maanantai 22. tammikuuta 2018

Aamu Manilassa.Isang umaga sa Maynilad.Filippiiniläiskirjeet.2.

Molaven brasilialainen



Kuulin keittiöstä kolinaa vaimon siskon eli residenttipaholaisen Fhelyn alkaessa paistamaan kaasuhellalla filippiinojen aamuherkkua Corned Beefiä sekoitettuna eiliseen riisiin,jota aamumenyynä kutsutaan Corned Beef on Fried Rice.
Ja tämän Corned Beefin täytyy olla juuri Argentina-merkkistä..kalleinta purkkiruokaa naapurin Abatayn sari-sarikaupan hyllyltä..Elimme latinalaista aikaa Molavessa..aamiaiseksi argentinalaista corned beefia ja aamuajelu brasilialaisella kuplalla..jonka cd-soittimesta kuului Gloria Estefanin ja Miami Sound Machinen kuubalaisia sointuja...
Kuulema Argentina Coned Beef oli "Masmasarap ..eli..parhaimman makuista kuin halvemmat brändit.
Lisämenyynä kouluun meneville tyttärille Fhely paistaisi paikallisia hotdogeja eli nakkeja,joihin ollaan lisätty väriaineita sisällön punaistamiseksi..Valitettavasti nakeista pitää myös kuoria muovit päältä..Nämä paistetut nakit menevät kurkusta alas Tasty-vehnävoileipäviipaleilla sekä Pandisal-suolapullilla,joita aamulla saa tuoreena suoraan leipomosta tuomana Abatayn sari-sarikaupasta..
Valitettavasti Tastyt ja Pandisalit ovat vuosien mittaan pienentyneet yhden suupalan kokoisiksi,bromiinin korjatessa nisun..hinnan lisäksi noustessa vuosi vuodelta.
Fhelylle ja tyttärille ei kelpaa voimakas batangaslainen Barako-filtterikahvi,vaan Nescafen
instantkahvi..
Vanhan filippiinotuttavani Berny Abejuelan kommentti alinomaisesta hintojen noususta tuli heti mieleeni..."Life is hard when prices go up..but life would stop immediately,if one thing does not go down..women's panties!"

Sarao Isuzu Jeepney
Fhely oli syöttänyt ja valmistanut tyttäreni kouluun menoon. Riitta menisi Sacred Heart High Schoolin läheiselle Multinational-asuinalueelle Tatayn Isuzu Diesel-jeepneykoulubussilla. Hanna taasen joutuisi matkustamaan eri jeepneykyydeillä San Andersin kaupunginosaan keski-Manilaan Saintscohon eli Saint Scholastica Collegeen. Kummatkin koulut ovat katolilaisnunnien johtamia oppilaitoksia,joidenka lukukausimaksut kohoavat vuosi vuodelta,nunnien perien samalla levitessä..
Riitalle piti lisäksi valmistaa mukaan amerikkalaismallinen lunchbox ja Hannalle antaa mukaan Baon--eli koulupäivän ruoka- ja jeepneymaksuraha..
Heidän ollessa nuorempia alakoululaisia (Grade School),paikallinen harmaatukkainen Tatay (Pappa) kuljetti heidät portilta koulubussijeepneyllä läheiseen Mervillen Sacred Heartin kouluun..
Joskus heitin heitä kouluun ja takaisin luunvärisellä Beirutin taksimersullani..
Oranssi brasilialainen
Nyt kun luunvärinen mersuni oltiin myyty yhdelle hautausurakoitsijalle konversoitavaksi hauturiksi,jouduin joskus ajamaan Riitan Multinationalin kouluun oranssisella Brasilian volkkarillani..ja hakemaan hänet kotiin kello kolmelta iltapäivällä..
Näin säästin koulubussimaksusta,joka samoin oli noussut vuosi vuodelta bensiinin ja dieselin hinnan noustessa.Samoin oli tullut voimaan laki,etteivät koulubussit saisi enää olla 10 vuotta vanhempia,jolloin Tatay joutusi satsaamaan uuteen Mitsubishi L300-koulubussiin ja maalaaman sen keltaisen amerikkalaisen koulubussin väriseksi..
Koulubussimaksu kuukaudelta oli jo 1400 pesoa.


Tricycle-matkustamista
Palattuani takaisin Multinationalista ajoin brasilialaisen talliin,vaihtamalla päälleni jeepneymatkustusasun..ohuen lyhythihaisen kauluspaidan ja farkut,jonka takataskuun viikkasin nenäliinan pakokaasulemua ja otsahikeä varten. Jeepneykuskitkin pitävät ajaessaan olallaan pientä froteista käsipyyhettä samaan tarkoitukseen.
Merville Access Road


Sain kyydin portilta Mervillen pääportille ajavassa tricycletaksissa kuskin takana satulan päällä sivuasennossa.pitämällä kiinni yhdellä kädellä putkisesta kattotuesta.Tricycle oli täyteen pakattu kotirouvista ja talojen piioista,jotka olivat menossa liha- ja vihannesostoksille Balagbagin kauppahalliin Merville Access Roadin päähän.
70-lukuinen DMG:n VW-mainos
Matkani tarkoituksena oli käydä Pasay Cityn Taft Avenuella ostamassa korin pisteosia brasilialiseeni paikallisista VW-varaosaliikkeistä..Kuplan suosio oli suhteellisen suurta Manilassa ja ihme kyllä brasilialiseen sekä aitoon saksalaiseen kuplaan sai hyvin varaosia pesoja vasten..ja yleensä tinkaamalla paikallisen kauppatavan myötä. 50-70-luvuilla paikallinen DMG-autotehdas kokosi kymmeniätuhansia brasilialaisia kuplia kotimarkkinoille lisenssillä,jolloin kupla sai oman paikallisen lempinimensä..Pendong..eli kaljupää..
En viitsinyt tehdä reissuani autolla,koska Taft Avenuen tienoilla oli täysin turhaa etsiä parkkipaikkaa itselle. Paluumatkalle voisin ottaa taksin,joskin kuljettajan kanssa pitää sopia maksusta ennen ovenavausta,koska yleensä valkonaamaiselle ulkolaiselle taksamittari yleensä on juuri mennyt rikki...kokemuksen pohjalta..



Manilalaistaksin blummattu
taksamittari


Jeepneyn peräovi..Chicks Beware of Darkness-
Jollibee-pikaruokaravintolan edestä pääsin kolmanteen jeepneyhyn,koska töihinmenijöiden määrä aamuyhdeksältä oli kaaosmainen.
Hiki oli jo päässyt kuplimaan otsalleni päästyäni istumaan sievien Shoemartin myyjättärien väliin puolikankulla. Neidit tuoksuivat korvantaustaan ripotellulta ja halvalta Angel's Breath-kolinalta (Enkelin henkäys) ja Johnson' s Baby Colognelta,jotka huumasivat minua paremmin kuin rouvani kalliit Poison- taikka Red Door-parfyymit. Olen aina ollut allerginen joukkoliikenteessä vahvoille pariisilaisille kolinoille,jotka haiskahtavat enemmänkin Raidin kärpässuihkeelta..
Jeepney oli lopulta päässyt Magallanesin rotondaan,kääntymällä vasemmalle EDSA:lle kohti Taft Avenueta .Myyjättäret olivat nousseet rotondassa kyydistä,vaihtaakseen toiseen jeepneyhyn,joka ajaisi Pasay Roadille Makatiin,josta olisi Dusit-hotellin kulmasta lyhyt kävelymatka Makatin Shoemartiin.
Jeepney olikin tyhjentynyt rotondassa,jolloin sain koko sivupenkin itselleni hien jo kuivuttua ajoviimasta otsaltani ja kainaloistani..
Pasay Rotonda Taft Avenuen kulmassa.LRT taustalla
Pasay rotondassa Taft Avenuen kulmassa hyppäsin kyydistä pois jeepneyterminaalin edestä.
Taft Avenue oli täysin tukossa ihmisistä,jeepneystä,takseista sekä katukäytävämyyjistä.
LRT:n juna kulki Taftin yläpuolella betonikaukalossa ja ajattelin nousta terminaaliin kadun vastapuolelta,jotta helpommin pääsisin Antonio S.Arnaizin asemalle,jonne kävellessä tungoksessa menisi puoli tuntia..junalla 5 minuuttia.
Junaankin oli pitkä jono lippuluukulla,mutta onnistuin lopulta uushikisenä pääsemääm kyytiin täystupattuun vaunuun,jossa ihmispuristuksessa seisten sain haistella toisenlaisia kolinoita ja kainalodeodorantteja..Onneksi filippiinot ovat paljon puhtaimpia kuin Lontoon maanalaisen matkustajat,joidenka curryvalkosipulihikikainalot tainnuttavat matkustajan odottamatta.
Taft Avenue oli saanut nimensä kenraalikuvernööri William Taftin mukaan..eli Big Billin...josta Theodore Rooseveltin jälkeen tuli presidentti,

William Howard Taft

Rampa kerjäläinen ylikulkusillan rappusissa
Poistuin junasta Antonio S.Arnaizin asemalla laskeutumalla metallirappusia pitkin alas katutasolle..
Liikenne oli kadulla karvan verran vaisumpaa kuin Pasay Rotondassa. Risteystä hallitsivat paljolti autovaraosamyymälät sekä autosähkökorjaamot...Monesta korjaamon pimeästä takahuoneesta välkkyi sähköhitsauksen valokipininöitä ,ostajien etsiessä liiketilan edustalta starttimoottori- ja laturipinoista itselleen sopivaa vaihto-osaa..Itsekin oli täältä kerran ostanut Beirutin mersuuni uuden ja käytetyn starttimoottorin...
Jouduin kuitenkin nousemaan metalliportaita pitkin ylös kävely-ylikulkusillalle,koska VW:n varaosaliikkeet olivat Antonio S.Arnaisin leveän avenuen vastapuolella.. Rappusissa muutama rampa ja köyhä kerjäsi almuja ohikulkijoilta..
Hyvin harva antoi kolikoita kerjäläisen styroxmukiin..
Köyhyys ja bisness kulkivat käsikädessä Taft Avenuella.missä kerjääminenkin on rikollisjengien omaa bisnestä.
Laskeuduin kadun vastapuolella katutasolle ja suuntasin oikealle kohti MOD Auto Supply-liikettä,josta aiemmin olin ostanut varaosia brasilialaiseeni..Liikkeen hinnat olivat edullisia ja tinkiminen kuului aina asiaan tavan mukaan..

1965 Pasay Cityn poliisivolkkarit

1974 Brasisilialainen VW 1500,kuten minulla

VW Sakbayan
MOD Auto Supplyn edessä seisoi tulipunainen ja kromeista sheivattu kaliforniatyylinen kupla maalattuna fleikkipunaiseksi.Sen perässä saisoi DMG:n oma malli ja provinssipoliisiautona ennen suosittu VW Sakbayan.Manilassa 60-70-luvuilla suosituin poliisiauto oli taas ollut VW kupla..
Astuin liikkeeseen ovikellohelistimen klinkutellessa oven yläkarmissa kaupan henkilöstöä hereille varaosahyllyhen pimennoista..
Tiskille asteli vanhempi filippiino-omistajapariskunta,joka juuri oli lopettanut riisiaamiaisensa..muutama riisinjyvä suupielessä muistuttamassa aamupalasta..
-Good morning..Sir..How can we help you..Sir?
Harmaapäinen kauppias kysäisi.
--I have a list of spares I need badly!
--Do you have any of these in stock?
Kauppias tutki listaa häipymällä hyllyjen väliin..
Melko nopeasti tiski alkoi täyttymään hanttimiehen oven ikkunannostomekanismista,uusista takavalopareista,ovien kumitiivisteistä, lokasuosien alumiinisista kivipelleistä ja pyyhkijän sulista..
Olin samalla nähnyt katosta roikkuvan pienikokoisen puukehyksisen ratinkin,pyytämällä senkin tiskille pinoon..
--Could we bundle the price with a good discount?
Kysäisin.
Kauppiaspariskunta..ilmeisesti ilokoslaisia kuiski ja keskusteli omalla murteellaan keskenään taskulaskimen ääressä..antamalla minulle lopullisen summan..3500 pesoa..
Olin laskenut itse kokosummaksi lähes 4000 pesoa..kertomalla,että vaimonikin oli aito ilokoslainen ja syntynyt Baguio Cityssä..jolloin pariskunta tiputti hinnasta 100 pesoa..
--Maraming salamat po! Paljon kiitoksia!
Vastasin,jolloin pariskunta alkoi pakkaamaan tiskillä ostoksiani pahvilaatikkoon.
Sanoinkin ottavani taksin kadulta,millä helpommin saisin kuljetettua tavarat ovelta ovelle,,jopa "kontratalla" eli sopimustaksalla,jos taksamittari taasen omasta valkoisesta pärstäimagostani olisi taasen mennyt rikki "instant Kwartasta" eli instanrahasta..

Isuzu Gemini Diesel-taksi

Lähtiessäni kaupasta pahviloora sylissäni kauppiaspariskunta huusi perään..Ingat!..Take care!
Kadunreunalta viiittailin keltaisen Isuzu Gemini-taksin kertomalla kuskille osoitteeni.
Kuski nyökkäsi kulmakarvojaan nostaen,jolloin pistin pahvilooran takaistuimelle..itse istumalla hanttimiehen paikalle.
Kysäisin kuskilta;
--Metro o kontrata?..Mittari vai sopimustaksa?
Kuski:
--Up to you ..Sir!
Vastasin:
--150 pesos!
Kuski:
OK..Sir..konting trapik..Vähän liikennettä..
Siten jätin MOD-Auto Supplyn Isuzu Geminin mustaan dieselsavupilveen..hymy huulillani,että brasilialaisestani tulisi filippiinomachomiesmäisesti Pogi..eli komea..
Oltiinhan minua jo kutsuttu nimellä "Kalahating Pinoy"..Puolifilippiino!

....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti