perjantai 31. tammikuuta 2020

"Kaappisen" Sanna. Kooste äitiruustinnasta ja Iisalmen Savonkadun Kauppisista..1.osa.

Sanna Katri eli
Kaisa Kauppinen

Kerrotaan,että eräs Kauppinen oli kyllästynyt siihen,että häntä kutsuttiin savonkielellä aina Kaappiseksi.
Hän muuttikin nimensä siten Kaappiseksi.
Sitten häntä alettiin kutsuakin Kuappiseksi.. 

Kauppisten suku on melko laaja jakautumalla yläsavolaisiin ja karjalaisiin Kauppisiin.
Kauppisia löytyy aika paljon myös Michiganista ja Minnesotasta rapakon takaa.
Eräs Kauppistutkija,merikapteeni ja moninkertainen tohtori..Kauppinen hänkin..väitti aikoinaan Kauppisten lähteneen kelttiläisistä juuristakin..
Kauppisilla on oma sukuseuransa,johon olen yrittänyt ottaa yhteyttä äitini Kauppis-suvun juurista,mutta vastineeksi en ole saanut mitään vastausta...kuin rahaa vasten..
Eli Kauppisten sukuseura on todellista kauppiassukua,joka mieluummin myy sukutietoja tiskin yli kuin antaisi vihjeitä ilmaisiksi.
Isäni Lukkaris-sukuseura on taasen avuliaasti ja ilmaiseksi antanut minulle kaiken tiedon sukuhaarastani..
Kummatkin sukuni ovat lähtöisin Iisalmesta..Kauppiset varakkaita talollisia ja kauppiaita ja Lukkariset köyhiä puuseppiä ja arkuntekijöitä,jotka asuskelivat naapureina vanhan "Iidensalmen" Savonkadulla.Kauppisilla oli myös oma maatilansa Iisalmen maalaiskunnan Kauppilanmäen Mulanniemessä eli Mulassa.

Kauppiset
Äitini Kaisa..tai oikeasti Sanna Katri Kauppinen oli syntynyt Suomen itsenäisyysvuotena 1917 Iisalmessa..
Hänen isänsä Kalle Kauppinen oli syntynyt v.1850 ja kuollut pitkäikäisenä syntymävuotenani 1947. Sannan äiti Riitta Kauppinen  os. Niskanen taas oli syntynyt 1876 ja kuollut 1936.
Muistaakseni hän oli niitä Nilsiän ja Koljonvirran Niskasia.
Kauppisten lapsikatraaseen syntyi neljä poikaa ja kaksi tyttöä.. vanhimpana ja esikoisena Anni,joka syntyi v.1904 ja kuoli nuorena tuberkuloosiparantolassa v.1933.
Toisena syntyi Kalle Junior v.1906,joka myös kuoli nuorena 1920-luvulla...Kuolinaika puuttuu tilastoistani.
Kolmantena syntyi Ville v.1911,jonka kuolinajasta..ilmeisesti 70-luvulla minulla ei ole tietoja.
Neljäntenä syntyi Väinö v.1913,joka kuoli myös nuorena v.1933.
Seuraavana syntyi äitini v.1917,joka kuoli Salossa v.1974.
Nuorin Kauko syntyi 1919 ja jonka kuolinaikaa minulla ei ole tiedossa..
Näin puutteellisia tietoja minulla on äitini Kauppis-perheestä.

Arvuutteluni Kalle Kauppisen isästä eli isoisoukistani vei minut Iidensalmen kirkonkirjojen rippilistaan,joista löytyi Linnan kartanosta Koljonvirralta maanviljelijä eli Bond Johan Kauppinen,joka oli syntynyt v.1826 ja hänen vaimonsa Anna Kaisa Kauppinen.
Voisin olla melko varma,että heidän kauttaan Johan-nimi (Juho) oli siirtynyt itselleni Juha-nimellä ja vanhemmalle siskolleni Anna-Kaisa-nimi.




Kartanon historia


Iisalmen keskustan pohjoispuolella, Kustaa Aadolfin kirkolta pohjoiseen sijaitseva Koljonvirran alue on asutukseltaan Iisalmen vanhinta.
Iisalmen pitäjä perustettiin vuonna 1627, kun se irrotettiin Kuopiosta. Kirkkopitäjä viettää siis vuonna 2027 peräti 400-vuotisjuhlaansa. Suur-Iisalmesta Pielavesi erosi omaksi kappeliseurakunnakseen Pielavesi (1693), Kiuruvesi (1763), Lapinlahti 1847 sekä Sonkajärvi ja Vieremä vuonna 1897.
Iisalmen pitäjän ja pappilan perustamisen seurauksena Kuopionniemeltä muutti Iisalmeen Lauri Laurinpoika Koljonen. Kun hän asettui asumaan Iijärven ja Poroveden välimaastoon, paikkaa alettiin kutsua omistajansa mukaan Koljonvirraksi.
Tila jaettiin myöhemmin kahtia: Koljoon ja Virtaan.
Koljosen jälkeen Koljonvirran taloa asuttivat Niskaset. Suomen sodan aikaan talossa oli isäntänä Kauppinen, ja siksipä sodanaikaisissa kartoissa mainitaankin Kauppila.
Koljonvirran taistelujen melskeissä paloivat kaikki läheiset talot: Kauppila, Kaarakkala ja Linna. Tarinoiden mukaan Kauppilan isäntä näki Iimäen piilopirttiinsä asti, kuinka tuli leimusi Virran seudulla lokakuisena syysiltana.
Kauppinen oli valistunut talonpoika ja neuvokkaasti hän lähetti taistelussa tuhoutuneesta omaisuudestaan valituslistan Venäjän keisarin hallinnolle. Listan mukaan taistelussa tuhoutuivat tai hävisivät muun muassa hopealusikat ja flyygeli, joka oli siihen aikaan harvinainen talonpoikaistalossa.
Suomen sodan aikaisista rakennuksista on enää jäljellä vain aittarakennus, jonka seinissä on vielä nähtävissä ammuksien jättämiä jälkiä. Suomen sodan jälkeen aitassa kerrotaan asustaneen kaikki lähialueen kolme perhettä, ennen uusien rakennusten valmistumista. Aitta siirrettiin 1940-luvulla virran toiselle puolelle Mansikkaniemelle, Juhani Ahon museon pihapiiriin.
Nykyinen kartanorakennus on järjestyksessään kolmas. Ensimmäinen tuhoutui Suomen sodan taisteluissa. Myös paikalle rakennettu seuraava rakennus paloin poroksi – vuonna 1894 palo sai alkunsa poikien tupakanpoltosta.
Nykyinen kartano on rakennettu vuonna 1898 aikaisempien paikalle. Kauppisten jälkeen talossa ovat kortteeriaan pitäneet Nissiset ja Tossavaiset ja nykyisin Iisalmen kaupunki.
Leirintäaluetoiminta tilalla alkoi 1970-luvulla, jolloin kaupungin leirintäalue siirrettiin Mansikkaniemeltä Koljonvirran varrelle.
Vuosina 2001-2002 Koljonvirran kartanoa remontoitiin laajasti nykyiseen kuntoonsa.
1959 Annukka ja minä Arvi-sedän ja Maila-tädin (Lukkarinen)
kanssa Koljonvirran Sandelsin patsaalla.
Arvi Lukkarinen oli isäni nuorin veli ja Iisalmen
rautatieaseman päällikkö.


Kuten kertomuksesta kävi ilmi myös Niskasen suku,niin Linnan isäntä Johan Kauppinen nai Koljonvirran tilalta Anna Kaisa Niskasen.
Muistan vielä v. 1959 Iisalmen reissultani siskoni Anna-Kaisan (Annukka) kanssa,kun Arvi-setäni (Lukkarinen) vei meidät moottoriveneellä tutustumaan Koljonvirran taistelun Sandelsin muistomerkkiä....eli kävimme silloin samalla Kauppis-Niskasten sukumailla..

1945.2.27. sodan päätyttyä Antti ja Kaisa Lukkarinen muuttivat Iisalmen Kauppilanmäestä Satamakatu 1:een. Perhe oli ollut siellä isän sanojen mukaan evakossa. Kauppilanmäki kuului Vieremään Iisalmen maalaiskunnassa..

Tiistai 27.2.(Poiminta Antti Lukkarisen Aseveljen kalenterista 1945)
Muutto Satamakatu 1:een.(Papinperhe muutti pois Kauppilanmäestä).

Kauppilanmäki sijaitsee aivan Sonkajärven ja Iisalmen kuntien rajalla, ja kanssakäyminen molemmin puolin rajaa on luontevaa. 

Kauppilanmäen nimen historia

Nimi Kauppilanmäki liittyy vahvasti Kauppinen-sukunimeen, joka taas on tullut etunimestä Kauppi. Kauppiset tulivat Kauppilanmäelle Leppävirralta viimeistään vuonna 1599, jolloin veljekset Riekki ja Jussi rakensivat vieretysten talonsa. Riekin talon nimeksi tuli myöhemmin hänen jälkeläisensä mukaan Ristola, Jussin talo nimettiin Pekkalaksi, mutta tunnetaan nykyään Rapakkona.


Kuvassa vanhoja kauppilanmäkisiä tiloja nykyaikaisessa asussaan.
(Kuva Asko Kauhanen)
Vuodelta 1600 löytyy varma maininta Vieremän Kauppilanmäen Riekistä, mutta on mahdollista, että Kauppisia olisi asunut täällä jo ennen sitä. Kauppilanmäen maat olivat tuolloin osa Leppävirran Kauppisten päätilaa, jolloin kaikki asujat merkattiin päärakennuksen sijainnin mukaan Leppävirran veroluetteloon. Vuonna 1600 Ristola ja Rapakko on merkattu Vieremän Kauppilanmäellä asuviksi, vuonna 1662 mainitaan Hoikkalan tila. Vanhoja tiloja ovat myös Kääriälä ja Korkeamäki.
Vieremän kirjassa kerrotaan Kauppilan kylän nimen tulleen verokirjoihin 1650-luvulla. Huomionarvoista on, että Kauppilanmäen nimi on säilynyt vuosisatojen saatossa, vaikkakin kirjoitusasu on välillä ollut mm. ruotsalaisittain Caupila.

Kauppisten eli Kalle Kauppisen maatilasta Mulassa eli Mulanniemestä minulla ei ole aivan tarkkaa kuvaa sen sijainnista,mutta kuvista päätellen se on sijainnut melko lähellä Iisalmen kauppalaa Iisalmen maalaiskunnassa Iisalmen kauppalan pohjoispuolella.. Kauppilanmäessä..
Kartassa näkyy myös Kiuruvesi,josta äitini aina paljon puhui.Ilmeisesti Kiuruvedellä oli Kauppisten ja Niskasten sukua.
Äiti-Kaisa aina lausui,että "ne olj Kiuruveeltä kottoesin".
Kauppisten talo Mulanniemessä

1925 Kauppisten kauppa oikealla
Iisalmen Savonkadun ja Riistakadun.
Taustalla näkyy vanha palotorni.
Vasemmalla Maatalous-Osakepankki

Kalle Kauppisella oli myös kauppa ja asunto Savonkadun ja Riistakadun kulmassa,uskoisin osoitteen olleen Savonkatu 5. Hän oli lisäksi ostanut naapuritalon Savonkatu 3:sta,johon hän perusti Hankkijan sivuliikkeen Kuopion Hankkijan alaisuudessa.

Kauppiset heinässä.
Taustalla näkyy Iisalmen uusi palotorni.Kauppisten Mulanniemi
sijaitsi siis kauppalan pohjoispuolella

Iisalmi 40-luvulla.Palotorni ja Iisalmen kirkko.
Mula ilmeisesti sijaitsi kuvassa Poroveden vastapuolella
Olin aina käsittänyt Lukkaristen ja Kauppisten asuneen Iisalmessa Sandelsinkadulla,jollainen tosin löytyy vain Kuopiosta,mutta tarkastellessani kuvia vanha paloasema ja Kauppisten kauppa sijaitsivat nykyisellä Savonkadulla.Vanhan paloaseman osoite on Otavankatu 9 eli entinen Akunkadun ja Savonkadun kulmaus. .Ilmeisesti korviini oli jäänyt vanhempien maininnat Kuopion Sandelsinkadusta,koska isä oli syntynyt Kuopion Itkonniemen Sandelsinkadulla. Itkonniemeä myös kutsuttiin Puutteenperäksi..
Itkonniemen historia näkyy myös kadunnimissä. Johan August Sandelsin ja Joachim Zachris Dunckerin mukaan nimetyt Sandelsinkatu ja Dunckerinkatu kielivät Suomen sodasta, jonka taisteluita käytiin myös Itkonniemellä.

Kauppias Kalle Kauppinen puodissaan henkilökuntineen
Akunkadun ja Savonkadun kulman paloasema
ja poliisiputka.
Taloa kutsuttiin myös Karvisen kirkoksi
1920 Savonkatua Louhenkadusta länteen.
Oikealla Savonkatu 3:n osti liikemies
Kalle Kauppinen Hankkijan myymäläksi.
Seuraavassa talossa Kalle Kauppisella oli oma kauppansa.
Talon pihalla näkyy korkea "vellikello".
Vasemmalla Ruuskasen kauppa.

Maatalousnäyttely Iisalmessa Kasarminkentällä elokuussa 1919, nykyään Sotilask. - ja Joukolank. välillä- toisinpäin Kulmakatu-Kasarminkuja. Hankkijalla oli edustava näyttely

 Edvin Laineen koulu on yksi Iisalmen kaupungin 11 peruskoulusta. Se sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa ”Kirkonmäen kampusalueella”, jonka muodostavat kauniin Kirkkopuiston ympärille Juhani Ahon koulu, Iisalmen Lyseo ja Lumakeskus Majakka.
Savonkadulla Kauppisten naapureina oli arkkupuuseppä Juho Lukkarisen asunto-verstasrakennus.Lukkarisilla oli neljä poikaa jä yksi tyttö perheen eläessä melko vaatimattomissa oloissa,näkemällä pula-aikoina melkein nälkääkin. Lukkaristen poikien kavereina olivat maalarimestari Laineen pojat,jotka yhdessä kävivät Kauppisten talon keittiönrappusilta pyytämässä nälkäänsä "kuivoo leipee"..Yksi Laineen pojista oli Edvin Laine.
Edvin Armas Laine (vuoteen 1906 Bovellán13. heinäkuuta 1905 Iisalmi – 18. marraskuuta 1989 Helsinki) oli Suomen tunnetuimpia teatteri- ja elokuvaohjaajia.
Laine oli yksi maalarimestarin kahdeksasta lapsesta. Perheellä ei ollut varaa laittaa häntä oppikouluun, mutta Edvin Laine opiskeli vuoden 1927–1928 Suomen Näyttämöopistossa.[2]
Edvin Laineen kunniaksi oltiin perustettu Edvin Laineen koulu.
Edvin Laineen koulu on yksi Iisalmen kaupungin 11 peruskoulusta. Se sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa ”Kirkonmäen kampusalueella”, jonka muodostavat kauniin Kirkkopuiston ympärille Juhani Ahon koulu, Iisalmen Lyseo ja Lumakeskus Majakka.

Kaisa 9.5 kk ilmeisesti v.1918

Riitta ja Kalle Kauppinen

Antin ja Kaisan vihkikuva 1940
Vuonna 1940 kenttätykistön vänrikki Antti Lukkarinen oli nainut iisalmelaisen lapsuudenystävänsä Kauppisen Kaisan,jonka isä Kalle Kauppinen oli antanut luvan vihkaisuun pitkän riiustelun tuloksena ja ehtona,että Antti lukisi itsensä papiksi.Antti itse olisi halunnut Edvin Laineen kaltaiseksi näyttelijäksi,joita taitoja hän esimerkillisesti käyttikin saarnaspöntöstä.Lyhyenläntänä pappina Antti nousi pontta saadakseen lakerikenkiensä kärjille katsellessaan ylöspäin kirkkoholvin kaariin ikään kuin saadakseen hyväksyntää saarnaansa taivaalliselta työnantajaltaan.
Kalle Kauppinen taas oli oikea kauppias eikä kovinkaan körttiläinen,kuten Antin isä Juho,arkkutimpuri.
Kalle Kauppinen Viipurissa
by Juhart
Kalle monasti unohti itsensä kauppamatkoillaan Kajaanin , Oulun ja Viipurin hotelleihin kortinpeluuseen ja akvaviitin nautiskeluun viikkokaupalla,Kaisa-tytön joutessa hakemaan junalla isää kotiin.Kauppisilla oli myös suuri maatila Iisalmen maalaiskunnassa,jonka valtio ja velankerääjät myöhemmin realisoivat Kallen pelivelkojen katteeksi...kauppiaan kuoleman jälkeen..
Itse papinpoikana olen perinyt veressä Kallen mieltymyksen akvaviittiin,mutta peluuhalu on jäänyt vain Hullunkuristen perheitten tasolle.

Kauppisten ravuri hoitajineen
Kalle Kauppinen piti pelimiehenä tilallaan ravureita,
Hevosten pidosta Sanna eli Kaisa nähtävästi piti paljon,koska hänen myöhemmät päivityksensä ennen ja jälkeen sodan löytyivät Hevosmiesten kalentereista,
Kauppisilla pidettiin myös autoista.

1923 Ford Model T Touring Suomessa

Kalle ajoi Kauppilanmäestä Iisalmeen päivisin Fordin T-mallisella sufletti-Touringilla. Kaisa-tytär ajoi myös korttinsa samalla Viiksi-Heikillä.
Taloon ostettiin Berliinin olympialaisten aattona uusi Opel Kadett,joka pakkovärvättiin sotaan eikä koskaan palannut takaisin.

1936 Opel Kadett Kuopionläänin rekisterissä 1939.
Koosteen I osan lopuksi liitän puolifiktiokirjoitukseni Kaisasta ja Antista sotaan lähdön aattona syystalvella 1939:

PUNERTAVAT PIHLAJAT
--------------------------------

"Punertaa marjat pihlajain,kuin verta niillä ois.."
Henry Theel

Vuoden 1939 syyskuisena iltana Antti istui Mulanniemen rantasaunan laiturilla katsomassa auringonlaskua.
Kaisa istui valkoinen pyyheturbaani päässään kylvyn punakkana saunan verannalla lukemassa syyskuun uutta Kotiliettä numero 21.
Kotilesi numero 21 syyskuu
1939.Kansi.P.Söderström
--Ensjkevväänä piitäes tulla jumaluusopin paperit salakkuun taekka tulevan suluhasmiehen taskuun ja ehkä pappisjvihkasun jäläkeen mentäesiin tuon Kaesan kanssa vihille.
Antti mietiskeli auringon keltaisen auringon kallokupin jo laskiessa vastarannan kuusimetsän taakse. Hänen silmänsä samalla seurasi ahvenien selkäevien rantavedessä piirtämiä renkaita aivan laiturin viereisen kaislikon rinnassa ja olisi mielellään hakenut ongen puuvajan orrelta kalojen narraamiseen.Hän muutti kuitenkin mielensä,koska Kaisa olisi siihen kuitenkin kommentoinut,ettei iltaonkimisessa ole mitään tolkkua,kun juuri ollaan kylvetty ja jynssätty kehot päivän myllerryksestä perunamaalla.
Antti tunsi Kaisansa ajatukset ennakolta kyselemättä.
Kaisa ei ollut silloinkaan hengessä mukana muuttamisesta keväällä Lapinlahdelle,missä Antille oltiin tarjottu vt. kappalaisen virkaa ja sanonut,että pappi saa käyttää valtion rautateitä Iisalmen ja Lapinlahden välillä,koska Kalle-isä oli tarjonnut näille häälahjaksi huoneistoa Kauppilanmäen kotitalosta.

Katsellessaan laiturilta ympärilleen luonnon kellastumisen kirjoa,hänen silmänsä pysähtyivät mädän suippoperäisen savolaisveneen vieressä syysvireessä lehtiään kahistelevaan pihlajaan.
Veneen ruosteinen kokkaketju oli piirtänyt harmaanvihreään parkkiin oranssinvärisiä ruosteympyröitä pitkästä vankeudestaan.
Nostaessaan katsettaan pihlajan lehtiin hän säpsähti,miten oranssinväriset marjat kiilsivät kirkkaina auringonlaskun matalissa säteissä,koskei vielä ollut pihlajanmarjojen kypsymisaika eikä puu ollut kantanut hedelmää kymmeneen vuoteen.
Puuhan oli vain palvellut savolaiseveneen pollarina puolikituneena.
--Oliko Herra taikonut puun elämään?
--Vai ennustivatko punaiset marjat uutta maailmanpaloa?
--Mestarilla on aina ollut kuningassuora hihassaan käsittämättömissä tempuissaan ihmiskunnan arvuuttamiseksi.

--Taetaapa ennustella jottaen,kun pihilajanmarjattii jo punastelloo näen aekasinj?
Antti huusi laiturin päästä Kaisalleen verannalla.
--Elä sinnäe voohota turhija..ee nyö marjat mittee ossoo ennustoo?
Kaisa huusi takaisin Kotilieden takaa.
--Myö taijetaan puristoo meijän omenarässissä oekeen aetoo pihilanmarjamehhuu ja panna Kallelle poeka puluputtammaan IV-pulloon,jotta äejä voesj ensjooluna kippistellä oekeen likköörijä punssisa sekkaan.
--Meillä on kommuutissa ruskee sokertoppa ja monta tankoo hivoo,jotta suahaan potkuva punssiin.

Kallen vuosijuhlat
By Juhart
--Niin olishan se vaehteluva sen omenasaon jäläkeen kun puristettiin parisattaa pottuva omenaviinijä issäesj käättöön.
Antti vastasi.
--Vintiltähän lööty issäesj varasto täännä tyhyjiä pulloja,joienka vanahimmat etiketit olivat lähtöesin vuojelta kaheksansattayheksänkymmentänelejä..jotta kyllä Kallen kurkun kohalla on ollunna oekeen Standard-Noobelin aseman isokaalanen petrooliratti.
--Nytten se hiihtellee lasjverannan ja kyökin välijä tohoveleissa käjet tärräten eekä jaloessa oo ennee tuntova kun lyhykässiin pätkäkvelyihin maestikuurin jäläkeen.

Kaisa ei enää vastannut lehtensä takaa,vaan kahisteli sivuja äkkipikaisesti kuin nokkinsa otettuna ja rannalle laskeutui seesteinen ja autereinen hiljaisuus,mikä ennusti ainakin viikon mykkäkoulua.

Antin mieli ei moisesta mustunut,vaan toiset syyt alkoivat askarruttaa huolestuttavalla tavalla aivosoluissa.
Isomman lähinaapurin aluevaatimukset olivat olleet käsiteltävinä eduskunnassa,mutta torjuttu suoralta kädeltä.
Lokakuussa itänaapurin ulkoasiainkomissaari Molotov jätti viimeisen vaatimuksensa Suomelle Venäjälle strategisten alueiden vuokraamisesta ja luovuttamisesta vastineena pohjois-Karjalasta tarjotulle osalle,mihin eduskunnassa ei oltu suostuttu..
Kesällä oltiin pidetty YH-harjoitukset Kannaksen Mannerheim-linjalla ja Anttikin oli joutunut Niinisalon reserviupseerikouluun kertaamaan jo opittua sekä tutustumaan Jyväskylässä lisenssillä valmistettuihin Bofors-kenttätykkeihin (joita ei koskaan saatu rintamalle) ja vanhoihin Hyppy-Heikki-tykkeihin.
Kertaushan oli opintojen äiti,mutta isompi Äiti-Venäjä oli opettamassa niskuroivalle Suomelle,missä palkintokaappi seisoo.

jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti