keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kun kenraali Douglas MacArthur lopulta luovutti Toyoda-sanille.Vanhan roddarin muistelmat.

1945.Japani antautuu.
Kenraali Douglas MacArthur puhumassa
1945 marraskuu
Kenraali Yamashita
antautuneena Manilassa

Kichiro Toyoda
1894-1952
Runoilijakenraali Homma.
Japanilaisen imperiumin
armeijan Filippiiinien
komentaja
Historia ei aina toista itseään,ainakaan odotetulla tavalla.
V.1945 Japanin keisarillisen armeijan komentaja Filippiineillä "runoilijakenraali" Homma sekä hänen päällikkönsä "kultasormikenraali" Yamashita antautuivat kenraali Douglas MacArthurille.
Japanin toisessa ja taloudellisessa maihinnousussa 60-luvun alussa amerikkalaiset joutuivat taipumaan japanilaisen teollisuusmaganaatin Kichiro Toyoda-sanin perustaman autotehtaan tuotteiden rantautumiseen Manilan North ja South
1960 Toyopet Tiara
Harborin laitureille ensimmäisen kruununperillisen Toyopet Tiaran muodossa.

Amerikankin länsirannikolle Toyota yritti uutta maihinnousua isomman kruununperillisen Toyopet Crownin kuoseissa.
Kruununperillinen-artikkelissa olen kuvannut tapahtumaa v.1959 näin:
1959 Porsche 356
ja Toyopet Crown
V.1959 Toyota toi Yhdysvaltoihin Kaliforniaan ensimmäiset Toyopet Crownit.
Amerikkalaisten alkuinnostus niihin oli laimeahkoa,vaikka koripelleiltään ne olivat 5mm paksumpia kuin jenkkiautoissa.Eräässä testissä autoa oltiin nostettu tunkilla ylös takapyörän vaihtamisessa,jolloin koko auton perä nousi tasaisesti ylös,mikä osoitti Crownin todellisen runkojäykkyyden.
Crowneja haukuttiin myös tehottomina liian pienin moottorein.
Silti Crown ei ollut vielä täysin  loppuun suunniteltu kestävyydessä vientimalliksi,kun yksi Crown Rannikolta-Rannikolle-ajossa oli lähtenyt Los Angelesista ja konkannut ennen Las Vegasia..
Toyota päätyi palaamaan Japaniin kehittelemään kestävämpiä Crowneja,koska vuosittaiset myyntiluvut 1962 mennessä hipasivat 200 kappaleen rajaa. Hinnaltaankin se oli sata taalaa kalliimpi kuin Chevroletin Del Ray-perusmalli ja Rambler Cross Country-kompaktiauto.
Kuuluisa japanilainen filmitähti Satoshi Yamamura oltiin värvätty Japanin Toyota Crown-televisiomainoksiin esittelemään uusia Toyota-malleja.
Hän samoin v.1970  Tora,tora,tora-filmissä näytteli amiraali Isoruku Yamamotoa Pearl Harborin hyökkäyksessä.
1961 Toyopet Tiara- ja
Crown-mainos


1970 Satoshi Yamamura
 amiraali Isoruku Yamamotona
Tora,Tora,Tora-filmissä

Tora..tora..tora..Toyopet Tiara:
---------------------------------------
1965 Manilalainen Toyopet Corona-taksi kahlaamassa maihin

II japanilainen maihinnousu
-------------------------------------
                               
1960 Toyopet Tiara
1960-luvulla monikaan filippiino ei suosiolla halunnut ostaa japanilaista autoa mielessään kipeät muistot viimeisestä japanilaisesta hirmuhallinnosta saarilla vuosina 1942-45.
Siitä huolimatta japanilaisia Toyopetejä lastattiin laivoista laitureille niin Kalifroniassa kuin Manilassa.
Los Angeles sai Toyopet Crownin ja Manila Toyopet Tiaran (myöhemmin Coronan) kuin herranlahjana entisiltä vihollisiltaan.
Filippiinot ovat aina olleet autofetistejä,joille auton ulkonäkö ostohetkellä on vaikuttanut enemmän kuin mitkään turvakeksinnöt,joita jo 60-luvulla sai ekstrahintaan. Turvavöiden sijasta Juan dela Cruz valitsi "magwheelsit" eli erikoisvanteet vaikka kallimpaan hintaan,koska hänelle auto oli ns. porma eli näytönaihe.
Sotaa kokematon nuoriso oli neutraalisesti vastaanottavaisempi japanilaisten autojen maihinnousuun Manilan North Harborissa,koska ne näyttivät moderneilta kiilanokilta kultaisin kruunulogoin.
Niissä jopa oli vakiovarusteina AM-FM-radiot ja bucket seatit eli erilliset etupenkit.


Manilalaisia VW:tä ja amerikkalaisia autoja EDSA:lla ja
Manilan Quezon Cityssä 1960-70-luvuilla
Taksiyrittäjän vanhempi 1960-mallinen ja raskassoutuinen Mercedes 180D vajain 40 hevosvoimin jäi liikennevaloissa seisomaan vihreisiin,uuden 1964-mallisen siloposkisen Toyopet Tiaran kiihdyttäessä edellä tuplahevosvoimin seuraaviin valoihin. Tavallinen keskivertoautoilija rasautteli silloin liikennevaloissa brasilialaisen VW 1500:n synkronoimatonta lattiaykkösvaihdetta,kojetauluun kiinnitetyn tuulettimen kuivatellessa Manilan pakokaasusaastetta kasvoilta,kun taas Toyopet Tiaran kuljettaja nautti Nippondenso-ilmastoinnin viilentävää ilmaa suljettujen ikkunoiden takaa,kepitellessään kaikkia neljää synkronoitua vaihdetta kultakruunuisesta vaihdekepin nupista..

1964 Toyopet Corona

Viattomuuden iloja ja nousukauden hurmaa
----------------------------------------------------------
1970-lukua muistellaan lievällä tunteellisuudella,vaikka silloin manilalaisessa katuelämässä mellakoitiin,Marcosin 7-vuotisen sotatilalain kahlittua vapaan sanan lehdistössä ja televisiossa sekä radiossa.Manilassa elettiin silloin kuin entisten espanjalaisten valtaajiensa kotimaassa generalissimo Francon dikatuurissa. Pintapuolisesti diktatuurin alistamaa autoilevaa melko naivia ja rauhaa rakastava kansaa viihdytti levy- ja c-kasettikaupalla Original Pilipino Music (OPM) sekä perinteinen vaudeville jatkuvalla soitolla Manilan kymmeniltä radioasema-aalloilta bensiinisäännöstelystä sekä kulutustavaroiden niukkuudesta huolimatta.Saarivaltiotahan kutsuttiin fiestamaaksi..
Vähäisiä naishepeneitä ja puolialastomuutta suosivat Bomba-elokuvat puoliriettain kirosanaotsikoin nostivat kiihkeätä moraalikeskustelua vastineeksi siihen,mitä MTRB eli valtion elokuvasensuurilaitos oli juuri hyväksynyt.



                                 
1974 Miss Universum ja Johanna Raunio Manilassa

                                 
Cultural Center of the Philippines
V.1974 pidettiin  Miss Universum-kisat Roxas Boulevardin varrelle rautaperhosrouva Imelda Marcosin rakennuttamassa ja betonisessa CCP-FAT-rakennuskompleksissa (Cultural Center of the Philippines-Folk Arts Theater).Toinen suomalainen kaunotar Johanna Raunio vuoden 1953 Armi Kuuselan jälkeen valittiin maailman kauneimmaksi naiseksi.Viisi vuotta aiemmin v.1969 filippiinitär Gloria Diaz tuli valituksi maailman kauneimmaksi,vaikkei samassa betonirumiluksessa,minkä lattiavalun alle oli haudattu kymmenisen filippiinorakennusmiestä Imeldan kiireessä saada rakennus valmiiksi Miss Universum-kisoihin.
Imeldahan aina tykkäsi kauneudesta ihmishenkienkin kustannuksella.
Samassa rakennuksessa Lettermenit laulelivat serenaadeista eli kundimaneista pitävälle First Ladylle jopa tagalogiksi ja v.1975 Ali-Frazierin "Thrilla"-matsi teki maailmalla isoja otsikoita.


Marcos pani alulle maan ensimmäisen Morong Bataanin atomivoimalaitoksen amerikkalaisen Westinghousen urakoimana,mutta vielä tänä päivänä sitä ei olla avattu,koska v.1985 presidenttipari joutui kesken urakkaa muuttamaan Havaijille.Voimalasta jäi musta muistomerkki Marcosin hallintokaudelta.
Kansallismielisyyskin oli huipussaan IMF:n pidettyä konferenssinsa Manilassa ja jolloin se takasi usean luksusluokan hotellin rakentamisen pääkaupungin turismiin,uuteen maan elinkeinomuotoon.
Pääkaupungin läpi kulkeva Highway 54 ristittiin EDSA:ksi (Epifanio de los Santos Avenue),minkä varrelle arkkitehti Tony Trullench rakennutti ja piti yhtä maan hienointa Madrid-hotellia.

Entinen Highway 54 eli uusi Epifanio de los Santos
Avenue (EDSA) v.1969
Vasemmalla 1969 Ford Taunus 20M Coupe,
1968 MB 200b ja 1964 Opel Kadett
1970-luku EDSA.Vasemmalla 1962
Ford Galaxie 500,1967 Buick
Electra 225 ja 1965 Isuzu Bellett

Kaikesta nousukauden hurmiosta huolimatta ihmisvirrat jonottivat Yhdysvaltojen suurlähetystön edustalla viisumia sekä green cardia,vaikka edellispäivänä olivat osoittaneet mieltään samassa paikassa amerikkalaista imperialismia vastaan. Jopa varakkaat filippiinot jättivät kotimaansa Kalifornian kultaranikolle suunnatessaan.
Autoliikkeisiin ja yksityisille myytiin jopa jälkeenjääneitä BMW 2002:ia,Alfa Romeo GTV 1750:iä ja Volvo 142 DL:jä,joidenka varaosia oli vaikeata saada.Silti ostajia löytyi erikoismalleihin,uusien haltijoiden maalauttamalla niitä Ditzlerin paikallisen maalitehtaan akryyleillä sekä varustamalla löysät teleskoopit jäykemmillä Koni-versioilla.Saksalaismerkkejä pidettiin luksusautoina ja saksalaiset autotuotteet samoin menivät merkkiharrastajille kaupaksi Depran,Hoppecken ja Vartan akuin,Hirschmannin sähköantennein,Blaupunktin,Beckerin ja Grundigin autoradioin,Continentalin ja Semperitin vyörenkain ja Glasuritin tai Herbertsin akryylimaalein.

Manilan liikennettä 1978.Lerma ja Espana



Vapaampaa liikkumista
--------------------------------


Sotatilalain ulkonaliikkumiskielto iltayhdestätoista aamuneljään nostettiin v.1978 ja matkustuskielto virallisesti lopetettiin v1979.
1980-luvun alkusoittona hotelleiden cocktailbaarien discoista jumputti Satuday Night Fever sekä TGIF (Thank God it's Friday).
Louis Ysmael avasi yleisölle Cote d'Azur-Studio 54:n yöelämän Odysseyn "Native New Yorker-hitillä.Lavashowbändit,kuten Kuh Ledesman "Music and Magic" nousivat suosiossa.
Laiton drag-racing palasi julkisille teille,Shakey'sin pizzapaikkojen avatessa Makati Avenuelle ja Magallanesin sekä San Juanin Greenhillsin Virramallin ostoskeskukseen dragstersien juottopaikoiksi.Filippiiniläistä Rallye Motorsports-urheiluautolajia elvytettiin Shellin Alcogas-ohjelmalla Michael Keonin johtaman kansallisen Gintong Alay-urheilunedistämisprojektin potkaisemana.Keon sattumalta oli australialaisen isän ja Ferdinand Marcosin siskon Elizabeth Marcos-Keonin poika.
Banawessa Quezon Cityssä ja Makatin Auto Cyclessä autofetistit saivat "pukea" ajoneuvonsa uusilla huoltoasemaheepeleillä ja magwheelseillä pogi'ksi eli komeaksi uusien ulkolaisten autolehtien innostamina. Hotellien lahjakaupoista sai käsiinsä sensuroimattomia International Herald Tribuneja,Economisteja sekä Financial Timeseja.Saksalaisesta Das Auto Motor und Sportista saksaa osaamattomat lukijat voivat kuolailla vain kuvista isomoottorisia Autobahn-kiitäjiä. Samoin uudesta Car-brittilehdestä filippiinoautoilijat englantilaista tekstiä osaavina saivat mehua mieleensä Cortinoiden ja Escortien virittämisistä GT:iksi taikka Mexicoiksi..tai ainakin maalauttamaan GT- ja Mexico-raitoja niiden kylkiin.
Ford Cortina MkII Phils.

Japanilaista machokulttuuria
---------------------------------------
Toyota Corona Coupe


Automarkkinoiden laajetessa ja hyvinvoinnin hiukan noustessa PCMP-jäsenet (Progressive Car Manufacture Plan) eli paikalliset autotehtaat pyysivät valtiolta lupaa laajentaa mallivalikoimaansa.
Toyota Corona sai machorautansa 2-ovisena hardtopina sekä Station Wagonina ja Corolla 2-ovisena SR;nä neliovisen perusmallin jatkeeksi. V.1980 Corolla Liftback ensimmäisenä paikallisesti valmistettuna autona sai 5-lovisen manuaalilaatikon. Mitsubishillä oli 2- ja 4-ovinen Colt Lancer,Celeste Coupe sekä 2- ja 4-ovinen Galant Gamma Wagon sekä 2-ovinen Galant Lambda. VW lisäsi mallistoonsa 2- ja 4-ovisen Brasilian brasilialaisen kuplan perään. Renault myi jo silloin isoa R20-mallia GM:n luovuttua Holden Toranasta sekä muista ruostuvista Holden-malleista,esittelemällä dieselmoottorisen Isuzu Geminin (Holden Geminin  eli Opel Kadett-version) sekä 2-ovisen Isuzu Trooperin.

Holden Gemini

Isuzu Gemini
Ford Telstar

GM käytti hyväkseen televisiomainoksissa saksankieltä Opel Asconasta,Mantasta ja Rekordista kiihdyttääkseen malliston myyntiä paksumpilompakkoiselle asiakaskunnalle.Samoin Ford esitteli saksalaisen Granadan kilpailemaan Toyota Crownin rinnalle.Ford Philippines myytyään Escort Brenda-malleja ja Cortina Mk1- ja Mark 2-variaatioitaan vaihtoi Aasian automarkkinoidensa toimittajaksi japanilaisen Mazdan,
V.1982 Ford Laser ja Telstar kerskuivat mainoksissaan katodipintakäsitellyistä koreistaan,jotka lisäisivät autojen elinikää.
Ford Fiera AUV-malli (Asian Utility Vehicle) laajensi mallivalikoimaansa dieselmoottorisina. Toyota seurasi AUV-mallistoonsa Tamarawin  sekä armeijakäyttöön Mini-Cruiserin.jota myytiin jopa italialaisille carabiniereille.

Filippiinien armeijan Toyota Mini-Cruiser
Mitsubishi Minica

Suzuki Beaver

Datsunilta loppui tuotantokapasiteetti 200-mallistolle,jolloin sen tilalle esiteltiin 180B-mallit.
Datsun pick-up-malliksi tuli Chevy LUV,Fordin esiteltyä Courierin ja Toyota taas Hi-Luxin.
Bensiinihintojen noustessa Mitsubishi toi markkinoille piskuisen Minican,jota maalaiskaupungeissa käytettiin jopa minitakseina.Lisäksi Mazda esitteli etuvetoisen ja 8-vaihteisen Miragen,Toyotan taasen markkinoidessa takavetoista Starletia.
PCMP:n ulkopuolisina merkkeinä Suzuki tarjosi Frontea tai Beaveriä,jos joku halusi eroittua joukosta.
Daihatsu vielä lisäsi Ferozan poikkeaville autoilijoille.Paikallinen ja kirjava "owner jeep-teollisuus" otti lasikuituisen Feroza-katon omakseen plagioimalla.
80-lukuinen Jeep Renegade ns. Feroza Top-
lasikuitukatolla



80-luvun alku ja Marcosin hallintokauden loppu
----------------------------------------------------------------
Paavi Paavali II toinen vierailu Manilassa
 1995 Popemobilekiertueella.

Saarille vihdoin saatiin McDonaldsit,ensimmäisen avattua ovensa Manilan Morayta-CM Recton University Beltillä,Ferdinand E. Marcosin jälleen kerran tultua valituksi maan presidentiksi v.1981.
Samana vuonna paavi Paavali II vieraili ensimmäisen kerran maassa ajelemalla panssarilasisessa Toyota Tamaraw Popemobile-vaunussaan Manilan hurraavien katolilaismassojen läpi.Paavi ei halunnut tavata presidentti Marcosia ihmisoikeussyistä,jolloin Marcos julisti sotatilan päättyneeksi tammikuun 17. päivänä 1981.
"Peace upon you,too!"
LRT eli Light Rail Transit-junaliikenne.Imelda Marcosin lempiprojektina rakennettiin ilmaan Avenida Rizalin ja Taft Avenuen yläpuolelle,päätepysäkkeinään Paranaquen Baclaran ja Quezon Cityn Monumento.Magallanesin ostoskeskuksen Minggoy's-filippiinoruokaravintola menestyi hyvin paella- ja banaanikakkumenuillaan.
LRT Taft Avenuen yläpuolella


ZsaZsa Padilla,tuleva koomikko Dolfin vaimo,Gary Valenciano Manilan Michael Jackson ja Randy Santiago mustissa laseissaan  täyttivät Tavern on the Squaren tuolit Makatin Greenbeltillä Starry,Starry-ohjelmillaan.
Larry J. Cruz,entinen sanomalehtireportteri viihdytti katuravintoloillaan Adriaticolla ja Cafe de Havanalla artisteja menuillaan ja juomillaan filippiinotavalla.
Mutta seuraavat vuodet tulivat olemaan kaaoksellisia Marcosin hallinnolle.
Ensimmäiseksi iski  v.1981 kiinalaisjuurisen tekstiilimagnaatti Dewey Go Dee-skandaali,mikä melkein romautti Filippiinien taloussysteemin.Marcosin "hyvävelikaveri" Dewey Go Deen poistuttua maasta ja jättämällä jälkeensä 635 miljoonan pesovelan. Dewey Go Dee oli saanut jättiluottoja Central Bankistä pelkällä naamataulukolletariililla.Hänen tiedetään salakuljettaneen satoja miljoonia dollareita Marcosille Yhdysvalloista. Muuhun Marcosin hyvävelikerhoon teko iski pahimmin,mutta Marcos pelasti ritarinsa ikeestä.
Yli 3 miljardin dollarin pelastusrahastolla kahden vuoden aikana kaikki Marcosin kaverit pääsivät pälkähästä,koska Ferdy oikeastaan omisti näiden yritykset
V.1982 Meksikon talousministeri Jesus Silva-Herzog julisti,ettei Meksiko enää maksaisi maansa velkarästejä,jolloin kansainväliset pankit lakkasivat antamasta lainaa .Siitä syntyi maailmanlaajuinen  Meksikon talouskriisi.
                         
First Couple

Aquinon murha maaliskuun 1.1983
V.1983 senaattori Ninoy Aquino,Marcosin vastapeluri ammuttiin kuoliaaksi Manila International Airportin tarmakille,astuttuaan ulos China Airlinesin koneesta.Siitä seurasi  Filippiinien meksikolaistemppu,jolloin valtiovalta päätti olla maksamatta yhtään IMF:n velkaa,mitä oli kasaantunut 70-luvun keskiväliltä,jolloin IMF söi ja joi Manilan luksushotelleissa konferenssinsa aikana.
Maan uskottavuus bisnesmaailmassa laski nollille peson tippuessa 6 pesosta 20;neen dollaria vastaan.
Maan autovalmistajat alkoivat sulkemaan oviaan ckd-pakettien maahantuonnin kallistuessa,pankkivelkojen kasautuessa toistensa päälle.
1988 Nissan Pulsar hatchback 1.8l


Delta Motors Toyotan kokoajana sulki ovensa,suosittujen mallien osien maahantuonnin pysähdyttyä.
Fordin ja GM:n lähdettyä maasta Nissan astui tilalle Stanza-kompaktilla ja Pulsarin 2-ovisella hatchbackillä.
Vuosikymmenen lopulla Fordin AUV Fierasta syntyi Nissan Bida.
V.1988 vain Marcosin presidenttinä tuntenut sukupolvi heräsi vienonkimeään kotirouvan ja aina tipunkeltaiseen ternoon pukeutuneen Corazon Aquinon mikrofoniääneen People Power-presidenttinä."Cory" Aquino ,ammutun Ninoy Aquinon vaimo asetettiin virkaan hetkellä,jolloin maa oli vaipumassa sisällissotaan.
Alkuhurmoksesta toivuttuaan "The Filipino People",kuten Cory kutsui kansaansa, oli vaipumassa Imelda Marcosin  raamatullisesti "luvatun maansa" kanssa syvempään ahdinkoon,kuin voivat kuvitellakaan.
Corazon "Cory" Aquino



Ensimmäinen kokemukseni japanilaisauton omistajana tapahtui v.1982,kun lomallani Saudista ostin rouvalleni käytetyn Datsun 100A:n,jonka hyvä rouva kolaroi ohitustien risteyksessä korjaamattomaan kuntoon.Toisen kosketuksen japanilaiseen autoon ja ihan Toyota Land Cruiseriin tein Jubailin teollisuuskaupungissa samana vuonna.
Korealaisen urakoitsijan Nam-Kwanin Toyota Land Cruiser yhtäkkiä hyökkäsi arolta pikitelle Eldoradoni Simonitzkeulan eteen.
On yhtä Eldankaa-stoorissani kuvailin tapahtumaa näin:



Eldo ja Land-Cruiser kolarissa
by Juhart
Eldon ajot päättyivät Jubailin uuden teollisuusalueen leveällä pikitiellä paluumatkalla firman Al Khobarin pääkonttorista takaisin saitille.Attasheasalkussani takapenkillä oli projektin kuukauden palkkarahat 120.000 saudirialia.
Jostain hämärästä Nam-Kwangin saitilta yhtäkkiä Eldon eteen hyppäsi aavikonkeltaharmaa Land Cruiser,joka lyttäsi Caddyn toisen likasiiven haitariksi ja samoin syylärin paskaksi.Eldon vihreään tuulilasiin ilmestyi tummanvihertävä hämähäkinverkko lasin särkymisestä.Mä en osannut koreaa eikä kuskikaan englantia,joten korealaiskuljettajan hanttimies juoksi niiden saittikonttorille hakemaan projektipäällikköä.
1983 Hyundai Stellar

1975 Hyundai Pony
Projektimanagerin ajettua Hyundai Stellarilla onnettomuuspaikalle kysäisin korealaiskuskin saudiajokorttia.
Hyundai oli saapunut yhtenä korealaisena maihinnousuna Saudiin 80-luvun alussa. Stellar oltiin rakennettu vanhan Koreassa valmistetun Ford Cortinan rungolle Mitsubishin 1.4- ja 1.6.litraisin moottorein.Korin oli piirtänyt italialainen Giugaro.Sitä ennen maahan oltiin tuotu v.1975 pientä Hyundai Ponya,joka myös pohjautui Mitsubishin tekniikkaan.

--We are not having driving licences for our drivers...too dear,Sir..hundred drivers on site..Sir!
Projektipäällikkö selitti kertomalla lisäksi,että onnettomuustapaukset paikallisen poliisin eli askarin kanssa hoidetaan rialeilla.
Kerroin,että Eldoni on nyt käyttökelvoton,enkä pääse tämän jälkeen edes omalle saitille..saatika projektiopstosmatkoille viikolla ilma autoa.
Minut kyyditettiin Hyundailla saittikonttoriin ja korealainen kuski jopa kantoi minulle Eldon takapenkiltä attasheasalkkunikin,jonka olin unohtanut kolarissa palkkarahoineen.
Projektipäällikkö lupasi ostaa käteisellä Eldoni,etten vain hiiskahtaisi tapauksesta Jubailin askareille.
kerroin hihasta Eldon hinnaksi 12.000 saudirialia,jotka korealaispäällikkö laski kahvipöydälle kaivettuaan ne toimiston kassakaapin hyllyltä.
Kättelimme hyvästiksi ja minut kuskattiin Hyundai Stellarille omalle saitille.
Sinä ehtoona pyysin erästä kaveriani heittämään mut Dammamin autosukille uuden käytetyn jenkin ostamiseksi.
1978 Alkuperäinen Land Cruiser
Manilassa
Siitä yhteydenotosta japaninraudan kanssa myöhemmin alitajussani päädyin Manilassa Toyota Land Cruiserin omistajaksi. Sen ostin yhdeltä vaimoni sairaanhoitajakaverin mieheltä,joka palveli asuinalueeni lähellä Nichols Airbasessä majurina Filippiinien ilmavoimissa. Filippiinien ilmavoimien kalustopuutteesta tämä majuri kertoi ,että ne koostuivat 90 prosenttia ilmasta ja 10 prosenttia voimasta...
Kahden jenkkiauton...66-mallisen rättikattoisen Mercury Comet Calienten ja 76-mallisen Oldsmobile Cutlassin jälkeen tarvitsin järkevämpää jokapaikanautoa,jolloin lopulta pääsin 90-mallisen ja Manilan Marikinassa valmistetun Land Cruiserin omistajaksi.
Se oli aika erikoinen kompositio lasikuituisella Land Cruiserin keulalla,Jeep Wranglerin korilla ja Daihatsu Feroza-mallisella lasikuitukatolla.
Manilan Cutlassista Cruiseriin-stoorissani kuvailin sitä hankintaani näin:
Ajeskelin silloisella paikallisesti Manilan Marikinassa kootulla Toyota Land Cruiser Feroza Top- jeepillä,missä jopa oli ilmastointikin ja sitä kuljetti Toyota Coronan  ja yleisimmän Manilan taksimallin 6R-neloskone.
1995.Mervillen asuinalueeni portti ja
Land Cruiser Ferozani oikealla
Juhart 1995
Feroza-lisänimen se oli saanut Daihatsu Ferozan mallisesta lasikuitukopistaan,jonka voi myös irroittaa avoautoajelulle.Olin ostanut sen yhdeltä rouvani Pasigin Medical Cityn sairaalan hoiturikaverin mieheltä,joka palveli Filippiinien Ilmavoimien majurina läheisellä Nicholsin sotilaslentokentällä.

Land Cruiserini muistutti paljolti 1982 FJ40:tä kuonoltaan,mutta kaikki muu autossa oli filippiinoinnovaatiota.
6R-koneen sanottua irti hankin tilalle yhdeltä japanilaisvaraosamyyjältä yhdestä isosta Sucat Roadin varastosta Corolla 4K-koneen.mikä oli köykäisempi ja taloudellisempi kuin vanha Coronan valurautakone. Japanista uitetut varaosakoneet olivat suosittuja kaikissa jeeppikonversioissa..
Manilan Cutlassista Cruiseriin-kirjoituksessa olin myös kuvaillut Land Cruiserini rappiota rouvani pojan Dondi D:n käsissä näin:

TOYOTA LANCRUISER FEROZA TOP,WRANGLER BODY
Made in Marikina
------------------------------------------------------------------------------
Mustan Mercury Comet Caliente-rättikattoruumisauton mentyä myyntiin Jussin taidemesenaatille Don Mario Penyalle,joka asui naapurissa oman muuritetun intramuroscompoundinsa sisällä taideaarteineen, taloon ostetiin Toyota Land Cruiser-jeeppi,joka Daihatsu Feroza-koriltaan oli Manilan Marikinassa rakennettu japanilaisen Toyotan rungon päälle.
Marikinan kaupunki ei ollut kuuluisa ainoastaan jeeppipajoistaan,vaan kenkäteollisuudestaan.
Entinen rautaperhosrouva Imelda Marcos sai aina uuden kenkämuotisesongin aikana satoja kenkäpareja lahjaksi marikinalaisilta kenkäverstailta,että se suuri hullabaloo Imeldan kenkäfetismistä pitää paikkansa.
Imeldan kyllä ei tarvinnut maksaa kengistään Central Capital Regionin (pääkaupunkikeskusalue) kuvernöörinä.
Jussin Jeeppiä liikutti pulleilla maastorenkailla Toyota Coronan 6R-moottori..
Jos Lontoossa kutsutaan neliveto-SUV:tä Chelsean traktoreiksi,niin Jussin oma neliveto olisi ollut Makati Cityn katumaasturi.
Makatihan oli Manilan moderni liikekeskus.
1980 Marikinan Toyota
Land-Cruiser
Ferozamaisin kopein
Auton säkäkorkeus oli oivallinen Manilan jatkuvissa monsuunikaatosateissa ja tulvissa..
Toyotat ovat maailmankuuluja hyvästä laadustaan ja luotettavuudestaan. Brittiläinen Top Gear-televisiosarjan autotoimittaja Jeremy Clarkson oli testannut Toyota Hilux-pickupin kestävyyttä upottamalla sen mereen,polttamalla sen,kolaroimalle sen muodottomaksi,muotoilemalla sitä purkukaivurin rautakuulalla ja nostamalla sen armeijan helikopterilla 30-kerroksisen lontoolaisen kunnan "sink estate"-purkutalon katolle.
Kerrostalo räjäytettiin ammattimiesvoimin ja Toyota,vaikkakin täysin muodottomana lähti käyntiin pienellä kaasuttimeen lurautetulla bensiinitilkalla.
1960-84 Land Cruiser
Mutta filippiiniläisellä insinöörin taitamattomuudella Danny D sai Jussin Toyotan alta aikayksikön rikki lainatessaan autoa silloin kun hänen äitinsä ja Jussi puskivat töitä pojan kalliin autoiluharrastuksen rahoittamiseksi sekä korjauskulujen maksamiseksi.
DD:llä oli erikoinen tapa ajaa kaikkien sateen kaivamien tiekuoppien läpi.
Jussi kerran huomauttikin pojalle,että autossa on vakiovarusteina kääntyvät etupyörät,jos ei sattumalta ole hoksannut sellaista aksessoria.
Roomalaiskatolilaisuudesta "Uudelleen syntynyt kristitty"-lahkoon liittyneen maallikkosaarnaaja-putki-inssipojan ajotyyliin ilmeisesti eivät edes Luojan käsikään,saatika silmät umpihurmiossa lausutut Hallelujata pystyneet auttamaan taivaallisella autopilootilla.!
Jussi myi auton seisomasta tallissaan alihinnalla,mutta helpotuksella,ettei hänen nurkissa enää minkäänlaista autoväkivaltaa harrastettu.
Vaimolleen hän mainitsi sivuhuomautuksella,että seuraavan auton tullessa carportiinsa,insinööripoika ei saa lähestyä sitä edes kolmen metrin etäisyydeltä.
Hän pystyttäisi vaikka piikkilanka-aidan ympärille.

Saudin Kansalliskaartin Land
Cruisereita
huutokaupassa
Saudi Arabiassa Land Cruiser oli yleisin Kansalliskaartin partioauto.Niitä näki kuningaskunnan pikiteiden varsilla usein partioajoissa piennarkaistaleilla ryömintävauhtia.
Niitä myytin 90-luvulla vähän käytettynä tuhatmäärin Riyadhin autosukien huutokaupoissa,Kansalliskaartin ostettua 80-luvulla tilalle tuhatmäärin uusia ja pidempiä Land Cruisereita..
Saudin askarit eli poliisivoimatkin hankkivat 80-luvulla uusia Land Cruisereita,joita yleensä tavattiin uhkarohkeissa ohituksissa
hälytyssirrat vonkuen.
Josku ne jopa kolaroivat toisiaan....
Autonajotaitoja kamelipaimenbeduiinipojista poliiseiksi koulutetuilla askareilla harvoin näki..


1982 Saudipoliisi-Land Cruiserit kolarissa


Manilan Toyopetit ja Toyotat
-------------------------------------
Toyopet Tiaran 60-luvulla tultua suosituksi taksimalliksi Manilassa,vanhat dieselmoottoriset Austin Cambridget ,Morris Oxfordit sekä Mercedes- Benz 180d:t köhiskelivät itsensä vuosikymmenen lopulla autoromuttamoiden pihoille..Vuosikymmenen yleisin taksimalli oli Toyopet Corona,Tiaran perijäkruunupää.



1955 MB 180d.Manilassa koottu-taksimalli


1980-luku.Isuzu Gemini
Golden-taksit




Manilan taksit,Avenidojen kuninkaat-kirjoituksen I osassa kuvailin manilalaisia takseja näin:
1966 Manilan Luneta Parkin edustan takseja.
1957 Austin A55 Cambridge ja pari Toyopet Coronaa

N.1960.Austin A 55 Cambridge ja
1987
Ford Custom-taksit
 Corriodon kulmassa
60-lukua lähestyttäessä ja eurooppalaisten valtamerkkien jo täyttäessä taksikalustoja,ensimmäiset Toyopet Tiarat saapuivat Manilan North Harboriin Maru-nimisten rahtilaivojen kansilla ja ruumissa toisena japanilaisena maihinnousuna.
Yllättäen manilalaiset taksiyrittäjät tällä kertaa ottivat pseudoamerikkalaiset ja leluautomaiset japanilaisvaltaajat avosylin vastaan.
Manila ei ollut silloin yhtä suuri kuin nykyään lähes parinkymmenin kaupungein.
Quezon City oli vain esikaupunkialuetta ja Makati City aavaa viidakkopeltoa.
Nykyinen EDSA oli silloinen Highway 54.
Sodanjälkeisessä Liberation-riemussa miesmuodissa oli IN pitää armeijamallista khakiasua ja MacArthurmaisia pilotti-Raybaneja nenällään kansanluokkaan katsomatta.Vielä tänäpäivänäkin jeepney- ja taksikuskit tiirailevat mustissa pilotti-Raybaneissa yläosasta tintatun tuulilasin läpi liikennetukosta..Amerikkalaisuus näkyi lisäksi katujen ja teiden varsille rakennetuista Caltex-asemoista.

II japanilaisvaltaus eurooppalaisamerikkalaisille markkinoille
-------------------------------------------------------------------------------------------------
1966 Kartimar kauppakeskuksen eurooppalaista
autokantaa.Etuvasemmalla Fiat 1500,keskellä
Hillman Super Minx-taksi,oikealla Ford
Taunus 17M ja takana Mercedes-Benz 180D-taksi
1960-luvun alkupuolella eurooppalaisten autojen maahantuonti,ihme kyllä, tapahtui merkkien amerikkalaisten alajaostojen kautta,kunnes Ford perusti Mantrade-yhtiön amerikkalaisten ja eurooppalaisten mallien maahantuonniksi ja kokoonpanoksi.
Samoin Yutivo Brothers-yhtiö aloitti GM-merkkien maahantuonnin ja kokoonpanon.
BMC:kin ja Rootes perustivat omat edustuksensa Manilaan.
Kotimaisen kokoonpanon sai ponkaisemaan presidentti Marcosin asettamat korkeat tuontitullit ja korkeampaan kotimaisuusasteiseen pyrkivän autoteollisuuden kehittäminen.

Pian taksiliikenteessäkin alkoi näkymään enemmän Ford Cortinaa ja Taunusta, Vauxhall Victor 101:tä,Opel Kadettia ja Hillman Super Minxiä.
Demetrio Dumez, presidentti Diosdao Magapacalin kaveri, toi maahan Peugeot 403 ja 404-malleja bensiini- ja dieselmoottorein.
Ysmael Steel alkoi tuomaan Fiat Millecinqocentoa eli 1500-mallia sekä Multiplaa.
Kuuluisa arkkitehti C.C. Castro ryhtyi myymään Goggomobiliä ja Glas Isaria Castro-merkkisinä.
Hahn-perhe jo kuuluisana BMW-moottoripyöräedustuksesta aloitti varovaisesti myymään BMW-autoja.
Poliisitkin saivat alleen BMW R35-moottoripyöränsä.
Takamaoottoriset Renaultitkin saivat oman ostajapiirinsä.
Castro Isar eli Manilassa koottu Goggomobil T600
Ayala Avenuella Makati Cityssä 60-luvun lopulla.



1965 kuvattu Toyopet Tiara-taksi
Manilassa

1964 Toyopet Corona MkII-taksi
De la Merced -ja Silverio-perheet päättivät tuoda maahan ensimmäiset Amerikan vientiin tarkoitetut Toyopet Tiara-autot.
Pian maahan saapuivat ensimmäiset Mazda Familiat kuuluisan jeepneyvalmistajan Fransisco Motorsin avulla sekä Isuzu Bellettit että Datsun Bluebird 1200:t.
Toyopet Tiarasta,myöhemmin Coronasta ja Datsun Bluebirdistä tuli suosittuja taksiautoja.Japanilaisissa autoissa oli vakiovarusteina sellaisia ihmeitä,joita eurooppalaisissa malleissa sai vain lisävarusteina,jolloin japanilaisia autoja katsottiin paremmin rahan "väärtinä".

19967 Gil Puyat Avenue.Ford T Hotrod,
1967 Chevy Impala,Private Jeep ja
Datsun Bluebird 1200-taksi.
Juhart 1987.
1964 ca.Quezon Cityn liikennettä.
Vasemmalla Hillman Super Minx taksi ja MB 180D

1965 ca.Cubao Manila ja Toyota Corona-taksi

1969 ca. Makati City.Vasemmalta
Hillman Super Minx-taksi.
Ford LTD ja Toyota Corona MkIII-taksi

1964 ca.Highway 54.Vasemmlla 1962 Ford Galaxie ja
oikealla 1964 Isuzu Bellett


Manilan taksit,Avenidojen kuninkaat II osassa jatkan kuvailua näin:
Uuden vuosituhannen manilalaista
 ruuhkaa
EDSAlla taksein ja bussein
1970-luvulla Manilan taksit olivat kauttaaltaan japanilaistuneet.
Ensimmäiset kokemukseni Manilasta ja Manilan takseista sain v.1981 matkatessani Saudi Arabiasta maailmanympärimatkalle insinöörikaverini kanssa.Reissun ensimmäinen välilaskupaikka oli silloin Manila ja vietimme siellä viikon.
Toinen viikko kului 600 kilometriä etelässä Legaspi Cityssä viihdytellessäni bicolilaista kirjeenvaihtoneitiä.
Manilan taksit olivat silloinkin vielä 70-lukuisia,jo väsähtäneitä Toyota Coronoita,joidenka homeelta haiskahtavien vakosamettipenkkisuojien sisäilmaa kuskit yrittivät raikastaa kymmenillä sisäpeilistä roikkuvilla Wunderbaumeilla ja katukauppiailta ostetuilta sampaguitakukkasleillä.
Takseja oli kahdenlaisia eli Non-Aircon- ja Air-con-takseja..ilmastoimattomia ja ilmastoituja.Ilmastoidut taksit olivat kalliimpia,joskin kummassakin ulkolaisen pysäyttämässä mallissa taksamittari kuskin mukaan oli juuri mennyt rikki.Silloin ajuri ehdotti heti matkustavalle "Kontrataa" eli sopimustaksaa,joka ajon päättyessä meni Coronan kojetaulun tuhkakupin takaiseen koloon kuin leningradilaisessa Volga-taksissa.
Vielä tänäpäivänä manilalaiset jotkut taksisuharit yrittävät ovelasti jymäytellä tietämättömiä matkaavia samoin keinoin,joskin LTFRB eli Land Transportation Licencing and Regulation Boardin tarkastajat poliisien avulla yrittävät tosissaan peruuttaa kiinnijääneiltä taksilupia.



1981-82 Isuzu/Holden Gemini
Toyota Corona-taksien lisäksi 70-luvulla manilalaisiin taksifliitteihin alkoi ilmestyä japanilaisia Isuzu Gemini-dieseltakseja ja jopa australialaisia Holden Torana-pirssejä,kummatkin saksalaisen Opel Kadettin kaukomaisia siskoja.Enimmäkseen ne olivat väreiltään keltaisia tai taksifirmasta riippuen monenvärisiä.Monet taksiyrittäjät olivat perheyhtiöitä,joidenka nimiyhdistelmät kielivät omistajaparikunnan etunimistä.Isoimmilla yrittäjillä oli satojen autojen fliittejä,jotka risteilivät Manilan katuja kahdessa vuorossa.Lain mukaisen Car Barnin eli yöseisokin aikana talleilla kalustoa piti huoltaa ja kuskienkin piti levätä,mutta käsitykseni mukaan väsyneet taksit ja taksimiehet vain tankkasivat itseään dieselillä ja ginipaukuilla öisillä lepopausseilla.Taksi sekä taksikuski eivät koskaan levänneet.
1975 Toyota Tamaraw

1975 Harabas-taksi  (GM)
70-luvulla ryhdyttiin valmistamaan kotikutoisia AUV-ajoneuvoja (Asian Utility Vehicle) yksityiseen ja ammattikäyttöön.
Erästä sellaista Harabas-mallia ostettiin jopa Manila Transit Corporation-bussiyhtiölle taksikäyttöön.
Harabas näytti kirveeltä veistetyltä pikkupajamallilta,vaikka ajatuksen takana oli paikallinen GM-edustus.
Samoin Toyota esitteli vuosikymmenen puolivälissä Tamaraw AUV:nsä,josta tuli jeep-pohjaisten Jeepney-fliittien kilpailija.
Fordin Mantrade-edustuksellekin syntyi samanlainen kulmikas Jeepney-malli Ford Fiera.
Vuosikymmenen loppua kohti Toyota Coronan seuraksi alkoi ilmestyä pienempi japanilainen kruunupää Toyota Corolla taksikäyttöön ja 90-luvulla siitä tulikin taksifliittien valtamerkki.
1990 Kia Pride
Pikkutakseiksi pyrki 90-luvulla korealainen Kia Pride ja keskikokoiseksi taksimalliksi Daewoo Racer 1.5,joka myös sattui olemaan vanhemman Opel Kadettin klooni.
Pieni Daihatsu Hijet-vani päätyi monen taksiyrittäjän pikkutaksiksi.
PUV (Public Utility Vehicle)-kategoriaan samoin tuli Isuzu Hilander,Mitsubishi L300,Toyota Revo-Tamaraw FX,Nissan Urvan,Toyota Hi-Ace ja Kia Pregio vaniluokassa.
Japanilaismerkeistä 80-luvulla Mitsubishi Lanceriä eikä Coltia,samoin kuin Nissan-malleja ei näkynyt takseina ainakaan Manilassa.
Nissan Sentra ilmestyi taksifliitteihin vasta 90-luvulla.
1994-95 Daewoo Racer 1,5

1987 Ford Fiera AUV

1995 Toyota Tamaraw FX AUV

1990 Daihatsu Hijet AUV

1969-73 Mitsubishi Minica
Privaattipirssit
--------------------
Jos Manilan taksit 80-luvulla olivat "isompia" japanilaisia riisikulhoja,niin yllätyksekseni sain vuokrattua itselleni v.1981 Legaspi Cityssä pikkuruisen Mitsubishi Minican,mihin kenkälusikalla sai mahtumaan 6 filippiinoa ja 3 keskikokoista eurooppalaista.Privaattipirssit olivat yksityisiä hotellien lähistöillä norkoilevia autonomistajia,jotka halusivat ansaita lisärahaa päiväammattinsa tai työttömyytensä lisäansioksi.
Yleensä hotellien conciergellä, bellboylla,tarjoilijattarella,portierilla taikka kerrossiivoojalla oli veli taikka serkku,joka omisti auton.
Legaspi Citystä muistan jopa vanhan pensselillä maalatun tulipunaisen Rambler American-privaattitaksin,joka klonkutteli eteenpäin Isuzu-dieselillä.Auton ovien sisäpaneelitkin oltiin verhoiltu halvalla kukallisella keittiönpöytävahakankaalla.
1967 Yutivo Camaro
 Manilassa tapasin jopa paikallisesti kootun Chevrolet Yutivo Camaron,joka kulki savuttaen japanilaisella dieselillä.
Alunperin Yutivo Camarot valmistettiin kuutoskoneisina.
Kittisen 1965 Ford Mustanginkin olen nähnyt dieselöitynä.

Jotkut privaattishaföörit tarjosivat kyytiä omalla rosterikorisella,madalletulla ja Corollan 4k-koneisella "Stainless"-jeepillä ja jonka mahakalut raapivat ilkeästi paikallisen kaupunginhallinnon asentamissa ja nopeutta estävissä "kuolleissa poliiseissa".
Kukin privaattitaksiyrittäjä otti matkalaiset kyytiin hotellin takaisella kujalla pois poliisien näkösektorilta,koskeivät omistaneet taksilupaa.Käryn käydessä he joutuivat rahoittamaan paikallisen poliisikamarin pelikortti- tai viihdytysrahastoa.

1967 Yutivo Camaro-mainos

Stainless Jeep "In God We Trust"



Virallisia privaattiautovuokraamoitakin näkyi tarjoamassa ilmastoituja Toyota Crowneja barong-tagalog-paitaisin shaföörein, tummenetuin ikkunoin ja valkoisin vakosametti-istuinpäällisin.Vakionahan jokaisessa virallisessa PUV-taksissa olivat harmaat vakosametti-istuinpäälliset..
Näissä hotellitakseissa saa juhlallisen kyydin kotiinsa,mutta taksakin on sen mukainen.
 1971 Toyota Crown Manilan liikenteessä.
Takana California Bus Linesin Ford-bussi

Bon voyage
----------------



Kerjäläispoika
Juhart 2010
Manilalaisen taksin saaminen voi olla joko helppoa tai vaikeata kadunsyrjästä.
Makati Cityssä on oma FX-terminaalinsa,mistä PUV-taksivanit vievät omia reittejä pitkin matkustajat kotiosotteisiin tai ainakin lähelle kuin pikkubussit. Landmarkin tavaratalon edustalla Glorietta-ostoskeskuksen vastapäätä on taksipysäkki,josta voi ottaa kursailemattoman taksin kotiin ostospusseineen.Kursailematon taksi on sellainen,missä kuski ei uskalla ehdottaa "Kontrataa" eli sopimustaksaa,toisin kuin villisti kadunsyrjästä otettu taksisuhari.Villejä taksejakin löytyy.
Joskus kyytiä haluava kertoessaan osoitteensa kuskille saa tältä vastaukseksi päänpuistamisen mukana sanan "Trapik",mikä paikallisesti merkitsee liikennettä. Asuinpaikkaani Paranaquen Merville Parkiin ajo hiljaisessa liikenteessä nelisen kilometrin päähän Makatista vie vartin,mutta lauantai-illan ulosmenoruuhkassa 2 tuntia.Huippuaikoina taksit eivät halua ajaa muualla kuin Makatin keskuksessa helppoja kyytejä,koska ajo ruuhkassa sieltä ulos ja takaisin ei tarjoa lennosta mahdollista kyytiä takaisin Makatiin.Kortteliajossa saa nopeammin päivätaksakiintiön täyteen kuin pitemmistä ajoista.
Manilan taksikuski tankkaamassa
vanhaa Toyota Corollaansa
Yksinäisen naismatkustajan myös pitää olla varovainen kyydittäjästään,joka voi kertoa poimivansa samaan suuntaan menevän kaverinsa mukaa kulman takaa.Silloin kuskin taka-ajatuksena on matkustajan ryöstö sekä mahdollinen raiskaus.
Monessa tapauksessa voi menettää myös henkensä.
Pienenä lisäharmina takapenkkimatkustajilla ovat liikennevaloissa ikkunaan liimautuvat kerjäläislapset,puuklaffeja paukuttavat "por stick" (irtotupakka)-kauppiaat (Takatak-kauppiaat) ja pölyrättikaupustelijat.Katumyynnissä tarjotaan kaikkea mahdollista roinaa halvoista muovileluista hellesombreroihin. Yleisenä tapana on pitää ikkunat lujasti kiinni,ja jos sattuu antamaan kolikon ikkunasta sisään tunkevaan likaiseen pikkukouraan,niin pian ikkuna-aukko on täynnä kymmeniä likaisia pikkukouria.
Inflaatiokin on vaikuttanut kerjuutaksaan,jolloin 50 centin kolikkokin heitetään katuojaan.Jos ajat omalla autollasi,niin saidasta almunannostasi voit saada vielä puukonterällä raapaistun vauhtiviivan autosi lakka-akryylimaalikylkeen.
Saitaa antajaa kerjäläiset eivät rakasta.
Yleensä kerjäläisjoukkojen takana seisoo paikallinen korttelimafia värikkäiden kadunsyrjäkauppojen markiisien varjossa.

Takatak-savukemyyjäpoika Manilassa


Tricycletaksit
--------------------
Manilalainen tricycle-taksi
Manilan,Makatin ja muista Metro Manilan ydinkeskuksista on kielletty moottoripyörätaksiliikenne.
Nämä tricycletaksit palvelevat enimmäkseen esikaupunkialueiden toisena kuljetusmuotona siitä,mihin jeepney-taksit ja bussit ovat matkalaiset pudottaneet.Tricycletakseilla on oma liittonsakin,joka säätelee ja valvoo ajajia ja ajoneuvoja.Näissä samoin on omat keltaiset rekisterilappunsa,kuten takseillakin,joskin pienempinä takasiipiin ruuvattuna.
Satulamatkustajat tricyclessä
Tricyclet ovat tavallisesti 125 cc-koneisia japanilaisia merkkejä ja niiden sivuvaunutkin ovat valmistettu tarkoitukseen omissa verstaissa.Uusi tricycletaksi maksaa n. 150.000 pesoa eli n.2000 puntaa sivuvaunuineen ja kirkkain jeepneymäisin väriskaaloin.Kullakin esikaupunkialueella on oma tricyclefirmansa,johon haluava voi liittyä lisenssimaksua vastaan.
Tricyclet voivat näyttää täysin erilaisilta saarivaltakunnan eri kolkissa. Manilassa ne ovat yleensä sivuvaunullisia ja joiden takaosassa on katettu istuin kahdelle matkustajalla.Kuskin oikealla puolella on katettu istuinosa myös kahdelle ja hänen taakseen saa mahtumaan satulan päälle pari muuta matkustajaa.
Mindanaon saarella etelässä Motorella-tricyclet ovat jopa tuulilasein varustettuja katettuja trikejä,muistuttamalla thaimaalaisia skootteri-Tuk-Tukeja.
Tricycle-taksi on erittäin joustava matkustuskeino silloin,kuin tilaat sen vain itsellesi Special-taksalla 15 pesoa per trippi..
Sillä saa oikean ovelta ovelle-kuljetuksen.
Motorella-tricycle
Aamu Manilassa..Isang umaga sa Maynilad
--------------------------------------------------------

Molaven tallin brasilialainen

Kuulin keittiöstä kolinaa vaimon siskon eli residenttipaholaisen Fhelyn alkaessa paistamaan kaasuhellalla filippiinojen aamuherkkua Corned Beefiä sekoitettuna eiliseen riisiin,jota aamumenyynä kutsutaan Corned Beef on Fried Rice.
Ja tämän Corned Beefin täytyy olla juuri Argentina-merkkistä..kalleinta purkkiruokaa naapurin Abatayn sari-sarikaupan hyllyltä..Elimme latinalaista aikaa Molavessa..aamiaiseksi argentinalaista corned beefia ja aamuajelu brasilialaisella kuplalla..jonka cd-soittimesta kuului Gloria Estefanin ja Miami Sound Machinen kuubalaisia sointuja...
Kuulema Argentina Coned Beef oli "Masmasarap ..eli..parhaimman makuista kuin halvemmat brändit.
Lisämenyynä kouluun meneville tyttärille Fhely paistaisi paikallisia hotdogeja eli nakkeja,joihin ollaan lisätty väriaineita sisällön punaistamiseksi..Valitettavasti nakeista pitää myös kuoria muovit päältä..Nämä paistetut nakit menevät kurkusta alas Tasty-vehnävoileipäviipaleilla sekä Pandisal-suolapullilla,joita aamulla saa tuoreena suoraan leipomosta tuomana Abatayn sari-sarikaupasta..
Valitettavasti Tastyt ja Pandisalit ovat vuosien mittaan pienentyneet yhden suupalan kokoisiksi,bromiinin korjatessa nisun..hinnan lisäksi noustessa vuosi vuodelta.
Fhelylle ja tyttärille ei kelpaa voimakas batangaslainen Barako-filtterikahvi,vaan Nescafen
instantkahvi..
Vanhan filippiinotuttavani Berny Abejuelan kommentti alinomaisesta hintojen noususta tuli heti mieleeni..."Life is hard when prices go up..but life would stop immediately,if one thing does not go down..women's panties!"

Sarao Isuzu Jeepney
Fhely oli syöttänyt ja valmistanut tyttäreni kouluun menoon. Riitta menisi Sacred Heart High Schoolin läheiselle Multinational-asuinalueelle Tatayn Isuzu Diesel-jeepneykoulubussilla. Hanna taasen joutuisi matkustamaan eri jeepneykyydeillä San Andersin kaupunginosaan keski-Manilaan Saintscohon eli Saint Scholastica Collegeen. Kummatkin koulut ovat katolilaisnunnien johtamia oppilaitoksia,joidenka lukukausimaksut kohoavat vuosi vuodelta,nunnien perien samalla levitessä..
Riitalle piti lisäksi valmistaa mukaan amerikkalaismallinen lunchbox ja Hannalle antaa mukaan Baon--eli koulupäivän ruoka- ja jeepneymaksuraha..
Heidän ollessa nuorempia alakoululaisia (Grade School),paikallinen harmaatukkainen Tatay (Pappa) kuljetti heidät portilta koulubussijeepneyllä läheiseen Mervillen Sacred Heartin kouluun..
Joskus heitin heitä kouluun ja takaisin luunvärisellä Beirutin taksimersullani..
Nyt kun luunvärinen mersuni oltiin myyty yhdelle hautausurakoitsijalle konversoitavaksi hauturiksi,jouduin joskus ajamaan Riitan Multinationalin kouluun oranssisella Brasilian volkkarillani..ja hakemaan hänet kotiin kello kolmelta iltapäivällä..
Näin säästin koulubussimaksusta,joka samoin oli noussut vuosi vuodelta bensiinin ja dieselin hinnan noustessa.Samoin oli tullut voimaan laki,etteivät koulubussit saisi enää olla 10 vuotta vanhempia,jolloin Tatay joutusi satsaamaan uuteen Mitsubishi L300-koulubussiin ja maalaaman sen keltaisen amerikkalaisen koulubussin väriseksi..
Koulubussimaksu kuukaudelta oli jo 1400 pesoa.


Tricycle-matkustamista
Palattuani takaisin Multinationalista ajoin brasilialaisen talliin,vaihtamalla päälleni jeepneymatkustusasun..ohuen lyhythihaisen kauluspaidan ja farkut,jonka takataskuun viikkasin nenäliinan pakokaasulemua ja otsahikeä varten. Jeepneykuskitkin pitävät ajaessaan olallaan pientä froteista käsipyyhettä samaan tarkoitukseen.
Merville Access Road
Sain kyydin portilta Mervillen pääportille ajavassa tricycletaksissa kuskin takana satulan päällä sivuasennossa.pitämällä kiinni yhdellä kädellä putkisesta kattotuesta.Tricycle oli täyteen pakattu kotirouvista ja talojen piioista,jotka olivat menossa liha- ja vihannesostoksille Balagbagin kauppahalliin Merville Access Roadin päähän.
70-lukuinen DMG:n VW-mainos
Matkani tarkoituksena oli käydä Pasay Cityn Taft Avenuella ostamassa korin pisteosia brasilialiseeni paikallisista VW-varaosaliikkeistä..Kuplan suosio oli suhteellisen suurta Manilassa ja ihme kyllä brasilialiseen sekä aitoon saksalaiseen kuplaan sai hyvin varaosia pesoja vasten..ja yleensä tinkaamalla paikallisen kauppatavan myötä. 50-70-luvuilla paikallinen DMG-autotehdas kokosi kymmeniätuhansia brasilialaisia kuplia kotimarkkinoille lisenssillä,jolloin kupla sai oman paikallisen lempinimensä..Pendong..eli kaljupää..
En viitsinyt tehdä reissuani autolla,koska Taft Avenuen tienoilla oli täysin turhaa etsiä parkkipaikkaa itselle. Paluumatkalle voisin ottaa taksin,joskin kuljettajan kanssa pitää sopia maksusta ennen ovenavausta,koska yleensä valkonaamaiselle ulkolaiselle taksamittari yleensä on juuri mennyt rikki...kokemuksen pohjalta..



Manilalaistaksin blummattu
taksamittari


Jeepneyn peräovi..Chicks
Beware of Darkness-
Jollibee-pikaruokaravintolan edestä pääsin kolmanteen jeepneyhyn,koska töihinmenijöiden määrä aamuyhdeksältä oli kaaosmainen.Hiki oli jo päässyt kuplimaan otsalleni päästyäni istumaan sievien Shoemartin myyjättärien väliin puolikankulla. Neidit tuoksuivat korvantaustaan ripotellulta ja halvalta Angel's Breath-kolinalta (Enkelin henkäys) ja Johnson' s Baby Colognelta,jotka huumasivat minua paremmin kuin rouvani kalliit Poison- taikka Red Door-parfyymit. Olen aina ollut allerginen joukkoliikenteessä vahvoille pariisilaisille kolinoille,jotka haiskahtavat enemmänkin Raidin kärpässuihkeelta..
Jeepney oli lopulta päässyt Magallanesin rotondaan,kääntymällä vasemmalle EDSA:lle kohti Taft Avenueta .Myyjättäret olivat nousseet rotondassa kyydistä,vaihtaakseen toiseen jeepneyhyn,joka ajaisi Pasay Roadille Makatiin,josta olisi Dusit-hotellin kulmasta lyhyt kävelymatka Makatin Shoemartiin.
Jeepney olikin tyhjentynyt rotondassa,jolloin sain koko sivupenkin itselleni hien jo kuivuttua ajoviimasta otsaltani ja kainaloistani..
Pasay Rotonda Taft Avenuen kulmassa.LRT taustalla
Pasay rotondassa Taft Avenuen kulmassa hyppäsin kyydistä pois jeepneyterminaalin edestä.
Taft Avenue oli täysin tukossa ihmisistä,jeepneystä,takseista sekä katukäytävämyyjistä.
LRT:n juna kulki Taftin yläpuolella betonikaukalossa ja ajattelin nousta terminaaliin kadun vastapuolelta,jotta helpommin pääsisin Antonio S.Arnaizin asemalle,jonne kävellessä tungoksessa menisi puoli tuntia..junalla 5 minuuttia.
Junaankin oli pitkä jono lippuluukulla,mutta onnistuin lopulta uushikisenä pääsemääm kyytiin täystupattuun vaunuun,jossa ihmispuristuksessa seisten sain haistella toisenlaisia kolinoita ja kainalodeodorantteja..Onneksi filippiinot ovat paljon puhtaimpia kuin Lontoon maanalaisen matkustajat,joidenka curryvalkosipulihikikainalot tainnuttavat matkustajan odottamatta.
Taft Avenue oli saanut nimensä kenraalikuvernööri William Taftin mukaan..eli Big Billin...josta Theodore Rooseveltin jälkeen tuli presidentti,

William Howard Taft

Rampa kerjäläinen ylikulkusillan rappusissa
Poistuin junasta Antonio S.Arnaizin asemalla laskeutumalla metallirappusia pitkin alas katutasolle..
Liikenne oli kadulla karvan verran vaisumpaa kuin Pasay Rotondassa. Risteystä hallitsivat paljolti autovaraosamyymälät sekä autosähkökorjaamot...Monesta korjaamon pimeästä takahuoneesta välkkyi sähköhitsauksen valokipininöitä ,ostajien etsiessä liiketilan edustalta starttimoottori- ja laturipinoista itselleen sopivaa vaihto-osaa..Itsekin oli täältä kerran ostanut Beirutin mersuuni uuden ja käytetyn starttimoottorin...
Jouduin kuitenkin nousemaan metalliportaita pitkin ylös kävely-ylikulkusillalle,koska VW:n varaosaliikkeet olivat Antonio S.Arnaisin leveän avenuen vastapuolella.. Rappusissa muutama rampa ja köyhä kerjäsi almuja ohikulkijoilta..
Hyvin harva antoi kolikoita kerjäläisen styroxmukiin..
Köyhyys ja bisness kulkivat käsikädessä Taft Avenuella.missä kerjääminenkin on rikollisjengien omaa bisnestä.
Laskeuduin kadun vastapuolella katutasolle ja suuntasin oikealle kohti MOD Auto Supply-liikettä,josta aiemmin olin ostanut varaosia brasilialaiseeni..Liikkeen hinnat olivat edullisia ja tinkiminen kuului aina asiaan tavan mukaan..

1965 Pasay Cityn poliisivolkkarit

1974 Brasisilialainen VW 1500,kuten minulla

VW Sakbayan
MOD Auto Supplyn edessä seisoi tulipunainen ja kromeista sheivattu kaliforniatyylinen kupla maalattuna fleikkipunaiseksi.Sen perässä saisoi DMG:n oma malli ja provinssipoliisiautona ennen suosittu VW Sakbayan.Manilassa 60-70-luvuilla suosituin poliisiauto oli taas ollut VW kupla..
Astuin liikkeeseen ovikellohelistimen klinkutellessa oven yläkarmissa kaupan henkilöstöä hereille varaosahyllyhen pimennoista..
Tiskille asteli vanhempi filippiino-omistajapariskunta,joka juuri oli lopettanut riisiaamiaisensa..muutama riisinjyvä suupielessä muistuttamassa aamupalasta..
-Good morning..Sir..How can we help you..Sir?
Harmaapäinen kauppias kysäisi.
--I have a list of spares I need badly!
--Do you have any of these in stock?
Kauppias tutki listaa häipymällä hyllyjen väliin..
Melko nopeasti tiski alkoi täyttymään hanttimiehen oven ikkunannostomekanismista,uusista takavalopareista,ovien kumitiivisteistä, lokasuosien alumiinisista kivipelleistä ja pyyhkijän sulista..
Olin samalla nähnyt katosta roikkuvan pienikokoisen puukehyksisen ratinkin,pyytämällä senkin tiskille pinoon..
--Could we bundle the price with a good discount?
Kysäisin.
Kauppiaspariskunta..ilmeisesti ilokoslaisia kuiski ja keskusteli omalla murteellaan keskenään taskulaskimen ääressä..antamalla minulle lopullisen summan..3500 pesoa..
Olin laskenut itse kokosummaksi lähes 4000 pesoa..kertomalla,että vaimonikin oli aito ilokoslainen ja syntynyt Baguio Cityssä..jolloin pariskunta tiputti hinnasta 100 pesoa..
--Maraming salamat po! Paljon kiitoksia!
Vastasin,jolloin pariskunta alkoi pakkaamaan tiskillä ostoksiani pahvilaatikkoon.
Sanoinkin ottavani taksin kadulta,millä helpommin saisin kuljetettua tavarat ovelta ovelle,,jopa "kontratalla" eli sopimustaksalla,jos taksamittari taasen omasta valkoisesta pärstäimagostani olisi taasen mennyt rikki "instant Kwartasta" eli instanrahasta..

Isuzu Gemini Diesel-taksi
Lähtiessäni kaupasta pahviloora sylissäni kauppiaspariskunta huusi perään..Ingat!..Take care!
Kadunreunalta viiittailin keltaisen Isuzu Gemini-taksin kertomalla kuskille osoitteeni.
Kuski nyökkäsi kulmakarvojaan nostaen,jolloin pistin pahvilooran takaistuimelle..itse istumalla hanttimiehen paikalle.
Kysäisin kuskilta;
--Metro o kontrata?..Mittari vai sopimustaksa?
Kuski:
--Up to you ..Sir!
Vastasin:
--150 pesos!
Kuski:
OK..Sir..konting trapik..Vähän liikennettä..
Siten jätin MOD-Auto Supplyn Isuzu Geminin mustaan dieselsavupilveen..hymy huulillani,että brasilialaisestani tulisi filippiinomachomiesmäisesti Pogi..eli komea..
Oltiinhan minua jo kutsuttu nimellä "Kalahating Pinoy"..Puolifilippiino!

....

More Fun in the Philippines!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti