koska siihen aikaan kukaan ei katsonut,että joku autoja sekä karikatyyrejä piirtävä poika pystyisi koskaan myymään yhtäkään teostaan. Taidekauppojen vitriineissä myivät kukka-asetelmat sekä maisemataulut sekä potretit.
Pappilan hovihammaslääkäri Linnan Inkeri tajusi kai salaiset taitoni ja kovana autonaisena ja pilapiirrosten ja karikatyyrien ihailijana kävi huoneessani pyytämässä muutamia kuviani näytettäväksi paikallislehden toimituspäällikölle.
"Inkku" Linna katsoi ,että minussa oli ainesta jonkinlaiseksi pilapiirtäjäksi.
Toimituspäällikkö oli tutkinut kuviani ja todennut ne hyviksi,mutta tulokseksi tulikin se tyypillinen mutta..eli "me emme ollla kylläkään mitään Helsingin Sanomia eivätkä kuvat kaneettineen ole ihan Kari Suomalaisen tasoa ,vaan me olemme pikkukaupungin pieni lehti,,,,ja ettei lukijat varmaankaan tykkää kaupungin irvailemisesta tabloidilehtien tavoin ihan kuvin..!"
Historia tuli toistamaan paljon myöhemmin v.2012,jolloin Ruotsin systerini kehoitti näyttämään maalauksiani kotikaupungista ja muista aiheista samalle lehdelle,
Sähköpostasin lehden kulttuuritoimittajalle pinkan kuviani...enkä koskaan saanut vastausta,että niitä olisi edes vastaanotettu..
Ilmeisesti olin kulttuuritoimittajan mielestä yksi hullu ulkosuomalainen kuvataiteilijan alku?
Kuviani kylläkin ollaan julkaistu täällä Britanniassa sellaisissa julkaisuissa,joiden levikki kattaa monet Euroopan maat..ja juuri pienen lounaissuomalaisen kotikaupunkini aiheista...
 |
| 1997 Omakuva. Punk Dad |
V.1967 lokakuussa tulisin astumaan armeijan harmaisiin Hangon Rannikkotykistön Örön linnakesaarelle,mutta aikeenani oli vielä ennen syksyn reputusaineeni yo-kirjoituksia käydä Helsingissä kokeilemassa sisäänpääsyä Ateneumin Taideteollisuuskorkeakoulun mainosgraafiselle linjalle.
Äitiruustinna oli jopa yhdellä puhelinsoitolla pääkaupungin kyljessä sijaitsevaan viheriökaupunkiin Tapiolaan saanut minulle yöpymispaikan entiseltä pappilan tuttavaperheeltä Turkilta.
Juuri edesmennyt varatuomari Turkka,joka muistutti harmaatukkaista Cary Grantia pyörein ja mustin sarvisankalasein oli isän ja äidin hyvä tuttu. Ison perheen nuorin poika Osmo taasen oli paras kaverini,vaikka Turkat asuivat kaukana "toispualjokke" Perttelintiellä A.Ahon Sementtituotteen plaanin naapurissa,minne minun piti talssata kauppalan läpi leikkimään.
Pappilan pihassa minulla ei ollut yhtään hyvää kaveria,vt-kappalaisen Savolaisen perheen muutettua Varkauteen,viemällä kaverini Sepon mukanaan.Nuorisopastori Luikun pojan kanssa olin aina riidoissa ja pistin sitä kerran vihoissani suksenporkkaan terällä silmäkulmaankin.
 |
| 1956 Jussi ja Osmo |
Olin juuri palannut Ruotsista kesälomatöistä upplantilaiselta sikafarmilta.
Jukka lisäksi tähtäili käytännön pukumiehenä diploomi-insinööriksi ja minä samettijakkuiseksi ja farkkuhousuiseksi taivaanrannan maalariksi,joskin yhteisenä intresseinämme aina olivat olleet Ne Autot.
Pöksytehtaan huushollissa tykättiin 60-luvun alussa uudesta Hi-Fi-kaappiradio-levysoittimesta laulavasta Elviksestä,Paul Ankasta ja Ricky Nelsonista,kun minä salaa jo kuuntelin pappilassa korva kiinni 10 vuotta vanhan Salora ULA-radion kaiutinkankaalla Beatlesien Twist and Shout ja It's Been A Hard Day's Night-biisejä.
Lisäksi lauantai-iltaisin Jukka kavereineen istuskeli mittapuku päällään kaupunginhotellin kabinetissa,kun minä istuskelin Ravintola Taljan karvalakkipuolella.Kuten silloisella nuorisolla oli tapana.niin Jukkakin alkuillasta kävi ottamassa pohjaa ginilongdrinkeillä Taljan kabinetin puolelta ennen kaupunginhotelliin menoaan.Pisteenä I:n päälle vielä piti tilata herrasmaisesti lasillinen vihreätä cremedementtiä kapakkakierrokselle.Se mallasi hyvin poskille taputetun vihreän Mennen-partaveden kanssa...mennen ja tullenkin
 |
| Old Spice |
Vasta v.1968 kaupungin nuoriso pääsi yhteiseen kaljakapakkaan Penan Saluunaan.Silloin olin jo käynyt Intinkin ja ylähuulessani kutitti kasvava huuliparta sekä poskissa kikkaraiset pulisongit.
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti