 |
| Pikitöitä keskuksen kulmalla.Oikealla KOPin pankkitalo 1956 Juhart 2010 |
Lokakuu 1968
------------------
Joenrantakaupunki ulkoa tulleelle näytti varakkaalta.
Keskustassa joen kummallakin puolella seisoi neljä pankkitaloakin.
Tekstiili-,vaate- ja nykyelektroniikkateollisuus olivat tehneet pikkukaupungin ja pankit rikkaiksi.
Televiso-ja radiotehdas oli synnyttänyt ympärilleen oman radiolaatikkoteollisuutensa ja jokaisella "looratehtaan" pikkudirikalla oli allaan vähintäin amerikkalainen neliovinen Oldsmobile Ninety-Eight tai akvaariotakalasinen Plymouth Barracuda.
Televisiotehtaan Ankkalinnan eli hallintorakennuksen parkissa seisoi yksi musta johtajan Chrysler Imperial ja kaksi mustaa hallinnon Chrysler Newportia sekä uusi 1969-mallinen myrkynvihreä Dodge Challenger,joka kuului materiaaliostaja Lipolle,toimitusjohtajan tyttären miehelle.
Vieras olisi luullut ajavan Turun suunnasta amerikkalaiseen pikkukaupunkiin,mitä kaupunginrajalla tervehti televisiotehtaan sininen sorsa-valomainos ja iso ovaalinsininen Ford-neonvalo.
Pääkatua kaupungin keskustaan ajava näki paikallisten gryndereiden toimistojen edessä kiiltävän samoin Oldsmobilejä sekä Pontiaceja,Finnflaren omistajan kullanvärisen Studebaker Hawk GT:n ja liikennevaloissa suojatien eteen pysähtyneen autokoulun punaisen Mustangin.
 |
| Leinon 1960 Kuriiri eli Ford Courier Juhart |
Pienempiä jenkkikompaktifarmareitakin risteili kaupungilla,kuten Vanteen konepajan ja Nygrenin kukkapuutarhan Pontiac Tempest-farmari
Osuusmeijerin johtajalla oli konttorinsa edessä hopeanharmaa uusi Chevrolet Bel Air.
TVH:n tiemestari ja kaupungin vaaleakiharainen playboy parkkeerasi Chevrolet Brookwood-farmarinsa iltaisin kaupunginhotellin parkkiin.
Köyhempi autokansanosa,kuten huoltamoiden ja autopajojen asentajat rasvaisissa haalareissaan ajoivat Osuuskaupan Gulfin baariin haukkaamaan jauhelihapiirakoita siivekkäillä 50-luvun Dodge Pioneereilla ja Royal Lancereillä ja vanhemmat sementtivalimoiden nestoriomistajat 52-mallisilla Ford Customlineilla Lydmanin leipomokahvilaan ryystämään kultamokkaa fajanssikupeista.
Amerikkalaisuus seisoi Hydramatic-automaattivaihteen park-asennossa rivikaupalla katujen varsilla.
 |
| KOPin kraanat 1969 |
Vasemmalla puolella vanhan komean Postinkulman talon tilalle rakennettiin modernia pakkilaatikkoYhdyspankkia.
Komean 1913 valmistuneen Postinkulman talon jäänteet menivät Vuohensaaren tien jättömaaksi.
Vastapuolella KOPin komea v.1924 pystytetty toimitalo oli murtunut Åkermanin kaivurin kauhan hampaisiin,vaikkakin pisti hanttiin pohjalaatassa.
Laatta oli parin metrin paksuinen ja niin paljon täynnä kankea,että räjäytystöitä ennen hitsareiden piti työtä vuorotta leikata polttopillillä niitä poikki kuin amerikkalaiset pioneerit Normandian maihinnousun aikana Omaha Beachille saksalaisten rakentamia tankkiesteitä.
Pankkirakennus oli pannut kunnolla hanttiin kuin vanhanajan pankinjohtaja takuuttomalle vekselin pyytäjälle.
Pankin jokirannan puoleisesta puistosta purettiin nätti nyppylärapattu krouvinpuiston kioskirakennus suihkukavoineen,jonka vessoissa kaupunkilaiset pääsivät helpottamaan itseänsä sitruunasoodasta ja leveäharteisesta pilsneristä.
 |
| Silta 1959.Taustalla joen toisella puolella kioski ja KOPin talo |
Vanha pankkirakennus yrittikin kiusata Perusyhtymää kaikilla vanhoilla konsteilla ja kun urakoitsijan keltainen Åkerman-kaivuri kitisteli luiskaa alas pohjalaatalle,niin pian työntekoon tuli äkkinäinen stoppi.
Pankkirakennus oli kuin vastaanpaneva vanhapiika ensitreffeillään.antamalla riisua ylemmät kerroksensa päältä,mutta kun anelija oli päässyt villahousujen kumilangalle,tuli läimäys kämmenelle.
Kaivuri löi kauhankynsillään laatalle,että vain kipinät iskivät silmille,kannen edes naarmuunnuttua.
Kaivurikuskin yritellessä löytää pehmeimpiä kohtia laatalta,holvi kieltäytyi antamasta periksi.
Vanhaan aikaan pankin lattiat oltiin tehty varas- ja paloturvallisiksi vähintäin metrin paksuisella betonilaatalla,minkä sisään oltiin pantu tonneittain kankea ja pohjalle paksu teräslaatta,mikä olisi kelvannut panssarilaiva Väinämöisen täkiksi.
Koko komeus makasi hirsipedin päällä pohjasavessa ilman mitään paalutuksia.
 |
| KOP 1920-luvulla.Ensimmäinen pirssitolppa kauppalassa. Juhart 2011 |
Vasta urakoitsijan dynamiittiryhmän porattua reikiä dynamiittipötköille,laatta alkoi antamaan periksi murenemalla sentti sentiltä räjäytyksistä.
Sitten laattaraudoitukseen iski urakoitsijan asetyyliryhmä ja iltamyöhäille työmaamontussa paloi ikuinen tuli kuin Pariisin Tuntemattoman Sotilaan haudalla.
Nyt haudattiin vanha se hanttiin pistänyt pankkineiti.
Hirsianturan katkomisessa eräs moottorisahalla vetistä hirttä pätkivä timpuri katkaisi oman koipensa.
Se oli edesmenneen pankkineidin viimeinen kirous modernille pankkiarkkitehtuurille.
 |
| Allis-Chalmers "Kallis-Elmeri"-puskutraktori |
 |
| Teräsmies-vaijerikäyttöinen kaivuri |
Toinen samanlainen Teräsmies seisoi kaivannon reunalla kaapimassa sinisavista penkkaa laahakauhalla.
Työmaa tuoksui kaavitusta vanhan merenpohjan plinisavesta pesemättömälle sarkahousuiselle perälle.Lavakuorma-autot toisensa perässä täydessä savilastissa kurasivat kadut ja lisäsivät kaupungin muutenkin imelältä sokeritehtaan leikkeeltä haisevaa ilmaa maanläheisemmällä sinisavenhajullaan.
Lokakuussa oli alkanut sokeritehtaan käyntikausi ja koko kaupunki oli joutunut vuosittaisen traktorimarssin uhriksi.missä maakunnasta kuljetettiin sokerijuurikkaita "makjabruukitehtaalle".Takaisin tehtaalta tullessaan traktorien peräkärryt kuljettivat vihreätä ja ulon eli paikallisesti sanotun "kaulapaskan" hajuista sokerijuurikasleikettä nautakarjan appeeksi.
Kirjuri Siren ei jaksanut kauan vetää malluansa erikoisessa hajujen synteesissä ja heitti tupakantumppinsa naapurin hammaslääkäri Äyhön sireenipuskiin ja astui konttorikoppiinsa.
Sireenit saivat Sireniltä.
Oli alkanut sataa tihuttamaankin ja harmaat pilvet melkein nuolivat puutalokeskustan peltikattoja.
Kirjuri kuuli vienoa koputusta kopin ovelta laskiessaan lauantaille palkkarahoja tilipusseihin.
--Sissä vaan olkkaa hyvä!
Hän huusi ovelle.
Ketään ei astunut sisään..
Hän nousi tuoliltaan kurkkamaan ovesta eikä nähnyt kopin kulmalla ketään..
Vain laahakauhateräsmiehen pystystä pakoputkesta kuului tasaista pörinää ja alhaalla montun pohjalla toinen teräsmies nosti vaijerilla paalukeiliä pystyyn samanlaisesti pöristessä.
--No voi sen perkala,kun jokkut pojankossit on pelleilemässä!
Kirjuri kirosi ja oli jo läimäyttämässä ovea kiinni.
Samassa kopin kulman takaa paisti pyöreä punainen naama harmaan lippalakin alta.
Naama sanoi puoliujosti:
--Tere...mää oon Make vaan..tarkotan Nokelaisen Markku..
--Olsiskos teitil töit kahrel hyväll sekamiähell..kute meitil Makel ja Tinil?
--Kirjuri vastasi puolitylynä:
--Kuule...mää näjen vaan yhren naaman..eik meil nyte pal tarvita lisätyövoimaa,vai oleksää niit hullui, jokka tekee kahren miähen tuunin?
--Top..top..meittii kyllon kaks!
Make huudahti pelästyneenä.
Hän repi kulman takaa pitkänhujakan ja laihakasvoisen kaverinsa ja esitteli:
Tää on se mun ainut ja paras kaveri Tini...tai oikkest kastetoristukses sitä haukutaan Suutarin Timpaks..
..Mää kyl tiärän ett teitin listoill tarvita vain yht sekamiäst paalutukses ja antuoroire kaivamises,mutku me ollas Tinin kanss erottamattomii kavereit..
--Vähäs niiku irentiteettissii kaksosii..
Kirjuri katseli tovin kaksosia ja vastasi:
..Must kyl te näytät enämpi irioottisilt kaksosilt taik sitte enämpi Majakalt ja Perävaunult...
Make aneli:
--Ottakas herra kirjuri meitit kummakki kun koht toi paalutuski alkka..
--Tini on perkalan hyvä lappiomiäs ja entinen Hajalan Hakaniskoje sarammetrin printteri...
Kirjuri mietti tovin sytyttämällä toisen marlboron askista tutkiessaan samalla työvoimalistoja pöydällä .
--No ..tulkkas site tyämaal huamen seittemält ja verokirja fikass..
--Muute..asjast toissee..miks sun kaverias kuttutaan Tiniks..omituine nimi..?
Make vastasi:
.--Nosse on vähän piremp juttu...mut lyhkäsemmäl versiol Timppa tykkää Riojatintost vappallans.
--Et siit lyhempän Tini..
--Piremmä version mää voisin kerttoo kapakis..
--Antasiksää kirjuri meill kummalkii kottii?
Make uteli viekkaasti.
--Mitä..vörskottiiko?
Kirjuri yllättyneenä kysäisi.
--Meillon kyl olnu tapana,ett malliks tehrä ainaski pari päivää töit,et voiras malliks laskke tuntei ja kattota,miten ne lappiohommat sujuu teikäläisel voimakaksikol,miss yks pärpättää toisen mykän pualest...
--No osse ainaski ilmmast kun kyssyy!
Make vastasi vienona vetäessään Tiniä hihasta työmaan portille.
 |
| Tini Juhart 2011 |
 |
| Che. Juhart 2011 |
Vanaja-kuljettaja oli järjestelemässä kaivurin sidontaroppuja lavetin hytin puoleiselle lankkutasolle.
--Kuules Make..
Tini vihdoin avasi suunsa.
--Mää käyn toss Kuparikulmas muijan ompelutarvikepuaris vippamas fyrkkaa..josse ainaskis antais kottii..
--Venttaas vähän aikkaa!
Make nojaili työmaan lankkuaitaa vasten ainakin varttitunnin Tinin kiiruhtaessa paikalle kasvot punaisina.
--No saiskos vipattuu sitä fyrkkaa Anitalt?
Make uteli.
--Joo..kylsse anto mull snellun,mutse nost sellasen kamalan mekkalan puaris,ett asjakkaat kattel mua ihan silmät ympyrskäisin kun teefarit kiaroon,ett lankamyynti toppas kun kraatarinsaksil katkastun...
Tini vastasi .
--Se sanos eropapreiren olevan allekirjotust vaill tuamarill ja ett vippi vähennettän mun osuurest poijes..
--Se kirjotti mull parakonikuitinkin siit...
--Mää en viäläkään tajuu,miksse ott must eron,kummää ole olnu melkken kuukauren selvän ja halunnu näyttää sill,ett must niinkus Anitan omill sanoil näkysis jottai moraalist selkäruatoo...
Samana iltapäivänä Make ja Tini istuivat ryhdissä ja hyvässä vireessä punanaamaisina Saluunan karvalakkipuolen tynnyrituoleilla.
Make siemaili Amiraalia Tinin kipatessa viinilasista punaista Riojatintoa.
Viereisessä pöydässä istui syvässä keskustelussa pitkätukkaisia ja samettijakkusia opiskelijoita Che Guevara- ja Hot Tshi Minh-napit kauluksissa. Pari mustamekkoista ja afrotukkaista nuorta naista Leningradin berioshka-myymälästä ostetut maatushkahuivit hartioillaan punaisin huulin ja silmin nautiskelivat halpaa algerialaista punaviiniä.
Keskustelusta kävi ilmi porukan juuri saapuneen Leningradin taistolaiselta opintomatkaltaan.
Opiskelijoiden pöydässä vallitsi ihmeen raskas tunnelma kuin surutalon riihessä ruumiinpesun aikana.
Keskellä pöytää paloi kolme vahakynttilää,josta yksi poninhäntäinen opiskelijapoika otti filttericolttiinsa tulta..melkein polttamalla roikkuviiksensä ja pulisonkinsa.
Toinen samettijakkuinen pujoparta luki Kansan Uutisten pääotsikkoa:
--"Presidentti Ho Tshi Minh kuollut 4.9.69."
 |
| Ho Tshi Minh 1946 |
Make yllytti Tiniä nostamalla kaljalasiaan ylös.
--Hoh..Hoh..Hootshiiminh!
--Ol vait!
Tini huudahti väliin.
--Sää huuras kun amerikkalaine joulupukki tiilipiipun nokass!!
Make veti äkisti lasinsa alas pyöreiden lennonrillien kiiltäessä vastapöydässä häneen päin partasuiden vihaisin suhauksin.
--Tua opiskeleva rikkairen pappojen jälkeläiste komsomoliporukka ei näjy tykkäävän kun tyämies hurraa kaikkien maaliman vinosilmästen kansojen kommaripomoll!
--Maost mää en uskaltais laussuu sanaakaan ja sen punasest pipliast...
--Kummakun rikkairen kakarat haluu roletaariatin vallankumoust ja meikäläne tyäläsperhhees syntyny halusis isttu omas lasilinnas ja juara jameshovimestarin hoppiaprikal tarjoamaa konjakkii pillist marmoriverannal?
Make kuiskasi Tinin korvaan..
--Mitässää meinasis,jos juaraa nää lasit tyhjäks ja painutaan Sirkan paariin?
--Siäll on tyämiehenki pare ottaa murhheseens oikkian musiikinki tahris,eik tartte olla noire älykköje tarkkailuluakal..
--Tost levykoneestki tulee ulos jottan viaraankiälist rokkii,jost mää en sit ymmär mittään..
--Kaikkee ailaivaanjuuta huurellaan rautkitaralankal säjestettyn sellasel melul,ettei eres omaa piaruas kuule..
--Tyäläse piaru on nykyjäs kin kuiskaus hautoje takkaa..eik kukkan kuule..
--Kunnon tanko saa mun jalkkan virkkiäks..vaikkon suruliputus päälläs..
--Pans sääki Tini sun pairanhelmas houssusas..
--Nua partakuntit tykkävä vaan punalipust ja sää liahuta valkost pairanhelmaa ikkäänkute antautumisen merkkin.....
Lokakuun lopulla pankin perustyöt kummallakin pankkityömaalla olivat täydessä käynnissä.
Työn edistymisestä kertoivat keltaisten Potain-kraanojen nouseminen taivaalle,joidenka kopeista nosturikuskit katselivat alhaalle pohjalaatalla työskenteleviä alamaisiaan luterilaisen rakennustaidon ylirakennusmestareina,jotka ratkaisivat korkeudessaan kuka saisi betonikurajassikan seinävaluun ja ja kuka taas jurrinipun seinäkoolingeiksi.
Ensimmäisen ja toisen kerroksen valutöiden aikana kevättalvella rakennustyömaa näyttäisi jurrimetsikön takaa lauta-aidan takana seisovista eläkeläispapoista tiheältä ja perkaamattomalta kuusikkoreunalta.
Make ja Tini olivat päässeet paalutusporukkaan,minkä tehtävänä oli pankin jokitörmän puoleisen reunan paaluttaminen puupaaluilla.Pohjalaatan alle oli sutjautettu joka anturan alle kaksi 25-metristä betonipaalua peräkkäin.Ensimmäiset paalut olivat keilipuntin painosta sujahtaneet vanhan merenpohjan saveen kuin kuuma naskali voihin.Toista betonipaalua piti juntata perään hiukan enemmän kunnes pohjakari tuli vastaan..
Savilaaksokaupungissa sai kuulla vielä perjantaina tasaista junttakalketta iltapäivän kello neljään,jolloin tehtaiden pillit yhtyivät urakkamusiikkiin ja jopa pikkukirkon suntiokin veteli kirkonkellojen narusta hitaalla tahdilla kuolinkelloja
Lauantaina olisi vain puoli päivää töitä työmailla ja tilipäivä..
 |
| Paalutus- eli junttakone. Betonipaalu nousemassa keiliin. |
Oli sateinen lauantaipävä ja Make oli jo liukastellut nahkavartisissa kumiteräsaappaissaan monttuluiskalla useaan kertaan.
Kiinnitettyään vaijerin maassa makaavan betonipaalun päähän, paalukoneen vetovaijerit kiristyivät nykäyksellä,jolloin Make kaatui rähmälleen plinisaveen.
Hänen rukkaskätensä pitivät vielä vaijerista kiinni,jolloin paalumies halkoi leuallaan kuin TVH:n lumiaura savista rinnettä alas.
--Irrot ny perkkelees hanskas siit ropust,ettes kiiku tual keilinnokas ku punane villalanktonttu joulukuuse oksall..!
Tini huusi penkalta..
--Muute sää lennäs taivasse ku onnenkyyhky?
Maukka irrotti hanskaotteensa ja hänen leukaliukumisensa päätyi yhteen raakalaudasta tehtyyn valukotteroon.
Maukalle taputettiin Asemakadun katsomosta kuin Sariolan sirkuksen trapetsiakrobaatille.
Hän oli saanut yleisöä lankkuaidan ajoaukossa seisovalta eläkeläispappajoukolta ja samoin työmaan mittamieskaksikolta Lahtisen Markulta ja Pappilan Jussilta.
Markku oli mittamiehenä ja Jussi lattamiehenä.
Markku oli tiirannut teodoliitin vaaleanpunaisen tähtänlinssin takaa Maken liukumislentoa ja huutanut:
--Hei Make..seisos vähän aikka paikallas..niin otan oikke potrettikuvan sust Kansan Uutisten tai Hymylehren etusivul suomalasen tyäväjen sankarin?
--Sano JUUSTO!
Mittamiespari oli ennen perustöiden alkua mitannut pankkitontin rajat kaupungin peruskorkoanturasta,joka sijaitsi vanhan puretun Krouvinpuiston kioskin ja sillan kaiteen päädyn välissä.Jostain käsittämättömästä ja ammattikoulun matikallaan mittamies oli saanut pankin tontin metrin hammaslääkäri Äyhön tontin puolelle.
Asiasta ei oltu hiiskahdettu mestarille halaistua sanaakaan eikä mestarikaan ollut sitä koskaan hoksannut.
Kerran seinävalutöiden aikana mestari oli seissyt seuraamassa iltavaluja yhden betoniseinän päällä ja humalassa pudonnut pää edellä pohjalaatalle aivan ylöspäin törröttävän 25-millisen rautakehikon viereen.
Mestarille ei ollut käynyt juopontuurissaan sen pahempaa vahinkoa kuin mitä oli saanut pientä betonihottumaa poskipäähänsä.
Siitä paikalta hän oli marssinut kulman taakse kaupunginhotellin ovesta sisään eikä valupomoa oltu nähty työmaalla kuin seuraavana keskiviikkona kovassa honkkelissa..
Työmaakopissa lastattiin reppuja ja salkkuja kotiin lähtöön.
Tilipusseja pilkotti sarkatakkien rintataskuista.
Joku oli kaatamassa repustaan starttikossuja illanviettoonsa.
Valutimpuri Valtsu alias Huotarin Valdemar söi viimeistä juustoreikäleivän kannikkaansa ja pisti kahvitermoksensa reppuunsa.
Lopuksi hän otti kouraansa suustaan ylätekohampaansa ja nuoli muovikitalaen kummatkin puolet kielellään viimeisistä ruokaperskoista.
Valtsu oli muutenkin tunnettu pihinä miehenä,joka keräsi työmaalta naulareppuunsa kaikki vääntyneet rautanaulat.
Kotona halkoliiterissä hän hakkasi ruuvipenkin päällä timpurinvasarallaan niitä oikosiksi.
Kerran työmaan timpurikaverit olivat lastanneet tämän vanhan Hermes-pyöränsä takatarakalle pinon purettuja ja betonisia valulautoja ja panneet punaisen lipun perään ja ruutuvihosta revityn "Ylileveä kuorma"-lapun varoitukseksi..
 |
| Kello neljä hellatehtaan portilla. Juhart 2003 |
Jalassa mustien rippiteryleenien lahkeista pilkottivat teräväkärkiset mustat spittarit.,joita Tini kiillotti housun upslaakeihin kahnaamalla.
Make oli pistänyt ylleen harmaan veekauluksisen villapuseron sinisen kauluspaidan päälle.
Jaloissa hohtivat uudet ja vielä vekilliset James-farkut mokkaloufereiden päällä.
Kummatkin olivat valmistautuneet illan rientoihin.
Make tokais kaverilleen:
--Jaa...sää Tini menes sit oikke naisil tänäehtton?!
--Ja ihan viaraall paikkakunnal viäl?
--Eiks sust löyry eres pikkase solitaarisuutt naira kotikonnuill...?
--Eka kert kymmenee vuatte sää noin vaa päätäs mennä friiull, jättämäll hyvä kaveris omin nokkines selviämmä ison kaupunkin viättelyist..
Tini vastasi:
--Joo mullon yks leskifrouva tual Kitulas ja aikmoine pakkaus..
--Sillo tiilitalo kirkonkyläs ja ihkauus Ratsun Finni...
--Emmää sen rahnoje peräs kulj..ol hualeti siit...mutku se on oikke peto peris...
--Mää ennoo saanu naist sitte ennekuin kum meirä Tapani syntys vuan kuuskyt kolm..et kaissää ymmärrä..?
Maukka vastasi:
--Sää puhus ku yks rariotehttaan yhrermmalkanen pakkaaja..
--Kuss silt yks irvileuka ol kysynyt kosk se ol viimeks saanu,niisse vastas,ett eka kerran vuan viiskytyhreksän..ja melkke het perään vuan kuuskytseittemän..
--Kuule Tini...kumme ollaa parhhait kamui,nii muistasää pikkase muntki,kun pehttas sen ilosen lesken kanss!
Make kysäisi vienona.
Maanantaiaamuna Tini astui työmaakoppiin toinen silmä mustana.
--Misässää ole olnu..tappelusko?
Make uteli parhaalta kaveriltaan.
--Emmää ol missää tappeluksis olnu..
Tini vastasi häveliäänä.
--Kussää muistas..et mun pir muistta sunt,niimmää sain nyrkit silmmän..
--Mulloli oikke romattinen hetki Ellin kans vällyje all..me nautittiin riojatinttoo ja me pyäriskeltti lakanois..
Sitkun mult tuli mää huusin koval äänell ett Make...Make..ja sillo Elli isk silmän mustaks...
Nymmull on yks silm sattenkaaren färeis ja yks katteellinen paras kaver....
 |
| Amerikkaa puutalokaupungissa v.1964. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti