Sairaskertomus...Medical records.Klinikkatemppinä .5. Osa

St.George's Hospital.Tooting

2000-luvun alussa maalariammattini ohella pääsin töihin St. Georgen sairaalaan Tootingissa,etelä-Lontoossa.Toimenkuvaani kuului instrumenttien jakelu osastoille.Toimi oli kylläkin väliaikainen eli Temp ja työn pituus puolisen vuotta. Vakihenkilöstö instrumenttivarastossa oli kateellinen minulle siitä,että sain parempaa palkkaa työnvälitysagentin leivissä. Sairaala oli erittäin monisokkeloinen ja osastoja sijoitettu useisiin rakennuksiin,jolloin päivittäinen patikointi sairaala-alueella oli useita kilometrejä.Tooting tunnetaan siitä,että Charlie Chaplinin isä oli haudattu sinne köyhien kirkkomaahan.

Ohessa panen työkokemuksistani St. Georgen  ja Portlandin sairaaloissa sekä minibaarimiehenä Crowne Plaza-Hotellissa:

"Temp: väliaikainen työntekijä ja Fordson Thames-pakettiauton kojelaudan lämpömittari."

Crowne Plaza Blackfriarissa,
keski-Lontoossa

Tämä kirjoitus kuuluu Jussin lyhytaikaisiin brittiläisiin työpaikkakokemuksiin ennen eläkkeelle pääsyään.Kokemuksistaan rikastuneina hän päätti lopulta antautua freelancetaiteilijaksi eli omaksi isännäkseen vannomalla koskaan antatuvansa vieraan palvelukseen.

Bud

V.2007-2009 Crowne Plaza hotellityökokemus oli oikeastaan lopullisena katalysaattorina Jussin irrouttautumiselle työmarkkinoilta.Minibaarimiehenä hän lopultakin joutui hotellin filippiinomafian uhriksi,missä hänen esimiehensä ravintolapäällikkö Rio Revilla vainosi  häntä virheistä,jotka osaltaan olivat toisen minibaarimiehen,filippiino-opiskelijapojan tekemiä, Jussi myönsi kylläkin,että eräs Budweiser-olutpulloerä oli vanhentunut huoneiden minibaareissa parilla päivällä viimeisestä myyntipäivästä,koska asiakkaat työnsivät vähemmän suosittua amerikkalaista olutmerkkiä  mannereurooppalaisten Beck-olutpullojen taakse jääkaapissa...
Ensimmäisen kerran hänen työsararallaan oma irtisanoutuminen johtui kahdesta kaverista..Riosta sekä Budista..Hänen oma silmänäkönsäkin oli heikentynyt niin paljon,että päivittäin joutui kontallaan pienten minibaarijääkaappien edessä tenttaamaan lukulaseilla pikkuprinttejä olutpullojen etikeistä viimeisestä sallitusta myyntipäivästä...
Kukaan hotellivieraista ei koskaan kylläkään ollut valittanut reseptioonitiskillä yhdestäkään olutmyrkytyksestä..

King Faisal-sairaala
Riyadhissa

Sairaala-alalta hän oli jo saanut Saudissa Riyadhin King Faisal-sairaalassa alkuherätystä orjatyöstä monikulttuurisessa työympäristössä,missä esimiehinä kukkoilivat arabit ja pakistaanit egyptiläisten lahjoittamassa hallintobyrokratiassa ja missä pikkuseikat merkitsivät enemmän kuin lopullisen tuloksen saaminen laajemmassa skaalassa.Arabimentaliteetissa säästettiin pikkurahoissa eli rialin hallalah'eissä,kun vastareaktiona menetettiin mijoonia rialeja väärissä laitehankonnoissa, jolloin mm. käyttämättömät tietokoneohjatut laboratoriolaitteet vuoden sisällä joutuivat  Riyadhissa "Paskasukin" huutokauppaan Al Kharjin tienvarteen vanhojen jemenipappakauppiaiden myytäväksi beduiinikansalle joinain erikoisina "kompuuttereina" .

Brittiläisessä NHS::n sairaalahallinnossa myös raha oli palanut pitkäaikaisessa Labour-hallituksen tuhlausvimmassa ja tuhansien siviilivälimanagerien palkkaamisessa kontrolloimaan sairaanhoitajien, lääkäreiden sekä muiden sairaanhoitoalan työntekijöiden tuloshakuista praktiikkaa,missä potilaat tulivat kärsimään henkilökunnan ylipaineessa vakavista laiminlyönneistä.Useissa tapauksissa potilaat olivat kuolleet sairaaloissa lääkityksen puutteesta,dehydraatiosta ja jopa nälästä.

Tootingin temppinä
---------------------------------------
Toot:
verbi: toitottaa,töräyttää,antaa äänimerkki
slangiverbi: pierrä,mennä ryyppäämään,nuuskata kokaiinia
slangisubstantiivina: kokaiini

Vanhan Royal London-
sairaalan fasaadi
 Whitechapelissä

Vuoden 2003 talvikuukaudet lähenivät papinpojan pensselihommien laskiessa nollaan kuin ulkolämpö seinämittarissa.

Ulkomaalarille kesäkuukaudet olivat vilkasta tienestiaikaa.

Jussi oli yrittänyt hakea Royal London-sairaalaan henkilostöosastolta  työpaikkaa sairaalan materiaalihallinnossa,mutta turhaan,koska ilmoitetut vakanssit oltiin pantu virallisesti hakuun ja täytetty ennalta osastojen sisäisin siirroin.Lakimukaisesti ennalta täytetyt vakanssitkin piti julkistaa.Royal London-sairaala piti kerran myös oikeat työpaikkamessutkin Whitechapel Roadin vanhan sairaalarakennuksen akatemiasiivessä,mutta sieltäkin tarjotut vapaat vakanssit eivät koskaan tärpänneet....eivätkä vaimon sairaaloissa palvelevien filippiinoystävien sisäinen mafiakaan,missä suhteilla kuiskittiin pomoille lähisukulaisten palkkaamisesta osastoille.

Filippiinomafia toimi hyvin myös pappilan Jussin filippiinovuokratalossa itälontoolaisen Forest Gaten Shrewsbury Road 42:ssa.

Royal London-sairaala oli itä-Lontoon NHS:an eli National Healthcare Systemin keskitetty The Royal London and St. Bartholomew Hospital Trustin värväyskeskus.

Shrewsbury Roadin filippiinotalon yläkerran batangesilaista Manolo Serranoa oltiin pyydetty Onet Castron,toisen yläkerrassa asuvan manilalaisen filippiinokaverin kautta  Harley Streetin sairaalan CSSD:lta (=Central Sterile Supplies Dept eli steriilien materiaalien keskusvarasto),olisiko Don Manolo kiinnostunut tekemään väliaikashommia  St.Georgen sairaalassa Tootingissa,etelä-Lontoossa.

Manolo oli kuitenkin saanut vakipaikan keski-Lontoon St.Bartholemewin eli Bartsin sairaalan CSSD:lla.

Jussi nappasi tästä tilaisuuden matkustamalla Ruislipiin,Middlesexiin junalla Medical/Hospital-työvoima-agentin toimistoon allekirjoittamaan työsopimusta.

Toimistossa luvattiin temppipaikan olevan ainakin puolen vuoden tingin,joka kattaisi maalarin luppokuukaudet.

Työ tulisi olemaan sairaalaan keskusvaraston steriilien materiaalien pakkausta sekä jakelua osastoille sekä klinikoille.

Numero 25 bussi Holborniin
lähellä Bankin metroasemaa

Lokakuun ensimmäisenä päivänä hän matkusti Stratfordin asemalta maanalaisella Bankin asemalle,vaihtaen alimmassa kerroksessa Northernin etelälinjalle Tooting Broadwaylle.Talvitakin taskussa vibrasi uusi Nokia-kännykkä,jonka hän oli saanut vaimoltaan lahjaksi edellispäivänä,suomalaisena Sorjan päivänä eli syntymäpäivänään.

56 vuotta oli painamassa talomaalarin hartioita.

Lokakuisessa aamusumussa Tootingin St. George-sairaala näytti melko uudelta rakennukselta verrattuna Royal London-sairaalaan mureneviin ja nokisiin tiilirakennuksiin,jotka oltiin rakennettu kuningatar Victorian hallintoaikana 1800-luvun puolivälin jälkeen..

Käveltyään aamutihkusta sairaalan rahtilaiturilta himmeästi valaistua käytävää pitkin CSSD-varaston ovelle hän yllättyi tulevan työpaikkansa olevan vain  niinsanottu ’hole in the wall’eli reikä seinässä.

Varasto käsitti muutaman kromivaijerihyllyn ja pari työntökärryä.

Varastopäällikkönä oli isoperäinen ja hampputukkainen etelälontoolainen cockneynainen Pat,jonka murre muistutti My Fair Ladyn gutturaaliselta slangilta.

Patin apurina oli brittiläisessa Guianassa syntynyt puolitoistametrinen ja harmaatukkainen intialaismies Willie,joka Jussista silmäkosketuksia välttäen tuntui ensitapaamisesta olevan tyypillinen esimiehensä tai tässä tapauksessa esinaisensa perännuolija..

Jussi oli pitkän työrupeamansa aikana Saudissa tavannut monta samankaltaista Yes Sir-miestä isolta aasialaiselta mantereelta..

Jussi tulisi korvaamaan lopulliselle sairaslomalle menneen Stevenin,bermudalaisen varastomiehen,joka käytti sairauspaivärähojaan töistä lintsaamiseen.

Intialaisguaianalainen noin kuusikymppinen vilkas kettu Willie,näytti Jussille sairaalan monet kerrokset sekä siivet osastoineen,minne instrumentteja ja päivästeriilejä piti toimittaa,samoinkuin poliklinikan leikkaus-ja paikkausteatterit,joista piti iltaisin kerätä ns. Dirties-kamat eli likaiset ja veriset sakset sekä tongit steriloitavaksi.Viekkaudellaan ja kieroudellaan Willie olisi päihittänyt jopa Willie Wonkan suklaatehtaalla,luikahdellessaan osastonhoitajien toimistoihin kaatamaan itselleen mukiteet ja pistämään taskunsa täyteen hoitureiden Oreo-keksejä.

Jussin päässä sairaalan sekava monisiipinen pohjakaava meni täydelliseksi Haminan kartaksi satelliittimuodossaan jo ensimmäisenä päivänä,kunnes satelliittisiivet, osastot ja kerrokset hisseineen hiljalleen loksahtivat maantieteellisesti paikoilleen.

St.George oli puolta pienempi Riyadhin King Faisal-sairaalasta,minkä pohjakaava oli suorakaiteenmuotoisena amerikkalaisen yksinkertainen.

Portacabin-toimisto

Britit taas urakoivat vanhojen sairaalarakennusten ympärille lisäsiipiä sekä erillisiä rakennuksia että "portakabiineja" väliaikaistoimistoiksi,saaden sairaala-alueen näyttämään pysyvältä työmaalta.

Nytkin sairaalaa laajennettiin itä-länsisuuntaan lisäsiipineen,jotta ilmakuvasta alue muistutti hämähäkin seitiltä erillisine satelliittipesineen.kuin jokin kaukoavaruudessa leijuva Skylab.

CSSD:n steriilimateriaali tuli aamuisin Eastbournin keskusvarastolta häkkikärryissa varastokomeron eteen.Iltaisin kerätyt steriloitavat instrumentit menivät takaisin Eastbournin autoklaaveihin sekä uudelleen pakattaviksi.

Samoin Patin tilaamat päiväkamat tulivat laatikoissa pantaviksi koodatuille hyllypaikoille.

Aamutöikseen Jussi,Pat sekä Willie pakkasivat klinikkakuormat valmiiksi,jonka jälkeen Jussi jakeli synnytysosastot ja seimet alkuharjoitteluksi erikokoisine pillutonkeineen ja leikkaussalipakkauksineen.

Hänellä ei ollut tiedossa,että vaginatonkejakin löytyi niin monta eri kokoa,vaikka urallaan oli luuranut monestakin reiästä sisälle.Hänen Riyadhin King Faisal-sairaalan hyvä kaveri ja hammaslabran esimies,tenneseeläinen tumma Maurice Williams oli kylläkin tutustunut paljon enemmän naissukupuolen haarojen väliin,äkättyään keksiä niille oikean pissakatedrinkin.Mauricelle keksintönsä patentista alkoi taalarojalteja kasautumaan oikein urakalla pankkitilille,että palasi pitkän Saudi-työrupeamansa perästä Amerikkaan nauttimaan leveästä elämästä Lita-filippiinovaimonsa kanssa. Jussi ja Maurice sairaalan henkilöstökaartissa näyttivät erikoiselta lyhytvartiselta kaveriparilta,joista yksi oli vaalealettinen Leif Erikssonin näköinen pätkäviikinki ja toinen tumma,lyhyenläntä ja harmaakikkaratukkainen Uncle Tom..

1998 Jussi materiaali-inttaajana
vaimoineen
vasemmalla
King Faisal-sairaalan sydänteho
-osaston
 kahvihuoneessa
filippiinohoitureiden kanssa

St.Georgen sairaalan alakerran röntgenosastot sekä poli tarvitsivat täydennyskamansa päivittäin ,samoin kuin koronarileikkausosasto eli CCU,hedelmällisyysklinikka sekä kymmenisen muuta pikkuklinikkaa eri sairaalasiivissä.

Matkailua rohmureunakärryillä tavarahissejä ylös ja alas,käytäviä itään ja länteen,pohjoiseen ja etelään kesti melkein kuusi tuntia päivässä.

Loppuaika työpäivästä meni tilausten teossa osastoilla normaalissa materiaali-inttauksessa,jota hän oli ammatikseen tehnyt jo King Faisal-sairaalan materiaaliosastolla .

Jussi sai näpeilleen jo työuransa alussa Patin kautta,Willien kanneltua uuden kärrypojan ylitilanneen osastoille materiaaleja,vaikka hän oli seurannut osastojen tilauslistoja, hyllyjen varankimäärien alitettua minimitasot,mitkä automaattisesti tarvitsivat täydennyksen.Lisäsyynä olivat osastonhoitajat,jotka eivät halunneet kuukausittaisia lisäkulunkeja kustannuspaikalleen,keikkumalla siten varangeissa melkein riskirajoissa säästöissään..

Willie oli alkanut kilpailla lisäksi Jussin kanssa nopeudessa,vaikka vanhana konnana kerkisi vielä juoruilla osastonhoitajien kanssa sairaalan asioista inttauskierroksiensa sivussa.

Willie oli kimpassa monen vanhan osastonhoitajan kanssa,pyytämällä näitä soittamaan Patille varastoon,etteivät hyväksyisi tilausten vastaista varastolaskutusta steriileistä materiaaleista,vaikka osaston varastosaldot keikkuivat kriittisesti yksiköittäin hyllymarginaaliminimirajan alapuolella.

Jussi oli jo aivan työrupeamansa alussa huomannut kaksihenkisen steriilivaraston kuppikuntaisuuden ja sen päälle myöskin keskeisen kateuden,Patin ja Willien erikseen tehdessä osastokierroksia sairaalassa.

Kumpikin panetteli toistaan Jussille,mutta yhdessä ylistivät toisiaan taivaisiin varastossa,jakamalla jopa vapaa-aikansa Patin Tootingin läheisellä ’allotmentilla’ eli siirtolaispuutarhamökkipalstalla sekä Willien St. George-sairaalassa työskentelevän hoiturivaimon kanssa ostareissa..

Jussin mielestä maailma oli tosiaankin kutistunut pieneksi työntekijöiden pikkusieluisuudessa ja kuppikuntaisuudessa,jollaista hän oli tavannut jo 70-luvulla Suomessa,80-90-luvuilla Saudi Arabiassa sekä Filippiineillä...ja nyt 2000-luvulla Britanniassa,josta oli muotoutunut vapaassa maahanmuutossa pienoismaapallo.
Ihmiset ihonväristä,kielistään ja uskonnoistaan huolimatta olivat samanlaisia hyveineen ja paheineen.

Hän yritti olla välittämättä ilkeistä puheista,keskittymällä parhaiden kykyjensä mukaisesti osastojakeluihin,kun vain saisi olla tarpeeksi kauan pois sisäänlämpiävästä steriilivarastosta.

Periaatteessa häm melkein yksin hoitikin koko sairaalajakelun, Willien lintsatessa Eastbourne Medicalin Ford Escort-pakettiautolla kulkien päiväjakelukierroksilla Tootingin ympäristön pikkuklinikoilla.

Welcome to Tooting Life

Tooting-nimi oletettavasti tulee junapillin vihellyksestä.

Suomalaisen Rosvo-Roope-laulun ....ja Roope tuutingin---
slangiverbi

’to toot’ merkitsee ryypätä.

Silti kävellessaan iltapäivisin Tooting Broadwayllä metroasemalle,hän näki Broadwayllä vain pari pubia.

St.Georgen sairaala oli osastoittain täynnä filippiinohoitureita,monien oltua jo pitkään 

brittikansalaisia..

Ei ollut maailmassa kolkkaa,mihin filippiinopinoy ei olisi mennyt työn perässä.

Eräs pinoymerimies kertoi tavanneensa jopa Grönlannissa filippiinobaarimikon yhdestä sata-

makapakasta .
Tootingista löytyy myös Charlie Chaplin Seniorin eli kuuluisan mykkäkuvakoomikko-Charlien isän hauta.
Isä Charlie oli ollut vaudevillekoomikko,joka alkoholisoituneena oli paljon erossa perheestään.
Hän ilmeisesti Lambethin Vauxhallista,Charlie Chaplin Juniorin syntymäkaupunginosasta muutettuaan
päätyi Tootingiin ottamaan viimeisen tuutinkinsa.

Pappilan Jussi oli ihan toisessa yhteydessä Filippiinikirjeissään kirjoittanut työmatkastaan Tootingiin
 bussilla ja junalla seuraavaa:

--Jussin käydessä töissä Etelä-Lontoossa Tootingissa joutui aamuisin ajamaan No.25-bussilla 

Stratfordin asemalle,josta Central Linen maanalainen vei Bankin asemalle.

Bank on kolmiosainen tuubiasema,jossa poika joutui juoksemaan alakertaan 

rullaportailla Northernin asemalle.

Northernin linja meni aina pohjoiseen Ruislipin ohi Edgewareen asti Middlesexiin,missä 

Jussin työnvälittäjä piti toimistoaan.

Northernin eteläreitti vei Elephant & Castle-aseman kautta Kenningtoniin,Charlie Chaplinin kotinurkille.

Vielä aktiivinen filmitähti Michael Caine on syntynyt Elephant & Castlessa.Caine ei koskaan 

ollut päässyt filmeissään eroon omasta cockneyaksentistaan.Jussi ikuisesti muistaa Cainen Alfie-filmin,

missä sankari mursi cockneytä puolitoistatuntisen pätkän ajan.

Elephant & Castlestä juna ajoi Claphamin asemien läpi Tooting Broadwaylle,

josta hän käveli puolisen kilometriä  St.Georgen sairaalaan.

Aiemmin St Georgen sairaala oli sijainnut  aivan Lontoon keskustassa,mutta 

pystymättä laajentumaan,rakennettiin uusiksi Tootingiin.

Kokonaan uusittu sairaala kuului Eastbournen materiaalihallinnon alaisuuteen,joka

 kattoi kymmenisen pienempää sairaalaa ja klinikkaa,aiheuttaen keskushallinnollaan 

viiveitä ja puutteita osastojen toiminnassa.

Tootingissa oli jossain Charles Chaplin Seniorin eli Charlien isän hauta.

Tämä oli kuollut vuonna 1904 maksakirroosiin viihdyttäjänä seka lavakoomikkona.

Ei kovinkaan kaukana Tootingista Welthamissa sijaitsi myös Bob Hopen synnyinkoti,

1939 Bob Hope

jonka pohjalta voidaan todeta,että ainakin muutama brittisyntyinen kuuluisuus on lähtenyt

Hollywoodiin Etelä-Lontoon pikkuborougheista.

Northernin eteläisin päätepysakki oli Tootingin jälkeen Mordenissa,

minkä nimi kalskahti murhalta ruotsinkielellä.

Hän itse oli asunut Manilassa Paranaquen kaupungin Mervillen asuinalueella,jota

 vielä 1960-luvulla oltiin kutsuttu Killing Fieldsiksi eli tapponiityiksi 

ennen asuinalueeksi kaavoittamista...

Mervillen portti.Juhart 1995

Merville taas on ranskaa,tarkoittamalla merenrantakylää,mutta oikeasti asuinalue oli tarkoitettu 

MERALCO:n eli Manila Electric Companyn toimihenkilöille.Siitä sitten muokkautui nimi MER-VILLE 

eli Meralcon kylä.

Manilan gangsterijengit lopettelivat ja heittivät uhrejaan korkeaksi kasvaneeseen heinäniittyyn,

josta myöhemmin tuli Mervillen asuinalue.

Viela 80-luvulla Mervillen ja Molaven keskeiselle niitylle pakkolaski muutama DC-3 rahtikone.

Kerran 90-luvulla yksi pikku-Cessnakin tipahti yhden talon katolle,polttamalla koko rakennuksen.

Pilotin pää ja ruumis erillään kelluivat uima-altaassa.

Talon pikkulapset kuolivat häkämyrkytykseen,koska filippiinot turvamielisinä taloon 

tunkijoita vastaan yleensä kalteroivat jo rakennusvaiheessa joka ikkunan.

Grill-sana Manilassa ei merkitse grilliä,vaa takorautaista ikkunakalteria,,

Merville- nimen tapaa myös Normandiassa,jonka laäpi liittoutuneet ajoivat D-Dayn jälkeen
Alankomaihin häätämään niksmanneja kotiin.

Morden tai Merville....,molemmat  nimet saavat Jussin ihon kananlihalle ....

Jussinkin "tuutinkionni" tuli lyhkäseksi, Eastbournen hallinnon päättäessä peruuttaa kalliin temp-

piviran ,työvoima-agentin laskuttaessa sairaalaa Jussista 100 puntaa päivässä,maksamalla hänelle palkkaa

noin 60 puntaa,kun vakinaiset työntekijät Pat sekä Willie ansaitsivat 50 punnan päiväpalkkaa...

Pat-manageri sekä kettu-Willie olivat tosiaankin kateellisia temppimiehen palkasta.
Jussi sai myös tehdä ylitöitä,Patin ja Willien kieltäydyttyä kunniasta työn ulkopuolisten yhteisten 
harrastusten takia..

Kuusi kuukautta Jussi kulutti kengänpohjiaan sairaalan käytävilla,hyvästellessään jotenkin

helpottuneena minivaraston henkilökunta,tokaisten Patille:
--See you in the next life!..Nähdään seuraavassa elämässä!”

Ja sitten Jussi otti viimeisen tuutingin Tooting Broadwayn pienessä pubissa,suuntaamalla sitten
kengänkärkensä metroasemaa kohti!

Portlandin porteri

Portland-sairaala

V. 2003 Joulun jälkeen Jussi oli päässyt työhaastatteluun keskilontoolaisen
Great Portland-kadun yksityissairaalaan

leikkausaliylihoitajan,karibialaisverisen Jennyn toimistossa.

Haastattelun jälkeen kotiin palattuaan Oxford Streetin bussissa,vaimo kertoi   

saaneensa soiton sairaalasta,että Jussista oli tullut porteri eli sairaalan potilaskuski.

Tehtäväkuvana olisi kuljettaa potilaita paarivuoteilla ja pyörätuoleilla osastoille seka leikkaus-

saleihin.

Jussi ei ollut aluksi kovin innokas ottamaan työtä vastaan,Jennyn luvatessa maat sekä

taivaat tulevaisuudenkuvasta,osaston potilaskuljetuksen superviisorina.

Aloittaessaan ensituuriaan scrubeissa eli leikkaussalivihreissä, Jenny käski tuuriyli-

hoitajaa filippiiniläistä Margaretia kertomaan uudelle porterille,että tämän pitaisi mennä Mary-

lebone-kadun toiseen päähän kävellen sairaalaan klinikalle verikokeisiin sekä sopimuksen loppu-

silaukseen.Marylobone Street on myös kuuluisa madame Tussaudin vahakabinetista,
jossa hän oli tavannut jämähtäneitä historian kuuluisuuksia.

Aatu ja Jussi Tussaudissa

Jussi hiessä vaihtoi vaatehuoneessa takaisin siviileihin,kysymällä sairaalan pääsisäänkäynnin

vastaanottoneidiltä neuvoa osoitteeseen.

Neiti antoi ylimalkaisen sketsin klinikan sijainnista.

Jussi harhaili Oxford Streetin seka Marylebone Streetin välisiä pikkukatuja kaatosateessa
 ilman sontikkaa,kysymässä

 ohikulkijoilta  klinikan osoitetta.

Kukaan ei tiennyt eikä kiireessä yksikään kerinnyt kertomaan.

Jussi oli läpimärkänä ja sonnikattomana vihdoin löytänyt kadun ja osoitteen ,joka oli

aivan muualla,mitä Portlandin sairaalan reseptionisti oli neuvonut.

Palattuaan piikityksestä ,Jussi tunsi nuppiansa huimaavan sekä kuumeen nousevan
kasvoja kuumottamamalla.

Hän kävi pikaisesti vaihtamassa scrubit päällensä,melkein pysymättä tolpillaan.

Hiukset vielä märkinä hän meni filippiinoylihoitajan Margaretin luo kertomaan

olevansa kipeä.

Jussi pyysi päästä kotiin vaihtamaan kuivia vaatteita päälle ja lepäämään kuumeessa.

Margaret alkoi haukkua Jussia ensimmisenä työpäivänä sairastumisen takia,joka

sekoittaisi koko portteriskeduulin.

Jussi sanoi,ettei kipeäksi tuleminen ollut hänen vikansa.Miksi pitää lähettää uusi

työntekijä yksinään harhailemaan keski-Lontooseen vain epäselvä paperilappu kädessään johonkin osoitteeseen suuressa miljoonakaupungissa.

Jussi sanoi palaavansa töihin, kunnes kuume laskisi.

Poika makasi kuumehoureessa melkein viikon,yrittäessään kuntouttaa itseään työkuntoiseksi jopa

lenkkeilyllä.

Hän soitti Margaretille toipuneena,että voisi palata töihin.

Ylihoitaja pyysi Jussia palaamaan osastolle seuraavana aamuna.

Astuttuaan alakertaan kierrerapuissa leikkaussalien hoituriasemalle,punapartainen

tuuriylihoitaja Ken käski häntä menemään suoraan Jennyn toimistoon.

Jussin koputtaessa Jennyn ovea kikkaratukkainen karibialaisylihoitaja pyysi

poikaa istumaan.

”Miksi olet täällä osastolla?
Margaret oli käskenyt sinua menemään sairaalaan sisäisen

 hallinnon luennolle!” 

”Puhelimessa Margaret käski minua saapumaan osastolle,mainitsematta mitään

luennoista.” Jussi vastasi.

Jussi alkoi haistaa jotain mätää.Jutut eivat mallanneet ylihoitajien versioissa.

”Niin,ja Tootingin sairaalasta seka Medical/Hospitalista ei ole tullut postissa

suosituskirjeita,mitä vaaditaan sopimuksen loppuunvientiin.”

Jenny jatkoi verukkeita keksiessään.

Jussista alkoi tuntua,että puolen päivän työstä Lontoon kalleimmassa privaattisairaalasta alettiin väsäämään

erokirjettä.

”Me olemme,kuten sanoin haastattelussa,pieni maailman mikrokosmi täällä

leikkaussalissa."

"Olemme monikultturinen pikku maailma täällä kellarikerroksessa."

"Olen huomannut puheistasi nimiteltyäsi filippiinoja rotunimillä,mitkä eroittavat ilkeästi

vähemmistökansalaisuuksia muista."

"Puheistasi pilkistelee melko rasistinen asenteesi,millaista minun

hallinnossani ei lainkaan sallita.”

Jussi tiesi koko puheen olevan veruketta nopeaan haihtumiseen kysyessään Jennyltä:
”Milla muulla nimellä minä viittaisin filippiinoihinkuin filippiinonimellä....pinoyllako..
joka on heidän kollektiivinen lempinimensä?"

"Vaimoni ja lapseni ovat filippiinoja ja olen asunut saarilla yli kaksikymmentä

 vuotta,eikä kukaan pinoy ole loukkaantunut puheistani kutsuessani filippiinoja filippiinoiksi rasistisena.”

”Mistä johtuu tällainen sipulinahkaisuus,jollaista olen tavannut vain silloin .kun 
amerikkalaiset kutsuivat heitä pieniksi ruskeiksi serkuikseen..ja sellaisetkin ovat tapahtuneet 1930-luvulla?

"Minusta tuntuu,että sairaalanne pohjakerroksen minimaailma

kärsii jostain tekemällä tehdystä värikompleksista,mikä heijastuu eräänlaisesta manageritasoisesta

 epävarmuudesta sekä alemmuskompleksista.."

"Olen koko urani aikana työskennellyt monikansallisissa

työympäristöissä ja nyt ensimmäistä kertaa minua syytetään rasismista!”

”Mina tiedän tämän kaiken tekosyyksi ja toden puhuakseni,en viihtyisi sekunttiakaan teidän

 pikkumaailmassanne."

"Tuntuu,että teidän Margaret-filippiinokolleeganne on näyttänyt

tyypillisen kolonialistisen rapuluonteensa,mitä olen kohdannut melko usein Manilassa.”
"Nykyään kuulen joka suunnalta Firlippiineiltä..radiosta,televisioista ja lehdistä lauseen..että
"Olen ylpeä ollessani Filippiino!".."I am Proud to be a Filipino!"

Jussi nousi tuolilta kädet vavisten,miten yleensä käy hermostuessaan ja

suuttuessaan.

Jenny kysyi,miksi hänen kätensä noin vispaavat,Jussin vastatessa takaisin.

”Minä olen jo lapsesta asti  hermostunut epoikeudenmukaisuudesta sekä päin kasvojani valehtelusta.

"Unohtakaa se raamatullinen värisokeus!"

"Minä olen tehnyt kuulkaa työtä kenenkään väriin katsomatta,pitämällä kanssaihmistä ihmisenä.

"Eräs parhaita ystäviäni on afroamerikkalainen Maurice Williams,josta pidän hänen 

 luonteensa enkä ihonvärinsä mukaan mitä parhaimpana kaverina ja ihmisenä.”

”Hyvästi Jenny!”

”I’m so sorry1”

Ylihoitaja sanoi vääntämällä kultaisia vihkisormuksisia käsiään:

"Jos myöhemmin haluaisit työskennellä Portlandin sairaalassa,suosittelen sinua muille

osastoille.”

”Ei kiitos!”

 Jussi vastasi liikuttuneena,jolloin Jenny kiersi pöydän takaa halaamaan

papinpoikaa.

Great Portlandin kadulla Jussi käveli puolisokeana vihasta sekä liikutuksesta näkemättä muuta kuin harmaita

ihmishahmoja,saapumalla Oxford Streetille bussi numero 25:den pysäkille.

Jussi Haymarketissa
Filippiinien suurlähetystön edessä

Istuuduttuaaan double-deckerin yläkerran istuimelle,Jussin kädet vispasivat taukoamatta

yhden päivän bussipassilippua.

Hän ei nahnyt mitään maisemia Oxford Streetin ja Forest Gaten välillä,ajatusten

kelatessa aamupäivän tapahtumia monina uusintoina.

Kotona hän herätti vaimonsa,joka oli saapunut yötuurista.

Hän kertoi koko tapahtuman,Gerryn ihmetellessä koko tapausta ennenkuulemattomana.

”Ehkei se porterin työ ollut sitten leipääsi!”

Gerry sanoi väsyneenä.

”Katsotaan huomenna jotain parempaa sinulle!”

Portland-sementtisäkki

”Se oli viimeinen kerta,kun hain yhdestäkään sairaalasta töitä ja sinun mielihalujesi

mukaan!

Jussi tokaisi kiihtyneenä.,ottaessaan Stella-olutpurkin jääkaapin

ovesta.

”Minun kropalleni ei lasarettityo sovi!”

”Minä sanon nyt ja tässä kuin Saudi Arabian Jubailin paskimon suomalainen betonipumppuautokuski illanistujaisissa,
 kaveriensa vain puhuttua taukoamatta töistä,peittämällä aropontikkalasinsa kourallaan:

--Nyt ollaan valettu niin paljon betonilaattoja ylitöinä meidän juhlissa,että Portlandin 
sementtipölykin tuppaa ihan viinamukiin sisään!”

V.2004 maaliskuussa Jussi seisoi jälleen alumiinitikkailla Daly Roadin varrella pensselöimässä Sherrard Roadin  erään

tumman grenadalaisityttären talon julkisivua,laulellen Stevie Wonderin ja Paul McCartneyn biisiä 

----Ebony and ivory..go together in perfect harmony.....maalarin heilutellessa valkoista ulkolateksipensseliä
sekä musta-aurinkolasista päätään vasemmalle ja oikealle....