keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Katumuksen tiellä eli ostamatta jääneet autot.Vanhan roddarin muistelmat.1.

1966 Mercury Comet Caliente topdown


Yleensä minulle on käynyt niin ,että jo pikkukundista jo haaveilemani autot ovat jääneet ostoissani vain haaveeksi.Kaikkia muita kohdalleni tulleita autoja olen ostanut eräänlaisina impullisostoina ja joista vain yhden myyntiä olen katunut: Mustan 1966 Mercury Comet Caliente-avomallia Manilassa.Sain sen kylläkin myöhemmin takaisin taidemesenaatiltani Mario Penyalta taulukaupan maksuna,mutta huonokuntoisena.joutumalla myymään 2000-luvulla sen Baguiossa asuvalle koripalloilijalle pilkkahintaan,koska asuin silloin jo vakituisesti Lontoossa.Mercuryn olin ostanut Manilasta v.1987
Käsieni läpi ovat menneet n.40 autoa VW-kuplasta Cadillac Eldoradoon,mutta yksikään niistä ei ole jättänyt suurempaa lovea sydämeeni,joskin enemmän rahapussiini..
Amerikan Fordeja Manilassa ollaan koottu jo vuodesta 1913 asti,jolloin Fordin T-malli tuli myyntiin.V.1929 Henry Ford perusti Pilipinas Ford Car Works Inc. -nimisen tehtaan Manilaan (PFCW),josta v.1963 tuli Ford Philippines Corp. eli FPC.V,1985 tehtaalla koottiin Ford Escort-,Cortina sekä Granada-malleja. Itsellänikin oli tovin yksi Manilassa valmistettu saksalaiskoneinen (2.0,-4-sylinterinen) Granada,mutten kovin jäänyt sitä kaipaamaan V8-kuumeessani.



Märkiä Ford-unia
--------------------------------------------
Yli 60 vuotta haaveenani on ollut saada alleni 1952-54 Ford Customlinen 4-ovinen tolppamalli,jollaisella taksilla sain monasti kyytiä meidän pappilan paraatiovelta silloisen pikkukauppalan moniin osoitteisiin tai jopa kauemmaksi maalle naapurin Fammu-tädin Myllymäen mökille Teijon tien varteen. Haaveenani sellaisen osto on alinomaan alitajussani täällä Lontoossa pulpahtanut aamuisina puolivalveununani,mutta varoja sellaiseen ei ole ollut liikoja,jollei ns. Postcode Lottovoitto joskus osuisi kohdalleni.Valitettavasti suuremmat lottovoitot minulle ovat aina menneet sivusuun jo 70-luvulta asti,etten paljoa laske pikavoittojen päälle.
Monet haaveilevat kaksiovisista ja avokattoisista malleista,mutta niitä minulla on jo ollut kolmisen kappaletta,kaksi Cadillac Eldoradoa ja yksi Mercury. Shortsijalkaisesta olen siis hiljalleen muuttunut pussihousuiseksi,voitaisiin minua ilkkua.Ns. tolppa-auto on mielestäni aina kuulunut suomalaiseen katu- ja tiekuvaan kuten koti,koivu ja tähti suomalaiseen maalaiskuvaan.
Jääköhän unelmani sittenkin vain haaveeksi?
Projektikuntoinen 1952 Customline Mercuryn
sivuventtiilikoneella
myytävänä Britanniassa 3750 puntaan
Lontoon markkinoilta löytyy kyllä muutama Jenkeistä maahantuotu Customline,yksi kaksiovinen ja loput kaksi neliovisia,mutta hintapyynnöt kylläkin niistä liikkuvat 3750-12000 punnan skaalassa projektikunnosta concoursiin...
Pitäisikö minun tyytyä halvimpana vaihtoehtona vain pienoismalliin taikka Revellin koottavaan,jos sellaista edes löytyy katalogeista.Pienoismalleja minulla on jo hyllyillä satoja..
Revelliltä löytyy valitettavasti vain 1956 Ford Sunliner-koottava..mutta Arko Productsilta löytyy 1954 Ford Customline 2-door-valumalli persikan värisenä.
--I have a Dream!
Lausui kerran Martin Luther King...ja kuoli sala-ampujan luodista...ja hänen viimeisin kulkuvälineensä oli 1959 Ford Galaxie 500..

1959 Ford Galaxie 500 Sunliner
Retractable Tup

1954 Ford Customline 2-door
Arko Products
Revellin 1959 Ford Galaxie 500 Sunliner Retractable top-koottava päätyi koottuna ja Humbrolin emalinpunavalkoisena huoneeni kirjahyllyyn v.1960 Pikkujättiläisen viereen,mutta aitoa yksiyhteen-skaalan Galaxieta enkä edes sen halvempaa neliovista Customia ole saanut alleni.....vaikka aina olen haaveillut sellaisesta.
Lohdutuksenani kaikesta päädyin asumaan lopulta itä-Lontoon Canning Townin Custom Houseen.
Jo Manilassa asuessani olin etsinyt Customlinea kaikkialta,muttei yksikään tullut vastaan taikka silmiini edes Manila Bulletinin käytettyjen autojen myyntipalstoilta.Silloin 80-luvulla ei ollut Pyhää Nettiä,että vain googlaamalla olisin löytänyt sellaisen.Ainoana keinona minulle oli ajella ympäri metropolista kaikkien jobbareiden osoitteissa,joista löytyi liuta muita mielenkiintoisia malleja.
1960s 1952-54 Ford Mainlin- poliisauto
Rizal Avenuella

Customline taisi olla aikoinaan harvinaisempi malli kuin Custom jopa Filippiineillä,joskin Manilan poliisilla oli ollut käytössä vielä v.1960 1952-54 Ford Mainline-patrulliautoja. Manilan taksifirmat samoin suosivat paljolti myös 1949-51-mallisia Ford Customeita.
1951 Ford Custom Manila Yellow Cab Co.-taksi
 by Juhart
1954 Ford Customline
Escoltassa,Manilassa
Manilan tarjouksia
-------------------------------------------------------------

Customlineja sekä Customeita etsiessäni Manilassa minulle tarjottiin jopa 1962-mallista Chevrolet Corvair Monzaa,mutta silloisessa V8-kuumeessani torjuin tarjouksen,koska auton peräpäästä löytyi vastaiskuinen ja ilmajäähdytteinen bokserikuutonen.Myöhemmin 2000-luvulla kaduin päätöstäni,koska volkkarikuumeessani rakenneltuani brasilialaista VW 1500-kuplaa tallissani,olisin halunnut sen rinnalle juuri oikean Corvairin..kaikista Ralf Naderin aivojeni takaosaan iskemistä kauhukuvista huolimatta.."Unsafe at any Speed!"
Samoin olin halukas ostamaan naapurin nuorelta filippiinokaverilta viistoperäisen VW 1600TL-mallin,jollaisella ajoin ajokortin vuonna 1968,Kaverini ei valitettavasti halunnut myydä sitä,vaikka olisin tarjonnut ylihintaakin.
1962 Corvair Monza-brosyyri

1970 ca.Baguion Session Road
ja VW 1600 TL
Vaikka olen vereltäni 90-prosenttinen Fordholisti,en koskaan lakannut pitämästä muista automerkeistä.
Olen vieläkin kaikkiruokainen autonälässäni..vai onko se janoa!?
Asuinalueellani Molave Avenuen varrella seisoi ja liikkui 1990-luvulla mm. yksi 1955-mallinen punavalkoinen Chevrolet Delrayn 2-ovinen tolppamalli,jonka koneena kävi se lujanluja Stovebolt Six-kuutonen,,samanlainen kuin minun 61-mallisessa kanadalaisessa 1961 Pontiac Laurentianissa Suomessa.
1955 Chevrolet Delray 2-door
1970-luvulla Baguiossa kuvattu
VW Karmann-Ghia
ajanmukaisin leveälahjekuskein
Delray kylläkin poistui myöhemmin katukuvasta muualle,mutta sen tilalle ilmestyi 60-mallinen junakeulainen VW Kombi.Samalla omistajalla oli myös 60-luvun alun punainen VW Karmann-Ghia,jonka peltikeula muistutti kymmenistä pikkukolhuista bataattisäkin kylkeä ja sen helmat taas reikäjuustoa..Sen ajan oikea Rat Look-Karmann!
Molave-asuinalueeni naapurissa Moonwalkissa näin usein 60-lukuisen valkoisen VW Karmann-Ghian modernimman version,sen Razor Edge-mallin,jonka keulaa koristeli tuplavalot..
Sekään ei valitettavasti ollut myytävänä..
Manilassa Customlinen etsimisessä päädyin aivan Quezon Cityyn saakka,jossa yhdessä takapiha-autokorjaamossa minulle tarjottiin mm. brittivalmisteista Rover 90 P4-mallia.
Britit kutsuivat sitä Auntie Roveriksi,kun taas Suomessa Amazonia kutsuttiin Pappa-Volvoksi.Korjaamon rasvafarkkuinen filippiino-omistaja taas kehui Roveria Vintageksi..eli vanhaksi.
1960 Rover 90 P4
Rover oli väriltään haalistuneen keskisininen ja sisusta muutettu siniseksi plyyshiksi,koska zenitissä aina paistava aurinko oli polttanut alkuperäisen nahkasisustan karrelle. Minuun oli iskenyt kummallinen alkuperäisyysinto,joka kaihtoi kaikkia nurkkapajakonversioita,jolloin torjuin 5000 peson ostotarjouksen,koska Roverin lokasuojan päällinen toisen parkkivalon lasikin oli rikki..
Myöhemmin sain tietää,että tavallisen Land-Roverin parkkivalon linssi olisi kelvannut tilalle..
Sitäkin oston torjumista kaduin..
80-luvulla vanhojen Fordien arvostus oli Manilassa melko alhaista.
1969 Mustang Boss 429
Kaikki 70-lukua vanhemmat jenkkifordit olivat halpaa jokamiehen kamaa..Gas Guzzlereita eli bensajuoppoja,joihin takapihaverstaissa oltiin asennettu Isuzu Diesel-motti alkuperäisen kuutosen taikka 289CID Veekahdeksan tilalle.Rupisia ja dieselsavua piereviä Mustangeja näkyi kaikkialla.
1990-luvulla taloni takaisessa rivitalokompleksissa seisoi takorautaisen kalteriaidan takana vuosikausia pölyn peittämänä alkuperäinen,vihreä 1969 Mustang Boss 429.Omistaja ei myynyt,koska uneksi sen entisöimisestä,mitä koskaan ei toteutunut.
1969 Yutivo Camaro-mainos
Manilan liikenteessä 80-luvulla tapasin useasti myös 60-luvun lopun Chevrolet Camaroja,jotka pakopuskistaan sylkivät dieselsavuja eli nekin pääsivät ajan kulussa eroon alkuperäisistä Yutivo Camaro-kuutoskoneistaan.Paikallinen Yutivo-konsernihan oli koonnut Chevroleteja jo 60-luvun alusta. Yhdellä autobongausmatkallani läheiseen Caviten maakuntaan,joka oli ollut kuuluisa sota-aikaisesta laivastoasemastaan.minulle tarjottiin Kawitin kaupungin esikaupunkialuella yhdeltä autotallin edustalta 67-mallista Chevrolet Chevelle Malibu 2-ovista hardtopia. Hinta oli tosin halpa,mutta auton helmat ja lokasuojat olivat merisuolailmasta piparikakun mureita.Mieleeni tuli Floridan suolan hapertamat autot..
Tämäkin Chevelle kulki..jos kulki matalapuristeisella L90-250CID-kuutoskoneella.Paljon myöhemmin tajusin,että kaikki Yutivo Chevrolet-mallit olivat harvinaisia ja Chevelletkin katsottiin jenkeissä keräilyautoksi,etenkin SS-optiolla.

Yutivo Camaron ID-lätkä
Yutivo oli aloittanut jo v.1953 GM:n fransiisikokoojana Manilan Pacon kaupunginosassa valmistamaan Chevrolet-henkilö- ja kuorma-autoja.Kokoonpano 50-70-luvuilla koostui seuraavista
malleista:
 Chevrolet: Bel-Air 4Dr, Impala 4Dr, Malibu 2Dr/4Dr, Camaro
 Buick:     Electra 225 and Pontiac Parisienne 4 Dr. (Canadian version
            of the Pontiac Bonneville)
 Vauxhall:  (GM UK) Victor, VX4/90, Viva 2Dr/4Dr
 Opel:      (GM Germany) Rekord 2Dr/4Dr, Rekord Wagon 5Dr, Ascona 4Dr,
            Manta 2Dr, Kadett 2Dr/4Dr
 Holden:    (GM Australia) Model EH-4Dr, Wagon 5Dr, Premier 4Dr
1987 Yutivo Chevelle Malibu SS Manil
2004 Molaven talon1 tyttöjä
 sekä mersutallini
Hankittuani v.1998 oikean Beirutin taksimersun eli 1980 Mercedes-Benz 200 -W123-bensamallin,joka myös oltiin koottu Manilassa,minussa heräsi eriskummallinen messekiima,jollaista aiemmin en ollut tuntenut. Se kulki ja kävi huolletuna kuin Duracell-paristokani ilman mitään vikaa.Koriltaan ja sisustukseltaan se oli spartaani kuten Wehrmachtin suorat housut,mutta laadultaan se oli luja ja vielä 18-vuotiaana se kulki kivuitta ilman mitään kitinöitä.
Manilassa aloitettiin MB:n kokoonpano v.1958 ja metropolin katuvilinässä nähtiin runsaasti 180D-dieselimersutakseja. Saudin aikoina 1980-luvun alussa hoisin suomalaisille työtovereilleni parinkymmenen W123-mersumallin ostot Dammamin Juffalilta,MB:n diileriltä.Työmaamme konttorin edustalle kerran sitten saapuivat nakuttamaan melkein kaikki W123-sarjan nakuvaihtoehdot 240-300D-mallien väliltä,mutta minua ne eivät hurmanneet silloin,koska ne olivat niitä tavallisia taksimersuja,jotka ääneltään saivat kaivamaan alitajuisesti perstaskun lompakkoa..
Ääneni muuttui kellossani pienellä viiveellä..omistettuani yhden,joskin bensamallin.

jatkuu..Messikiimassa..jne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti