 |
| Kauppisten Mulanniemen Ford T Touring Juhart kuvakollaas |
 |
| Sanna (Kaisan) rekoli Juhart 2004 |
Viiksi-Fordin naissafööri Kauppisen Sanna
-----------------------------------------------------------------
Iidensalmen rautatieaseman edessä nytkytti musta suflettikattoinen viiksifoordi.
Auton nokan päälle oli levitetty harmaasiniraitainen ja samanlainen viltti kuin vieressä leukapussista kauranjyviä syövän tamman selässä.
Hevosen selkää taputteli pieksujalkainen ja koivistolaispäinen isäntä rauhoittelemassa,tamman nyökytellessä turpaansa ikaänkuin ymmärtämällä komentajansa puhetta.
Auton vieressä hääräsi tukevahko karvalakkipäinen neitonen,jonka mustan pompan kauluksen ympäri oli kiedottuna punavalkoraitainen kaulaliina.
Isäntä kysäisi uteliaana neitoselta:
Mistöö kaakaa työ uotta,kunnen uo nähänä moesta vempelettä naesjimmeisen suhhaavan?
Neitonen tyrkätessään polkkatukkansa poskikiehkuraa karvalakin korvaläpän alle vastasi:
Minä uon kyllä Iisalamen mualaeskunnan Mulanniemestä kottoesinj,mutta issäänj Kalle Kaappinen pittää kaappaa täällä kaapunnissa Sandelsinkavulla.
Eekä tämä viiksivoorti uo mikkään ooto uato tiällä Iijjensalamen kavuillakkaan..
Työ taejatte oll myös muualta kottoesin?
 |
| Viitasaaren kunnan vesijohto Juhart 2012 |
No minnäe uon Niskasen Tatu Nilisiästä.
Isäntä esitteli.
Uon tullunna hakemaan poekaanj Helesingistä suapuvalla junalla tae oekeesti Kuopijosta,minne ne piäkaapunnin pikajunat ylleensä tulloo.
Se opiskellee lakija yljopistolla ja ilimeesesti vielä inttöö tulevaesuuvessa jopa tohtoriksi asti.
Kuinkasj noen nuorj neetonen ossoo ajjaa noenj issoo aatomopiilijä?
No issäenj se opetti mualaesjkunnan santateillä,missä tiet ovat vappaena muusta liikenteestä.
Neitonen vastasi sulkemalla kuljettajan oven guttaperkkaikkunaa neppeihin.
...ja vallesmaninj Pöksyläenen kirjoetti minulle ajoluvannii iliman mittään kummallisempoo näätösajoa.
Tiällä Iisalamen kaapunnissa onniij monta muutaen naesshafföörijä minnuen lisäksj.
En hyvä miesj uo aenoo uatonaenen tiälläpäen....
Apteekkarj Aspeliinin tytärj Marjatta ajjaa niitten Kraeslerj-feetonia ja saeraalan piäkirurgin Jäppisen tyttö Saini uutta Lokomopiilin kerhokuppeeta.
Neitonen selvitti kiivetessään kuskinsohvalle vääntämään rattitangon käsikaasuviiksestä lisää kierroksia tyhjäkäynnille.
Kylypä se mualima onnii männynnä erinjommaeseksi,kun naesjimmeeset kohta hallihtoo safföörinvirattiin!
Taetoo vossikka-ajureilla loppuva rieskanjsyönti,jos akkavalta alakaa veevaella pirssiasemalla käännistyskammista!
Isäntä ihmetteli ääneen,pyyhkimällä rukkasyrjällä lumenporoa olkapäistään.
Ettekös tiijä,että monessa aatossa on jo sähköstartit?
Neitonen kysäisi hiljentäessään kaasua.
Mikässe sellanen sähävöstartti sitten ON?
Veetäänkö jo kaapunnin kaunvarren tolopista langat aatoehinkin?
Taetaapi näättöö ouvolta,kun pirssijen tavarakirstujen piällä seesoo valakoset posliinkikukot aevankuenj kaapunnin lennättinkonttorin kulumalla tolopissa?!
Tuppoo uatonomistajilla puvota aekamoeset mätkääslaskut postiluatikosta sissään Iijjensalamen sähkölaetokselta?
Isäntä arvuutteli.
 |
| Kalle Kauppinen T Fordilla Viipurinreissulla Juhart 2010 |
 |
| Kalle Kauppinen ja Opel Olympia Kadett Juhart kollaasi 2K12 |
Edellinen kuvaus oli Sannasta,,eräästä Iisalmen ensimmäisistä naisautoilijoista.
Kihlattuaan teologian ylioppilaan Antti Lukkarisen viiksifoordi meni Kalle-isän kättöön peltoajoihin ja nurkkabiiliksi
Talon uusi maruuninpunainen Opel Olympia Kadett saapui tilan pihaan ykkösautoksi
Kadetti kävi sodan,mutta sen sodanjälkeisistä eläkevuosista ja pappilan Jussin syntymän välisestä ajasta Sanna-äiti ei ole jälkipolville kertonut.
Vuodet 1945-7 ovat kadonneet täysin äidin ajopäiväkirjasta eli hevosmiehen kalenterista.johon hän oli kirjannut sota-aikaisia muistiinpanojaan. Heillähän Mulanniemessä pidettiin ravureita tallissa..
Auto ja autoilu katosivat Sannan puheista,pappilan pesueen kasvaessa kahden vuoden välein viisipäiseksi katraaksi.
Yksi syy voi olla,että Kadetti tuhoutui sodassa tai se oltiin evakuoitu Viipurin valloituksessa Leningradin autokomppanialle opetusautoksi.
Wehrmachtin jättämiä piikkinokkakadetteja loytyi Venäjänmaalta, satoja Vironniemeltä Kaliningradiin ja ihan Sotsiin asti Mustalle Merelle.
 |
| Sanna pumppuhuoneen timpurina 30-luvulla Juhart 2K10 |
1950-luvulla Sanna-pastorska olikin Salo-Uskela-seurakunnan pappilan ainoa naispuolinen remonttimies ja pihan poikien mielestä korttelin paras puunainen.
Han veisti pojille komeat Sherwoodin metsän veijareitten puumiekatkin.
Jos seurakunta olisi antanut luvan,hän olisi halkaisukirveellä veistänyt pappilan paraatioven portaille vaivaisukonkin talousrahojen puutteeseen,kun isäpastori tuhlaili papinpalkkansa Turun pukuvaatturilla uuteen mittapukuun.
Mökillä hän toimi perämoottorimekaanikkonakin.
Voimillaan hän olisi iisisti heittänyt 50 kilon perunasakin olalleen.
Pastorskan ronskit puheetkin tulivat ilmeisesti Iisalmen vossikka-ja saföörituvista ja Nobel-Standardin aseman rasvamontusta.
Jussista äitipastorska oli kovempi jätkä kuin isäpastori..
Suomalaisia ja salolaisia autoilijanaisia
-----------------------------------------------------
Suomalaisia ja salolaisia autoilijanaisia
-----------------------------------------------------
 |
| 1956 harvinainen kauppaneuvos Maja Genetz Opel Rekordin vieressä. Me Naiset-lehden artikkeli |
Erästä kivikasvoista kauppaneuvosta ja Lotta-Svärd-liiton perustaja-allekirjoittajaa Maja Flora Genetziä pidetään suomalaisen emanssipoituneen naisautoilun uranuurtajana..Äitinikin oli samoin ilmanvalvontalottana Iisalmen vesitornissa Talvisodan tulipalopakkasissa.
Flora Maria (Maija,Maja) Genetz,toimitusjohtaja ja kauppaneuvos
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eräässä 80-luvulla julkaistusta suomalaisessa autoihistoriaa käsittävässä kirjassa mainittiin suomalaisen naisautoilun uranauurtajaksi kivikasvoisen näköistä Maija Genetziä,josta oltiin kaiverrettu jopa pronssinen Suomen Automobiiliklubin muistolakaattikin.
Genealogisesta turkimuksestä löytyi tietoja,että Maija (Maja) eli Flora Maria Genetz oli syntynyt 10.5.1901 Viipurissa ja kuollut 2.11.1970 Helsingissä .Maija oli myös urallaan saanut v.1954 kauppaneuvoksen tittelin.
Vuonna 1960 toimitusjohtaja ja kauppaneuvos Maija Genetz oltiin valittu vuoden naiseksi.
Internet ei kylläkään paljastanut,minkä yhtiön toimitusjohtajana kauppaneuvoksetar Maija Genetz oli,mutta suvusta kyllä löytyy suomenkielen tutkijoita,kirjailijoita ja taidemaalareita.
Valitettavasti Jussin memory bankissä ei tällä hetkellä ole muuta tietoa Maijasta,koska valokuvaaja Rainer Stolzen kirjoittama kirja Automobiili--aikakautemme kuvajainen (julkaistu v.1983) makaa Manilan varastossa lähetettäväksi muun muutaman sadan mobiliaiheisen kirjan kanssa merirahtina Englantiin.
Stolze on Mobilisti-lehden päätoimittaja Kai Lauri Bremerin ikätovereita sekä mobilismin sukulaissieluja.
Pitikö naisen näyttää mieheltä,ennenkuin hänet hyväksyttiin raavaitten miesten töihin ratin taakse?
Tulivatko parhaimmat autonaiset kyökkien kylmäkköluokasta?
Jussi muistaa muutamia Salon kauppalan autonaisia 50-luvulta.
Yleensä autokaupan helpotuttua 50-luvun alussa,monet varakkaammat ammattinaiset ostivat merimiesautoja valuuttalupien löystyessä.
Pappilan hovihammaslääkärillä Inkeri Linnalla oli vääräpurentainen uusi 54-mallinen Opel Olympia Rekord."Inkkukin" oli ollut Talvisodassa ilmanvalvontalottana Uskelan kirkon tornissa.
Toisena naisautoilijapioneerinä pidän Helmin Tengeniä. Hän oli luonteeltaan samanlainen "puunainen" kuin Kaisa-äitini.. opettaessaan kansakoulunopettajana tytöille jopa veistoa eli puutöitä.
(Näistä Helmin ominaisuuksista Jussille tuli oma pastorskaäitinsä mieleen,joka samoin leikkautti tukkansa lyhyeksi,piti ravihevosta Mulanniemen tilan tallissa sekä mielellään pyöräili Iisalmen maalaiskunnan santateillä,vaikakin parisenkymmentä vuotta mnyhöhemmin kuin Helmi Tengren)
 |
| 1956 Helmi Tengen 91-vuotiaana Austin A55 Cambridgessään |
 |
| Helmi Tengen 1910-luvulla veistonopettajana |
Toisena naisautoilijapioneerinä pidän Helmin Tengeniä. Hän oli luonteeltaan samanlainen "puunainen" kuin Kaisa-äitini.. opettaessaan kansakoulunopettajana tytöille jopa veistoa eli puutöitä.
Helmi Tengen, opettaja ja naisasiananinen
----------------------------------------------------------------------------
Helmi Tengenin (1.12.1875 Jääski--14.8.1971 Helsinki) kerrotaan olevan ensimmäisen suomalaisen naisen,joka omalla autollaan alkoi ajelemaan Helsingin katuja ja maanteitä. Hän ei ainoastaan ajanut,vaan huolsi autonsa ja korjasi siihen ilmestyneet viat.Vielä yli 90-vuotiaana hän uskaltautui pitkillekin matkoille.
Matkat Hauhon kesämökille olivat hänelle aivan tavallisia.
Helmi Amanda Charlotta Tengen työskenteli Sortavalan seminaarissa voimistelunopettajana,samoin kuin Mikkelin kuuromykkäkoulussa sekä veistonopettajana Helsingin yläkansakoulussa yli 40 vuotta.
Hän oli myös innokas naisten oikeuksien puoltaja ja v.1928 hän oli kunniajäsen Unioni Naisasialiitto ry:ssä Vuonna 1950 hän sai Unionilta kulltaisen ansiomerkin.
Hän oli kunniajäsen myös Helsingin Kansakoulun NaisopettajainYhdistyksessä,Naisopettajaliitossa,Suomalaisessa Naisliitossa sekä jäsen Helsingin Voimistelijaliitossa sekä SAK:ssa ja myöhemmin AK:ssa ( Suomen Automobiiliklubissa,myöhemmin Autoklubissa).
Helmi syntyi kruununvouti Berndt Fridoff Tengenin perheeseen 1.12.1875 Ruskealassa. Nuoruutensa hän vietti isänsä kotona Impilahdella Laatokan rannalla,missä hän oppi hiihtämään,luistelemaan,soutamaan ja purjehtimaan.
Hän piti myös ratsastamisesta ja polkupyöräilystä.
Teitä pitkin viiletellessään hevosella tai pyörällä kyläläiset ihmettelivät hänen housupukuaan sekä lyhyeksi leikattua tukkaansa.Helmin isä oli kuitenkin suostunut tyttärensä tahtoon,havaittuaan sekä puvun että luhyen polkkatukan olevan erittäin käytännöllisiä.
(Näistä Helmin ominaisuuksista Jussille tuli oma pastorskaäitinsä mieleen,joka samoin leikkautti tukkansa lyhyeksi,piti ravihevosta Mulanniemen tilan tallissa sekä mielellään pyöräili Iisalmen maalaiskunnan santateillä,vaikakin parisenkymmentä vuotta mnyhöhemmin kuin Helmi Tengren)
Helmi kävi Sortavalassa tyttökoulun auttamalla isäänsä muutaman vuoden,mutta kaivatessaan omaa ammattiaan hänen taipumuksensa vetivät käytännön alalle.
Hän meni ensin opiskelemaan Agda Blomin kuuluisaan veistokouluun Helsinkiin ja suoritti työnäytteet veistonopettajan virkaa varten Sortavalan seminaarissa ja Mikkelin kuuromykkäkoulussa.
Lomillaan hän kävi tutustumassa veiston ja voimistelun opetusta Ruotsissa,Tanskassa,Sveitsissä,Berliinissä sekö Leipzigissä.
Helsingissä tuli avoimeksi veistonopettajan virka,johon hän haki yhdeksän miesopettajan kanssa.
Erinomaisten papereidensa takia hänet valittiin virkaan.
Tarmokkaasti Helmi ryhtyi työhönsä,jota kesti 40 vuotta.
Ensimmäistä palkkaansa hakiessaan häne hämmästyi kovasti,saatuaan tilipussissa naisopettajan palkanviran oltua miesopettajan ja oikeutetusti hän ryhtyi palkkataisteluun ja sai monen vaiheen jälkeen lopulta virkaansa kuuluvan palkan.
Helmi taisteli sisukkaasti samanpalkkaisuuden hyväksi koko elämänsä ajan.
(Kirjoitus on lyhennetty Yrjö Tenkasen artikkelista "Oikeutta sisulla,matkaa autolla"- teoksesta Tenkanen-Tengen-suku 1686-1992.
Tutkija Teija Försti vuoden 2006 progradututkimuksessaan "Helmi ratissa" suomalaisesta naisautoilusta kertoo seuraavaa:
--Ensimmäiset autot muuttivat äänimaailmaa ja vaativat jalan liikkuvia uudenaikaiseen varovaisuuteen.Kun näiden kauhua ja ihmetystä herättäneiden kulkuneuvojen ratin takana istui nainen,ihmetys oli moninkertainen, Kysyttiin olivatko miehekkäältä näyttävät ja vapaasti autollaan liikuvat naiset "oikeita naisia".
Suomen ensimmäinen autoa ajanut nainen oli lääketieteen tohtori--maan ensimmäinen v.1895 tohtoriksi lääketieteestä ja kirurgiasta väitellyt nainen Karolina Eskelin (1867-1936).
Hän myös kirjoitti sairaanhoitajille opaskirjasen "naisten vaivoista" eli gynekologiasta sekä Kotiliesi-lehden lääkärikirjan,josta tehtiin jopa 10 painosta.
Eskelin aluksi työskenteli kauppa-apulaisena ja kirjanpitäjänä rahoittaakseen opiskelujaan.
Virallisen ajoluvan hän sai 1920-luvun alussa,vaikka oli ajanut jo kauan ennen sitä.
Eskelin oli asunut Saksassa ja Yhdysvalloissa ja autoinnostuksen sanotaan olleen peräisin hänen ulkomaavuosilta. Opintonsa hän suoritti Englannissa ja Belgiassa.
Eskelin oli ympäristölleen kova pala.."Herrat olivat niin kohteliaita,että heittivät likaa ja lastuja hänen päälleen".
--"Miehille autoileva nainen oli liian vallankumouksellinen näky,mikä tunkeutui heidän pyhään yksityisalueeseensa."
Muisteli yli 90-vuotias Helmi Tengen Seura-lehden haastattelussa.
Veiston-ja voimisteluopettaja Helmi Tengen oli toinen varhainen naisautoilija,joskus myös ensimmäiseksi mainittu,mutta hän itse uskoi,että tohtori Eskelin oli päässyt rattiin häntä ennen.
 |
| 1930-lukuinen kuva Helmi Tengenistä amerikkalaisen auton ratissa |
 |
| Tohtori Eskelinin vastaanotto 1900-luvun alussa |
 |
| Karolina Eskelisen isän Opel-auto |
Helmi Tengen ja auto olivat legendaarinen pari,josta ollaan kuultu monia tarinoita.
Hän ajoi autoa vielä erittäin iäkkäänä. Eräs hänen sukulaisensa kertoi Helmin pysäköineen autonsa aina kotitalonsa eteen,vaikkei se ollut sallittua.
Kerran poliisin,jo vanhemman miehen huomautettua asiasta Helmi oli tokaissut:
--Kuules poika,mä oon parkkeerannut tähän jo 30 vuotta ennen sun syntymääs!
Autoilevat naiset yleensä aloittivat harrastuksensa puolisonsa tai sukunsa kautta.
Omaehtoisesti autoilun löytäneent Eskelin ja Tengen olivat poikkeuksia ja oman uransa luoneita virkanaisia.
Karolina Eskelin oli ainoana naisena paikalla Suomen Automobiiliklubin (S.A.K.) perustamiskokouksessa v.1919. Klubin ensimmäisessä vuosikokouksessa kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi kenraali.C.G.Mannerheim,jolle luovutettiin vaunumerkki 1 ja jäsenmerkki.
Marski ajoi omalla Voisinillaan Sveitsissä ja Ranskassa ,mutta tarinat eivät kerro pääsivätkö hänen silloiset jalosukuiset naisystävänsä auton rattiin.
Yläluokkaisen klubin jäseninä oli ministereitä,johtajia,liikemiehiä,tuomareita ja tilanomistajia.
Naisia oli vähän ja useimmiten he olivat edellisten perheenjäseniä,joidenka titteliksi kirjattiin yleensä "rouva".
Esimerkiksi maailmankuuluisana sopraanona tunnettu Aino Akte-Jalanderia kutsuttiin "kenraalittareksi".Naisten jäsenyys tässä "herraklubissa" oli poikkeuksellista,sillä kansainväliset autoilukerhot useimmiten kielsivät jäsenyyden naisilta.
Mainittakoon sivukaneettina,että Aino Akte asui Salossa1900-luvun taitteessa muutamia vuosia nykyisen Salonkadun ja Helsingintien kulmassa seisoneessa puutalossa...
 |
| Ooopperalaulajatarsopraano Aino Akte |
Ulkomailla,kuten mm. Englannissa naiset olivat puolestaan perustaneet omia naiskerhojaan naisopiskelijoiden pääsemiseksi lukemaan yliopistoihin kasvatus-ja lääketiedettä jo v.1865 ns. Manchester- ja Kensington-kerhoissa. Nämä naiskerhot olivat pioneerejä tulevalle vuosisadan vaihteen sufragettiliikkeille,jota kuuluisa Mrs.Pamelia Pankhurst johti Lontoossa ja mitä amerikkalaiset sufrageettinaiset seurasivat mielenosoituksissa ja marsseissa useissa liittovaltioiden pääkaupungeissa..
Ilmeisesti Helmi Tengen ja Karolina Eskelinen olivat ulkomailla opiskeltuaan ja matkusteltuaan saaneet vaikutteita kansainvälisestä sufrageettiliikkeestä. eli naisvapautusliikkeestä.
Försti kertoo tutkimuksissaan seuraavaa:
--Myöhäinen autoistuminen ja autoilevan piirin pienuus selittivät sitä,että Suomessa naiset pääsivät alusta asti klubin toimintaan mukaan.
(Konservatiivisessa Britanniassa vasta 1970-luvulla.Kirjoittajan huomautus)
Ensimmäiset autot olivat raskaita kampikäynnisettäviä malleja ja ne saattoivat pysähtyä koska tahansa.
Pian onneksi saatiin ns. käyntiinpanomoottori,jolla auton pystyi käynnistämään kuskinpukilta.
(Kirjoittajan "Debutantin oranssinen aksessori-artikkelissa" aiemmin mainitsema jakoavaintiedemies Ketteringin keksimä sähköstartti,jonka patentin herra Leland,Cadillacin perustaja myöhemmin osti)
Autot piti vielä käynnistää veivillä eikä tätä pidetty sopivana asentonsakaan puolesta.
Autolla oli enemmän näyttöarvoa kuin käyttöarvoa.
Autot alkoivat muuttua avomalleista umpimalleihin.Tämä teki autosta femiinisen tilan,johon saattoi kätkeytyä paitsi tuulelta ja sateilta sekä myös katseilta.
Lucy (Lucile) Christiana Lady Duff-Gordon (13.6.1863-20.4.1935),auton sisustusmuodin pioneeri
 |
| Lady Lucy Christiana Duff-Gordon v.1919 |
Auton naisellistuminen ei poistanut pelkoja autoilun vaarallisesta vapaudesta. Vielä 1960-luvulla naisautoilijat saivat kuulla epäilyjä moraalisen puhtautensa menettämisestä liikkumisen lisääntymisen myötä.
Auton naisellistumisesta puheen ollen autoilun pioneeriaikoina v.1916 Chalmers-autotehdas ensimmäisenä otti naissuunnittelijan uusien malliensa sisustuksen suunnittelemiseen.
Lady Duff-Gordon samoin tulisi myöhemmin tekemään sisustussunnittelua Chrysler-yhtymälle.
Hän uutena autosisustusarkkitehtina mainosti Chalmers Motor Companyn uusia malleja seuraavasti:
 |
| Entisöimätön Chalmers Town Car-umpiauto vm.1917 museossa. |
--Olen osallistunut näiden Chalmers Motor Companyn uusien umpimallien sisustusten materiaalivalintoihin.
--Itse en ole niinkään kiinnostunut Chalmersin Town Carin ulkomuodosta .
--Jos auton kori kiinnostaa,niin katsokaa myyntibrosyyristä!
--En hitustakaan välitä sen moottorista,onko se 6-sylinterinen tai mallia 22 tai 3408.
--Pikkuasiat saavat minut haukottelemaan!
--Kiinnostukseni kohde on vain sisustus,koska naisen pitää istua auton sisällä.
--Sisustuksen pitää kuvata omaa pyörillä kulkevaa lasiverantaa.
--Jos sisustuksen värit ovat räikeitä tai kangasmateriaali kutittaa ahteriani ja sääriäni samalla ärsyttämällä hermojani ,niin kuinka voisin rakastaa autoani!?
--Mikään ei ole kuvottavampaa kuin huono maku!
--Chalmersin suunnittelukonttorin ottaessa minuun yhteyttä nauvonantajana katettujen automobiilien sisustuskysymyksissä,alussa epäröin.
--Katsoin voisinko tyydyttää potentiaalisen ostajakunnan makutrendejä Chalmersin Sedaneiden,Town Carien sekä Limousinien valinnoissa.
 |
| 1917 . Chalmers-avoautomainos The Morning Sun News-sanomalehdessä |
--Erilaisia makuja on vaikeata tyydyttää.
--Nähdessäni valikoiman upeita kankaita,silkkejä,mattoja ja nyörejä,mieleni kohosi tehtävän tasolle.
--Olen yrittänyt tehdä autot kotoisen tuntuisiksi ja tällaisen ensivaikutelman saa astuessaan Town Cariin sisään,missä sisusta tuntuu ainutlaatuisen kodikkaalta.
--Sisäänupotetut puuosat ovat mahonkia,lattioita peittävät upottavat matot,ikkunoissa roikkuvat silkkiverhot ja istuimilla makaavat makua hivelevinä pehmusteina silkkikankaiset ankanhöyhentyynyt.
--Pehmeät harmooniset värit ovat täydellistä silmänruokaa joko sisältä tai ulkoa kadunreunalta katsottuna.
--Rouvan meikkikaappiakaan ei olla unohdettu,puhumattakaan muista mukavuuksista, kuten sisävälot,kello,shaföörin ja takamatkustajan välinen "safooni" eli shaföörin sisäpuhelin (Chauffeur Telephone).
--Nappulan painalluksella aukeaa pieni savukeaski sekä pieni puuterirasia.
--Eiköhän tässä ole tarpeeksi detaljeja?
--Värivalinnatkin ovat vaatimuksen mukaisia.
--Mutta lopuksi sanoakseni,miten on turhauttavaa puhua ylivoimaisen laadukkaista väreistä,annan asiakkaiden tehdä valintansa omien vaikutelmiensa pohjalta.
--Voin vakuuttaa,vaikka tämä on ensimmäinen kertani vaatettaa moottorivaunu sisältä,että olen tyytyväinen lopputulokseen ja että Chalmers Town Car tulee myös miellyttämään teitä.
Lady Lucile Duff-Gordon
Edellinen Lady Duff-Gordonin mainosteksti kuvaa vuosisadan alkukymmenien rikkaiden autojen prameita sisustoja,jotka tekivät niistä buduaareja tai Pullman-junavaunun I luokan osastoa,herrasklubien tupakkasalonkeja sekä naisten puuterihuoneita.
Turvakysymyksiin ei vielä osattu puuttua.ja niihin olisi vielä nelisenkymmenen vuoden ajomatka,jolloin nuori Lee Iacocca keksi Fordin- Custom-ja Fairlane-mallistoon pehmustetun kojetaulun,syvennetyn ratinkehyksen ja turvavyöt..
Valitettavasti turvalaitteet eivät myyneet ja isot Chevrolet-,Oldsmobile-,Pontiac-,Buick- ja Chrysler-tuotteet pitkillä ja korkeilla siivillä, jopa kolmivärisinä sekä kromikitseillä veivät voiton myyntiluvuissa.
Chalmers Motor Company kuoli I maailmansodan jälkeiseen pula-aikaan.
Chalmersit olivat kallita autoja.
V.1924 Chalmers sulautui Maxwell-merkkiin,mikä myöhemmin sulautui Chrysleriin Dodgen ja Desoton kanssa.
Chalmers-merkki kyllä muistetaan Allis-Chalmers-traktorimerkkinä Suomessakin.
Isännät kyllä kutsuivat sitä "Kallis Elmeriksi".
V.1985 saksalainen Klockner-Humbolt-Deutz-konserni osti Chalmersin traktorilisenssin,jolloin uutta mallistoa nimitettiin Deutz-Allisiksi
Kuka muistaa 40-lukuisen oranssinpunaisen pikku-Allisin?
Siitä kloonattiin Suomessa Valmet 20-pikkutraktori,jota myös piikkilanka-aidankiristäjäksi haukuttiin.
 |
| 1911 Chalmers-lehtimainos |
Pientä taustatietoa Lady Duff-Gordonista:
-------------------------------------------------------
Lucile,miksi Lady Duff-Gordonia kutsuttiin myös ammattinimensä pohjalta.oli johtava muotisuunnittelija 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisenä englantilaisena muotisuunnittelijana hän saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ja häntä pidettiin tunnustettuna "couture-tyylien" keksijänä samoin kuin muotimaailman PR:ssä (Public Relations)
Mannekiiniparaatien lisäksi hän aloitti modernit muotinäyttelyt,samalla kouluttamalla ensimmäisiä muotimalleja.
Hän sai markkinoille vapauttavat sivuhalkiohameet ja syvät kaula-aukot ,tekemällä vähemmän kuristavat korsetit suosituimmiksi ja edistämällä houkuttelevia kaksiosaisia naisten alusasuja.
Hän avasi liikkeen Lontoon talossaan ja Chicagossa sekä New Yorkissa pukemalla muotitietoista kuninkaallisten,siniveristen,sekä teatteri-että filmimaailman asiakaskuntaa.
Lucile muistetaan myös v.1912 uponneen RMS Titanicin pelastuneena miehensä Sir Cosmo Duff-Gordonin kanssa ja samalla hävinneenä osapuolena Wood vs.Lucy,Lady Gordon-Duff-lakihaasteessa,missä tuomari Benjamin N.Cardozo kirjoitti mielipiteensä New Yorkin osavaltion korkeimmalle oikeudelle sekä New Yorkin vetoomusoikeudelle Lucile-merkin markkinoinnin yksinoikeudesta Otis F. Woodsin mainostoimistolle.
Sopimuksesta puuttui erityinen harkinta Lucyn lupaukselle sopimukseen,mitä ei oltu allekirjoitettu ja tuomari Cardozo huomautti,että lupausta ehkä ei ollut,mutta koko kirjoitus viittaa "velvotteen aikeeseen" ja täten sopimus on voimassa.
Titanicin uppoamistapauksen jälkeen vetvottiin Lucyn puolison Sir Cosmo Duff-Gordonin viiden punnan seteleiden ja shekkien jakamisesta pelastusveneen numero yhden miehistölle.että pariskunta pääsisi uppoavasta laivasta hengissä.
Amerikkalaiset tabloidlehdet levittivät huhuja jopa Lontooseen asti,missä pariskunta joutui 17-5-1912 brittiläisen kauppakomitean kuultavaksi Cosmon ollessa todistajana ,Lucyn astuessa todistajanaitoon kuukauden 20.päivänä.
Todistajat vetivät puoleensa kuulustelujen aikana suuria ihmisjoukkoja
 |
| Rauha Pantsun 1954 Henry J. V8 Magazine |
 |
| Inkeri Linna ja vääräpurentainen Opel Rekord |
Naisajurin kasvot eivät tuoneet pokaaleita missikisoissa,mutta papinpoika ihannoi sen kiiltäväksi puunattua tummansinistä Henry J:tä. Auto sopikin pienemmän naisen ajettavaksi.Naisautoilija oli Rauha Pantsu.
Automalli oli terästehtailija Henry J. Kaiserin yritys pikkuautomarkkinoille 50-luvun alussa,jolloin amerikkalainen ostajakunta sodasta toivuttuaan halusi isompia ja leveämpiä sekä monisylinterisimpiä valtatiellaivoja.
Hänen olisi pitänyt elää 60-luvun kompaktiautoajalla Ford Falconien,Mercury Cometien,Chevy Corvairien,Plymouth Valiantien ja Dodge Dartien kilpailijana.
 |
| 1951 Henry J Corsair |
 |
| 1961 Panhard PL17 |
Hänen pastellinsininen ja valkoinen Panhard PL 17 nähtiin usein liukuvan "makjapruukitehtaan" Kärkän mäestä vapaalla aivan keskustan sillalle asti. Matkaa oli kolmisen kilsaa tasaista Tehdaskadun betoniautobaanaa pitkin kauppatorille.
Jussista Dyna Panhard oli rumankaunis auto,tykätessään kaikista automaailman orpomerkeistä.
Rumuus ja porukasta hylkääminen jotenkin kiehtoi papinpoikaa jopa automaailmassa.Han näki muiden kavereidensa hyljätyissä naisissakin jotain pinnanalaista kauneutta.
Häntä kiehtoi omalaatuisesti kaikki hyljätyt sekä syrjityt neitoset,joita muu poikaporukka ei edes ajatellut kävelyttää pääkadulla käsikynkkää lauantaiehtoisin..Ilmeisesti se sielun kauneus loisti paremmin kuin kasvojen nättiys..
 |
| 1956 ca.Sirpa Koivu ja Annukki Kuusinen nojaamassa Austin A30:n kylkeen Salossa |
 |
| 1958 Fiat 600D Multipla |
Harjavallan evakkoseurakunnan diakonissalla oli jo v. 1955 pieni Austin A30,se puukenkä-Austin taikka näöltään Baby-Somerset..
Salo-Uskelan seurakunnan vanhapiikadiakonissalla oli kaappariovinen pompannappi,Fiat 600D,jonka hän pystyi pakkaamaan täyteen piikitysreissuillaan vanhusten mökeistä huijaamiaan antiikkiaarteita kerrostalokaksioona.Kaikki seurakunnan viranhaltijat eivät olleet siis synnittömiä ja kerran papipoika oli kysäissytkin siltä,etteikö antiikktavara-autoksi sopisi paremmin Fiat 600 Multipla silloisena tila-autona.
60-luvun alussa Jussi oli kesätöissä Inkereellä Elomaan tilalla mm. harventamassa sokerijuurikaspeltoa ja jopa jelppimässä salaojituksessa.
Elomaan rouva oli koulutukseltaan agronomi ja hänen miehensä isäntäkoulun käynyt punaniskainen isäntä,joka pisti papinpojan aina maatilan ikävimpiin ja paskasimpiin hommiin.Rouva Elomaa oli myös ollut Jussin isän oppilas lyseossa.
Kerran rankan työpäivän perästä rouva näki Jussin olleen täysin ventin eli melkein pystymättä polkemaan isänsä vanhalla sotapyörällä kotiin kaupunkiin.,jolloin hän tarjosi kyydin talon uudella ja tummansinisellä Peugeot 404:llä.
Rouva ajoi leppoisasti kuin ammattikuski,samalla myös pallutellessa papinpoikaa lempein sanoin,että Jussi oli täysin lätkässä komeaan agronomirouvaan....ja komeaan Peugeotiin..
Toiseen Peugeotia ajavaan rouvaan Jussi oli ollut pihkassa jo 50-luvun puolivälissä.Iisakkilan rouvaan..
Iisakkilat olivat isän ja äidin tuttuja Iisalmesta,joskin nuorempaa vuosikertaa .Iisakkilan setä oli töissä Turussa ja pariskunta asui lähellä Turun Tuomiokirkkoa eräässä vanhassa kivitalossa.
He kävivät hakemassa Jussin Turkuun luokseen palluteltavaksi,koskei heillä ollut omaa poikaa..
Heillä oli silloin upouusi Peugeot 203
60-luvun alussa Jussi oli kesätöissä Inkereellä Elomaan tilalla mm. harventamassa sokerijuurikaspeltoa ja jopa jelppimässä salaojituksessa.
Elomaan rouva oli koulutukseltaan agronomi ja hänen miehensä isäntäkoulun käynyt punaniskainen isäntä,joka pisti papinpojan aina maatilan ikävimpiin ja paskasimpiin hommiin.Rouva Elomaa oli myös ollut Jussin isän oppilas lyseossa.
Kerran rankan työpäivän perästä rouva näki Jussin olleen täysin ventin eli melkein pystymättä polkemaan isänsä vanhalla sotapyörällä kotiin kaupunkiin.,jolloin hän tarjosi kyydin talon uudella ja tummansinisellä Peugeot 404:llä.
 |
| Elomaan rouvan Peugeot 404 Juhart thumbnail |
Rouva ajoi leppoisasti kuin ammattikuski,samalla myös pallutellessa papinpoikaa lempein sanoin,että Jussi oli täysin lätkässä komeaan agronomirouvaan....ja komeaan Peugeotiin..
Toiseen Peugeotia ajavaan rouvaan Jussi oli ollut pihkassa jo 50-luvun puolivälissä.Iisakkilan rouvaan..
Iisakkilat olivat isän ja äidin tuttuja Iisalmesta,joskin nuorempaa vuosikertaa .Iisakkilan setä oli töissä Turussa ja pariskunta asui lähellä Turun Tuomiokirkkoa eräässä vanhassa kivitalossa.
He kävivät hakemassa Jussin Turkuun luokseen palluteltavaksi,koskei heillä ollut omaa poikaa..
Heillä oli silloin upouusi Peugeot 203
Ei voida kieltaä,että sukupuolten välinen sota syntyy aina,kumpi pääsee ratin taakse,mies vai nainen.
Miehen ajaessa nainen on täysin suojaton,altis ja heikko...,sanotaan.
Yksinään ajaessa nainen monessa tapauksessa on taitavampi ajaja kuin mies.
Jussin naiskyydittäjät eli Opeleita..onko noita
--------------------------------------------------------------------
60-luvulla Jussi ja kaverit hankkivat ajokortin.
Jussin naiskyydittäjät eli Opeleita..onko noita
--------------------------------------------------------------------
 |
| 1985 Opel Rekord Caravan |
Monet rikkaampien perheiden tyttäret ajoivat kortin.
Jussin naapurin kerrostalossa hänen hyvän kaverinsa isosisko,muhkea pisamapovinen punatukka otti usein Jussin liukumaan Opel Rekord Caravan-farmarin kernipenkille.
Poika teeskenteli tietävänsä,mitä neidolla oli mielessä,sottaposkan väristen teryleenihousujen sepaluksen kasvaessa poplarin alla,katsellessaan neidon kesäkoltun avoimesta kaula-aukosta sisään.
 |
| 1962 Opel Rekord L |
Raja-aidat olivat sulaneet lumivalleina sukupuolten välillä.
Naiset alkoivat hankkia kaduilta jopa miesseuraa autojensa etupenkeille..
Jussilla oli muitakin naiskuskeja.
Kaupungin kamreerin yli 180-senttinen tytär ja lukion luokkakaverin Elinan violasulatejuuston värinen tukankulma kutkutti Jussin kaulaa Opel Rekordin punaisella kernisohvalla.
Jussi oli komea 167-senttinen rehvakas nuorimies.
Opeleitten etupenkeiltä Jussi koki uutta olympiahuumaa,pidellessään suuteloissa kättään tukenaan kuin sokea hanskalokeron Olympia Rekord-kromikirjaimilla..
Olympiaennätyksistään hän ei koskaan kertonut kavereilleen.
Olympiaennätyksistään hän ei koskaan kertonut kavereilleen.
Pienikin mies voi hypätä korkealle.
Quando Caliente el Sol...
----------------------------------
Quando Caliente el Sol...
----------------------------------
 |
| Jussin 1966 Mercury Comet Caliente topdown |
Oltiin käyty kutsuilla Mervillen asuntoalueen toisessa päässä tuttavaperheen bungalow-talossa.
Isännän otettua liikaa giniviinaa ja mikkeliläistä olutta,vaimo istui Calienten ratin taakse.
Geraldinini ajaa hitaasti.
Näin se aina tekee palatessamme despedida-juhlista (Jäähyvaisjuhlat, ,kun filippiinoperhe muuttaa mm. Jenkkilään tai Saudi Arabiaan töihin).
Tämä pitää ratista kiinni sinivalkoisin rystysin parin korttelin matkan,pantuaan automaattivaihteen drivelle...leuka eteenpäin työnnettynä,että näkisi pitkän konepeiton yli.
Vaimon "plain filipina beaty-kauneus" saa minut melkein pyörtymään,vaikka yötuurit sairaalassa ovat tummentaneet silmänalusia.
Hanen kastanjanvärinen tukkansa tuoksuu Head and Shoulders-shampoolta ja rusottaa keltaisten katulamppujen halogeenivaloissa Garnierin Castagna-hiusväripaketista..
Geraldinen ei tarvitsisi värjätä hiuksiaan muutaman harmaan hiussuirtuvan peittämiseksi.
Hän vain tykkää piristyksekseen vaihtaa tukanväriään kuin kameleontti palmupuun kaarnalla.
Katselen silmiäni siristämällä tuulilasin kilosta omaa pellemäistä otsauurteista pläsiäni.
Toivottavasti vaimo antaa anteeksi niistä muutamista kymmenistä paukuista?
Hän kyllä ymmärtää,vaikka usein suuttuu,käskemällä minua vaihtamaan kortteeria,jolloin Encyclopedia Britannican A-palstalta löytyy alleviivattuna punaisella markertussilla alkoholismi-sanan..ja, mykkäkoulua yleensä kestää viikon verran .Olen kyllä aina tahdonvoimallani saanut itseni kuiville ja jaloilleni yhdessä päivässä ilman alkoholipitoisia korjaussarjoja.
Taiteilijoita hän ei ole koskaan ymmärtänyt,koska näiden käyttäytymismalleja ei löydy Encyclopedia Britannicasta eikä amerikkalaisesta Reader's Digestista eli Valituista Paloista.
Olemme Geraldinen kanssa kestäneet monia koetuksia...,hän nyt hyvätuloisena osastonhoitajana Bethnal Greenin London Chest-sydänsairaalassa itä-Lontoossa ja minä urakkapalkkaisena talo- ja taulumaalarina Easthamissä.
Asuinpaikatkin ovat vaihtuneet maasta toiseen kuin pakoautot Bonnie and Clyde-elokuvassa.
Pakoautojakin meillä on ollut Cadillac Eldoradosta Beirutin taksimersuun asti.
Pakoautojakin meillä on ollut Cadillac Eldoradosta Beirutin taksimersuun asti.
Olemme olleet asuinpaikkojemme muutossa töiden perässä olleet kuin kaksi lainsuojatonta paossa joltain tuntemattomalta takaa-ajajalta..
Geraldine ajaa varovasiseti,väistämällä asuinalueemme pääportilta vastaantulevia autoja,jotka pinoytavan mukaan ajavat vastaan pitkillä valoilla.
Ne eivät tiedä,,että valokytkimestä löytyy lähivalot sekä parkit.
Vilkkuja ne eivät osaa käyttää,koska hetken mielijohteesta voisivat vaihtaa kääntösuuntaa..Minä vaihdoin Brasilian kuplastakin rikkoontuneen vilkkukatkaisimen hulluna eurooppalaisena.
Siristän silmiäni,vaimon ajaessa juopuneitten valo-ja puhelintolppien ohi kahtakymppiä.
 |
| Jussin Brasilian kupla ja autotallin takorautaportti |
Hän ottaa virta-avaimen lukosta,alkamalla tönimään minua ulos hanttimiehen ovesta ja liu'un Mercuryn etusohvalta kpstealle bermuda-nurmikolle.
Pudottuani nelivetoasentoon nurmikolle,hän jelppaa minua kainalosta verannalle ja narrapuisesta pääovesta siään .
Minulle alkaa hiipiä nuppiin mustia kuvia vanhuudesta.
Vaimo on sanonut,että ryhtinikin on kumartunut kuin vanhoilla ukoilla ja miestissit roikkuvat läpykköinä luisen rintakehän päällä kuin vanhat ajorukkaset vajan naulassa peukalot ulospäin.
Hän läiskii selkääni kämmensyrjällä kuin Mabini Streetin saunan hierojatyttö 50 taalan maksusta,jolla saisi muutakin terapiaa..
Astumme makuuhuoneeseen ja koettelen kielenkärjellä huuliani ja kitalakeani,etten ole hukannut ylätekareita isäntäväen vessan lasihyllylle.
Geraldine istuu vuoteen reunalle,potkaisemalla juhlakorkokenkänsä lattialle.
 |
| Jussin rouva nuorena sairaanhoitajattarena |
Hän pyytää.
Ei niin kovaa!
Hän kiljaisi kivusta...enkä minä ole mikään ebonipuusta tehty kyläkappelin Neitsyt Maarian kuva!.
Ihan varovaisesti!
Katson tekovihasena häntä kasvoihin.
Geraldine nousee vuoteelta,jäämällä seisomaan ja pitämään sängyntolpan pronssinupista tukien itseään pystyssä..huokaisemalla syvään.
Pöytälamppujen kajeessa hän näytti Tuhkimolta ja sitten sen pahalta äitipuolelta,sitten Kleopatralta ja Lululta.
Hänellä on monet kasvot kuten isosiskollaan Fhelyllä,joka on meidän resident evil eli kotinoita,jonka pahuuden naamiot päivällä muuttuvat Notre Damin kirkontornin pikkupaholaisen pysteistä ilmestyskirjan pedoiksi.
Geraldine katsoo makuuhuoneen ikkunasta pihalle.
Tuo musta autosi näyttää ruumisautolta..miksemme koskaan osta valkoista minivania?
Sanon,ettei väri ole mikään onglema,kun tuli raavittua Mercuryn etulokasuojaakin.
Se täytyy muutenkin paklata ja maalata.
Se täytyy muutenkin paklata ja maalata.
Ehkä satsaisin Dupontin maaleihin ja maalautan auton holograafivärillä,joka näyttää auringonvalossa ja varjossa pinkiltä ja norsunluulta.
Kun käyt lähimarketilla ja tönäiset kumoon katumyyjämummon,niin paettuasi paikalta kukaan ei voi kertoa,minkä värinen auto oli.
Alappas Jussi nukkumaan....,puhut täysin sekavia!
Vaimo käski.
Puheissasi ei ole mitään tolkkua!
Annankos diapamin huuleen,ettei tarvitse kuunnella itsepuheluitasi koko yötä?
Yritän ummistaa silmiäni,avaamalla menneen ajan sisäsilmieni eteen Cinemascope-laajakankaaksi..
Alan hymyillä kettumaisesti taputtamalla vaimon pientä ja punalakkakyntistä kättä,ja sanon:
Minä olen ihan vesiselvä ja yhtä hiljaa kuin keskiyö ja..täynnä elämän riemua.
Silmieni cinemascopekankaalle ajaa Sanna-äiti mustalla viiksifordillaan,jonka sufletti on kaadettu taakse ja,etulasi viikattuna konepellille.
Äiti avasi T-Fordin takaoven,huutamalla:
Kom bort...sano kuolema ruohtalaiselle!
Auton takapenkillä istuva Charlie Chaplin knalli kutreillaan kenossa tokaisi:
Take a back seat.... you rusty Romeo!
 |
| Charlie in Hollywoodland Juhart 2004 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti