"Sit' mää panen pellit kiine!"Papinpojan II elämä.

Jussin isä partiolaisten
pyörämarssilla sota-
pyörällään ca. 1954

SIT’ MÄÄ PANEN PELLIT KIINNE

-----------------------------------------------

Rakasta naapuriasi,mutta älä koskaan revi raja-aitaa alas!

(George Herbert)

Pyöräilyä levottomin jaloin
---------------------------------------------

Alhaisten puukoulu

Kouluvuodet 1956-58 menivät Jussilla kuin hurauksessa uuden opettajan Vieno Pussilan opastuksella.Pojalla oli edessä yhteiskouluun meno,kun pinnat eivät riittäneet pappilan vastapäätä seisovaan Lyseon kivilinnaan.

Isosiskot kävivät lyseota,Jussin joutuessa polkemaan vanhalla sotapyörällä Röykkälän jyrkkää mäkeä ylös omakotialueelle asti,missä yhteiskoulu toimi väliaikaisesti Alhaisten vanhassa kansakoulun puurakennuksessa.Uusi kansakoulurakennus seisoi uljaana laajan pihan maantien puolisella pientareella.Siinä hän oli käynyt alaluokat Seija Simolan ja Vieno Pussilan äidillisissä opastuksissa.

--Jussii,Jussii,elä ravvoo ovissa kun jonniin riivattu ja valeriaanalla perrää voideltu kolli!

--Mikä se pannee pojan niin levottomaks?

--Alappas jo asettuva aloilles raahottumaan!

Äitipastorska huusi vihaisena Jussille.

--Ootkun kissa pistoksissa!

Papinpoika oli saanut synnyinlahjakseen levottomat jalat isältään.

Tunturi-vaihdepyörä
Ja Jussin siskonpoika
Pikku-Jussi

Levottomia koipia piti puuduttaa alituisella sotapyörän polkemisessa ja  krossauksella  runniajossa asemapuiston sota-aikaisen sirpalesuojan ympäri.Tämä radan varrella sijaitsevan asemapuiston tammilehto oli syksyisin mitä mainioin motocrossrata savisine polkuineen,jotka kiersivät kivistä kauppalalaisten kutsumaa sirpalesuojaa.

Klubiaskin kansi räpätti satapiikkisen Jawan kaksitahtimaisesti pyykkipojista takatarakan tuessa pinnoja vasten,huoltoasemien Castrol- ja Esso-tarrojen koristellessa ookaputkea vauhdin lisäämiseksi.

Ainoa haitta pyörässä oli ohjaustangosta ulostörröttävä repputeline,jonka poika pyysi pappilan pihassa asuvaa sähkötehtaan hitsaria Paajan setää rautasahalla katkomaan pois tieltä,että pääsisi  rinkuttamaan vapaasti oikealla peukalolla kilikelloa.

Jussin silmissä musta pyörä kelpasi krossissa melkein kolmejapuolikkaisena Nortonina.

Hänen kaverillaan,Ylängön Ekillä kyllä oli uusi Pyrkijä-vaihdepyörä,mutta Jussi ei ollut kovin kade siitä,kun Eki sai kotona Kunnanvaivaisen (Salon Seudun sanomien) päätoimittajaisältaään aina selkäänsä kuraisesta synttärilahjapyörästään.

Vasemmalla olevassa talossa
Ylängöt asuivat Hotelli Salon vieressä

Ekin kotona haisi aina kaurapuuro ja lapsenpaska,Jussin hakiessa kaveriaan krossiin.

Toimittajaisä aamuisin solmi eteisen peilin edessä kravattiansa ,tuoksuen vanhalle viinalle ja tervapastillille.Ekin äiti kantoi sylissään keittiön ovella pissavaippaista poikavauvaa,puurokauha toisessa kädessä.Olohuoneen pöydällä seisoi tyhjä White Horse-pullo tumpeista täyden alumiinisen Koffin tuhkakupin vieressä.

Jussi ja Eki monasti kävivät talon pihassa,joka osaksi kuului Hotelli Salolle,roskalaatikosta keräämässä komeita viinapulloja,joista useassa oli samanlainen White Horse-etiketti kuin Ekin isän viinapulloissa.

1940 valmistunut Asemapuiston
sirpalesuoja

Airam-lattapatterilamppu

Pappilan naapurin pöksytehtaan pojilla oli taasen uudet siniset Tunturi-vaihdepyörät sekä Soliferin dynamolamput,Jussin asennettua myos Airamin lattapatterisen pyörälampun eturungon koukkuun,Patterilampussa oli jopa liikennemerkkien kuvat ohjaamassa häntä turvallisille teille.

Pojat naureskelivat hänen pula-ajan pyöräänsä,papinpojan piestessä kuitenkin nämä krossissa yhdellä ja ainoalla raskaalla vaihteella.Jussin lamppua nämä lisäksi naureskelivat asemamiehen fikkariksi,kysymällä,että onkos ne tavaravaunun akselit  jo hyvässä rasvassa.

Pojilla oli hienot naksuttavat takakapat vaihdevipuineen tangossa,mutta kuraisilla poluilla ne juuttuivat jäykiksi,kuraveden mennessä laakereihin eikä vaihteet enää menneet päälle.

Kotimatkalla poikien dynamotkaan eivät enää pelanneet pimeillä kaduilla hangatessaan kuraklimppisiä etukumeja vastaan.

Jussi kutsuikin poikien fillareita bulevardipyöriksi,eivätkä ne mihinkään monttuajoon kuulu.

Jussi kai kommentillaan peitti pientä kateuttaan.

Jussi puuveistäjänä ja kuvataiteilijana
-----------------------------------------------------------------

Jussin tekemä puusurvin

Takana oli siis alakoulu..

Jussi muuttaessaan Harjavaltaan oli ollut vielä pihkassa ekaluokanopettajaansa, deborahkerrymäiseen Seija Simolaan,joka äidillisesti ohjasi kädestä poikaa virkkuukoukuissa pannulappujen teossa.Vaikka  manuaalinen opetus olikin hänelle miellyttavää,pojan tekeleistä opettaja mainitsi,että pannulapuista taitaa tullakin isosilmäisiä ja mainioita sipulipusseja.

Jotenkin sorminäppäryys ja tekninen taito eivät vielä juontuneet pojan aivoista suorittavaksi.

Veistotunneilla "puumaisteri"Arvo Saura sylkiessään omenansiemeniä suupielestään höylälastuiselle lattialle virkkoi Jussille,että saunapallin sijasta poika vain tekisi leipälautoja ja sorvissa puusurvimia.
Saura puumaisterina tuoksahti aina lautatapulilta ja sipulilta.

Jussin saunapallinjalat tuppasivat tulla lyhkäsiksi yrittaesään tasoittaa sinkkaussahalla kiikkuvaa tekelettä.Opettaja mainitsikin,ettei jaloissa ollut paljon materiaalia jäljellä sahattavaksi.

Napakairalla hän kylla osasi porata mäntylaudasta tehtyihin leipälautoihin ripustusreikiä ja hioa santa-paperilla lankkupuuta.

Jussi Fammu-tädin vintillä
etsimässä amerikkallaista
lehdistä
piirustusaiheita
Juhart 1974

Piirustuksessa Jussi oli haka.Opettaja Simola kehui hänen kuvaamataidon tunneilla väsäämiä vesiväritekeleitä paremmiksi kuin Ermitaashin vallankuomousrealistiset maalaukset pikkutarkkoine toteutuksineen.

Opettaja kylläkin kehoitti poikaa yrittämään detaljien pikkutarkkojen piirtämisen sijasta maalaamaan laajoja laveerauksia maisematöissä ja enemmän impressionistiseen suuntaan, kuten Matisse ja Monet sekä ihmiskuvissa Degas..

Muut luokassa piirsivät Porvoon rasvaliiduilla punaisia mökkeja sekä pihakoivuja tikku-ukkoineen,Jussin välistä piirtäessä makulatuurilehtiöönsä pirssikuskeja nojaamaan Customlinejen ja Stylelinejen pulleisiin kromihymyihin..eli mielihommaansa.

Päästyään yhteiskouluun Jussi sai lahjaksi uuden Leijona-rannekellon sekä mustat Ingo-shortsit

Ingo eli Ingemar Johansson oli päivän nimi lyötyään Floyd Pattersonin kanveesiin,

Moni oli kai unohtanut,että v.1952 Helsingin olympialaisissa Ingo oli paennut kehästä pukuhuoneeseen vastustajanaan suomalainen amatöörinyrkkeilijä.

1958,Jussi mustissa
Ingo-shotseissa
Ämmänsaaren lossilla

1960 Uusi Automyynnin rakennus

Nousukausi
-----------------------

Elettin vahvaa nousukautta kauppalassakin.

Teollisuutta, etenkin trikoo –ja valmisvaatealalla nousi savipelloille. Hyvon Kudeneulekin perusti kalsonkitehtaan lähelle uutta Yhteiskoulun työmaata , keskitetyn koulualueen takaiselle savipellolle.Venemestarinkadun varrelle nousivat harjaan myös kauppaopisto sekä ammattikoulu,

Kouluja vastapäätä Turuntien toiselle puolelle nousi Salon Automyynnin iso moderni myymälä- ja korjaamorakennus,jonka sinisessä julkisivussa loisti soikea ja sininen Ford-valomainos.

Pojasta myymälä näytti joltain amerikkalaiselta Ford-diileriltä,kun vähän siristi silmiään, retusoimalla kuvasta pois ohiajavat Volgat sekä Mosset.Samoin kuin Helanderin TB-aseman,joka myi venäläistä trustivapaata bensiiniä!

1960 Helanderin TB
Juhart 2010

Einari Helander kylläkin oli eräs Salon Auto ja Moottorin GM-edustuksen perustajista ja ensimmäisenä GM-autonaan ajeli 1952-mallista Vauxhall Veloxia ja myöhemmin 1965-mallista punaista Chevrolet Corvairin neliovista hardtopia..

V.1958 Urho Kaleva Kekkonen oli ollut presidenttinä toista vuotta ja Marskit,Rytit sekä Juho Kustit olivat poistuneet taakse roikkumaan presidentin linnan seinille öljykanvaaseina.

Porkkalan niemikin oltiin saatu takaisin ryssänsinisin rakennuksin ja punatähtiportein.

Isäkappalaisen teutooninen työkammio
-------------------------------------------------------------

Best oder Nichts!
(Mercedes Benzin motto)

Kuva Raamattu

Jussista maa oli nyt vapaa ottamaan avokäsin syleilyynsä amerikkalaista elämänmuotoa,vaikka  pappilassa isäkappalaisen työhuoneen seinät ja kirjahyllyt kielivät vanhasta saksalaisesta kulttuurikolonialismilta.,ikäänkuin Hindenburgin mursunviikset roikkuisivat sälekaihtimien päällä harmaina samettiverhoina.

Kappalaisen kirjasto oli täynnä saksalaista teologiaa, kuten ikivanhoja antikvalla kirjoitettuja ja nahkaselkäisiä, gutenbergiläisiä biblioita,yliopiston jumaluusopin saksankielisiä teoksia sekä rajaton määrä Lutherin ja Agricolan teoksia taskukoosta isoihin perheraamattuihin.Kaiken tämän keskellä seisoi hyllyssä daavidintähtinen toora harmaassa laatikossa monisakaraisen punaisen kynttelikön vieressä.

Kirjahyllyssä pölyyntyivät luterilaisuus ja juutalaisuus käsikädessä.

1939 Marski

Työhuoneen takaseinä taas oli täynnä reservin vänrikki/kenttäpastori-isän sotamemorabiiliaa.

Sohvan yllä seinällä roikkuivat Ylipäällikön päiväkäsky,Marskin potretti sekä kärsivä alpakkainen Kristus ristillä että puinen Rukajarven Arrä-muistoplakaatti.

Työpöytää hallitsivat metallikuuppainen lukulamppu sekä musta bakeliittipuhelin.Vihreän kirjoitusalustan edessä seisoi roomalainen pronssisusi  Romulus ja Remus nisissään roikkumassa. Pöytäallakan vieressä kirjepinon päällä lepäsi mustakoteloinen sotamuistobajonettitikari kirjeveitsenä.

Pointer's-piipputupakkapönttö

Romulus ja rRus

Huone uhkui saarnastuolin sanaa sekä komppanianpäällikön komentoja,sinisen Salon Leiriveikkojen partioliljaviirin liehuessa ikkunan reunalla siniristilipun kanssa ristivedossa.

Ainoa länsivaikuitteinen kapine pöydän kulmalla oli Amerikan-tantan lähettämä tummansininen,peltinen tupakkapönttö,minkä kyljessä luki jäykistyneen, valkoturkkisen ja mustapilkkuisen  koiran yllä.... POINTER’S.

Kannen alta löytyi pieni äkkivääräpiippu,jonka hopeahylsyssä luki kaiverrettuna Lady Lillehammer.Äiti ei tupakoinut eikä Jussi ollut nähnyt piippua polttavia naisia kuin vanhoissa suomalaisissa Edelfeltin tauluissa.
Isääkään poika ei koskaan nähnyt lutkuttamassa piippua.

1920-luvulla Lady Lillehammer-piippu palaa
iisalmettaren suussa
Lukkarisalbumit

Itä ja länsi rintarinnan
----------------------------------------------

Junkersin
kaasuvedenlämmitin

Saksalaisuus jatkui keittiöönkin,minkä seinällä suhisi siniliekkisenä tohtori Junkersin kosankaasukäyttöinen "kylmänvedenkuumennusaparaatti".Isästäkin laitteen nimi oli sanahirviö ja käytössä se sylki suustaan ulos sinistä liekkiä kuin lohikäärme. Tohtori Junkersin kylmänvedenkuumennusaparaatti-nimi luki pakkauslaatikosta löytyneessä ohjekirjassa.
Jussi tunsi sotakuvista vain Junkersin pommikoneet,joita hakaristikylkisinä lensi Kannaksen yllä pommittamassa venäläisiä asemia.

Äiti oli saanut joululahjaksi uuden Boschin sähkövatkaimenkin,jolla helposti taikoi murokakkutaikinaa Marttojen kahvitilaisuuksiin.

Englantilaisuutta piiloteltiin siivouskomerossa,mistä äiti otti lauantaisiivouksessa Hooverin putki-imurin pappilan korkkimattojen puhdistukseen.

Vasemmalla Miele .
Yläkuva Simson

1960 Wartburg-mainos

Kellarin pyörävajassa taas molemmat Saksat yrittivät yhdistyä uudelleen isän länsisaksalainen Miele-kevytmoottoripyörän ja diakonissan itäsaksalaisen Simson-mopedin kanssa ohjaustangot ristissä.

Naapurin kanttorilaan oltiin ostettu uusi auto,sotilasviltinharmaa Wartburg,joka oltiin esitelty v.1956 Helsingintien uudessa autoliikkeessä ,entisen pikku-Gulfin viereisessä  Mäki-Auton myymälässä.

Jussi oli ilveillyt kanttorilan liidunvärisille albiinopojille,että auton mainos kehuu,ettei Wartburg jätä ketään mäkeen....mutta kuinka monta kertaa Warren omistaja on jättänyt autonsa mäkeen..
Ostakaa uusi Wartburg Mäki-Autosta!

Korttelin poikien metkuina olikin ivata itäautoja,kuten lankku-ja pegamoidi-IFA:a,Skodaa ja Zwickauta,puhumattakaan Isä Aurinkoisen sekä V.I.Leninin eli Vileenin tehtaitten mestariteoksista.

Se P70 Zwickau olikin IFA:n viimeinen mutaatio prässätyssä lumppukorissa ennen Trabantin tuloa ja ajan vitsinä oli silloin,miksi auton huippunopeutta korotettiin 80 kilometriin tunnissa...
--".No kun tikka lentää seitsemääkymppiä!".

Tällaisen kustomoidun  Wartburgin
Jussi
olisi halunnut

Mäki-Auto oli julistanut pojille piirustuskilpailun,siis kuka osaisi parhaiten piirtää näköisen Warren. Jussikin osallistui kilpaan....saaden kylläkin vain tokapalkinnon,joka poikaa harmitti,piirreltyään autoja viisivuotiaasta asti Serlan jäykille vessapaperiarkeille.

Ehkä hän oli pistänyt autoimpressionistina amerikkalaista prameutta Warren maskiin ja venyttänyt siipiä,mutta eihän ne suurten taiteilijoidenkaan muotokuvat aina näköisiä olleet.Päinvastoin..se Picassokaan ei saisi kuvaamataidosta kuin ehdot,osaamatta maalata näköistauluja!

Volkkarin kuuppapölykapseli

Jorkun ovaali-ikkunakupla ja Cezeta

Pappilan ja seurakuntatalon uusi talkkari Jorkkukin oli ostanut Cezeta-skootterinsa lisäksi ovaali-ikkunaisen  kermanvärisen kansurin,jonka kuuppakapselit aina lyttääntyivät portinpielissä.

Volkkarin takapyörät Jussista näyttivät välitoimisen talkkarin nuoremman tytön pihtikintuilta.Tyttöparka ei koskaan pääsisi tyttösarjan potkupallomaalivahdiksi väärine säärineen eikä kieroine silmineen.Montako vikaa se Luoja oli anteliaisuudessaan tarjonnut tyttöparalle,kun ei koskaan saanut korjatuksi soraärräänsäkän Ärräkoulussa.?.

Jussi kylla oli salaa pihkassa tämän vanhempaan ja punasaparoiseen isosiskoon. 

Pappilan puutarhan valkoisella penkillä tytön vieressä hän katseli nupussa tököttäviä tutinalkuja villatakin alta, kuumien tunteiden ja tuulenvireen nostaessa käsivarren ja nivuksien ihokarvoja pystyyn.

Samoin hän tunsi mielihyväistä jäykkyyttä Lammervon teryleenihousujen sepaluksen alla,huomattuaan  lahkeensisän kastuneen,ilmeisesti syystihkusta haarukassaan.

Nuorempi kierosilmäinen sisar taas ei ollut yhta nätti kasvoiltaan,vaan punatukkainen kopio kierosilmäisestä ja mustatukkaisesta isästään..

Siskosten isän tukka oli pikimusta ja tämän rinkulalasien takaiset silmät lähikeskustelussa katsoivat eri suuntaan.Yksi silmä yleensä katsoi suoraan vastapuolen silmiin,mutta toinen katseli olan yli johonkin Olli Ojan piirustuskirjan horisontin katoamispisteeseen.Hän oli myös kirkkokuoron tenori sekä täydellinen raittiuden peruskuva tupakoimattomana sekä absolutistina.

Ei hän varmaankaan missään juomaporukassakaan olisi pärjännyt,jos olisi joutunut pyytämään saksalaissoraärrällä sorauttamalla huikan Koskenkorvaa tai Karhuviinaa.

1960 Pappilan kulmalla
Juhart 2010

Pellit kiinni
--------------------------

Niin se pihaelämä syksyn viimojen ja sateiden tullessa pani lapset sisätouhuihin,ensimmäisten lumihiutaleiden peittäessä savikauppalan valovalkoiseen lakanaan.Jussikin pisti sotapyöränsä pyöräkellariin pukeille ,liistimallä puuliiteristä koivuklapista lapinleukulla vuollulla puutikulla vaseliinia kappoihin sekä ketjuihin.

Ahon pappa oli pakittanut vihreän nokka-Petterin Torikadun puolelle,perä pappilan graniittisokkelia vasten,lumihiutaleitten läiskiessä lämpimään hytin peltiin erimuotoisina pieninä, valkoisina porkkaansomman kuvina.

Pappa veivasi kammesta rappukippiä ylös ,koivu- ja pihkapuuklapien liukuessa pohjapeltiä pitkin alas pappilan kivisokkelin liiteriluukkua kohden.

--Ilmas haissee talvelt! 
Jussi tokaisi nuuhkaisten koivuntuohen sekä pihkan hajua että autoilijan Työmies-pöllitupakan savulonkeroita..
---Ihan kuin mottitöiss mettäss!

--Mut nyt alkkaaki oikkee klapisavotta koko talveks.
--Joka ikunen päivä saa kanttaa puuklapei sylitäyrell viitteen pystyuuniin salin kakluuni mukaanluettun,ja lisäks köksän hellaklapit puulatikkoon.
--Koko ehttoo menee liekkien kattomises kipinäritilöire välist,kunnes sinine liekki sammuu.
--Nii se liekki lämmitää---sanos kerra yks toripuiston juavikas,kun otti huikan pullonsuust denaturoituu spriitä!!

--Ja sit' mää panen pellit kiine!

Klapisavotta
Juhart 2012