AAS-syndroomaa ja Pitkää Vihaa 18 Molave Avenuella.Filippiiniläiskirjeet.

18 Molave Avenue.
Vasen puu on Yucca ja oikea
Molave .Aivan portinpielessä
seisoo  nuori Mahonkipuu.

NUMBER 18 MOLAVE AVENUE

Number 13 Elm Street

Renny Harlinin horrorikuva.

(Molave,tagalog = Elm tree)

2005

-----------

Jussi istui ateljeessansa,jonka hän oli rakentanut lanaista eli katetusta sivuterassista,väistelemässä vesitippojen läiskimistä kaakeloidulle työpöydälle.

--Noita paria reikää katossa ei näe edes peltikaton päältä saatika sisältä---ehkä se on joku kapillaari-ilmiö..!?
Jussi mietti tippojen läiskiessä ohentuvalle päälaelleen.

--Huomisen taifuuni veisi kuitenkin koko katon...mitä sitä korjaamaan,kun tehdään uusi...
Hän mietti puolifilippiinona.

Kumpi puoli oli muuttunut pojan kropassa filippiinoksi---ylä-vai alapuoli,sisä- vai ulkopuoli..oli Jussillekin Hamletimainen kysymysmerkki?

Hannan 18-vuotisdebyykuvat

Siitä on tismalleen yksitoista vuotta kun Hanna-tyttären kanssa palasimme kotiin Saudista..
--Saudin santakaatikossa leikin yhtäjaksoa 15 vuotta..
Hän muisteli,
--ja nyt se täyttää 18 ja aloittaa loman jälkeen viestintälinkan opintojensa toisen vuoden St. Scholastica Collegessa,mikä sijaitsee Manilan Vito Cruzin kaupunginosassa..

--Riitta-kuopus taas täyttää 12 samassa kuussa ja käy läheisen Multinational Subdivisionin katolista sekä nunnien johtamaa Saccred Heartin Junior High Schoolia
--Leveäpyllyiset nunnat ne johtavat sitä St.Schoakin (St.Scholastica) ja vonkuvat joka kouluvuoden alussa lukukausimaksujen korotuksia,kun kaikki vain kuuleman mukaan kallistuu.
--Silti joka oppivuonna koulukirjat ovat pränrätty samanlaiselle sekundamakulatuuripaperille ja kirjaenglanti muistuttaa jonkun pienen barriokansakoulun opettajattaren kapulaenglantia..
--Nunnat vain näyttävät lihoavan vuosi vuodelta..

--Vaimokin on ollut Lontoossa viisi vuotta saatuaan lopulta viimeviikolla Btittein saarten pysyvän residenssiluvan ja ensivuonna sillä on Yhdistyneiden Kuningaskuntien passi käsiveskassaan...samanvärinen kuin oma EU-passini.

Jussi oli saanut Filippiinien residenssiluvan pari viikkoa sitten,mikä oli oikea puolen vuoden jalkatyön urakkavoitto.

Mikään filippiiniläinen virastoprosessi ei suju päivässä kuten länsimaissa eikä ilman rasvarahaa.

Jussi ja Winston Lontoossa

Jussi oli työskennellyt pari vuotta Lontoossa talo-ja koristemaalarina,joutuen selkänsä välilevyvian takia lepuuttamaan Manilassa vuoden selkäruotoaan,samalla treenaten kuopusta läksyissä.

Ensi kuussa hän lähtisi takaisin Lontoon kotiinsa ja uusiin seikkailuihin Itä-Lontoon monikulttuuriseen ympäristöön,ja tietysti korjaamaan filippiinoperheitten rikkomaa viktoriaanista ja yli sata vuotiasta kalkkilastista murenevaa tiilitaloa.

--Ollaan sitten koti-tai ulkomailla filippinot elävät kuin viimeistä päivää venttaavat lahtauspossut.

--Lontoossa niillä on kyllä ihan pohjoismainen talonmies..eli minä,joka korjaan niiden rikkomat keittiönkaapit ja vetolaatikot ja joka lisäksi siivoaa keittiön rosterisen tiskipöydän altaineen batangaslaisesta possunrasvasta sekä paistoöljyn tukkiman hajulukonkin..aivan ilmaiseksi...
Batangenjot,kuten Manolo Serrano tykkää köksätä isossa kattilassa kaasuhellalla halkaistua possunpäätä,mikä kolestroliarvoltaan ja rasvamäärältään on niin korkeata,että jossain tulevaisuudessa häntä odottaa infarkti kaiken marlboroiden tupruttamisten ja Jack Danielsin ryyppäämisten päälle.
Sitten hän kaataa rasvaisen possuveden kattilasta suoraan kaatoaltaaseen,jolloin pakkasyönä koko viemäriputki jumiutuu paatuneesta possunrasvasta.
Filippiinomiehet yleensä elävät lyhkäsen,mutta onnellisen elämän näistä nautinnoista..
--Olin kerran ehdottanutkin manololle,jos perheeseen syntyisi tyttölapsi,niin nimeksi tulisi kaikka Daniela...

1986 Gerry King Faisal-
sairaalan kardiologiahoiturina

Gerry-vaimo on työskennellyt viisi vuotta Ítä-Lontoon  sydäntautisairaalassa Bethnal Greenissä sydänteholla,mika eroaa paljon hänen edellisestä työpaikastaan Riyadhin King Faisal-sairaalan sydänteho-osastosta eli kardiotorasisesta tehosta työn puolesta .
Hoitosysteemit ovat täysin erilaisia saudien omaksumassa amerikkalaisessa ja brittiläisessä NHS-terveyshuollossa.

--Ja se lisäksi valittaa brittihoitureitten univormuja...aivankuin baaritarjoilijoilla!
Saudissa hoiturit näyttivät hoitureilta valkoisissa tunikeissa ja housuissaan!
Vaimo ihmetteli brittiläisen sydäntautiosaston vanhanaikaisia laitteita,koska Saudissa ostettiin viimeistä teknologiaa sairaaloihin.London Chest-sairaalaan tulleille potilaille tarjottiin usein vanhan Nokian kännykän kokoisia sydäntahdistajia eli Pacemaakereita,kun Riyadhin King Faisalin sairaalan teholla tikattiin sormenpään kokoisia chipsejä potilaiden rintoihin.
King Faisal-sairaalan materiaali-inventoijana Jussi joutui keräämään varastoista jo vain vuoden vanhaa sairaalateknologiaa huutokaupattavaksi,kun päävaraston vastaanottolaiturilta purettiin rekoista kuormalavoille viimeistä tietokoneohjattua laboratorio- ja klinikkateknologiaa.  
Saudissa silti Jussin omalla alalla eli rakennusalan alaurakoinneissa saudit,etenkin kuningaskunnan Royal Commisionin urakoissa enimmäkseen käyttivät amerikkalaisia speksejä,koska amerikkalaisomistuksessa oleva Saudi Bechtel-konsulttifirmana määräsi jenkkispeksit.
Joissain muissa urakoissa käytettiin brittispeksejä sekä ranskalaista että eurooppalaista SIS-standardia.
Monissa firman vuokraamissa asuinvilloissa tapasi kaikkia Arabian taivaan alla löytyviä sekaspeksejä sähkö- ja putkipuolella.
Ei ollut mahdotonta,että puhelinseinärasiasta tuli ulos 110 voltin isku ja muista sähkörasioista 220-380 volttia.
Arabialaurakoitsijoista köytyi kaikenlaisia eksperttejä!
Kerran hän tapasi turkkilaisia arabialaisen alaurakoitsijan sähköasentajia,jotka asensivat ELÄVÄÄ sähkökaapelia yhteen räppäämällä erisysteippiä liitoksen ympäri..ja sähkötälleistä vain puhaltelivat iskun saaneisiin näppeihinsä..!  

Almd for the Poor.
Juhart 2K3 in Manila

Vuodesta 1997 Jussi alkoi keskittyä latentiksi jääneeseen taiteenharrastamiseensa ja kehityttyään teknisesti hänen onnistui myydä parisataa öljy-sekä akryylitaideteosta mesenaatilleen  Mario Penyalle.
Mario kehui Jussin taidetta Pariisissa 1900-luvun vaihteessa impressionismia oppineiden filippiinotaiteilijoiden Amonsolon ja Lunan tasoiseksi lausumalla kerran hänelle:
--I prefer to buy a good painting of an unknown and struggling artist than a bad painting of a rich and famous artist!
Palkaksi hän sai materiaalikustannukset korvattua ja lupauksen näyttelyn avaamiseen.

Mario vei valitettavasti lupauksensa hautaan vuonna 2003 Jussin ollessa jo Lontoossa.

Lontoossa Jussin automobiliataidetta näkyi Classic Commercials-lehdessä.Ensimmäisen kerran kän oli lahettänyt kuviaan Mobilisti-lehteen vuonna 1998.

Päätoimittajaa,entistä Practical Classics-lehden toimittajaa,Nick Larkinia on asiasta kiittäminen,mahdollisista tulevista komissioista.Nickistä tuli myös Classic Commecials-lehden päätoimittaja ja hänen jälkeen Classic Vanin päätoimittaja Ted Connolly otti lehden ohjat käsiinsä,julkaisemalla samanaikaisesti omaa Classic Vaniaan.

My Story in Classic Vans
July 2012 

Ted julkaisi v.2012 Jussin teoksia stooreineen My Story-palstalla yhdessä Classic Van heinäkuun numerossa.V.2011 Jussi samoin väsäsi suomalaiselle Checker kerho r.y:lle oman kalenterin kuvituksineen (11 kpl) Örnskjöldsvikissä asuvan Mano Forsmanin tehtyä mainion tonttuaiheisen ja Vaasan vanhoja autoja kuvaavan joulukuun kalenterisivun. 

2011 Checker-kalenteri

Ateljeessaan hänellä oli portofoliossaan kolmisensataa työtä,yrittäessään uudelleen onneaan vuoden 2005 kesällä Lontoossa ja Suomessa.
(V.2015 portofoliossa ja tietokoneella on tallennettuna n.700 työtä)

Jussi pitääkin latinankielisen ja teekkareiden tekemän väännöksen ---lars gratis artis---mukaan parempana taiteilijanimenään.Lars Quist,ilmainen artisti!
Töitään kun hän ei koskaan ollut tarkoittanut myyntiin,vaan omaksi ilokseen,

Mervillen kanaali ja Squatter-hökkelit

Paljon vettä ja roskia on juossut Manilan Paranaquen Mervillen asuinalueen ohi virtaavan kanaalisillan alta,joskus sadekautena tulvimalla talojen pohjakerroksiin, reunusalueen shanty townin ikkunoista heitetyn jätteen padottaessa puron umpeen kuin keväinen jäidenlahtö vanhan kotikaupungin läpivirtaavan Salonjoen.

Paljon on nestettä valunut Jussin sisäkalujen läpikin.

Parin katkaisun ja yhden hepatiitin jälkeen Jussi jätti vahvempien nesteitten litkimisen viitisen vuotta sitten,vaikka Manilan halvan Hope-menttoolitupakan polttaminen nousi suhteessa.

Eläkkeelle ei Kela päästänyt häntä kun parin vuoden päästä,eivätkä eurokraatit olleet nostaneet onneksi vielä eläkeikärimaa seitsemäänkymppiin.

Lontoossakin markettien kassoilla pussittaa ostoksia seitsenkymppisiä pappoja ja tavaratalojen myyjinä ja kassoissa puolisokeita mummoja

Jussi reumanäppisenä ja välilevyrikkona sopisi hyvinkin itä-Lontoon B&Q-rautatavaratalon patterivasaraporakonemyyjäksi vapisevin käsin muiden huru-ukkojen sekaan.

Ainoan toivonkipinän Kela oli antanut,kehoittamalla yrittämään työkyvyttömyyseläkkeelle,koska Jussin selkänikamavamma oli kiusannut tunnottomalla takajalalla kymmenisen vuotta.

Puukotusta hän ei halunnut,joka tekee selän jäykäksi kuin miestenpukimon muotinukella

Eläkkeen vaatimuksena ne tietysti vaativat puukkoa,jonka jälkeen Kelan lääkärit voivat kumota oman lääkärin lausunnon,pistämällä kuntoutukseen rehabbirahalla.
Mikä ero siinä sitten on eläkkeen kanssa?
Rahalla ne kuitenkin korvaa eikä oravannahoilla.
Oravannahkoja on kylläkin vaikeampaa pistää tupakka- ja cokisautomaattiinkin.

Mervillen portti 2003
Juhart

Jussi oli myos pitkään kärsinyt toisestakin taudista kroonikkona eli AAS:sta (akuutti autofiliasyndrooma).

Viimeinen auto myytiin vuosi sitten,se 25-vuotta vanha Beirutin taksimersu.

Väliajan Jussi on ajanut maastopyörällä pitkin Mervillen asuinalueen katuja Manhattanilta Las Vegasiin ja joskus Belvederellekin ja Montmatrelle asti..
Mervillen kadunnimet ovat globaalisia,

AAS-taudin kytemisaika on pitkä ja oireiden pulpahtaminen on arvaamatonta,avaamalla hanttimiehen oven tuleville perheriidoille.

Lääkkeeksi vaimo on ostanut ja lähettänyt brittiläisiä autolehtia,taudin tasaannuttua toviksi.

Sitten oireet pulpahtavat taas arvaamattomina jostain ärsykkeestä.

Jeepney Wash
Juhart Manila 2K5

Taudin hoitoa on paranneltu mobiiliataiteen avulla,mutta kaikki muu parafernalia,vanhat autolehdet ja-kirjat, öljykanisterit seka bensapumpun kuupat alkavat täyttää autotallin.

Lontoosta hänen hankkimat alan kirpparikirjatkin tarvitsivat uuden hyllykön ja makuuhuone tietokoneineen näytti kirjastosalilta,missä saa nukkua.

Näin se Jussin inttikaveri,yli kolmekymmentä vuotta vinetolla elänyt sairaseläkeläinen Elosen Maukkakin vietti aikaansa Alkon avattua Hellaringin kirjaston lukusalissa,vapinan laimennettua puolesta potusta.

Vuonna 1999 Jussin käydessä lomilla kotikaupungissaan,hän tapasi Maukan lukemassa kirjaston lukusalissa Kunnanvaivaista, kunnansanomia pyöreän koivupöydän ääressä sinipunaisin sänkikasvoin.

Jussi tervehti Maukkaa,joka vastasi lehden takaa lyhkästen ja kellertävien hampaannysien välistä:
--Moro vaa papinpoik!
--Mist sää siihe putkahri?
--Viimeks mää näji sut Irman paaris vuan yhreksänkymmentviis.

--Muistaks sää kus sää pyärtysi Ööröö mettäs vuare kuuskytseittemä marraskuus lumel ku palatti kassull TST-harjotuksist?
--Sää kulji väärä ryhmänki peräs ku karonnu koiranpent!

--Mitäs sää eilen teit?
Jussi kysäisi Maukan kysymykseen.

--Jaa,siit mää en muist mittää,ku Koskise Manu kans lähretti Irman paarist pualiltpäivi.
--Muistakssen me erehrytti Halmme Väiski lua Esterikarul,ku se ol ostan lasti kossu ja.Linkrenni kreiviki tul fölis lisalastil ku se ol varastanu yhrest yksiöst matkatereot ja myyny Esson paaris se yhrel isännäl kovast hinnast..
--Sit mult katkes muisti!

Pieni Walis-harjamyyjätär
Juhart manila 2K5

Päästyään Suomen Salosta ja pappilan akkavaltaa pakoon,Jussi astui uuteen filippiiniläiseen harjavaltaan,jota hän alkoi kutsu Broomsvilleksi Mervillen sijasta.

Mentyään syyskuun 13. päivä perjantaina Turun maistraatissa naimisiin filipinahoitajansa kanssa vierustoveriksi, alkoi Mervillen talossa vierailla vaimon vanhemmat siskot. Esikoistyttären synnyttyä vuonna 1987,vaimon vanhapiikasisko Fhely Cebun saarelta astui taloon lapsenlikaksi.

Tänä päivänä sitä ei saa edes kulumalla pois,jätettyään oman likaisuutensa ja formaliinin hajunsa pinttymään talon seinille.

Jussista Fhely ainoa filippiino,joka kärsii vesikauhusta,muitten ottaessa suihkun kolme kertaa päivässä helteestä,jos aika sallii.

Se peseytyy kerran kuussa,tuulettamalla likaisia kuteitaan pyykkäämättä Dirty Kitchenin narulla.

Yhtä likaista ihmistä Jussi ei ole eläissään tavannut kuin kerran.

Se oli Salmisen Veikko , Alhaisten alakoulun IB-luokan pulpettivieruskaveri,jonka flanellipaidan kaulus oli liasta kiiltävä,haisten ihopaskalle kuin viikkoon maattu tuulettamaton tubipotilaan hellakamari.

Jussia Fhely on vihannut melkein 18 vuotta ja  papinpojan itsensä pyykkäämän pyykin roikkuessa takapihalla Fhely pelkää koskettavansa tuulessa heiluvia kalsareita,tulevansa kosketuksesta raskaaksi...67-vuotiaana.

Fhely on uskonut ihmeisiin jo pienestä saakka ,kun Baguion katedraalin verisiä kyyneliä itkevä Mama Mary oli kertonut sille,että hän tulisi saamaann ison perheen.

Se iso perhe taisi olla lopulta Jussin tekemä!

Filippiiniläinen katolinen ja animistinen usko..ei siis kirkko.. oli lisäksi opettanut sille Mama Maryn neitseellisestä synnytyksestä,joka voisi iskeä muihin neitsyisiin pelkällä katedraalin portailla myydyn pullotetun talismaanin lasin kosketuksella.

Jussin  pitkä viha Fhelyä kohtaan on jo laimennut, jaksamatta taistella enää tyhmyyttä ja tietämättömyyttä vastaan.

Välistä hän jopa joutuu puhuttelemaan Fhelyä santsikersantin äänellä,palauttaakseen talon ’majordoman’ eli kotihengettaren takaisin riviin

Jussin rakas vihollinen
Fhely Ternossa
Juhart 2K5 Manila

Felicitas dela Cruz eli Fhely Jussista muistuttaa ruotsalaisittain kutsuttua "rugguglaa" eli huuhkajaa kasvoiltaan, ja joka meikkaa kirkkoon ja kauppaan mennessään uurteisen naamansa pakkelilla ja puuterilla.

Hampaattoman suunsa ryppylangan se punaa rosankirkkaaksi ,suputtamalla suutaan posket lommolla meikkipeilin edessä,muistuttamalla Reeperbahnin elähtänyttä porttoa keittiön ikkunassa.

Läpilaiskakin se on ollut koko 18 vuoden ajan olohuoneen lattialla maattuaan kaikki siestat.
Nyt ei enää löydy sanavarastosta termiä kuvata sen alinomaista verannalla istumista ja puolen päivän siestaa,laiskuuden muututtua elämän pysähtymiseen.

Jussi rakasti Sanan opetuksesta vihollistaan niin paljon,että sai sen menemään lääkärintarkastukseen,Fhelyn makuukamarin viereisen vetämättömän vessan haistessa lietteen lisäksi sokeritehtaan melassisäiliöltä.

Felicitas saapui sairaalasta kotiin todetun sokeritaudin ja tubin kanssa,lopettamalla vähäisenkin tyänteon.... jäämällä lopuksi elämäänsä sairaslomalle makaamaan olohuoneen marmorilattialle.

Fhely ei koskaan ole osannut monien muiden köyhistä oloista lähteneiden lailla nukkua vuoteessa.
Baguion nuoruutensa hän vietti opiskelujaan vältellen John Hayn ja PMAn kadettien tansseissa,baareissa sekä rikkaampien perheiden tyttöporukopissa,nuorempien siskojen luettua itselleen oppiarvot collegeissa ja yliopistoissa.

Fhelyn mennessä Jussin kuopuksen Riitan kanssa syntymäkaupunkiinsa Baguio Cityyn luokkakokoukseen,Jussi lupasi kotihengettärelleen oikean kannettavan ja marmorilaatoista tehdyn taittovuoteen pitkiä siestoja varten.

Silti nöyrtymättä edes sairautensa takia,Fhelyltä puskee otsasta ulos vanha naapurikateus ja ärsyyntyminen pienistäkin asioista sekä se alinomaa kaivava viha "putia" ,talon valkonaamisäntää kohtaan.

1986 Jussi ja Gerry
talonsa edessä muodin-
mukaisissa
 porkkanahousuissa

Fhelyn elämä oli seisahtanut jo 80-luvun puolivälissä,pukeutumalla vielä 2000-luvulla Molaven asuinalueen fiestoihin rakastamiinsa 80-lukuisiin löysiin porkkanapuseroihin terävin olkatoppauksin ja löysiin muslimihousuihin,jotka valuvat kaventuneina lahkeista kultalameisten kenkien päälle.

Olkatoppausten välistä Fhelyn siskoltaan lainaamilla saudikultaketjuilla peitettyä kaulaakan ei pysty näkemään,ikään kuin hän olisi unohtanut vaatehengarin jakun sisään.
Kaikki hänen asunsa ja korunsa olivat salaa lainattuja Gerryltä,Jussin vaimolta,meikkeineen,kynsienhoitovälineineen ,kenkineen jne..joita Jussin rouva ei koskaan tullut saamaan takaisin.
Kleptomaanina Fhely oli varastanut talossa ilmaisen ylläpidon ja palkan päälle kymmeniätuhansia pesoja.
Silti filippiinoperheissä kotona ylläpidetään vanhempien ja sukulaisrakkaudesta suvun pahimpia konnia,narkkareita tai muuten hulluja.
Laitoshoito on kallista.

Manilalainen Cadillac Superior-hauturi

Jussista Fhely ei lähde numerosta 18 Molave Avenue muulla keinolla kuin Maman ja Papan tavalla,La Pazin hautaustoimiston valkoisella Cadillacilla.
Luksuskyytiinhän hän on aina elämässään kaihonnut.

Hän on valmistellut tulevaa lähtöänsä koko Mervillessa asumisen ajan,käymällä ahkerasti lauantaimessussa kuuntelemassa viimeiset naapuruston juorut sekä kutsumalla nuoria eukaristipappiskokelaita  seminaarista Jussin talon verannalle kahvikesteihin.

Hän piti näistä hyveellisistä neitopojista,oman ilkeytensä muuttuessa ylitsevuotavaksi imarteleluksi seminaaripappisalokkaiden seurassa.

Lopun päivää hän murjotti TV:n edessä katsomassa espanjalaisia,kiinalaisia ja korealaisia telenoveloita,imemällä sisäänsä sitä todellista elämää,jota voi myös lukea julkkisten juorupalstoilta.

Hänen elinikäinen valehtelunsa oli aivoissa muuttunut tositodeksi, teeveen juoru-eli tsismis-ohjelmien oletteluiksi sekä kuulopuheiksi Manilan filmitaivaalta..

Jussi ei ole koskaan saanut sitä kiinni todenpuhumisesta!

Unelmamaailma sille on totta ja arkipäivä taas unelmoimista.

                                           Feliz Navidad.Jose Feliciano

Fhely-kälystään Jussi aina muisti erään  Jose Felicianon hitin vuodelta 1970 ajaessaan Torstenin ,eläinlääkärin pojan ohjaamalla valkoisella muna-Favorit-Volvolla kesäisessä Kemiönsaaren maalaisilmassa Taalintehtaalle juomaan pilsnerit,mustan Clarion-kasettisoittimen hattuhyllykaiuttimista:

--Feliz Navidad,Feliz Navidad,Prospero Anio y Felicidad....

Laulun loppusäe toivottaa vaurasta uutta vuotta ja iloa,jota talon oma Felicidas Felisitas ei koskaan tuonut.
Hän laiskuudessaan rikkoi taloa ja ilkeydessään Jussin avioliittoa.

Iloista naamaa se ei näyttänyt kuin vahingon sattuessa toisille.

1970 Marcosit
Clark Airbasen juhlissa

VALLAN KORRUPTIO

Filippineillä vuonna 1970 Marcos aloitteli toista presidenttikauttaan,katsomalla köyhyyttä silmiin mustan Mercedes-Benz 600-limusiinin tummennettujen ikkunoiden lävitse Manilan slummeissa,samoin kuin vuonna 1965 uutena presidenttinä..Korruptiokin pysyi tiukasti valtion vaalikoneiston rattaissa rasvana,jota vielä vuonna 2005 ei olla saatu hävitettyä.,äänestyssysteemin ollessa viela manuaalisen

Elektronisessa systeemissä selvä raha ei mene niin helpolla taskuun,mutta filippiinot ovat korruption mestareita elektronisessa tietoliikennesiirroissakin..

Nämä sanoivat amerikkalaisten opettaneen lahjonnan  filippiinoille,mutta he paransivat sen omiin tarkoituksiinsa.

Poliittisen  ja taloudellisen  levottomuuden kulissina oli v.1970 80 poliittista sotaloordia yksityisarmeijoineen eri puolilla saaristovaltakuntaa.

The Philippine Free Press-sanomalehden julkilausuman mukaan marraskuun 15. päivänä 1970,sotaloordeista 6 oli senaatin jäseniä,37 kongressin alahuoneen jäseniä,loput maakuntakuvernöörejä,kaupunginjohtajia sekä vaikutusvaltaisia henkilöitä,jotka olivat voimakkaitten politiikkojen sukulaisia.

Kaksi kuukautta myöhemmin lehti raportoi yksityisarmeijoiden luvun laskeneen huomattavasti,mutta luvallisten yksityisten turvamiesfirmojen määrä oli noussut 192:sta 507:ään samassa ajassa.

Kukaan ei halunnut luopua privaattiarmeijastaan.

Niitä tarvittiin eikä kukaan vallan kahvassa valtion pallilla jättäisi käyttämättä vaalikampanjansa aikana armeijaansa ennen sotatilalain aikaa hyväkseen.

Vaaliprosessi halventui sirkustaiteeksi,missä petoksen,murhan ja lahjonnan avulla päästiin maan valtaistuimille.

Aseet ja väkivalta olivat yhtä normaaleja asioita vaaliprosessissa kuin täyteen ympätty vaaliuurna.

1970 Marcos alkoi perustuslakikomitean välityksellä kirjoittaa uudelleen lakia itselleen sopivaksi suoranaisella komitean jäsenten lahjonnalla.

Tapaus tuli julkisuuteen Payola Exposena eli lahjuspaljastuksena,kun Imelda kärytettiin jakamasta rahakuoria komitean jäsenille,jotka voisivat tulla lahjuksilla vakuuttuneiksi Marcosin version kirjoittamisesta.

-----------------------

1997
Jussi maalarimestarina
Molavessa

Pistettyään maalauspensselinsä vesipurkkiin,Jussi alkoi plarailemaan vanhoja lähettämättömiä kirjeitään siskoilleen,löytämällä erään kellastuneen ja lutikoiden perillään pyyhkimän paperiarkin.

Hän ryhtyi uudelleen lukea kirjoittamaansa viestiä:

19.1.97

Hei isosisko,

Olen pääsyt sairaalasta hepatiittihoidosta viime viikolla.

Vielä yritän opettelemaan kävelyä.
Vapinaa on käsisä ja jaloissa,että kelpaisin Paranaquen kiinalaisen palokunnan messinkipumpun ukulelekitarasoittajaksi paikallisiin fiestoihin

Sen Suomen visiitin jälkeen työnhaussa vuonna 1995 ja Kelan asiakkaana elämä on ollut helpompaa,päästyäni Suomi-depiksestäni eroon..

Tämä numero 18 Molave Avenue on toisenlaista pikkuhelvettiä,jossa talon valtiattarena,siis minun omassa talossani,makaa ja haisee Gerryn vanhapiikasisko Fely tai tagaloginkielisesti Fhely,kun ne tykkää panna h-kirjaimia joka väliin.
Minustakin tulisi filippiiniläinen Jhun yhdellä H:lla.
Jenkit eivät koskaan osanneet lausua Juha-nimeäni,vaan kutsuivat minua Yahooksi.

Minullekin on tullut monta kertaa mieleen sellainen oikea H-hetki,koska mieli tekisi vängetä se mummo kadulle pakaaseineen.

Paljaan perseen kanssa se tuli taloon ja paljain persein se saa myos lähteä,jos ei vängällä niin luonnollisella eksitus mortella puupalttoossa.

Nunnat ja nakumalli

Tiedätkös,että jokaisen katolisen nunnan  luvattu poikaystävä on se meidänkin bibliasta tuttu nasaretilainen?

Fhely on myös katsonut katolisena neitsytvanhanapiikana saavansa poikaystävän siitä.

Se käy kaikissa Molaven pikkukappelin seuroissa ja rukouspiireissä,jotta pääsisi sen morsiameksi.
Mervillen puolella on pieni nunnakonventti nimeltään Maidens of Jesus,ja olen udellut meidän talon ohi kulkevalta argentiinalaiselta abbedissalta,jos Fhely voisi kirjoittautua sisään.
Abbedissa oli vain nauraen pudistellut päätään-

Sitten se kantaa mustan nasaretilaisen patsasta mummokolonnan nenässä,vaihtamassa pystin paikkaa huushollista toiseen.

Se kutsuu pappiskokelaita meidän verannalle,jotta saisi puristella niitten neitseellisiä pyllyjä.

Niitten seurassa se esittää madonnaa,mutta muuten sen suu käy kuin hampaattoman kalastajan muijalla juoruissa.

Messun jälkeen kappelin oven suljettua,se muuttuu takaisin siksi vanhaksi piruttareksi.

Se ei ole vielä oppinut soveltamaan kirkon oppeja käytäntöön.

Sanomalehdistä se lukee juorupalstat,pistämällä uutissivut tilapia-kalanperkausjätteiden paketoimiseen.

Naapureiden asiat ja sukulaisuussuhteet se tietää paremmin kuin pesemättömät riisipussinkokoiset rintaliivinsä ja isot pikkuhousunsa,joita se viikkaa ja pinkkaa likaisina kaappiinsa.

Se istuu polvillaan vaatekaappinsa ovien edessä kuin kappelin köyhäinavustuskorilla enttententatessaan,mikä pinkasta olisi puhtain.

Sen huonekin haisee ruumishuoneen balsamointipöydältä ja formaliinilta.
Joku tai jotain mätänee sen immenkalv...eikun  kammiossa.

Sitten se on ollut 65-vuotias viimeiset kymmenen vuotta

Sitten se pelkää  mahdollisen oikean raiskaajan tuloa oikein innolla,pannessaan päiväsiestan aikana kaikki ovet kolmeen reikeliin ja sulkemalla ikkunat säppiin.

Sen hygieenian puolesta teoreettinen raiskaaja pyörtyisi laakista hajuelämyksistä.

Iltaisin se tarvitsee salaisen yksityisvartijan saattamaan sitä rukouspiireihin,toivomalla että vartija tekisi muitakin salaisia palveluksia.
Sen suojelusenkelit ovat niitä nuoria pappisseminaarilaisia,jotka pahan paikan tullessa pötkivät pakoon..

Olen aikeissa antaa sille Molave Parkin Oscarin parhaasta pääosasta,koska se on paras näyttelijä kulmilla,mitä tulee osan älyttömän nopeasta vaihtamisesta kameleonttina estraadilla.

Russarön sotilaskori
 yläoikealla

Muistan silloin 1968 intistä Russarön saarella,kun finninaamaisesta sotilaskotisiskosta tuli pojille Miss Universum Tsekkoslovakian kriisin aikaisessa moniviikkoisessa lomakiellossa.

Toivottavasti näin ei kävisi minulle,että Fhelyn naama puhkeaisi kukkaan Miss Maailman kasvoiksi.

Sen fenolin haju kyllä pitaa minut kauempana,ettei puutteessa tulisi polkaistua pirutarta.

Olen melkein unohtanut omankin rouvani kasvot,koska näen niitä vain kerran vuodessa

Työtä on talossa kylliksi,putki-ja sähkömiehenä,talkkarina,automekaanikkona ja lasten isänä.

Fely taas teeskentelee tyoskentelevänsä likainen essu niskassa sekä harja kädessä portilla,näyttääkseen naapurien rouville puurtavansa ’putin’,sen valkonaaman hyvinvoinnin edestä.

Minäkin teeskentelen maksavinani,kuin valtion hommissa.

Näin täällä vanhaapiikaa kesytetään!

Jos äidin eläessä tallainen Fhely olisi ollut kotihengettarenä,ei se olisi päivääkään kestänyt palveluksessa.

No,tässäpä tuli viimeiset uutiset.

Terveisiä siskoille ja tädille siellä Suomessa

P.S. Onko tädillä vielä huimausta ja sydämentykytyksiä sekä sitä verenpainoa?

Terveisin,

Jussi,Gerry,Hanna ja Riitta sekä Boxer-että Cheapy-koirat

Boxer ja Cheapy juoksussa.
Takana Fhellie-jeepney
Juhart 2K5 Manila