Muistoja maistissa saunan lauteilla.Ekin kiero(katseinen) elämä.

Jussi ja Eki tutkimassa
Angelniemen kanttorin A Ford-kupeeta

Alhaisten vanha puukoulu ja
väliaikainen yhteiskoulu

Eki ja pappilan Jussi olivat olleet parhaita kavereita jo vuodelta 1958 Yhteiskoulun ekaluokalta,jolloin koulua pidettiin Alhaisten kansakoulun vanhassa puukoulussa vuoteen 1960 asti,
Eki fillaroi sinne uudella isänsä syntymälahjaksi antamalla Pyrkijä-fillarilla Asemakadulta rautatiesillan kautta vaihteita ohjaustangosta naksutellen,sitten Salmenrannan pyörätietä pitkin Röykkälänmäkeen ja sieltä Peniöntien pyörätietä pitkin ylös Alhaisiin.
Jussi taasen polki lyhyemmän matkan Rummunlyöjänkadun ja Torikadun kulman puupappilasta isänsä vanhalla yksivaihteisella sotapyörällä suoraan Salmensillan yli vanhan suojeluskuntatalon ohittaen ylös Röykkälänmäkeen,
Röykkälänmäki oli niin jyrkkä,että Jussin piti seisten polkea raskasvaihteisesta sotapyörää selkä hiessä ylös Haapasaaren kaupan kohdalle mäen päälle raskas,nahkainen koulusalkku takaterakalla.

1968 Yhteiskoulu keskellä
ilmakuvassa.
Kauppaopisto sen vasemmalla
puolella

Uuden modernin Yhteiskoulun valmistuttua v.1960 uuden kaupungin (Salo oli julistettu kauppalasta kaupungiksi v.1960 Uutenavuotena) itäpuolen Venemestarinkadulle,koulumatkat kummallekkin kaverukselle lyhentyivät puolella ja fillarimatka sujui nopsasti tasaisella maaperällä.
Kaveruutta kesti aina vuoteen 1962 saakka,kun Ekin perhe yhtäkkiä muutti Kajaaniin,josta perheen isä ja Salon Seudun Sanomien päätoimittaja sai uuden pestin Kajaani-lehden päätoimittajana.,
Kajaani-lehti eli valitettavasti lyhyen elämän vuoteen 1966 eikä pappilan Jussilla ollut hajuakaan,miten Ekin isä jatkoi siitä eteenpäin..ehkä uuden Kainuun Sanomien toimittajana.
Elämän erikoisempana sattumana oli Jussin ja Ekin kaveruudessa,että kumpaisenkin pojan isät olivat Yhteislyseossa tuntiopettajina keskikoulun alaluokilla.Jussin isä opetti uskontoa ja kirkkohistoriaa ja Ekin isä pelkkää historiaa ilman kirkkoa.

Pappilan sali 1970

V.1970 syksyllä pappilan Jussin käydessä kauppaopiston yo-luokkaa kotikaupungissaan ja asuessaan uudessa kivitalopappilassa,seurakunnan viranhaltijoille v.1967 rakennetussa tiilikerrostalon kolmannen kerroksen kappalaisen  neljämakuuhuoneisessa.avarassa virkalukaalissa,Eki yllättäen ilmestyi ovelle.
Äitikappalaiska oli avannut oven ja säikähtänyt ovelle ilmestyneitä kasvoja,joista oikea silmä katsoi sarvihankalasien lävitse nenänjuureen,sammaltavan ja viinalta tuoksahtavan ylähuuliviiksuun kysyessä onkos Jussi kotona.
Äitikappalaiska:
--Ai..uotkos sinä se Erkki..se Ylängön poeka..se Jussin entinen kaverj,jonka isä olj Kunnanvaevaesenj piätoimittjana tiällä kaappalassa aekoenaan?
--Tuo suti sinnuun ylhuulessas panj mietityttämään..mutta uot kasvoeltasj ihan issäesj näkönen..
Erkki:
--Kylpä vaan..sama Erkki mää olen ja terveisii vaa Kajaanist..!
Äitikappalaiska:
--No mitäs se issäesj jaksoo,että vieläkös se hoetaa niitä piätoimittajan hommia?
Erkki:
--Joo..kyl se..mut on olnu sairaan pikkasen ajan verenpaineen takii..
Äitikappalaiska ;
--Se toimittajan iltatyö ja kabinettilunssit ne pannoo kyllä kenenkä tahansa terveennin reportterin verenpaeneen ylälukemiin mittarissa ...
--Vuotas hetkisen,kun kään hakemassa Jussin huoneesta..ja astu peremmälle tänne salliin ja istu alas tuonne sohovalle toviks..

Äitikappalaiska astui Jussin huoneeseen kädet syvällä esiliinan taskuissa ilmoittamaan pojalleen:
--Tuolla salissa istuu sinnuen entinen kaverisj..se Ylängön Erkki ja se haesoo viinalle ja on humalassa kun issäänsä aekonaan piätoemittajan virassaan..
--Niin vuan ne gienit issäeltään ovat siirtynnä pojalle,että..taejanpas panna sisäsaanan lämpimmään teille kavereille,että Erkki seleviytesj tuas takaesinj tolopilleen...
--Kääppäs tervehtimäsää kaverias tuolla salin puolella..eläkä lähe sen mukkaan kaapunnin kapakoehin,,se on laki tiällä kotonas,kun uot vielä meijän kirjoissa elätettävänä!
Jussi:
--Mää olen kuule maksanu sulle oleskelustani vuokraa ja safkarahaa täällä KOPin raksatyön palkoillani,etten  laske itseeni ihan elätettäväksi...ja kuppilaliksat päälle omasta fikastani..
Äitikappalaiska:
--No..kun piäset joskus ommiin oloihisi,niin suat tehä mitä tahansa lystäät.mutta pappilaan et tuu juovuspäessäesj..uon suanna elämässäenj katella ihan tarpeeksi omia Kaappisten suvun viinamäenmiehijänj
Jussin äidillä oli melko paljon kokemusta juovikkaiden hoidossa Iisalmen lapsuusajoiltaan.
Hänen isänsä kauppias ja tilallinen Kalle Kauppinen aikoinaan teki pitkiä osotosmatkoja Kajaaniin ja Ouluun,jopa Viipuriin asti.Kajaanin oltua lähimmän ostosmatkaetapin ja Kalle-isän jäätyä sinne "kortinpelluuseen" viikkotolkuksi",Riitta-äiti lähetti Sanna-tyttärensä hakemaan isäänsä Kajaanin yhdestä matkustajakodista junalla kotiin "tokkeutummaan" pitkästä ryyppykuurista.

19339 Ville-eno keskellä
sianlahtauksessa
Iisalmessa

Äidin vanhempi veli Ville Kauppinen,joka Rantasalmelta käsin teki sikakauppaa kuorma-autollaan aivan Varsinais-Suomeen saakka,käväisi pappilassa pikkusiskoaan helssaamassa...ja yleensä "korkin päälle astuneena",jolloin äiti joutui petaamaan tälle salin sohvalle juoppopedin oksennusvateineen,joten kappalaiskalta ei puuttunut kokemusta juoppojen jälkihoidosta.
Hän kyllä eli pienessä alituisessa pelossa,ettei oma ainukainen Jussi-poikansa geeneissä saanut samanlaista juoppobasillia.Siinä äiti-Kaisa oli puoliksi oikeassa eivätkä hänen tyttärensäkään osaksi välttyneet tartunnalta.

Jussi ja Eki istuivat pappilan puupaneloidun sisäsaunan ylälauteilla vieretysten.Sähkökiuas sihisi Jussin heittäessä kuparisella saunakauhalla vettä isä-Antin ottein,saunamittarin viisarin noustessa 120 asteeseen,mikä vastasi pappilan saunassa tyypillistä kiirastulen lämpöä.
Kaverukset taisivat olla ensi kertaa vieretysten elämässään saunan lauteilla,Jussi vesielvänä ja Eki sikunassa.
--Voisks sää Jussi heivat tota veren heittoo kivill..mun selknahka kärisee mustaks kun hampparmakkara nuatioll!
Eki irvisteli pellavapyyhe peränsä alla.
Jussi:
--Mää vain kokeilin sun kanttias tääl helvetin esikammaris!
--Et sää ol vettä peljänny enneskäs,vaik sanotaanki,eteskis sanomalehren toimittajien kabinettikeskusteluis,ett vesi on parast viinan plantinkiks ja veneen alla..

Salonjoen moorroripaatit lähellä Äyhön rantaa
20-luvulla
Juhart

--Muistaks sää kun me vuaren 58 syksyl me kiivettiin hammaslekuri Äyhön Moto kakkoseen luvatta ja pantiin se sisälaita käyntiin tuall kauppatorin jokirannas?
Eki silmiään kädensyrjällä hikeä silmistään pyyhkien:
--Emmää taira muistaa...mutt jottain pahoi me ollaan yhres tehty..
Jussi:
--Vahinko siin vain kävi,kun se prutku lähti käymään pelkäst pikkupoikien uteliaisuudest...mut pienest pelost me pötkittin pakoon sinne soittolavan taakse piiloon.,,

"50-luvun lopllaa Jussi ja kaverinsa Salon Seudun Sanomien päätoimittajan poika Eki olivat jokirannassa ihailleet kauppalan privaattipaatteja,jotka liplattelivat kaakaovedessä skrapattuina ja vernissoituna.

Hammaslääkäri Eklund-Äyhön mahonkikabiinivene Moto II näytti kaikista erikoisemmalta suippoperäisten rannikkopaattien ja lasikuiruliippareitten keskellä.Se oli punamahonkinen 20-luvulla veistetty pystykokkainen ja tasaperäinen sisälaitavene,minka hytti näytti melkein yksiyhteen Äyhön talon takapihan lasiverannalta.Moottoripaatti muistutti myös Jussista kuvista nähtyä 20-lukuista salakuljettajien pirtupaattia.

Pojat uteliaisuudessaan hyppäsivat sen kannelle pujoittautuen pressun alta kabiiniin.Näplätessään kojetaulun vipuja ja kytkimiä Jussi sattui painamaan sähköstarttinappulaa,jolloin Fordin lättäpäävinkkeli moottorikopan alla lähti käymään,Moton II:den kokan alkaessa puskea jokipaalutusta vasten..
Kumpikaan pojista ei saanut konetta sammumaan päättämällä hypätä hurjistuneesta paatista rantaan,
Alkuryntäyksessa kaverukset juoksivat torin laitaan pyörilleen ja polkivat niillä puiston soittolavan taakse piiloon seurauksia pelkäämään.

Iltakuudelta Moto II oli lopettanut käyntinsä petroolin loppuessa tankissa.Ainoa vahinko tihutyöstä oli moottoriveneen kokan messinkinen topparikilpi,joka sattui jokipaalutusta vasten nokitettuaan mennä littaan."
Eki:
--Ei me sitten mitään kovin pahoi poikii oltu,kun mää muistan,ett melkken ain saatiin turpaan Voiton ja Salmisten poiken nyrkeist,kun satuttiin erehtyy niiren kortteliin muurlan Tulliin itäkauppalass...
Jussi:
Ai..sää rupeet muistaa jotain täss mun isä-Antilt oppimassan saunatenttilöylys..?
Eki:
--Jos mää saisin huika votkaspraittii,niin mun muisti terävöityis alta sekunnin!
Jussi:
--Meillä on vain kraanavettä sun honkkelin alkuun,jos sun kieles on juuttunu kitalakeen kiinni kun kärpäspaperi!
--Se Salmisen Veikko--muuten oli Alhaisten kansakoulun alaluokill mun pulpettikaverinani ja haisi aina paskalle likaisiss vaatteiss..mut pelkuri se oli mun mielestän,kun kerran päätettiin poistaa ilmat lukituist fillareist sen uuden virastotalon polisirapun edestä Kirkkokadulla.
--Kun mää irrotin venttiihatut vanteist,,niin Veikko juoksi pakoon Torikadun kulman Postin nurkan taa..
--Vain poikaporukassa se näyttää kovalta kundilta..

1957 Kirkkokadun virastotalo,Posti ja lennätin
sekä poliisilaitos

Jussi kertoi Ekille yhden tapauksen aivan 60-luvun alkupuolelta talssatessaan Vilhonkatua pitkin linja-autoasemalle.
Hän oli silloin menossa Suomusjärven kesämökille koko kesälomaksi..
Veikko ja Jussi olivat samanikäisiä v.1947 syntyneitä ja noin 15-ikäisiä finninaamoja.
Veikko oli jo tupakanpolton lisäksi oppinut juomaan viinaa kaupungin rantojen miesten seurassa rautatiesillan alla sekä ratapuiston kivisen sirpalesuojan takana.
Veikko pyysi käheällä viinanpolttamalla äänellä papinpojalta tullimaksua:
--Ann satamarkka..ann satamarkka papinpoik...tai tulee taas uuremma kerra turppa!
(Sadanmarkan paperiseteli vasta v.1963 rahanuudistuksessa vastasi yhtä markkaa)
Jussi joutui laskemaan kassinsa pakon edestä katukäytävälle ja kaivamaan sadanmarkan setelin taskustaan,jolloin spittarinkärki hävisi tieltä.
--Kiiti vitust..papinpoik--ja alas talssii siit landel!!
Jussi sai peräänsä kiitokset Salmisen Veikon vaahtokuplaisesta suusta..
Jussi ei halunnut tulla toista kertaa tulla mukiloiduksi Salmisten poikien kesken.

1960 Itäkauppala.Rengastettuina pappila ja
Puukirkko.Vasemmassa ylälaidassa Muurlan
tullia,
Salmisten poikien
reviiriä

Kerran 50-luvun lopulla Ylängön Ekin kanssa keskustasta poispäin itäkauppalaan kävellessään Salmisen pojat sakinhivuttivat "Kauppalan kapitalistien kakaroita".Itäkauppala oli Salmisten ja Voiton poikien reviiriä vasenkätisten työläisperheiden pioneeriperillisinä.
Oikeastaan Salmiset ja Voitot kuuluivat kauppalassa kaikista alimpaan kansankerrokseen pimeän pullon myyjinä ja pikkurikollisina.
Muurlan tulli oli heidän privaattireviiriään.
Kaiken lisäksi Veikko repi Ekin paksulinssiset silmälasit nokalta ja runttasi ne spittarinkannalla kuin Dollar-piipun superlonfiltterin nuuskaksi,läiskimällä nyrkillä tämän silmäkulman auki.
Eki oli ollut taluttamassa uutta Pyrkijä-fillariaan silloin ja Veikko kapitalisti-isän pojan vaurauden symboolin nähtyään kaatoi sen Helsingintien pyörätielle,potkimalla uuden Solifer-lampun littaan ja etupyörän soikeaksi.
Siinä mukiloinnissa Salmisen Veikko,Jussin entinen Alhaisten alakoulun pulpettikaveri läiski papinpojan poskille kämmensyrjällään kostoksi jostain.
Jussi kotikasvatuksesta ja biblian opetuksesta sekä Jeesuksen neuvosta käänsi toisenkin poskensa,saamalla läiskäykset sillekin.
Siitä lähtien hän ei paljoakaan noudatellut pyhiä sakramentteja katutappeluissa.
Jussi muisti alaluokilta,miten Veikko haisi oikealta peräpaskalta saapuessaan kouluun pesemättömänä iholtaan sekä vaatteiltaan.
Äiti oli naureskellut Jussin ikävää kohtaloa likaisen pulpettikaverin vieressä ja tokaissut,että "Hajussa kasvaa,kun vain saa oltua!"
Hyvin hiljaista vauhtia Jussi kasvoi lyhyentanakaksi teinipojaksi 60-luvuna alussa hajun kanssa sekä ilman.
Se poskille läpsiminen harmitti Jussia pitkään.
Hän piirsi ensimmäisen kömpelön runonsa tapauksesta ruutupaperivihkoonsa:
"Mitä enempi omistaa,
sitä enempi haluaa.
Koskaan en ole sellaista mustasilmäistä jätkää tavannut,
joka kahta mustaa silmää olisi halunnut."

jatkuu..