Juan dela Cruz.Santa Kotse (Pyhä Auto). 1.Filippiiniläiskirjeet.

Carabao Wash .Juhart

Filippiineillä tuhansia asioita pidetään pyhinä.
Juan dela Cruz,peruspinoy on uskollinen perheelleen, kirkolleen,pyhimyksilleen,kaljakavereilleen ja autolleen pyhässä allianssissaan.
Amerikassa ja Europassa autosta on tullut aikojen saatossa pyhä lehmä,jota myös kaukaisessa Suomessa verottaja on osannut lypsää monenlaisin eri keinoin.
Näin myös Filippiineillä,missä valtion lypsämä autovero ylittää puolella sen potentiaalisen "Ex-Factory"-arvon.
Aivan kuten Suomessa Filippiineillä hyvin harvassa tapauksessa valtion keräämää autoveroa tuhlataan teiden parantamiseen sekä liikenteen pullonkaulojen korjaamiseen Metro Manilassa.
Kun Metro Manila Development Authority (MMDA) päättää korjata ja parantaa liikenneruuhkaongelmia,niin se nostaa liikenteen ylös pilarien päälle niinsanotuille Taivasteille,minkä käytöstä autoilijat lisäpiinakseen joutuvat maksamaan omat tullinsa rakennuskustannuksien korvaamiseksi.
Näin autosta on tullut Manilassa se Pyhä Lypsyehmä tai oikeasti paikallinen Pyhä Lypsyvesipuhveli eli Holy Milking Carabao.

Amerikkalainen Wheeler-Dealer
ja Holikow
Juhart

Juan Dela Cruz voi rakastaa autoaan enemmän kuin vaimoaan,perhettään ja kaljakavereitaan.
Autosta on tullut hänelle mitä suurin rakkauden kohde,johon hän voi tuhlata viimeiset omat,lainaamansa tai varastetut roponsa,että tämä näyttäisi "Pogi'lta" eli komealta kuin omistajansa saudikultaketjuin ja hongkongin rolexein.
Omistajansa omaa Macho-imagoa sen pitää myös korostaa komeilla kromatuilla "Mag-Wheels'eillä",erikoisohjauspyörillä,tuplapakoputkilla ja Anzahl-erikoismaalauksin,jotka useassa tapauksessa maksavat tuplaten enemmän kuin auto itse..

Alkuperäinen Toyopet Corona Manilassa

Saavuttuani ensimmäisen kerran Manilaan vuonna 1981,autofantasiamaailmassa eläneenä havaitsin ensimmäiseksi.miten perus-Juan dela Cruz rakasti autonsa ulkomuotoa enemmän kuin sen kuntoa taikka tiekelpoisuutta,kunhan auto vain näytti komeammalta kuin naapurien Santosien vanha Lancer,Corolla,Corona taikka VW Kupla..
Sen ajan Manilan autokanta käsitti enimmältä osaltaan 60-70-lukuisia japanilaisia merkkejä,joita näkyi lisäksi  liikenteessä tuhansittain takseina.
Manilan autot kärsivät paljon ruostevioista pääkaupungin sijaitessa kahden suolaisen valtameren välisellä kapealla kangaksella eikä ollut mikään poikkeus,että useimmat autonomistajat vapaa-aikoinaan pesivät rakkautensa kohteita kadunvarsilla puutarhaletkuin suolaisesta ja saatehappoisesta kuonasta oikein ylenpalttisella innolla,että pesuvesi täytti ovikotelot,jotka olivat jo ajan saatossa tukkiutuneet ruosteesta ja liikennepaskasta,ettei arvokas MWSS;n (Manila Water Service System) Tubig eli vesi valunut katuojiin.
Kutsuinkin niitä jo silloin Manilan kalliimmiksi vesitankkiautoiksi.

Hyvin pesty5 0-lukuinen jenkkiauto Manilassa

Auto näytti olevan peruspinoylle se sama rakas carabao,jonka hän agraarisena Juanina vei riisivainiolla työskenneltyään lähimpään jokeen pesulle.
Siitä se vesipuhvelinimikin oli lähtöisin.
Ruosteen raiskaamista kynnyskoteloista ja kuplivista lokasuojista huolimatta omistajat puunasivat innolla autojensa kromivanteita ja kromattuja pakoputkenjatkeita, että ne kiiltäisivät yhtä häikäisevän kirkkaina kuin Passenger Jeepneyden rosteriset korit.
Kaikkea kiiltävää autoissa kutsuttiin nimellä Borloloy,mitä omistajat kävivät haalimassa pelteihin ruuvattavaksi Pasay Cityn Evangelista-kadun varaosaliikkeistä.

Jeepney Wash.Juhart

Jeepney-kuskit tunnettiin härskimmiksi kiiltokrääsän kerääjiksi,joiden esimerkkiä myös yksityisautoilijat seurasivat.
Jos yksityisautoilijalla ei ollut varaa ostaa käytettyä Corollaa taikka Lanceria,niin hän osasi säästää palkastaan pieneen Owner Jeepin galvanisoituun taikka rosteriseen koriin,joita Manilan eteläpuolisen Caviten kaupungin rantatien varressa kymmenet koripajat valmistivat.
Tuleva Owner Jeepin omistaja sai itse hankkia Paranaquen Sucat Roadin varrella sijainneesta japanilaisten auto-osien maahantuontifirman Bodegasta (varasto) itselleen käytetyn ja maahan uitetun Toyota Corollan rungon sekä 4K-koneen vaihteistoineen sekä perineen.

Rosterikorinen In God We Trust Owner Jeep

70-80-luvuilla tällainen Owner Jeeppien kotitallirakennusbuumi nousi huippuunsa,koska uusien autojen saanti painui kiven alle,monen japanilaisen autotehtaan lopetettua tuotantonsa presidentti Marcosin vaadittua japanilaisilta autotehtailta suurempaa kotimaisuusastetta.
Käyetyistä japanilaisista autoista sai silloin maksaa yli uuden auton hinnan,
Näistä rosterikorisista Owner Jeepeistä tulikin Manilan alemman keskiluokan suosituin autovalinta,joita meikattiin ja ehostettiin kaikilla varaosaliikkeiden rihkamahöysteillä.
Enimmäkseen kanssa-autoilijat saivat varoa matalajousisia ja rosterikorisia Owner Jeeppejä iltamyöhäisellä,koska vapaalla ajavat Metro Manilan eri poliisilaitosten konstaapelit ajelivat sellaisilla kapakkakierroksillaan suojelurahojen keruussa ja baarityttöjen narraamisissa.
Jos vahingossa liikennesumassa tönäisit sellaisen Jeepin perään,niin autosi ikkunasta tunkeutui ison vatsan lisäksi Magnumin piippu ohimollesi,

Tint-ikkunainen BMW 728
manilassa

Erikoisena piirteenä autonostajille aivan kuin lain sanelemana oli,että auton istuimet vaativat aina harmaat vakosamettiset istuinpäälliset. Samoin melkein kaikissa busseissa vielä yli 10 vuoden käytön jälkeenkin matkustajat saivat istua läpinäkyvillä ja perää hiostaviella muovi-istuinpäällisillä.
Jopa monessa käymässäni huushollissa olohuoneen sohvakalustoa peitti muovipäälliset.
--It's because of Dust!
He kertoivat ihmetykselleni ja itsekin totesin sen,miten talossani alinomaisessa helteessä ikkunia pidettiin avoimina yöt päivät,että pieninkin tuulenhenkäys pääsisi ristivedossa sisään hyttysverkkojen läpi...ja pölyn kera..
Toisena pakkoaksessorina pidettiin auton ikkunoiden tummia muovikalvoja (Window Tint),joita varaosaliikkeen pojat saippuavedellä ja muovilastoilla kliistrasivat lasien sisäpintoihin ja jopa tuulilasien ja takalasien yläpinnoille.
--It's not only for looking Pogi (Handsome)..Sir!
--It's against the ever burning sunshine,which cracks the dashboard tops and fades the interior fabrics..Sir!

Sauditaksimies Abdullah ja Pontiac
Parisienne.Kojetaulun päällä
hapsuinen pöytäliina
Juhart

Tiesin jo kokemuksestani Saudista,miten melkein upouuden Volvo 760 GLE:ni kojelauta vuoden sisässä halkeili. Kuningaskunnassa silloin 80-luvulla suurinpana autoaksessorivalttina pidettiin silkkikarvaisia ja hapsullisia kojelaudan päällisiä,joilla peiteltiin haljenneita kojelaudan toppauksia..
Minusta ne muistuttivat kamelinsatulanpäällisiltä!
Kolmantena ja aiemmin mainittuina ehostusaksessoreina pidettiin niitä Mag-Wheelsejä eli kromisia erikoisvanteita,joka sai vanhan ja ruosteensyömän 1976 Corollan näyttämään köyhältä slummikasvatilta,jolle joku varakas oli lahjoittanut uudet Nike-kumitossut.
Evangelista-kadulta löytyi kymmeniä erikoisvanteiden myyjiä,joidenka katukäytvän telineissä kiilsi toisistaan komeimpia kromivanteita samuraimiekanteräisistä puolista pinnavanteisiin.
Paikalliset Boy Racerit eli rikkaampien pappojen pojat asennuttivat Lancereidensa alle Evangelistan katukäytävällä ylileveitä vanteita nakkeineen,että puolet renkaista puskivat ulos pyöräaukoista casterkulmien näyttäessä perästä katsottuna sellaisilta,että auto oli saanut pihtikintut allensa.
Neljäntenä näyttöaksessorina pidettiin erikoismaaluksia,jotka maksoivat vanhan Lancerin ja Corollan päälle ruiskutettuina käytetyn auton hinnan.
Suurena myyntikikkana oli niinsanottu Anzahl Wet Look,minkä maalipinta näytti samanlaiselta kuin pesusta tulleella autolla..

1973+79 Lancer

Filippiineillä autoa pidetään lisäksi niin pyhänä,että poliisit, saatuaan autovarkaan tai- varkaat kiinni,ampuvat lainrikkojat paikalle kuoliaiksi. Tietysti autovarkauksien takana ovat suuremmat varasliigat,jotka choppaavat autot palasiksi ja myyvät riisutut osat pimeiden autovaraosaliikkeiden kautta markkinoille.Lontoossa autovarkaita sekä joy ridereitä taputetaan kiinniotossa lapsenkintaalla kämmenelle ja annetaan rangaistukseksi laittomasta auton haltuunotosta pari viikkoa pakollista yhteiskuntatyötä eli katujen ja puistojen siivousta..
Kaikki autot varasliigoille eivät tietysti kelvanneet,kuten minun 1974-mallinen Brasilian volkkarini,jonka surutta voin parkkeerata lukitsematta Shoemartin Bicutanin ostarin parkkitaloon.
Varkaalle olisi ollut suuri häpeä tulla kolleegoidensa nähtäväksi vaatimattomassa Pendong-(Kalju) volkkarissa,mitä 70-60-luvulla pidettiin sinikaulustoimistotyöväen perusautona.
Kuplaa koottiin siihen aikaan vielä Manilassa.

1980 MB 230 perä

1980-mallisen perusmersuni kanssa (200-W123-malli) sain olla varovaisempi,koska jopa vanhempaakin Benziä,kuten mersua Manilassa kutsuttiin,pidettiin arvoautona.
Varkaat kylläkin kaihtoivat sitäkin,koska kukin voro tiesi,että vanhemmankin Mercedes-Benzin varaosat olivat kalliita
--Mahal na mga spareparts!(Kalliita varaosat!)
Monet mersuani autotallissani kuolaavat filippiinokaverini lausahtivat,vaikka jokainen olisi halunnut sellaisen talliinsa ja pöyhkeillä naapureille,että meillä nyt ajetaan Benzillä,vaikkei olisi varaakaan.
Benz merkitsi peruspinoylle statusta,vaikka minulle se oli lujatekoinen perusauto,mihin voisi luottaa.
10 vuoden pidon aikana minun Benzini varaosaostokset olivat vain ilma- ja öljysuodattimia huoltoväleillä.
Risaisia ja ruosteensyömiä mersuja kyllä olin tavannut autobongausretkilläni Manilassa ja joihin en halunnut edes koskea,vaikka myyjä oli ilmoittanut Manila Bulletinin Cars For Sale-osastolla:
--FOR SALE--1970 Benz 250S.Mint Condition.6-cylinder.Wooden Panels in Interior.Original Benz Magwheels.Price P 150.000,Contact Roger.212 Ipil-Ipil St.Marikina,Phone......(Partyline)
Ilmoituksen Partyline-puhelinnumero jo paljasti,että myyjällä ei ollut edes omaa puhelinta,joka oltiin liitetty naapurin puhelinlinjaan maksua vastaan.

1976 Galant Sigma

Yhtenä hyvänä esimerkkinä autonomistajan omasta egosta filippiiniläisestä lähiperheestäni on vaimoni vanhimman siskon mies Billy Boy,joka kerskui itseään kahdella insinööritittelillä (sähkö-putki),muttei tuntenut edes vanhan 1976-mallisen Mitsubishi Galant Sigmansa Saturn-moottorin konehuoneesta kuin jäähdyttäjän.
Molave-taloni valmistuttua 1983 Billy Boy ajoi ydin-Manilan Penafrancia-kadulta Mitsubishillään meille,missä kiertovesipumpun voimalla sai ilmaiseksi puutarhaletkulla lotrata koko auton puhtaaksi pääkaupungin saasteista.
Penafrancia-kadulla ei voinut pestä autoa kuin toisesta kerroksesta kantamalla pesusangolla ja halutessaan voi maksaa fillarilla kulkevan 10 pesolla ja Fairy-tiskisaippualla pesevän "Istambain" (Standby) hoitamaan duunin.
Fairy-saippuan hapoista ja Zenithissä alinomaan paistavasta auringosta Mitsubishi oli menettänyt korinsa kiiltopinnan.Ainoa kiiltävä osa näkyi konepellin alta jäähdyttäjän yläsäiliöstä,josta Billy Boy oli kiillotusinnossaan poistanut kromipinnan ja jonka alta paistoi vain kuparipinta.
Sen kiilloittamiseen hän pyysi minulta hopeankiilloituspastaa..

1982-85 Lancer Box Type EX

Molave Avenuen vastapuolen naapurinani asui toinen insinööri Roger Medillo,jolla myös oli Mitsubishi,se Filippiineillä kuuluisa 1980-lukuinen "Box Type" Lancer.
Auto kiilsi aina kirkkaanpunaisena ja pestynä autotallista. Roger ei sitä koskaan ajanut,vaan hänen kaunis libanonilaisfilipinamestiisavaimonsa Mila.
Filippiineillä ei yleensä insinööriluokassa ajeltu itse auton ratissa,vaan pestattiin taloon oma autokuski,puutarhuri,houseboy,kaksi sisäkköä ja lastenhoitaja.
Mila talon autokuskina aina maksoi toisen naapurinsa Houseboyn Vicin pesemään Lancerin jokaikinen aamu.
Vuosien kuluessa 90-luvulle Lancer oli menettänyt jo kiiltonsa,ruosteen kukkiessa helmoista,ovien alaosista ja lokasuojista alinomaisesta pesusta. Perheellä olisi ehkä ollut varaa ostaa uusi autokin,mutta Roger insinöörimiehenä päätti teettää Lancerin korin korjauksen talonsa viereisessä palmulehdossa Molaven koripallokentän kupeessa.
Yhtenä aamuna Lancer oli noussut pukeille palmulehdossa.
Filippinopeltisepän rälläkkä huusi,kaasuhitsauspilli välkkyi ja peltivasara paukkui Lancerin saadessa useita neliömetrejä uutta peltipintaa melkein koko alaosaansa.
Amerikkalaiseen tapaan filippiinopeltiseppä lopulta liistasi koko korin päälle hiontapakkelin kuin Flora-margariinin Tasty-vehnäleipäsiivulle.
Pian koko palmulehto peltiseppineen oli peittynyt valkoiseen pakkeliporoon ja Lancer pian pääsisi maalattavaksi..siinä samassa eteerisessä palmulehdossa,missä naapuruston pikkukakarat leikkivät keinuissa ja koripallokentän betonilla ruutuhypyssä..
Kookospalmujen lehdet olivat kuivumassa alaoksilta Ditzlerin maaliohentimista,peltisepän ruiskiessa kompressorin kiukkuisessa vingunnassa punaista akryylimaalia Lancerin pintaan.
Kävin itse kollaamassa maalauksen tasoa..ja voin vain ihmetellä,miten niin alkeellisissa olosuhteissa joku kulman peltitaiteilija sai autoon niin kiiltävän ja suoran maalipinnan.
--Wet Look!
Peltiseppä kehaisi menttoli-Hopen filtterin syrjästä.
--10.000 pesos!
Sillä hinnalla materiaaleineen ei edes päässyt maksamaan käteisrahaa uudesta KIA Pridesta!

1991 KIA Pride