lauantai 21. tammikuuta 2017

Das beste oder nichts.Mersustoori.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Piispantarkastus
By Juhart


Das beste oder nichts!
Gottlieb Daimlerin aforismi

Parasta tai ei mitään oli Gottlieb Daimlerkin lausunut laatuvaunuistaan.
Eikä ollut mikään ihme,että Suomessakin ns. paras kansanluokka valitsi vuosisadan alusta alkaen autokseen Benzin taikka Daimlerin.
Salonseudunkin ensimmäinen auto oli Benz,kuten Turun sanomat v. 2004 kertoo salolaisen autokaupan synnystä:


1894-92 Benz Velo
Benz kurvasi Salon seudulle:
--------------------------------------
Salon autoalan yhdistys on teettänyt alueen autokaupan kehityksestä historiikin 100 vuotta autokauppaa Salossa . Tarinan alkuna komeilee Benz Velo Comfortable, jonka kamariherra Hjalmar Lindér hankki 1903. Vaikka Lindérin laaja omaisuus oli pääosin Lohjan seudulla, hän ehti kurvata Salon seudullekin. Hän muun maussa järjesti Pietarista erikoisjunalla tuotetuille vierailleen metsästysretkiä Suomusjärvellä.
1952 .MB170Vb filmissä
Justus järjestää kaiken
Benz Veloa valmistettiin vain vuosina 1894-1902. Kotikauppalani muista Benzeistä,Daimler-Benzeistä ja Mercedes-Benzeistä ei tietooni ole tullut paljoakaan molempien maailmansotien väliltä.Vasta II Maailmasodan jälkeen kauppalan kaduille alkoi ilmestymään Mercedes-Benz-henkilöautoja,jotka enimmäkseen olivat sotaa edeltävien mallien paranneltuja malleja,kuten MB 170Vb sekä dieselkoneinen 170Vd.Niitä näkyi liikenteessä vielä pitkään 70-luvun taitteeseen asti.Vasta 1953 Ponton-korin korvattaessa vanhat pulleat mersut,kauppalaan saapuivat ensimmäiset 180-mallit,joita seurasivat isommat 6-sylinteriset 220-mallit.

1950.Simojoki Martti
Ensimmäiset kokemukseni Mercedes-Benzin kanssa ovat vuodelta 1953,jolloin 6-vuotiaana itse vastaanotin arkkipiispa Simojoen pappilan portilla.
Pappilassamme pidettiin silloin oikeat piispantarkastusseurat.
Kuskina Simojoella,Suomen evankelisluterilaisen kirkon pääpapilla oli silloin Tampereen piispa Eelis Gulin kuskina ja jonka muistan olleen isäni kanssa kämppäämässä Helsingissä Körttikodissa teologisten opintojen aikana.Gulin oli jo silloin melkein valmis jumaluusopin kandidaatti ja isäni aloitteleva jumaluusopin opiskelija..ja vuosi taisi olla 1936..

Kirjoituksessani "Kun Jussi tarkasti arkkipiispan" kuvailin tarinaani lyhentelemällä tapahtumaa pappilan portilta,jonka eteen pysähtyi arkkipiispan Mersu..ilmeisesti 170S..seuraavasti:
Poika oli kasvanut hellatehtaan varjossa tanakaksi saarnamiehen aluksi.
Pastorsakaäiti kutsuikin poikaansa sekä Kihniön rovastiksi pappismaisesta olemuksesta että ruukin pehtooriksi Jussin yleensä seistessä vahtipaikallaan pappilan takorautaportin edessä ratsupaikkaisissa pussihousuissaan laskemassa liikennettä.
Pussihousujensa takataskussa Jussi piti pientä muistilehtiötä ja kosmoskynän pätkää ohimenevien autojen rekisteriotteiden kirjaamiseksi.
Nyt hän seisoi portilla yhden miehen tiedustelupartiona arkkipiispan saapumista odotellessaan.


Kun Jussi kivitti Ford Customline-taksia
Äiti oli juuri edellisviikolla antanut tukkapöllyä ja vihon viimeisiä varoituksia pojalleen,kun kauppalan yksi pirssikuski oli melkein saanut sydänhalvauksen papinpojan heitettyä kivenmurikan taksin ovenkahvaan.
Jussilta tivatessaan äiti oli kysäissyt moisen teon motiivia, papinpoika oli puolustellut,että niin ne pihan muutkin papinpojat olivat tehneet,muttei kerinnyt lyhytkoipisena ensimmäisenä pakoon.
Hellatehtaan kulmalta kuului auton hyrinää ja musta henkilöauto teki U-käännöksen puhelinlaitoksen kaapelikenttää suojaavan lauta-aidan edessä.
Kiiltäväkrominen tähti pysähtyi pappilan takorautaportille aivan Jussin boksattujen solkikenkien eteen.
Jussi tunsi paikalla auton yhdeksi saksalaiseksi komentaja-automerkiksi ja piirsi muistilehtiöönsä kosmoskynän lyijyä kielellään kasteltuaan rekisterinumeron AK-5.
Numeron viitonen kyllä muistutti enemmän S-kirjainta ja hän yritti korjata AK-S:ssää vasurina sutaten oikeaan muotoon .Alakoulussa hän aina oli saanut karttakepistä näpeilleen opettajalta kaunokirjoitusvihon suttaamisesta vasurina ja joutunut pakosta vaihtamaan oikeaan.
Edes apteekin farmaseutit lääkärien käsialatuntijoina eivät olisi pystyneet avaamaan Jussin oikealla kädellä piirtämiä salaisia hieroglyyfikoodeja.
Jussin isän työpöytälaatikon vanhoista 30-luvun Ajastajoista Jussi oli löytänyt paljon merkintöjä Iisalmen AKS:sän paikallisosaston kokouksista,mitä silloinen teologian ylioppilas oli kirjannut kauniilla,pienellä ja oikealle kaatuvalla käsialalla,missä isot A-alkukirjaimet olivat pulleamahaisia pikkuaakkosia.Jopa isän Antti-etunimen A näytti korskealta ja maha pystyssä Vienan Karjalaan marssivalta heimosoturilta.
Jussi oli löytänyt kerran Ajastaikojen yhdeltä sivulta isän kirjaamia mietintöjä Benito Mussolinin mietelauseista..."Minä olen se kaikkien aikojen Alfa sekä Omega...alku sekä loppu!"
Hän muisti lukeneensa jostain,että Il Duce oli aina saanut uuden Alfa Romeo-urheiluauton ilmaiseksi tehtaalta,mutta isällä oikean käden ranteessa ei ollut Omegaa kuten Mussolinilla,vaan kultadupleinen Eterna.

Piispamobiili
Mustasta autosta nousi kadulle kaksi isoa ja mustanpuhuvaa papinhahmoa.
Kuljettajan ovesta oli suoristunut koko pituuteensa laihanpuoleinen ja ja sarvisankarillinen Tampereen piispa Gulin,jonka Jussi oli tavannut edellisessä piispantarkastuksessa olympiavuonna.
Pelkääjän puolisesta kaappariovesta puuskuttamalla ja ähkimällä itsensä ulos puristanut löysäposkinen sekä velttoranteinen pappismies musta salkku kädessään ilmeisesti oli se arkkipiispa Salomies.
Kummankin mustakaftaanisen ja tärkkiliperisen pappismiehen päästessä jalkakäytävälle arkkipiispa taputteli Jussin Heiskasen parturissa eilen leikattua valkoista otsatukkaa,kaftaanin mahanappien melkein puristaessa pojan kasvoja..
Arkkipiispa kysäisi Jussilta myhäillen:
--No..kenenkäs poikia sinä olet?
Jussi vastasi viittaamalla sormellaan piispojen Mercedes-Benziä.:
--Sullon pers' eres!
--No...niinhän minulla on  Mercedes..viidenkymmenekahden mallinen sataseitsemänkymppinen ässämalli.
--Taidatpas tuntea autot..ja kenenkäs poikia sinä olit!?
Arkkipiispa kysäisi uudelleen.
--Papinpoika!!
Jussi vastasi lyhyesti.
--Noh..Gulin..meidän täytyy suoriutua pappilaan,kun olemme päässeet jo läpi alkutarkastuksesta!
Arkkipiispa kehotti Tampereen piispaa.
Piispat nousivat pappilan paraatirappuja ylös ja Jussi jäi ihailemaan omaa kuvaansa kiiltävästä kromimaskista irvistelemällä venynyttä naamaansa eri kulmilta kuin Suomen Tivolin peilisalissa."

Seuraavan kerran v.1958 pääsin monasti oikean Ponton-mersun kyytiin,kun naapurien kaverieni Jukan ja Heikin isä housutehtailija Lammervo oli ostanut 56-mallisen ja tummansinisen MB 220S:sän.Heidän edellinen autonsa,vaaleanvihreä Peugeot 403 oli mennyt vaihtoon,alkaessaan kukkia etulokasuojista. Kauppalassa oli silloin jo muutama isompi Ponton-sarjan mersu,yksi 219-malli yhdellä kauppapuutarhurilla ja loput niistä yksityisyrittäjillä paremmin varusteltuja 220S-malleja.
Juhannustanssit II-sarjan kirjoituksessa Que sera olen kirjoittanut kokemuksistani Lammervon autoista seuravaa:

1956 MB220S

Lammervon pöksytehdas sekä biilit
Juhart 1995
Lammervoilla tykättiin autoista.
Johtaja kylläkään ei koskaan ostanut uutta autoa,mutta hyvin käytettyjä.Ensimmäinen Lammervon auto 1950-luvuna alussa oli 1939-mallinen sodan käynyt Chevrolet Master Deluxe,mikä vaihtui mustaan Volvo PV 444-malliin,samanlaiseen.mitä liikkuvalla poliisilla oli niihin aikoihin.Volvo vaihtui vuoden 1956-malliseen vaaleanvihreään Peugeot 403-malliin,joka taas vaihtui samanikäiseen tummansiniseen Mercedes 220S-malliin.
Mersulla Jussi pääsi useasti liukumaan Lammervojen Hirsjärven kesämökille.Sekin myöhemmin vaihtui 60-luvun puolessa välissä keskisiniseen Mercedes 300SEL-malliin,jolla Jussi sai liukua Jukan ohjustamana kaupungin kartsalla näyttöajossa.
1958 Lloyd Alexander TS
Tehtaan pihan keskellä seisoi vieretysten kaksi pientä rakennusta,Lammervon Marjan,poikien isosiskon leikkimökki sekä Sylvi Lammervon miehen Tiilikan autotalli.
Isä tietää kaiken-televisiosarjan (Father Knows Best) isän näköisen ja piippua polttavan Tiilikan sedän vaaleanpunainen kääpiöauto Lloyd Alexander TS piti kotia siinä autovajassa lasten leikkimökin kupeessa. Jussista auto tuoksui makealta Clan-piipputupakalta,Simonitz-autovahalta sekä kangaspakoilta."




1960 MB220-brosyyri
Seuraavan kerran v. 1965 kesällä pääsin melko useasti siipimersun kyytiin oltuani kesätöissä Sveariikissä Karl Anderssonin sikalassa.
Kallella oli harmaa 60-mallinen siipimersu 220S,joka sianpaskan hapoista oli alkanut ruostumaan kromihilseille takapuskuristaan.
Polis,polis.potatis,gris-kirjoituksen II osassa olen lyhkäsesti kertonut Karl Anderssonin siipimersusta ja ruotsalaisnuorison autoilusta seuraavaa:
"Kerran viikossa Anderssonin perhe ajoi Enköpingiin ostoksille isännän 1960-mallisella harmaanvärisellä 220S-siipimersulla,joka oli Jussin omassa kotikaupungissakin tuttu merkki varakkaimpien liikkeenharjoittajien autona.Anderssonien auto oli nähnyt kovempaa elämää sikalan nurkalla,koska takapuskurin kromitkin olivat syöpyneet ruostekupliksi ja harsoiksi,Kalle-isännän pitäessä sitä parkissa hapollisessa sianpaskan lemussa.

1958 Volvo PV544
Enköpingin torin reunalla Jussi sai ensikertaa tutkiskella paikallisen ruotsalaisnuorison kokoontumista autoillaan torinvarren pysäköintiruutuihin.Pillifarkkuiset ja nappikauluksiset pojat mokkaloufereissaan ja vanhempimallisten 50-lukuisten Volvo PV544-mallien ja VW kuplien lokasuojiin nojaten muistuttivat amerikkalaisia high-school-poikia.Teinityttöjen ponnaripäät (poninhäntä) heiluivat vilkkaassa gutturaaliseessa upplanninmurteisessa keskustelussa teinipoikien viimeisistä kärryjen eli kärran'eiden kustomoinneista,jotka siihen aikaan keskittyivät pölykapselien poistamiseen,hopealla maalattuihin vanteisiin ja mustavalkoruudullisiin ralliteippeihin..."


jatkuu...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti