Kansanpappi ajaa kansanautolla taivastietä iltaruskoon.Puusepänpoika ja pappi.

 

Eläkeläisrovasti
Juhart 2009

Kansanpappi ajaa kansanautolla taivastietä iltaruskoon

------------------------------------------------------------------------
Tänä vuonna 2014 oli tullut 100 vuotta isärovastin syntymästä1

Puolifiktio

 Aja varovasti--ajava rovasti!

Rovasti kaarteli Vokswagen Polollaan Kemiön saaren mäkistä ja mutkaista santatietä tiibetiläinen moppakoira vierellään etuistuimella.Yhdessä ylämäkikaarteessa hän joutui väistämään ojapenkalle Pekka Laineen sinikeltaista Hetkubussia,jouduttuaan jälleen aatoksissaan tien vasemmalle kaistalle.

Onnikan kuljettaja oli tyytännyt torvella rovastin hereille ja vilkutellut pitkiä valojaan,jolloin hengenmies oli herännyt häikästyneenä kuin beetlehemiläinen paimen enkelin nähtyään ja koukannut penkan kautta,villimansikoiden liistäessä punaisia länttejä tuulilasiin..

Antti-rovasti oli ajanut kortin yli 60-vuotiaana ja vanhetessaan hänen refleksinsä olivat hidastuneet.

Kemiön tien hän tunsi yhtä hyvin kuin katkismuksen sivut ja monet tiellä kulkevat autoilijat tunsivat hänen autonsa ,antamalla enemmän rakoa vastaantulevalle laveasti tietä käyttävälle volkkarifarmarille.

Ennen Poloaan hänellä oli ollut kaksi aitoa kuplavolkkaria.Saksalaiseen kansanautoiluun hän oli saanut kipinän jo 50-luvulla kirkkoherra Savolaiselta,joka oli kehunut Wolfsburgin tuotetta saksaksi..Kraft durch Freude.

Autonhan oli suunnitellut itävaltalainen insinööri Ferdinand Porsche 3. valtakunnan päällikön Aadolf Hitlerin käskystä ja ristinyt sen KdF-Wageniksi v.1936 .Samana kesänä Anttikin oli pappiskokelaana mustapaitojen kanssa käynyt pistäytymässä Berliinin olympiakisoissa matkallaan Italiaan Campo Mussolinille treenaamaan uutta aateoppia.

Moni häneen kyytiinsä päässyt matkalainen oli parahtanut huutamaan pelkääjän 

paikalta,että "Aja varovasti...ajava rovasti!".Rovastin vauhdikkaalla ajotyylillä oli lienee ollut vertauskohteena eräs paikkakuntalainen onnikkakuski,joka oli ajotyylillään saanut matkustajat heräämään ja rukoilemaan bussissa paremmin kuin papin oma jäyhäkasvoinen esimies kirkkoherra ja Turun Tuomiokapitulin asessori Aulis Zidbäck saarnansa aikana.

Vuonna 1967 silloinen kappalainen oli ostanut omakotitalokesämökin Kemiön saaren Kiilan kylästä,missä papinperhe vietteli kesälomiaan kovassa talkoohengessä,koska laiskuus ei kuulema ruustinnan mielestä elätä edes vapaa-aikana.

Rovastilla aina talkooaikoina oli omaa tekemistä katiskoilla sekä verkoilla , kalanperkauksissa.

että savustamisissa.Saunan lämmitykseen hän ei lapsia päästänyt,koska siihen vaadittiin pyhää paneutumista tuohivirikkeiden valmistelusta peltien kiinnipanoon asti.

Rovasti nautti täysin palkein digitaalisen sydänläpän tikityksessä mökkielämästään,muutettuaan lopullisesti eläkkeelle v.1979 kirjansa Kemiön kuntaan,päästyään viimeinkin entisen hiippakuntansa ulkopuolelle.

Hän samoin nautiskeli eläkevuosista siemauksin antonofkapuutarhan tuotteista puristetulla siiderillä,istuessaan rantasaunan verannalla katselemassa  aamu-uinnin jälkeistä auringon nousua sekä ilta-auringon laskua,koska sairautensa takia hän oli laskenut,että reservin sotapastorin ja luutnantin aamukammassa saattoi olla jäljellä vain muutama piikki.

Verannalla hän aina aamuvarhaisella haisteli alkavan päivän ilmaa ja samoin illalla hän uskoi ,että auringon laskiessa iltaruskoon seuraavana päivänä olisi poutasää.

Waynje ja Mitchum
Eldoradossa
Juhart 2004

Rovasti istui katsomassa merenrantamökkinsä takkahuoneessa Salora Finlandia-väritelevisiotaan.

Hän oli juuri saunonut ja punakkana verryttelypuvussa nautiskeli votkaomenaviinigrogiaan katsellessaan John Waynen viimeistä filmiä syöpään kuolevasta pyssysankarista.
Hänellä itsellään oltiin todettu eturauhassyöpä viitisen vuotta aiemmin,jolloin omastakin aamukammasta piikit olivat harventumassa.

Yleensä jokaisen lännenkuvansa lopussa John Wayne,vankkurikolonnaopas,John Wayne sinitakkikersantti tai John Wayne kullankaivaja ratsasti iltaruskoon.

.

Rovasti muisti,että itse Wayne viimeisen filmikuvauksensa jälkeen pian oli kuollut keuhkosyöpään.
Rovasti oli itse lopettanut tupakanpolton v.1963 50-vuotissyntymäpäivänään,mutta vanhassa tupakanhimossaan hänet oltiin nähty kesämökin takana tupruttamassa Bostonia muiden katseilta piilossa..

Hän itse oli kiitollinen siitä,ettei ollut pahemmin sairastellut,mutta vuonna 1976  joutunut sydänohitusleikkaukseen,koska oli alkanut pyörtyilemään lentopalloharjoituksissa poliiseja vastaan eikä lyseon parin paraatirappusten kiipeäminenkään ollut enää onnistunut ilman huimausta ja hengenahdistusta.

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hänen sydänkammionsa väliin oltiin tikattu digitaalinen läppä.Sydänkirurgilleen hän oli laukaissut toipilaana,että rintakehän T-mallista leikkausarpea olisi voinut pidentää ylöspain ristiksi,mikä sopisi paremmin rovastintittelille.

Virkaveljilleen hän oli kehunut läppänsä olevan digitaalisen ja v.1955 ostetun rosterisen Eterna-rannekellon analogisen.

Sanna-ruustinna oli poistunut maanpäällisestä elämästä vuonna 1974 ovarisyövästä,jolloin Antti katsoi sen kolmekymmentävuotissodan päättyneen lopulliseen aselepoon terminaalisesti.

Aselepoja ja välirauhoja liitossa oltiin pidetty useitakin ja joskus päädyttiin talvipakkasiin sekä noottikriiseihinkin lastenkasvatuksen erimielisyyksistä ja rahankäytöstä...

Eihän se mitään oikeata sotaa ollut,vaikka joskus hänestä tuntui,että akkavalta  pappilan demokratiassa oli  ollut tasa-arvoisempi kuin miesväki.

Miehiä pilkattiin tarpeettomina siemenenkantajina,joilla ei ollut kuulema palleja kovissa tilanteissa.

Ruustinnan hautajaisissa pitäessään muistopuhetta jo lapsuudenajoista 20-luvulta asti Iisalmen Riistankadulta tuntemalleen elämänkumppanilleen, suruväki ei nähnyt rovastin silmäkulmien vetistymistä.
Hänen harmaansiniset silmäteränsä ehkä olivat muuttuneet enemmän virkaharmaiksi kuten lainekiharansa ohimoilla.
Hautaaminenhan on ollut hänen leipätyötään.

Rovasti kävi tv:n katselun ja muisteluittensa välissä vessassa,ihmetellen kun rakko tuntui täydeltä ja pytyn vesilukkoon lorahti vain pari tippaa.Loput tipoista olivat pirskuneet pytyn istuimelle kuin kastelukannun suusta lyhyinä spurtteina.

1933 Antin ylioppilasluokka
juhlakahvilla

Hän oli päässyt eläkkeelle vuonna 1979,päättämällä muuttaa kokonaan kaupungista kesämökille,missä saisi olla kaukana poissa kaupungin juoruista sekä monista vihkimis –ja kastepyynnöistä.

Häntä pidettiin vielä seurakunnan suosituimpana sielunhoitajana eläkkeelläänkiin.

Koulu-ja opiskeluajan tovereittensa hautauksia hän kyllä  kävi hoitamassa,saadessaan matkustaa "Savonmuahan" kotikonnuilleen.

Ympäriltä alkoi hiljalleen harventua oma vuonna 1933 Iisalmen lyseosta ylioppilaiksi valmistunut ikäluokka,kuten omat hiukset päälaelta.

Rovastin arvonimen hän oli saanut vuonna 1968 eikä loppu-uransa aikana edennyt virassaan kirkkoherraksi,seurakunnan vaalien tultua enemmän poliittisiksi.

Hän ei niinkään enempää titteleitä kaivannutkaan ,kun läksijäisjuhlissa uusi kirkkoherra oli

lukenut rovastin ansioluettelon seurakunnasta,partiosta,Punaisesta Rististä ja kaupunginvaltuustosta. 
Ylistystä ja ylipuhetta oli kestänyt melkein varttitunnin.

Nuoremman kirkkoherran saatua asessorin arvonimen myöhemmin,ei rovastia enää liikuttanut eikä kadehdittanut koko asia,koska omasta tittelilistasta oli mielestään annettu ehkä liikaakin kehuja.

1979  Rovastin tervehtijät
kesämökin kakkupöydän
ääressä
Suomen Punaisesta Rististä,Suomen partioliikkeestä, lyseosta,  kansalaiskoulusta,nuorisolautakunnasta,kaupunginvaltuustosta,holhouslautakunnasta,Punkalaitumen liittovaltuustosta sekä Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kävi rovastin kesämökillä onnittelijoita kukittamassa ja lahjoittamassa kunniakirjoja,plakaateja sekä kristallivaaseja..

Rovasti oli tullut hiukan hämilleen moisesta hyvästelijoiden paljoudesta sekä vähän ymmällään,mihinkä pistäisi mökillä kaikki taulut,kunniakirjat, taidelasivaasit sekä plakaatit,koska oma memoriabiliakokoelma oli kattanut jo melkein kaikki kesämökin tapettiseinät.

Hän olisi halunnut elävän teatterin ihailijana laulaa New York,New York-kabareen loppulaulun silinterihatussa ja shaketissa lavalla jäähyväiset kaikille ja kaikelle….."Good-bye,farewell,auf wiedesehen…..au revoir,"hasta la vista baby",arrivederci…sayonara..shalom!"..ja poistua kumartaen takaperin esiripun taakse.

1953 Kalle Kaarna
Veräjä

Sota-ajan memorabiilikokoelma oli jo makuuhuoneessa täysi,joten pitäisi jatkaa expoa ilmeisesti takkahuoneen yhdelle puolivapaalle seinälle,missä  roikkui vain taiteilija Kalle Kaarnan Veräjä-maalaus sekä  taiteilijan toinen

öljyvärimaalaus pappilan keskisuomalaisesta veneestä Keiteleen rannalla...taikka taiteilijan vapaudella sen piti olla rantaan vedettynä Kemiön Kiilan Ornäsin lahdenpohjukassa pappilan kesänviettopaikassa isäntäparin Editin ja Konradin maatilalla. Kalle Kaarnalla oli ollut Mathildedalissa salmen vastapuolella oma kesänviettopaikka ja rovastin tuttuna jo ennen sotaa elokuvaohjaaja ja partiokaveri Eino Heino kautta hän oli tutustunut Kaarnaan,toiseen filmiohjaajaan. 

30-lukuinen kuva elokuvaohjaaja Eino
Heinosta partiojohtajana

1956 Pappilan keskisuomalainen vene
toisen kesämökin rannassa
Suomusjärven Enäjärvellä
Juhart 2010

Kalle Kaarna oli useasti käynyt Ornäsin lahdenpohjukassa pastorin luona ja rantakalliolla istuen maalannut papinperheen Viitasaaarelta mukanaan tuoman keskisuomalaisen suippoperäisen veneen merenrannassa samalla,kun kaverukset olivat nauttineet Monopoli-konjakkia muisteluidensa virkistämiseksi.
Eino Heino,kuten rovastikin olivat tuttuja jo partioliikkeestä 30-luvulta-

"Ehkä sittenkin  ripustan niitä plakaateja Nelimarkan talvisen taloryhmätaulun  makuuhuoneen takaiselle seinälle ovenpielen viereen?"

Hän katseli Waynen filmin loppuun,missä pistoolisankari kuoli ansaitsemassaan exitus mortessaan Coltin kuulasta saluunatappelussa..

John Wayne oli kuuluisa muissa lännenkuvien filmiexiteissäänkiin,ratsastamalla auringonlaskuun,tökkäisemällä etusormellaan kymmenen gallonan hattunsa etulieriin……sanomalla siirtolaiskolonnalle jäähyväisiksi;

--See you then further on down the trail!!

Näin hän oli hyvästellyt Kuhmossa kasarmin portilla sissimajuri "Signor Coronel"  Marttinaakin;

---Jos ei  ennee nähä sivviilissä,niin sitten siellä toesessa elämässä!

Hengissä tuli kuitenkin selvittyä siitä Kannaksen tulisavotasta,vaikka noutaja oli luurannut piippalakkisena monenkin Karjalan männyn takana.

Rovastin psykedeelinen
kirkkokansuri
Juhart 2010

Rovasti uhkasi punaisella kuplavolkkarillaan monet kerrat noutajaansa mökkitiellä ,ajaessaan Kokkilan lossilta mutkaista ja mäkistä santatietä enimmäkseen vasemmalla puolella Kemiön saaren puolella,luottamalla hyvään taivalliseen kartturiinsa... Herraansa. 
Hän ei aikoinut uhkarohkeudestaan huolimatta ja lujassa uskossaan jäädä Taljan tilastoihin liikenteen uhriksi maalliselle maantielle, suuntanaan vain se kullattu taivastie.

Uusi kirkkoherra oltiin valittu vasemmiston enemmistöllä jostain Kärkölästä,vaikka rovastista hänen oma vaalisaarnansa oli ollut ytimeltään parempi.

Politiikassa ei muutenkaan kaunopuheita kuunneltu,vaan katsottiin puoluejäsenkirjan kansien väriä.

Eduskunnassakin puheitten aikana nukuttiin tai oltiin yleensä poissa niinsanotuilla puhematkoilla.

1961 Pappilan piha,vasemmalla
pappila,
oikealla vanha kirkkokonttori ja
kanslistin asunto,Tiilisiipi
uudesta
seurakuntata-
losta oikealla

Seurakunnan toiminta oli muuttunut paljon sitten hänen ensimmäisestä virallisen apulaisen ja nuorisopastorin virasta vuonna 1949.

60-luvulta asti seurakunnan kiinteistöjen, työntekijöiden ja kaiken kertyneen maanpäällisen omaisuuden hoidossa tarvittiin kauppakorkeakoulusta diploominsa saanutta toimihenkilöä.

Sodan jalkeen oli riittänyt kanslisti Laakkion Sallin kirjanpito tilivienneissä Parkerin täytekynällä ja antiikkinen Adler-kirjoituskone kaste-,vihkimis ja kuolemantodistusten kirjoittamiseen sekä pieni peltinen käsikassalaatikko kassanpitoon..

Uteliaana tunnettu kanslisti oltiin päästetty eläkkeelle 70-luvulla ja kuolla kupsahtanut  perimässään pienessä punaisessa Rekijoen mökissään makuukamarin pitsiverhot raollaan.
Pikkupoikana pappilan Jussikin monasti oli nähnyt pappilan naapuritalon kirkkokonttorirakennuksessa sijaitsevan kanslistin kaksion makuuhuoneen verhojen takaa kiiluneen uteliaan Sallin silmäparin.

50-luvun alussa kirkkokonttoriin ostettiin oikein kassakaappi,mikä antoi kansliassa käyville kuvan,että seurakunnassa hoidettiin taloutta kuin naapurin pöksytehtaan tukun konttorissa oikeassa liiketaloudessa.

Salli jopa tiesi tai oli tietävinään,mitkä pöksytehtaan tukun komean Taina Elgin näköisen kanslistin ja johtajan välit olivat..muutakin kuin tilinpäätökset ja housulähetyslistojen kirjoituskoneella naputetut kalkkerikopiot.
Pienessä kauppalassa pienistä juoruistakin tehtiin iso valhe.

Pastorin ja kappalaisen
kakarat pappilan puuterhassa 1953

Papinperheen asetuttua rannikkokauppalan pappilaan vuonna 1949,elämä alkoi kulkea samaa uraa kuin Viitasaarellallakin.

Ainoina esteinä papinmuksuille oli kylläkin kielimuuri sekä kauppalalaisten kulmien alta kyrääminen.

Kauppala oli virallisesti kaksikielinen,mikä ei pastoria haitannut kielimiehenä.Hänhän osasi ruotsin,saksan italian,kreikan,antiikin kreikan,hebrean ja arameankin kielet..

Hänen mielestä kauppalan väki koostui pyörivistä silmistä,korviin kuiskaajista, kaikesta purnaajista sekä seläntakanapuhujista aivankuin joukosta kapinoivia merimiehiä,jotka halusivat heittää kapteeninsa laidan yli haitten syötäväksi.

Pappilan lapsiakin vierastettiin,näiden pappilan 

portilla kysäistyä ohikulkijoilta savoksi:

--Mistöö kaakoo työ uotta?
Parin vuoden perästä lapset olivat kieleltään jo paikallisia kysyessään ohikulkijoilta:
--Mihi tee oles oikke menos?

Toisaalta asukkaiden etäisyys ja vaitiolo häiritsivät savolaiseen avoimuuteen,suorasanaisuuteen ja vilkkauteen tottuneelle.

Vasta kun pääsi tutustumaan lähemmin pätkäkieliseen kauppalalaiseen,jonka murteesta puolet käsitti ruotsinkielisiä sanoja,pappi tajusi,että paikkakunnalla puhuttiin ja vaiettiin kaksikielisesti.

Papinperhe Viitasaarella 1948

Sodan jälkeen syksyllä 1944 sotilaspastori pääsi Lapinlahden seurakunnan viralliseksi apulaiseksi. Lapinlahti kuului silloin Iisalmen maaseurakuntaan.

Savonkielihän häneltä sujui äidinkielenä sujuvasti  ja seurakuntalaiset olivat yhtä lupsakoita kuin papitkin.

Uransa edistyessä Antti muutti Kaisansa ja pienen Iisalmessa syntyneen Riitan kanssa v.1945 Viitasaaren kirkonkylään nuorisopapiksi.

Keskisuomalaisessa murteessa ei ollut paljoakaan eroa savonkielen kanssa, seurakuntalaisten ollessa vilkkaita keskisuomalaisia.Papinpesue Viitasaarella kasvoi samaten Anna-siskolla 1945 ja Jussi-pojalla 1947.
Riitta oli syntynyt Iisalmessa sota-aikana v.1943 perheem ainoana sotalapsena.

Vanhemmat pappilassa kyllä "huastivat"  ja riitelivät savonkielellä koko elämänsä asuinpaikasta riippumatta.

Uutena pappina lounaissuomalaisen rantakauppalan seurakunnassa Antti sai uuden esivallan.

joka oli oppinut mies,oikein teologian tohtori,kirkkoherra Aulis Zidbäck.

Tämän jäykän ja etäisen somerolaissyntyisen kirkonmiehen kanssa hän oli aina kaftaaninnapit vastatusten,pastorin halutessa remontoida seurakunnan nuorison kasvatusta,mitä tosiasiassa ei tavallisesti löytynyt missään kirkkoneuvoston agendassa..

Nuorisopastori sai kylläkin muutaman vuoden hengähdystauon teologien taisteluun 50-luvun keskipuolella,Zidbäckin saatua komennuksen Turun tuomiokapituliin asessorina.

Aulis oli kunnianhimoinen sielunhoitaja,joka hoiti ensimmäisenä omaa sieluaan kauppalan sosieetin kakluunisaleissa ja virvoitusliikkeiden kabineteissä seka rotareitten että leijonien kokouksissa.

Kansaan ja nuorisoon hänellä ei ollut suoraa kosketusta.

1957 Antti partiopoikiensa
kanssa leirillä

Antti perusti 1949 seurakunnan Leiriveikot-poikapartiolippukunnan,unohtaessaan kyllä aluksi tyttöjen aktivoinnin,vaikka papinpesueessa tyttöjä oli neljä kappaletta plus viidentenä Kaisa-kappalaiska.papinperheen savolainen "piällysmies"..

Kasvava naarasnuoriso ei ollut vielä täysin emansipoitunut sitten vuosisadan alun eikä Suomenmaassa ollut Estelle Pankhurstin tapaisia naisagitaattoreita kokoamassa naisvoimaa kaatamaan valtamiesten kipsipystejä  kateederien koristepylväiltä.

Pastorskassa taasen löytyi tällaista voimaa ja sitkeyttä,jallittaessaan pastoria naiskysymyksillä,jolloin pastorin oli otettava seurakunnan partiotyttölippukunnan perustaminen esille kirkkovaltuustossa..

Irja ja Sanna (Kaisa) leirikokkeina
Juhart 2010

Vasta kauppalan tullessa kaupungiksi vuonna 1960 kappalaiska sai Antin puhuttua ympäri ja seurakuntaan perustettiin uusi naisasialiike.... Leirisiskot..

Tällöin reservin lottavääpelistä muovattiin partionjohtaja,muttei seurakunnan omaan lippukuntaan, vaan kilpaileviin Tuulentyttöihin,jonka johtohahmona oli hänen hyvä ystävättärensä ja voimistelunopettaja Irja Vesterä-Bernoulli.

Naispartiojohtajapari järjesti tytöille partioleirejä kesäisin leirikentän sivustalla,poissa partiopoikien katseilta..

Tytöt kyllä kaukopartoissa pääsivät leiriaidan yli (Tuulen)poikien telttoihin sekä päinvastoin johtajiensa valvovien silmien alta.

Sodankäyneiden vanhempien lapsilla oli veressään kykyä iskeä selustaan..

Aulis Zidbäckin istuessa Turussa asessorinvirassa,seurakuntaan valittiin savolainen vt-kappalainen Aulis Savolainen.

Vuonna 1953 seurakunnan toiminta alkoikin sujua oikeen savolaisella mallilla sutjakkaasti,kahden sudeettisavolaisen sielunpaimenen pitäessä puulissa varsinaissuomalaista seurakunnan lammaskatrasta karsinassa.

Antin pastoraalitutkinto 1956

Haavion kirkkoherrapariskunta

Sitten tuli Tuomiokapitulista käsky,että Antti komennettaisiin Satakuntaan Harjavallan seurakuntaan sielunpaimeneksi.Samalla hänen piti lukeapastoraalitutkintoonsa.Kirkkoherrana ja esimiehenään hänellä oli lupsakka rovasti Haavio,joidenka pappilaan nuorisopastorin perhe usein kutsuttiin kahvikalaaseihin.
Pappilan Jussi sai siellä lukea ensimmäisen kerran värikansista Seura-lehteä ja takasivulta Matti Mainio ja Jussi Juonio-sarjakuvia.Körttiläisessä pastorin pikkupappilassa papin lapset saivat lukea vain ruskeapainatuksista Suomen Kuvalehteä.

Armeijan komennuksiin tottuneena pastori pesueineen muutti mukisematta osuuskaupan kuorma-autolla lännen rikkinummille vuonna 1954.
Muuton takana oli kotiseurakunnassa vaadittu pastoraalitutkinto,jota papinperheen äiti oli useasti pappilan äkseerajana ja takapiruna kehoittanut isää suorittamaan.Kenttäpappinakin hän oli monesti palvellut usean papiksi vihityn kenttäpastorin apulaisena lukemattomissa kenttätykistön komppanioissa.
Jatkosodan alussahan hän palveli vänrikkinä kenttätykistössä.

Kotikauppalan pappila 1960
Juhart 1967

Harjavallan rikkinummilla komennuksensa aikana vuonna 1955 Antti läpäisi pastoraalitutkinnon ja vihittiin pastoriksi Turussa. Vuoden 1956 elokuussa pappila muutti kauppalasta tilatulla kuorma-autolla takaisin kotiseurakuntaan.

Palaaminen Egyptinkorven evakosta takaisin rantakauppalaan oli kuin saapumista kotiin poltetulta rintamalta trotyylin ja rikinhaju nenäkarvoissa.

Kotikauppalan sokeritehtaan eltaantunut juurikasleikkeen hajukin oli kolinan tuoksua sieraimissa.

Rovasti istui tyytyvaisenä rottinkikorituolissaan menneitä muistellen.

Elämä oli ollut hyvää.

Yksineläessään elämä tuntui täydelliseltä,saadessaan vapaudessaan saunoa mökilla tai tilata silloin tällöin matkan Kreikkaan sekä Italiaan.

Marokossa ja Espanjassa hän oli käynyt edelliskesänä.

1984 Rovasti
ilmanhaistajana

Elämä oli Herran armollisissa käsissä antanut  pientä itsenäisyyttä ja vaurauttakin,tarvitsematta katsella pankkikirjan saldoa yhtenään,kuten papinpesueen kasvaessa aikoinaan.

Lapsetkin elivät liitoissaan ja eroissaan omaa leipäänsä ansaiten.

Kaksi tytärtä asui kotikaupungissa, kolmannen istuessa apulaisjohtajana tukholmalaisessa Berkelin yrityksessä.

Nuorin tytär hortonomimiehineen kasvattivat lampaita pientilallaan Viitasaaren ja Jyväskylän välillä Saarijärvellä keski-Suomessa.

Jussi-poika oli nainut yhden persiattaren ja eronnut .

Poika kyllä oli seitsemattä palveluvuottaan  Saudi Arabiassa,nyt osto-ja talouspäällikkönä eräällä suomalaisella urakoitsijalla ja nainut filippiiniläisen sairaanhoitajan.

1982 Jussi talvilomalla Saudista
kesämökin keittiössä

--Mutta kyllä se poeka onnii pärjännä mualimalla,vaekka alussa uralla ja naesmualimassa kangistelj kovasti!

--Sillä on oekeen prokkuurioekeuvet ja kaekki!

Rovasti oli tokaissut kerran ylpeänä tytöilleen kesämökin saunaverannalla.

Jussin siskot olivat nauraneet Jussin töppäilyistä naismaailmassa,Ruotsin siskon irvatessa Karjala-pullo huulillaan,että velipoika oli oikea Erämaan käki---Göken i öken!

Rovasti oli pannut tyttöjen suut kiinni rykäisemällä:
--Poeka ellee ommaa elamäänsä…siihen ee uo akkaväjellä mitteen puuttumista!

--Kahtokaa ommiin pessiinne,onko kulutamunija hauvottu…uotte pahempija nuaraskäkijä muniskelemassa toesten pessiin!

--Munijen ja hoppeen perässä ollaan lennetty varkaen kunniin jottiin pyryharakat!
--Yksj on naenna yhen variksenniin ja eronna ja sitten yhen ruohtalaesen valakoturkkisen ja hienonokkaesen vappaaehtoesen,jonniinlaisia meilläkin rintamalla olj selekiemme takana piilossa kovan paekan tullessa...

Takka ja Kalle Kaarnan
Veräjä-tsulu

Rovasti sammutti television ,takkatulen hiipuessa mustiksi kekäleiksi. muutaman sinertävän liekinkiehkuran yritäessä kaapata happea.

--Taetaapa tässä jokkaasen elämänliekki hiipuvan!
Rovasti mutisi itsekseen,tökkiessään ranstakalla koivukalikan kekäleitä takan arinalla.

--Pittee käävä liekärissä tuon rakkovijan takkii ensiviikolla!
--Kummasti ompi sellane hutero olo!?

Vuoden 1986 kevättalvella  Jussi kävi vierailemassa isänsä luona mökillä lomallaan Saudi Arabiasta.

Miehet istuivat,aivankuin ennenkin,mökin rantasaunan lauteilla latinantentissa.

Antti oli edellistalvena liukastunut mökin jäisillä rapuilla ja lonkkaan oli hakattu hopeanauloja aluesairaalassa.

Lonkkamurtuma oli eräänä puheenaiheena eikä Jussi halunnnut kysyä enempiä eturauhassyövästä,joka oli pesinyt lonkkaan.

Papinpoika kuitenkin oli kiinnostunut isänsä sotaaedeltävistä mustapaitavuosista.

Hän kysyi isältään,katuiko hän koskaan ,että oli kuulunut fasistiseen IKL-järjestöön.

Antti v.1936 Campo
 Mussolinilla
Italiassa Mustapaitana

Isärovasti vastasi:

--Kuuleppas,sinä kysyt aevan samalla tavalla,mittee minä kysäsin tavattuani uuvelleen Saksan matkallani Anton Langelta vuonna 1967 Oberammergaun piinaviikon näätelmöö ennen.

--Minnee olin tavannut ensjkerran Antonin vuonna 1936,kun matkattiin mustapaetoena  Berliinistä Berniin ja sieltä ettenpäen Roomaan..

--Poekkesimme kahtomassa Oberammergaussa seuraavan vuojen piinaviikon näätelmän harjotuksia jäläjellä  ja elossaolevien IKL:äisten kanssa vuonna 1966,kolomekymmentä vuotta jäläkeenpäen.

--Anton olj jo ennen sottaa näätellyt Kristusta näätelmässä.

--Sovan aekana Anton kuulu SS-elliittijookkoihin ja olj kova fasisti.

--Kun kysäsin tältä vuonna 1967 ,mikkäe sae uuvelleen näättelemmään Kristuksen ossoo vuojelta 1945 ettenpäen,niin tämä vastasj,että olj pyytännä näätelmän tirikalta tällä kertoo naalitsemmaan hänet ristille oekeen aejoella raatanaaloella!

--Tämä kaet kelepoo sinulle vastaakseksi omasta piinastaen!?

Aku Räty
Juhart 2012

Antti oli muuttunut tietämättään paljon yli neljäkymmenen vuoden pappisuran aikana.Järkkymättömän körttiläisestä pastorista oli ikä tehnyt hönestö kirkon doktriineja epäilevän eläkeläisrovastin.

Välistä hän ajatteli oliko hänestä tullut joku väliinputoajapappi,jolle ei politikoinnissa annettu kirkkoherran virkaa,vaikkakin sai lohdutuspalkinnoksi rovastintittelin,josta vielä piti maksaa tuomiokapitulille.

Tuomiokapitulista hänelle tuli mieleen vatikaani,jonka papaalinen paimensauvan osoitus heitti häntä perheineen ympäri maata komennuksille kuin armeijan kantahenkilökuntaa.

Lutherkin oli arvostellut papaalista Jeesus-teatteria Vatikaanissa,jossa paavilla oli Herran asema ja valta maan päällä kuolevaisille määrätä kerettiläisyydestå syytetyt papit tuomiolle.

Katsottinko tuomiokapitulissa hänen körttiläisyyttään joksikin kerettiläisyydeksi,jotta seurakuntakomennukset tasaannuttaisivat hänet purnaamattomaksi saarnaspönttöpapiksi?

Körttiläisyydestä elämässä ei ollut jäljellä kuin muutamat herättäjajuhlavisiitit,joissa tapailtiin vielä elossa olevia saarnaajia.

Pieksujalkaiset ,sarkavaatteiset seka konttiselkäiset maallikkosaarnaajat Aku Rädyin olivat maanneet haudoissa jo vuosikymmeniä.

Herättäjäjuhlat muistuttivat hänestä Iisalmen lyseon lukion luokkajuhlia,jossa osaanottajien määrä harveni joka kymmenes vuosi ja joista poisjääneet päätyivät klaffipiironkien pitsiliinojen päällisiksi ryhmäkuviksi mustat ristit kasvoillaan vuonna 1933 otettujen mustavalkoisten ylioppilaspotrettien viereen.

1910-luku.
Iisalmelainen körttipappiperhe