Piispantarkastuksen jälkitarkastus.Papinpoika.

Piispantarkastus

Jatkoa piispantarkastukseen..

Jussi seisoi uudelleen pappilan rautaportilla katsomassa piispaparin ahtautumista Mersuun.

Arkkipiispa vatkasi isän kättä läpsimällä toisella veljellisesti tämän olkapäätä ja tokaisten hyvästiksi<,

--No nähhään sitten Helesingissä elokuulla.

--Mennään sitten Ruuneperinkavun maauimalaan ja otetaan oekeen kunnon löölyt!

Mustan Mersun kallellaan oleva pesuvadin muotoinen varapyöräsuoja takakontin päällä hävitessä hellatehtaan toimitalon kulmalta Helsinkiin päin,isä pani kätensä Jussin olkapäälle,sanomalla:

---No,me miehet männaään nyt saanaan, kun on niin kuonanen tunto hipijässä!

Miespari marssi pihasaunalle pyyhkeet vasemmassa käsivarren koukussa roikkuen , saippuakoteloitten oikeassa kourassa kolistellessa.Poika pudotti sunlightinsa kotelosta nurmikolle,pyyhkimällä sitä roskista molskihousun takamukseensa..

Pappilan talonmies,sähkötehtaan asentaja August Paaja veisteli saunanpuhtaana, kaulukseton flanellipaita päällä kiviportailla kirveenvartta tyhjä Työmies-holkki suupielessään.

--Et kae sinnäe yrittännä telottoo tuota arkkipiispoo kuten Ilikka sitä Henrikkia aekoenaan järvenjiällä,kun uutta kirveen vartta vuolet tuohon halakasukirveen terrään?.

Isä vitsaili sedälle.

Paajan setä vastasi silmiään mulkaisten:

--Em mää ny sellast ole viäl funteerannu,mut kyl te pastori oles antanu mull piänt ajatuksenpoikast johonki pahantekkoon..

--Kirveell on varmana paljon muutaki tekkoo,kutes muutaman seurakunnan palkkapapin piäneen pelotteluun.. 

--Emmää teittii tarkota..

--Te oles hyvä kansanlähene saarnamiäs,joka pittää seurakunnankin hereill jumalanpalveluste aikkan hyvil jutuillas.. 

Isä veisteli Paajan sedälle perään:

--No voesittekos työ panna sitä kirveenterrää parempaan seerakunnan palavelukseen,kunniin vaekka veestäesitte mäntypölökystä sellaesen vaevaesjukon köyhien hoetoon tuohon meijän pappilan parraatioven viereen,kun pastorska on väettännä,ettei papinpalakka riitä tallouven pittoon.. 
Saunassa kuuman löylyn jälkeen Jussin saippuoidessa isäm selkää,isä puhui pojalle kumarassa lattiatralleille päin:
--Se arkkipiispa tulj sanonneen,että sinussa näkkyy olevan oekeen suarnamiehen elekeitä,kun puhuessas nooset solokikenkiesj kärjille..
--Mistä kummasta sinnäe uot oppinna moesen tavan?
Jussi ei vastannut,vaan ryhtyi hieromaan isänsä löylyn punaista ja saippuaista selkää karkealla pesusuovalla.
Hän muisti eilen äidin vieneen isän sotaa ennen ostetun lakerikenkäparin Anjalantien juopoille Hatakan suutariveljille korjattavaksi.
Tiskillä vanhempi Hotakka sorbushengellään oli kysäissyt äidiltä,miten näitä kapinanaikaisia patinoita voi enää korjata,kun ovat kärjistä auenneet ja kuluneet nahattomiksi.
Äiti oli sanonut,että pastori se aina nousee saarnansa aikana kengänkärjilleen niinkuin pontta saadakseen.
Suutari oli kähätellyt harvahampainen suu ammollaan:
--Oikken nauravat papin patinat!!
Äiti oli savolaisena kasvantavääräleukana vastannut:
--Nauro ne Kuopijon puuhevosettiin,kun korkin perräänsä tulupaksi saevat!!
--Teillä ei varmaankaan löyvy korkkija tuon viinipullon kaalaan!

FRU INGENJÖRSKÄ SUNDELIN                                

Farmor såver,farmor åver,hyss,hyss,hyss ! (muunnos Olfssonin kevähuumauksesta,suomeksi Anttilan keväthuumaus)

                                          Anttilan keväthuumaus.Tapio Rautavaara

Saunomisen perästä Jussi joi iltasaikat keittiönpöydän vahakankaalle äidin pistämästä korvattomasta fajanssikupista.Isä hörppi pöydän päässä puolen litran emalikupista mustaa Paulakahvia heittelemällä sipulinhajuisia rusinapullasiivuja kitaansa kahvinhörppimisen välissä.
Jussista Kiilan kesämökin omistajan Konradin Huli-pystykorva hotki makupaloja samalla lailla purematta hotkimalla.
Isä oli avannut vanhan Philips-radion hyllyltä,väännellen kanavanvalitsinta.

Kankaisen kaiutinpeitteen läpi valaistun näyttölevyn yltä kuului Motalaa,Sundsvallia,Varsovaa ja Berliiniä keskipitkiltä aalloilta.

Isän käsi pysähtyi Berliinin kohdalla nupinväännössä Melitza Coriuksen lauluun.

Papin katse radionkuuntelussa Jussista näytti kaukaiselta,ikään kuin häm olisi poissa keittiöstä koko sielullaan.

Isän korvissa kuuluivat vuoden 1936 Berliinin olympialaisten katsomon hurraa- ja Sieg heil-huudot sekä Wagnerin Tannhauser Berliinin konserttitalossa.

Berliinikonserton päätyttyä isä napsautti radiosta virran päältä sanomalla,että saarnantekoa olisi rästissä, poistumalla henkselit papinpöksyjen persusten päällä lätkien työhuoneeseensa.

Isän matka-Hermes-kirjoituskoneen nakutusta alkoi kuulua suljetun oven takaa,Jussin päättäessa,että olisi vielä aikaa mennä tapaamaan naapurin Fammua.

Äiti kurkkasi keittiön ovesta saunapyyhe turbaanina hiuksilla käskemään poikaa:

--Menisitkös sinä vilikkaasti nuoremmilla jaloillas sinne pottaattikellariin hakemaan parikymmentä jakkupottuva.
--Otappa mukkaas tuolta tiskipöövältä emaljvati kättees ja alappas suoriutuva siitä ennen pimmeen tulova!

Simson TS

Poika manaili taasen itsekseen,koskei pitänyt kellarin vankilamaisesta hämäryydestä.

Aukaistessaan kellarinoven,hän hapuili isoa ruskeata valokatkaisinta hämärässä. 
Vihertävän Karhulasikuuppavalon kajeessa hän oli loukata polvensa diakonissan itäsaksalaisen Simson-mopedin ohjaustankoon.Pyörä oli kaatunut isän länsisaksalaisen Miele-kevytmoottoripyötäm päälle,kaksitahtibensiinin vuotaessa maalattialle.Jussi oli todistamassa silloin paikalla v.1956 kahden Saksan ensimmäistä yhdistymistä.

Perunakellarin raskaan takorautasaranaisen puuoven avattuaan häm katseli tummia tiiliseiniä hämärässä kongissa,jonka molemmilla puolilla seisoivat mustin kalterisin tirkistysaukoin talon asukkaitten kylmäkellariovet.Poika oli kuullut joskus kellarin olleen poliisiputkana 1800-luvun lopulla.Nyt siellä pidettiin vankeina jakkupotaatteja,nauriita ja punajuuria.Pienissä räppänissä ruostuivat kalterit,pojan avatessa pastorilan sellikopin oven numero 3.

Hän puolipimeässä napsi vatiin pikaisesti multaisia perunoita,joissa kasvoi valkoisia ituja kuin pieniä valkokaapuisia aavelapsia.Hän pelossaan uskoi jopa jonkun luisen käden tarraamista olkapäähän takaa,vilkuillen olkapäittensä yli,lyömällä perässään oven kiinni , juoksemalla kellarista kiirenvilkkaa vati kainalossaan ulos pihalle.

Jussi kompastui paniikissa punaiseen palosankoon kellarin rapuissa,perunoitten kieriessä pihasorassa likakaivon valurautaiselle ritilälle
--Jumalauti...kun mikkään ei auti!
Hän kirosi, pihan seinien kaikuessaa tovin----"auti---auti—autii"...

Äidin pyyheliinapaa heilui keittiönikkunassa,etusormen osoittaessa kellarinvaloa ja suun liikkuessa mykkänä kuin Chaplinkuvissa.

--Ai saaturi,mää unohrin sen pirun kellarinvalon!
Hän mutisi mennessään katkaisemaan kellarin valon,varovaisesti vain hapuilemalla sormillaan katkaisijaa ovenkarmin ympäri.

--Mää melkken näin niist kalteriräppänöist luissi keskitysleirivankiem käsii, risasten raitahihojen heiluessa kalterien ravost ulkon...
Jussi hoki itselleen pelästyksestä.
--Ja siellä haisi märäntyneelt rotalt!

Pantuaan maasta kerätyt santaiset perunat keittiön tiskipöydälle,poika juoksi pappilan kadunpuolisesta paraatiovesta ulos,kiertämällä kulman ympäri Torikadulle Fammun rappuseen.

Rapun messinkivaluisessa nimikilvessä hapettunein vihrein kirjaimin luki Fru ingenjörska J.Sundelin.

Poika ryntäsi sisärappujen punaista kuitumattoa ylös liukastumalla messinkisissä askelmattotangoissa, kurottaen oikealla kädellään ylätasanteella polvillaan ovikellon väännintä.

Postiluukusta katsoivat Fammun sisäkön tummansiniset pupillit,porkkananpunaisen hiuskiehkuran liehuessa läpivedossa ulos lävestä..

Sisäkkö avasi varovaisesti oven valkoisessa lottamaisessa kokoessussa sekä siniraitaisessa vormussa,pojan luikahtaessa Mum:ilta ja piintyneeltä tupakalta haiskahtavan kainalon alitse makuuhuoneeseen.

Jussista sisäkkö-Siirin hengitys haisi vahvalle kessulle ja sen ovenkahvaa pitävän oikean käden etu-ja keskisormet olivat lohjenneitten punalakattujen kynsien vierestä nikotiinin kellastamat.

Jussin pikavisiitit olivat löytöretkiä Fammun alkovikaksion ollessa täynnä vanhoja valokuvia sekä Pariisin,Lontoon,Berliinin että New Yorkin muistoja.Pojalle vanharouva oli oikea maailmanmatkaaja......ja joka käynnillä sai taskut täyteen hedelmäkarkkeja ja Lontoon konvehteja..

Leskirouvan ikää Jussi ei osannut arvioida,ehkä lähellä yhdeksääkymmentä tai sataa ,koska tämän kasvot olivat rypistyneet kuivatuksi luumuksi.Sosieettinaisena hänen kasvojen iho näytti vaalean kuulaalta,toisin kuin ikäisellään torpparin mammalla,jonka kasvot näyttivät ruskealta savustetulta palvilta koko ikänsä tehdyistä ulkotöistä ja puulieden kuumuudessa seisomisesta.
Kun oikein silmiään siristi,kasvot näyttivät rantaruotsalaisaateliselta ja suoranenaiseltä hienostonaisen puuterinaamalta.

Vanharouva oli kai ollut kaunis ja komea nainen vuosisadan alussa?
Häntä ennen sotia oltiin kutsuttu kauppalan yhdeksi Glada Änkaniksi eli Iloiseksi leskeksi,mitä termiä ei pidä sekoittaa sota-ajan eräisiin iloluontoisiin sotaleskiin.
Jussi oli kuullut,että "Farmor" oli syntynyt samana vuonna kuin Suomen marsalkka Mannerheim ja viettänyt samaan aikaan v.1941 75-vuotissyntymäpäiviään.

--Kom in min lilla kavaljer!
Kuului makuualkovista,Jussin tutkiessa hämyistä makuuhuonetta.

Sisäkkö vetäisi narusta ikkunoiden haalistuneenruskeat ja paperiset rullaverhot räpsimään yläkarmeihin, ilta-auringon säteiden tunkeutuessa sisään,tomuhiukkasten leijuessa valokiiloissa.

Pojan katsellessa pitkäreseptisiä ja ruskeita lääkepulloja yöpöydän päällä sekä kuunnellen selkä takaviistossa pisaratartunnan varjelemiseksi vanharouvan yskimistä,häm näki sylkipisaroiden lentävän huoneilmassa.

Huone haisi makaamiselta ja kolmen untuvatyynyn kohoittama hopeanharmaa pää kutsui poikaa luokseen.
--Ska du inte kyssa mej på kinden?
Kuului punattujen huulien valistä.Leskirouvan Sans Egalilla punatut huulet muistuttivat Jussista supussa juovineen valtionrautateitten koko maan reittikartalta,punaisine katkoviivoineen.

Poika moiskautti pikaisen suukon puuteroidulle ja maksaläikkäiselle poskelle,kääntymällä sivulle pyyhkimään suutaan ja kieltään puuterista hihansuuhun.

Jussi astui piironginkulmalle,ottaen käteensä ruskean valokuvaraamin,jonka joskus kastuneen pasmatuurin keskellä oli kuva metsästäjästä..
Metsämies seisoi golfhousuissa roikottamassa haulikkoa kainalossaan alaspain,piipun osoittaessa kolmea  ammuttua sinisorsaa maassa jalkojen juuressa..

Jaloissa nukkui ajokoira,ilmeisesti heräämättä valokuvaajan magneesiumisalaman pössäykseen..

--Ja,den är min kära Hjalmar....det var nollfyra,om ja kommer ihåg....vi var då i Mjölbackan....och han syns så nonchalant i bilden....han tyckte inte om skjutning..han var rädd...men ja skjötte en fin bild..ser du där på botten står det Atelier Josephine..?

1929

Jussi otti käteensä toisen ruskean kuvaraamin,pantuaan varovaisesti sorsanmetsästäjän seisomaan pitsiliinan päälle.

Kuvassa istui sama metsästäjä isompimahaisena ja pystytukkaisena kuin

Juho Kusti työpöydän takana.....

Fammu pisti nenälleen pinze-naise-lasit,kuten hän ranskaksi itse lukukakkuloitaan kutsui,puristamaan laihaa nenänvarttaan....selostaessaan Jussille:
--Jaa, det var maj nittonhundratjugonie...och efter nie månader var han död!

--Han åt anka där pa Societetshuset i Åbo ,eller var det svarta, o fick hjärtslaget. 
--Va’ är svarta på finska?
--Är det "pilkkasiippi" eller något sådant?

Kuvassa insinööri ja johtaja Sundelin piti napoleonimaisesti kättään takin sisällä,ikäänkuin puristamassa povitaskun lekkeriä,pitkähameisen ja valkopaitaisen sihteerin kirjoittaessa muistilehtiöön sanelua selän takana.Naisen ylöskammattu hiuspuuhka näytti purkaantuneelta oikealta ohimolta olkapäälle kuin tämä olisi yllatetty istumasta johtajan polvelta.

Kolmannessa ,mustavalkoisessa kuvassa Fammu marssi lottaparaatissa kauppalan Suojeluskunta-talon edessä Marskin vieressä.Hänellä oli lottavormu päällään,mutta askeettisen sota-asun hihansuusta pilkotti  hienostonaisen pitsinen nenäliina.

Fammu näytti paljon nuoremmalta ja komealta naarasupseerilta.

Kuvan vasemmassa alakulmassa luki,.. Carl August och Josefina Ludviga  År 1933.

Aj ,där står min kära Carl August!
Fammu sanoi ilahtuneena,
--Vi var så goda vänner....och vet du,att  han dansar så bra?
--Han var alltid en gentelman och jag kändes liksom en lady med honom!

Fammu pyyhki pitsiliinallaan lukulasien alta silmäkulmaansa sanomalla
--Jag känns ny så trött...
Saadessaan yskänkohtauksen Siirin juoksi keittiön kaapista aukaisemaan uuden yskänlääkepullon.

--Förlåt,min lilla kavaljer, jag måste såva lite grannt,jag är så trött.......ska du ta fruktkarameller?
--Siiri, ska du ge Johan karameller.....fickan full!?.

Jussi otti kristallikulhosta kourallisen lämpimännahkeita karamelleja,työntämällä ne taskuunsa muhimaan vuorennukkaan,juoksemalla ulko-ovelle...Fammu oli nukahtanut lukulasit luiskahtaneena poskelle.
Ulkorappusilla hän oli liukastua  naapurin tanskandogin jätökseen,kiroamalla  kengänkoron ja pohjan väliin tarttunutta näytettä.

Postiluukusta hän vielä kerkisi vetää käteensä Fammun lauantain Hufvudstadbladetin,repimällä takasivun irti.

Kuolinilmoitussivulla hän pyyhki kakanremmeleet paperipalloksi,pistämällä lehden takaisin luukkuun rullalle.
--Ei se varmaan enää luje huanonäköisen noit kuoppausilmotuksii eres ruattinkielell!
Jussi mutisi puoliääneen.
Paperipallon hän heitti Puhelinlaitoksen kadunvierustalla seisovan pikku-Commerin lavalle ison kaapelikelan alle.

Kuorma-auto näytti Jussista suurine keloineen pieneltä leluautolta,jonka päälle oli tiputettu Suomi Tivolin maailmanpyörä.

                                          Iltatuulen viesti.Aikamiehet

Puutarhan säleaitaovesta häm puikahti pihalle,katsellen antonofkien vihreitä raakileita omenapuissa.
--Noit ei voi viel syörä kun ,niist saa pirunmoise vattanpuru..
Hän mumisi,kääntämällä katseensa kanttorilan makuuhuoneen ikkunaan pain.

Poika katseli iltatuulessa liehuvien pitsiverhojen takaa häämöttävää kahta seisovaa hahmoa.

Kanttori oli takaapain avaamassa Elli-tadin kureliivejä pelkkä tärkätty valkoinen paita päällä sukansäärystimien näyttäessä mustilta iilimadoilta kalkinvalkoisten säärten päällä.
Kanttorin paidanliepi naytti omituisesti pullistavan,aivankuin joskus Jussilla pitäessään lattuskapatterista Airamin taskulamppua etutaskussa kellarireissuilla..
Kupera ja kiiltävä taskulampun lasi näytti tököttävän kanttorin tärkkipaidan liepeestä ulos.

Seisottuaan tovin,kanttorilan makuuhuoneesta näpsäytettiin valot päältä,Jussin lahtiessa suunnistamaan pappilan keittiönovelle päin hekotellen itsekseen.
--Ihmetekoi vai ihmistekoi ne taas kanttorilas tekevät?
--Kanttori kai taskufikkaril ettii sitä onnelan oven nuottiavainta?

1961 Figura ja Räminärock

Päästyään makuuhuoneeseensa Jussi heitti taskustaan tahmean karkkimötön poydalle,suuntaamalla vessaan.
Isän lehtitelineestä häm löysi äidin huhtikuisen Kotilieden,joka kädessä juosten poika paiskasi vessanoven kiinni.
Väännettyänä punaisen "Abonnerad"-salvan päälle,hän helpottuneena istuutui lukemaan toimissaan lehtimainoksia.

Selaillessaan Jussi jäi katsomaan Triumph-kureliivimainosta pitkäksi aikaa toimiensa aikana.

--Aivam kun Elli-tärill....
Hän hoki.

Noustuaan pytyltä napittamaan molskihousujaan,istuimen rinkulakansi jäi lepäämään hetkeksi johonkin tanakkaan,kannen pudotessa äänekkäästi posliinia vasten.

Hetekalla maatessaan pyjama päällään Jussia alkoi ramaista koko päivän touhu korvapuusteineen ,kahvin kera sekä aidin kädestä.Kukkatapetilla pahvitaulussa Kannaksen yllä hyökkäävätt hakaristiset Brewsteritkin häipyivät cumuluspilviin,luomien sulkeutuessa.

Unesta Jussi tunsi Fammun Sans Egal-huulipunan ja 7411-hajuveden Kölnisches Wasserin tuoksun, emalisen Lotta-Svard-brossin kylmästi koskettaessa kaulaa.

Fammu suuteli poikaa suulle,kuiskaamalla
--Hej,min lilla kavaljer,vi ska åka till Societetshuset o träffa Carl August.

--Ryssarna har kommit över gränsen nära Mainila byn o jag hörde vi skulle mobiliseras.....

Fammu hävisi unikuvasta Seurahuoneelle.

Jussi käänteli kylkeään levottomana kuullessaan junanvaunun lasioven aukeavan osastoon.

Sisään astui vihreäsuikkainen ja –vormuinen,tummahipiäinen iivanasotilas,jonka selässä roikkui kalashnikov-kivääri.

Isä katseli oven yläkarmilla roikkuvaa palokirvestä lasivitriinissä,sanomalla Jussille.
---Myö ollaan Karjaan asemalla ja ne vaihtoo veturiva sekä pannoo luukkuja vaanunikkunoejen piälle,ettemme sua naha venäläesta Porkkalaa...

Isän silmät näyttivät harmailta ja vetisiltä tuijottaessan vaunun katon sokerikupinmuotoista lamppua,välttämällä vilkaisemasta vihollissotamiestä.

Jussi ja isä Karjaan asemalla

Asemapäällikon avoimesta ikkunasta kuului laiturille musiikkia..."jag har bott vid en landsväg i hundrade år och sett människor komma och gå" ,kun seinäkaiuttimen ilmoitus peitti kaiunnallaan melodian......"snälltåget från Helsingfors ankommer till spår nummer två...!"

Jussi katseli ikkunasta viereen pysähtyvää vaunua säpsähtämällä nähdessään paljon nuoremman Fammun istumassa  ensimmäisen luokan salonkivaunussa neonvihrealtä hehkuvan miehen kanssa .Mies poltti fosforinvihreätä pillisavuketta.

--Isä,isä,kato,tuol istuu Fammu-tati meirän Hopinpankin katon klubimiähen kanss!!! 
Jussi huusi isälleen.
Isä kurkisti katsomaan oikein seisaaltaan,pudistamalla päätään ja sanomalla.
--Minneen näe muuta kunnii yhen paksun roovan ja laehan borsapiän ikkunastain.....

Isä istahti takaisin paikalleen,sytyttamällä väsyneen näköisenä vihreän North Staten pajuholkkiinsa,Jussin vinkatessa isälleen.
--Kuule, eikös Klubi piristäis?

    

Fammu ja Klubineonmies

                                      

  jatkuu..

Evakossa lännen rikkinummella