 |
| Sunny Days-lainastokirja Juhart 2004 |
Olli makasi kauppalan kulkutautisairaalan eristyhuoneen putkivuoteella selällään tuijottamassa ponttilautaisen sisäkaton kellertäviä vesivahinkorenkaita.Hänen huulensa mutisivat joitain englanninkielisiä sanontoja.
Sitten hän kääntyi vatsalleen ottamalla tyynyn alta englanninkielen oppikirjan ja ryhtyi tenttaamaan aukaistun sivun sanontoja:
Good morning Mr.Smith!
How do you do?
Very well,thank you!
Englanninkielinen yksinpuhelu kumisi eristyshuoneen seinien läpi käytävälle,missä sisar Peltola pysähtyi kitkuttavien instrumenttikärryjen kanssa kuuntelemaan ovelle.Sisar kuunneltuaan tovin pudisteli päätään tervehtimällä ohikulkevaa päivystävää lääkäriä:
Hautujutuu Mistö Mitt!?
Lääkäri hymyillen vastasi sisarelle:
Ai äm oolrait,nöös Peltola.
Tuntui,että koko kulkutautisairaalan siipi oli mukana harjoittelemassa englanninkielen alkeita.
Ollin kädet oltiin paketoitu sideharsolla,minkä alla tervanhajuinen sinkkipasta muhi nahkaa kutittamalla.
Hänestä koko kroppa jalkoja myöten tuntui liimautuneen sairaalakolttuun kiinni kuin kärpäspaperi otsaan.
Ollin ruskeat kutrit oltiin ajettu klaniksi kuin keskiktysleirivangilla eikä sairaalakoltun alla pojalla ollut edes aluskalsareita sinkkipastan takia.
Vesiklosetissa käynti oli myös hankalaa,koskei paketoidulla kädellä voinut tyyrätä kunnolla pissakaarta pöntön vesilukkoon.
Ollin aliravittu vatsakin tuntui taistelevan sairaalan dieettiruokaa vastaan alituisella kurinalla ja äkkinäisillä krampeilla.Annokset olivat kylläkin tuplaten suurempia ja vaihtelevampia kuin Siiri Pirkitan huushollissa,vaikkakin mauttomia. Aliravitsemus vain oli pannut vatsan kapinoimaan.
Ensimmäisen kerran sitten lähdettyään Jäppilästä evakkoretkelle Olli sai ihan lihapullia perunamuusilla.
Kotilaiskan päivällinen yleensä oli vedellä jatkettua kauravelliä laihan kokkelipiimälasillisen kanssa.
Kuivien ruisleivänkantojen puremisesta hänellä oli aina ikenet verillä ja syöminen tuskallista.
Kotilaiskan vanhalla liekaan sidotulla harmaapartaisella pässilläkin homeisten leivänkannikoiden märehtiminen oli yhtä vaivalloista ja se muutenkin olisi voinut millä hetkellä tahansa voinut kuolla kupsahtaa ahteeseen ykkösvaihde päällä.
Siiri Pirkitan lammaskaalipatakin oli täynnä jänteitä ja lihariippeitä,rouvan vietyä silloin tällöin yhden ikääntyneen lampaan teurastettavaksi.Allankin huonoilla hampaillaan jauhoi lampaanlihapalaa poskessaan pitkään uskaltamatta äitinsä silmien alla sylkeä sitä talriikin reunalle.
Kotilaiskan lukitussa ruokakommuutissa säpin ja munalukon takana oli hyllyt täynnä elintarvikepurkkeja,kilon paketteja keltaista meijerivoita,purkkikaupalla pikkelsöityjä avomaakurkkuja sekä useita varttikilon paketteja oikeata pöönäkahvia..
Kotilaiska tunnettiin kauppalassa myös mustanpörssin kauppiaana ja Olli yllätti rouvan useasti voitelemassa iltamyöhällä sekapullasiivuja meijerivoilla panemalla punaisia ja suolattuja hevosenlihasiivuja tahkojuustoviipaleiden päälle.
Ollille rouva tarjosi lohdutukseksi kovempia kantapaloja ohuesti voilla voideltuna homeisen sinileimaisen tahkojuustokannikan kanssa.
Pojan vastustellessa homepilkkuisen juuston syömistä Siiri Pirkitta oli kivahtanut pojan kiittämättömyydestä ja selittänyt,että homeessa on sellaista uutta lääkettä kun penisilliiniä,millä sotasairaaloissa parannetaan jopa vatsaan ammuttuja etulinjasotilaita.
Olli väitti vastaan,ettei häntä ole mahaan ammuttu,vaikka joskus tuntui suolissa olevan reikiä,koskei maha koskaan täyttynyt ehtoollisesta.
Siiri Pirkitta oli käskenyt pojan pitämään leipäläpensä kiinni,koska huutolaispojan asema oli huomattavasti parempi kuin eturintamalla taistelevilla sotapojilla.
 |
| Maailman nuorin cowboy Juhart 2012 |
Pohterin Pirkko oli antanut hänelle luettavaksi amerikkalaisen Zane Greyn englanninkielisen seikkailukirjan Riders of the Purple Sage,joka myös löytyi lainastosta suomeksi käännettynä Purppurarinteiden ratsastaja-romaaniksi.Kumpaakin kirjaa kahlatessaan Setälän englanninoppikirjan avulla Olli pääsi sivu sivulta eteenpäin peräänantamattomana.
Kirjat avasivat Ollille karjaportin raolleen oikeaan Villiin länteen ,minkä preerioilla ratsastivat mormoonit,intiaanit,kullankaivajat,metsästäjät sekä karjaparoonit.
Olli kyllä aluksi kompuroi englannin oppikirjan foneettisissa merkeissä yrittäessään mongertaa ja lausua tiettyjä diftongeja,missä kielenkärjen piti lipaista suulakea kuin puolisylkemällä englanninkielisen th- ja the-äänteen muodostamiseksi.
Pian jopa sairaalan ylilääkäri ja kirurgi Olli Särki kävi haastattelemassa toista Ollia ihan englanniksi kuultuaan kulkutautiosaston erinomaisesta kivennapalaisesta kielinerosta.
Tohtori kehuikin pojan kielitaitoa ainutlaatuiseksi kehoittamalla Ollia pyrkimään oppikouluun.
Ollilla oli kyllä toisenlaiset suunnitelmat horisontissa vastaamalla tohtorille menevänsä ammattikouluun jatkokoulun lopetettuaan huonekalupuuseppälinjalle.
Hän kertoi tohtori Särjelle isävainaansa olleen menetetyn Viipurin parhaan mööpelinikkarin ja haluaisi näyttää pilvenlongalla istuvalle papalleen papalleen tulevansa Turun ja Porin läänin parhaimmaksi huonekalualan ammattimieheksi.
Sairaalan kirjaston suomalaisesta sivistyssanakirjasta lainaamalla Olli vastasi kirurgille näsäviisaana,ettei sudeettikarjalaiselle emigrantille puoliruotsalaisen lyseon ambienssi tarjoaisi hänelle sopivaa opiskelumiljöötä.
Tohtori oli tiputtaa stetoskooppinsa ihmetyksestä pissapottaan kaulaltaan,kuultuaan kymmenvuotiaan evakkopojan lakonisen selvityksen vastaamalla:
No...me lääkärit kun tutkimme joskus fyysisten vaivojen ohella myös potilaiden psyykkistä puolta,niin katsoisin sinulla Olli-poika olevan älyllistä potentiaalia korkeampaankin opetukseen.
Oli kerrankin hauskaa pitää yllä keskustelua oikein sivistyneesti tieto-oppineen nuoren potilaan kanssa!
Tohtori Särki vatkasi Ollin sideharsoista kättä hyvästiksi ja kääntyi ovella tokaisemaan:
Well ...see you then further on down the trail..padner...sanoi John Wayne vuoden 1939 Wagon Train -elokuvassa!
 |
| Back to Ponderosa Juhart 2012 |
Seuraavassa numerossa... Karkoitus Eedenistä ja muutto pitsipuutaloon....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti